On aika tarkalleen 25 vuotta siitä, kun saavuin tänne Espanjaan ja rakastuin tähän maahan. Tai itse asiassa rakastuin ensin Fuerteventuraan. En niinkään Espanjaan, en sen tapoihin enkä ihmisiin. Ensirakkauteni oli kuiva ja karu saari keskellä Atlanttia. Ja edelleen se on yksi suosikkipaikoistani täällä Espanjassa.
Luonnollisesti näiden 25 vuoden aikana Espanjaa on tullut nähtyä monelta eri kantilta. Olen asunut Kanarialla, josta käsin Kanarialla matkustaminen on helppoa. Nykyään asun Madridissa ja täältä pääsee kätevästi mihin manner-Espanjan kolkkaan tahansa, ihan omalla autolla. Jotkut paikat ovat tietysti jääneet mieleen enemmän kuin toiset. On myös paljon paikkoja, joihin on ollut pakko palata takaisin useamman kerran.
Toki paljon on vielä näkemättä – Espanja kun on maa, joka tarjoaa ihan valtavasti nähtävää.
Jos minun pitäisi valita vain yksi maa, jossa vain voisin ja saisin matkustaa loppuelämäni ajan, se olisi ehdottomasti Espanja. Täällä on nimittäin kaikkea, mitä voi kaivata. On rantoja, jopa lähes koskemattomia sellaisia. On vuoristoa, on talvella lunta ja laskettelukeskuksia. On historiallisia kaupunkeja ja pieniä pittoreskeja kyliä, joissa aika tuntuu pysähtyneen. On kulttuuria ja suurkaupunkien sykettä. On Atlantin karuja rannikoita ja Välimeren turkoosia vettä. On kuumaa ja kuivaa, vihreää ja vehreää, vuoria ja tasankoja.
Mutta mitkä sitten ovatkaan minun suosikkipaikkani Espanjassa? Tämä ei muuten olekaan ihan helppo kysymys. 25 vuoden aikana suosikkeja on ehtinyt kertyä aika monta – ja ne ovat keskenään melko erilaisia.
Tässä kuitenkin tämän hetkiset suosikit:
1. Fuerteventura
Fuerteventura oli ensimmäinen todellinen kosketukseni Espanjaan (muuten kuin viikon loman merkeissä) ja samalla ensimmäinen paikka, johon täällä rakastuin. Eikä se rakkaus ole näiden vuosien aikana kadonnut mihinkään.
Fuerteventura ei ole ehkä kaikkien mielestä Espanjan kaunein paikka. Se on kuiva, tuulinen ja paikoin hyvinkin karu. Mutta juuri siinä on sen viehätys. Se on, tai oli ainakin tuolloin 25 vuotta sitten, vähän kuin Lappi – paljon tilaa, vähän ihmisiä, koskematonta luontoa ja hyvin erilainen elämäntapa.
Silloin 25 vuotta sitten saari oli ihan eri paikka kuin nykyään. Matkailu oli toki jo löytänyt Fuerteventuran, mutta monissa paikoissa sai edelleen ajaa pitkät matkat näkemättä juuri ketään. Hiekkarannat jatkuivat silmänkantamattomiin ja niiden ympärillä saattoi olla lähinnä hiekkaa, tuulta ja vuohia. Oli vain avaraa maisemaa ja tunne siitä, että olit jossain todella kaukana kaikesta.
Ehkä juuri se teki Fuerteventurasta minulle niin tärkeän. Se ei yrittänyt olla mitään muuta kuin mitä se oli. Karu, vähän rosoinen ja omalla tavallaan uniikki. Ja samalla uskomattoman kaunis.
Muistan edelleen sen tunteen, kun ensimmäisiä kertoja ajoin saarella. Maisema vaihtui hitaasti, tiet olivat pitkiä ja suoria ja horisontissa näkyi milloin vuoria, milloin merta. Välillä vastaan tuli pieni kylä, sitten taas ei mitään.
Nykyään Fuerteventura on tietenkin paljon rakennettu ja matkailu näkyy saarella aivan eri tavalla kuin 25 vuotta sitten, mutta jotain siitä vanhasta Fuerteventurasta on edelleen jäljellä.
Fuerteventuralle voin palata aina uudelleen ja vaikka se ei ole ollut koti enää pitkään aikaan niin silti tuntuu aina siltä kuin tulisin kotiin. Paino kevenee hartioilta ja on helpompi hengittää. Voi heittää kaiken turhan nurkkaan, vetää varvastossut jalkaan ja siirtyä saaren leppoisaan elämäntyyliin ja rytmiin.
Vaikka vuosien varrella olen löytänyt Espanjasta valtavan määrän muitakin ihania ja tärkeitä paikkoja, Fuerteventuralla on edelleen ja tulee aina olemaan aivan erityinen paikka sydämessäni. Se on tietysti tärkeä myös siksi, että siellä aikoinaan tapasin puolison ja siellä syntyi myös meidän tyttäremme.
2.Pohjois-rannikko, erityisesti Galicia ja A Mariña Lucense -alue sekä Asturias
Jos Fuerteventura on Espanjaa kuivimmillaan ja karuimmillaan, Pohjois-Espanjan rannikko on jotain aivan muuta. Täällä sataa, maisema on vihreä ja Atlantti näyttää välillä siltä, ettei sillä ole mitään tekemistä sen aurinkoisen Espanjan kanssa, jonka useimmat tuntevat. Silti rakastuin alueeseen ensi visiitillä.
Ei pelkästään siihen vehreyteen ja vihreyteen, vaan siihen, että alueessa on jotain sellaista, joka vetoaa suomalaiseen, hieman melankoliseen mieleen. Tuuli tuivertaa, ihmiset ovat selvästi varautuneempia kuin muualla Espanjassa ja myös vähäpuheisempia. Toisaalta tietyllä tapaa myös rehellisempiä. Täällä ei tarvitse koko ajan olla aurinkoinen ja iloinen.
Galiciassa ja Asturiassa on myös jotain hyvin aitoa. Pieniä kalastajakyliä, kivitaloja, vihreitä kukkuloita ja kallioisia rannikoita. Ja sitten niitä rantoja. Sellaisia, joiden äärellä voi seistä aivan yksin ja miettiä, miksi ihmeessä kukaan ei ole täällä. Ainakaan silloin, kun sää ei satu olemaan täydellinen.
Erityisen rakas minulle on A Mariña Lucense, Galician pohjoisrannikolla. Alue ei ehkä ole Espanjan tunnetuimpia matkailukohteita, eikä se sitä paitsi olekaan paikka, johon mennään hakemaan takuuvarmaa auringonpaistetta. Mutta siellä sijaitsee meidän ”kylä”.
Täällä Madridissa kun kaikki ovat käytännössä jostain muualta, on monella se oma pueblo, jonne palataan aina lomilla ja jossa vietetään aikaa perheen kanssa. No, meidän perheen pueblo on tuolla – vaikka perhe ja suku eivät sieltä kotoisin olekaan.
Jotenkin ajatus siitä, että meilläkin on oma pieni paikka Pohjois-Espanjassa, tuntuu hauskalta. Paikka, jonne mennään lomalla, jossa tunnetaan joitakin ihmisiä ja jonka ympäristöön liittyy vuosien aikana syntyneitä omia muistoja. Siitä on tullut meille koti kaukana kotoa.
Pohjois-Espanjassa pidän myös siitä, ettei kaikkea ole tehty matkailijaa varten. Paikat tuntuvat edelleen ensisijaisesti siltä, että niissä eletään, eikä siltä, että ne ovat olemassa turisteja varten. Ravintolassa voi olla ruokalista vain espanjaksi, kylässä ei välttämättä puhuta englantia ja kaupan kassalla ei aina ole kiire palvella turistia. Ja hyvä niin.
Ehkä tässä onkin jotain samaa kuin Fuerteventurassa, vaikka maisemat eivät voisi olla erilaisemmat. Molemmissa on tilaa hengittää ja tunne siitä, että aina ei tarvitse suorittaa.
3. Malagan rannikko, etenkin kaupungin pohjoispuoliset alueet
Málagan rannikko on meille vähän erilainen suosikki kuin listan kaksi ensimmäistä.
Puolisoni veli on asunut seudulla jo pitkään, joten vuosien varrella siellä on tullut vietettyä paljon aikaa. Ei vain lomailtua muutamaa päivää hotellissa, vaan eletty vähän tavallista arkea. Itse vietin siellä myös yhden kesän töissä, joten alueeseen on tullut tutustuttua monesta eri näkökulmasta.
Erityisesti pidän Málagan kaupungin pohjoispuolisesta rannikosta.
Costa del Solista puhuttaessa ajatukset menevät helposti niihin tuttuihin paikkoihin Málagasta etelään. On Fuengirolaa, Marbellaa, Torremolinosta ja ties mitä. Rannikko on täynnä hotelleja, ravintoloita, loma-asuntoja ja kaikkea sitä, mitä aurinkolomalta voi odottaa. Mutta kun Málagasta lähtee toiseen suuntaan, tunnelma muuttuu aika nopeasti.
Málagan pohjoispuolella rannikko tuntuu paljon alkuperäisemmältä. Toki sielläkin on matkailua ja turisteja, mutta paikkaa ei ole samalla tavalla ”valmiiksi pureskeltu” matkailijalle. Siellä on myös niitä paikkoja, joissa voi istua rantabaarissa lounaalla ja huomata olevansa itse asiassa aika kaukana siitä Costa del Solista, jonka useimmat suomalaiset tuntevat. Mutta ainakin minulle pohjoispuolella on enemmän sitä tunnetta, että olen Espanjassa enkä jossain kansainvälisessä lomakeskuksessa, joka voisi yhtä hyvin sijaita missä tahansa päin maailmaa.
Näillä seuduilla on myös tullut vuosien aikana niin paljon vietettyä aikaa, että kyse ei enää oikeastaan ole matkakohteesta. Kun paikkaan liittyy perhettä, töitä, kesäpäiviä ja vuosien aikana syntyneitä muistoja, siitä tulee väkisinkin tärkeä.
Ja siksi Málagan rannikko löytyy tältä listalta – vaikka aurinkorannikko ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, kun mietin omia suosikkipaikkojani Espanjassa.
4. Mallorca
Mallorca on tämän listan yllätys. Se on oikeastaan päässyt suosikkieni joukkoon vähän varkain – ja ehkä myös vähän turhan varhaisessa vaiheessa.
Emmehän me ole käyneet siellä kuin kerran kunnolla, ja silloinkin vain kymmenen päivän ajan tänä kesänä. Toki saari oli minulle entuudestaan tuttu, mutta edellisestä vierailusta oli ehtinyt vierähtää jo parikymmentä vuotta. Aika paljon ehtii tapahtua kahdessakymmenessä vuodessa, sekä saarella että ihmisessä. Mutta tänä kesänä Mallorca vei sydämen.
Muistin toki, että Mallorca on hieno, mutta ehkä vasta nyt tajusin, kuinka monipuolinen saari oikeastaan on. On upeita rantoja ja turkoosia merta, vuoria ja pieniä kyliä, oliivilehtoja, kauniita kaupunkeja ja ihan tavallista mallorcalaista elämää. Yhdessä paikassa voi tuntua siltä kuin olisi täydellisellä rantalomalla ja hetkeä myöhemmin ajatkin vuoristotietä keskellä aivan toisenlaista maisemaa.
Ja mikä parasta, Mallorca on meille todella lähellä. Madridista lentää saarelle noin tunnissa ja yhtäkkiä ollaan keskellä Välimerta. Se tekee siitä vähän vaarallisenkin – tänne on aivan liian helppo lähteä uudelleen.
Kävimme Mallorcalla keskellä kesää, vieläpä elokuun vilkkaimpina viikkoina. Se ei ehkä ole paras mahdollinen ajankohta, jos etsii rauhaa ja hiljaisuutta. Silti saari onnistui hurmaamaan meidät.
Itse asiassa olen nyt vähän utelias siitä, mitä tapahtuu, kun menemme sinne joskus sesongin ulkopuolella. Jos Mallorca onnistui viemään sydämen keskellä elokuuta, mitä kaikkea sieltä vielä löytyykään, kun turistikausi on ohi, rannat hiljentyneet ja saari saa taas hengittää vähän rauhallisemmin?
Luulen, että Mallorca ei jää tämän listan ainoaksi vierailuksi. Päinvastoin, veikkaan että tämä vasta alkoi.
5. Madrid
Madrid on tietysti tällä listalla. Onhan se nykyinen kotikaupunkimme ja puolisoni syntymäkaupunki. Tavallaan Madrid on meille siis tuttu jo entuudestaan, vaikka muutimme tänne vasta neljä vuotta sitten.
Madrid on kaupunki, johon moni rakastuu, mutta joka ei välttämättä sovi kaikille. Miljoonakaupungissa on ruuhkia, liikennettä, meteliä ja ihmisiä. Keskustassa on jatkuvasti vilinää ja välillä tuntuu, että koko kaupunki on liikkeessä yhtä aikaa.
Toisaalta Madridista löytyy myös se toinen puoli. Puolen tunnin ajomatkan päässä keskustasta ollaan jo aikalailla maaseudulla. Ja tunnissa pääsee ylös vuoristoon, jossa on talvella jopa lunta.
Ennen muuttoa olimme viettäneet Madridissa jo paljon aikaa, joten tiesimme millaista miljoonakaupungin arki on. Siksi myös valitsimme asuinpaikkamme vähän toisin. Asumme aivan Madridin kyljessä, mutta kuitenkin paikassa, jossa pääsemme tarvittaessa pakoon sitä kaikkea. Täältä on helppo lähteä kaupungille, mutta yhtä helppo on suunnata toiseen suuntaan ja olla hetken päästä keskellä rauhallisempaa ympäristöä. Meille se on ollut toimiva yhdistelmä.
Rakastan kaupungin tarjoamia mahdollisuuksia, mutta en välttämättä itse kaupunkielämää joka päivä ja joka hetki. Madridissa saan molemmat. Täällä on ravintoloita, museoita, konsertteja, teattereita, kauppoja ja tapahtumia vaikka kuinka paljon. Aina löytyy jotain uutta, vaikka kaupunki onkin jo tullut vuosien aikana melko tutuksi. Ja sitten kun kaupungin vilinä alkaa riittää, ei tarvitse kuin lähteä kotiin.
Madrid on koti. Ja vaikka välillä kaipaan merta, pieniä kyliä ja sitä tunnetta, että mihinkään ei ole kiire, en tällä hetkellä haluaisi asua missään muuallakaan. Tulenko asumaan täällä loppuelämääni, tuskinpa. Mutta tällä hetkellä nautimme Madridista ja sen parhaista puolista.
6. Pyreneet
Kaikki ne paikat, joissa maisema muuttuu vuoristoiseksi, talvella sataa lunta ja voi kaivaa lumilaudan esiin, pääsevät aika helposti suosikkieni joukkoon.
Rakastan vuoria ympäri vuoden, mutta talvella niissä on jotain erityistä. Kun maisema peittyy lumeen, pikkukylät hiljenevät ja vuorten rinteet muuttuvat valkoisiksi, Espanjasta löytyy taas aivan uudenlainen puoli. Ei ehkä ensimmäinen asia, joka Espanjasta tulee mieleen, mutta juuri siksi siitä pidänkin.
Madridista katsottuna Pyreneet eivät ole ihan naapurissa, mutta autolla sinne pääsee kuitenkin varsin kohtuullisesti. Ja kun perille pääsee, tuntuu kuin olisi tullut aivan toiseen maailmaan. Vuoret ympärillä, pieniä kyliä, lunta ja talvella laskettelurinteet.
Laskettelu tai lumilautailu on tietysti yksi iso syy siihen, miksi vuoristo vetää puoleensa. On mukavaa, että Espanjassa asuminen ei tarkoita sitä, että talvella pitäisi luopua lumesta. Päinvastoin – muutaman tunnin ajomatkan päästä Madridista löytyy aivan kunnollisia talvimaisemia.
Huescan alue on meille lähin portti tähän maailmaan, mutta oikeastaan haluaisin nähdä paljon enemmänkin. Espanjan pohjoiset vuoristot ovat nimittäin vielä yksi niistä alueista, joita en ole ehtinyt nähdä läheskään tarpeeksi.
Ja ehkä siinä onkin hyvä syy pitää tämä kohta listalla: suosikkipaikkojen ei tarvitse aina olla yksi tietty kaupunki tai kylä. Joskus suosikkipaikka voi olla kokonainen maisema.
7. Pienet kylät – se Espanja, johon rakastun aina uudelleen
Tämä kohta on oikeastaan vähän hankala, sillä en osaa nimetä tähän yhtä tiettyä paikkaa. Minä kun rakastan yleisesti pieniä espanjalaisia kyliä. Niitä sellaisia, joissa ei oikeastaan ole mitään erityistä nähtävyyttä. Muutama kivitalo, pieni aukio, kirkko, baari tai ravintola ja ehkä kauppa, josta saa kaiken tarpeellisen. Juuri tuollaisissa paikoissa viihdyn.
Rakastan sitä, että elämä soljuu niissä omia uomiaan. Kukaan ei tunnu olevan erityisen kiireinen mihinkään ja päivärytmi on aivan erilainen kuin suurkaupungissa.
Yhtä suosikkikylää on mahdotonta sanoa, sillä niitä löytyy vähän joka puolelta Espanjaa. Ja ehkä juuri se onkin yksi tämän maan parhaista puolista. Aina jostain mutkan takaa löytyy uusi pieni kylä, jossa tekee mieli pysähtyä.
Pienissä kylissä on myös jotain sellaista, mitä isoista matkailukohteista on vaikeampi löytää. Ehkä se sama asia, joka toistuu monessa muussakin tämän listan paikassa. Fuerteventuralla, Pohjois-Espanjassa, Pyreneillä ja näissä pienissä kylissä on kaikissa jollain tavalla tilaa hengittää ja olla rauhassa.
Ja ehkä juuri siksi rakastan niitä.
