Suomessa vesi tulee hanasta. Se on kylmää, puhdasta ja yleensä täysin ongelmatonta – vesi on aika itsestäänselvyys. Toki vettä saa kaupastakin mutta ei sitä kukaan yleensä kanisterikaupalla kotiinsa raahaa, kuplavesi on tietty asia erikseen.
Täällä Espanjassa asia on hieman toisenlainen. Moni kantaa edelleen juomavetensä kotiin kaupasta, vaikka käytännössä Espanjan julkinen hanavesi on pääsääntöisesti juomakelpoista. Erot ovat kuitenkin valtavia eri puolilla maata. Kuluttajajärjestö OCU:n kyselyssä 41 prosenttia espanjalaisista kertoi, ettei juo kotinsa hanavettä lainkaan. Madridissa tilanne on aivan toinen: täällä yli 90 prosenttia ihmisistä juo hanavettä.
Tämä näkyy myös ravintoloissa. Hanavettä saa kyllä pyytämällä – ja ravintolan pitää sitä asiakkaalle tarjota – mutta useimmiten pöytään kannetaan pieni pullo vettä (0.5l) ja siitä maksetaan muutamia euroja, nykyään yleisesti jopa 3-4 euroa.
Espanjassa pullovesimerkkejä on valtava määrä ja yllättävää kyllä, niiden mauissa on eroja. Tunnetuimpia ja kaupoissa näkyvimpiä merkkejä ovat esimerkiksi Bezoya, Font Vella ja Lanjarón. Käytännössä jokaisella alueella on melkeinpä omat merkkinsä. Ravintoloissa ja premium-luokassa tunnettu nimi on ikonisesta sinisestä pullostaan tunnistettava Solán de Cabras.
Ja jos haluaa kuplia, vaihtoehto löytyy tietenkin myös. Vichy Catalan on Espanjassa aivan oma lukunsa – mineraalinen, hieman suolainen ja melko voimakkaan makuinen vesi, joka jakaa mielipiteitä. Hiilihapotettua vettä juodaan kuitenkin melko vähän eikä esim. Suomesta tuttuja maustettuja kuplavesiä ole juurikaan tarjolla.
Entäpä sitten hanavesi?
Espanjassa hanavesi on juomakelpoista käytännössä kaikkialla, mutta veden maussa ja kovuudessa on yllättävänkin suuria eroja.
Moni sanoo, ainakin moni madridilainen, että Madridin vesi on Espanjan parasta.
Minusta Madridin hanavesi maistuu yksinkertaisesti vedeltä. Se kuulostaa ehkä vähän tylsältä kehulta, mutta Suomessa kasvaneelle se on oikeastaan aika hyvä merkki. Vedessä ei ole voimakasta mineraalista makua eikä sitä tarvitse jäähdyttää jääkaapissa saadakseen sitä alas. Kaikesta huolimatta meillä on hanassa vielä erillinen suodatin, jonka kautta juomavesi tulee ja tuo suodatin vähentää vedestä muun muassa klooria ja kalkkia.
Täällä Madridissa hanavesi tulee pääasiassa vuoristoalueiden tekojärvistä ja joista, minkä vuoksi kalkkia on vedessä suhteellisen vähän eli vesi on melko pehmeää.
Madridissa on pintavesivarastojen lisäksi myös erittäin suuri pohjavesivarasto, luonnon oma maanalainen vesisäiliö. Se ei ole mikään ihmisen rakentama allas, vaan tuhansien vuosien aikana syntynyt vesivarasto, johon sadevesi imeytyy hitaasti maaperän läpi.
Madridin pohjavesivarasto ulottuu paikoin lähes kolmen kilometrin syvyyteen ja täydentyy luonnostaan vuosittain noin 120–150 miljoonalla kuutiometrillä vettä. Osa syvällä olevasta vedestä on saattanut olla maan alla jopa tuhansia vuosia.
Näitä maanalaisia vesivaroja käytetään ennen kaikkea vararesurssina. Normaalitilanteessa Madridin vesihuolto nojaa pääasiassa pintavesiin, mutta kuivina kausina pohjavedestä voidaan ottaa lisää vettä, kun tekojärvien vesimäärät pienenevät. Canal de Isabel II:n mukaan pohjavedestä voidaan tarvittaessa ottaa jopa noin 90 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Yli 90 % Madridin vesihuollon vedestä tulee kuitenkin edelleen pintavesistä.
Entä kuka tästä kaikesta sitten huolehtii? Madridin vesihuollosta vastaa pääosin Canal de Isabel II, julkinen vesiyhtiö, joka hoitaa käytännössä koko vesikierron: vesi otetaan altaista ja muista vesilähteistä, puhdistetaan, johdetaan koteihin ja käytön jälkeen jätevesi kerätään ja puhdistetaan uudelleen. Jokainen näistä prosesseista laskutetaan erikseen. Ja kaiken lisäksi vesi hinnoitellaan porrastetusti käytön mukaan eli mitä enemmän asunto kuluttaa vettä niin sitä korkeampi on sen kuutiohinta.
Ensimmäiset 20 kuutiota kahden kuukauden laskutusjaksolla ovat halvimmassa portaassa, mutta suuremmasta kulutuksesta kuutiometrin hinta nousee portaittain.Ja lisäksi on vielä erilliset kesä- ja talvi hinnat.
Kesäkausi on 1.6.–30.9., jolloin esimerkiksi 20–40 kuution kulutus maksaa vedenhankinnan osalta 0,7854 €/m³, kun talvikaudella sama porras maksaa 0,6286 €/m³. Vielä suuremmissa kulutuksissa ero kasvaa enemmän. Esim. 40-60 kuution kulutuksella hinta on kesällä 2.43 €/m3 (talvella 1.6199 €) ja isoimman kulutuksen luokassa eli yli 60 kuutiota, hinta on kesällä peräti 2.7945 € / m3 (talvella 1.8629€).
Eli mitä enemmän vettä käytät, sitä kalliimpaan hintaportaaseen seuraavat kuutiot siirtyvät – ja kesällä vielä vähän enemmän. Ja nämä eivät edes ole koko vesilaskun hintoja, vaan pelkästään vedenhankinnan osuus. Laskussa maksetaan erikseen myös veden jakelusta, viemäröinnistä ja jäteveden puhdistamisesta.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että niissä kodeissa, joissa on jonkinlainen piha, nurmikkoa ja pensasaita, jota pitää kastella niin siitä maksetaan kesällä melkoisia summia. Ilman päivittäistä kastelua täällä ei nimittäin mikään kasvillisuus selviä Madridin kesästä.
Esim. meillä on hyvin pieni piha, noin 150 m2, mutta pihalla on nurmikko ja pensasaita pihan ympärillä. Tuon hengissä pitämiseen läpi kesän, menee paljon vettä ja meillä kesäkuukausina lasku on n. 300 € / 2 kuukautta. Siitä suurin osa on nimenomaan tuota kasteluvettä.
Toisaalta saamme olla tyytyväisiä, että Madridissa on yleensä hyvät vesivarastot talven sateiden jälkeen joten kesäisin meillä ei yleensä ole mitään rajoituksia veden käytön suhteen. Muuta kuin nuo moninkertaiset hinnat…
Espanjan eri puolilla tilanne on tietysti aina erilainen koska vedet tulevat eri alueilla eri lähteistä, niiden puhdistamiseen käytetään erilaisia metodeja ja vedet myös maistuvat erilaisilta. Riippuu ihan alueesta, että käytetäänkö juomavetenä hanavettä vai pullovettä.
Kun asuimme Kanarialla, käytimme aina pullovettä. Monilla saarilla hanavesi on nimittäin merivedestä puhdistettua ja vaikka se oli periaatteessa ihan puhdasta, niin maku ei kyllä houkutellut sitä juomaan. Se maistui kalalle, eikä sitä saanut edes jääkaappikylmänä huijattua juotavaksi.
Galiciassa puolestaan käytämme aina hanavettä. Pohjoisessa runsaat sateet ja alueen maaperä tuottavat melko puhdasta ja pehmeää hanavettä.
Muualla riippuu aina vähän paikasta ja tilanteesta. Esim. Mallorcalla käytimme pullovettä vaikka periaatteessa hanavesi on juomakelpoista – siellä nimittäin paikoitellen joudutaan myös turvautumaan merivedestä puhdistettuun hanaveteen koska saaren vesivarannot ovat rajalliset.
Eli jos Madridissa vesi tuntuu suomalaisen suuhun ihan normaalilta mutta Barcelonassa tai jossain Kanarialla hieman erilaiselta, siihen on ihan luonnollinen selitys. Espanja on iso maa, ja veden matka hanasta takaisin vuorille, jokeen, pohjavesiin tai mereen voi olla hyvin erilainen paikasta riippuen.
Suomessa en ole juuri koskaan miettinyt, mistä hanavesi tulee. Vettä on riittänyt, eikä siellä tarvinnut miettiä, milloin seuraavan kerran sataa tai riittävätkö tekojärvien vesivarannot kesän yli.
Espanjassa vettä ei voi kuitenkaan pitää itsestäänselvyytenä. Kuivina vuosina vesivarannot voivat paikoitellen huveta nopeasti ja sen seurauksena kesäiset rajoituksen veden käytössä ovat aika yleisiä tietyillä alueilla.
Madridissa tämä tuntuu välillä jopa vähän hassulta, sillä täällä hanavettä riittää normaalisti niin hyvin, ettei meidän tarvitse arjessa juuri ajatella koko asiaa. Samaan aikaan muutaman sadan kilometrin päässä voi olla alueita, joissa veden riittävyys on aivan erilainen kysymys. Espanjassa ei siis oikeastaan ole yhtä ”Espanjan vettä”, vaan jokaisella alueella on omat vesivaransa, omat ongelmansa ja omat ratkaisunsa.
