Joka maassa on aina niitä omia juttuja, jotka ovat siellä täysin normaaleja mutta muualla saattavat tuntua hyvinkin erikoisilta. Ja mitä pidempään jossain paikassa asuu, sitä vähemmän niitä enää huomaa. Ne vain muuttuvat osaksi normaalia arkea – kunnes joku muu huomauttaa niistä.
Täällä Espanjassa on esim. normaalia, että
Afilador kiertää kaduilla
Veitsenteroittaja eli afilador kiertää edelleen asuinalueilla ja ilmoittaa tulostaan perinteisellä huilumaisella äänellä. Samalla megafonista kuuluu kuulutus: ”Afilador, en la puerta de su casa” eli veitsenteroittaja kotiovellasi.
Hänellä kulkevat välineet mukana, joten teroitus onnistuu näppärästi kotosalla eikä sitä varten tarvitse lähteä minnekään. Rehellisesti en edes tiedä, mihin pitäisi lähteä, jos jotain pitäisi teroittaa. Onneksi siis tulevat kotiovelle.
Suomessa ei taida olla edes veitsenteroittajia — tai ainakaan sellaisia, jotka kiertäisivät pitkin asuinalueita ilmoittaen megafonilla palveluksestaan.
Chatarrero kerää romua kaduilta
Toinen naapurustossa kiertävä tuttu näky on chatarrero eli romunkerääjä, joka kerää metallia, kodinkoneita ja muuta romua.
Ja jälleen kerran auton megafoni ilmoittaa äänekkäästi, jotta ihmiset tietävät romunkerääjän olevan naapurustossa. “¡Se aproxima el chatarrero! ¡Recogiendo toda clase de chatarra! ¡Lavadoras, cocinas, neveras, bicicletas, hierro, motos, calentadores, baterías, radiadores…!” Ääni, joka kantautuu kodin sisälle vaikka ikkunat olisivat suljettuina.
Mutta toisaalta niin näppärää, kun pitää päästä jostain metalliromusta eroon eikä ehdi / jaksa /pysty lähteä kierrätyskeskukseen sitä varten.
Kodinhoitaja silittää, siivoaa, laittaa ruokaa ja huolehtii kodista
Espanjassa on varsin tavallista, että perheellä on kotona empleada de hogar, kodinhoitaja, joka käy kotona useamman kerran viikossa. Monissa kodeissa jopa päivittäin. Hän ei välttämättä tule pelkästään siivoamaan, vaan tehtäviin voi kuulua myös pyykin silittäminen, ruoanlaitto, lastenhoito tai muut kodin askareet.
Joissakin kodeissa työntekijä voi myös olla interna, eli hän asuu työnantajan kodissa.
Suomessa säännöllisesti kotona käyvä kodinhoitaja on paljon harvinaisempi ja helposti mielletään ylellisyydeksi. Joillakin saattaa käydä maksettu siivouspalvelu kerran kuukaudessa mutta se, että joku tulisi kolme kertaa viikossa hoitamaan kotiaskareita, on jo harvinaisempaa. Saatikka että kotona olisi joka päivä joku hoitamassa kotiaskareita.
Täällä Espanjassa tällainen palveluiden ulkoistaminen on melko tavallista. Kotona käyvä kodinhoitaja, siivooja, puutarhuri, lastenhoitaja tai vaikka henkilö, joka auttaa lasten koulutehtävissä, ei ole mitenkään poikkeuksellinen asia. Eikä siihen tarvitse olla mikään megarikas, sillä tällaisia palveluita käyttävät myös monet keskiluokkaiset perheet.
Edes julkinen koulu ei ole täysin maksuton Julkinen kouluopetus on Espanjassa maksutonta, mutta kouluun liittyvistä tarvikkeista ja palveluista voi silti tulla vanhemmille kuluja. Käytännöt vaihtelevat paljon koulun ja autonomisen alueen mukaan.
Lukuvuoden alussa tulee koululta lista, jossa on lueteltuna kaikki tarvittavat materiaalit: koulutarvikkeiden (kynät, kumit, viivottimet, vihot, värikynät) lisäksi vanhemmilta saatetaan pyytää jopa keittiöpaperia, kosteuspyyhkeitä tai vessapaperia. Joskus listalla voi myös olla vaikkapa muovailuvahaa ja kopiopaperia. Mitkä tahansa materiaalit eivät käy vaan kaikki on tarkkaan määritelty – kynät, kumit ja vihkot pitää olla juuri tietynlaisia.
Ruokailu on kouluissa aina lisämaksullinen palvelu – oli sitten kyseessä julkinen koulu tai yksityiskoulu. Maksu vaihtelee alueittain ja kouluittain – se voi olla melkeinpä mitä tahansa 100-300 € välillä. Me maksamme tyttären kouluruoasta 250 € kuukaudessa, sisältäen lounaan + välipalan (sämpylä tai hedelmä).
Kouluruokailu tapahtuu julkisissa kouluissa yleensä koulupäivän jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että alakouluikäiset syövät yleensä klo 13.30-14.00 aikoihin. Julkisen puolen yläkouluissa ja lukioissa ei yleensä ole edes ruokailua tarjolla. Yksityiskouluissa ruokailu on yleensä koulupäivän aikana.
Klo 14 ei ole ”iltapäivän kahvitauko” vaan lounasaika.
Espanjassa ei oikeastaan tule kuuloonkaan, että lounasta syötäisiin suomalaisittain yhdeltätoista. Jopa pienet lapset syövät koulussa yleensä vasta puolenpäivän jälkeen. Espanjalainen lounas sijoittuu tavallisesti noin klo 14 tienoille. Meidän yläkouluikäisellä tyttärellä on koulussa lounastauko klo 14:30-15:30.
Ruokailuun käytetään paljon aikaa, lounasta ei ole tarkoitus hotkaista kymmenessä minuutissa. Hyvä jos edes puolessa tunnissa.
Työpäivän lounastauko voi olla suomalaisesta näkökulmasta hämmästyttävän pitkä, jopa pari tuntia. Eikä ole mitenkään harvinaista, että työpaikan lounaalla nautitaan myös lasi tai pari viiniä ruokailun kera.
Päivällinen todella myöhään
Espanjassa illallinen syödään myös myöhään, yleensä klo 21-22 aikoihin. Kesällä tai viikonloppuna vielä myöhempikin syöminen on aivan tavallista. Suomessa klo 21 ollaan monissa lapsiperheissä jo nukkumassa.
Lapset ovat ravintolassa myöhään illalla.
Klo 22 alkava ravintolaillallinen ei tarkoita, että lapset jätetään kotiin. Lapset ovat usein mukana myös myöhään alkavilla illallisilla ravintoloissa eikä siinä ole mitään erikoista. Lähibaari on monille kuin koko perheen olohuone – siellä voi olla vauvoja, lapsia, teinejä, isovanhempia ja koira – kaikki samaan aikaan. Ja kukaan ei katso kelloa miettien, että eikö lasten pitäisi jo olla kotona.
Suomalaisesta näkökulmasta näky voi tuntua erikoiselta. Suomessa, jos lapsiperhe menee ravintolaan kymmeneltä illalla, se todennäköisesti herättää ihmettelyä ja outoja katseita. Joka paikkaan ei pääse enää edes sisälle. Espanjassa kellonaika ei itsessään ole erityinen syy pitää lapsia poissa.
Ravintolassa alkaa yhtäkkiä ilmaiskonsertti Ei ole mitenkään erikoista, että kesken aterian joku alkaa yhtäkkiä laulaa flamencoa täydellä tunteella, sydämensä kyllyydestä. Lauluun yhtyvät pian rytmikkäät taputukset, joku kaivaa esiin kitaran ja kohta joku jo tanssii. Ja pian kuuluu jostain nurkasta: ¡Olé! Kaikki tämä voi tapahtua aivan spontaanisti, ilman että kukaan on suunnitellut mitään etukäteen.
Suomalaisesta näkökulmasta tilanne voisi olla aika hämmentävä. Kuvittele, että Suomessa olet ravintolassa syömässä ja viereisestä pöydästä joku yhtäkkiä alkaa laulaa – saatikka tanssia. En edes pysty kuvittelemaan moista tilannetta 😉
Espanjassa tällainen spontaani musiikki ja tanssi ei ainakaan sopivassa paikassa ole mitenkään kummallista.
Naapurit ja tuntemattomat ihmiset voivat olla hyvin suoria
Esimerkiksi lapselle voidaan huomauttaa kadulla, jos tämä tekee jotain sopimatonta, tai kaupassa tuntematon voi kommentoida jotakin hyvin suoraan. Eikä kukaan tästä ota mitenkään itseensä tai huutele asiaa sosiaalisessa mediassa. Ajatus siitä, että ”koko kylä kasvattaa lasta”, näkyy edelleen monissa tilanteissa.
Sama suoruus näkyy myös siinä, miten helposti ihmiset voivat kommentoida toisten elämää, ulkonäköä tai jopa koskettaa toista ihmistä. Esimerkiksi raskaana olevan vatsaa saatetaan silittää tai koskettaa ihan ventovieraan toimesta. Suomalaiselle tällainen on aika iso henkilökohtaisen tilan ylitys – tai ainakin itselleni oli – mutta täällä se voi olla täysin vilpitön ja hyväntahtoinen tapa osoittaa kiinnostusta ja onnitella tulevaa äitiä.
Suomessa tuntemattomalle ihmiselle ei yleensä tulisi mieleenkään mennä kommentoimaan tämän ulkonäköä, lapsen käytöstä tai raskautta – saati koskettaa tämän vatsaa. Espanjassa kynnys voi olla huomattavasti matalampi.
Asioita hoidetaan edelleen paperilla ja henkilökohtaisesti
Vaikka digitalisaatio on edennyt paljon, Espanjassa voi edelleen tulla vastaan tilanne, jossa asia vaatii lomakkeen, kopion henkilötodistuksesta, allekirjoituksen, leiman, lomakkeen kopion ja käynnin toimistolla. Voi myös käydä niin, että samaa asiaa voi mennä hoitamaan henkilökohtaisesti kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla saat lapun, toisella leiman ja kolmannella joku huomaa, että tarvitaan vielä yksi paperi.
Kaupan myyjä pakkaa ostokset puolestasi.
Ainakin monissa perinteisissä liikkeissä palvelu on paljon henkilökohtaisempaa kuin suomalaisessa supermarketissa. Meidän kylän kaupassa kassantyöntekijä punnitsee hedelmät ja vihannekset kassalla ja pakkaa jopa ostoksesi suoraan kassiin.
Aikaisemmin oli jopa ihan yleistä, että kaupassa hedelmät ja vihannekset piti pyytää erikseen työntekijältä eli niihin ei saanut itse edes koskea. Nykyään tästä ollaan ainakin isommissa kaupoissa jo sentään luovuttu.
Ja sitten näihin vain tottuu.
Moni näistä asioista ei tunnu täällä enää mitenkään erikoiselta. Kunnes joku tulee käymään ja ihmettelee jotain aivan tavallista. Ja sitä tajuaa taas itsekin, että ai niin – eihän tämä olekaan ihan normaalia kaikkialla.
