4 vuotta Madridissa – tekisinkö saman päätöksen uudelleen?

Tuntuu melkein uskomattomalta, että olemme asuneet Madridissa jo neljä vuotta. Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti. Toisaalta tuntuu kuin olisimme muuttaneet tänne vasta eilen, mutta toisaalta taas siltä kuin Madrid olisi ollut kotimme aina.

Jos joku olisi viisi vuotta sitten sanonut, että asuisimme nyt Madridissa, en olisi varmasti uskonut häntä. Silti täällä olemme – ja näin neljä vuotta myöhemmin voin sanoa, että muutto oli yksi parhaista päätöksistä, joita olemme perheenä tehneet. Hauskinta on ehkä se, ettei muutto ollut pitkän suunnittelun tulos, vaan kaikki tapahtui lopulta yllättävän nopeasti.

Madrid oli meille toki tuttu kaupunki. Puolisoni on täältä kotoisin, ja olimme käyneet täällä lukuisia kertoja myös tyttären kanssa. Silti emme koskaan varsinaisesti ajatelleet, että tästä kaupungista tulisi joskus kotimme. Olimme kyllä puolison kanssa puhuneet, että joskus olisi mukava lähteä Kanarialta ja muuttaa mantereelle. Ne olivat kuitenkin vain ajatuksia ja haaveita – eivät konkreettisia suunnitelmia.

Kunnes eräänä päivänä tapahtui jotain täysin odottamatonta.

Myimme kotimme Gran Canarialta, vaikka asunto ei ollut edes myynnissä emmekä olleet vakavasti harkinneet sen myymistä. Olimme hetken aivan äimän käkinä. Mitä nyt? Etsimmekö uuden kodin Kanarialta vai olisiko sittenkin aika suurelle elämänmuutokselle?

Päätimme tarttua jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Sitten asiat alkoivat loksahdella paikoilleen lähes uskomattomalla tavalla. Puolison työkaveri Madridista halusi palata takaisin Kanarialle ja etsi vapaaehtoista vaihtamaan työpaikkoja. Vaihto onnistui, ja yhtäkkiä päätös olikin tehty – me muuttaisimme Madridiin.

Kaikki tapahtui todella nopeasti. Myimme kotimme toukokuussa, ja sen piti olla tyhjillään jo heinäkuussa. Madridissa meillä ei kuitenkaan ollut vielä mitään valmiina, eikä asunnon etsiminen Kanarialta käsin ollut helppoa. Kesäkuun puolivälissä lensimme viikonlopuksi Madridiin katsomaan asuntoja. Kävimme kuudessa näytössä, ja onneksi juuri se viimeinen tuntui heti oikealta. Teimme tarjouksen, joka hyväksyttiin, ja lopulliset kauppakirjat allekirjoitettiin syyskuun alussa. Saman viikonlopun aikana löysimme myös tyttärellemme koulun. Palaset loksahtivat yksi toisensa jälkeen paikoilleen.

Kanarian koti myytiin lähes kaikkine tavaroineen. Huonekalut, televisiot ja suuri osa sisustuksesta jäivät uusille omistajille. Mukaan pakkasimme vain henkilökohtaiset tavaramme, jotka muuttofirma kuljetti Madridiin varastoon odottamaan. Kun saimme syyskuussa uuden kotimme avaimet, tavarat toimitettiin perille ja uusi elämä saattoi alkaa.

Kun katson kaikkea nyt neljän vuoden jälkeen, ihmettelen edelleen, miten uskalsimme tehdä niin suuren päätöksen niin nopeasti. Ehkä juuri siksi se onnistui. Jos olisimme jääneet punnitsemaan asiaa vuodeksi tai kahdeksi, olisimme saattaneet jäädä Kanarialle vain siksi, että muutos olisi tuntunut liian suurelta.

Vaikka kaikki tapahtui vauhdilla, teimme hyviä päätöksiä. Olemme viihtyneet Madridissa erinomaisesti emmekä kaipaa takaisin asumaan Kanarialle, vaikka sielläkin oli aikanaan hyvä elää. Tuntuu, että kaikella on oma aikansa. Kanariansaaret olivat meille oikea paikka silloin – Madrid on oikea paikka nyt.

Moni ajatteli etukäteen, että muutto leppoisalta Kanarialta miljoonakaupunki Madridiin olisi meille valtava kulttuurishokki. Ovathan nämä kaksi paikkaa täysin erilaisia. Me kuitenkin kotiuduimme yllättävän nopeasti.

Uskon, että yksi tärkeimmistä syistä oli se, että ostimme heti oman kodin. Se loi tunteen pysyvyydestä alusta asti. Myös asuinalueen valinta onnistui loistavasti. Emme joudu arjessa kärsimään niistä asioista, joilla meitä ennen muuttoa peloteltiin: loputtomista ruuhkista, kaoottisesta liikenteestä ja jatkuvasta kiireestä. Toki niitäkin Madridissa on, mutta meidän arkemme ei pyöri niiden ympärillä.

Myös tyttärellemme koulun valinta osui nappiin. Kanariallakin koulu oli hyvä, mutta akateemisella tasolla ero nykyiseen kouluun oli suuri. Ensimmäinen vuosi vaati paljon työtä, jotta hän saavutti oman tasonsa. Koulu on yhä edelleen vaativa, mutta samalla se on tarjonnut hänelle valtavasti mahdollisuuksia. Kaikkein iloisimpia olemme kuitenkin siitä, että hän on saanut ympärilleen upean ystäväpiirin. Se on ehkä tärkein asia, jonka vanhempi voi lapselleen toivoa.

Tyttäremme tulevaisuuden kannalta Madrid tarjoaa myös paljon enemmän mahdollisuuksia. Täällä voi opiskella lähes mitä tahansa, ja vaihtoehtoja on runsaasti. Vaikka opiskelupaikka löytyisikin muualta Espanjasta tai ulkomailta, Madridista käsin maailma on huomattavasti lähempänä kuin Kanariansaarilta.

Kun mietin näitä neljää vuotta, huomaan, että Madrid ei ole meille enää vain kaupunki, johon muutimme. Siitä on tullut koti. Sellainen paikka, jossa arki tuntuu omalta ja jossa elämä on löytänyt oman rytminsä.

En tiedä, asumme täällä loppuelämämme. Sitä ei kukaan voi ennustaa. Mutta jos joku kysyisi minulta tänään, tekisinkö saman päätöksen uudelleen, vastaukseni olisi yksinkertainen:

Kyllä, tekisin.