Makuasioista voidaan aina kiistellä- ainakin Espanjassa.

Suomessa sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä, mutta espanjalaisella on aina mielipide asiasta kuin asiasta eikä sitä pelätä tuoda esille. Ja kun keskustelu koskee ruokaa tai juomaa, niin silloin ollaan vielä totisempien kysymysten äärellä.

Case: oliiviöljy

Kun suomalainen menee kauppaan, hän ostaa oliiviöljyä. Korkeintaan hän valitsee, että ostaako italialaista, kreikkalaista vai espanjalaista – jos sattuu olemaan valinnanvaraa.

Kun espanjalainen menee kauppaan, hän valitsee oliiviöljyn.

Mistä se tulee? Eikä todellakaan riitä, että öljy on espanjalaista, vaan myös alue valitaan tarkoin. Seuraavaksi tarkistetaan, mitä lajiketta oliivi on. Jokaisella kun on omat suosikkinsa. Entä kuka on valmistanut öljyn? Milloin? Miten? Ja onhan se hyvänmakuista ja tarkoitukseen sopivaa.

Koska leivälle ei tietenkään käytetä samaa öljyä kuin vaikkapa ruoanlaittoon.

Espanjassa oliiviöljyjen alkuperällä, tuotantoalueilla ja oliivilajikkeilla on oikeasti merkitystä. Eri alueilla on omat perinteensä ja myös suojattuja alkuperänimityksiä on lukuisia.

Jokaisella on omat suosikkinsa.

Case: tomaatti

Sama koskee myös esim. tomaatteja.

Et mene vain kauppaan ostamaan tomaatteja. Ensin pitää tietää, mihin tomaatteja aikoo käyttää, koska eri tomaatit sopivat eri tarkoituksiin – vaikkapa tomaattisoseen valmistamiseen, gazpachoon tai salaattiin.

Kaupassa voi olla hyvinkin kymmeniä erilaisia tomaatteja ja jokaisella on oma käyttötarkoituksensa. Eikä niistä salaattitomaateista todellakaan voi valmistaa tomaattikeittoa tai sosetta. Ei vain voi.

Case: tortilla de patatas eli perunamunakas

Espanjalaisen keittiön tärkeimpiä ruokia on tortilla de patatas eli perunamunakas. Ja kuten voi arvata, niin siitäkin löytyy monta versiota ja jokaisella on se oma reseptinsä valmistaa paras mahdollinen munakas.

Mutta tärkein kysymys on aina: Tehdäänkö tortilla sipulilla vai ilman?

Seuraavaksi se toiseksi tärkein kysymys: Hyvin kypsä, kypsä vai juokseva sisältä?

Entäpä sitten paksu vai ohut? Perunat näin vai noin? Enemmän kananmunaa vai vähemmän? Saako laittaa jamón serranoa? Entäpä chorizoa?

Ja näistä kaikista voidaan sitten keskustella ihan vakavalla naamalla.

Jos sinulta joskus kysytään, että miten on – millaisena haluat – niin ei kannata vastata: ”Ei sillä niin väliä.” Sillä on nimittäin väliä. Ja paljon.

Tortilla de patatas on siitä hyvä esimerkki, että vaikka perusraaka-aineet ovat yksinkertaiset, valmistustapoja ja mieltymyksiä on valtavasti.

Case: paella

Paella on ehkä yksi tunnetuimmista espanjalaisista ruoista maailmalla. Ja samalla yksi niistä ruoista, joiden kohdalla kannattaa vähän miettiä, mitä suustaan päästää. Koska paella ei nimittäin ole vain paella.

Kana ja kani? Tietysti. Vihreitä papuja? Ilman muuta. Etanat? Joissakin versioissa kyllä. Jossain päin ei missään nimessä. Mereneläviä? Toki, mutta sitten puhutaan jo vähän eri asiasta. Ja chorizoa? No. Ei todellakaan.

Espanjassa paellasta löytyy valtavasti erilaisia versioita, ja eri alueilla on omat tapansa valmistaa sitä. Myös merenelävistä valmistettu paella on monelle tuttu, mutta Valencian perinteisen paellan kanssa sitä ei kannata automaattisesti niputtaa samaksi asiaksi.

Paella on hyvä esimerkki siitä, miten ruoka voi olla samaan aikaan arkinen ruokalaji ja kulttuurinen kysymys. Se kertoo alueesta, perinteistä ja siitä, miten joku on oppinut ruokansa valmistamaan. Tai syömään! Valenciassa pannu laitetaan keskelle pöytää ja siitä jokainen lusikoi suoraan omaan suuhunsa.

Ja sitten on tietysti vielä socarrat. Paellan pohjalle kuuluva hieman pohjaan palanut, rapea riisikerros. Monen mielestä juuri se on koko paellan paras osa. Mutta turisteille sitä ei yleensä edes tarjota.

Ja sitten on vielä yksi tärkeä kysymys: saako paellaa sekoittaa?

Tähän en taida edes vastata 😉

Case: kahvi

Suomessa on totuttu siihen, että pyydetään vain yksi kahvi. Sitten otat mukin, täytät sen itse suodatinkahvilla pannusta ja laitat haluamasi lisukkeet.

Täällä jos menet pyytämään kahvia, niin sinua katsotaan odottavasti. Siis minkälainen kahvi saisi olla?

Solo, con leche, cortado, americano, carajillo, con hielo, bombón, manchado, leche y leche… Ja sen jälkeen sitten vielä, että miten haluat maitosi: kuumana vai haaleana?

Kahvit tehdään täällä yleensä tilaushetkellä, eikä suomalaisesta näkökulmasta tuttua suodatinkahvikulttuuria juuri ole. Kahvilassa kahvin tilaaminen on siis vähän eri asia kuin Suomessa.

Pahimmillaan kahvin tilaus voi mennä vaikkapa näin:

Un café con leche, pero leche templada, poca espuma, en taza grande, con sacarina, y que la leche esté primero… pero no demasiado primero. 😉

Eli suomeksi suurin piirtein: maitokahvi, mutta maito haaleana, vähän vaahtoa, isoon kuppiin, makeutusaineella ja maito ensin… mutta ei liian paljon ensin.

Helppoa ja yksinkertaista.

Case: olut

Suomalainen haluaa täällä oluen ja pyytää vain: Una cerveza, por favor. Suomalaiselle olut on olut ja lasi on lasi.

Mutta sekään ei täällä mene niin helposti – pitää tietää, mitä haluaa. Caña. Tercio. Botellín. Jarra. Entäpä mitä merkkiä saisi olla?

Espanjassa on nimittäin valtavasti erilaisia olutmerkkejä, eikä nyt puhuta mistään pienpanimoiden hienosteluoluista tai erikoisoluista. Ihan tavallisista tölkki- ja hanaoluista. Monella alueella on nimittäin se oma olutmerkki, joka kuuluu vähän niin kuin alueen kalustoon. Galiciassa juodaan Estrella Galiciaa, Madridissa Mahouta, Andalusiassa Cruzcampoa tai Alhambraa ja Kanarialla Doradaa tai Tropicalia.

Eikä kenellekään tulisi esimerkiksi mieleen mennä Galiciassa tilaamaan San Miguelia tai Kanarialla Estrella Galiciaa, kun oma paikallinen olut löytyy hanasta. Itse asiassa se saattaa olla paikalliselle melkein henkilökohtainen loukkaus, koska oman alueen olut on tietysti aina se paras mahdollinen. Ja ennen kaikkea siitä ollaan ylpeitä.

Jos pyydät vain olutta, niin seuraavaksi tarjoilija saattaa ladata listan vaihtoehtoja: Caña, doble, tubo o jarra. De barril o botella. Rubia, tostada o sin alcohol. Con limón o sin limón.

Ja sitten vielä ehkä kysytään, että kuinka kylmänä sen haluat.

Espanjassa olutkin on siis vähän niin kuin kahvi: ”yksi olut” ei välttämättä vielä kerro, mitä oikeastaan haluat.

Case: viini

Viinistä voisi kirjoittaa oman artikkelinsa. Tai vaikkapa kirjan.

Et tilaa vain lasia viiniä, vaan sinun odotetaan sanovan, minkä alueen tai minkälaista viiniä haluat. Otatko Riojaa vai Riberaa vai jotain muuta? Entä Albariñoa vai Verdejoa vai jotain muuta?

Ja jos et tiedä, mitä haluat, joku kyllä auttaa. Ja kertoo samalla, mitä sinun pitäisi haluta.

Espanjassa viineilläkin on vahva alueellinen identiteetti ja alkuperällä on merkitystä. Sama näkyy monissa muissakin espanjalaisissa tuotteissa: ruokaa ei ajatella vain tuotteena, vaan osana tiettyä aluetta ja sen perinnettä.

Kaikessa tässä on yksi yhdistävä asia. Ruoka ei ole täällä vain ruokaa. Se on keskustelunaihe. Se on perinteitä. Se on alue. Se on lapsuus, perhe ja isoäidin resepti. Se on se oliiviöljy, jota oman perheen tutun tutun tilalta saadaan kerran vuodessa. Ja ehkä juuri siksi ruoasta voidaan myös olla niin tarkkoja.

Ja ei, kaikki oliiviöljy ei maistu samalta. Eikä tomaatti ole vain tomaatti. Eikä kahvi ole vain kahvi. Ja jos joku kertoo sinulle, että heidän kylänsä xx-tuote on maailman parasta… Nyökkää. Se on turvallisinta.