Tekoäly, minne lähdetään?

Olen viime aikoina huomannut tekeväni jotakin sellaista, mitä en olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut tekeväni. Kysyn tekoälyltä matkavinkkejä. Siis minä, joka olen opiskellut matkailualaa ja työskennellyt pitkään matkailualalla. Minunhan pitäisi olla se matkailun äly 😉

Mutta niin vain asiat ovat muuttuneet, että nykyään melkein mitä tahansa suunnitellessa tekoäly on apuri, jonka puoleen käännyn ensimmäisenä. Ja tämä koskee myös matkustamista.

Missä kannattaisi käydä viikonloppuna, jos haluaa hyvää ruokaa mutta ei turistikohteita? Kannattaako kohteeseen jäädä koko viikoksi vai lähteä pariksi päiväksi jonnekin muualle? Tarvitaanko vuokra-autoa? Mikä olisi kiva paikka auringonlaskun aikaan? Ja ennen kaikkea: löytyisikö jostain jotakin sellaista, mitä en itse olisi osannut edes etsiä?

Mitä enemmän tekoälyä käyttää, sitä kiinnostavammalta sen vaikutus myös matkailuun alkaa tuntua. Se ei nimittäin enää ole pelkkä apuväline tiedon etsimiseen. Se alkaa olla vähän kuin matkakaveri. Ja ehkä vieläpä sellainen matkakaveri, jolla on aivan liian paljon aikaa suunnitella ja joka tietää kaikesta melko paljon. Sen kanssa voi jopa väitellä eikä se edes suutu.

Toki kaikkea sen tarjoamaa tietoa ei tietenkään pidä uskoa varauksetta – tekoäly tekee yhä paljon virheitä. Se on vähän kuin se entinen Esson baarin tietäjä, joka periaatteessa tiesi kaikesta kaiken. Kuulosti vakuuttavalta, mutta ihan kaikkea ei silti kannattanut uskoa.

Muistan hyvin, miten ennen matkoja suunniteltiin. Olinhan itse vuosia töissä matkatoimistossa. Silloin toimistosta käytiin hakemassa matkanjärjestäjien esitteet, joita selailtiin rauhassa kotona, vertailtiin ja mietittiin, että mikä voisi olla kiva paikka ja lompakolle sopiva kohde. Kaikki hinnat olivat nimittäin siellä esitteen lopussa, ilman nykyaikaista liikkuvaa hinnoittelua.

Sitten käveltiin matkatoimistoon ja virkailijan kanssa istuttiin alas katsomaan vaihtoehtoja, mitä oli vielä jäljellä. Päätös tehtiin, maksettiin varausmaksu ja jäätiin odottamaan sitä seuraavaa lomareissua, joka saattoi olla vasta monen kuukauden päästä. Perillä sitten odotti esitteiden mukainen unelma – tai sitten ei. Kuvissahan aina paistoi aurinko, allas oli sininen, meri tyyni ja hotellihuone näytti juuri sopivalta. Mitään ei kuitenkaan koskaan tiennyt ennen kuin oli paikan päällä.

Sen jälkeen alkoi internetin aikakausi. Avattiin Google. Sitten toinen välilehti. Sitten kolmas. Luettiin mielipiteitä Suomi24-palstalta. Sitten varattiin lennot yhdestä paikasta, hotellit toisesta, ravintolat tarkistettiin TripAdvisorista ja nähtävyydet tsekattiin jostain blogista. Myöhemmin Instagramista löytyneet ”secret spots” tulivat vielä erikseen kuvioihin.

Lopulta oli kasassa valtava määrä tietoa, josta piti itse yrittää rakentaa jonkinlainen järkevä kokonaisuus. Joskus onnistui, joskus meni kaikki pieleen. Ja sitten syytettiin kaikkia muita tahoja paitsi itseä.

Nyt voi vain kysyä tekoälyltä, että minne voisin mennä. Tämä onkin ehkä tekoälyn kiinnostavin vaikutus matkailuun. Siinä missä ennen päätettiin ensin kohde ja sitten lähdettiin varailemaan niin nykyään voi mennä ihan toisinpäin.

”Haluaisin lähteä huhtikuussa viikoksi jonnekin Espanjaan. Haluan hyvää ruokaa, aurinkoa, kauniita maisemia, vähän luksusta ja sellaisen paikan, jossa ei ole koko ajan valtavasti turisteja. Budjetti on tämä.”

Ja sitten tekoäly alkaa ehdottaa. Valencia. Andalusia. Mallorca. Baskimaa. Kanarian saaret. Ehkä jotain aivan muuta. Sen kanssa voi keskustella, vertailla, kysyä mielipiteitä. Enää ei tarvitse tietää etukäteen, minne haluaa matkustaa – riittää kun kertoo, millaisen matkan haluaa.

Sama pätee lentojen kanssa. Niiden suhteen olemme jo tottuneet siihen, että hinnat vaihtelevat ja hinnoittelu on todella dynaamista. Yhdellä hetkellä voit löytää todella halvan lennon mutta hetken päästä sama lento onkin monta kertaa kalliimpi.

Ja sitten pitää muistaa kaikki ne pikkujutut… Lentojen aikataulut, välilaskut, matkalaukkujen hinnat, kuinka kaukana lentokenttä on keskustasta ja monelta sinne pitää oikeasti lähteä. Tekoälylle voi antaa tehtäväksi vertailla koko asiaa. Ei vain hintaa vaan kokonaisuutta sillä pelkkä halvin lentolippu ei kerro vielä yhtään mitään siitä, millainen matkasta tulee.

Entäpä sitten hotellit? Hotellia varatessa tulee helposti tuijotettua tähtiä, hintaa ja arvostelujen keskiarvoa. Mutta mikä oikeasti tekee hotellista minulle hyvän? Hyvä aamupala? Rauhallinen huone? Uima-allas? Kävelymatka ravintoloihin / rannalle? Hyvä sijainti mutta ei aivan yöelämän keskellä? Tai ehkä vain se, että hotellista pääsee aamulla nopeasti ulos ja kahville.

Tekoälylle voi kertoa nämä kaikki. Ja sen jälkeen voi kysyä: ”Kumpi näistä hotelleista sopii minulle paremmin ja miksi?”

Se on aivan eri asia kuin se, että katsoo listasta, kummalla hotellilla on parempi tähtiluokitus.

Entäpä sitten liikkuminen kohteessa? Pääseekö julkisilla, mitä ne maksavat ja millä aikataululla liikkuvat, miten voi varata, kannattaako/pitääkö varata, onko liikkuminen helppoa matkatavaroiden kanssa, mitä pitää huomioida jne. Vai olisiko sittenkin vuokra-auto helpompi. Ja taas tekoäly kertoo, miten kannattaa tehdä ja vertailee vaihtoehdot valmiiksi. Tosin kaikkeen ei voi ihan 100 % luottaa. Varsinkaan aikatauluihin, koska niillähän on tapana muuttua hyvinkin nopeasti. Tämä on tullut opittua ihan kantapään kautta.

Entäpä sitten sopivan ruokailupaikan etsiminen?

Espanjalaisilla on tähän asti ollut aika hyvä järjestelmä: haluat tietää, missä kannattaa syödä, kysy cuñadolta. Siis siltä sukulaiselta, joka tietää omasta mielestään kaiken. Nyt tämän rinnalle on tullut tekoäly.

Ja homma toimii yleensä hyvin, ehkä jopa paremmin kuin sen cuñadon suositukset, sillä tekoälyllä ei ole omaa henkilökohtaista makumaailmaa, joten sen kanssa voi ainakin yrittää lähteä liikkeelle omista mieltymyksistä.

Koska en välttämättä halua aina sitä ”parasta ravintolaa”. Haluan joskus vain ”hyvän” ravintolan. Joskus haluan kalliin. Joskus haluan halvan tai sellaisen, mistä saan nopeasti ruokaa. Joskus haluan sellaisen, jossa voi istua pitkään. Joskus haluan syödä jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen syönyt. Ja joskus haluan vain hyvän pihvin ja lasin viiniä. Tekoälylle voi kertoa tämän.

Toki nykyään pitää myös huomioida se, että jos kaikki kysyvät tekoälyltä, missä on Madridin salainen ja paikallisten rakastama ravintola, niin kohta siellä on jono korttelin ympäri. Tekoälyllä on myös huonot puolensa.

Ja tästä syystä en itse asiassa halua antaa tekoälyn suunnitella koko matkaa puolestani. Käytän sitä kyllä apuna, mutta haluan jättää suunnitelmaan myös tilaa omille päätöksille ja sattumalle.

Sillä minusta matkustamisessa ei ole tärkeintä se, kuinka monta nähtävyyttä sai rastitettua listalta. Parhaat muistot syntyvät usein jostain aivan muusta. Jostain, mitä ei ollut suunniteltu. Pienestä ravintolasta. Kauniista maisemasta. Auringonlaskusta. Jostain kylästä, johon päädyttiin vähän vahingossa. Tai kokemuksesta, josta ei ollut koskaan kuullutkaan.

Ongelmana on vain se, että jos kaikki etsivät tekoälyn avulla niitä samoja juttuja, lopulta ne ainutlaatuiset elämykset eivät enää olekaan niin ainutlaatuisia.

Ja toisaalta. Tekoäly ei ole ihminen. Se ei tunne esim. Espanjaa samalla tavalla kuin ihminen, joka täällä asuu. Se voi tietää valtavasti. Mutta tieto ja kokemus ovat eri asioita.

Tekoäly voi myös olla väärässä. Ja sitä se onkin melko usein. Jos luottaa sokeasti sen antamaan tietoon, voi homma mennä pahasti pieleen. Eli en vielä lähtisi lentokentälle pelkän tekoälyn tekemän matkasuunnitelman kanssa.

Enkä oikeastaan edes halua, että tekoäly päättää puolestani, minne menen. Sillä vaikka tekoäly osaisi tulevaisuudessa suunnitella täydellisen matkan, en minä silti halua matkustaa täysin täydellisesti. Pieni määrä sattumaa kuuluu lomaan.

Ainakin minun mielestäni.

Lähdemme nyt lomalle ja tämän loman suunnittelussa oli tekoäly mukana. Saa nähdä, miten suunnitelmat toteutuvat ja oliko vinkeistä oikeasti hyötyä.