Elämä Espanjassa ei ole koskaan tylsää – tuntuu, että täällä tapahtuu jotain koko ajan, eikä tämäkään syksy petä tässä mielessä. Poliitikot ovat riidelleet, poliittisia skandaaleja on taas paljastunut, asuntojen hinnat ovat puhuttaneet, sää on tehnyt omia temppujaan, ja kaiken lisäksi syksy on ilmeisesti unohtanut, että sen pitäisi jossain vaiheessa korvata kesä.
Viimeiset pari kuukautta ovat tarjonneet kaikkea tätä ja vähän päälle.
Jos pitäisi valita yksi aihe, joka on viime kuukausina noussut Espanjassa ylitse muiden, se olisi todennäköisesti asuminen. Ei matkailu. Ei jalkapallo. Vaan asuminen – tilastojen mukaan espanjalaisten murheenkryyni numero yksi.
Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet monilla alueilla tasolle, jolla tavallisen palkansaajan alkaa olla vaikea pysyä mukana. Lokakuussa keskustelu sai lisää kierroksia, kun 87-vuotiaan María del Carmen Abascalin häätöyritys Madridissa nousi valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Tapaus nostatti protesteja ja telttakylä seisoo edelleen Madridin Puerta del Solin aukiolla. Ehkäpä syksyn leudot säät eivät ole vielä houkutelleet mielenosoittajia takaisin koteihinsa. Toisaalta, kun asuntojen hinnat ovat mitä ovat, teltta saattaa tuntua jo ihan varteenotettavalta asumisvaihtoehdolta.
Hallitus vastasi välittömästi tilanteeseen uusilla asuntopoliittisilla toimenpiteillä, joihin kuuluu muun muassa vuokramarkkinoiden sääntelyä ja häätöjen rajoittamista. Ja kuten Espanjassa usein käy, asiasta ollaan tietenkin montaa mieltä. Tai ainakin kahta: olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan. Oikealla tai vasemmalla. Ilmeisesti mitään keskitietä ei ole olemassakaan.
Yhden mielestä markkinoita on pakko säännellä, jotta ihmisillä olisi varaa asua omassa kaupungissaan. Toisen mielestä lisäsääntely tekee asuntomarkkinoista entistä vaikeammat ja vähentää halua rakentaa uusia asuntoja. Molemmilla puolilla riittää perusteluja, mutta yksi asia on selvä: pelkkä poliittinen vääntö ei vielä rakenna yhtään uutta kotia.
Syksyn aikana asuntokriisi (ja ehkä muutama muukin kriisi) on kiristänyt hallituksen ja opposition välejä entisestään ja kaikki tämä johti lopulta ennenaikaisten vaalien julistamiseen – ne on määrä järjestää marraskuun lopussa.
Jos Espanjan politiikkaa seuraa, ei tarvitse pelätä, että uutisvirta kävisi tylsäksi.
Asuntokriisin ja hallituksen sekä opposition välisen sanailun lisäksi syksyyn on mahtunut melkoinen määrä poliittisia sotkuja. Pääministeri Pedro Sánchezilla on ollut päänvaivaa myös omasta lähipiiristään: hänen vaimonsa Begoña Gómez on määrätty oikeudenkäyntiin epäiltyjen väärinkäytösten vuoksi, vaikka syyttäjä on vaatinut hänen vapauttamistaan syytteistä. Samaan aikaan sosialistipuolueen ympärillä on selvitelty Leire Díeziin liittyviä epäilyjä yrityksistä vaikuttaa puolueeseen kohdistuviin oikeustutkintoihin. Eikä sovi unohtaa koronapandemian aikaisista suojainhankinnoista alkunsa saanutta Koldo-juttua, jossa on selvitetty julkisiin sopimuksiin liittyviä korruptioepäilyjä ja jonka keskiössä on ollut myös entinen liikenneministeri José Luis Ábalos. Kaikki tapaukset eivät tietenkään ole saaneet lopullista oikeudellista ratkaisua, mutta poliittista bensaa ne ovat tarjonneet roppakaupalla. Välillä tuntuu, että Espanjan politiikassa yksi kriisi ehtii tuskin päättyä, kun seuraava on jo jonossa. Uutisia seuratessa ei aina tiedä, pitäisikö keittää kahvit vai ottaa suoraan popcornit esiin.
Entäpä, muistatko heinäkuun lopun uutiset Ceutasta? Espanjan Pohjois-Afrikassa sijaitsevaan autonomiseen kaupunkiin saapui heinäkuun lopussa valtava määrä luvattomia rajanylittäjiä Marokosta, joidenkin uutislähteiden mukaan jopa 70 000 ihmistä. Kyse ei siis ollut mistään tavallisesta rajanylitystilanteesta, vaan poikkeuksellisen suuresta tapahtumasta, joka käynnisti vakavan poliittisen ja humanitaarisen kriisin.
Tilanne ei ole missään nimessä ohi, vaikka uutisotsikot ovatkin jo vaihtuneet ja uudet puheenaiheet tulleet tilalle.
Syyskuussa aiheesta järjestettiin mielenosoituksia eri puolilla Espanjaa. Oikeisto-oppositio syytti pääministeri Pedro Sánchezin hallitusta Ceutan asukkaiden jättämisestä pulaan, kun taas hallitus syytti oikeistopuolueita tilanteen käyttämisestä poliittisena aseena. Myös Marokon rajaviranomaisten toiminta nousi keskusteluun. Marokko kiisti olleensa vastuussa rajanylitysten järjestämisestä.
Asia ei siis ole ratkennut siitäkään huolimatta, että monet tulijoista ovat jo palanneet takaisin rajan toiselle puolelle. Ceutassa on edelleen suuri määrä Marokon puolelta tulleita ihmisiä, monet heistä alaikäisiä, jotka ovat saapuneet ilman huoltajaa.
Huomiota herätti myös kuningas Felipe VI:n ja kuningatar Letizian vierailu Ceutassa 13. lokakuuta ja Melillassa seuraavana päivänä. Kyse oli kuninkaan ensimmäisestä vierailusta näihin Espanjan Pohjois-Afrikassa sijaitseviin autonomisiin kaupunkeihin hänen noustuaan valtaistuimelle vuonna 2014.
Kyseessä oli paljon enemmän kuin tavallinen kuninkaallinen tervehdyskäynti, sillä kuninkaan viesti oli poikkeuksellisen suora: ”Ceuta y Melilla son una parte irrenunciable de la realidad política y nacional que es España. La soberanía y la integridad territorial de nuestro país no son negociables: son indiscutibles.” Eli suomeksi: Ceuta ja Melilla ovat luovuttamaton osa Espanjan poliittista ja kansallista todellisuutta. Maamme suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus eivät ole neuvoteltavissa, vaan ne ovat kiistattomia.
Hän lisäsi myös, että Espanjan velvollisuus on puolustaa ja säilyttää alueellinen koskemattomuutensa. Lisäksi hän muistutti, että Ceuta on osa Espanjaa ja Eurooppaa ja että sen rajaan kohdistuva uhka koskee koko Euroopan unionia.
Tämä oli selkeä ja vahva poliittinen viesti.
Lokakuun viimeisellä viikolla uutisissa nousi esiin Ranskasta lähtöisin oleva Blocus-liike, jonka nimissä järjestettyihin kokoontumisiin liittyi levottomuuksia Espanjassa. El Paísin 31. lokakuuta julkaistun uutisen mukaan aiemmat levottomuudet Barcelonassa olivat johtaneet 128 pidätykseen, 15 poliisin loukkaantumiseen ja yli 20 liikkeen vahingoittumiseen. Lokakuun viimeisenä lauantaina Madridissa, Barcelonassa, Valenciassa ja muissa kaupungeissa varauduttiin uusiin häiriöihin vahvistetuilla poliisijärjestelyillä.
Madridissa lauantai 31. lokakuuta sujui kuitenkin ilman väkivaltaisuuksia, vaikka Blocus-liikkeeseen liittyvissä sosiaalisen median julkaisuissa oli kehotettu ryöstämään ja vandalisoimaan kauppoja Halloweenin ja pyhäinpäivän pitkän viikonlopun aikana. Kaupat suojautuivat ennakolta. Madridin keskustassa, muun muassa Gran Vía- ja Montera-kaduilla, liikkeet peittivät näyteikkunoitaan suojatakseen niitä mahdollisilta ryöstöiltä. Tällä kertaa mellakointi ja häiriköinti jäivät kuitenkin hyvin vähäisiksi.
Espanjan syksyyn mahtui myös uutinen, joka pysäytti koko maan. Lokakuun 28. päivänä kaksi suurnopeusjunaa törmäsi Urdan alueella Toledon maakunnassa. Renfen AVE-junan ja Iryon junan onnettomuudessa kuoli ainakin 69 ihmistä (tilanne 1.11) ja lähes 200 loukkaantui. Espanjassa julistettiin kolmen päivän kansallinen suruaika. Myös valtaosa esimerkiksi Halloween-juhlista ja -aktiviteeteista peruttiin välittömästi onnettomuuden seurauksena.
Kyse ei ollut mistä tahansa junaturmasta. Espanja on ylpeillyt modernilla suurnopeusjunaverkostollaan, jolla pääsee nopeasti kaupungista toiseen. Monelle juna on arjen luotettava kulkuväline, mutta tällainen tragedia saa väistämättä kysymään, kuinka turvallista junalla matkustaminen oikeastaan on.
Alustavien tietojen mukaan onnettomuuteen liittyi turvajärjestelmän toimintahäiriö ja kysymyksiä siitä, miksi liikenteenohjaus antoi toiselle junalle luvan jatkaa matkaa, vaikka edessä oli edelleen pysähtynyt juna. Tutkinta selvittää tapahtumien kulkua ja mahdollisia laiminlyöntejä. Lopullisia syitä ei vielä voida pitää ratkaistuina.
Onnettomuus on herättänyt Espanjassa myös laajempaa keskustelua rautateiden kunnossapidosta ja turvallisuudesta. Kyseessä oli jo toinen vakava suurnopeusjunaliikenteen onnettomuus tämän vuoden aikana: tammikuussa Adamuzissa sattuneessa onnettomuudessa kuoli 46 ihmistä ja nyt Urdaassa 69. Näissä kahdessa onnettomuudessa on siis menehtynyt yhteensä 115 ihmistä.
Jos junamatkustamisen pitäisi olla yksi turvallisimmista tavoista matkustaa, järjestelmän on pystyttävä suojaamaan ihmisiä myös silloin, kun jokin menee pieleen.
Sitten sää.
Tiedättehän sen tunteen, kun kalenterin mukaan on syksy, mutta ulkona tuntuu siltä kuin joku olisi unohtanut sammuttaa kesän? On ollut lämmintä – siis sellaista suomalaisen kesän lämpöä. Yöllä ja aamulla on ollut vähän raikasta, mutta päivällä lämpötila on noussut yli 20 asteen.
Täällä lämpimän sään jatkuminen on toki monelle mukavaa. Terassit pysyvät käytössä, ulkona voi liikkua ja aurinkoa riittää. Mutta tuntuuhan se vähän oudolta hillua T-paidassa näin marraskuun alussa, etenkin kun kaupoissa on jo joulu.
Toki vettäkin on saatu – ainakin tietyillä alueilla. Lokakuun ensimmäisellä viikolla Kataloniaan iski voimakkaita sateita. Lokakuun puolivälin jälkeen Välimeren alueelle ja Baleaareille iski puolestaan DANA-ilmiöön liittynyt Adam-myrsky, joka aiheutti lisää rankkasateita ja tulvia erityisesti Valencian ja Alicanten maakunnissa.
Jos Espanjan uutisvirrassa asuminen ja politiikka aiheuttavat harmaita hiuksia, jalkapallo tarjoaa kansalle toisenlaisen tunteiden vuoristoradan. Tosin sillä erotuksella, että siinä missä jalkapallo ennen oli kansaa jakava puheenaihe, nykyään se tuntuu olevan yksi niistä kaikkein ”turvallisimmista”.
Lokakuun 25. päivänä pelattiin kauden ensimmäinen El Clásico eli FC Barcelonan ja Real Madridin välinen klassikko-ottelu. Real Madrid voitti Barcelonan vieraskentällä lukemin 2–1, ja molemmat Madridin maalit teki Kylian Mbappé. Ottelu tarjosi jälleen kerran sitä, mitä El Clásicolta odotetaan: suuria tunteita, draamaa ja varmasti myös muutaman verenpainetta nostattavan hetken molempien joukkueiden kannattajille.
Mbappé on onnistunut olemaan syksyn puheenaihe muustakin kuin urheilullisista suorituksistaan. Lokakuun aikana hänen ympärillään riitti keskustelua mm. loukkaantumisesta toipumisesta sekä vapaa-ajan vietosta. Osa kannattajista arvosteli sitä, että pelaaja vietti aikaa muualla kuin Madridissa kuntoutumisensa aikana.
Ja sitten tuli vielä Kiina-kohu. Lokakuun lopulla Mbappé kertoi haastattelussa nauraneensa meemille, jossa hänen kasvonsa oli yhdistetty Kiinan entiseen johtajaan Mao Zedongiin. Kommentti herätti Kiinassa voimakasta vastustusta. Kiinan valtiollinen televisioyhtiö CCTV keskeytti La Ligan otteluiden lähetyksiä, ja useat kiinalaisyritykset ilmoittivat kaupallisen yhteistyön lopettamisesta. Mbappé pyysi anteeksi, mutta kohu ei heti laantunut. Myös La Liga ja Real Madrid joutuivat reagoimaan tilanteeseen.
Eikä draama tietenkään rajoitu Mbappéhen. Myös Vinícius Jr. on ollut otsikoissa saatuaan neljän ottelun pelikiellon. Real Madridin tähtipelaajien ympärillä tuntuu riittävän tapahtumia, jotta median kiinnostus ei pääse hiipumaan.
Espanjassa jalkapallokeskustelu ei itse asiassa hiljene juuri koskaan. Yksi ottelu ratkaisee valmentajan kohtalon, toinen nostaa pelaajan sankariksi ja kolmas saa kannattajat vaatimaan koko joukkueen vaihtamista. Ja seuraavana viikonloppuna kaikki alkaa taas alusta. Jos ei muuten, niin ainakin kahvipöydissä riittää puhuttavaa.
Kun uutisia seuraa, välillä tuntuu siltä, että Espanjassa tapahtuu jatkuvasti jotain suurta. On suuronnettomuuksia, poliittisia kriisejä, asuntokriisi, ilmastokriisi ja välillä vielä kriisi siitä, kuka on sanonut mitäkin kenestäkin.
Uutisissa näkyvät suuret ilmiöt ja dramaattiset tapahtumat, ja otsikot vaihtuvat välillä sellaista vauhtia, ettei niiden perässä meinaa pysyä. Mutta tavallinen arki jatkuu silti… Ihmiset käyvät töissä, lapset koulussa ja koirat pitää lenkittää. Ruokaa pitää laittaa, kaupassa käydä ja auto tankata. Ja kaiken tämän keskellä ehditään tietysti välillä istahtaa ystävien kanssa terassillekin.
Tavallinen ihminen seuraa siinä sivussa uutisia, huokaisee ehkä kerran tai pari ja miettii pienellä pelolla perseessä, että mitähän marraskuu mahtaa vielä tuoda tullessaan. Espanjassa kun ei tunnu koskaan olevan kovin pitkä aika seuraavaan yllätykseen.
