Suosikkipaikkani Espanjassa

On aika tarkalleen 25 vuotta siitä, kun saavuin tänne Espanjaan ja rakastuin tähän maahan. Tai itse asiassa rakastuin ensin Fuerteventuraan. En niinkään Espanjaan, en sen tapoihin enkä ihmisiin. Ensirakkauteni oli kuiva ja karu saari keskellä Atlanttia. Ja edelleen se on yksi suosikkipaikoistani täällä Espanjassa.

Luonnollisesti näiden 25 vuoden aikana Espanjaa on tullut nähtyä monelta eri kantilta. Olen asunut Kanarialla, josta käsin Kanarialla matkustaminen on helppoa. Nykyään asun Madridissa ja täältä pääsee kätevästi mihin manner-Espanjan kolkkaan tahansa, ihan omalla autolla. Jotkut paikat ovat tietysti jääneet mieleen enemmän kuin toiset. On myös paljon paikkoja, joihin on ollut pakko palata takaisin useamman kerran.

Toki paljon on vielä näkemättä – Espanja kun on maa, joka tarjoaa ihan valtavasti nähtävää.

Jos minun pitäisi valita vain yksi maa, jossa vain voisin ja saisin matkustaa loppuelämäni ajan, se olisi ehdottomasti Espanja. Täällä on nimittäin kaikkea, mitä voi kaivata. On rantoja, jopa lähes koskemattomia sellaisia. On vuoristoa, on talvella lunta ja laskettelukeskuksia. On historiallisia kaupunkeja ja pieniä pittoreskeja kyliä, joissa aika tuntuu pysähtyneen. On kulttuuria ja suurkaupunkien sykettä. On Atlantin karuja rannikoita ja Välimeren turkoosia vettä. On kuumaa ja kuivaa, vihreää ja vehreää, vuoria ja tasankoja.

Mutta mitkä sitten ovatkaan minun suosikkipaikkani Espanjassa? Tämä ei muuten olekaan ihan helppo kysymys. 25 vuoden aikana suosikkeja on ehtinyt kertyä aika monta – ja ne ovat keskenään melko erilaisia.

Tässä kuitenkin tämän hetkiset suosikit:

1. Fuerteventura

Fuerteventura oli ensimmäinen todellinen kosketukseni Espanjaan (muuten kuin viikon loman merkeissä) ja samalla ensimmäinen paikka, johon täällä rakastuin. Eikä se rakkaus ole näiden vuosien aikana kadonnut mihinkään.

Fuerteventura ei ole ehkä kaikkien mielestä Espanjan kaunein paikka. Se on kuiva, tuulinen ja paikoin hyvinkin karu. Mutta juuri siinä on sen viehätys. Se on, tai oli ainakin tuolloin 25 vuotta sitten, vähän kuin Lappi – paljon tilaa, vähän ihmisiä, koskematonta luontoa ja hyvin erilainen elämäntapa.

Silloin 25 vuotta sitten saari oli ihan eri paikka kuin nykyään. Matkailu oli toki jo löytänyt Fuerteventuran, mutta monissa paikoissa sai edelleen ajaa pitkät matkat näkemättä juuri ketään. Hiekkarannat jatkuivat silmänkantamattomiin ja niiden ympärillä saattoi olla lähinnä hiekkaa, tuulta ja vuohia. Oli vain avaraa maisemaa ja tunne siitä, että olit jossain todella kaukana kaikesta.

Ehkä juuri se teki Fuerteventurasta minulle niin tärkeän. Se ei yrittänyt olla mitään muuta kuin mitä se oli. Karu, vähän rosoinen ja omalla tavallaan uniikki. Ja samalla uskomattoman kaunis.

Muistan edelleen sen tunteen, kun ensimmäisiä kertoja ajoin saarella. Maisema vaihtui hitaasti, tiet olivat pitkiä ja suoria ja horisontissa näkyi milloin vuoria, milloin merta. Välillä vastaan tuli pieni kylä, sitten taas ei mitään.

Nykyään Fuerteventura on tietenkin paljon rakennettu ja matkailu näkyy saarella aivan eri tavalla kuin 25 vuotta sitten, mutta jotain siitä vanhasta Fuerteventurasta on edelleen jäljellä.

Fuerteventuralle voin palata aina uudelleen ja vaikka se ei ole ollut koti enää pitkään aikaan niin silti tuntuu aina siltä kuin tulisin kotiin. Paino kevenee hartioilta ja on helpompi hengittää. Voi heittää kaiken turhan nurkkaan, vetää varvastossut jalkaan ja siirtyä saaren leppoisaan elämäntyyliin ja rytmiin.

Vaikka vuosien varrella olen löytänyt Espanjasta valtavan määrän muitakin ihania ja tärkeitä paikkoja, Fuerteventuralla on edelleen ja tulee aina olemaan aivan erityinen paikka sydämessäni. Se on tietysti tärkeä myös siksi, että siellä aikoinaan tapasin puolison ja siellä syntyi myös meidän tyttäremme.

2.Pohjois-rannikko, erityisesti Galicia ja A Mariña Lucense -alue sekä Asturias

Jos Fuerteventura on Espanjaa kuivimmillaan ja karuimmillaan, Pohjois-Espanjan rannikko on jotain aivan muuta. Täällä sataa, maisema on vihreä ja Atlantti näyttää välillä siltä, ettei sillä ole mitään tekemistä sen aurinkoisen Espanjan kanssa, jonka useimmat tuntevat. Silti rakastuin alueeseen ensi visiitillä.

Ei pelkästään siihen vehreyteen ja vihreyteen, vaan siihen, että alueessa on jotain sellaista, joka vetoaa suomalaiseen, hieman melankoliseen mieleen. Tuuli tuivertaa, ihmiset ovat selvästi varautuneempia kuin muualla Espanjassa ja myös vähäpuheisempia. Toisaalta tietyllä tapaa myös rehellisempiä. Täällä ei tarvitse koko ajan olla aurinkoinen ja iloinen.

Galiciassa ja Asturiassa on myös jotain hyvin aitoa. Pieniä kalastajakyliä, kivitaloja, vihreitä kukkuloita ja kallioisia rannikoita. Ja sitten niitä rantoja. Sellaisia, joiden äärellä voi seistä aivan yksin ja miettiä, miksi ihmeessä kukaan ei ole täällä. Ainakaan silloin, kun sää ei satu olemaan täydellinen.

Erityisen rakas minulle on A Mariña Lucense, Galician pohjoisrannikolla. Alue ei ehkä ole Espanjan tunnetuimpia matkailukohteita, eikä se sitä paitsi olekaan paikka, johon mennään hakemaan takuuvarmaa auringonpaistetta. Mutta siellä sijaitsee meidän ”kylä”.

Täällä Madridissa kun kaikki ovat käytännössä jostain muualta, on monella se oma pueblo, jonne palataan aina lomilla ja jossa vietetään aikaa perheen kanssa. No, meidän perheen pueblo on tuolla – vaikka perhe ja suku eivät sieltä kotoisin olekaan.

Jotenkin ajatus siitä, että meilläkin on oma pieni paikka Pohjois-Espanjassa, tuntuu hauskalta. Paikka, jonne mennään lomalla, jossa tunnetaan joitakin ihmisiä ja jonka ympäristöön liittyy vuosien aikana syntyneitä omia muistoja. Siitä on tullut meille koti kaukana kotoa.

Pohjois-Espanjassa pidän myös siitä, ettei kaikkea ole tehty matkailijaa varten. Paikat tuntuvat edelleen ensisijaisesti siltä, että niissä eletään, eikä siltä, että ne ovat olemassa turisteja varten. Ravintolassa voi olla ruokalista vain espanjaksi, kylässä ei välttämättä puhuta englantia ja kaupan kassalla ei aina ole kiire palvella turistia. Ja hyvä niin.

Ehkä tässä onkin jotain samaa kuin Fuerteventurassa, vaikka maisemat eivät voisi olla erilaisemmat. Molemmissa on tilaa hengittää ja tunne siitä, että aina ei tarvitse suorittaa.

3. Malagan rannikko, etenkin kaupungin pohjoispuoliset alueet

Málagan rannikko on meille vähän erilainen suosikki kuin listan kaksi ensimmäistä.

Puolisoni veli on asunut seudulla jo pitkään, joten vuosien varrella siellä on tullut vietettyä paljon aikaa. Ei vain lomailtua muutamaa päivää hotellissa, vaan eletty vähän tavallista arkea. Itse vietin siellä myös yhden kesän töissä, joten alueeseen on tullut tutustuttua monesta eri näkökulmasta.

Erityisesti pidän Málagan kaupungin pohjoispuolisesta rannikosta.

Costa del Solista puhuttaessa ajatukset menevät helposti niihin tuttuihin paikkoihin Málagasta etelään. On Fuengirolaa, Marbellaa, Torremolinosta ja ties mitä. Rannikko on täynnä hotelleja, ravintoloita, loma-asuntoja ja kaikkea sitä, mitä aurinkolomalta voi odottaa. Mutta kun Málagasta lähtee toiseen suuntaan, tunnelma muuttuu aika nopeasti.

Málagan pohjoispuolella rannikko tuntuu paljon alkuperäisemmältä. Toki sielläkin on matkailua ja turisteja, mutta paikkaa ei ole samalla tavalla ”valmiiksi pureskeltu” matkailijalle. Siellä on myös niitä paikkoja, joissa voi istua rantabaarissa lounaalla ja huomata olevansa itse asiassa aika kaukana siitä Costa del Solista, jonka useimmat suomalaiset tuntevat. Mutta ainakin minulle pohjoispuolella on enemmän sitä tunnetta, että olen Espanjassa enkä jossain kansainvälisessä lomakeskuksessa, joka voisi yhtä hyvin sijaita missä tahansa päin maailmaa.

Näillä seuduilla on myös tullut vuosien aikana niin paljon vietettyä aikaa, että kyse ei enää oikeastaan ole matkakohteesta. Kun paikkaan liittyy perhettä, töitä, kesäpäiviä ja vuosien aikana syntyneitä muistoja, siitä tulee väkisinkin tärkeä.

Ja siksi Málagan rannikko löytyy tältä listalta – vaikka aurinkorannikko ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, kun mietin omia suosikkipaikkojani Espanjassa.

4. Mallorca

Mallorca on tämän listan yllätys. Se on oikeastaan päässyt suosikkieni joukkoon vähän varkain – ja ehkä myös vähän turhan varhaisessa vaiheessa.

Emmehän me ole käyneet siellä kuin kerran kunnolla, ja silloinkin vain kymmenen päivän ajan tänä kesänä. Toki saari oli minulle entuudestaan tuttu, mutta edellisestä vierailusta oli ehtinyt vierähtää jo parikymmentä vuotta. Aika paljon ehtii tapahtua kahdessakymmenessä vuodessa, sekä saarella että ihmisessä. Mutta tänä kesänä Mallorca vei sydämen.

Muistin toki, että Mallorca on hieno, mutta ehkä vasta nyt tajusin, kuinka monipuolinen saari oikeastaan on. On upeita rantoja ja turkoosia merta, vuoria ja pieniä kyliä, oliivilehtoja, kauniita kaupunkeja ja ihan tavallista mallorcalaista elämää. Yhdessä paikassa voi tuntua siltä kuin olisi täydellisellä rantalomalla ja hetkeä myöhemmin ajatkin vuoristotietä keskellä aivan toisenlaista maisemaa.

Ja mikä parasta, Mallorca on meille todella lähellä. Madridista lentää saarelle noin tunnissa ja yhtäkkiä ollaan keskellä Välimerta. Se tekee siitä vähän vaarallisenkin – tänne on aivan liian helppo lähteä uudelleen.

Kävimme Mallorcalla keskellä kesää, vieläpä elokuun vilkkaimpina viikkoina. Se ei ehkä ole paras mahdollinen ajankohta, jos etsii rauhaa ja hiljaisuutta. Silti saari onnistui hurmaamaan meidät.

Itse asiassa olen nyt vähän utelias siitä, mitä tapahtuu, kun menemme sinne joskus sesongin ulkopuolella. Jos Mallorca onnistui viemään sydämen keskellä elokuuta, mitä kaikkea sieltä vielä löytyykään, kun turistikausi on ohi, rannat hiljentyneet ja saari saa taas hengittää vähän rauhallisemmin?

Luulen, että Mallorca ei jää tämän listan ainoaksi vierailuksi. Päinvastoin, veikkaan että tämä vasta alkoi.

5. Madrid

Madrid on tietysti tällä listalla. Onhan se nykyinen kotikaupunkimme ja puolisoni syntymäkaupunki. Tavallaan Madrid on meille siis tuttu jo entuudestaan, vaikka muutimme tänne vasta neljä vuotta sitten.

Madrid on kaupunki, johon moni rakastuu, mutta joka ei välttämättä sovi kaikille. Miljoonakaupungissa on ruuhkia, liikennettä, meteliä ja ihmisiä. Keskustassa on jatkuvasti vilinää ja välillä tuntuu, että koko kaupunki on liikkeessä yhtä aikaa.

Toisaalta Madridista löytyy myös se toinen puoli. Puolen tunnin ajomatkan päässä keskustasta ollaan jo aikalailla maaseudulla. Ja tunnissa pääsee ylös vuoristoon, jossa on talvella jopa lunta.

Ennen muuttoa olimme viettäneet Madridissa jo paljon aikaa, joten tiesimme millaista miljoonakaupungin arki on. Siksi myös valitsimme asuinpaikkamme vähän toisin. Asumme aivan Madridin kyljessä, mutta kuitenkin paikassa, jossa pääsemme tarvittaessa pakoon sitä kaikkea. Täältä on helppo lähteä kaupungille, mutta yhtä helppo on suunnata toiseen suuntaan ja olla hetken päästä keskellä rauhallisempaa ympäristöä. Meille se on ollut toimiva yhdistelmä.

Rakastan kaupungin tarjoamia mahdollisuuksia, mutta en välttämättä itse kaupunkielämää joka päivä ja joka hetki. Madridissa saan molemmat. Täällä on ravintoloita, museoita, konsertteja, teattereita, kauppoja ja tapahtumia vaikka kuinka paljon. Aina löytyy jotain uutta, vaikka kaupunki onkin jo tullut vuosien aikana melko tutuksi. Ja sitten kun kaupungin vilinä alkaa riittää, ei tarvitse kuin lähteä kotiin.

Madrid on koti. Ja vaikka välillä kaipaan merta, pieniä kyliä ja sitä tunnetta, että mihinkään ei ole kiire, en tällä hetkellä haluaisi asua missään muuallakaan. Tulenko asumaan täällä loppuelämääni, tuskinpa. Mutta tällä hetkellä nautimme Madridista ja sen parhaista puolista.

6. Pyreneet

Kaikki ne paikat, joissa maisema muuttuu vuoristoiseksi, talvella sataa lunta ja voi kaivaa lumilaudan esiin, pääsevät aika helposti suosikkieni joukkoon.

Rakastan vuoria ympäri vuoden, mutta talvella niissä on jotain erityistä. Kun maisema peittyy lumeen, pikkukylät hiljenevät ja vuorten rinteet muuttuvat valkoisiksi, Espanjasta löytyy taas aivan uudenlainen puoli. Ei ehkä ensimmäinen asia, joka Espanjasta tulee mieleen, mutta juuri siksi siitä pidänkin.

Madridista katsottuna Pyreneet eivät ole ihan naapurissa, mutta autolla sinne pääsee kuitenkin varsin kohtuullisesti. Ja kun perille pääsee, tuntuu kuin olisi tullut aivan toiseen maailmaan. Vuoret ympärillä, pieniä kyliä, lunta ja talvella laskettelurinteet.

Laskettelu tai lumilautailu on tietysti yksi iso syy siihen, miksi vuoristo vetää puoleensa. On mukavaa, että Espanjassa asuminen ei tarkoita sitä, että talvella pitäisi luopua lumesta. Päinvastoin – muutaman tunnin ajomatkan päästä Madridista löytyy aivan kunnollisia talvimaisemia.

Huescan alue on meille lähin portti tähän maailmaan, mutta oikeastaan haluaisin nähdä paljon enemmänkin. Espanjan pohjoiset vuoristot ovat nimittäin vielä yksi niistä alueista, joita en ole ehtinyt nähdä läheskään tarpeeksi.

Ja ehkä siinä onkin hyvä syy pitää tämä kohta listalla: suosikkipaikkojen ei tarvitse aina olla yksi tietty kaupunki tai kylä. Joskus suosikkipaikka voi olla kokonainen maisema.

7. Pienet kylät – se Espanja, johon rakastun aina uudelleen

Tämä kohta on oikeastaan vähän hankala, sillä en osaa nimetä tähän yhtä tiettyä paikkaa. Minä kun rakastan yleisesti pieniä espanjalaisia kyliä. Niitä sellaisia, joissa ei oikeastaan ole mitään erityistä nähtävyyttä. Muutama kivitalo, pieni aukio, kirkko, baari tai ravintola ja ehkä kauppa, josta saa kaiken tarpeellisen. Juuri tuollaisissa paikoissa viihdyn.

Rakastan sitä, että elämä soljuu niissä omia uomiaan. Kukaan ei tunnu olevan erityisen kiireinen mihinkään ja päivärytmi on aivan erilainen kuin suurkaupungissa.

Yhtä suosikkikylää on mahdotonta sanoa, sillä niitä löytyy vähän joka puolelta Espanjaa. Ja ehkä juuri se onkin yksi tämän maan parhaista puolista. Aina jostain mutkan takaa löytyy uusi pieni kylä, jossa tekee mieli pysähtyä.

Pienissä kylissä on myös jotain sellaista, mitä isoista matkailukohteista on vaikeampi löytää. Ehkä se sama asia, joka toistuu monessa muussakin tämän listan paikassa. Fuerteventuralla, Pohjois-Espanjassa, Pyreneillä ja näissä pienissä kylissä on kaikissa jollain tavalla tilaa hengittää ja olla rauhassa.

Ja ehkä juuri siksi rakastan niitä.

Makuasioista voidaan aina kiistellä- ainakin Espanjassa.

Suomessa sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä, mutta espanjalaisella on aina mielipide asiasta kuin asiasta eikä sitä pelätä tuoda esille. Ja kun keskustelu koskee ruokaa tai juomaa, niin silloin ollaan vielä totisempien kysymysten äärellä.

Case: oliiviöljy

Kun suomalainen menee kauppaan, hän ostaa oliiviöljyä. Korkeintaan hän valitsee, että ostaako italialaista, kreikkalaista vai espanjalaista – jos sattuu olemaan valinnanvaraa.

Kun espanjalainen menee kauppaan, hän valitsee oliiviöljyn.

Mistä se tulee? Eikä todellakaan riitä, että öljy on espanjalaista, vaan myös alue valitaan tarkoin. Seuraavaksi tarkistetaan, mitä lajiketta oliivi on. Jokaisella kun on omat suosikkinsa. Entä kuka on valmistanut öljyn? Milloin? Miten? Ja onhan se hyvänmakuista ja tarkoitukseen sopivaa.

Koska leivälle ei tietenkään käytetä samaa öljyä kuin vaikkapa ruoanlaittoon.

Espanjassa oliiviöljyjen alkuperällä, tuotantoalueilla ja oliivilajikkeilla on oikeasti merkitystä. Eri alueilla on omat perinteensä ja myös suojattuja alkuperänimityksiä on lukuisia.

Jokaisella on omat suosikkinsa.

Case: tomaatti

Sama koskee myös esim. tomaatteja.

Et mene vain kauppaan ostamaan tomaatteja. Ensin pitää tietää, mihin tomaatteja aikoo käyttää, koska eri tomaatit sopivat eri tarkoituksiin – vaikkapa tomaattisoseen valmistamiseen, gazpachoon tai salaattiin.

Kaupassa voi olla hyvinkin kymmeniä erilaisia tomaatteja ja jokaisella on oma käyttötarkoituksensa. Eikä niistä salaattitomaateista todellakaan voi valmistaa tomaattikeittoa tai sosetta. Ei vain voi.

Case: tortilla de patatas eli perunamunakas

Espanjalaisen keittiön tärkeimpiä ruokia on tortilla de patatas eli perunamunakas. Ja kuten voi arvata, niin siitäkin löytyy monta versiota ja jokaisella on se oma reseptinsä valmistaa paras mahdollinen munakas.

Mutta tärkein kysymys on aina: Tehdäänkö tortilla sipulilla vai ilman?

Seuraavaksi se toiseksi tärkein kysymys: Hyvin kypsä, kypsä vai juokseva sisältä?

Entäpä sitten paksu vai ohut? Perunat näin vai noin? Enemmän kananmunaa vai vähemmän? Saako laittaa jamón serranoa? Entäpä chorizoa?

Ja näistä kaikista voidaan sitten keskustella ihan vakavalla naamalla.

Jos sinulta joskus kysytään, että miten on – millaisena haluat – niin ei kannata vastata: ”Ei sillä niin väliä.” Sillä on nimittäin väliä. Ja paljon.

Tortilla de patatas on siitä hyvä esimerkki, että vaikka perusraaka-aineet ovat yksinkertaiset, valmistustapoja ja mieltymyksiä on valtavasti.

Case: paella

Paella on ehkä yksi tunnetuimmista espanjalaisista ruoista maailmalla. Ja samalla yksi niistä ruoista, joiden kohdalla kannattaa vähän miettiä, mitä suustaan päästää. Koska paella ei nimittäin ole vain paella.

Kana ja kani? Tietysti. Vihreitä papuja? Ilman muuta. Etanat? Joissakin versioissa kyllä. Jossain päin ei missään nimessä. Mereneläviä? Toki, mutta sitten puhutaan jo vähän eri asiasta. Ja chorizoa? No. Ei todellakaan.

Espanjassa paellasta löytyy valtavasti erilaisia versioita, ja eri alueilla on omat tapansa valmistaa sitä. Myös merenelävistä valmistettu paella on monelle tuttu, mutta Valencian perinteisen paellan kanssa sitä ei kannata automaattisesti niputtaa samaksi asiaksi.

Paella on hyvä esimerkki siitä, miten ruoka voi olla samaan aikaan arkinen ruokalaji ja kulttuurinen kysymys. Se kertoo alueesta, perinteistä ja siitä, miten joku on oppinut ruokansa valmistamaan. Tai syömään! Valenciassa pannu laitetaan keskelle pöytää ja siitä jokainen lusikoi suoraan omaan suuhunsa.

Ja sitten on tietysti vielä socarrat. Paellan pohjalle kuuluva hieman pohjaan palanut, rapea riisikerros. Monen mielestä juuri se on koko paellan paras osa. Mutta turisteille sitä ei yleensä edes tarjota.

Ja sitten on vielä yksi tärkeä kysymys: saako paellaa sekoittaa?

Tähän en taida edes vastata 😉

Case: kahvi

Suomessa on totuttu siihen, että pyydetään vain yksi kahvi. Sitten otat mukin, täytät sen itse suodatinkahvilla pannusta ja laitat haluamasi lisukkeet.

Täällä jos menet pyytämään kahvia, niin sinua katsotaan odottavasti. Siis minkälainen kahvi saisi olla?

Solo, con leche, cortado, americano, carajillo, con hielo, bombón, manchado, leche y leche… Ja sen jälkeen sitten vielä, että miten haluat maitosi: kuumana vai haaleana?

Kahvit tehdään täällä yleensä tilaushetkellä, eikä suomalaisesta näkökulmasta tuttua suodatinkahvikulttuuria juuri ole. Kahvilassa kahvin tilaaminen on siis vähän eri asia kuin Suomessa.

Pahimmillaan kahvin tilaus voi mennä vaikkapa näin:

Un café con leche, pero leche templada, poca espuma, en taza grande, con sacarina, y que la leche esté primero… pero no demasiado primero. 😉

Eli suomeksi suurin piirtein: maitokahvi, mutta maito haaleana, vähän vaahtoa, isoon kuppiin, makeutusaineella ja maito ensin… mutta ei liian paljon ensin.

Helppoa ja yksinkertaista.

Case: olut

Suomalainen haluaa täällä oluen ja pyytää vain: Una cerveza, por favor. Suomalaiselle olut on olut ja lasi on lasi.

Mutta sekään ei täällä mene niin helposti – pitää tietää, mitä haluaa. Caña. Tercio. Botellín. Jarra. Entäpä mitä merkkiä saisi olla?

Espanjassa on nimittäin valtavasti erilaisia olutmerkkejä, eikä nyt puhuta mistään pienpanimoiden hienosteluoluista tai erikoisoluista. Ihan tavallisista tölkki- ja hanaoluista. Monella alueella on nimittäin se oma olutmerkki, joka kuuluu vähän niin kuin alueen kalustoon. Galiciassa juodaan Estrella Galiciaa, Madridissa Mahouta, Andalusiassa Cruzcampoa tai Alhambraa ja Kanarialla Doradaa tai Tropicalia.

Eikä kenellekään tulisi esimerkiksi mieleen mennä Galiciassa tilaamaan San Miguelia tai Kanarialla Estrella Galiciaa, kun oma paikallinen olut löytyy hanasta. Itse asiassa se saattaa olla paikalliselle melkein henkilökohtainen loukkaus, koska oman alueen olut on tietysti aina se paras mahdollinen. Ja ennen kaikkea siitä ollaan ylpeitä.

Jos pyydät vain olutta, niin seuraavaksi tarjoilija saattaa ladata listan vaihtoehtoja: Caña, doble, tubo o jarra. De barril o botella. Rubia, tostada o sin alcohol. Con limón o sin limón.

Ja sitten vielä ehkä kysytään, että kuinka kylmänä sen haluat.

Espanjassa olutkin on siis vähän niin kuin kahvi: ”yksi olut” ei välttämättä vielä kerro, mitä oikeastaan haluat.

Case: viini

Viinistä voisi kirjoittaa oman artikkelinsa. Tai vaikkapa kirjan.

Et tilaa vain lasia viiniä, vaan sinun odotetaan sanovan, minkä alueen tai minkälaista viiniä haluat. Otatko Riojaa vai Riberaa vai jotain muuta? Entä Albariñoa vai Verdejoa vai jotain muuta?

Ja jos et tiedä, mitä haluat, joku kyllä auttaa. Ja kertoo samalla, mitä sinun pitäisi haluta.

Espanjassa viineilläkin on vahva alueellinen identiteetti ja alkuperällä on merkitystä. Sama näkyy monissa muissakin espanjalaisissa tuotteissa: ruokaa ei ajatella vain tuotteena, vaan osana tiettyä aluetta ja sen perinnettä.

Kaikessa tässä on yksi yhdistävä asia. Ruoka ei ole täällä vain ruokaa. Se on keskustelunaihe. Se on perinteitä. Se on alue. Se on lapsuus, perhe ja isoäidin resepti. Se on se oliiviöljy, jota oman perheen tutun tutun tilalta saadaan kerran vuodessa. Ja ehkä juuri siksi ruoasta voidaan myös olla niin tarkkoja.

Ja ei, kaikki oliiviöljy ei maistu samalta. Eikä tomaatti ole vain tomaatti. Eikä kahvi ole vain kahvi. Ja jos joku kertoo sinulle, että heidän kylänsä xx-tuote on maailman parasta… Nyökkää. Se on turvallisinta.

Ostoskorivertailu / syksy 2026

Juuri julkaistujen tietojen mukaan Espanjan inflaatio on kiihtynyt selvästi nyt syksyllä 2026. Elokuussa kuluttajahinnat nousivat 4,3 prosenttia vuodentakaisesta, kun heinäkuussa nousu oli 3,9 prosenttia. Erityisesti polttoaineiden kallistuminen on nostanut inflaatiota. Syyskuun inflaatioluvun odotetaan nousevan edelleen energiakustannusten vuoksi.

Toki hintojen nousu näkyy myös ruokakaupassa käydessä – ainakin tunne on se, että samalla rahalla saa koko ajan vähemmän ja jatkuvasti pitää katsoa hintoja tarkemmin ja miettiä, että tarvitseeko tätä oikeasti.

Mutta miltä näyttävät ruokien hinnat tällä hetkellä – ovatko ne oikeasti nousseet niin paljon?

Itse olen pitänyt hinnoista kirjanpitoa jo pidemmän aikaa, useamman vuoden, ja kun aina vertailen saman kaupan samoja tuotteita, niin hintavertailu on helppoa tehdä.

Tuotteista olen ottanut vertailuun aina halvimman mahdollisen vaihtoehdon eli monissa tapauksissa ketjun oma halpismerkki. Tämän ostoskorivertailun olen tehnyt aina saman kaupan eli BM-supermarketin tuotteilla, joka vastaa suomalaista perus S-markettia.

hinnat tällä hetkellä – hinnat syksy 2025 – hinnat kevät 2025

TuoteSyksy 2026Syksy 2025Kevät 2025
Banaani1.99 € / kg 1.69 € / kg1.99 € / kg
Mandariinit3.99 € / kg2.49 € / kg2.99 € / kg
Irtoperuna2.09 € / kg2.19 € / kg1.49 € / kg
Tomaatti2.99 € / kg2.49 € / kg1.99 € / kg
Porkkana1.49 € / kg1.19 € / kg1.09 € / kg
Salaattipussi – mix1.39 €1.25 €1.25 €
TuoteHinta syksy 2026Hinta syksy 2025Hinta kevät 2025
sika-nautajauheliha15.99 € / kg 11.90 € / kg12.90 € / kg
naudan jauheliha18.95 € / kg 16.49 € / kg15.95 € / kg
kananmunat 12 kpl (M)2.85 € 3.10 €2.60 €
luomukananmuna 6 kpl2.99 € 2.99 €2.60 €
kanan rintaleike, kokonainen9.75 € / kg8.25 € / kg11.90 €/kg
emmental-juusto viipaleina12.25 € / kg 12.25 € / kg12.45 €/kg
lohifilee, ruodoton 26.95 € / kg 21.95 € / kg27.68 €/kg
TuoteSyksy 2026Syksy 2025Kevät 2025
Maito, täys0.96 € / l.0.84 €/l0.83 €/l
Voi18 € / kg 15.56 €/kg14.60 €/kg
Perusjogurtti purkeissa, maustettu1.67 € / kg 1.52 €/kg1.50 €/kg
Valio proteiinivanukas1.75 € / kpl 1.75 €/kpl1.79 €/kpl
TuoteHinta Syksy 2026Hinta Syksy 2025Hinta Kevät 2025
Appelsiinituore mehu1.90 € / l. 1.52 €/litra1.15 €/litra
Iso oluttölkki 0.50.59 € / kpl 0.47 €0.50 €
Pieni oluttölkki 0.330.35 € / kpl 0.35 €0.35 €
Coca-cola tölkki0.95 € / kpl 0.92 €0.95 €
Coca-cola pullo, iso1.08 € / litra 1.06 €/litra1.05 €/litra
Coca-cola zero tölkki0.95 € / kpl 0.92 €0.95 €
Coca-cola zero pullo, iso1.08 € / litra 1.05 €/litra1.05 €/litra
Jauhettu suodatinkahvi11.80 € / kg 10.20 €/kg7.80 €/kg
TuoteHinta syksy 2026Hinta syksy 2025Hinta kevät 2025
paahtoleipä, vaalea1.93 € / kg 2.15 €/kg1.45 €/kg
paahtoleipä, seka1.53 € / kg 2.07 €/kg1.43 €/kg
spaghetti1.60 € / kg 1.60 €/kg1.60 €/kg
vehnäjauho0.79 € / kg 0.72 €/kg0.72 €/kg
TuoteSyksy 2026Syksy 2025Kevät 2025
pyykinpesuaine tabletti /20kpl 4.25 € / paketti 4.25 €4.25 €
wc-paperi, 2-kerroksinen0.25 € / rulla 0.21 €0.22 €

Kun katsoo koko ostoslistaa kokonaisuutena, tunne hintojen jatkuvasta noususta ei siis ole pelkkää kuvitelmaa. Erityisesti liha, kala, kahvi, voi ja osa hedelmistä ovat nyt selvästi kalliimpia kuin vuosi sitten. Toisaalta kauppakorin kaikki tuotteet eivät ole seuranneet yleistä inflaatiota, vaan tuotteiden välillä on huomattavia eroja.

4,3 prosentin yleinen inflaatioluku ei tarkoita, että jokainen kaupassa oleva tuote olisi kallistunut neljä prosenttia. Omassa ruokakorissa hinnannousu voi tuntua paljon suuremmalta, jos juuri ne tuotteet, joita itse ostaa säännöllisesti, ovat kallistuneet keskimääräistä enemmän.

Oman ruokakorini hintakehitys antaa kuitenkin aika konkreettisen kuvan siitä, miltä hinnannousu tuntuu tavallisen kauppareissun tasolla. Kun kaikki tässä vertailussa mukana olevat 31 tuotetta lasketaan yhteen, olisi sama ostoskori maksanut keväällä 2025 yhteensä 139,07 euroa ja syksyllä 2025 135,39 euroa. Nyt syksyllä 2026 hinnaksi tuli jo 155,10 euroa. Vuodessa ostoskorin hinta on siis noussut 19,71 euroa eli peräti 14,6 prosenttia.

Tämä pieni henkilökohtainen ostoskori ei tietenkään ole mikään virallinen inflaatiomittari eikä sitä pidä sellaisenaan verrata Espanjan kuluttajahintaindeksiin, koska tuotteiden painotukset ovat aivan erilaiset. Se kertoo kuitenkin hyvin siitä, miksi oma kokemus hintojen noususta voi olla paljon voimakkaampi kuin yleinen inflaatioluku.

Ja tähän loppuun vielä ihan vain kiinnostuneille muutamia muitakin lukuja.

Bensa: Bensiinin hinta on Espanjassa noussut vuoden aikana arviolta noin 17–20 prosenttia. Elokuussa virallinen vuosinousu oli 16,9 prosenttia, ja syyskuussa hinnat ovat jatkaneet nousuaan. Espanjan bensiinin keskihinta on tällä hetkellä n. 1.80-1.84 € / litra. Elokuussa hinta oli keskimäärin noin 1,71 €/l. mutta syyskuun aikana hinnat ovat nousseet merkittävästi. Elokuun virallisissa inflaatiotiedoissa bensiinin hinnan vuosinousuksi laskettiin 16,9 %.

Diesel: Tällä hetkellä dieselin keskihinta Espanjassa on noin 1,88 €/litra. Se voi tuntua edulliselta jos vertaa Suomen hintoihin mutta hinnannousu on Espanjassa ollut merkittävä sillä diesel on nyt n. 30 % kalliimpaa kuin vuosi sitten.

Dieselin kallistuminen on yksi tämänhetkisen inflaation huolestuttavimmista puolista, sillä vaikutus ei rajoitu pelkästään henkilöautoilijoihin. Kun polttoaine kallistuu, nousevat myös kuljetusten kustannukset. Kuorma-autot kuljettavat ruokaa kauppoihin, pakettiautot tavaraa yrityksille ja erilaiset työajoneuvot ihmisiä ja materiaaleja työmaille. Lopulta osa tästä kustannuksesta siirtyy tuotteiden ja palveluiden hintoihin. Siksi dieselin hinnannousu näkyy viiveellä myös ruokakaupassa, ravintoloissa, rakentamisessa ja monissa muissa arjen menoissa. Jos polttoaineiden hinnat pysyvät korkealla, ne voivat pitää yllä hintojen nousupaineita myös tulevina kuukausina.

Sähkö: Sähkön hinnan vuosivertailu riippuu siitä, puhutaanko tukkuhinnasta vai kotitalouden todellisesta sähkölaskusta. Syyskuun 2026 PVPC-säädellyn sähkön keskimääräinen hinta on tähän mennessä ollut noin 0,141 €/kWh, kun syyskuussa 2025 vastaava keskiarvo oli noin 0,136 €/kWh – nousua siis vain noin 3 % tällä mittarilla.

Kotitalouden lopullinen sähkölasku on kuitenkin noussut enemmän.

Sähkön hinnan nousu Espanjassa on tällä hetkellä huomattavasti yleistä inflaatiota suurempi. Taustalla on ennen kaikkea kaasun kallistuminen, joka nostaa sähkön tukkuhintaa, sekä kesän suuri sähkönkulutus. Lisäksi aiemmin käytössä olleita energiaan liittyviä verohelpotuksia on poistunut. Siksi säädellyn tariffin piirissä olevan kotitalouden sähkölasku voi syyskuussa olla jopa noin 30 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin.

Lämmitys: Tällä hetkellä lämmitystä ei tarvitse vielä miettiä mutta muutaman kuukauden päästä sekin alkaa olemaan ajankohtaista.

Talvi 2026–2027 näyttää Espanjassa energiakustannusten kannalta epävarmalta. Maakaasun hinta on jo nyt korkealla, ja talven futuurihinnat ennakoivat hintojen pysyvän korkeina. Myös sähkön hinta on nousupaineessa. Jos talvesta tulee kylmä, lämmitykseen käytettävä energia voi siis tulla kotitalouksille huomattavasti viime talvea kalliimmaksi.

Yläkoulun viimeinen vuosi Espanjassa

Tänä vuonna meidän 15-vuotiaalla tyttärellä alkoi yhden aikakauden viimeinen etappi eli pakollisen oppivelvollisuuden viimeinen kouluvuosi, 4º ESO – Espanjan yläkoulun neljäs ja viimeinen vuosi.

Espanjassa ”yläkoulu”, espanjalaisittain ESO (la Educación Secundaria Obligatoria), kestää siis neljä vuotta. Kun kouluvuosi päättyy, on takana 10 vuotta peruskoulua. Täällähän koulu aloitetaan jo 6-vuotiaana eli ensin käydään 6-vuotta alakoulua, primariaa, ja sen jälkeen vielä 4 vuotta yläkoulua, secundariaa.

Tämä perusopetuksen viimeinen vuosi eli 4º ESO on samalla sekä yläkoulun viimeinen vuosi että ensimmäinen kohta, jossa nuori joutuu ihan oikeasti miettimään seuraavaa askelta.

Mitä haluaa opiskella seuraavaksi? Jatkaako bachilleratoon eli lukioon vai ammatilliseen koulutukseen eli Formación Profesional? Entä jos haluaisinkin tulevaisuudessa yliopistoon, miten se vaikuttaa jo tässä vaiheessa valintoihin.

Näihin kysymyksiin ei tietenkään tarvitse 15-vuotiaana vielä tietää vastausta. Mutta 4º ESO:ssa koulu alkaa jo ohjata nuorta vähän tähän suuntaan. Kaikkia teitä ei ole suljettu vaikka valitsee tänä vuonna jonkun suuntauksen mutta toki se tekee jatkon haasteellisemmaksi.

Ensimmäiset ESO-yläkouluvuodet ovat kaikille aika lailla samanlaisia. Toki kouluissa ja esimerkiksi kaksikielisissä ohjelmissa on eroja, mutta perusrunko on yhteinen. Neljännellä luokalla mukaan tuleekin sitten huomattavasti enemmän valinnanvaraa ja päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa jo tulevaisuuteen.

Madridissa 4º ESO:n ainevalinnat on rakennettu viiden erilaisen orientaation ympärille: tieteellisen, teknologisen, ammatillisen, taiteellisen ja humanistisen. Käytännössä oman koulun tarjonta ratkaisee aika paljon sen, millaiseksi kokonaisuus muodostuu.

Jokaisessa suuntautumisvaihtoehdossa on kolme siihen kuuluvaa ainetta, joita opiskellaan pakollisten aineiden lisäksi.

Tyttären koulussa tarjolla on tieteellinen, teknologinen ja humanistinen vaihtoehto. Vaikka tytär on kielellisesti lahjakas niin hän valitsi kuitenkin haastavimman vaihtoehdon eli tieteellisen, jossa opiskellaan pakollisina aineina biologiaa sekä fysiikkaa & kemiaa. Suuntautumisen kolmanneksi aineeksi pystyy valitsemaan taloustiedon taikka 2.vieraan kielen. Meillä tytär halusi jatkaa saksan opiskelua, jota hän on opiskellut ala-asteen 1.luokalta lähtien.

Lisäksi tässä tiede-vaihtoehdossa on pakollisena matematiikka B, joka on vaativampi ja enemmän puhtaaseen matematiikkaan painottuva vaihtoehto. Siinä on mm. abstraktia matematiikkaa, algebraa, funktioita ja ongelmanratkaisua. Matematiikka A käytännönläheisempi ja hieman helpompi.

Matematiikka B on kuitenkin se reitti, joka sopii paremmin oppilaalle jos tavoitteena on tieteen tai teknologian jatko-opinnot lukion jälkeen. Siksi esimerkiksi lääketieteestä, tekniikasta tai luonnontieteistä kiinnostuneen kannattaa olla tässä kohtaa tarkkana.

Teknologian vaihtoehdossa pakolliset aineet ovat puolestaan digitalisaatio & teknologia ja kolmantena aineena voi opiskella joko fysiikkaa & kemiaa tai taloustiedettä.

Humanistisessa vaihtoehdossa taas toinen pääaineista on latina ja toiseksi pakolliseksi voi valita joko taloustieteen tai 2.vieraan kielen.

Ammatillisessa vaihtoehdossa opiskellaan puolestaan mm. ekonomian perusteita ja ammatillista suuntautumista ja taiteellisessa vaihtoehdossa valitaan taiteellinen ilmaisu ja musiikki. Näitä kahta vaihtoehtoa ei tyttären koulussa ole edes tarjolla.

Ainevalinnat ovat ´´vahvasti yhteydessä siihen, mitä nuori mahdollisesti haluaa opiskella tulevaisuudessa. Jos tähtäimessä siintää esimerkiksi tieteellinen lukio ja sen jälkeen esim. lääketieteen, tekniikan, biologian, fysiikan tai matematiikan opinnot yliopistossa, niin 4.ESO:ssa on hyvä valita tieteellinen linja.

Jos taas suunnitelmissa ja tulevaisuudessa esim. oikeustieteen, taloustieteen, kauppatieteiden, historian tai kielten opiskelut niin silloin valitaan yleensä humanistinen suuntaus.

Nämä valinnat ovat yllättävän tärkeitä, koska 4º ESO:ssa tehdyt ainevalinnat vaikuttavat siihen, millaiselle pohjalle seuraavat opinnot rakentuvat.

Ja sama jatkuu bachilleratossa: siellä valittu suuntaus ja oppiaineet vaikuttavat taas todella paljon siihen, millaisiin yliopisto-opintoihin on luontevaa suunnata ja miten yliopistoon haettaessa saatavat pisteet muodostuvat. Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen.

Toki mikään ei sulje mitään vaihtoehtoa täysin mutta valinnat tekevät monet asiat haastavammiksi. Jos esim. valitsee 4.luokalla vaikkapa ammattillisen suuntauksen eikä opiskele ollenkaan biologiaa ja fysiikkaa enää viimeisenä kouluvuonna ja sitten haluaisikin mennä lukion tiede-linjalle, niin hyppy tulee olemaan melko suuri.

Toki se on mahdollinen, mutta silloin joutuu tekemään aika paljon töitä kuroakseen puuttuvia asioita kiinni. Yksi ”menetetty” kouluvuosi on pitkä aika, etenkin kun lukio kestää täällä vain kaksi vuotta. Siinä ajassa pitäisi siis ehtiä sekä oppia uudet asiat että pysyä mukana jo valmiiksi melko vaativassa opiskelutahdissa.

Vaikka 4º ESO:ssa on paljon valinnanvaraa, suurin osa kouluviikosta koostuu toki edelleen yhteisistä aineista. Kaikkien on opiskeltava espanjaa eli Lengua Castellana y Literatura, vierasta kieltä (yleensä englanti), maantietoa ja historiaa, liikuntaa sekä matematiikkaa oman suuntauksen mukaisesti.

Lisäksi on yksi varsinainen optativa eli valinnainen aine, joiden valikoima riippuu koulusta. Madridin koulut voivat tarjota esimerkiksi filosofíaa, kieliä ja lisäksi erilaisia koulun omia valinnaisia aineita. Tarjonta ei siis ole joka koulussa täsmälleen sama, vaan kouluilla on tässä myös omaa päätösvaltaa.

Tyttären koulussa tarjolla on esim. filosofia, taiteellinen ilmaisu, oratoria & argumentation eli esiintymis- ja väittelytaidot sekä derechos humanos, jossa käsitellään ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnallisia aiheita. Tytär valitsi näistä oratoria & argumentation eli hän pääsee harjoittelemaan paljon julkista esiintymistä, väittelytaitoja ja perustelemista.

Ja koska tyttären koulu on IB-ohjelmaa noudattava kansainvälinen koulu, tämä tarkoittaa myös sitä että 4.ESO luokalla jokainen oppilas joutuu tekemään ns. henkilökohtaisen projektin eli lopputyön.

Siinä oppilas valitsee itse aiheen, asettaa tavoitteet ja tekee aiheeseen liittyvän tuotoksen. Projektin aikana oppilas tutkii aihetta, suunnittelee työskentelyään ja dokumentoi sen etenemistä. Lopuksi hän tekee raportin, jossa arvioi projektin onnistumista ja omaa oppimistaan. Personal Projectissa tärkeää on itsenäinen työskentely, uuden oppiminen ja koko prosessin reflektointi.

Tätä tehdään osittain koulussa mutta sitä tietysti pitää paljon valmistella kotona muiden koulutöiden ohella. Tiedossa on siis varsin haastava & työntäyteinen kouluvuosi.

Tiivistettynä 4º ESO on siis Espanjan ”ysiluokka”, mutta samalla paljon enemmän kuin vain yläkoulun viimeinen vuosi. Se on ensimmäinen vaihe, jossa nuori joutuu oikeasti miettimään omaa seuraavaa opintopolkuaan. On valittava aineita, mietittävä matematiikan tasoa ja alettava pohtia, kiinnostavatko enemmän luonnontieteet, teknologia, kielet, historia, taide vai jokin käytännöllisempi suunta.

Ja vuoden lopussa pitäisi sitten olla kädessä Graduado en Educación Secundaria Obligatoria eli ESO:n päättötodistus. Sen jälkeen alkaa taas uusi vaihe: jatkaako opintoja bachilleratossa eli lukiossa vai Formación Profesional -opinnoissa? Ja jos valitsee lukion, niin mikä suuntaus ja mitkä aineet?

Tässä kohtaa alkaa hahmottua se, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. 4º ESO:ssa tehdyt valinnat rakentavat pohjaa lukiolle, siellä tehdyt valinnat taas vaikuttavat seuraaviin opintoihin ja lopulta myös siihen, millaisia vaihtoehtoja yliopistoon haettaessa on.

15-vuotiaana ei tietenkään tarvitse vielä tietää, mitä aikoo tehdä aikuisena. Mutta jotain ajatusta pitäisi tässä vaiheessa jo kuitenkin olla siitä, mikä itseä kiinnostaa ja missä omat vahvuudet ovat.

Ehkä tässä onkin se suurin ero aikaisempiin kouluvuosiin: nyt ei enää mietitä pelkästään sitä, mitä tänä vuonna opiskellaan, vaan jo sitä, mihin suuntaan tästä lähdetään. Ja se tuntuu tässä vaiheessa aika isolta asialta.

Onko Espanjassa liikaa turisteja?

Viime vuosina liikaturismista on tullut yksi matkailukeskustelun lempiaiheista. Turisteja on liikaa. Barcelona on täynnä. Mallorca on täynnä. Málaga on täynnä. Kanariansaarilla on liikaa turisteja. Madridissa ei mahdu enää kävelemään.

Ja sitten pitäisi kuulemma tehdä jotakin. Usein ratkaisu kuulostaa melko yksinkertaiselta: vähennetään turisteja. Neuvotaan suoraan: älkää matkustako.

Ongelma kuitenkin on siinä, että Espanja tarvitsee turisteja. Vaikka espanjalaiset itse rakastavat matkustaa omassa maassaan, maan talous ei valitettavasti pyöri pelkästään kotimaan matkustajien jättämillä euroilla.

Vuonna 2025 Espanjassa kävi lähes 97 miljoonaa kansainvälistä matkailijaa ja nuo matkailijat käyttivät Espanjassa vuoden aikana noin 135 miljardia euroa. Siinä on aika paljon rahaa. Ja aika paljon työpaikkoja.

Matkailu on myös yksi niistä asioista, joiden ansiosta Espanjalla menee taloudellisesti juuri nyt varsin hyvin.

Minusta on siis vähän erikoista puhua matkailusta aivan kuin kyseessä olisi joku Espanjaan vahingossa eksynyt riesa, joka pitäisi vain saada pois. Ei se ole. Matkailu on yksi Espanjan tärkeimmistä elinkeinoista ja sitä tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Olen itse asunut matkailukohteissa puolet elämästäni, eli noin 25 vuotta. Sinä aikana olen nähnyt matkailua aika monesta eri suunnasta, myös eri maissa. Olen myös työskennellyt ison osan tuosta ajasta matkailun parissa. Olen nähnyt sen, miten matkailu nostaa maan lyhyessä ajassa sodan jäljiltä suosioon. Miten matkailu on tuonut ulkomaista rahaa, investointeja, infrastruktuuria, kansainvälistä näkyvyyttä ja työpaikkoja monille alueille, joilla vaihtoehtoisia kasvumoottoreita on ollut vähän.

Toki olen myös nähnyt matkailun tuomia negatiivisia puolia. Olen nähnyt, miten asuntojen hinnat nousevat nousemistaan, mutta paikallisten palkat eivät nouse samaa tahtia. Miten moni on joutunut muuttaamaan yhä kauemmaksi koska vuokra-asunnot on siirretty matkailijoiden käyttöön. Olen nähnyt sen, miten paikalliset ravintolat sinnittelevät nousevien kustannuksien ja vähentyvien asiakasmäärien kanssa, koska matkailijat viihtyvät yhä enemmässä määrin all inclusive-hotellien suojissa.

Eli en minä matkailun ongelmia kiistä. Mutta kun mediassa puhutaan liikaturismista, huomio kiinnittyy helposti vain siihen turistiin. Siis siihen ihmiseen, joka pysähtyy keskelle jalkakäytävää katsomaan Google mapsia. Siihen, joka kuvaa rakennusta keskellä tietä. Siihen, joka istuu terassilla auringon alla monta tuntia vaikka iho punoittaa jo valmiiksi.

Mutta tuo turisti ei itse päätä, kuinka monta hotellia kyseiseen kaupunkiin rakennetaan. Turisti ei päätä, kuinka paljon turistiasuntoja siellä sallitaan. Turisti ei päätä, kuinka monta risteilyalusta päästetään satamaan. Turisti ei päätä, miten julkinen liikenne järjestetään. Eikä turisti päätä, rakennetaanko uusia asuntoja paikallisille vai ei.

Nämä ovat aika pitkälle politiikan ja kaupunkisuunnittelun kysymyksiä. Ja tästä päästään mielestäni liikaturismin ehkä kiinnostavimpaan puoleen – matkailu ei ole pelkästään matkailupolitiikkaa. Se on myös asumispolitiikkaa, liikennepolitiikkaa, kaupunkisuunnittelua ja veropolitiikkaa. Kun tämän ymmärtää, koko keskustelu alkaa näyttää vähän erilaiselta.

Monesti keskustelusta unohtuu myös yksi olennainen asia. Eivät paikalliset ihmiset yleensä osoita mieltään siksi, että kadulla kävelee turisti. He osoittavat mieltään sitä vastaan, miten matkailua on heidän kotikaupungissaan hoidettu ja millaisia seurauksia sillä on ollut asumiseen ja arkeen.

Jos asunnon vuokra nousee niin korkeaksi, ettei paikallinen enää pysty asumaan omassa kaupunginosassaan tai kaupungissaan, ei ole kovin hyödyllistä osoittaa sormella turistia, joka on vuokrannut asunnon viikonlopuksi. Pitäisi ehkä kysyä, miksi kyseinen asunto on voitu ottaa matkailukäyttöön ja miksi tavallisia asuntoja ei ole rakennettu lisää.

Mutta ei turisti myöskään ole täysin syytön. Hän tekee valintoja. Hän valitsee hotellin tai turistiasunnon. Hän valitsee, matkustaako elokuussa vai marraskuussa. Hän valitsee, syökö paikallisessa ravintolassa vai viettääkö koko lomansa all inclusive -hotellin ranneke kädessä. Hän päättää, vuokraako auton, käyttääkö julkista liikennettä ja kuinka paljon hän kuluttaa paikallisiin palveluihin.

Turisti ei myöskään välttämättä ajattele asuntoa vuokratessaan, että talossa asuu myös ihmisiä joiden pitää herätä klo 06 töihin. Hehän ovat tulleet lomalle.

Suhtaudun siis vähän varauksella ajatukseen, että ongelman nimi olisi yksinkertaisesti liikaa turisteja. Ei tarvita vähemmän turisteja mutta tarvitaan ehkä erilaisia turisteja. Tai erilaisia tapoja matkustaa.

Ajatellaan vaikka kahta matkailijaa.

Ensimmäinen tulee kaupunkiin aamulla risteilyaluksella. Hän kävelee kaupungin vanhassakaupungissa, ottaa kuvia, käy ehkä kahvilla ja palaa laivalle illalla.

Toinen tulee ja jää viideksi yöksi, majoittuu paikallisessa hotellissa, käy museoissa, syö ravintoloissa, käyttää taksia, käy kaupoissa ja tekee päiväretken lähialueelle.

Molemmat ovat turisteja. Mutta kaupungin kannalta heidän vaikutuksensa on aika erilainen. Ja tämä on yksi syy siihen, miksi pelkkä turistien lukumäärä ei kerro kaikkea.

Toki Espanjassa on paljon matkailjoita. Oikeastaan niitä on nykyään aika paljon kaikkialla maailmassa. Siitä faktasta ei pääse mihinkään. Nykyään aika harvassa ovat ne paikat, joissa voi parhaimman sesongin aikaan sanoa olevan rauhallista ja vähän matkailjoita.

Ihmiset haluavat matkustaa. Itsekin haluan matkustaa.

En siis halua syyttää turisteja. Olenhan itsekin sellainen. Ja aion varmasti jatkossakin olla. Mutta ehkä voimme miettiä omia valintojamme.

Missä majoitumme? Milloin matkustamme? Mihin käytämme rahamme?
Pitääkö meidän kaikkien mennä juuri siihen yhteen Instagramissa suosituksi tulleeseen paikkaan? Ja ennen kaikkea: millaista matkailua me olemme omilla rahoillamme tukemassa?

Jos matkailija valitsee aina halvimman mahdollisen turistiasunnon keskeltä asuinaluetta, on turha väittää, ettei hänen valinnallaan olisi mitään vaikutusta. Jos kaikki matkustavat samaan paikkaan elokuussa, ei ole kovin yllättävää, että paikka on elokuussa täynnä. Jos kaikki haluavat nähdä saman rannan, saman kylän ja saman näköalapaikan, ei sekään ole kovin vaikea yhtälö.

Tässä kohtaa vastuu alkaa jakautua aika moneen suuntaan.

Espanja ei mielestäni tarvitse vähemmän matkailua vain siksi, että matkailijoita on paljon. Se tarvitsee ehkä paremmin hallittua matkailua. Sellaista, jossa matkailija saa edelleen tulla, mutta hänen ei tarvitse asua paikallisen kodin naapurissa. Sellaista, jossa kaupunki saa matkailusta tuloja, mutta käyttää osan niistä myös niiden ihmisten hyväksi, jotka siellä asuvat ympäri vuoden. Sellaista, jossa matkailuyritykset voivat tehdä rahaa ilman, että koko kaupunki muuttuu hotelliksi.

Ja ennen kaikkea sellaista, jossa matkailija ymmärtää olevansa vieras. Vieraan ei tarvitse kävellä varpaillaan mutta ehkä hänen ei myöskään tarvitse käyttäytyä niin kuin koko kaupunki olisi hänen lomakotinsa.

Matkailu ei ole Espanjan ongelma. Huonosti hoidettu matkailu voi olla.

Ja turisti ei ole ongelman ainoa aiheuttaja, mutta ei hän myöskään ole täysin ulkopuolinen. Poliitikot päättävät säännöistä. Kaupungit päättävät kaavoituksesta ja liikenteestä. Matkailuyritykset päättävät, millaisia tuotteita ne tarjoavat. Ja me matkailijat päätämme, mistä olemme valmiita maksamaan. Kaikki nämä valinnat vaikuttavat toisiinsa.

Koska minä ainakin haluan jatkossakin matkustaa. Haluan myös, että ihmiset tulevat Espanjaan. Haluan istua täysillä terasseilla, katsella matkailijoiden sähläystä Madridin keskustassa ja välillä itsekin pysähtyä keskelle jalkakäytävää tutkimaan Google Mapsia. Mutta haluan myös, että täällä voi asua. Että ihmisillä on varaa asuntoon. Että paikallinen ravintola ei katoa turistiravintoloiden ja all inclusive -buffetien alle. Ja että seuraavan sukupolven matkailija voi vielä joskus tulla tänne ja ajatella: Onpa täällä hyvä olla.

Sekä turistina että paikallisena.

Kesäalbumi 2026

Valokuvat ovat loistava tapa muistella menneitä ja tämän kesän albumia kun katselee niin tällaista menoa sieltä löytyi.

Paljon hevostelua

Sekä yksin että yhdessä tyttären kanssa. Hevonen vaatii säännöllistä liikuttamista vaikka asuukin pihalla 24/7, kesälläkin on siis käytävä tallilla liikkuttamassa häntä. Ihan sama vaikka ulkona on 35 astetta varjossa. Toki kesällä on pakko ottaa rennommin koska noissa lämpötiloissa on kuumaa niin ratsastajalle kuin hevoselle. Kävimme paljon maastossa, teimme paljon maastatyöskentelyä mutta toki myös välillä ratsastimme.

Kävimme pääasiassa tallilla aina aamusella, ennen kuin lämpötilat nousivat yli 30 asteen mutta joskus oli pakko myös käydä iltaisin vaikka mittari näytti +35 astetta.

Meidän hevonen asuu onneksi todella hyvässä paikassa, jossa hän saa olla puiden suojassa ja näin lämpötilat pysyvät myös siedettävinä. Pahimpaan ötökkäaikaan suojana oli asianmukainen loimi ja kärpäshuppu. Onneksi meillä ei ole paarmoja, eikä juurikaan hyttysiä, vaan kärpäsiä. Toki nekin osaavat olla inhottavia. Onneksi pahinta aikaa kesti vain 2-3 viikoa.

Uima-allashetkiä

Kesään mahtui myös paljon hetkiä uima-altaalla. Tosin lyhyitä sellaisia. Kertaakaan emme tainneet olla altaalla kahta tuntia enempää. Päivällä on yksinkertaisesti liian kuuma. Illalla taas tytärtä ei enää huvittanut koska UV:t oli kuulemma liian matalat.

Meillä on siis taloyhtiössä uima-allas ja näin kesällä siellä on todella hiljaista koska iso osa alueen asukkaista viettää kesät muualla. Ei ole ruuhkaa eikä meteliä, ihanaa. Usein olimme ainoita asiakkaita.

Nyt uima-allas on jo suljettu vaikka lämpötilat ovat edelleen päivisin yli 30 asteen. Mutta kun koulut alkavat niin kesä ja allaskausi on monien mielestä ohitse.

Paljon grillausta

Viime syksynä hankin kätevän, pienen sähkögrillin joka on tuonut grillaukseen aivan uuden ulottuvuuden. Sen saa nopeasti päälle ja siinä pystyy hyvin laittamaan ruoan meidän kolmihenkiselle perheelle.

Hyvä puoli on myös se, että voin itse olla terassin suojassa enkä joudu olemaan polttavan kuuman auringon alla. Tämä on käytännössä ainoa keino grillata näin kesällä jos haluaa päivällä grillata. Kun auringossa lämpötilat ovat melkeinpä 50 astetta niin siinä ei kauheasti tee mieli ruokaa laittaa.

Meillä on toki myös hiiligrilli ja sitäkin kesällä pariin otteeseen käytettiin. Mutta lähinnä iltasella kun aurinko oli jo laskenut. Siitäkin huolimatta grillaaminen oli aika hikistä puuhaa koska lämpötilat olivat monesti vielä puolen yön aikaan 30 asteessa.

Aamuvarhainen ja iltamyöhä olivatkin melkein ainoita aikoja kesällä kun ulkona pystyi jotenkin olemaan ja tekemään jotain. Keskellä päivää ainoa järkevä paikka oli olla sisätiloissa ilmastointi päällä. Onhan tämäkin tapa viettää kesää.

Reissuja

Jotta selviää Madridin kesästä niin sieltä on välillä päästävä pois. Kesän aikana kävimme mm. Suomessa. Oli ihanaa, kuten aina. Vietimme paljon aikaa mökillä-saunoimme, uimme, lepäsimme ja katsoimme MM-jalkapalloa. Tietysti vietimme aikaa myös perheen ja ystävien kanssa.

Suomen kesä ei tänä vuonna tainnut antaa parastaan mutta meidän loman aikana oli ihan mukavat kelit. Ei hellettä mutta ihan riittävän lämmintä.

Kävimme myös Lontoossa…

Myös tuo reissu oli mahtava. Pitkä viikonloppu oli täysin riitävä kaupungin näkemiseen ja kokemiseen. Sääkin suosi reissua ja oli mukava nauttia kesäisen lämpimästä Lontoosta.

Sekä pohjois-Espanjan Galiciassa

Puolison perheellä on kakkosasunto pienessä kylässä ja puolison äiti viettää siellä aina kaikki kesät paossa Madridin kuumuutta. Ja meilläkin on tapana käydä siellä välillä ”viilentymässä”. Harmi vain, että ajomatka kestää vähintään 6 tuntia (ilman taukoja), muuten tulisi käytyä varmasti useamminkin.

Kesänlopuksi kävimme vielä Mallorcalla.

Huikea reissu, Mallorca antoi paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Upeita maisemia, aidosti ystävällisiä ihmisiä, hyvää palvelua, mielettömiä rantoja, puhdasta vettä, herkullista ruokaa – kaikkea mitä hyvältä lomalta voi odottaa.

Paljon ehdimme nähdä mutta paljon jäi vielä näkemättä – mutta onpahan hyvä syy matkustaa sinne uudelleen. Ja mikä parasta, Mallorca on vain tunnin lentomatkan päässä eli sinne todellakin pääsee näppärästi täältä Madridista vaikka lyhyemmällekin reissulle.

Mitä muita kohokohtia sitten mahtui kesään 2026?

Kesän highlight- kohtia olivat reissujen lisäksi ehdottomasti David Guettan keikka, jalkapallon MM-kisat ja Espanjan voittama maailmanmestaruus sekä täydellinen auringonpimennys.

Toki kesään mahtui paljon myös arkea, sitä mitä aina. Myös treenejä – välillä hikoiltiin pyörälenkeillä, aika usein kuitenkin kotona autotallissa jossa meillä on pieni kotisali.

Kesä oli pitkä ja kuuma mutta niin siitäkin selvittiin. Eikä koko kesän mennyt sentään survival- moodilla vaan monista hetkistä myös nautittiin.

Toki lämpimät kelit jatkuvat edelleen mutta arki on taas täällä. Syksyä kohti mennään pikkuhiljaa.

Kiitos kesä 2026!

Mallorca matkailijan silmin 2026

Mallorcalle matkustamisesta on viime vuosina tullut vähän ristiriitainen asia – ainakin jos Suomen mediaa on uskominen.

Viime vuosina on jatkuvasti saanut lukea Mallorcan liikaturismista, paikallisten protesteista ja siitä, kuinka matkailu alkaa näkyä negatiivisesti paikallisten arjessa. Saarella kuulemma vihataan jo turisteja ja sinne matkustamista olisi syytä jopa välttää.

Mutta onko tuo koko totuus? Sitä lähdin itse selvittämään.

Takana on yhdeksän päivää Mallorcan saarella. Sitä aikaa en viettänyt missään all inclusive -hotellin suojissa, vaan eri puolilla saarta – paikallisten suosimissa kohteissa, pääkaupunki Palmassa sekä tietysti myös matkailijoiden suosimissa paikoissa. Eli aika monenlaista Mallorcaa tuli nähtyä.

Näiden yhdeksän päivän aikana tuli myös juteltua monien matkailualalla työskentelevien ihmisten kanssa. Ja voin sanoa, että kertaakaan en kohdannut minkäänlaista negatiivisuutta. Päinvastoin.

Näin hyvää palvelua en ole saanut vielä missään muualla Espanjassa! Ja tätä maata on sentään tullut matkailumielessä nähtyä melkoisen paljon. Voisin jopa sanoa, että näin positiivista lomakokemusta ei ole tullut vastaan moneen vuoteen – jopa Kreikka jäi kokemuksena kauas tästä.

Enkä myöskään missään nähnyt merkkejä turistivihasta. Enkä oikeastaan edes sellaisesta liikaturismista, josta Suomessa on viime vuosina kirjoitettu. Tämä siitäkin huolimatta, että olimme matkalla elokuun lopussa eli juuri silloin, kun Mallorcalla on matkailijoita varmasti enemmän kuin tarpeeksi.

Rannoilla oli silti valtavasti tilaa. Auton sai pysäköityä kaikkialle ilman ongelmia. Emmekä edes Palmassa nähneet missään mitään valtavia ihmismassoja. Toki siellä olimme liikkeellä pääasiassa iltapäivällä – ehkä se auttoi asiaa.

Matkailijoita oli tietenkin joka puolella. Mutta niinhän niitä on matkailukohteissa. Niitä oli Kanarialla silloin, kun asuimme siellä. Niitä on Madridissa, jossa asumme nyt. Ja kyllä, niitä oli myös Mallorcalla.

Mutta en minä nähnyt Mallorcalla turistien määrässä mitään sellaista, mikä olisi saanut minut ajattelemaan, että tänne ei pitäisi tulla.

Toki tässä kohtaa pitää sanoa, että yhdeksän päivää turistina ei vielä kerro koko totuutta Mallorcasta. Jos asuisin saarella ympäri vuoden, joutuisin varmasti katsomaan asiaa aivan eri näkökulmasta. Turistien aiheuttamat paineet asumiseen, liikenteeseen, luontoon ja paikallisten elämään ovat varmasti ihan todellisia ongelmia.

En siis väitä, etteikö Mallorcalla olisi ongelmia matkailun kanssa. Varmasti on. Minun kokemukseni vain oli hyvin erilainen kuin se, mitä uutisista olin etukäteen saanut odottaa.

Turisteja vihaava Mallorca? Sellaista Mallorcaa minä en ainakaan näiden yhdeksän päivän aikana nähnyt.

Sen sijaan näin upean saaren, jossa on mielettömiä maisemia, mielenkiintoisia vierailupaikkoja, viehättäviä kyliä, paljon tekemistä ja hyvää ruokaa. Tunnelma oli mahtava ja kaiken kruunasi paikallisten aito positiivisuus ja asenne. Tapasimme mahtavia tyyppejä ja teimme jopa yhden paikallisen ravintoloitsijan kanssa niin hyvää tuttavuutta, että saimme kehotuksen ottamaan häneen yhteyttä kun saavumme seuraavan kerran saarelle. Hän lupasi vinkata meille myös ne oikeat ”secret spotit” saarella.

Jopa lentokentän turvatarkastus oli elämäni ensimmäistä kertaa positiivinen kokemus. Siis turvatarkastus! Kun asiat tehdään hyvin kaikkialla niin pienistä asioista saadaan koottua kaikin puolin positiivinen kokemus. Ymmärrän täysin, miksi Mallorcasta pidetään niin paljon.

Tästä reissusta ei siis todellakaan jäänyt muita kuin positiivisia fiiliksiä ja iso halu palata saarelle uudelleen. Vien rahani paljon mieluummin Mallorcalle kuin moneen muuhun kohteeseen.

Kannattaako Mallorcalle siis matkustaa? Minun mielestäni kannattaa. Mutta en ehkä suosittele lähtemään Mallorcalle samalla tavalla kuin vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten.

Jos tavoitteena on maata viikon ajan uima-altaan äärellä heinäkuussa ja käydä kerran Palma Novassa, kannattaa ehkä matkustaa muualle. Tuohon Mallorca on liian hyvä, hieno ja ehkä myös kallis paikka.

Jos taas haluaa nähdä Mallorcaa oikeasti, kannattaa ehkä tehdä vähän toisin. Mennä pienempiin kyliin. Syödä paikallisissa ravintoloissa. Käyttää paikallisia palveluita. Ja ehkä myös välttää niitä Instagramissa vastaan tulevia ”secret spot” -paikkoja.

Koska ehkä juuri siinä on yksi matkailun suurimmista ongelmista. Ensin löydämme jonkun ihanan, lähes tyhjän paikan. Sitten kerromme siitä miljoonalle muulle ihmiselle. Ja kohta siellä ei enää ole tyhjää.

Ja yksi asia on jo tässä vaiheessa aika selvä: Mallorcaa ei tarvitse jättää väliin. Eikä kannata jättää väliin. Sen sijaan kannattaa ehkä miettiä vähän tarkemmin, millaisen Mallorcan haluaa nähdä.

Ja ennen kaikkea, millaisen Mallorcan haluamme jättää jälkeemme.