Kuukausi: syyskuu 2026

Viime vuosina liikaturismista on tullut yksi matkailukeskustelun lempiaiheista. Turisteja on liikaa. Barcelona on täynnä. Mallorca on täynnä. Málaga on täynnä. Kanariansaarilla on liikaa turisteja. Madridissa ei mahdu enää kävelemään.

Ja sitten pitäisi kuulemma tehdä jotakin. Usein ratkaisu kuulostaa melko yksinkertaiselta: vähennetään turisteja. Neuvotaan suoraan: älkää matkustako.

Ongelma kuitenkin on siinä, että Espanja tarvitsee turisteja. Vaikka espanjalaiset itse rakastavat matkustaa omassa maassaan, maan talous ei valitettavasti pyöri pelkästään kotimaan matkustajien jättämillä euroilla.

Vuonna 2025 Espanjassa kävi lähes 97 miljoonaa kansainvälistä matkailijaa ja nuo matkailijat käyttivät Espanjassa vuoden aikana noin 135 miljardia euroa. Siinä on aika paljon rahaa. Ja aika paljon työpaikkoja.

Matkailu on myös yksi niistä asioista, joiden ansiosta Espanjalla menee taloudellisesti juuri nyt varsin hyvin.

Minusta on siis vähän erikoista puhua matkailusta aivan kuin kyseessä olisi joku Espanjaan vahingossa eksynyt riesa, joka pitäisi vain saada pois. Ei se ole. Matkailu on yksi Espanjan tärkeimmistä elinkeinoista ja sitä tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Olen itse asunut matkailukohteissa puolet elämästäni, eli noin 25 vuotta. Sinä aikana olen nähnyt matkailua aika monesta eri suunnasta, myös eri maissa. Olen myös työskennellyt ison osan tuosta ajasta matkailun parissa. Olen nähnyt sen, miten matkailu nostaa maan lyhyessä ajassa sodan jäljiltä suosioon. Miten matkailu on tuonut ulkomaista rahaa, investointeja, infrastruktuuria, kansainvälistä näkyvyyttä ja työpaikkoja monille alueille, joilla vaihtoehtoisia kasvumoottoreita on ollut vähän.

Toki olen myös nähnyt matkailun tuomia negatiivisia puolia. Olen nähnyt, miten asuntojen hinnat nousevat nousemistaan, mutta paikallisten palkat eivät nouse samaa tahtia. Miten moni on joutunut muuttaamaan yhä kauemmaksi koska vuokra-asunnot on siirretty matkailijoiden käyttöön. Olen nähnyt sen, miten paikalliset ravintolat sinnittelevät nousevien kustannuksien ja vähentyvien asiakasmäärien kanssa, koska matkailijat viihtyvät yhä enemmässä määrin all inclusive-hotellien suojissa.

Eli en minä matkailun ongelmia kiistä. Mutta kun mediassa puhutaan liikaturismista, huomio kiinnittyy helposti vain siihen turistiin. Siis siihen ihmiseen, joka pysähtyy keskelle jalkakäytävää katsomaan Google mapsia. Siihen, joka kuvaa rakennusta keskellä tietä. Siihen, joka istuu terassilla auringon alla monta tuntia vaikka iho punoittaa jo valmiiksi.

Mutta tuo turisti ei itse päätä, kuinka monta hotellia kyseiseen kaupunkiin rakennetaan. Turisti ei päätä, kuinka paljon turistiasuntoja siellä sallitaan. Turisti ei päätä, kuinka monta risteilyalusta päästetään satamaan. Turisti ei päätä, miten julkinen liikenne järjestetään. Eikä turisti päätä, rakennetaanko uusia asuntoja paikallisille vai ei.

Nämä ovat aika pitkälle politiikan ja kaupunkisuunnittelun kysymyksiä. Ja tästä päästään mielestäni liikaturismin ehkä kiinnostavimpaan puoleen – matkailu ei ole pelkästään matkailupolitiikkaa. Se on myös asumispolitiikkaa, liikennepolitiikkaa, kaupunkisuunnittelua ja veropolitiikkaa. Kun tämän ymmärtää, koko keskustelu alkaa näyttää vähän erilaiselta.

Monesti keskustelusta unohtuu myös yksi olennainen asia. Eivät paikalliset ihmiset yleensä osoita mieltään siksi, että kadulla kävelee turisti. He osoittavat mieltään sitä vastaan, miten matkailua on heidän kotikaupungissaan hoidettu ja millaisia seurauksia sillä on ollut asumiseen ja arkeen.

Jos asunnon vuokra nousee niin korkeaksi, ettei paikallinen enää pysty asumaan omassa kaupunginosassaan tai kaupungissaan, ei ole kovin hyödyllistä osoittaa sormella turistia, joka on vuokrannut asunnon viikonlopuksi. Pitäisi ehkä kysyä, miksi kyseinen asunto on voitu ottaa matkailukäyttöön ja miksi tavallisia asuntoja ei ole rakennettu lisää.

Mutta ei turisti myöskään ole täysin syytön. Hän tekee valintoja. Hän valitsee hotellin tai turistiasunnon. Hän valitsee, matkustaako elokuussa vai marraskuussa. Hän valitsee, syökö paikallisessa ravintolassa vai viettääkö koko lomansa all inclusive -hotellin ranneke kädessä. Hän päättää, vuokraako auton, käyttääkö julkista liikennettä ja kuinka paljon hän kuluttaa paikallisiin palveluihin.

Turisti ei myöskään välttämättä ajattele asuntoa vuokratessaan, että talossa asuu myös ihmisiä joiden pitää herätä klo 06 töihin. Hehän ovat tulleet lomalle.

Suhtaudun siis vähän varauksella ajatukseen, että ongelman nimi olisi yksinkertaisesti liikaa turisteja. Ei tarvita vähemmän turisteja mutta tarvitaan ehkä erilaisia turisteja. Tai erilaisia tapoja matkustaa.

Ajatellaan vaikka kahta matkailijaa.

Ensimmäinen tulee kaupunkiin aamulla risteilyaluksella. Hän kävelee kaupungin vanhassakaupungissa, ottaa kuvia, käy ehkä kahvilla ja palaa laivalle illalla.

Toinen tulee ja jää viideksi yöksi, majoittuu paikallisessa hotellissa, käy museoissa, syö ravintoloissa, käyttää taksia, käy kaupoissa ja tekee päiväretken lähialueelle.

Molemmat ovat turisteja. Mutta kaupungin kannalta heidän vaikutuksensa on aika erilainen. Ja tämä on yksi syy siihen, miksi pelkkä turistien lukumäärä ei kerro kaikkea.

Toki Espanjassa on paljon matkailjoita. Oikeastaan niitä on nykyään aika paljon kaikkialla maailmassa. Siitä faktasta ei pääse mihinkään. Nykyään aika harvassa ovat ne paikat, joissa voi parhaimman sesongin aikaan sanoa olevan rauhallista ja vähän matkailjoita.

Ihmiset haluavat matkustaa. Itsekin haluan matkustaa.

En siis halua syyttää turisteja. Olenhan itsekin sellainen. Ja aion varmasti jatkossakin olla. Mutta ehkä voimme miettiä omia valintojamme.

Missä majoitumme? Milloin matkustamme? Mihin käytämme rahamme?
Pitääkö meidän kaikkien mennä juuri siihen yhteen Instagramissa suosituksi tulleeseen paikkaan? Ja ennen kaikkea: millaista matkailua me olemme omilla rahoillamme tukemassa?

Jos matkailija valitsee aina halvimman mahdollisen turistiasunnon keskeltä asuinaluetta, on turha väittää, ettei hänen valinnallaan olisi mitään vaikutusta. Jos kaikki matkustavat samaan paikkaan elokuussa, ei ole kovin yllättävää, että paikka on elokuussa täynnä. Jos kaikki haluavat nähdä saman rannan, saman kylän ja saman näköalapaikan, ei sekään ole kovin vaikea yhtälö.

Tässä kohtaa vastuu alkaa jakautua aika moneen suuntaan.

Espanja ei mielestäni tarvitse vähemmän matkailua vain siksi, että matkailijoita on paljon. Se tarvitsee ehkä paremmin hallittua matkailua. Sellaista, jossa matkailija saa edelleen tulla, mutta hänen ei tarvitse asua paikallisen kodin naapurissa. Sellaista, jossa kaupunki saa matkailusta tuloja, mutta käyttää osan niistä myös niiden ihmisten hyväksi, jotka siellä asuvat ympäri vuoden. Sellaista, jossa matkailuyritykset voivat tehdä rahaa ilman, että koko kaupunki muuttuu hotelliksi.

Ja ennen kaikkea sellaista, jossa matkailija ymmärtää olevansa vieras. Vieraan ei tarvitse kävellä varpaillaan mutta ehkä hänen ei myöskään tarvitse käyttäytyä niin kuin koko kaupunki olisi hänen lomakotinsa.

Matkailu ei ole Espanjan ongelma. Huonosti hoidettu matkailu voi olla.

Ja turisti ei ole ongelman ainoa aiheuttaja, mutta ei hän myöskään ole täysin ulkopuolinen. Poliitikot päättävät säännöistä. Kaupungit päättävät kaavoituksesta ja liikenteestä. Matkailuyritykset päättävät, millaisia tuotteita ne tarjoavat. Ja me matkailijat päätämme, mistä olemme valmiita maksamaan. Kaikki nämä valinnat vaikuttavat toisiinsa.

Koska minä ainakin haluan jatkossakin matkustaa. Haluan myös, että ihmiset tulevat Espanjaan. Haluan istua täysillä terasseilla, katsella matkailijoiden sähläystä Madridin keskustassa ja välillä itsekin pysähtyä keskelle jalkakäytävää tutkimaan Google Mapsia. Mutta haluan myös, että täällä voi asua. Että ihmisillä on varaa asuntoon. Että paikallinen ravintola ei katoa turistiravintoloiden ja all inclusive -buffetien alle. Ja että seuraavan sukupolven matkailija voi vielä joskus tulla tänne ja ajatella: Onpa täällä hyvä olla.

Sekä turistina että paikallisena.

Valokuvat ovat loistava tapa muistella menneitä ja tämän kesän albumia kun katselee niin tällaista menoa sieltä löytyi.

Paljon hevostelua

Sekä yksin että yhdessä tyttären kanssa. Hevonen vaatii säännöllistä liikuttamista vaikka asuukin pihalla 24/7, kesälläkin on siis käytävä tallilla liikkuttamassa häntä. Ihan sama vaikka ulkona on 35 astetta varjossa. Toki kesällä on pakko ottaa rennommin koska noissa lämpötiloissa on kuumaa niin ratsastajalle kuin hevoselle. Kävimme paljon maastossa, teimme paljon maastatyöskentelyä mutta toki myös välillä ratsastimme.

Kävimme pääasiassa tallilla aina aamusella, ennen kuin lämpötilat nousivat yli 30 asteen mutta joskus oli pakko myös käydä iltaisin vaikka mittari näytti +35 astetta.

Meidän hevonen asuu onneksi todella hyvässä paikassa, jossa hän saa olla puiden suojassa ja näin lämpötilat pysyvät myös siedettävinä. Pahimpaan ötökkäaikaan suojana oli asianmukainen loimi ja kärpäshuppu. Onneksi meillä ei ole paarmoja, eikä juurikaan hyttysiä, vaan kärpäsiä. Toki nekin osaavat olla inhottavia. Onneksi pahinta aikaa kesti vain 2-3 viikoa.

Uima-allashetkiä

Kesään mahtui myös paljon hetkiä uima-altaalla. Tosin lyhyitä sellaisia. Kertaakaan emme tainneet olla altaalla kahta tuntia enempää. Päivällä on yksinkertaisesti liian kuuma. Illalla taas tytärtä ei enää huvittanut koska UV:t oli kuulemma liian matalat.

Meillä on siis taloyhtiössä uima-allas ja näin kesällä siellä on todella hiljaista koska iso osa alueen asukkaista viettää kesät muualla. Ei ole ruuhkaa eikä meteliä, ihanaa. Usein olimme ainoita asiakkaita.

Nyt uima-allas on jo suljettu vaikka lämpötilat ovat edelleen päivisin yli 30 asteen. Mutta kun koulut alkavat niin kesä ja allaskausi on monien mielestä ohitse.

Paljon grillausta

Viime syksynä hankin kätevän, pienen sähkögrillin joka on tuonut grillaukseen aivan uuden ulottuvuuden. Sen saa nopeasti päälle ja siinä pystyy hyvin laittamaan ruoan meidän kolmihenkiselle perheelle.

Hyvä puoli on myös se, että voin itse olla terassin suojassa enkä joudu olemaan polttavan kuuman auringon alla. Tämä on käytännössä ainoa keino grillata näin kesällä jos haluaa päivällä grillata. Kun auringossa lämpötilat ovat melkeinpä 50 astetta niin siinä ei kauheasti tee mieli ruokaa laittaa.

Meillä on toki myös hiiligrilli ja sitäkin kesällä pariin otteeseen käytettiin. Mutta lähinnä iltasella kun aurinko oli jo laskenut. Siitäkin huolimatta grillaaminen oli aika hikistä puuhaa koska lämpötilat olivat monesti vielä puolen yön aikaan 30 asteessa.

Aamuvarhainen ja iltamyöhä olivatkin melkein ainoita aikoja kesällä kun ulkona pystyi jotenkin olemaan ja tekemään jotain. Keskellä päivää ainoa järkevä paikka oli olla sisätiloissa ilmastointi päällä. Onhan tämäkin tapa viettää kesää.

Reissuja

Jotta selviää Madridin kesästä niin sieltä on välillä päästävä pois. Kesän aikana kävimme mm. Suomessa. Oli ihanaa, kuten aina. Vietimme paljon aikaa mökillä-saunoimme, uimme, lepäsimme ja katsoimme MM-jalkapalloa. Tietysti vietimme aikaa myös perheen ja ystävien kanssa.

Suomen kesä ei tänä vuonna tainnut antaa parastaan mutta meidän loman aikana oli ihan mukavat kelit. Ei hellettä mutta ihan riittävän lämmintä.

Kävimme myös Lontoossa…

Myös tuo reissu oli mahtava. Pitkä viikonloppu oli täysin riitävä kaupungin näkemiseen ja kokemiseen. Sääkin suosi reissua ja oli mukava nauttia kesäisen lämpimästä Lontoosta.

Sekä pohjois-Espanjan Galiciassa

Puolison perheellä on kakkosasunto pienessä kylässä ja puolison äiti viettää siellä aina kaikki kesät paossa Madridin kuumuutta. Ja meilläkin on tapana käydä siellä välillä ”viilentymässä”. Harmi vain, että ajomatka kestää vähintään 6 tuntia (ilman taukoja), muuten tulisi käytyä varmasti useamminkin.

Kesänlopuksi kävimme vielä Mallorcalla.

Huikea reissu, Mallorca antoi paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Upeita maisemia, aidosti ystävällisiä ihmisiä, hyvää palvelua, mielettömiä rantoja, puhdasta vettä, herkullista ruokaa – kaikkea mitä hyvältä lomalta voi odottaa.

Paljon ehdimme nähdä mutta paljon jäi vielä näkemättä – mutta onpahan hyvä syy matkustaa sinne uudelleen. Ja mikä parasta, Mallorca on vain tunnin lentomatkan päässä eli sinne todellakin pääsee näppärästi täältä Madridista vaikka lyhyemmällekin reissulle.

Mitä muita kohokohtia sitten mahtui kesään 2026?

Kesän highlight- kohtia olivat reissujen lisäksi ehdottomasti David Guettan keikka, jalkapallon MM-kisat ja Espanjan voittama maailmanmestaruus sekä täydellinen auringonpimennys.

Toki kesään mahtui paljon myös arkea, sitä mitä aina. Myös treenejä – välillä hikoiltiin pyörälenkeillä, aika usein kuitenkin kotona autotallissa jossa meillä on pieni kotisali.

Kesä oli pitkä ja kuuma mutta niin siitäkin selvittiin. Eikä koko kesän mennyt sentään survival- moodilla vaan monista hetkistä myös nautittiin.

Toki lämpimät kelit jatkuvat edelleen mutta arki on taas täällä. Syksyä kohti mennään pikkuhiljaa.

Kiitos kesä 2026!

Mallorcalle matkustamisesta on viime vuosina tullut vähän ristiriitainen asia – ainakin jos Suomen mediaa on uskominen.

Viime vuosina on jatkuvasti saanut lukea Mallorcan liikaturismista, paikallisten protesteista ja siitä, kuinka matkailu alkaa näkyä negatiivisesti paikallisten arjessa. Saarella kuulemma vihataan jo turisteja ja sinne matkustamista olisi syytä jopa välttää.

Mutta onko tuo koko totuus? Sitä lähdin itse selvittämään.

Takana on yhdeksän päivää Mallorcan saarella. Sitä aikaa en viettänyt missään all inclusive -hotellin suojissa, vaan eri puolilla saarta – paikallisten suosimissa kohteissa, pääkaupunki Palmassa sekä tietysti myös matkailijoiden suosimissa paikoissa. Eli aika monenlaista Mallorcaa tuli nähtyä.

Näiden yhdeksän päivän aikana tuli myös juteltua monien matkailualalla työskentelevien ihmisten kanssa. Ja voin sanoa, että kertaakaan en kohdannut minkäänlaista negatiivisuutta. Päinvastoin.

Näin hyvää palvelua en ole saanut vielä missään muualla Espanjassa! Ja tätä maata on sentään tullut matkailumielessä nähtyä melkoisen paljon. Voisin jopa sanoa, että näin positiivista lomakokemusta ei ole tullut vastaan moneen vuoteen – jopa Kreikka jäi kokemuksena kauas tästä.

Enkä myöskään missään nähnyt merkkejä turistivihasta. Enkä oikeastaan edes sellaisesta liikaturismista, josta Suomessa on viime vuosina kirjoitettu. Tämä siitäkin huolimatta, että olimme matkalla elokuun lopussa eli juuri silloin, kun Mallorcalla on matkailijoita varmasti enemmän kuin tarpeeksi.

Rannoilla oli silti valtavasti tilaa. Auton sai pysäköityä kaikkialle ilman ongelmia. Emmekä edes Palmassa nähneet missään mitään valtavia ihmismassoja. Toki siellä olimme liikkeellä pääasiassa iltapäivällä – ehkä se auttoi asiaa.

Matkailijoita oli tietenkin joka puolella. Mutta niinhän niitä on matkailukohteissa. Niitä oli Kanarialla silloin, kun asuimme siellä. Niitä on Madridissa, jossa asumme nyt. Ja kyllä, niitä oli myös Mallorcalla.

Mutta en minä nähnyt Mallorcalla turistien määrässä mitään sellaista, mikä olisi saanut minut ajattelemaan, että tänne ei pitäisi tulla.

Toki tässä kohtaa pitää sanoa, että yhdeksän päivää turistina ei vielä kerro koko totuutta Mallorcasta. Jos asuisin saarella ympäri vuoden, joutuisin varmasti katsomaan asiaa aivan eri näkökulmasta. Turistien aiheuttamat paineet asumiseen, liikenteeseen, luontoon ja paikallisten elämään ovat varmasti ihan todellisia ongelmia.

En siis väitä, etteikö Mallorcalla olisi ongelmia matkailun kanssa. Varmasti on. Minun kokemukseni vain oli hyvin erilainen kuin se, mitä uutisista olin etukäteen saanut odottaa.

Turisteja vihaava Mallorca? Sellaista Mallorcaa minä en ainakaan näiden yhdeksän päivän aikana nähnyt.

Sen sijaan näin upean saaren, jossa on mielettömiä maisemia, mielenkiintoisia vierailupaikkoja, viehättäviä kyliä, paljon tekemistä ja hyvää ruokaa. Tunnelma oli mahtava ja kaiken kruunasi paikallisten aito positiivisuus ja asenne. Tapasimme mahtavia tyyppejä ja teimme jopa yhden paikallisen ravintoloitsijan kanssa niin hyvää tuttavuutta, että saimme kehotuksen ottamaan häneen yhteyttä kun saavumme seuraavan kerran saarelle. Hän lupasi vinkata meille myös ne oikeat ”secret spotit” saarella.

Jopa lentokentän turvatarkastus oli elämäni ensimmäistä kertaa positiivinen kokemus. Siis turvatarkastus! Kun asiat tehdään hyvin kaikkialla niin pienistä asioista saadaan koottua kaikin puolin positiivinen kokemus. Ymmärrän täysin, miksi Mallorcasta pidetään niin paljon.

Tästä reissusta ei siis todellakaan jäänyt muita kuin positiivisia fiiliksiä ja iso halu palata saarelle uudelleen. Vien rahani paljon mieluummin Mallorcalle kuin moneen muuhun kohteeseen.

Kannattaako Mallorcalle siis matkustaa? Minun mielestäni kannattaa. Mutta en ehkä suosittele lähtemään Mallorcalle samalla tavalla kuin vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten.

Jos tavoitteena on maata viikon ajan uima-altaan äärellä heinäkuussa ja käydä kerran Palma Novassa, kannattaa ehkä matkustaa muualle. Tuohon Mallorca on liian hyvä, hieno ja ehkä myös kallis paikka.

Jos taas haluaa nähdä Mallorcaa oikeasti, kannattaa ehkä tehdä vähän toisin. Mennä pienempiin kyliin. Syödä paikallisissa ravintoloissa. Käyttää paikallisia palveluita. Ja ehkä myös välttää niitä Instagramissa vastaan tulevia ”secret spot” -paikkoja.

Koska ehkä juuri siinä on yksi matkailun suurimmista ongelmista. Ensin löydämme jonkun ihanan, lähes tyhjän paikan. Sitten kerromme siitä miljoonalle muulle ihmiselle. Ja kohta siellä ei enää ole tyhjää.

Ja yksi asia on jo tässä vaiheessa aika selvä: Mallorcaa ei tarvitse jättää väliin. Eikä kannata jättää väliin. Sen sijaan kannattaa ehkä miettiä vähän tarkemmin, millaisen Mallorcan haluaa nähdä.

Ja ennen kaikkea, millaisen Mallorcan haluamme jättää jälkeemme.