Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää

Espanjan virkamieskokeet ovat yksi niistä asioista, joita suomalaisena on ollut tietyllä tapaa vaikea ymmärtää täällä Espanjassa. Siis se, miten julkisen sektorin työpaikkoihin rekrytoidaan, miten paikat jaetaan. Suomessa olemme tottuneet melko suoraviivaiseen järjestelmään: työpaikka avataan hakuun, hakijat lähettävät hakemuksen, käydään haastatteluissa ja lopulta valitaan se henkilö, joka vaikuttaa sopivimmalta tehtävään.

Espanjassa homma ei mene näin, ainakaan kun on kyse julkisen puolen työpaikoista. Jos haluaa tiettyihin julkisen sektorin tehtäviin, on ensin läpäistävä kilpailullinen virkamieskoe, oposiciones.

Kun aikoinani kuulin ensimmäistä kertaa tästä kokeesta, luulin ymmärtäneeni asian väärin. Ajattelin, että kyse olisi jostain pätevyyskokeesta, joka täydentää normaalia rekrytointia. Todellisuus on kuitenkin paljon erikoisempi. Tuo oposiciones-koe on käytännössä koko prosessin ydin ja paikat jaetaan koemenestyksen perusteella.

Hakijoita voi olla tuhansia ja tarjolla olevia paikkoja muutama kymmenen – ratkaisevaa on se, kuka saa kokeesta parhaat pisteet. Ihan sama oletko oikeasti sopivin ja pätevin tehtävää hoitamaan. Riittää, että osaat täydellisesti ulkoa kokeeseen tulevan materiaalin.

Suomalaiselle ajatus tuntuu jotenkin nurinkuriselta. Mitä tekemistä valtavalla teoriakokeella on sen kanssa, onko ihminen hyvä työntekijä? Eihän hyvä asiakaspalvelija, opettaja tai virkamies ole välttämättä se, joka osaa eniten lakipykäliä ulkoa. Vai onko? Ehkä olen itse vain väärässä.

Kun asiasta puhuu espanjalaisten kanssa, saa usein saman vastauksen. Järjestelmä ei ole syntynyt siksi, että se olisi täydellinen, vaan siksi että vaihtoehto koettiin vielä huonommaksi. Ennen julkisia virkoja jaettiin suhteiden, puolueiden ja henkilökohtaisten verkostojen kautta. Näiden oposiciones-kokeiden idea oli tehdä valinnasta mahdollisimman objektiivinen – sama koe kaikille, samat pisteet, sama ranking-lista. Ei haastattelijan mielipiteitä eikä poliittisia suosikkeja. Tavallaan siis ihan loogista.

Kun kokeen läpäisee riittävän hyvillä pisteillä, saa viran eli hakijasta tulee yleensä ns. Funcionario, pysyvä virkamies. Espanjassa tämä tarkoittaa käytännössä erittäin turvallista työpaikkaa, vakaata palkkaa ja työuraa, joka yleensä kestää eläkeikään asti. Se ei ehkä ole alan parhaiten palkattu työpaikka mutta muut edut vievät kuitenkin voiton ja siksi näistä paikoista haaveillaan. Monelle Funcionario on unelmien työpaikka.

Tästä syystä monet valmistautuvat näihin kokeisiin vuosia. Espanjassa on jopa oma sana ihmisille, jotka omistavat elämänsä tähän valmistautumiseen: opositor. He opiskelevat lakitekstejä, hallinnon sääntöjä ja muuta teoriaa, joskus päivittäin jopa useiden vuosien ajan, ilman mitään varmuutta siitä, että lopulta pääsevät läpi. Osa on samaan aikaan töissä, osa opiskelee täysipäiväisesti- siis ne, joilla on taloudellisesti siihen mahdollisuus. Espanjassahan ei ole olemassa yleistä opintotukea tai “opintorahaa” eli näihin oposiciones- kokeisiin valmistautuvat joutuvat rahoittamaan opiskelunsa epäsuorasti esimerkiksi työttömyystuella, säästöillä tai perheen tuella. Varsinaisia apurahoja on tarjolla lähinnä vaativimpiin virkauralle tähtääviin kokeisiin, kuten oikeus- tai diplomaattiopintoihin, ja ne ovat hyvin kilpailtuja.

Oposiciones-kokeisiin valmistautuminen vie keskimäärin 1-5 vuotta, riippuen haettavasta virasta. Jotkut hallinnolliset tehtävät (administrativo tai auxiliar administrativo) voivat olla saavutettavissa noin 1–2 vuodessa, kun taas vaativammat alat edellyttävät useamman vuoden täysipäiväistä opiskelua. Esim. opettajan (maestro/profesor) kokeet vaativat yleensä 2–3 vuoden valmistautumisen, myös poliisiksi (Policía Nacional tai Guardia Civil) pääseminen vie monilta useamman vuoden valmistautumisen. Kaikkein vaativimpiin opositiokokeisiin, kuten tuomariksi (juez), syyttäjäksi (fiscal) tai diplomaatiksi (diplomático) tähtääminen, voi tarkoittaa jopa 4–5 vuoden intensiivistä ja kokopäiväistä valmistautumista.

Koska kilpailu on kovaa eikä läpipääsy ole varmaa ensimmäisellä yrittämällä, moni varautuu siihen, että opiskelu jatkuu pidempään kuin alun perin suunnitteli.

Espanjassa paikat jaetaan oposiciones-kokeissa pisteiden perusteella paremmuusjärjestykseen. Kun koe on ohi, kaikki hakijat asetetaan järjestykseen tulosten mukaan, ja tarjolla olevat paikat annetaan tälle listalle siinä järjestyksessä niin pitkälle kuin paikkoja riittää. Työpaikan sijainti määräytyy usein sen perusteella, että hakijat valitsevat vuorollaan tarjolla olevista vaihtoehdoista. Paras pisteiden saaja valitsee ensin, seuraava toisena ja niin edelleen. Mitä korkeammat pisteet, sitä enemmän on valinnanvaraa.

Joissakin tapauksissa, kuten opettajilla tai poliisilla, lopulliseen sijoittumiseen vaikuttavat myös lisäpisteet työkokemuksesta, koulutuksesta tai kielitaidosta, ja joillakin aloilla on lisäksi erillinen koulutusjakso, jonka tulokset vaikuttavat lopulliseen sijoitukseen.

Käytännössä opositiot ovatkin paitsi läpipääsykokeita myös kilpailu paremmista pisteistä ja sitä kautta paremmista mahdollisuuksista valita oma työpaikka, joka voi sijaita missä päin Espanjaa tahansa.

Espanjassa opettajien oposiciones-kokeet menevät hieman eri tavalla. Jos kokeesta ei saa riittäviä pisteitä vakituiseen virkaan, mutta tulos on silti hyväksyttävä, pääsee yleensä niin sanotulle interino-listalle eli sijaisrekisteriin. Sen kautta tarjotaan sitten määräaikaisia opettajan töitä, jotka voivat kestää yksittäisistä sijaisuuksista koko lukuvuoden mittaisiin pesteihin.

Oma sijoitus listalla vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti töitä saa. Samalla kertyy työkokemusta ja lisäpisteitä, jotka parantavat mahdollisuuksia seuraavissa opositiokokeissa. Monelle tämä onkin vaihe, jonka kautta edetään vähitellen kohti vakituista opettajan paikkaa. Joskus tämä vaihe voi viedä vuosikausia eikä sijaisuudet välttämättä ole kotiseudulla. Yksi opettajaystävä, pitkälti jo yli 50-vuotias, tekee edelleen sijaisuuksia Kanarialla aivan eri saarella kuin missä on kotipaikka ja perhe. Hän käy kotona vain viikonloppuisin, lentää perjantaina työpäivän jälkeen ja palaa sunnuntai-illan viimeisellä koneella takaisin. Hän toimi pitkään yksityiskoulussa opettajana kunnes päätti lähteä havittelemaan virkaa julkiselta puolelta ja vielä 5 vuoden jälkeenkään hän ei ole päässyt edes omalle saarelle. Töissä on kuitenkin käytävä, jotta perhe tulee toimeen eli kokopäiväinen opiskelu uusintakoetta varten on käytännössä mahdotonta. Nyt hän siis vain kerää pisteitä sijaisuuksia tekemällä ja toivoo, että jonain päivänä työpaikka löytyisi kotisaarelta.

Viime aikoina tästä Oposiciones-järjestelmästä on keskusteltu aika paljon julkisuudessa sillä uutisissa on ollut tapauksia, joissa on epäilty kokeiden vuotamista tai muuta vilppiä. Kun koko rekrytointi perustuu pitkälti yhteen ratkaisevaan kokeeseen, pienikin epäilys epärehellisyydestä herättää nopeasti suurta närkästystä. Silti moni espanjalainen puolustaa järjestelmää edelleen. Heidän näkökulmastaan se on ainakin periaatteessa reilu: kaikilla on sama mahdollisuus, jos on valmis tekemään työn ja opiskelemaan tarpeeksi.

Suomalaisena tämä ajattelutapa tuntuu silti jotenkin vieraalta. Meillä luotetaan enemmän siihen, että työnantaja osaa arvioida ihmisen kokonaisuutta. Espanjassa taas luotetaan enemmän siihen, että sääntöihin sidottu kilpailu tuottaa oikeudenmukaisemman lopputuloksen.

Ehkä totuus on jossain näiden kahden mallin välissä.

Monet ulkomailla asuvat ihmiset kokevat tarvetta samaistua vahvasti uuteen kotimaahansa. He saattavat haluta tuntea itsensä esimerkiksi espanjalaisiksi, vaikka eivät olisi syntyneet tai kasvaneet siellä. Tähän liittyy usein halu kuulua joukkoon, sopeutua paremmin ympäristöön ja tulla hyväksytyksi osaksi paikallista yhteisöä.

Mutta mitä jos ei halua olla espanjalainen, vaikka olisi asunut maassa puolet elämästään? Onko mahdollista elää toisessa maassa pitkään ilman, että identiteetti muuttuu?

Onneksi ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa kokea kuulumista. Identiteetti ei määräydy pelkästään asuinpaikan perusteella, vaan se rakentuu kokemuksista, taustasta ja omasta tunteesta siitä, kuka on. Tällöin ihminen voi viihtyä uudessa ympäristössä ilman, että kokee tarvetta määritellä itseään uudelleen.

Itse olen asunut Espanjassa 25 vuotta, täsmälleen puolet elämästäni. Se on pitkä aika – tarpeeksi pitkä siihen, että moni olettaisi minun muuttuneen joksikin muuksi kuin miksi synnyin. Mutta en ole espanjalainen. Enkä myöskään halua olla.

Tämä ei johdu siitä, ettenkö voisi. Olen oppinut kielen, tunnen tavat ja ymmärrän kulttuurin hienovaraisuudet. Osaan elää täällä niin, ettei kukaan välttämättä heti huomaa, etten ole syntynyt tähän maahan. Ulkoisestikin voisin sulautua joukkoon. Tosin on minua ulkonäön perusteella luultu täällä Espanjassa niin kiinalaiseksi kuin kuubalaiseksi. Ei kuitenkaan koskaan suomalaiseksi.

Mutta identiteetti ei ole rooli, jonka voi opetella. Se on valinta – tai ehkä vielä enemmän, se on tietynlaista uskollisuutta itselleni. Minä olen suomalainen eikä se ole asia, josta voisin kasvaa ulos tai jonka voisin korvata toisella, vaikka elämäni on rakentunut muualle.

Täällä monesti olisi ollut helpompi hoitaa asioita, jos olisin mennyt helpompaa tietä ja vaihtanut passini espanjalaiseksi. Se olisi tehnyt arjesta yksinkertaisempaa, mutta toisaalta samalla tuntunut siltä, että luopuisin jostain olennaisesta. Miksi haluaisin olla jotain muuta kuin mitä olen.

Suomalaisuus ei ole minulle pelkkä syntymäpaikka. Se on tapa ajatella, tapa olla hiljaa, tapa kohdata maailma. Se näkyy siinä, miten arvostan tilaa ympärilläni, miten suhtaudun rehellisyyteen, miten koen luonnon ja rauhan. Se kulkee mukanani, vaikka ympärilläni puhutaan toista kieltä ja eletään toisenlaisessa rytmissä. Espanja on kotini – mutta ei identiteettini.

Ja kotini on siellä, missä elämäni on. Siinä mielessä Espanja on kiistatta kotini. Madrid on kaupunki, jossa elän, hengitän ja rakennan päiviäni. Mutta koti ei aina tarkoita samaa kuin se, kuka oikeasti on.

En ole espanjalainen enkä madridilainen, enkä pyri olemaan. En tarvitse sitä leimaa tunteakseni, että kuulun tänne arjessa. Riittää, että tiedän paikkani ilman, että minun tarvitsee muuttaa itseäni sopiakseni johonkin muottiin.

Maailma usein odottaa, että sopeutuminen tarkoittaa muuttumista. Että pitkän ajan jälkeen pitäisi olla “yksi heistä”. Mutta minä en koe sitä velvollisuudeksi. Minulle sopeutuminen tarkoittaa sitä, että pystyn elämään täällä – ei sitä, että lakkaan olemasta se, joka olen.

Ehkä juuri siksi tämä herättää joskus kysymyksiä myös muissa. Ikään kuin pitkän ajan pitäisi automaattisesti muuttaa sitä, kuka ihminen on.

Ja se, joka olen, on suomalainen. Ei puoliksi. Ei melkein. Ei entinen suomalainen. Vaan täysin. Vaikka elämäni on Espanjassa, identiteettini ei ole muuttunut – eikä sen tarvitsekaan muuttua. Minun ei tarvitse valita näiden kahden väliltä. Voin elää täällä ja silti kuulua sinne, mistä tulin.

Espanja on maantieteellisesti ja ilmastollisesti hyvin monimuotoinen maa, mikä vaikuttaa voimakkaasti siihen, mitä voidaan viljellä ja millaista karjaa kasvattaa eri alueilla. Maatalous ja karjatalous eivät ole homogeenisia, vaan tuotanto on erikoistunutta alueittain maaperän, ilmaston ja vesivarojen saatavuuden mukaan. Tämä on luonnollista, sillä näin voidaan hyödyntää ison maan monet mahdollisuudet.

Espanjan pohjoisosissa, kuten Galiciassa ja Asturiassa, ilmasto on kostea ja lämpötilat maltillisia, mikä tekee alueesta ihanteellisen esim. perunanviljelylle sekä nautakarjan kasvatukselle. Galicia on yksi harvoista alueista Espanjassa, jossa maisema muistuttaa enemmän Irlantia kuin “tyypillistä Espanjaa” eli vihreää riittää ja eläimet pystyvät laiduntamaan lähes ympäri vuoden.

Galicia onkin pohjoisen alueista vahvin maatalouden kannalta. Siellä viljellään muun muassa perunaa, maissia, vihanneksia ja viiniä, mutta erityisen merkittävä on maidontuotanto. Galicia on Espanjan johtava maitotalousalue sillä n. 40 % koko maan maidosta tulee sieltä.

Asturiaksen alueella tuotanto on pienimuotoisempaa ja perinteisempää. Tärkeitä tuotteita ovat maissi, peruna ja vihannekset, mutta erityisen tunnettu alue on siideriomenoista. Asturian siideri on myös keskeinen osa paikallista kulttuuria. Toki myös paikalliset juustot ja naudanliha ovat arvostettuja, ja tuotanto perustuu pitkälti perinteisiin menetelmiin ja esim. lehmät laiduntavat laitumilla ison osan vuodesta.

Baskimaassa maatalous on vähäisempää määrällisesti, mutta erittäin laadukasta. Alueella viljellään vihanneksia, kuten paprikaa ja tomaatteja, sekä viiniä Rioja Alavesan alueella. Baskimaa panostaa myös vahvasti laatuun, kuten muut pohjoisen alueet.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Pohjois-Espanjan maataloustuotanto ei keskity suuriin tuotantomääriin vaan laatuun. Pienet tilat, luonnonläheiset menetelmät ja vahvat perinteet tekevät Galician, Asturian ja Baskimaan tuotteista erityisen arvostettuja sekä Espanjassa että kansainvälisesti. Pohjoisesta tulevat omasta mielestäni Espanjan laadukkaimmat maataloustuotteet.

Maan keskiosan alueet poikkeavat selvästi maan pohjoisosasta sillä ilmasto sisämaassa on mannermainen, mikä tarkoittaa kuumia kesiä, kylmiä talvia ja vähäisiä sateita. Tämä vaikuttaa voimakkaasti viljelyyn ja siihen, millaisia kasveja alueella tuotetaan.

Tuotanto on pääosin laajamittaista ja koneellistettua. Suurilla pelloilla viljellään erityisesti viljoja, kuten vehnää ja ohraa. Viininviljely on myös hyvin merkittävää, ja Castilla-La Mancha on yksi maan suurimmista viinintuotantoalueista. Oliivipuiden viljely on myös tärkeää kuivemmilla seuduilla ja niiden satoa käytetään pääasiassa oliiviöljyn tuotantoon

Alueella kasvatetaan myös muita tuotteita, kuten sahramia, valkosipulia, sipulia, auringonkukkaa ja palkokasveja. Castilla y León tunnetaan lisäksi sokerijuurikkaasta ja perunasta. Karjatalous ei ole yhtä keskeisessä roolissa kuin Pohjois-Espanjassa, mutta lampaanlihan ja juuston tuotanto on silti merkittävää.

Maatalous maan eteläosissa, Andalucíassa ja Välimeren rannikolla, kuten Valenciassa ja Murciassa, on yksi Euroopan tuottavimmista ja intensiivisimmistä. Välimeren ilmasto, runsas auringonvalo ja vähäiset hallat mahdollistavat viljelyn lähes ympäri vuoden.

Andaluciassa keskeisin viljelykasvi on oliivipuu, ja alue on maailman suurin oliiviöljyn tuottaja. Sisämaassa viljellään myös viljaa ja auringonkukkaa. Eteläisillä alueilla, erityisesti Almerían maakunnassa, maataloussektori on kehittynyt hyvin intensiiviseksi kasvihuoneviljelyksi. Siellä tuotetaan suuria määriä vihanneksia, kuten tomaattia, paprikaa, kurkkua ja kesäkurpitsaa, pääasiassa vientiin muualle Eurooppaan. Andalucia, erityisesti Malagan ja Granadan rannikkoalueet, ovat puolestaan maan merkittävin avokadon kasvatusalue.

Valencian alue tunnetaan erityisesti sitrushedelmistä, kuten appelsiineista ja mandariineista. Murciassa taas viljellään runsaasti kasteluviljelyyn perustuvia vihanneksia, kuten salaattia, parsakaalia ja melonia, hyödyntäen kehittyneitä kastelujärjestelmiä.

Näille alueille on ominaista modernin maatalousteknologian käyttö, kuten tippukastelu, kasvihuoneet ja ilmaston hallinta.

Näiden alueiden tuotanto on yksi Espanjan maatalouden tärkeimmistä tukipilareista ja keskeinen osa maan taloutta.

Kataloniassa tuotanto on monipuolista ja yhdistää erilaisia tuotantomalleja alueesta riippuen. Tämä johtuu siitä, että alueella on sekä Välimeren rannikkoa, kuivempia sisämaan alueita että vuoristoisia seutuja.

Sisämaassa maatalous on pääosin laajamittaista ja muistuttaa Keski-Espanjan viljelyä. Siellä kasvatetaan viljoja, kuten vehnää ja ohraa, sekä rehukasveja karjataloutta varten. Katalonia on myös yksi Espanjan tärkeimmistä karjatalousalueista, erityisesti sikataloudessa, joka on hyvin intensiivistä ja teknologisesti kehittynyttä.

Välimeren rannikkoalueilla taas viljellään tyypillisiä kasveja, kuten viiniä, oliiveja ja hedelmiä. Katalonia tunnetaan viinintuotannosta, erityisesti Penedèsin alueella, sekä cavasta, joka on yksi sen tunnetuimmista tuotteista. Hedelmätuotanto on erityisen merkittävää Lleidan alueella, jossa viljellään omenoita, päärynöitä sekä kivihedelmiä, kuten persikoita ja nektariineja. Näistä riittää paljon myös vientiin.

Katalonian maataloustuotanto on hyvin modernia ja teknologisesti kehittynyttä. Siinä käytetään tehokkaita kastelujärjestelmiä ja se on tiiviisti yhteydessä elintarviketeollisuuteen. Samalla alueella tuotetaan suuria määriä laadukkaita tuotteita.

Viinintuotanto Espanjassa on keskittynyt alueille joissa ilmasto ja maaperä ovat ihanteellisia viiniköynnöksille. Eri alueilla tuotetaan erilaisia viinejä – La Rioja, Ribera ja Priorat tuottavat laadukkaita punaviinejä, Rias Baixas ja Rueda taas laadukkaita valkoviinejä, Penedèsin alueella tuotetaan kuohuviinejä ja Jerezin alueella sherryä.

Karjatalous seuraa samankaltaista erikoistumista. Pohjoisessa tuotetaan eniten nautakarjan lihaa ja maitoa, keskiosissa ja eteläisissä sisämaan alueissa kasvatetaan lampaita ja vuohia. Espanjan sikatalous jakautuu kahteen päämalliin – koillisessa, kuten Kataloniassa ja Aragonissa, tuotanto on suurta ja teollista. Lounaisessa, kuten Extremadurassa ja Andalusiassa, tuotanto on perinteisempää ja keskittyy laatuun, erityisesti iberico-tuotteisiin. Kanat, kalkkunat ja muut siipikarjan tuotteet löytyvät eniten Andalusiasta, Kataloniasta ja Murciasta. Myös mehiläisten hoito ja hunajan tuotanto ovat merkittäviä tietyillä alueilla, kuten Castilla y Leónissa, Kataloniassa ja Andalusiassa.

Espanja on yksi Euroopan tärkeimmistä maatalousmaista ja kuuluu Euroopan unionin suurimpiin elintarviketuottajiin. Maan vahva asema perustuu sen monipuolisiin ilmasto-olosuhteisiin, jotka mahdollistavat hyvin erilaisten tuotteiden viljelyn eri puolilla maata. Lisäksi Espanja on yksi Euroopan suurimmista maataloustuotteiden viejistä, ja sen tuotteita toimitetaan laajasti muihin EU-maihin.

Espanja on pitkälti omavarainen monien keskeisten elintarvikkeiden osalta, kuten vihannesten, hedelmien, oliiviöljyn ja viinin tuotannossa. Joidenkin tuotteiden, kuten viljan ja eläinrehun, osalta maa on kuitenkin osittain riippuvainen tuonnista. Tästä huolimatta Espanjan maataloussektori on kokonaisuudessaan vahva ja kilpailukykyinen, ja sillä on tärkeä rooli sekä maan taloudessa että Euroopan ruokahuollossa.

Toki Espanjan maataloussektori kohtaa tällä hetkellä myös monenlaisia haasteita. Nousevat tuotantokustannukset sekä kiristyvä kilpailu painavat kannattavuutta kun viljelijät maksavat koko ajan enemmän polttoaineista, lannoitteista ja sähköstä mutta eivät silti saa tuotteistaan parempaa hintaa. EU:n ympäristövaatimukset lisäävät myös paineita ja vaikeuttavat espanjalaisten viljelijöiden asemaa kun samaan aikaan EU:n ulkopuolelta tulee halvempia tuotteita esim. Marokosta ja Latinalaisesta Amerikasta, jotka eivät noudata yhtä tiukkoja laatuvaatimuksia.

Kuivuus ja veden puute pahentavat tilannetta, sillä satoja jää pieniksi tai jopa kokonaan korjaamatta, ja joillakin alueilla viljelystä on jouduttu luopumaan. Monille tiloille tämä tarkoittaa jatkuvaa kamppailua kannattavuuden rajalla, ja osa viljelijöistä lopettaa kokonaan, kun jatkajia ei löydy.

Madrid on yksi Euroopan elävimmistä pääkaupungeista ja se tarjoaa huippuluokan museoita, vilkasta yöelämää ja ainutlaatuista kaupunkielämää. Se vetää puoleensa ihmisiä ympäri maailmaa koska Madrid on Madrid ja sieltä löytyy periaatteessa kaikki, mitä tarvitset.

Mutta kaikesta huolimatta, kaupungista puuttuu kuitenkin jotain perustavanlaatuista: meri.

Tämä puute nousee esiin erityisesti kesäisin, kun kuumuus käy tukalaksi ja kaipuu veden äärelle kasvaa. Kesäkuukausina, erityisesti heinä- ja elokuussa, lämpötilat kohoavat usein yli 35 asteen ja silloin kaupunki hiljenee. Monet yritykset sulkevat ovensa ja ihmiset lähtevät lomilleen ja pois kaupungista. Ja hyvin moni suuntaa silloin rannikolle, meren rantaan.

Eikä ranta ole madridilaisille vain paikka – se on olennainen osa elämäntapaa, vaikka se sijaitseekin kaukana kaupungin rajojen ulkopuolella.

Madrid sijaitsee keskellä Espanjaa, satojen kilometrien päässä rannikosta. Lähin “oikea” rantakohde on Valencia, jonne on tietä pitkin matkaa n. 350km. Junalla sinne pääsee noin kahdessa tunnissa. Se onkin paikka, joka monelle madridilaiselle tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan rannoista.

Madridilaiset eivät kuitenkaan yleensä suuntaa itse Valencian kaupunkiin vaan sen pohjois- ja etäläpuolilla sijaitseviin rantakaupunkeihin. Eteläpuolella tuo rantakohteiden verkko jatkuu käytännössä Alicanteen asti.

Erityisesti Gandía tunnetaan lähes “madridilaisten omana rantana”, sillä siellä on suuri määrä kakkosasuntoja ja kesäisin kaupunki täyttyy Madridista saapuvista lomailijoista.

Rannikolla monilla perheillä on kakkosasunto, ns. segunda residencia, ja monille madridilaisille ne ovat olleet perheen kesäpaikkoja jo vuosikymmenten ajan. Aikoinaan 60–90-luvuilla näille alueille rakennettiin valtavasti kerrostaloja juuri tätä varten, ja siksi segunda residencia -kulttuuri juurtui vahvasti noille seuduille.

Mikään näistä rantakohteista ei ole erityisen kaunis eikä rannat mitenkään ainutlaatuisia mutta niiden suosio ei perustukaan niinkään “wow-elämyksiin ” vaan johonkin paljon käytännöllisempään ja syvempään. Madridista pääsee perille helposti ja nopeasti perille, mikä tekee niistä täydellisiä “toiseksi kodiksi”.

Toinen tärkeä syy on tapa ja jatkuvuus. Monille perheille tuo kesäpaikka ei ole vain rantakohde vaan osa elämää. Sinne mennään, koska siellä on oma asunto, naapurit, tutut baarit ja sama rutiini vuodesta toiseen. Lapset kasvavat siellä, ystävyyssuhteet syntyvät siellä, ja kesä “tuntuu kesältä” juuri siellä.

Lisäksi nämä rannat ovat erityisen hyviä arkeen, eivät vain lomaan. Ne ovat tilavia, helposti saavutettavia, täynnä palveluita ja sopivat pitkään oleskeluun. Kyse ei ole yhdestä täydellisestä päivästä rannalla, vaan jopa kahdesta kuukaudesta elämää meren äärellä. Nykyään etätöiden aikakaudella, monet tosiaan viettävät näissä kakkoskodeissa koko kesän.

Välimeren rannikon lisäksi nykyään myös Andalucian rannikko, etenkin Cadizin seutu, houkuttelee monia madridilaisia vaikka kakkosasuntoja sillä seudulla on selvästi vähemmän kuin välimeren rannikolla. Ajomatka on nimittäin merkittävästi pidempi, yli 6 tuntia, eikä noille rannoille suunnata yhtä helposti esim. viikonlopun viettoon kuten Valencian suunnan rannoille.

Myös pohjoisen Espanjan rannikkoalueet – niin Galiciassa, Asturiaksessa kuin Pais Vascossa, ovat nykyään myös hyvin suosittuja kesänviettopaikkoja. Moni madridilainen on jo kyllästynyt Välimeren rannikkoalueen ruuhkiin sekä helteisiin ja kaipaa väljemmille ja vähän viileämmille rannikkoseuduille. Heille pohjoisen rannikko on täydellinen rantakohde – on väljempää ja lämpötilat viileämpiä. Monilla on myös sukua pohjoisessa eli siitäkin syystä juuret vetävät noille seuduille.

Myös meidän perhe suuntaa aina kesällä tuonne pohjoiseen, Galiciaan, jossa puolison perheellä on kakkosasunto. Emme vietä siellä kuitenkaan koko kesää tai kesälomaa vaan käymme viettämässä lyhyempiä aikoja kesän aikana – siitäkin huolimatta että ajomatka kestää perille n. 6 tuntia. Puolison äiti sen sijaan viettää siellä koko kesän paossa Madridin kuumuutta.

Meillä on myös toinen vakiorantakohde ja se on puolestaan toisella puolella Espanjaa eli Malagan lähistöllä. Siellä asuu puolison veli ja hänenkin kotonaan käymme säännöllisesti nauttimassa rantaelämästä. Täällä Espanjassahan on täysin normaalia viettää lomat perheen ja sukulaisten kera eikä kukaan koe sitä mitenkään rasitteena.

Ja lähtipä sitten rannalle mihin suuntaan tahansa, niin kaikki Espanjan ranta-alueet ovat sellaisia, jonne ajaa näppärästi Madridista omalla autolla – aamulla kun lähtee niin iltapäivällä voi olla jo rannalla uimassa. Madridista lähtee monikaistaiset moottoritiet joka suuntaan eli käytännössä maan kaikki rannat ovat max. 7 tunnin ajomatkan päässä.

Kaupunki kun sijaitsee sopivasti keskellä Espanjaa ja tämä on iso etu vaikka sitä oma rantaa ei olekaaan.

Näissä eri puolilla Espanjaa sijaitsevissa rantakohteissa madridilaiset viettävät pitkiä aikoja, ja monelle onkin muodostunut selkeä kahtiajako elämään: talvet Madridissa, kesät meren äärellä. Monet aloittavat rantakauden itse asiassa juuri näihin aikoihin sillä Semana Santa eli pääsiäinen on yleensä vuoden ensimmäinen loma joka vietetään rannikolla – siitäkin huolimatta, että tähän aikaan vuodesta vedet ovat vielä varsin kylmiä uimiseen. Mutta tärkeintä on päästä rannalle, meren ääreen ja nauttimaan näiden rantakohteiden erilaisesta elämästä ja tunnelmasta.

Vaikka Madridi sijaitsee sisämaassa, kaukana rannikosta, niin ei se silti jää täysin ilman luonnonvesiä. Kaupungin läheltä löytyy nimittäin Pantano de San Juan, tekojärvi, jota kutsutaan usein Madridin omaksi rannaksi. Se ei kuitenkaan täysin korvaa merta, vaan toimii enemmänkin helpotuksena kaikkein kuumimpina päivinä.

Ja koska Madrid on kaupunki, josta ei haluta puuttuvan mitään, on kaupunkiin alettu suunnittelemaan omaa rantaa. Yksi kunnianhimoisimmista hankkeista on Alovera Beach, joka rakennetaan Madridin läheisyyteen ja sen on tarkoitus valmistua vuoden 2027 kesään mennessä. Kyseessä on valtava vapaa-ajan alue, johon tulee suuri laguuniallas, hiekkaranta ja monipuolisia palveluita. Tavoitteena on luoda paikka, jossa madridilaiset voivat kokea rantatunnelman ilman pitkää matkustamista. Lisäksi alueelle suunnitellaan surffialtaita ja muita vesiaktiviteetteja, jotka tekevät siitä ympärivuotisen kohteen. En kuitenkaan usko, että se tulee korvaamaan madridilaisten halua päästä oikealle rannalle.

Sillä vaikka Madridissa meri ei ehkä ole osa arkea, niin se on kuitenkin jatkuvasti läsnä – suunnitelmissa, puheissa ja kesän odotuksessa. Madridilaiset ovat tottuneet elämään ilman merta, mutta eivät ilman ajatusta siitä.

Espanjan kellonaika herättää joskus hämmennystä sillä koko maassa ei ole sama kellonaika vaan Kanariansaarilla kello on aina tunnin vähemmän kuin Manner-Espanjassa. Espanjassa eletään siis kahdessa ajassa, aina ”una hora menos en Canarias”.

Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta sekä maantieteellisistä että historiallisista syistä, ja päätös on vaikuttanut espanjalaisten arkeen jo vuosikymmenten ajan

Maantieteellisesti Espanja sijoittuu samaan aikavyöhykkeeseen kuin esimerkiksi United Kingdom ja Portugal, eli niin sanottuun UTC+0-aikaan. Kanariansaaret noudattavatkin tätä luonnollista aikavyöhykettä, minkä vuoksi niiden kellonaika vastaa paremmin auringon liikettä. Sen sijaan suurin osa Espanjasta, käyttää Keski-Euroopan aikaa eli UTC+1:tä, mikä siirtää kellon tunnilla eteenpäin suhteessa maantieteelliseen sijaintiin.

Kanarialla eletään siis varsinaisesti ”oikeassa” ajassa ja täällä manner-Espanjassa taas vähän väärässä ajassa.

Tämä poikkeama juontaa juurensa toiseen maailmansotaan. Vuonna 1940 Espanjan diktaattori Francisco Franco päätti siirtää maan kellon samaan aikaan kuin Saksa. Kyseessä oli poliittinen ele, jolla haluttiin symbolisesti osoittaa myötämielisyyttä Saksaa kohtaan. Sodan päätyttyä Espanja ei kuitenkaan koskaan palannut alkuperäiseen aikaan vaan suurin osa maata jäi pysyvästi “väärälle” aikavyöhykkeelle.

Tällä päätöksellä on ollut yllättävän laajoja vaikutuksia espanjalaisten arkeen. Koska kellonaika on siirretty mantereella eteenpäin, aurinko nousee ja laskee myöhemmin kellon mukaan. Tämä vaikuttaa suoraan ihmisten päivittäiseen rytmiin. Aamut tuntuvat usein pimeämmiltä, kun taas illat venyvät pitkiksi ja valoisiksi, erityisesti kesäisin. Tämä näkyy selvästi siinä, miten päivä rakentuu.

Espanjassa on tavallista syödä illallista vasta myöhään illalla, usein kello yhdeksän ja yhdentoista välillä. Sosiaalinen elämä alkaa monesti vasta silloin, kun muualla Euroopassa päivä on jo päättymässä. Ravintolat täyttyvät myöhään, ja myös lapset valvovat pidempään kuin monissa muissa maissa. Tämä ei johdu pelkästään kulttuurista, vaan osittain siitä, että valoisa aika jatkuu pitkälle iltaan.

Myös työ- ja koulupäivien rakenne on muotoutunut tämän rytmin mukaan. Työt ja koulut alkavat yleensä aamulla yhdeksän aikaan, mutta päivään kuuluu usein pidempi tauko keskellä päivää. Vaikka perinteinen siesta ei ole enää kaikkialla käytössä, työpäivä voi silti jatkua iltaan asti. Tämä johtaa siihen, että vapaa-aika siirtyy myöhemmäksi ja nukkumaanmeno venyy.

Esimerkiksi Madridissa aurinko voi laskea kesällä vasta kello 21–22, jolloin illallinen syödään vasta pitkän päivän päätteeksi. Aikaisemmin on yksinkertaisesti liian kuuma ja liikaa valoa.

Yksi merkittävimmistä seurauksista liittyykin uneen. Koska ihmiset menevät nukkumaan myöhään mutta heräävät silti suhteellisen aikaisin, unta kertyy usein vähemmän kuin olisi ihanteellista. Tätä ilmiötä on kuvattu käsitteellä sosiaalinen jetlag, jossa kehon sisäinen kello ja yhteiskunnan aikataulut eivät ole täysin synkronissa keskenään. Se voi aiheuttaa väsymystä ja vaikuttaa hyvinvointiin pitkällä aikavälillä.

Kanariansaaret muodostavat tässä kokonaisuudessa mielenkiintoisen poikkeuksen. Ne ovat säilyttäneet luonnollisemman aikavyöhykkeen, joka vastaa paremmin auringon rytmiä. Siksi siellä elämä voi tuntua hieman aikaisemmalta ja ehkä jopa tasapainoisemmalta kellon ja luonnon näkökulmasta. Myös illallinen syödään aiemmin ja ilta ei veny yhtä myöhäiseksi kuin mantereella.

Ajan palauttamista alkuperäiseen aikavyöhykkeeseen on ajoittain ehdotettu, mutta muutosta pidetään käytännössä vaikeana. Espanjassa on myös käyty keskustelua kesä- ja talviajan poistamisesta, mutta toistaiseksi kelloja siirretään edelleen keväisin ja syksyisin.

Espanjan aikavyöhyke osoittaa, miten pieni poliittinen päätös voi muokata kokonaisen maan arkea vuosikymmeniksi eteenpäin. Tunnin siirto ei kuulosta suurelta muutokselta, mutta sen vaikutukset näkyvät yhä päivittäisessä elämässä, unirytmissä ja koko yhteiskunnan toiminnassa. Ja ehkä myös siinä, miksi “mennään nukkumaan aikaisin” tarkoittaa Espanjassa usein jotain aivan muuta kuin muualla Euroopassa.

Espanjan postijärjestelmän ydin on Correos, joka on valtion omistama yhtiö. Sillä on yleispalveluvelvoite, mikä tarkoittaa että sen täytyy jakaa kirjeet ja paketit koko maahan, myös harvaan asutuille alueille, joissa toiminta ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa. Tämä erottaa sen yksityisistä toimijoista, jotka voivat keskittyä tuottoisimpiin reitteihin ja kaupunkialueisiin.

Kaikesta huolimatta Correos eli posti jakaa kirjeet ja paketit koko maassa jokaisena arkipäivänä, tosin hyvin harvaan asutuilla seuduilla harvemmin.

Pitkään Correos oli yhtiö, joka toimikin loistavasti – lähetykset kulkivat nopeasti ja kaiken lisäksi edullisesti ja palvelu oli postitoimistoissa loistavaa. Mutta nykyään ei voi enää sanoa samaa. Koko Espanjan paketti- ja jakelujärjestelmä on alkanut oireilla tavalla, joka näkyy kuluttajien arjessa lähes päivittäin: lähetykset viivästyvät, seuranta ei päivity ja kotiinkuljetukset epäonnistuvat aiempaa useammin. Myös palvelu on heikentynyt ja lähetysten kanssa saa olla tarkkana, jotta ei maksa liikaa. Esim. pienen kirjan lähettäminen voi maksaa 8 €, 16 € tai jopa 30 €, lähetystavasta riippuen. Ja tietysti ensimmäisenä tarjotaan aina sitä kalleinta mahdollista ja halvemmista kerrotaan vasta jos asiakas epäröi.

Espanjan paketti- ja jakeluongelmat eivät kuitenkaan rajoitu ainoastaan Correos-postin toimintaan, vaan myös yksityiset kuriiriyritykset kärsivät yhtälailla viivästyksistä. Siinä missä aikaisemmin paketit kulkivat nopeasti päivässä tai parissa, saattaa nyt samaan matkaan mennä jopa viikko. Eikä kyse ole mistään kiina-paketeista vaan ihan Espanjan tai Euroopan sisällä kulkevista normaaleista lähetyksistä.

Yksi keskeinen syy nykytilanteeseen on tietysti verkkokaupan valtava kasvu. Espanjassa nettimyynti on lisääntynyt todella nopeasti viime vuosien aikana, mutta jakeluverkko ei ole laajentunut samassa tahdissa. Tämä on johtanut siihen, että lajittelukeskukset ja jakelureitit kuormittuvat yli kapasiteettinsa. Kun järjestelmä toimii jatkuvasti äärirajoilla, pienikin häiriö voi aiheuttaa ketjureaktion ja viivästyksiä. Jossain vaiheessa näistä myöhästymisistä on tullut arkipäivää. Jos verkkokaupassa luvataan tuote 2 päivässä niin todennäköisesti saa varautua viikkoon. Joskus jopa pidempään odotusaikaan. Ja edelleenkään kaikki verkkokaupat eivät edes toimita paketteja Kanarialle.

Toinen merkittävä tekijä on työvoimapula. Erityisesti Correos on saanut kritiikkiä siitä, että sen henkilöstömäärä ei vastaa nykyistä työkuormaa. Correosin työntekijät valitaan ns. oposiciones-virkamieskokeen perusteella ja tuo koe määrittää, kuka saa vakituisen paikan. Prosessi on siis hidas, jäykkä ja byrokraattinen eikä millään tapaa kustannustehokas. Toki yksityiset yrityksetkin kärsivät pitkälti työvoimapulasta, vaikka ne voivatkin reagoida markkinoihin ja muutoksiin nopeammin.

Kolmas keskeinen ongelma liittyy niin sanottuun viimeiseen jakeluvaiheeseen, eli siihen hetkeen, kun paketti toimitetaan asiakkaalle. Tämä on logistisesti hankalin ja kallein osa prosessia. Isoissa kaupungeissa liikenne, pysäköintirajoitukset ja tiukat aikataulut hidastavat jakelua. Samalla asiakkaita ei aina tavoiteta kotona, mikä johtaa uusiin toimitusyrityksiin ja lisäviiveisiin.

Tätä ongelmaa helpottavat nykyään jakelufirmojen pakettiautomaatit, joita löytyykin melkein joka kaupasta ja huoltoasemalta. Näin työssäkäyvät henkilötkin pystyvät hakemaan pakettinsa työpäivän jälkeen eivätkä jakelijat joudu tekemään turhia ajeluita. Ongelmana on kuitenkin se, että jos paketin toimittaja on Correos ja et ole kotona toimitushetkellä, paketti kulkeutuu postitoimistoon noudettavaksi. Mutta ne ovat avoinna ainoastaan ma-pe klo 9-14 – kuka ihme niistä pääsee hakemaan paketteja kesken työpäivän?

Espanjan jakelumarkkina ei koostu pelkästään Correosista ja epämääräisistä “yksityisistä toimijoista”, vaan kilpailu on varsin monipuolista. Suurimpia toimijoita ovat esimerkiksi SEUR, MRW, GLS ja DHL, joilla kaikilla on omat vahvuutensa. Näiden lisäksi markkinaa on viime vuosina muokannut myös InPost, joka on keskittynyt erityisesti pakettiautomaattiverkostoon. Sen malli vähentää kotiinkuljetuksen tarvetta ja helpottaa niin sanottua viimeistä jakeluvaihetta, mikä tekee toimituksista usein sekä edullisempia että luotettavampia.

Yksi merkittävimmistä koko alan muutosta vauhdittavista tekijöistä on ollut Amazon. Sen nopeisiin toimituksiin perustuva toimintamalli on nostanut kuluttajien odotukset täysin uudelle tasolle, jossa 1–2 päivän toimitusajat nähdään jo oletuksena. Kun on tottunut siihen että paketit kulkevat kotiin nopeasti niin tuntuu kohtuuttomalta että toiselta yritykseltä kestää parikin viikkoa lähetyksen perille saanti.

Amazon on rakentanut oman jakeluverkostonsa, mikä vähentää sen riippuvuutta perinteisistä kuljetusyrityksistä ja samalla lisää painetta koko muulle alalle. Amazon toimittaa esimerkiksi Madridissa tiettyjä tuotteita jopa saman päivän aikana – tehokkuus ja nopeus, joista muut toimijat ovat vielä kaukana. Itsekin tilaan mieluummin monet erikoistuotteet Amazonin kautta – maksan ehkä muutaman euron enemmän kuin kaupassa mutta vältyn turhilta ajoilta ja kauppakierroksilta.

Kokonaisuutena Espanjan pakettijärjestelmän ongelmat eivät siis johdu mistään yksittäisestä kriisistä tai ulkoisesta tekijästä, vaan pitkään kehittyneestä rakenteellisesta epätasapainosta. Pakettimäärät kasvavat, mutta resurssit eivät pysy mukana.

Tässä tilanteessa Correos on erityisen paineen alla, koska sen rooli on sekä taloudellinen että yhteiskunnallinen. Tämä kaksoisrooli tekee nopeasta sopeutumisesta vaikeampaa kuin puhtaasti kaupallisilla toimijoilla. Samalla hinnat ovat nousseet selvästi viime vuosina: lähetyskustannukset ovat kasvaneet tasaisesti ja paikoin jopa lähes 20 %, usein nopeammin kuin inflaatio.

Lopulta tilanne näkyy hyvin konkreettisesti arjessa. Yhä useammin tulee käännyttyä Amazonin puoleen, koska toimitus on nopeampi ja ennakoitavampi kuin monissa yksittäisissä verkkokaupoissa. Samalla kynnys lähettää mitään itse on kasvanut merkittävästi – esimerkiksi paketin lähettäminen Suomeen voi maksaa enemmän kuin sen sisältö.

Vaikka järjestelmässä on paljon ongelmia, onneksi poikkeuksiakin löytyy. Oma kylän postinjakajamme on todellinen asiakaspalvelun ammattilainen: aina hymy huulilla, tuntee meidät asiakkaat nimeltä ja hoitaa työtään esimerkillisesti. Hän jopa soittaa meille, jos on tuomassa pakettia emmekä ole kotona. Hän muistuttaa siitä, että vaikka järjestelmässä on puutteita, yksittäiset ihmiset voivat tehdä asiakaskokemuksesta erinomaisen.

Espanjassa on ainutlaatuinen ilmiö nimeltään Tardeo, jolle ei ole edes olemassa mitään suoraa käännöstä. Mutta käytännössä se tarkoittaa juhlimista iltapäivällä.

Perinteisen yöelämän sijaan ihmiset lähtevät ulos myöhäisen lounaan jälkeen ja viettävät aikaa ystävien kanssa iltaan asti. Tardeo yhdistää rennon seurustelun, musiikin ja juomat. Samalla voi juhlia ilman tarvetta valvoa myöhään yöhön.

Ilmiö on kasvanut nopeasti viime vuosina erityisesti isoissa kaupungeissa, ja se on hyvin suosittua esimerkiksi täällä Madridissa. Suosion taustalla ovat muuttuneet elämäntavat, joissa arvostetaan tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä. Monet haluavat nauttia sosiaalisesta elämästä, mutta samalla säilyttää säännöllisen rytmin arjessa.

Tardeo liittyy laajempaan espanjalaiseen elämäntapaan, jossa sosiaalisuus ja yhdessäolo ovat keskeisessä roolissa. Toisin kuin monissa muissa maissa, joissa juhliminen painottuu myöhäiseen iltaan ja yöhön, Espanjassa ihmiset viettävät aikaa yhdessä jo päivällä. Tämä tekee tardeosta luontevan ja helposti lähestyttävän tavan tavata ystäviä ja nauttia vapaa-ajasta. Kun elämässä on enemmän velvollisuuksia, vähemmän aikaa ja vähemmän energiaa, niin tardeo tarjoaa mahdollisuuden viettää aikaa samanikäisten kanssa rennossa ympäristössä, jossa olo tuntuu luontevalta ja mukavalta. Vaikka ilmiö on erityisen suosittu hieman vanhemmissa ikäryhmissä, myös nuoremmat ovat alkaneet kiinnostua siitä.

Tardeo on suunnattu laajalle joukolle ihmisiä, mutta erityisesti työssäkäyvät aikuiset arvostavat mahdollisuutta viettää aikaa ystävien kanssa ilman myöhäistä valvomista. Paikat ovat täynnä 30-60 -vuotiaita juhlijoita ja elämästä nauttijoita. Tuossa iässä osaa arvostaa sitä, että on hauskan iltapäivän ja illan päätteeksi mukava päästä ajoissa omaan sänkyyn ja nukkua kunnon yöunet.

Tardeota ei pidä sekoittaa afterworkiin, joka on jo pitkään ollut suosittu tapa tavata työkavereita työpäivän jälkeen. Tardeossa seura on usein läheisempää, kuten ystäviä tai perhe. Se voi tapahtua minä tahansa päivänä, mutta erityisesti viikonloppuisin, ja alkaa yleensä pitkän lounaan jälkeen. Lauantai on ehdottomasti suosituin tardeo-päivä.

Tardeo alkaa usein ruokailulla tai tapaksilla, jonka jälkeen siirrytään juomien pariin. Tunnelma voi olla aluksi rauhallinen. Tardeo-paikoissa DJ:t soittavat usein chillout-musiikkia, mutta iltaa kohti tunnelma muuttuu energisemmäksi musiikin ja tanssin myötä. Musiikki raikaa ja tanssilattiat täyttyvät klo 18 illalla.

Tapahtumia järjestetään niin baareissa, terasseilla kuin klubeilla – monet paikat ovat erikoistuneet nimenomaan näihin tardeo-iltoihin. Ja mikä parasta, kun tardeo-vuorolaiset lähtevät kotiin nukkumaan, ilta jatkuu samoissa paikoissa nuorempien ihmisten juhlinnan merkeissä. Ravintolat saavat siis paikan täyteen kahdessa vuorossa.

Tardeo on merkittävä myös ravintola-alan näkökulmasta, sillä se tuo asiakkaita liikkeelle jo iltapäivällä. Näin sama tila voidaan hyödyntää tehokkaammin, kun asiakkaita käy sekä iltapäivällä että myöhään illalla. Tämä on lisännyt ilmiön suosiota myös yrittäjien keskuudessa.

Tardeo ei ole pelkästään trendi, vaan osa pysyvää urbaania elämäntapaa. Se tarjoaa vaihtoehdon perinteiselle yöelämälle ja korostaa sosiaalista yhdessäoloa rennossa ja helposti lähestyttävässä muodossa. Espanjalaiset ovat äärimmäisen sosiaalisia ja nämä hetket ystävien kanssa ovat tärkeitä kaikille ikäluokille. Keski-ikä ei tarkoita vetäytymistä kotiin, vaan elämä ja juhliminen voivat jatkua – vain hieman eri tavalla.

Pitkästä aikaa vähän arkikuulumisia täältä Madridista – viime kerrasta onkin aikaa.

Koko alkuvuosi on mennyt melko rutiininomaisesti, tammikuun lopun Andorran reissua lukuun ottamatta. Viikot ovat täyttyneet ihan perusarjesta eivätkä edes viikonloput ole tuoneet mitään vaihtelua koska nekin ovat kuluneet pitkälti kotioloissa. Tyttärellellä lähes kaikki viikonloput ovat menneet opiskelujen parissa eikä puolisollakaan ole ollut kauheasti vapaita viikonloppuisin. Toki kelitkään eivät ole suosineet joten ei ole kauheasti edes huvittanut lähteä minnekään täältä kotoa.

Täytyy kyllä nostaa hattua tyttärelle, että jaksoi tsempata. Ja tuo kova työ on tuottanut tulosta mikä näkyi kouluvuoden toisen kolmanneksen arvosanoissa – biologiaa lukuun ottamatta muut aineet kiitettäviä, ysejä tai kymppejä. Eivätkä arvosanat ole siis tulleet mitenkään helpolla vaan niiden eteen on tehty kovasti töitä.

Täällähän kouluissa arvostelu tapahtuu kolmesti vuodessa – ensimmäinen kolmannes päättyy joulukuun alussa, toinen kolmannes maaliskuun puolivälissä ja kolmas sitten kesäkuun puolivälissä.

Tällä viikolla aloitettiin siis kouluvuoden viimeinen kolmannes, joka päättyy kesäloman alkamiseen 19. kesäkuuta. Tämäkin kolmannes tulee todennäköisesti olemaan yhtä intensiivinen sillä jaksoon osuu mm. viikon mittainen pääsiäisloma, pari pidempää viikonloppua toukokuussa sekä kesäkuun alun ”luokkaretki” eli neljän päivän Valencian reissu. Eli loppuaika paahdetaan sitten täysillä.

Alkuvuosi on kaiken kaikkeaan ollut vähän tylsä, harmaa ja hyvin sateinen. Tammikuuhan oli koko Espanjassa ennätyssateinen ja käytännössä nuo viileät sadesäät jatkuivat aina helmikuun loppuun asti. Silloin saatiin nauttia viikon verran keväästä kun lämpötilat nousivat yllättäen ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Ehdimme jo aloittamaan grillauskauden ja nauttimaan vuoden ensimmäiset lounaat ja iltapäiväkahvit ihan ulkosalla. Hetkellinen pieni piristys talven keskellä.

Muuten nuo kauniit, aurinkoiset ja lämpimät päivät ovatkin olleet tänä talvena todella vähissä ja se on todella harvinaista täällä Madridissa. Täällähän talvi on yleensä verrattain kaunis – vaikka olisikin kylmää niin harvoin sataa pari päivää enempää ja sen jälkeen yleensä paistaa ainakin viikon verran aurinko.

On kyllä uskomaton mikä vaikutus auringolla on energiatasoihin! Tuo fakta oli jo päässyt vähän unohtumaan kun ei ole tarvinnut 25 vuoteen tällaista harmaata & sateista kokea.

Toki helmikuun lopun jälkeen palattiin hetkeksi taas vähän normaalimpien kevätkelin pariin eli vaihtelevasti on saatu vettä mutta myös sitä aurinkoa. Runsaat sateet ovat pitäneet maaperän ja ilman kosteina, mikä usein ylläpitää epävakaata säätä vielä kevään alussakin.

Mutta nyt vihdoin näyttää siltä, että kevät on täällä ihan kunnolla. Päivisin päästään jo 15-20 asteen lukemiin vaikka yölämpötilat ovatkin vielä melko viileitä, aamuisin vain muutama aste plussan puolella.

Nyt on taas ihanaa viettää aikaa ulkona – nauttia auringosta ja kerätä d-vitamiinia.

On myös ihanaa kun kaikki alkaa taas vihertämään. Täällähän pellot ovat tähän aikaan vuodesta vihreimmillään – siitäkin huolimatta että kevät on hieman myöhässä koska pitkittynyt viileä ja sateinen sää on hidastanut maaperän lämpenemistä ja kasvien kehitystä. Monien kasvien kukinta ja kasvu on siis alkanut tai alkaa tavallista myöhemmin.

En tiedä, johtuuko juuri noista syistä vai jostain ihan muusta mutta meidän pihakin tuntuu olevan vähän retuperällä. Puskat ja nurmikko ovat sen näköisiä että tarvitsisivat kunnon piristysruiskeen ennen kesän saapumista. Apila on vallannut koko pihan, sammal vienyt viimeisetkin energiat nurmikolta. Ja pensasaita selvästi kärsii jostain – liiasta vedestä, liian vähäisestä auringosta talven aikana, ravinteiden puutteesta. Tai ehkä kaikista noista.

Olemme yrittäneet löytää jostain puutarhuria, joka tulisi laittamaan pihan kuntoon mutta kaikki tuntuvat olevan kiireisiä. Yhden tarjouksen saimme ja se tuntui sen verran korkealta summalta että emme siihen tarttuneet. Vai miltä kuulostaa 1200 € siitä että leikkaa muutamat puskat, antaa vähän lannoitetta ja istuttaa uudelleen nurmikkoa sinne missä on tarvetta.

En tiedä että paljon puutarhurit täällä Madridissa oikein tienaavat mutta meidän Kanarian puutarhuri ei tienannut juuri paljon tuota enempää kuukausipalkkana.

No, jatkamme etsintää ja sillä aikaa yritämme itse laittaa pihaa kuntoon sen mukaan mitä pystymme. Ensimmäinen reissu puutarhamyymälään tuli jo tehtyä – piti käydä vain pikaisesti ja ostaa pari säkkiä multaa mutta lähdin kaupasta 1.5 tuntia myöhemmin ja kärryissä oli muutakin kuin sitä multaa.

Puoliso on puolestaan ahertanut pari iltapäivää pihamaalla – puhaltanut lehtiä puskien alta sekä leikannut nurmikkoa ja pensasaitoja. Sunnuntaina olisi tarkoitus yhdessä jatkaa projektia. Ja ehkä pääsiäisenä sitten käymme nurmikon kimppuun.

Ensi viikolla täällä Espanjassa alkaa Semana Santa eli pääsiäisaika. Tyttärellä on koulusta lomaa yli viikko ja hän suuntaa muutamaksi päiväksi ystävänsä luokse Kanarialle. Alunperin oli suunnitelmissa lähteä Suomeen tyttären kanssa mutta lennot olivat niin törkeän kalliita (Madrid-Helsinki menopaluu n. 800 € / hlö) että reissu sai jäädä väliin. Rajansa se on rahastuksellakin.

Mutta tytär sai onneksi kutsun parhaan ystävänsä luokse Kanarialle joten hän lähtee sitten sinne muutamaksi päiväksi – saa vähän vaihtelua kouluun ja arkeen. On muuten ensimmäinen kerta kun lentää ihan yksikseen. Itse jään tänne Madridiin ja puolisollahan ei ole lomaa eikä juurikaan edes vapaita joten mitään kummallisempaa ohjelmaa ei ole luvassa.

Saa nähdä että minkälaiset säät osuvat tänä vuonna tuohon Semana Santaan. Yleensä nimittäin juuri silloin koko maahan saadaan sadetta ja huonoa keliä. Jos säät suosivat niin ehkäpä jonain päivänä suunnistan meidän vuorille laskettelemaan – siellä lunta vielä riittää.

Pientä piristystä on kevääseen luvassa toukokuussa kun saamme tänne ystäviä Suomesta vierailulle 🙂 Paljon on juttuja jo mielessä mitä kaikkea voimme yhdessä tehdä ja lisää ideoita tulee varmasti vielä mieleen ennen ajankohtaa. On se kyllä kivaa kun on jotain mitä odottaa.

Ehkä välillä tarvitaan tällaisiakin jaksoja – vähän tylsempiä ja tasaisempia – jotta osaa taas arvostaa niitä hetkiä, kun tapahtuu enemmän. Kevät tuo onneksi mukanaan valoa, energiaa ja kaikenlaista mukavaa tekemistä. Ja kesäkin tulee ihan huomaamatta vastaan.

Madrid ei ole vain yksi kaupunki – se on joukko täysin erilaisia maailmoja. Yksi niistä on La Moraleja.

Kuten kaikissa suurkaupungeissa niin myös Madridissa eri alueet ovat hyvinkin erilaisia ja tietyillä alueilla on myös tietynlainen maine. On niitä vähän huonompimaineisia mutta toisaalta myös alueita, joissa pikkurahasta ei ole pulaa. Yksi näistä on La Moraleja.

La Moraleja on pohjois-Madridissa, virallisesti Alcobendasin kunnassa, sijaitseva ylellinen asuinalue, joka on muodostunut itsenäiseksi, puistomaiseksi ja rikkaaksi kaupunginosaksi. Sen identiteetti perustuu isoihin omakotitalotontteihin, yksityisiin ja porteilla suojattuihin palatsimaisiin koteihin, golf-kenttiin ja laajoihin viheralueisiin – kokonaisuus, joka erottaa sen selvästi ympäröivästä kaupunkirakenteesta.

Wikipedia kertoo alueesta suomeksi näin: La Moraleja on espanjalainen versio Beverly Hillsistä ja siellä asuu Espanjan varakkaimpia henkilöitä. La Moralejassa on suuria kartanoita, muutamia ylellisiä golfkenttiä, Espanjan kalleimpia yksityiskouluja ja urheilukerhoja. La Moralejassa asuu rikkaita ja kuuluisia henkilöitä, kuten poliitikkoja, näyttelijöitä, liikemiehiä ja urheilijoita.

En tiedä, voiko aluetta nyt ihan verrata Beverly Hillsiin mutta alueella on kieltämättä varsin legendaarinen maine ja se on kestänyt jo vuosikymmenestä toiseen.

Madridissa on toki useita varakkaita alueita, mutta ne eroavat toisistaan selvästi. Esimerkiksi Salamanca edustaa urbaania luksusta: tyylikkäitä kerrostaloja, designer-liikkeitä ja vilkasta kaupunkielämää aivan keskustassa. Pozuelo de Alarcón puolestaan muistuttaa enemmän La Moralejaa suurine taloineen ja rauhallisine asuinalueineen, mutta La Moraleja erottuu vielä selkeämmin yksityisyydellään, vartioinnillaan ja historiallisella maineellaan.

Missä ja miten tuo raha sitten näkyy? Esimerkiksi siinä, että talojen hinnat lasketaan miljoonissa, jopa ihan kerrostaloasuntojen hinnat ovat yli miljoona euroa. Se näkyy myös siinä miten talot ovat korkeiden aitojen suojissa ja valvontakameroita on kaikkialla. Sekä siinä, että alueen turvallisuudesta vastaa oma vartiointiyhtiö. Se näkyy myös siinä, kun joka aamu erilaisten palveluhenkilöiden armeija marssii bussi- tai metropysäkiltä kohti näitä taloja.

La Moraleja on selvästi yksi Madridin varakkaimmista alueista.

Minkälaisesta alueesta on kyse?

La Moraleja on kooltaan n. 120 km2 ja se sijaitsee aivan lentokentän kupeessa, Madridin keskustan pohjoispuolella. Kyseessä on iso vehreä alue ja se erottuu kartoilla hyvin koska se on harvoja vehreitä alueita kaupunkialueella. Alueella on vain vähän kerrostaloja (nekin matalia ja alueen laidoilla), tontit valtavia ja valtaosa taloista on pienen palatsin kokoisia.

Alueella on paljon rajoituksia rakentamisen suhteen ja tämä takaa sen että alueen ainutlaatuisuus säilyy myös tulevaisuudessa. Tontit ovat vähintään 2500 m2, yhdellä alueella minimikoko tontille on jopa 10 000 m2. Tämä ei ehkä Suomessa olisi mitenkään merkittävää mutta täälläpäin tontit ovat yleensä postimerkin kokoisia, etenkin näin lähellä keskustaa. Vehreys, puistomaisuus ja tonttien valtava koko onkin yksi alueen valttikorteista, joista monet ovat valmiita maksamaan miljoonia.

Koska kyse on varsin ainutlaatuisesta alueesta niin hinnat ovat myös sen mukaiset. Valtaosa isoimmista ja arvokkaimmista kiinteistöistä sijaitsee kolmen kadun varrella: Camino del Golf, Camino Ancho ja Paseo de la Marquesa Viuda de Aldama. Tällä alueella talot ovat valtavia, tontit vielä suurempia ja korkeat aidat suojaavat uteliaiden katseilta.

Nämä talot ovat hinnoiltaan 10-15 miljoonan välillä – toki tuolla summalla saideaa jo kivan määrän huoneita ja neliöitä sekä luonnollisesti oman uima-altaan ja todennäköisesti jopa oman tenniskentän.

Asuntojen neliöhinnat ovat alueella yli 7000 € neliöltä ja on arvioitu että hinnat jatkavat vain nousuaan tulevaisuudessa. Pelkästään viimeisen vuoden aikana hinnat ovat nousseet lähes 20 %. Historiallisesti hinnat ovat pysyneet vahvoina, ja alueen rajallisuus tukee hintatasoa myös tulevaisuudessa.

Halvin myynnissä oleva asunto maksaa tällä hetkellä 645 000 € (+verot) ja sillä saa yhden makuuhuoneen uuden kerrostaloasunnon.

Arki La Moralejassa on hyvin erilaista kuin Madridin keskustassa. Auto on käytännössä välttämätön, sillä etäisyydet ovat pitkiä eikä alue ole suunniteltu jalankulkijoille samalla tavalla kuin perinteiset kaupunginosat. Vaikka alueelta löytyy lukuisia tasokkaita ravintoloita, kouluja ja palveluita, monet asukkaat liikkuvat päivittäin muualle töihin, harrastuksiin ja ostoksille. Metrokin löytyy, mutta sitä eivät asukkaat itse käytä vaan lähinnä alueen taloissa töissä käyvät henkilöt, ja heitä on paljon. Tällä alueella on täysin normaalia että talossa on lasten-ja koiranhoitaja, kodinhoitaja, puutarhuri, mahdollisesti jonkinlainen huoltomies ehkä jopa yksityiskokki.

Mikä tekee alueesta niin erityisen?

Yksi tärkeä tekijä on varmasti sijainti eli La Moraleja sijaitsee strategisella paikalla – melko lähellä keskustaa mutta myös lähellä lentokenttää, vain 10 minuutin ajomatkan päässä. Monet alueen asukkaista ovat ulkomaalaisia joten hyvät ja nopeat yhteydet maailmalle ovat tärkeä valttikortti.

Alueen puistomaisuus ja valtavat tontit tekevät siitä tietynlaisen keitaan miljoonakaupungin keskellä. Ihmiset, jotka arvostavat yksityisyyttä, osaavat arvostaa tämän alueen isoja ja suojaisia tontteja sekä koko alueen kattavaa vartiointia sekä omaa poliisia. Alueen sisäänkäynnit ovat kaikki valvottuja ympäri vuorokauden ja yleensäkin valvontakameroita on joka puolella. Ei ole harvinaista sekään, että talojen luona päivystää poliisiauto turvaamassa asukkaiden elämää – alueella on nimittäin paljon ulkomaisten diplomaattien asuntoja.

Alueella vieraillessa huomaakin nopeasti, miten erilainen tunnelma on verrattuna muuhun Madridiin. Kadut ovat hiljaisia, liikennettä on vähän ja korkeat aidat sekä vartiointi luovat hyvin suojatun ja yksityisen ilmapiirin.

Ketä alueella sitten oikein asustaa?

La Moralejan asukaskunta koostuu pääasiassa korkeasti toimeentulevista perheistä: kansainvälisiä johtajia ja yrittäjiä, suuryritysten johtoa, julkisuuden henkilöitä (artisteja, urheilijoita) sekä varakkaita kotimaisia ja ulkomaisia perheitä, jotka etsivät tilaa ja laatua hyvällä sijainnilla.

Viime aikoina alue on houkutellut paljon lapsiperheitä, niin espanjalaisia kuin ulkomaalaisia sillä alueen koulutarjonta on erittäin kattava ja laadukas. Pelkästään La Moralejan alueella on n. 20 koulua, joissa kaikissa mahdollisuus opiskella esikoulusta lukion loppuun ja kaikki alueen koulut ovat arvostettuja yksityiskouluja. Kouluja, joissa vuosimaksut ovat 15 – 20 000 € / vuosi, riippuen koulusta, ikävaiheesta ja mahdollisista lisämaksuista (ruokailu, kuljetus, opintomatkat). Alueelta ei löydy yhden yhtä julkista koulua, ei edes valtion tukemia yksityiskouluja. Sellaisille ei tällä alueella ole kysyntää.

Tulotaso on poikkeuksellisen korkea sillä alueen mediaani/keskitulot ovat satoja tuhansia euroja per vuosi per verovelvollinen; esimerkiksi viimeisissä tilastoissa mainitaan keskimääräisiä bruttotuloja lähelle 190 000–197 000 € per veronmaksaja alueella (vuoden 2022 tiedot / verotilastot). Tämä tekee alueesta yhden Espanjan vauraimmista postinumeroalueista.

La Moraleja ei ole pelkästään asuinalue, vaan se on ennen kaikkea elämäntapa. Se tarjoaa tilaa, rauhaa ja yksityisyyttä – asioita, joita harvoin löytyy näin läheltä suurkaupunkia. Samalla se on paikka, joka jakaa mielipiteitä: toisille se on unelma, toisille liian suljettu ja kaukana aidosta kaupunkielämästä. Eikä se todellakaan sovi ihan joka lompakolle.

Madrid elää keväästä pitkälle syksyyn poikkeuksellisen vilkasta tapahtumakautta. Kaupunki täyttyy niin urheilun suurtapahtumista, musiikkifestivaaleista, kulttuurijuhlista kuin kaduilla vietettävistä perinteisistä fiestoista.

Mitä kaikkea on luvassa tämän kevään ja kesän aikana?

Tapahtumakausi käynnistyy huhtikuussa urheilun parissa. Huhtikuun 20.päivä kaupungissa järjestetään Laureus World Sports Awards -tapahtuma, jota kutsutaan usein “urheilun Oscareiksi”. Samana päivänä alkaa myös Mutua Madrid Open, yksi maailman tärkeimmistä tennisturnauksista. Tapahtumat tuovat kaupunkiin kansainvälisen luokan urheilijoita ja tuhansia urheilufaneja.

Samalla viikolla järjestetään myös Madridin suurin juoksutapahtuma, Zurich Rock’n’Roll Running Series, jossa kymmenet tuhannet juoksijat täyttävät kaupungin kadut.

Toukokuussa on puolestaan luvassa vauhdikas moottoriurheilutapahtuma, Drift Spain Series Madrid, jossa Euroopan parhaat drifting-kuljettajat kilpailevat näyttävissä sivuluisuissa. Tapahtuma houkuttelee paikalle suuren määrän moottoriurheilun ystäviä ja tarjoaa katsojille vauhdikasta viihdettä.

Toukokuussa pelataan myös La Ligan kauden ratkaisevat ottelut. Alustavan otteluohjelman mukaan Real Madrid pelaa kotiottelunsa 13.5. ja 24.5., kun taas Atlético Madrid pelaa 10.5. ja 17.5.

Liigan viimeinen kierros on todennäköisesti tuo 24.5 eli Real Madrid pääsee päättämään kauden kotikentällä.

Kulttuuritapahtumien huipentuma paikallisille on puolestaan toukokuussa järjestettävä San Isidro -juhla, joka järjestetään kaupungin suojeluspyhimyksen kunniaksi. Juhlamenot kestävät lähes kaksi viikkoa ja tapahtuma levittäytyy eri puolille kaupunkia – tarjolla on paljon maksuttomia tapahtumia eri puolella kaupunkia.

Kesän alkaessa Madrid muuttuu. Urheilutapahtumat jäävät kuumuuden takia vähemmälle ja kaupungista kuoriutuu kesäinen musiikkifestivaalikaupunki.

Kesän festarikauden aloittaa elektronisen musiikin ystäville suunnattu A Summer Story – tapahtuma, jossa esiintyy mm. maailman tunnetuimpiin DJ-tähtiin kuuluva David Guetta. Festivaali järjestetään Ciudad del Rock -tapahtuma-alueella Arganda Del Reyssa Madridin laidalla ja se kerää kymmeniä tuhansia elektronisen musiikin faneja ympäri Eurooppaa.

Kesäkuun lopussa järjestettävä Puro Latino Madrid Fest kerää puolestaan yhteen latinalaisen musiikin suurimmat nimet, kuten reggaeton- ja trap-tähtiä. Festivaali on nopeasti noussut yhdeksi Espanjan suosituimmista urbaanin musiikin tapahtumista.

Heinäkuun alussa on vuorossa Río Babel Festival, joka tunnetaan kansainvälisestä ja latinalaisamerikkalaisesta ohjelmistostaan. Lavalle nousee artisteja popista rockiin ja latinomusiikkiin, ja tapahtuma järjestetään Miguel Ríosin ulkoilma-auditoriossa.

Kesän suurin tapahtuma on ehdottomasti Mad Cool Festival, joka järjestetään 8.–11. heinäkuuta 2026 Villaverden Iberdrola Music -alueella. Festivaali juhlii vuonna 2026 kymmenvuotista historiaansa ja on kasvanut yhdeksi Euroopan suurimmista musiikkifestivaaleista. Tapahtuma kerää useiden päivien aikana yli 100 000 kävijää. Lavoilla nähdään viikonlopun aikana useita kansainvälisiä huippuartisteja.

Heinäkuun puolivälissä Madridissa järjestetään vielä Reggaeton Beach Festival, joka keskittyy latinomusiikkiin ja reggaetoniin. Tapahtumassa esiintyy kansainvälisiä urbaanin musiikin tähtiä ja se on erityisen suosittu nuorten keskuudessa.

Kesän aikana on luvassa myös lukuisia, yksittäisten artistien/yhtyeiden konsertteja, kuten Bruno Mars, Bad Bunny, The Weeknd jne.

Kesäisin Madridissa järjestettävä Noches del Botánico tarjoaa toisenlaisia musiikkielämyksiä sillä ne pidetään Real Jardín Botánico de Madrid -kasvitieteellisessä puutarhassa, joka toimii kauniina ja rauhallisena ulkoilmalavana. Ohjelmassa on kansainvälisiä ja espanjalaisia artisteja useista musiikkityyleistä – popista jazzin ja klassisen kautta indie‑rockiin. Konsertit alkavat usein iltaisin, jolloin lämpimät kesäyöt ja puutarhan vehreys luovat ainutlaatuisen tunnelman.

Noches del Botánico on täydellinen vaihtoehto suurille festivaaleille: intiimi, tyylikäs ja kulttuurisesti monipuolinen tapahtuma, jossa musiikkinautinto yhdistyy kauniiseen luonnonympäristöön.

Elokuun on Madridissa yleensä isompien tapahtumien osalta vähän rauhallisempaa aikaa koska silloin suurin osa paikallisista lomailee ja pakenee kaupungista viileämmille seuduille. Mutta Madrid ei koskaan pysähdy joten elokuinen kaupunki tarjoaa myös paljon tapahtumia – pääosassa ovat pienemmät kulttuuri- ja ulkoilmatapahtumat, jotka tuovat kaupungin kaduille ainutlaatuista tunnelmaa.

Heinäkuusta elokuuhun Madridissa järjestetään myös laaja kulttuurifestivaali, Veranos de la Villa. Ohjelmassa on mm. konsertteja historiallisten rakennusten pihoissa, tanssiesityksiä, teatteria, ulkoilmaelokuvia jne. Festivaali muuttaa Madridin käytännössä koko kesäksi suureksi ulkoilman kulttuurilavaksi. Tarkempi ohjelma julkistetaan aina lähempänä ajankohtaa.

Yksi Madridin kesän perinteisimmistä mutta monelle matkailijalle tuntemattomista tapahtumista ovat puolestaan kesäiset hevoskilpailut Carreras de Caballos de Verano, jotka järjestetään historiallisella Hipódromo de la Zarzuela-laukkaradalla.

Kilpailut järjestetään iltaisin kesäkuun lopusta elokuun alkuun. Tapahtuma on paljon enemmän kuin urheilua: radalla on ravintoloita, terasseja, musiikkia ja rento kesäinen tunnelma. Paikalle mennään tyylikkäästi pukeutuneina nauttimaan lämpimästä kesäillasta ja ainutlaatuisesta tunnelmasta.

Kesän tapahtumakaupuden päättää 11-13.syyskuuta järjestettävä Formula 1:n Espanjan Grand Prix. Kilpailu tuo Formula 1:n takaisin Madridiin vuosikymmenten tauon jälkeen ja siitä odotetaan yhtä Espanjan vuoden suurimmista urheilutapahtumista.

Keväästä syksyyn jatkuva tapahtumien ketju kertoo paljon Madridin vetovoimasta. Kaupunki ei ole vain Espanjan poliittinen ja taloudellinen keskus, vaan myös vilkas tapahtumakaupunki. Olipa kyse urheilusta, musiikista tai kulttuurista, Madrid tarjoaa kevään ja kesän aikana lähes loputtomasti syitä lähteä kaduille ja tapahtumiin. Madridissa kesä ei ole hiljainen – päinvastoin.