Yksityisten sairausvakuutusten suosio Espanjassa

Espanjaa pidetään usein terveydenhuollon mallimaana ja monet espanjalaiset ovatkin siitä ylpeitä. Julkinen järjestelmä tarjoaa laajan hoitovalikoiman, korkeatasoista osaamista ja käytännössä koko väestön kattavan turvan. Hoito on kaiken lisäksi pääosin maksutonta ja jopa valtaosa lääkkeistä kuuluu korvausjärjestelmän piiriin. Myös sairaaloiden taso on kansainvälisesti vertailtuna korkea.

Mutta kaikesta huolimatta, samaan aikaan miljoonat espanjalaiset maksavat vapaaehtoisesti yksityisestä sairausvakuutuksesta. Eikä ilmiö ei ole marginaalinen, vaan arkea: noin joka neljäs espanjalainen on vakuutettu yksityisesti.

Tämä ei ole ristiriita, vaan seurausta kahden rinnakkain toimivan järjestelmän yhteiselosta. Espanjassa julkinen ja yksityinen terveydenhuolto eivät välttämättä kilpaile keskenään samalla tavalla kuin monissa muissa maissa, vaan täydentävät toisiaan. Julkinen järjestelmä muodostaa perustan ja tarjoaa turvan erityisesti vakavissa sairauksissa, kun taas yksityinen sektori tuo nopeutta, joustavuutta ja vaihtoehtoja tilanteisiin, joissa aika ja helppous ratkaisevat.

Keskeisin syy yksityisten vakuutusten suosioon onkin odotus. Vaikka hoidon laatu on julkisella puolella korkea, järjestelmä on monin paikoin pahasti kuormittunut. Perusterveydenhuollon vastaanotolle pääsee yleensä kohtuullisessa ajassa, mutta erikoislääkärille pääsy voi kestää viikkoja tai kuukausia ja sama koskee kuvantamispalveluita. Monelle ajatus pitkistä odotusajoista ei yksinkertaisesti sovi, etenkin jos on huoli jostain vakavammasta.

Tällöin yksityinen vakuutus tarjoaa hyvin konkreettisen ratkaisun. Ajan erikoislääkärille voi varata suoraan ilman lähetettä, ja vastaanotolle pääsee usein muutamassa päivässä. Diagnostiikka, kuten magneettikuvaukset tai laboratoriotutkimukset, järjestyvät myös nopeasti. Tämä tekee vakuutuksesta ennen kaikkea ajansäästövälineen.

Juuri kuluneella viikolla tämä tuli taas testattua: varasin sovelluksen kautta ajan traumatologian erikoislääkärille, ja ensimmäinen vapaa aika oli jo seuraavana päivänä. Yksityisklinikalla 5 min odotus ja vastaanotolle, josta lähete magneettikuvaukseen seuraavalle päivälle. Kuvat sovelluksessa seuraavana päivänä. Ja tämä kaikki ilman että oli mitään kiireellistä tai vakavaa.

Toinen merkittävä tekijä on valinnanvapaus. Julkisessa järjestelmässä potilas kulkee määriteltyä hoitopolkua pitkin, eikä lääkärin valintaan juuri voi vaikuttaa. Yksityisellä puolella potilas voi valita klinikan / sairaan, hoitavan lääkärin sekä itselle parhaiten sopivan ajankohdan. Tämä on nykypäivänä erittäin tärkeää, koska ainakin itse haluan voida valita ammattilaisista juuri sen, joka herättää eniten luottamusta

Mukavuus on tietysti kolmas tekijä. Yksityisissä sairaaloissa ja klinikoissa ympäristö on usein rauhallisempi, odotusajat lyhyempiä ja palvelu henkilökohtaisempaa. Sairaaloissa huoneet ovat yksityishuoneita, omalla kylpyhuoneella & vieraspedillä/sohvalla varustettuja ja ne muistuttavat enemmän hotellia kuin perinteistä sairaalaa, ja asiointi on sujuvaa. Yksityisissä sairaaloissa potilas on myös asiakas ja hänet otetaan vastaan sellaisena. Vaikka nämä tekijät eivät vaikuta hoidon lopputulokseen, ne vaikuttavat siihen, miten potilas kokee hoidon.

Espanjan vakuutusmarkkinat ovatkin kehittynyt vastaamaan tähän kysyntään ja tarjolla on nykyään useita erilaisia vakuutuksia erilaisiin budjetteihin & tarpeisiin.

Yleisin on niin sanottu verkostovakuutus, jossa asiakas käyttää vakuutusyhtiön omia sopimuslääkäreitä ja sairaaloita. Yleisimmillä vakuutusyhtiöillä on omat klinikkansa ja sairaalansa, joissa saa käytännössä kaiken tarpeellisen hoidon aina vaativiin leikkauksiin asti. Toisessa mallissa asiakas voi hakeutua lähes mihin tahansa hoitoon ja saada kulut takaisin osittain. Lisäksi on yhdistelmävakuutuksia, jotka tarjoavat molempien mallien piirteitä

Vakuutusten kattavuus on yleisesti hyvin laaja ja niihin sisältyvät niin yleis- kuin erikoislääkärikäynnit, tutkimukset, sairaalahoito ja leikkaukset. Moni vakuutus kattaa myös synnytykset, gynekologian ja lastenlääketieteen. Rajoituksia voi olla esim. mielenterveyspalveluissa, joissa käyntimäärät voivat olla rajattuja, sekä hammashoidossa, joka on usein erillinen lisä.

Hintataso tekee näistä yksityisistä vakuutuksista laajasti saavutettavia. Nuorelle aikuiselle perusvakuutus voi maksaa vain muutamia kymmeniä euroja kuukaudessa. Toki kattavammat vakuutukset voivat nousta yli kahteensataan euroon kuukaudessa, myös asiakkaan ikä vaikuttaa hintaan.

Meidän perheellä on ollut aina ns. täyden palvelun vakuutus, joka kattaa käytännössä aivan kaiken, myös hammashoidon sekä silmälasit / aurinkolasit vahvuuksilla. Voimme käydä kenen tahansa lääkärin vastaanotolla ja voimme käyttää minkä tahansa yksityissairaalan palveluita.

Toki tuosta vakuutuksesta maksamme n. 1500 € / hlö / vuosi. Mutta käytämme palveluita myös hyvin kattavasti ja olemme laskeneet, että saamme käytännössä maksetut rahat takaisin vaikka meillä ei ole mitään perussairauksia tmv. Mutta käymme kuitenkin säännöllisesti erikoislääkäreiden tarkistuksissa.

Itse olen tämän alkuvuoden aikana käynyt esim. silmälääkärillä ja hakenut uudet, vahvuuksilla varustetut aurinkolasit vakuutuksen piikkiin. Olen käynyt myös hammaslääkärillä, jonka 300 € lasku meni täysin vakuutuksesta. Traumatologin + magneettikuvauksen laskua en ole nähnyt mutta veikkaisin sen olevan helposti useita satoja euroja. Fysioterapiassa käyn säännöllisesti kahden viikon välein ja myös nuo hoidot menevät vakuutuksesta. Ensi kuussa on vuorossa vuosittainen gynekologikäynti sekä siihen liittyvät verikokeet, testit ja kuvantamiset.

Julkisen puolen palveluita emme ole itse asiassa käyttäneet kuluneen 15 vuoden aikana käytännössä kuin kerran – silloin kun tytär syntyi. Sekin vain siitä syystä, että silloisessa asuinpaikassa ei ollut yksityistä sairaalaa eli meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Mutta käytännössä koko raskauden seuranta tapahtui kuitenkin yksityisellä puolella. Tuon jälkeen emme ole kertaakaan käyneet julkisessa terveyskeskuksessa tai sairaalassa.

Olemme kuitenkin ehkä tietynlainen poikkeus, sillä käytännössä espanjalaiset eivät tee jyrkkää valintaa julkisen ja yksityisen välillä, vaan monet käyttävät molempia tilanteen mukaan. Yksityistä vakuutusta hyödynnetään arjen terveyspalveluissa: flunssissa, tarkastuksissa, erikoislääkärikäynneissä ja nopeaa reagointia vaativissa mutta ei-kiireellisissä tilanteissa. Vakavissa sairauksissa, suurissa leikkauksissa ja hätätilanteissa turvaudutaan usein julkiseen järjestelmään, jossa on laaja kokemus ja resurssit kaikkein vaativimpiin hoitoihin.

Toisaalta on myös meitä, jotka käyttävät suoraan yksityisiä palveluita kaikkeen, koska yksityinen sairaalaverkosto on Espanjassa laaja ja teknologisesti erittäin hyvin varusteltu. Monet sairaalat ovat moderneja, ja niissä tarjotaan lähes kaikkia lääketieteen erikoisaloja syöpähoidoista sydänkirurgiaan.

Hoidon laatu yksityisellä puolella on yleisesti korkea. Erityisesti täällä Madridissa on todella kattava valikoima yksityisen puolen klinikoita ja täyden palvelun sairaaloita, joissa on modernit fasiliteetit, niissä hoitoon pääsee nopeasti ja lääkärin voi valita itse. Kaikissa yksityissairaaloissa on tarjolla myös päivystys eli urgencias eli hätätapauksessakin hoitoon pääsee todella nopeasti ja ilman suurempaa jonottamista. Näidenkin palveluita olemme käyttäneet aina silloin tällöin ja koskaan emme ole joutuneet odottamaan puolta tuntia enempää.

Kyse ei siis ole niinkään paremmasta tai huonommasta järjestelmästä eivätkä espanjalaiset osta vakuutusta siksi, että julkinen terveydenhuolto olisi huono, vaan siksi, että se ei aina ole riittävän nopea.

Monille yhtä tärkeä kuin nopeus on kuitenkin vakuutuksen tuoma turvan tunne: tieto siitä, että jos jotain sattuu, hoitoon pääsee ilman epävarmuutta siitä milloin tai miten. Vakuutus poistaa yhden arjen huolen – ei tarvitse jäädä odottamaan eikä miettiä, kuinka vakavaksi tilanne ehtii kehittyä ennen kuin järjestelmässä löytyy paikka.

Lopulta kyse on ehkä myös mielenrauhasta. Vakuutus toimii keinona hallita omaa aikaa ja varmistaa, että hoitoon pääsee silloin kun sitä tarvitsee – ei vasta silloin, kun siihen on järjestelmässä mahdollisuus.