Miten selviytyä Madridin kesästä

Madridin kesä on asia, jota ei ymmärrä ellei sitä ole kokenut. On vaikea selittää sitä, miltä tuntuu 35-40 asteen lämpötilat kun kosteusprosentti on luokkaa beduiinin sandaali. Käytännössä aavikon olosuhteet mutta keskellä kaupunkia.

Miten tällaisissa oloissa oikein eletään kuukausikaupalla?

Täällähän kesä alkaa virallisesti vasta kesäkuun puolessa välissä, 21.kesäkuuta. Mutta säiden puolesta kesä voi alkaa jo aikaisemmin, kuten tänä vuonna. Jo toukokuun puolesta välistä lähtien päivälämpötilat ovat pysyneet 28-34 asteen varjolukemissa eikä taivaalla ole juurikaan nähty edes pilviä. Ja nämä ovat vielä ”leppoisia” lukemia sillä heinä–elokuussa päivälämpötilat kipuavat jo säännöllisesti yli 35 asteen, ja pahimpina hellepäivinä mittari voi näyttää yli 40:täkin. Tätä jatkuu käytännössä aina syyskuun alkuun asti. Eli kun kesä alkaa, niin sitä ei pysäytä mikään – ei tarvitse sääennusteita katsella sillä joka päivä on poutaista ja kuumaa.

Ratkaisu: häivy Madridista kesän ajaksi

Näin todella monet tekevätkin. Heti kuin mahdollista, niin väki lähtee Madridista. Osa viettää koko loman jossain muualla, monet jopa koko kesän.

Ja ne, jotka viettävät kesänsä Madridissa, eivät taistele kesää vastaan, vaan mukautuvat siihen.

Päivät rytmitetään uudelleen. Päivä alkaa aikaisin ja keskipäivällä kaupunki hiljenee – pääosin siksi, ettei kukaan vapaaehtoisesti halua liikkua paahtavassa kuumuudessa. Asioita hoidetaan aamulla, iltapäivällä piiloudutaan sisätiloihin ja elämä alkaa kunnolla uudelleen vasta illalla. Ravintolat täyttyvät vasta myöhään, klo 22 on täysin normaali aika mennä illalliselle ja terasseilla istutaan vielä pitkään puolenyön jälkeen. Madridissa kesällä aikatauluja ei suunnitella kellon mukaan vaan auringon armottomuuden perusteella.

Tosin Madridissa lämpötila ei kauheasti laske edes auringonlaskun jälkeen. Keskikesällä yölämpötilat pysyttelevät usein reilusti yli 20 asteessa, joskus lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. Mutta päivälämpötiloihin verrattuna se tuntuu mukavan viileältä.

Ja ainakin auringon polttavuus on poissa. Päivällä aurinko ei nimittäin vain paista, se hyökkää. Keskipäivällä kadulla kävellessä tulee helposti tunne, että jalkakäytävä yrittää grillata kengänpohjat ja ilma muistuttaa hiustenkuivaajaa täydellä teholla.

Ratkaisu: älä tee mitään liian järkevää kello kahden ja kahdeksan välillä. Tämä on se hetki päivästä, jolloin Madrid muuttuu käytännössä jättimäiseksi saunaksi ilman mahdollisuutta käydä välillä viilentymässä. Paikalliset tietävät tämän hyvin. Siksi kaupunki hiljenee keskipäivän aikaan ja elämä siirtyy sisätiloihin, varjoihin ja ilmastoinnin ääreen.

Tietysti on helpompaa, jos on ilmastointi. Mutta sellaistahan ei kaikista kodeista tai työpaikoista löydy – jos vaikka löytyykin, niin moni käyttää sitä yhtä säästeliäästi kuin lämmitystä talvella sillä sähkö on Espanjassa verrattain kallista. Meidänkin kodista ilmastointi löytyy vain alakerrasta, jossa on keittiö sekä olohuone ja ylimmästä kerroksesta, jossa on tyttären huone. Keskikerroksen huoneissa ei ole ilmastointia, yhdessä huoneessa on sentään edes kattotuuletin. Tämän seurauksena kesä muuttuu luovaksi projektiksi, jossa etsitään asunnon viileintä nurkkaa, sopivaa tuuletusstrategiaa ja varmistetaan, että aurinko ei varmasti pääse kotiin sisälle.

Ratkaisu: päivän pahimman kuumuuden ajaksi laitetaan persianas-verhot alas ja kotona istutaan ja eletään puolipimeissä huoneissa.

Ei ehkä kovin mukavaa mutta välttämätöntä.

Täällä ei myöskään kukaan oleta, että esim. julkisissa tiloissa, virastoissa tai edes ostoskeskuksissa olisi kesällä mukavan viileää. Espanjassa nimittäin on sääntönä, että liiketiloissa, toimistoissa ja julkisissa rakennuksissa ilmastointia ei lähtökohtaisesti saa kesällä säätää alle 27 asteen, jos tila on käytössä normaalisti eikä kyse ole esimerkiksi sairaaloista tai erityistiloista. Tarkoituksena oli vähentää energiankulutusta aikana, jolloin sähkön hinta ja energiansaatavuus nousivat suureksi puheenaiheeksi koko Euroopassa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Madridissa sisätilat eivät aina tunnu niin viileiltä kuin moni ehkä odottaisi. Toki jos ulkona on 39 astetta, niin 27-asteinen sisätila voi silti tuntua melkein virkistävältä. Ainakin hetken aikaa.

Tässä kohtaa madridilaisen tärkeimpiin varusteisiin kuuluu viuhka, joka tarjoaa edes pientä viilennystä paikassa ja tilanteessa, jossa tuntuu happi loppuvan. Ilman sitä ei uskalla lähteä liikenteeseen.

Kun lämpötilat pyörivät 40 asteen ympärillä, ymmärtää myös miksi uima-allas on Madridissa kesällä lähes pyhä asia. Erityisesti uudemmilla tai hieman kalliimmilla asuinalueilla taloyhtiön yhteinen uima-allas on Madridissa melko yleinen. Se ei ole luksusta tai lomafiilistelyä, vaan käytännössä selviytymisväline.

Ja ne, joilla ei ole omaa uima-allasta, suuntaavat kaupungin yleisille uima-altaille. Erityisesti viikonloppuisin ja hellejaksojen aikana altaat täyttyvät kuitenkin nopeasti, joten liput pitää varata etukäteen verkosta eikä paikkoja riitä kaikille. Monille madridilaisille taloyhtiön oma uima-allas onkin tärkeä etu, koska silloin uiminen onnistuu helposti ilman tungosta tai erillisiä varauksia.

Madridin kuumuus eroaa monen muun eteläisen kaupungin helteestä myös ilmankosteuden vuoksi. Tai oikeastaan sen puutteen vuoksi. Tyypillisesti suhteellinen ilmankosteus liikkuu kesäpäivisin noin 20 prosentissa, joskus jopa alempana kaikkein kuumimpina iltapäivinä.

Kuiva ilma myös hämää monia ensikertalaisia. Kun kosteus ei paina päälle, ei välttämättä tajua kuinka voimakkaasti aurinko ja kuumuus rasittavat elimistöä. Madridissa voikin saada lievän nestehukan yllättävän nopeasti ilman, että olo tuntuu erityisen hikiseltä.

Ratkaisu: Kanna vesipulloa mukana lähes refleksinomaisesti kesäkuukausina. Nesteytys muuttuu Madridissa elämäntaidoksi. Vesipullo kulkee mukana yhtä tärkeänä kuin puhelin tai avaimet.

Ja pysy varjossa.

Kuivassa kuumuudessa varjo todella auttaa. Tämä kuulostaa ehkä itsestään selvältä, mutta kosteassa ilmastossa varjo ei aina juuri helpota oloa, koska ilma itsessään tuntuu raskaalta. Madridissa ero auringon ja varjon välillä voi olla yllättävän suuri. Siksi kaupungissa oppii nopeasti kulkemaan “varjosta varjoon” lähes strategisena taitona. Keskikesällä se ei ole pelkkä mukavuuskysymys, vaan suorastaan selviytymisvaisto.

Ja nauti kevyitä, kylmiä ruokia ja paljon kylmiä juomia. Kesällä lounasruoka on yleensä kevyt – salaatit sekä erilaiset kylmät keitot kuten salmorejo ja gazpacho maistuvat parhaiten kuumalla kelillä. Jopa kahvit juodaan kesällä kylminä, jääpalojen kera.

Madridissa syödään myöhään juuri siksi, että kukaan täysijärkinen ei halua hotkia kuumaa ateriaa iltapäivällä neljänkymmenen asteen lämpötilassa.

Mutta kyllähän kesä vie voimia. Ensimmäiset hellepäivät tuntuvat vielä lomalta. Aurinko paistaa, taivas on sininen ja iltaisin tarkenee täydellisesti. Mutta viikkojen jatkuva kuumuus alkaa hiljalleen syödä energiaa.

Jossain vaiheessa jopa kaltaiseni ikiliikkujat joutuvat toteamaan, että nyt pitää hellittää tahtia ja pieni siestalepo sohvalla, ilmastoidussa sisätilassa on juuri se mitä ihminen tarvitsee jaksaakseen siihen asti että Espanjassa mennään nukkumaan. Nimittäin espanjalainen kesä-elämä alkaa vasta siinä vaiheessa, kun aurinko laskee.

Kaupunki herää uudelleen henkiin. Terassit täyttyvät, ihmiset palaavat kaduille ja elämä alkaa tuntua taas mahdolliselta. Puistot täyttyvät ihmisistä, lapset leikkivät vielä yhdeltätoista illalla ja kaupungissa tuntuu siltä kuin päivä alkaisi uudelleen vasta auringonlaskun jälkeen.

Kun kello lähestyy puoltayötä ja terassilla kuuluu naurua sekä laseista kiliseviä jääpaloja, alkaa ymmärtää, miksi ihmiset rakastavat tätä kaupunkia helteestä huolimatta.

Madridin kesä ei siis ole vihollinen vaan eräänlainen selviytymispeli, jossa palkintona ovat lämpimät illat, elävä kaupunkikulttuuri ja tunne siitä, että selvisit taas yhdestä paahtavasta päivästä.

Ja madridilaiset näyttävät selviävän tästä vuodesta toiseen tyylillä, joka herättää sekä ihailua että lievää kateutta.