Mitä mä Madridis?

Jostain syystä Espanjalla on Suomessa ehkä vähän tylsä maine. Espanja koetaan tylsänä pakettimatkakohteena jonne matkustetaan vain sen takia että siellä paistaa aurinko suurimman osan vuodesta.

Mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla. Espanja on nimittäin niin paljon muutakin kuin nuo perinteiset pakettimatkakohteeet Gran Canaria, Teneriffa, Costa del Sol tai Mallorca. Itse asiassa Espanja on aivan muuta kuin nuo alueet.

Espanja on huikea matkailumaa jossa jokainen alue tarjoaa aivan uudenlaisen Espanja-elämyksen. Voi sanoa että mitä tahansa lomalta kaipaa niin sitä todennäköisesti löytyy jostain päin Espanjaa. Täältä löytyy paikkoja auringonpalvojille, kaupunkilomailijoille & kulttuurin harrastajille, aktiivilomailijoille, luksusta etsiville, kulinaristeille tai vaikkapa pyhiinvaeltajille. On siis vain itsestä kiinni että mitä haluaa kokea ja milloin.

Kesäinen Andalucia esimerkiksi tarjoaa aivan muuta kuin talvinen Pyreneiden vuoristo. Miljoonakaupunki Madrid tarjoaa täysin eri elämyksiä kuin Espanjan pienet kylät. Rannikon matkailukohteilla ei ole mitään tekemistä sisämaan historiallisten kaupunkien kanssa, tai yleensäkään muun Espanjan kanssa. Jokaisella alueella on yksinkertaisesti omat valttikortit ja vetovoimatekijät.

Mutta tylsänä matkailumaana Espanjaa ei voi kyllä pitää. Paitsi ehkä silloin jos viettää lomansa jossain all inclusive-hotellissa eikä poistu sieltä kuin korkeintaan lähimpään matkamuistomyymälään…

Espanjan on historiansa aikana toiminut kulttuurien kohtaamispaikkana ja jokainen on jättänyt omat jälkensä. Maan kulttuuriperintö on ainutlaatuinen ja monipuolinen – maasta löytyy peräti 44 Unescon valitsemaa ja suojelemaa maailmanperintökohdetta. Näitä ovat mm. Córdoban vanha kaupunki, Granadan Alhambra, Generalife ja Albayzin, Burgosin katedraali, Güellin puisto, Güellin palatsi, Casa Milà ja muut Gaudín työ Barcelonassa, Altamiran esihistoriallinen luola Santillana del Marissa, Segovian vanha kaupunki ja akvedukti, Santiago de Compostelan vanha kaupunki jne.

Sijainnistaan johtuen Espanjassa on myös mahdollista kokea erilaisia ilmastotyyppejä. Etelä-Espanja kuuluu maan kuivimpiin, lämpimimpiin ja vähäsateisimpiin alueisiin, jossa on otolliset olosuhteet rantalomailuun melkeinpä läpi vuoden. Kanarialla puuha onnistuu luonnollisesti ympäri vuoden. Pohjois-Espanja taas edustaa toista äärilaitaa – siellä on paljon viileämpää ja sateisempaa, myös kesällä. Itse asiassa pohjoisen kesä on vähän kuin Suomen kesä – välillä on kaunista, lämmintä ja poutaista mutta välillä voi sataa vettä kaatamalla päiväkausia. Sisämaassa taas on enemmän mannermainen ilmasto isoine eroineen eli kesät ovat kuivia ja paikoin todella kuumia, talvet taas melko viileitä.

Espanja vuoristoalueilla taas on oma ilmastonsa joka mahdollistaa myös laskettelun. Harva on tietoinen siitä että Espanjassa on n. 30 isompaa ja pienempää laskettelukeskusta joista parhimmat eivät juurikaan jää jälkeen Keski-Euroopan laskettelukeskuksista ja kausi näissä kestää yleensä joulukuusta aina pääsiäisen asti.

Ja moniko kohde pystyy samaan: aamulla voi lasketella lumisilla rinteillä ja iltapäivällä ottaa aurinkoa rantahietikolla maaten. Espanjassa sekin on mahdollista sillä Sierra Nevadan rinteet sijaitsevat vain reilun tunnin ajomatkan päässä rannikolta.

Erilaiset ilmasto-olosuhteet mahdollistavat lomailun eri vuodenaikoina – tykkäsi sitten kuumasta tai vähän viileämmästä ilmastosta. Olennaisinta onkin tietää että milloin kannattaa matkustaa ja minnepäin sekä tietysti huomioida se että mitä lomaltaan haluaa.

Jos haluaa viettää rantalomaa ilman Välimeren paahtavaa kuumuutta niin kesällä kannattaa suunnata esim. pohjoisrannikolle tai Kanarialle. Moni ajattelee että Kanarialla on kesällä liian kuuma koska sinne ei esim. Suomesta matkusteta mutta itse asiassa siellä on kesälläkin ihan siedettävä lämpö koska Atlantin tuulet ja ilmavirrat pitävät sään paljon viileämpänä kuin mitä on samaan aikaan vaikkapa Välimeren kohteissa.

Espanjan eri kolkat tarjoavat siis hyvinkin erilaisia elämyksiä matkailijoille.

Pohjoisrannikko on aivan oma maailmansa – vehreä ja monipuolinen. On rannikkoa mutta myös vuoristoa, on upeita kaupunkeja mutta toisalta myös viehättäviä ja perinteisiä kyliä. Mutta ennen kaikkea upeita maisemia – täällä rannikkoa ei ole tuupattu täyteen betonikolosseja ja loma-asuntokomplekseja.

Galicia, Asturias, Cantabria ja Pais Vasco erottuvat muusta Espanjasta erityisesti ilmaston ja luonnon puolesta mutta myös yleistunnelmansa takia. Elämänmeno on merkittävästi rauhallisempaa kuin esim. eteläisessä Espanjassa. Pohjoinen tunnetaan myös Espanjan parhaana ruoka-alueena ja kulinaristien lempipaikkana.

Välimerenrannikko ja saaret taas ovat perinteistä matkailualuetta, jonne valtaosa suuntaa vain auringon ja leppoisan loman takia. Toisaalta näissäkin paikoissa on isoja eroja eikä niiden suhteen voi tehdä mitään yleistyksiä. On aivan turha verrata esim. Benidormia vaikkapa Menorcaan tai Fuerteventuraan sillä ne ovat kuin yö ja päivä. On siis iso ero sillä että minkälaisen rantakohteen valitsee ja milloin sinne suuntaa – kokemus on täysin erilainen.

Pääkaupunki Madrid sekä muut suurkaupungit tarjoavat huikean valikoiman elämyksiä kaupunki- ja kulttuurilomien ystäville kun taas sisämaan pienet kaupungit ovat aivan oma maailmansa, joissa aika tuntuu pysähtyneen. Andalucia taas on ehkä Espanjaa perinteisimmillään. Sisä-Espanjassa sijaitsevat alueet taas ovat tunnettuja historiallisisista vanhoista kaupungeista.

Vaikka jokainen alue on aivan erilainen niin yhteistä on kuitenkin se että kulttuuri on rikasta ja monipuolista, ilmasto suotuisa, ruoka herkullista, tunnelma rentoa sekä ihmiset iloisia, ystävällisiä ja avoimia. Ja kaiken lisäksi hintataso on kohtuullinen. Espanja on huikea matkailumaa.

Jälleen kerran sitä on tullut koettua jotain ”historiallista” kun eilen 28.4. koko Espanjassa katkesivat sähköt käytännössä yhdellä kertaa, noin klo 12:30. Vain Kanarialla ei ollut ongelmia koska siellä on oma itsenäinen sähköverkko.

Tarkkaa syytä ei vielä tiedetä tai sitä ei ole ainakaan kansalle kerrottu. Kaikenlaisia teorioita on toki pyörinyt – ensin puhuttiin mahdollisesta kyberhyökkäyksestä, myöhemmin verkon ylikuormitus-teoria on saanut kannatusta. Kaikki teoriat ovat tällä hetkellä avoimia eli mitään ei ole vielä suljettu pois. Mutta itse veikkaisin syyn olevan ihan maan sisällä ja mahdollisesti liittyvän juuri tuohon verkon hetkelliseen ylikuormitukseen – syystä tai toisesta.

Juurihan pari päivää sitten juhlallisesti mainostettiin sitä että ensimmäistä kertaa historiassa Espanjan sähköverkko toimi kokonaan uusiutuvalla energialla. Eilinen superaurinkoinen päivä mahdollisti huikean määrän aurinkoenergiaa, johon ehkä sähköverkko ei ollut valmistautunut, ja sen seurauksena ehkä koko homma kaatui. Ehkä syy oli muualla, sitä emme tiedä. Mutta ilmeisesti jo useampana päivänä on ollut tilanne päällä eli verkossa on ollut ylituotantoa ja eilen sitten tapahtui se mitä monikaan ei uskonut mahdolliseksi. Koko sähköverkko kaatui kertalaakista ensimmäsitä kertaa historiassa.

Syytä ei siis tiedetä mutta se tiedetään että miten riippuvaisia olemme nykypäivänä sähköstä. Ilman sitä juurikaan mikään ei toimi.

Toki kriittiset toiminnot saatiin turvattua perinteisesten diesel-generaattoreiden avulla. Näin esim. sairaalat ja lennonjohto pystyivät jatkamaan toimintojaan – toki tilanteeseen mukautuen. Esim. lähteviä ja saapuvia lentoja jouduttiin vähentämään koska joillakin kentillä oli ongelmia. Ja lentoja luonnollisesti jouduttiin myös perumaan. Mutta missään vaiheessa esim. lentoliikenne ei ollut vaarassa. Sairaaloissa pystyttiin myös pitämään tarpeelliset laittaa toiminnassa ja suorittamaan loppuun meneillään olleet leikkaukset ja operaatiot. Mutta melkeinpä kaikki muu sammui kuin napista painaen.

Kun ei ole sähköä niin mikään ei toimi sillä nykypäivänä lähes kaikki on riippuvaista sähköstä. Korteilla ei pysty maksamaan, pankkiautomaatilta ei saa käteistä. Ja kun puhelimet eivät toimi niin niilläkään ei pysty tekemään rahansiirtoja.

Bensaa ei saa huoltoasemilta koska pumput eivät toimi. Iso osa kaupoista joutui sulkemaan ovensa koska kassat eivät toimineet. Monet muutkin työpaikat sulkivat ovensa koska ilman sähköä on aika vaikea tehdä töitä.

Puhelimet toimivat alussa vielä jotenkin, ainakin SMS-viestit menivät hetken aikaa läpi mutta aika pian puhelimetkin lakkasivat toimimasta. Mitään yhteyttä ulkomaailmaan ei saanut – ei ollut puhelinta, ei nettiä.

Metrot ja junat jäivät raiteilleen. Monet joutuivat odottamaan junissa, ilman ilmastointia, tuntikausia. Mutta suurin osa saatiin kuitenkin evakoitua iltapäivän / illan aikana. Myös tiet olivat täysin tukossa koska kaikki lähtivät töistä takaisin kotiin ja noutamaan lapsia kouluista samaan aikaa. Liikenne kaupungissa oli normaalia hitaampaa koska liikennevalot eivät myöskään toimineet. Madridin kaltaisessa miljoonakaupungissa jo pelkästään tuollaisella saadaan isot ruuhkat aikaiseksi. Ja koska metrot eivät toimineet niin ihmiset olivat aika pulassa – bussit sentään kulkivat vaikkakin ruuhkista johtuen tietysti normaalia hitaammin.

Ihmisiä jäi jumiin hisseihin ja joiden pelastaminen kesti useita tunteja. Olo voi käydä nopeasti huonoksi pienessä hississä ilman puhelinta, valoa ja puhdasta ilmaa. Ilmeisesti mitään vakavampia onnettomuuksia ei tiettävästi kuitenkaan sattunut. Pelastuslaitoksella oli eilen kiireinen päivä.

Ne kaupat, jotka pitivät ovensa auki, myytiin käytännössä tyhjiksi. Kaupaksi meni vessapaperit, säilykkeet, leipä- ja muut vastaavat tuotteet, hedelmät sekä vesi. Monin paikoin oli ongelmia myös veden kanssa eli hanoista ei tullut vettä koska ei ollut painetta.

Erityisesti monet matkailijat olivat ongelmissa koska puhelimet eivät toimineet joten kartta-sovelluksia ei pystynyt käyttämään. Monia lentoja ja junia peruttiin eikä uusia pystynyt varaamaan koska ei ollut nettiä, eivätkä kortit toimineet.

Vähitellen iltapäivän ja illan aikana tilanne alkoi normalisoitumaan. Ensin palasivat sähköt pohjois-Espanjan monille alueille, sitten vähitellen myös muualle maahan. Meillä kotona sähköt palasivat klo 00:30 eli kotimme oli käytännössä 12 h ilman sähköä.

Kaiken kaikkiaan erikoinen päivä josta onneksi selvittiin koko Espanjassa varsin kunnialla ja sähköt saatiin toimimaan normaalisti yön aikana. Tänään on jo ns. melko normaali päivä, toki junaliikenne on edelleen sekaisin. Myös joitakin sähkökatkoksen mahdollisesti aiheuttamia kuolemia selvitellään.

Itselleni on ollut selvää jo pidemmän aikaan että tällaista tullaan jossain vaiheessa näkemään & kokemaan ja tästä syystä kotona oli aika hyvät valmiudet vaikka pidempään katkoon. Toki nyt huomasin että puutteitakin löytyy joten olipa hyvä harjoitus – nyt tietää että mitä on syytä kotona olla vastaavien tilanteiden varalle.

Tilanne yllätti minut kun olin laskettelemassa eilen Madridin vuorilla. Yhtäkkiä tuli ilmoitus että koko laskettelukeskus suljetaan ja evakuoidaan turvallisuuden takia. Kerrottiin toki että kaikki johtuu sähköjen katkeamisesta koko maassa ja siitä että puhelinlinjat eivät toimi kunnolla. Eli jos rinteissä sattuisi joku onnettomuus niin apua ei olisi välttämättä saatavilla. Päättivät siis sulkea koko paikan. Sähköä heillä kuitenkin oli koko ajan eli keskuksella on omat generaattorit – kukaan ei siis jäänyt hiihtohissiin jumiin. Kompensaationa saimme uudet liput, jotka ovat voimassa vuoden verran.

Tuossa vaiheessa puhelimet toimivat vielä jotenkin ja saimme tyttäreltä SMS-viestin että pitäisi tulla hakemaan koulusta. WhatsApp-ei enää toiminut. Lähdimme siis kohti Madridia ja tunnin ajomatkan sijasta matkaan meni kaksi tuntia. Mutta eihän lapsilla koulussa ollut mitään hätää – siellä oli hommat järjestetty tosi hienosti. He olivat syöneet lounaankin ihan normaalisti- tosin se oli syöty muoviaterimilla paperilautasilta. Mutta koska tilanne oli sen verran epävarma niin koulupäivä päätettiin keskeyttää.

Tänään koulut ovat jo avoinna eli lapset sai viedä kouluun jos piti vanhempien piti mennä töihin mutta varsinaista opetusta ei tänään järjestetä eli kenenkään ei ollut pakkoa lähteä liikenteeseen. Fiksu päätös. Kukaan ei kuitenkaan eilen osannut sanoa että milloin sähköt palaavat ja tuleeko vielä uusia katkoksia.

Tänään on siis oltu ihan vain kotosalla ja ainoa ongelma on se että puhelimen 5G ei toimi edelleenkään. Sillä ei siis pääse nettiin mutta onneksi kodin wifi toimii tänään jo ilman ongelmia.

Mutta oli kyllä mielenkiintoinen 12 tuntia kestänyt testi mikä opetti mm. sen että jos jos autotallin ovet toimivat sähköllä, et saa niitä auki. Tai saat auki mutta et enää kiinni – näin kävi naapureille. Jätimme auton suosilla parkkiin ulos. Hyvä opetus on myös se että kun on kaksi autoa niin toinen pysyy suosiolla ulkona parkissa- ihan vain varmuuden vuoksi. Ja bensa-autossa on syytä olla tankki aina vähintään puolillaan – jos tulee tarvetta lähteä jonnekin. Sähköauto on hyvä olla tallissa koska se toimii näppärästi vara-akkuna eli sillä voi ladata puhelimet.

Kotona on myös ihan oikeasti hyvä olla sellainen survival- kit vaikka niille olisi aikaisemmin naureskellut. Pattereita iso kasa ja pattereilla toimiva radio, ihan must. Meiltä ei löytynyt kuin ladattava mutta onneksi vara-akuissa oli virtaa. Vara-akkuja on hyvä olla useampia ja pitää ne ladattuina.

Meillä on myös useita pattereilla toimivia lamppuja sekä taskulamppuja, myös kynttilät toimivat.

Ruokaa kannattaa pitää varastossa – siis sellaista mikä ei mene pilalle nopeasti ja mikä ei vaadi lämmitystä. Jamon serrano ja kypsät juustot säilyvät aika hyvin ilman kylmää. Pitkään säilyviä leipätuotteita (tortillat, näkkileivät ja muut vastaavat, voileipäkeksit, korput), säilykkeitä, pähkinöitä, marmeladia/nutellaa/hilloa, muroja, mysli- ja proteiinipatukoita jne. Mitä kaikkea nyt sattuu keksimään. Tällä kertaa varastoihin ei tarvinut tukeutua mutta kyllä tuollainen perussetti on hyvä aina olla olemassa.

Ja tietysti vettä. Meillä on varastossa useita isoja 8-litran vesikanistereita, varmuuden vuoksi. Monissa talouksissa oli ollut veden kanssa ongelmia mutta meillä tuli vettä koko ajan normaalisti. Meidän kylässä on myös kaksi lähdevesikaivoa mistä voisi käydä hakemassa kanisterit täyteet vettä, jos tarvetta tulisi.

Sekä tietysti tietyt perusjutut ovat varmaan ihan hyödyllisiä – kertakäyttöastioita, wc-paperia, kosteuspyyhkeitä, sytkäreitä ja ehkä joku kaasulla toimiva retkikeitinkin voi olla ihan hyvä lisä. Ainakin jos pidempi sähkökatko tmv. yllättää. Kylmä kahvi ei ole mitään kauhean herkullista juotavaa…

Myös jotain ajanvietettä on hyvä olla. Päivällä ei tietenkään ole mitään ongelmaa kun voi olla ulkosalla mutta illalla pimeässä ei kotona kauheasti puuhailla. Kirjat, pelit ja ehkäpä tablettissa kannattaa jokunen elokuvakin pitää ladattuina.

Ja pitäkää kotona aina käteistä ja mielellään niin että on pieniä seteleitä ja jopa kolikkoja. Kun kortit eivät toimi niin käteinen on ainoa toimiva maksutapa.

On oikeasti aika pelottavaa miten riippuvaiseksi olemme tulleet sähköstä ja kaikesta digitaalisesta. Ja tällaiset ovat kyllä hyviä herättäjiä.

Mutta toisaalta yllätyin myös positiivisesti siitä miten nopeasti sähköt saatiin takaisin siitäkin huolimatta että tällaisesta valtakunnan laajuisesta sähkökatkosta ei ollut kenelläkään täällä aikaisempaa kokemusta. Eli vaikka Espanjaa monesti parjataan mañana-maaksi niin kyllä täällä tarvittaessa saada hommat hoidettua.

Takana on Semana Santa eli pääsiäisviikko ja sehän on täällä Espanjassa yksi vuoden tärkeimmistä ajankohdista ja myös yksi suosituimmista lomaviikoista. Lapsillakin on koulusta pitkä loma, yleensä jopa 9-11 päivää. Monet siis suuntaavat lomalle jonnekin, pääasiassa kuitenkin Espanjan omiin kohteisiin koska monet haluavat viettää pääsiäistä perheen ja suvun kanssa, ainakin osan ajasta. Pääsisäisaika ja sen katoliset perinteet ovat tärkeitä monille perheille.

Täältä Madridista väki pakenee eri puolille Espanjaa, erityisesti rannikkoseuduille. Perinteisesti Valencian ja Alicanten rannikkoalueet ovat olleet madridilaisten suosimaa aluetta mutta nykyään mikä tahansa rannikkoalue sopii tarkoituksen. Muualta Espanjasta taas suunnataan esim. tänne Madridiin ihmettelemään pääkaupungin menoa. Kotimaanmatkailu kukoistaa pääsiäisen aikaan.

Yksi kuumimpia puheenaiheita ennen pääsiäistä on tietysti sääennuste. Ja jostain ihmeen syystä matalapaineet ja sateet tuntuvat lähes aina osuvan juuri tuohon ajankohtaan. Näin oli viime vuonna jolloin lukuisia pääsiäiskulkueita esim. Sevillassa ja Malagassa jouduttiin perumaan huonon sään takia. Ja samanlaista säätä luvattiin myös tälle vuodelle. Pääsiäisviikon aikana maan halki kulki parikin eri matalapainetta sateineen mutta toki mukaan mahtui muutamia poutaisiakin hetkiä – onneksi. Pääasiassa sää oli kuitenkin melkoisen epävakaista ja paikoitellen jopa kylmää. Itse asiassa useampana päivänä jopa Suomessa oli huomattavasti lämpimämpää kuin esim. täällä Madridissa.

Madridissa +10 astetta, samaan aikaan Suomessa +21 astetta.

Me vietimme pääsiäisloman alkuosan kotosalla koska puolisolla ei ollut lomaa. Mutta ihan kotoiluksi ei sentään homma mennyt sillä saimme heti loman alkuun seuraksi tyttären serkkupojan Sevillasta. Tämä oli todella mieluinen visiitti.

Osan lomasta toki otimme myös ihan iisisti kotosalla, kävimme ratsastamassa, tyttären kanssa vähän shoppailemassa hänelle kesävaatteita, teatterissa jne. Eli kaikkia kivoja juttuja.

Perjantaina teimme lopulta ex-tempore päätöksen lähteä loppulomaksi Valenciaan sillä sääennusteiden mukaan se oli melkeinpä ainoa kolkka koko maassa jonne luvattiin suhteellisen kivaa säätä. Ja johonkin halusimme lähteä edes pariksi päiväksi.

Meillä on kaupungissa ystäviä ja yövyimme heidän luonaan. Näin säästyi mukavat 400 euroa – hotellithan ovat näin pääsiäisen aikaan aivan ylihinnoiteltuja (ainakin jos on liikkeellä aivan viime hetkellä…). Meidän ystäväperhe oli oikeastaan se tärkein syy minkä takia Valencian kaupunkiin suuntasimme eli halusimme viettää pitkästä aikaa laatuaikaa heidän kanssaan. Olemme tunteneet toisemme jo kohta 20 vuotta ja lapset ovat tunteneet toisensa aivan pienestä pitäen. Aikoinaan asuimme Fuerteventuralla josta myöhemmin muutimme samoihin aikoihin Gran Canarialle ja sieltä tämä ystäväperhe puolestaan muutti Valenciaan, josta he alunperin ovat kotoisin. Saimme siis heistä todella hyvät paikallisoppaat ja näimme Valenciaa muutenkin kuin vain turistien silmin.

Valencia on aivan huikea kaupunki ja yllätti positiivisesti jopa puolison. Viime vierailusta ehti vierähtää jo melkeinpä 10 vuotta ja tuossa ajassa kaupunki on kokenut huikean muutoksen. Todella upea kaupunki ja ehdottomasti yksi suosikkikaupungeistani koko Espanjassa.

Pari päivää meni nopeasti mutta ehdimme kuitenkin tekemään kaikenlaista. Ja mikä parasta niin tuo pari päivää tuntui paljon pidemmältä eli pääsimme hyvin irroittautumaan arjesta. Reissu oli siis juuri sitä mitä tarvitsimme!

Etukäteen olimme tosi epäileväisiä että kannattaako edes muutaman päivän takia lähteä ajamaan 3.5 tuntia suuntaansa. Vähän oli sellainen olo että huvittaisi vaan jäädä laiskottelemaan kotiin. Mutta onneksi lähdimme. Välillä pitää vaan irrottautua arjesta ja rutiineista ja tällainen ex-tempore reissu on siihen juuri parasta. Ei turhia suunnitelmia, turhia paineita eikä valmisteluita.

Ja olihan se kivaa päästä pitkästä aikaa myös rannalle. Sehän on oikeastaan ainoa asia joka meiltä täällä Madridissa puuttuu.

Valenciaan pitää ehdottomasti palata kohta uudelleen ja ajan kanssa sillä siitä taisi tulla uusi suosikkikohteemme täällä mantereella.

Kun edessä on muutto uuteen kaupunkiin niin asuinpaikan valinta on yksi tärkeimmistä asioista joita pitää päättää sillä oikean asuinalueen valinta vaikuttaa hyvinkin moneen asiaan. Tärkeimpänä tietysti oma viihtyvyys ja arjen toimivuus.

Mutta miten löytää se ”oikea” koti ja asuinpaikka – etenkin jos kaupunki on ennestään tuntematon? Miten valita itselle sopiva asuinalue suurkaupungissa jossa asukkaita on miljoonia, etäisyydet eri alueiden välillä pitkä ja siirtymiset paikoittain aikaavieviä. Alueet voivat myös olla hyvinkin erilaisia esim. turvallisuuden ja hintojen suhteen vaikka ne olisivatkin maantieteellisesti melko lähellä toisiaan. Toki netistä löytyy tietoa mutta jokainen tietysti näkee ja kokee asiat omien kokemuksiensa vuoksi eli se mikä toimii yhdelle niin ei välttämättä toimi toiselle ollenkaan.

Esim. meidän päätöstä muuttaa kaupunkialueen ulkopuolelle ihmeteltiin kovasti ystäväpiirissä mutta tiesimme että meille se on oikea ratkaisu. Mutta toki kaupunki oli meille entuudestaan tuttu ja se helpotti päätöstä – ilman omaa tuntemusta olisimme todennäköisesti päätyneet asumaan jonnekin aivan muualle ja tämä olisi varmasti vaikuttanut negatiivisesti niin elämänlaatuun ja viihtyvyyteen.

On yllättävän yleistä että muuton jälkeen oma asuinpaikka ei ehkä tunnukaan täysin omalta & kotoisalta ja muuton jälkeiset haasteet & sopeutumisongelmat voivat olla ylitsepääsemättömiä ja aiheuttaa jopa mielenterveysongelmia. Etenkin isoon kaupunkiin muuttaminen voi olla joillekin todella iso pala purtavaksi eikä sopeutuminen välttämättä sujukaan yhtä hienosti kuin mitä oli etukäteen ehkä ajatellut.

Madridista moni palaakin nopeasti maitojunalla takaisin kotiseudulleen koska miljoonakaupungin elämäntapa, ihmispaljous ja ruuhkat eivät sovi kaikille.

Asuntojen etsiminen ja vertailu voi myös olla haastavaa isoissa kaupungeissa joissa tarjontaa on todella paljon. Mistä lähteä etsimään jos ei ole mitään selkeää ideaa että missä sitä haluaisi ehkä asua.

Täällä asuinpaikan valinnassa ehkä tärkein tekijä on oma budjetti. Valitettava fakta on se että monet alueet ovat monien ulottumattomissa koska hinnat ovat liian korkeita. Asuntojen hinnat ovat olleet noususuunnassa jo vuosikausia eikä tähän trendiin ainakaan toistaiseksi näy muutosta. Hyvää ja halpaa ei ole olemassakaan ja edes vähänkään järkevänhintaiset menevät samantien. Tämän totesimme kun kolme vuotta sitten olimme etsimässä täältä Madridista asuntoa – aamulla julkaistu asunto oli jo pari tuntia myöhemmin varattu eli olisi pitänyt ostaa ns. sika säkissä.

Budjetin jälkeen seuraavaksi kannattaa miettiä sitten sijaintia eli missä sijaitsee työpaikka/opiskelupaikka. Kulkuyhteydet ovat ehdottomasti asia mitä pitää tarkkaan miettiä isossa kaupungissa siirtymiset ovat hitaita ja ruuhkat ovat melkeinpä jokapäiväisiä. Tästä syystä moni käyttää työ/opiskelupaikkaa lähtökohtana ja vetää sitten tietyn ”aikarajan” eli miten paljon on valmis käyttämään aikaa siirtymisiin eli miten kaukana koti voi sijaita työ/opiskelupaikasta. Tämä helpottaa jo hieman suunnistamista.

Moni ystävä piti meitä hulluina kun halusimme muuttaa Kanarialta Madridiin ja lähes kaikki pelottelivat liikenteellä ja jatkuvilla ruuhkilla. Mutta oikean asuinpaikan valinnalla olemme välttäneet nuo jatkuvat ruuhkat eli meitä ei Madridin liikenneruuhkat haittaa ollenkaan. Asuinpaikalla on iso merkitys elämänlaatuun.

Kolmas tekijä on sitten ehkä elämäntyyli eli mitä kodilta ja asuinympäristöltä haluaa.

Madrid on myös varsin monimuotoinen kaupunki jossa melkeinpä jokaisella alueella on täysin oma luonteensa ja omat erityispiirteensä – asioita, jotka vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun. Mutta hyvä puoli on se että varmasti löytyy asuinpaikka jokaiseen makuun – halusi sitten asua keskustan vilinässä tai enemmän maaseudulla, luonnon ympäröimänä.

Keskusta-elämää kaipaaville M30-ympyrätie on sellainen hyvä lähtökohta eli jos asunto jää tuon ympyrän sisäpuolelle niin voi sanoa asuvansa Madridin keskustassa. Tämä aluee koostuu useista ns. arvo-alueista, joissa asuntojen neliöhinnat ovat yli 7000 €, paikoitellen jopa yli 10 000 €. Mutta toki tuon M30- alueen sisältä löytyy muutamia edullisempiakin asuinalueita, joissa asuntojen hinnat ovat keskimäärin 5000€/m2.

Kalleimpia alueita keskustassa ovat Salamanca, Retiro ja Chamberí. Näillä alueilla saa melko varmasti varautua maksamaan yli 8000 € / m2 kohden.

Me emme näitä alueita edes harkinneet koska meillä ei ole mitään tarvetta asua keskustassa. Meille oli tärkeämpää se että asuinalue on rauhallinen, ympärillä on luontoa & puhdasta ilmaa ja että vältymme Madridin ruuhkilta. Eikä tuolta alueelta kyllä olisi löytynytkään sellaista asuntoa mitä olimme etsimässä – ainakaan meidän budjetilla. Itse asiasssa olisi pitänyt olla valmis maksamaan vähintään vielä toiset 530 000 € että olisi saanut M30-tien sisäpuolelta sitä mitä olimme hakemassa.

Ja onneksi kaikki eivät edes halua asua keskustassa koska sille ei ole välttämättä tarvetta. Etätyöt ovat mahdollistaneet sen että monet tekevät töitä kotona ja näin ollen ei ole tarvetta asua aivan ydinkeskustassa. Toisaalta moni haluaa myös enemmän tilaa eli vastinetta rahalle ja suuntaa tästä syystä keskustan ulkopuolelle.

Madridissa on toimiva metroverkosto ja monet haluavatkin asua sellaisen metrolinjan varrella joka yhdistää kodin ja työ/opiskelupaikan. Tai ainakin niin että kovin montaa vaihtoa ei tarvitsisi tehdä matkan aikana. Näin voi suunnata ydinkeskustan ulkopuolelle vähän edullisemmille asuinalueille mutta kuitenkin niin että julkinen liikenne on toimivaa.

Metro mahdollistaa liikkumiseen keskustaan hyvinkin monelta suunnalta eli ensimmäisenä pitää miettiä missäpäin kaupunkia haluaa asua, esim. Madridin pohjois- ja etelänpuoleiset alueet ovat hyvinkin erilaisia. Yleisesti pohjoispuolta pidetään parempana asuinalueena kuin Madridin etelänpuoleisia alueita mutta kaikki tietysti riippuu siitä mitä haluaa ja arvostaa.

Sijainnin ja hinnan lisäksi pitääkin miettiä että minkälaista asuinympäristöä haluaa ja minkälainen asuntotyyppi kiinnostaa. Tietyillä alueilla asuntokanta koostuu lähes täysin kerrostaloasunnoista eli jos haluaa esim. oman pihan niin silloin pitää olla valmis muuttamaan kauemmaksi – jos budjetti ei jousta miljonaaluokan asuntoihin. Uudet kerrostaloalueet taas ovat varmimmin sellaisia joissa asukaskunta on keskimäärin nuorempaa – nuoria pariskuntia ja nuoria perheitä. Kaupungin laitamille onkin noussut viimeisten 10 vuoden aikana uusia, valtavia kerrostaloalueita ja useimmilla alueilla uusia taloja rakennetaan jatkuvasti lisää.

Myös turvallisuus on asia johon pitää aina suurkaupungeissa kiinnittää huomiota siitäkin huolimatta että Madridin turvallisuustilanne on parantunut viime aikoina. On tiettyjä alueita, joita on perinteisesti pidetty keskimääräistä turvattomampina mutta mitään täysin turvattomia alueita ei täältä edes löydy. Tosin on tiettyjä alueita joissa en kyllä liikkuisi yksi pimeän aikaan…

Palveluiden suhteen asuinalueita ei tarvitse laittaa mitenkään eriarvoiseen asemaan koska melkeinpä mistä tahansa pikkukylästäkin täällä löytyy kaikki peruspalvelut eli vaikka asuisi ns. maaseudulla niin arki on toimivaa. Eli jos haluaa asua rauhallisessa paikassa ja luonnon ympäröimänä niin sekin onnistuu Madridissa ilman että pitää tinkiä esim. peruspalveluista. Toki silloin tarvitaan ehdottamasti omaa autoa koska julkinen liikenne ei näillä alueilla ole välttämättä kovinkaan toimivaa. Mutta toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä että nämä alueet ovat yleensä monin tavoin turvallisempia ja rauhallisempia.

Tästä hyvänä esimerkkinä on meidän ”pikkukylä”, joka sijaitsee ns. maaseudulla luonnon ja peltojen keskellä, n. 30 min ajomatkan päässä Madridin keskustasta. Asukkaita on n. 7000 mutta periaatteessa kylästä löytyy kaikki palvelut joita arjessa tarvitsee: ruokakauppoja on 5 kpl, apteekkeja kaksi, pankkeja useita, posti, terveyskeskus, yksityinen lääkäriasema, huoltoasema, pikkukauppoja (luontaistuotekauppa, lihakauppa, hedelmä- ja vihanneskauppa, leipomo, valokuvaamo, ravintoloita ainakin 6 kpl, pari kahvilaa, kuntosali, kunnallinen liikuntakeskus jossa myös maauimala, kirjasto, ala- ja yläkoulu, valtion tukema yksityiskoulu jossa myös lukio, autokoulu, eläinlääkäriasema, fysioterapiakeskus, hostelli, partureita, vanhainkoti jne. Ja 20 min päässä on lukuisia isoja ostoskeskuksia, lentokenttä ja käytännössä melkeinpä kaikki palvelut mitä nyt sattuisi tarvitsemaan. Mutta täällä asuminen kuitenkin edellyttää omaa autoa.

Voi siis sanoa että Madridista ja sen ympäristökunnista löytyy varmasti jokaiselle se ”oikea” asuinpaikka. Riippuu siitä mitä haluaa ja paljonko on valmis käyttämään rahaa.

Jokainen asunnonhakijahan on erilainen ja etsii omanlaistaan asuntoa – yksi haluaa asua keskellä kaupunkia asunnon koosta, kunnosta tai hinnasta riippumatta, toinen taas haluaa löytää juuri täydellisen asunnon ja on ehkä valmis joustamaan alueen suhteen kun taas kolmas ehkä haluaa löytää itselle parhaiten sopivan asuinalueen ja on valmis ehkä tinkimään muista seikoista.

Eli sen oikean asuinpaikan löytäminen on prosessi johon vaikuttavat monet tekijät ja joskus pitää olla myös hyvää tuuria mukana.

Valtaosa ulkomaalaisista ei ole välttämättä kuullutkaan alueesta nimeltä Soria sillä tämä alue on niitä seutuja, jonne matkailijat harvoin eksyvät Espanjassa. Eivät edes espanjalaiset matkailijat.

Paikka, joka on kaukana kaikesta, keskellä ei mitään.

Soria sijaitsee keskisessä Espanjassa, Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen itäosassa. Maakunnan pinta-ala on reilut 10 000 km2 mutta asukkaita on alle 90 000 eli väestöntiheys on koko Espanjan alhaisin, vain 8.6 asukasta/km2.

Maakunnan alueella on yhteensä 183 kuntaa (kaupunkia/kylää), joista n. puolet on alle 100 asukkaan kyliä. Maakunnan pääkaupungissa Soriassa, asuu n. 40 % koko maakunnan väestössä, muualla väkeä on siis todella harvakseltaan.

Soria on lähes täydellinen vastakohta suurkaupunki Madridille, jonka väestöntiheys on yli yli 800 asukasta / km2. Eli jos suurkaupungin kiire, ruuhkat ja ihmispaljous ahdistaa niin silloin Soria on loistava paikka asua. Tai vierailla. Tämä on Espanjaa alkuperäisimmillään – puro y duro.

Sorian historia on varsin mielenkiintoinen sillä alueen hallinnasta on historian aikana taisteltu useaan otteeseen ja jälkensä ovat jättäneet niin roomalaiset kuin arabit. Alue tunnetaankin erityisesti vanhoista linnoista, vartiotorneista, kirkoista ja luostareista. Iso osa niistä on jo raunioina mutta osassa on säilynyt paremmin ja jotkut kunnostettu jopa matkailukäyttöön.

Meille Soria on kuitenkin tärkeä vähän eri syistä. Siellä on meidän ”pueblo” eli kylä.

Espanjassahan monet vanhemmat sukupolvet ovat kotoisin jostain pienestä kylästä, pueblosta. Joko he tai ainakin heidän vanhempansa, isovanhempansa ja isoisovanhempana. Kaupungistumisesta huolimatta monilla on edelleen tiiviit suhteet noihin vanhoihin kotiseutuihin ja jopa nuoremmat ihmiset suuntaavat lomillaan takaisin puebloon. Se on ikäänkuin turvapaikka- paikka, jossa on todennäköisesti vietetty lapsuuden kesät & lomat ja jonne edelleen palataan aina kun on mahdollisuus.

Ja meillä puolison isänpuoleinen suku lähtöisin Soriasta. Juuret johtavat pienen pieneen kylään joka on ihan kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Lähimpään kauppaan ajaa n. 40 minuuttia, maakunnan pääkaupunkiin tunnin verran, Madridiin matkaa on reilut pari tuntia.

Kyseessä on hyvin tyypillinen Sorian maaseudun kylä. Samanlaisia on alueella kymmeniä, jos ei jopa satoja. Ja kaikilla samanlainen historia eli asukkaat ovat vuosikymmenien aikana vähitellen muuttaneet isompiin kyliin tai kaupunkeihin. Jäljelle jääneet ovat jo hyvin iäkkäitä. Näillä seuduilla voi todellakin tuntea ajan pysähtyneen.

Kylä on yksi koko Espanjan ”vanhimpia”, jos asukkaiden keski-ikä huomioidaan. Viimeisimpien tilastojen mukaan asukkaita kylässä on nykyään enää 8 ja heidän keski-ikänsä lähempänä 80 vuotta. Viimeinen ”lapsi” tähän kylään syntyi n.50 vuotta sitten.

Parhaimpina päivinä 1920-luvulla asukkaita on ollut lähes 400 mutta siitä vähitellen määrä on sitten pienentynyt. Ja veikkaisin, että muutaman vuoden päästä vakituisia asukkaita ei ole enää ollenkaan.

Kesällä meno on kuitenkin aavistuksen vilkkaampaa sillä monet talot ovat pysyneet sukujen hallussa ja kesällä nuoremmat sukupolvet suuntaavat lomanviettoon ”puebloon” eli kylään, maaseudun rauhaan. Etenkin jokaisen kylän suojelupyhimyksen päivät ovat sellaisia, jotka saavat eloa näihin pienimpiinkin kyliin. Tässä meidän kylässä niitä vietetään elokuun puolessa välissä.

Tavallaan kylät ovat yksinkertaisuudessaan todella viehättäviä – melkeinpä kaikki talot on rakennettu samasta materiaalista, lähiseudun kivistä. Ei ole kerrostaloja, ei teollisuuhalleja eikä katuvarsien mainoskylttejä. Ei meteliä eikä liikennettä. Vain tuulen humina ja satunnaiset eläinten äänet rikkovat hiljaisuuden.

Perinteiseen tapaan meilläkin kylässä oma talo. Ja ihan komea talo onkin. Perinteinen ulkoapäin mutta sisältä kuitenkin ihan moderni. Alakerrassa pari makuuhuonetta, keittiö, olohuone sekä kylpyhuone ja yläkerrässä iso avonainen tila jossa voi myös yöpyä. Tilaa siis isommallekin seurueelle, myös pihapiiriä riittää.

Talon rakensi aikoinaan puolison isä perintömailleen ja nykyään se on siis puolison ja hänen veljiensä omistama.

Emme ole kauhean ahkearasti ehtineet tuolla kuitenkaan lomailla koska on niin monta muutakin paikkaa missä pitäisi lomilla käydä. Mutta nyt yritämme parantaa tavat ja käydä siellä edes silloin tällöin.

Onhan se hyvä välillä ottaa etäisyyttä kaikkeen, ladata akkuja ja elää vähän yksinkertaisemmin. Digipaastokin on tavallaan pakollinen koska kylässä ei toimi edes 4G kunnolla. Puhumaan ehkä pystyy, viestejäkin voi satunnaisesti lähettää mutta netissä ei kyllä pysty pyörimään.

Itse toki tykkään kovasti näistä pienistä kylistä ja maaseutuelämästä ja voisin hyvinkin viihtyä kylässä pidempiäkin aikoja. Etenkin jos pihassa olisi vaikka hevosia ja muita eläimiä, jotka pitäisivät arjessa kiinni. Kesällä ehkä uima-allas olisi kyllä pakollinen lisä ja talvella sauna.

Mutta voisiko tällaisessa paikassa sitten asua pidemmän päälle? Sitä on vaikea sanoa. Jos pitäisi valita että asuako täällä vai jossain kerrostaloasunnossa Madridin lähiössä niin ehkäpä valitsisin kuitenkin tämän vaihtoehton.

Suomessa on totuttu maksuttomaan julkiseen koulutukseen eivätkä kaikki ole edes välttämättä tietoisia siitä että Suomessakin on yli 80 yksityiskoulua ja näissä perusopetusta antavissa yksityskouluissa on oppilaita yli 20 000. Toki yksityskoulua käyvien määrä on prosentuaalisesti äärimmäisen pieni – ainakin jos sitä vertaa moniin muihin Euroopan maihin. Esim. Belgiassa yli puolet oppilaista käy yksityiskoulua, Espanjassakin yli 30 %. Myös monissa muissa maissa, esim. Unkari, Ranska, Tanska, Portugali, päästään yli 15 prosenttiin.

Mutta erona Suomeen on se että suosiostaan huolimatta yksityiskoulut eivät yleensä ole maksuttomia.

Täällä Espanjassa yksityiskouluilla on pitkät perinteet ja ne ovat äärimmäisen suosittuja, yli 30 % oppivelvollisuusikäisistä käy jonkinlaista yksityiskoulua.

Espanjassahan on olemassa kolmenlaisia kouluja – julkisia kouluja, valtion tukemia yksityiskouluja (colegio concertado) sekä yksityiskouluja (colegio privado). Eikä tämä koske pelkkää perusopetusta ja lukiota eli täältä löytyy tietysti myös yksityisiä yliopistoja. Käytännössä täällä on siis mahdollisuus vetää koko koulu-ura läpi yksityisen järjestelmän kautta astumatta julkisen koulun puolelle. Eikä tämä ei ole edes mitenkään harvinaista vaan täysin normaalia siitäkin huolimatta että koulu”urasta” pitää maksaa pitkä penni.

Mitä yksityiskoulut sitten tarkalleen maksavat?

Yksityiskouluissa opiskelu on täällä Espanjassa aina maksullista mutta toki maksut vaihtelevat paljon riippuen siitä onko koulu täysin yksityinen vai valtion tukema yksityiskoulu. Myös koulun sijaitsee vaikuttaa hintaan, koulun ”suosio” sekä se että minkälaista opetusta koulu tarjoaa.

Valtion tukemissa yksityiskouluissa kk-maksut ovat yleensä n. 50-250 €, koska ne saavat päärahoituksen toimintaansa Espanjan valtiolta eivätkä voi virallisesti periä kuukausimaksuja. Siitä huolimatta monissa kouluissa on käytössä ”vapaaehtoinen” kuukausimaksu, joka on kuitenkin käytännössä pakollinen. Edullisimpia ovat usein uskonnollisten järjestöjen ylläpitämät koulut mutta toisaalta kalleimmat voivat olla lähes samaa hintaluokkaa täysin yksityisten koulujen kanssa eli kuukausimaksut saattavat olla jopa 500 €.

Nämä valtion tukemat yksityiskoulut ovat tavallaan osa kunnallisten koulujen järjestelmää vaikka ovatkin yksityisiä, esim. erilaisten yhdistysten, yritysten tai uskonnollisten järjestöjen omistamia. Niihin haetaan myös saman hakujärjestelmän kautta jossa erilaiset tekijät vaikuttavat kokonaispisteisiin joiden mukaan paikat jaetaan.

Nämä valtion tukemat concertado-yksityiskoulut ovat peruja babyboom-ajalta, jolloin Espanjaan syntyi lyhyessä ajassa ennätysmäärät lapsia ja heidän saavuttaessaan kouluiän tarvittiin nopeasti paljon uusia kouluja. Ja koska valtio ei pystynyt niitä järjestämään niin kehitettiin systeemi jossa valtio alkoi maksamaan opetuksesta yksityisille tahoille. Tuo järjestelmä on sitten jäänyt elämään vaikka syntyvyys on laskenut noista vuosista.

Valtion tukemat concertado-yksityiskoulut ovat kuitenkin edelleenkin hyvin suosittuja koska monet kokevat ne julkisia kouluja paremmiksi vaihtoehdoiksi. Näiden koulujen aikataulut ovat yleensä myös parempia työssäkäyville vanhemmille koska koulupäivät ovat monissa kouluissa pidempiä kuin julkisissa kouluissa. Täällähän alakouluikäiset eivät voi lähteä koulusta kotiin ilman että joku aikuinen on heitä hakemassa.

Myös kk-maksujensa puolesta nämä valtion tukemat yksityiskoulut ovat suurimman osan saavutettavissa eli ne eivät ole vielä niin kalliita kuin varsinaiset yksityiskoulut. Kuukausimaksut ovat siis sellaisia joihin monilla on vielä mahdollisuus ja moni on valmis tuon satsauksen tekemään.

Yksityiskouluissa, jotka ovat täysin yksityisiä eivätkä kuulu concertado-järjestelmän piiriin eivätkä näin ollen saa minkäänlaisia tukia valtiolta, opetus maksetaan täysin vanhempien lompakosta ja tämä näkyy sitten kuukausimaksuissa. Näissä kouluissa kuukausimaksut ovat espanjalaisittain korkeita, yleensä jotain 500-1500 euron välillä. Hinnat toki vaihtelevat alueittain, kouluittain ja iän mukaan. Kalleimmissa kouluissa kuukausimaksut nousevat jopa 2500 euroon.

Edullisinta koulunkäynti on esikouluiässä (3-6v.), kalleinta taas lukiossa. Madridin ja Barcelonan koulut ovat keskimäärin kalliimpia kuin yksityiskoulut muualla Espanjassa. Jopa kaupunkien sisällä on isoja eroja.

Mitään yhtä ainoaa esimerkkiä maksuista on siis mahdotonta antaa.

Omat kokemukset yksityiskouluista ja niiden maksuista

Meillä on kokemusta kolmesta eri yksityiskoulusta, kaikki täysin yksityisiä. Tytär kävi 3-vuotisen Montessori-esikoulun Las Palmasissa ja se maksoi n. 400 euroa kuukaudessa, ruokailusta maksettiin erikseen jos siihen halusi osallistua. Koulussa ei ollut koulupukua emmekä myöskään maksaneet erikseen materiaaleista.

Koulu oli hyvä, pieni ja hyvin perhekeskeinen. Parempaa esikoulua en voisi lapselle toivoa. Olimme kaikin puolin tyytyväisiä niin kouluun kuin ”opetukseen”. Täällähän esikoululaiset opettelevat jo lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan – asioita, joita lasten pitäisi ainakin alustavasti hallita kun virallinen koulu alkaa 6-vuotiaana.

Primariaan eli ala-asteelle tytär siirtyi sitten isoon, kansainväliseen kaksikieliseen yksityiskouluun. Siellä kk-maksu oli n. 450-480 euroa ja lisäksi maksoimme erikseen ruokailuista (pakollinen), kirjoista, koulumateriaaleista, vakuutuksesta, kouluvaatteista sekä erilaisista retkistä.

Kun muutimme tänne Madridiin niin tytär aloitti täällä kansainvälisessä yksityiskoulussa ja maksamme siitä nyt n. 850 euroa kuukaudessa (yläaste). Lukiossa kk-maksu nousee n. 1000 euroon tai jos haluaa käydä kansainvälisen IB-lukion niin silloin kuukausimaksu on n. 1300 euroa.

Lisäksi maksamme ruokailusta 240 € / kk. Jos käyttäisi koulukuljetusta niin sen hinta olisi 145 € kuukaudessa. Myös kaikki kirjat pitää maksaa erikseen ja niihin menee useita satoja euroja joka vuosi. Kouluvaatteita ei sen sijaan käytetä tässä koulussa. Oppilailla pitää olla oma ipad, joka pitää itse hankkia. Vuosittainen kouluvakuutus maksaa 100 € ja se on myös pakollinen.

Kouluvuoden aikana tehtävät isommat ”retket” maksetaan myös erikseen. Aina tammikuussa koululaiset suuntaavat viikoksi Andorraan laskettelemaan, hinta n. 1000 €. Vuosittain he tekevät myös yhden leirikoulun, joka maksaa n. 200-250 €. Retket maksetaan ihan suoraan myös vanhempien omasta lompakosta eli niihin ei kerätä rahaa myyjäisillä tmv. Kouluvuoden aikana tehtävistä päiväretkistä ei sen sijaan tarvitse maksaa erikseen.

Maksamme tällä hetkellä siis vähintään sellaiset 11 000 euroa vuodessa erilaisia kouluun liittyviä maksuja. Eikä kyseessä ole mikään megarikkaiden elitistinen yksityiskoulu vaan aivan tavallinen yksityiskoulu, joita täällä Madridissa on melkeinpä joka nurkalla. Ja monia paljon kalliimpiakin on tarjolla. Itse asiassa tyttären koulu on kyseisen alueen edullisimpia.

Kannattaako moinen satsaus?

No, monien mielestä kyllä sillä Espanjassa n. 30 % koululaisista / opiskelijoista käy yksityiskoulua (peruskoulu). Espanjassa on yli 9000 yksityiskoulua ja niitä löytyy nykyään melkeinpä joka kolkasta. On myös alueita, joissa lähes puolet kaikista oppilaista käy yksityiskoulua (Pais Vasco, Madrid).

Monet Espanjalaiset ovat siis sitä mieltä että lasten koulun käynnistä kannattaa maksaa.

Myös me olemme sitä mieltä että kannattaa. Siitäkin huolimatta että tuolle rahalle olisi varmasti muutakin käyttöä. Siinä vaiheessa kun tytär pääsee lukiosta olemme käyttäneet rahaa pitkälti yli 100 000 euroa. Todennäköisesti yli 120 000 -tarkkaa summaa en halua edes laskea. Tuollainen summa olisi toki ihan kiva pahanpäivänvara tai sillä saisi jonkun sijoitusasunnon vaikkapa Suomesta. Mutta kaikkea ei voi aina mitata rahassa.

Emme ole oikeastaan koskaan edes harkinneet julkisen puolen koulua vaikka sellainen olisi tuossa kivenheiton päässä kotoa. Ja tästä omasta kylästä löytyisi myös sellainen edullisempi, valtion tukema yksityiskoulu jossa kk-maksut ovat 250 €. Eli vaihtoehtoja kyllä olisi. Toki siinä vaiheessa kun teimme muuttoa tänne Madridiin niin emme vielä tienneet että missä tulisimme asumaan joten emme olisi edes voineet hakea paikkaa noihin kouluihin koska meillä ei ollut täällä asuntoa. Eli siinä vaiheessa ainoa mahdollinen vaihtoehto oli yksityiskoulu.

Ja koska tytär kotiutui hyvin uuteen kouluun, sai siellä heti paljon hyviä ystäviä ja olimme kouluun kaikin puolin tyytyväisiä, niin emme sitten myöhemmin enää edes miettineet koulun vaihtamista.

Olemme puolison kanssa vahvasti sitä mieltä että koulutus on asia johon kannattaa panostaa, myös rahallisesti. Etenkin täällä Espanjassa kilpailu on kovaa lähes tulkoon kaikilla aloilla ja mitä paremmin koulu valmistaa oppilaita työelämään ja sen haasteisiin, niin sitä paremmat mahdollisuudet on pärjätä elämässä.

Yksityiskouluissa opetusmetodit ovat usein nykyaikaisempia ja pyritään siihen että tiedot & taidot ovat mahdollisimman laaja-alaiset. Oppilaita haastetaan monella tapaa eikä vain mennä sieltä mistä aita on matalin. Tyttären koulussa esim. noudatetaan kansainvälistä IB-ohjelmaa missä vaaditaan kriittisempää ajattelua kuin perinteistä opetusmenetelmää noudattavissa kouluissa. Kokeista ja kursseista ei siis pääse läpi vain sillä että ”sylkee” paperille kaiken ulkoa opetellun materiaalin vaan tietoa pitää osata käyttää ja analysoida.

Myös kielten opetus on aivan eri tasolla kuin julkisissa kouluissa – pelkästään englantia opiskellaan viikossa 8 tuntia ja lisäksi toisena vieraana kielenä saksaa, jota on 3 tuntia viikossa ja sitäkin on opiskeltu jo ala-asteen 3.luokalta lähtien.

Ja koska yksityiskoulut joutuvat kilpailemaan oppilaistaan niin kouluille on tärkeää että tulokset ovat hyviä. Kun vanhemmat maksavat suuria summia niin sijoitetuille rahoille odotetaan myös vastinetta. Tästä syystä koulut kiinnittävät paljon huomiota oppilaiden menestykseen ja myös mahdollisiin ongelmiin puututaan hyvissä ajoin.

Yksityiskoulut pystyvät myös itse valitsemaan oppilaansa ja tämä takaa tietynlaisen oppimisilmapiirin sekä yleensäkin sen että koulussa ja luokissa ei ole yleensä suurempia ongelmia koska niihin yleensä puututaan välittömästi. Tosiasiahan on myös se että monet vanhemmat valitsevat yksityiskoulun siitä syystä että se takaa tietynlaisen sosiaalisen piirin lapselle ja täällä Espanjassa monille perheille on yllättävän tärkeää se että luokkakaverit ja lapsen ystävät tulevat samasta sosioekonomisesta ryhmästä.

Toisaalta taas monet perheet valitsevat valtion tukeman uskonnollisen yksityiskoulun arvosyistä. Katolisuus on tärkeä asia edelleen monissa perheissä joten heille on luonnollista valita sellainen koulu jossa näitä arvoja painotetaan.

Saako rahalla sitten onnea ja menestystä?

Fakta lienee se että kalleinkaan yksityiskoulu ei takaa automaattisesti parempaa tulevaisuutta ellei sitten satu olemaan syntynyt kultalusikka suussa. Ja fakta on myös se että julkisista kouluistakin on täysin mahdollista päästä opiskelemaan mitä tahansa ja minne tahansa. Mutta toki se sehkä vaatii keskimääräistä enemmän lahjakkuutta ja päättäväisyyttä itse oppilaalta. Ongelmana on nimittäin usein se että erittäin lahjakkaita oppilaita ei välttämättä pystytä kannustamaan riittävästi koska luokkien pitää edetä heikoimpien tahdilla, toisaalta taas erityistä tukea tarvitsevat jäävät usein myös apua vaille. Yksityiskouluissa tällaisiin ”ongelmiin” pystytään tarjoamaan paremmin apua ja tukea.

Meille kaikista tärkeintä yksityiskoulun valinnassa oli se fakta että koulu pystyy tarjoamaan hyvälaatuista opetusta. Tämä tarkoittaa myös sitä että koulu opettaa oppilaat vaatimaan itseltään vähän enemmän, asettamaan tavoitteita ja työskentelemään omien päämääriensä saavuttamiseksi. Elämä kun ei ole aina kivaa, mukavaa ja helppoa ja monesti asioiden eteen pitää tehdä paljon töitä. Ja tässä vaiheessa elämää se on jo hyvä oppia.

Toki tärkeää oli myös se että koulu takaa rauhallisen oppimisympäristön koska koulun pitää olla paikka missä on hyvä olla. Ja tytär on todellakin tyytyväinen kouluunsa vaikka vaatimustaso on korkea ja töitä on tehtävä. Opettajat ovat oikeasti kiinnostuneita oppilaistaan, koulussa on hyvä ilmapiiri ja tyttärellä on koulussa aivan huikeita ystäviä – huipputyyppejä, joilla on arvot kohdillaan. Nämä ovat ystäviä jotka tulevat todennäköisesti kulkemaan mukana läpi elämän.

Eli me olemme tyytyväisiä vaikka summa onkin huikea ja sillä rahalla voisi olla muutakin käyttöä. Meillä on kuitenkin vain yksi ainoa lapsi ja pystymme tämän hänelle tarjoamaan. Joten miksi emme sitä tekisi.

Vihdoin ja viimein näyttää siltä että kevät tekee tuloaan myös täällä Espanjassa. Euroopan matala- ja korkeapaineet ovat asettumassa ”omille” paikoilleen ja se tarkoittaa sitä sääolosuhteet palautuvat ikäänkuin normaaleiksi. Juuri sopivasti kun kevät on virallisesti alkanut.

Meillä on yleensä jo tässä vaiheessa vuotta selvillä ja varattuina vuoden reissut koska olemme huomanneet että mitä aikaisemmin lentoja ja hotelleja varailee niin sitä paremmin niitä on tarjolla ja hinnatkin ovat edullisemmat. Mutta tänä vuonna suunnitelmien teko takkuilee. Ei ole oikein selvää että milloin mennään ja minne mennään mutta ehkäpä nuo suunnitelmat tästä vähitellen selkiytyy.

Ensimmäinen loma-ajankohta olisi jo muutaman viikon päästä sillä edessä on pääsiäinen ja sehän tarkoittaa koulusta 10 päivän lomaa. Loistava tilaisuus siis lähteä jonnekin mutta… Puolisolla ei ole tietenkään lomaa eli perheenä emme voi lähteä minnekään kauemmas. Korkeintaan voimme tehdä viikonloppureissun jonnekin lähelle.

Toki olen tyttären kanssa reissanut paljon kahdestaankin ja voisimme tuolloin esim. lentää Kanarialle jotta tytär pääsisi katsomaan ystäviään (viime kerrasta on jo kohta vuosi). Mutta lentojen hinnat pääsiäisen aikaan ovat aivan järkyttäviä – ei oikein huvittaisi maksaa 500 € / hlö jostain Kanarian lennoista.

Myös Suomeen olisi kivaa mennä, etenkin kun siellä on ollut varsin kaunis kevät. Mutta kun lentohinnat ovat yli 700 €/hlö niin sekään ei oikein houkuttele.

Jäljelle jää siis reissaaminen täällä Espanjassa koska omalla autolla on helppoa ja edullista ajella minne tahansa ja ilman suurempia etukäteissunnitelmia.

Ja jos emme keksi mitään mielenkiintoista tai säät eivät suosi (viime vuonna satoi koko pääsiäisloman) niin sitten ehkä pysyttelemme kotosalla ja keksimme täällä jotain puuhaa. Eihän aina ole pakko lähteä jonnekin reissuun kun on lomaa.

Tämä jahkaaminen ja päättämättömyys johtuu ennen kaikkea siitä että tänä vuonna puolison lomat eivät osu kovin hyviin ajankohtiin ja se vaikeuttaa suunnitelmien tekoa.

Puolison ensimmäinen kesälomapätkä (10 päivää) alkaa tänä vuonna jo 14.kesäkuuta mutta tyttären koulu loppuu virallisesti vasta 20.päivä. Mutta. On kuitenkin mahdollista että tytär voisi jäädä lomalle jo 13.kesäkuuta mutta vain siinä tapauksessa että mitään kokeita ei jää uusittavaksi. Eli se viimeinen kouluviikko on varattu pelkästään uusintakokeille. Mutta se että jääkö kokeita uusittavaksi, selviää tietenkin vasta aivan viime hetkellä eli 13.6 annetaan vuoden viimeiset arvostelut.

Toki olemme melko varmoja että tytär selvittää kaikki ja loma alkaa tuolloin 13.6. mutta täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole. Aina voi käydä huono tuuri. Tyttären kaverille kävi juuri näin sillä hän oli ollut sairaana silloin kun yhden kriteerin koe pidettiin ja niinpä seurauksena oli se että hänen piti uusia koe.

Tyttären koulussa noudatetaan IB middle years- ohjelmaa, jossa kaikkia aineita arvioidaan eri kriteereiden (4kpl) mukaan ja jos yksikin näistä kriteereistä ei täytä vaatimuksia niin silloin koe pitää uusia. Vaikka muuten olisikin saanut hyväksyttävän tai jopa hyvän arvosanan. Esim. vaikka saisi eri kriteereistä keskiarvosanaksi 7 mutta yhden osa-alueen arvostelu on jäänyt alle hyväksytyn niin silloin sen osa-alueen koe pitää uusia. Vaikka arvosana aineesta olisi ollut ok.

Ärsyttävää mutta asia mille ei voi mitään. Eli pitää vain odotella viime hetkeen ja tehdä sitten ex-tempore päätös lomasuunnitelmista.

Selvää on kuitenkin se että Suomeen ei kannata tuossa vaiheessa enää lähteä vaikka mieli tekisi. Liput ovat todennäköisesti jo paljon arvokkaampia, mitään mökkiä on melkeinpä mahdotonta vuokrata noin lähellä ajankohtaa (koska juhannus) ja myös autonvuokraus on aina kalliimpaa kun viime hetkellä lähtee vuokrailemaan. Myös ajan puolesta reissu jäisi turhan lyhyeksi koska 5.heinäkuuta meidän on oltava Madridissa. Parasta siis jättää Suomi-reissu parempaan ajankohtaan.

Kesän aloitusreissu tulee siis olemaan myös jonkinlainen ex-tempore reissu. Jos löydämme järkevän hintaiset lennot Kanarialle niin ehkä suuntaamme sinne. Jos ei löydy niin sitten sitten lähdemme reissuun omalla autolla – todennäköisesti jonnekin päin Espanjaa tai ehkä Portugalin puolelle.

Tämä on kyllä yksi Madridin parhaista jutuista – sijainti keskellä maata tarjoaa monia mahdollisuuksia ja pystyyhän täältä ajelemaan vaikka kauemmaksin, jos vain haluaa.

Toki tänä kesänä pitää Suomeen päästä, se on must. Puoliso ei tänä vuonna pääse mukaan reissuun mutta tyttären kanssa suuntamme sinne sitten heinäkuussa. Lentoja pitäisi ehkä alkaa katselemaan ja varailemaan ennenkuin hinnat nousevat.

Mutta reissuun lähdetään vasta heinäkuun 5.päivän jälkeen koska meillä on liput Rio Babel-festareilla täällä Madridissa. Sinne on päästävä sillä puolison veljellä on bändinsä kanssa siellä keikka. Ihan mahtavaa!

Suomen reissulle meillä ei ole mitään ihmeellisempiä suunnitelmia. Ehkä joku mökki pitää vuokrata jossain vaiheessa, edes muutamaksi päiväksi, koska mökkielämä on parasta Suomessa. Mutta heinäkuu on onneksi täynnä kaikenlaisia tapahtumia joten eiköhän sitä tekemistä löydy ilman suurempia suunnitelmiakin. Ja tärkeintä on kuitenkin ajan viettäminen perheen, ystävien ja läheisten kanssa.

Kesään kuuluu aina myös ”pakollinen” reissu Pohjois-Espanjan Galiciaan niin sinne todennäköisesti suuntaamme joskus elokuussa. Mutta sitäkään ei tarvitse etukäteen suunnitella koska menemme omalla autolla ja majoitumme puolison perheen kesäasunnolla. Eli matkaan voi lähteä silloin kun sääennuste näyttää hyvää keliä.

Galiciahan on vähän kuin Suomi – hyvällä tuurilla on kaunista ja lämmintä, huonolla tuurilla kylmää ja sateista. Eikä sinne tietenkään kannata suunnata jos ennusteet lupaavat pelkkää sadetta.

Kesän (ja koko vuoden) pääreissu meillä ajoittuu aina kesän loppuun eli elo-syyskuun vaihteeseen jolloin puolisolla on kesän toinen lomapätkä. Meistä on mukavaa tehdä vuoden pääreissu aina tässä vaiheessa, juuri ennen kuin koulut alkavat ja on aika palata takaisin arkeen. Viime kesänä olimme New Yorkissa, sitä edellisenä Kreikassa. Tänä kesänä suuntaamme todennäköisesti Italiaan. Ensin muutama päivä Roomassa ja sitten loppulomaksi Sardiniaan.

Roomassa olemme käyneet aikaisemminkin tyttären kanssa mutta hän oli viime reissun aikaan 6-vuotias eli muistikuvat ovat jo vähän haalentuneet ja siksi hän haluaisi palata kaupunkiin nyt uudelleen. Siitä koko idea tähän reissuun itse asiassa lähti.

Ja sehän sopii myös meille – Italia on upea ja monipuolinen lomamaa ja sinne pääsee täältä Espanjasta nopeasti. Ja kaiken lisäksi myös varsin edullisesti: Madrid-Rooma, Rooma-Sardinia, Sardinia-Madrid lennot yhteensä vain 270€ /hlö.

Alunperin suunnitelmissa oli tehdä pieni kiertomatka Italiassa autoillen mutta loppujen lopuksi Sardinia houkutteli enemmän. Auto on toki tarkoitus vuokrata sielläkin.

Sardinian rantoja on kehuttu kovasti, myös saaren alkuperäisyyttä. Ja tykkään myös siitä ettei siellä ole mitään isoja lomakohteita vaan enemmän paikallisuutta, pieniä kyliä & kaupunkeja. Ja kun ensin käymme Roomassa viettämässä enemmän kulttuurilomaa niin sen jälkeen on kiva lomailla paikassa missä ei välttämättä ole mitään erikoista näkemistä.

Keväästä ja kesästä on siis tulossa kaikin puolin varsin tapahtumarikas koska noiden pidempien reissujen lisäksi kalenterissa on jo kaikenlaista muutakin ohjelmaa sekä lyhyempiä reissuja lähialueille.

Parin viikon pääästä lähdemme käymään Sorian maaseudulla, jossa puolison perheellä on talo. Talo, jonka puolison isä on itse rakentanut ja se oli hänelle todella tärkeä mutta sille ei ole ollut oikein mitään käyttöä. Me olemme käyneet siellä viimeksi huhtikuussa 2017, puolison veljet muutaman kerran näiden vuosien aikana.

Ny pitäisi sitten päättää että mitä talolle tehdään ennen kuin se alkaa vaatimaan isompia remontteja sillä faktahan on se että tyhjillään seisova talo alkaa nopeasti rapistumaan.

Tavallaan paikka on aivan ihana sillä se sijaitsee kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Soria on harvaan asuttua seutua, asukkaita vain 9 / km2, ja tuossa kylässä heitä on vielä vähemmän – viime vuonna vain 8 asukasta. Lähimpään isompaan kylään (jossa esim. ruokakauppa) on 40 minuutin ajomatka.

Tuolla saa siis olla aivan omassa rauhassa. Edes matkapuhelimet eivät toimi siellä.

Talo itsessään on kyllä ihan viihtyisä ja asuttavassa kunnossa. Pihaa on vaikka muille jakaa ja lisäksi kiinteistöön kuuluvia peltoja on lähistöllä missä voisi jopa viljellä jotain. Mutta eihän tuollaiselle talolle kauheasti ole käyttöä – ei vaikka sinne ajaisi täältä parissa tunnissa.

Taisin joskus aikaisemmin mainita että olisi kivaa tänä vuonna tehdä joku ex-tempore reissu ja vaikuttaa siltä että niitä on sitten tänä vuonna luvassa 🙂

Espanjassa on käytössä vivienda protegida-järjestelmä, jonka puitteissa rakennetaan hintasäädeltyjä asuntoja niille joilla ei ole varaa ostaa asuntoa vapailta markkinoilta.

Erityisen paljon näitä hintasäädeltyjä asuntoja rakennettiin 1950-luvulta lähtien ja pelkästään vuosien 1960-1979 välillä niitä valmistui 3.4 miljoonaa. Rakentaminen vähentyi 90-luvun jälkeen merkittävästi ja ollut todella vähäistä 2000-luvun alusta lähtien vaikka asuntojen tarve on kasvanut koko ajan.

Asunto-ongelmahan on yksi isoimmista ongelmista tällä hetkellä Espanjassa, etenkin isommissa kaupungeissa sekä rannikoiden matkailualueilla, joissa hinnat ovat nousseet niin omistus- kuin vuokra-asunnoissa paikoitellen niin korkeiksi että jopa työssäkäyvillä ihmisillä on vaikeuksia löytää ns. järkevän hintaista asuntoa. Espanjan väkiluku jatkaa tasaista nousuaan mutta asuntoja ei ole kuitenkaan rakennettu viime riittävästi ja hinnat vapailla markkinoilla ovat nousseet valtavasti viime vuosien aikana.

Ei siis pidä ihmetellä sitä että miksi espanjalais”nuoret” asuvat todella pitkään vanhempiensa luona, keskimäärin n. 30-vuotiaiksi. Omaan asuntoon ei aikaisemmin monella ole mahdollisuutta.

Toki viime vuosina on tätäkin tilannetta yritetty parantaa esim. Bono alquiler joven -tuella, joka on alle 35-vuotiaille tarkoitettu 250 € kuukausituki vuokraan. Mutta tämä on tarkoitettu vain työssäkäyville nuorille (palkka max. 3.5 x IPREM) ja lisäksi siihen on lukuisia muitakin vaatimuksia ja sitä maksetaan enintään 2 vuoden ajan.

Tuo IPREM -tuloraja on täällä yleisesti käytössä oleva tulonlaskentamuoto jonka avulla lasketaan oikeuksia juuri erilaisiin avustuksiin. IPREM-kuukausitulo on keskimäärin 600€ ja monissa tuissa rajana on 3 / 3.5xIPREM.

Toisaalta kotona asuminen antaa mahdollisuuden säästää omaa asuntoa varten. Oman asunnon ostaminen on nuorille vapailta markkinoilta haastavaa sillä asunnot ovat kalliita ja asuntolaina saamiseksi vapailta markkinoilta ostettavaan asuntoon tarvitaan vähintään n. 30 % säästöt (asunnon hinnasta). Ja sen säästäminen on monille iso projekti koska uran alkuvaiheessa palkat ovat alhaisia jopa ns. parhaimmilla aloilla. Esim. erikoistuvien lääkärien ensimmäisten vuosien kk-palkka vaihtelee 1200-1800 euron välillä, riippuen alueesta ja päivystysten määrästä.

Täällä Espanjassahan on käytössä myös ns. määritelty minimipalkka, joka on tällä hetkellä 1184€ kuukaudessa (brutto) ja työssäkäyvistä arviolta n. 13 % ansaitsee tuon minimipalkan verran, alle 35-vuotiaissa osuus on merkittävästi korkeampi. Alle 24-vuotiaista työntekijöistä yli 30 % tienaa minimipalkan verran, 25-34 vuotiaistakin vielä lähes 20 %.

Suojelluissa asunnoissa lainaehdot ovat kuitenkin vähän helpommat ja esim. lainan saamiseksi riittää usein 20 % säästöosuus. Myös lainan korot voivat olla normaalia alhaisemmat. Ja tietysti asuntojen hinnat ovat markkinahintoja edullisemmat. Tästä syystä ne ovat houkutteleva vaihtoehto.

Näitä suojeltuja asuntoja on olemassa erilaisia kuten VPO (proteccion oficial), VPPB (publica basica),VPPL (precio limitado) ja kaikissa näissä erilaisia kriteereitä, jotta asuntoja voi hakea. Yhteistä kaikille on se että asunnot on tarkoitettu vain niille, joiden tulot eivät ylitä tiettyä tulorajaa.

Tämä tuloraja on määritelty ja julkisen puolen rakennuttamissa VPPB-asunnoissa se on 5.5 x IPREM-tulot (valtion määrittelemä tuloraja kotitaloudelle, n. 600€/kk). Mutta yksityisen puolen rakennuttamissa yleensä 7.5 x IPREM.

Lisäksi asunnoissa saattaa olla muitakin rajoittavia tekijöitä, esim. ikä (joissakin on maksimi yläikä esim. 35-vuotta), nykyinen asuinpaikka (monissa edellytyksenä asuminen jo samalla alueella) ja nykyinen asuinmuoto (esim. jos omistat jo asunnon niin et välttämättä voi edes hakea näitä asuntoja)

Asuntojen myyntiä on myös rajoitettu eli näitä ei voi ostaa sijoitusmielessä vaan ne on tarkoitettu omaan asumiskäyttöön. Yleensä näissä suojelluissa asunnoissa on 15-20 vuoden raja eli vasta tuon ajan jälkeen asunnon voi myydä vapailla markkinoilla.

Suojellut asunnot ovat pääasiassa kerrostaloasuntoja ja yleensä niitä rakennetaan usein ns. uusille asuinalueille, hieman kaupunkien ydinskeskustan ulkopuolelle. Yleensä paikkoihin, joissa on toimiva julkinen liikenne mutta niitä voidaan rakentaa myös muualle.

Asunnot, joita rakennetaan tähän tarkoitukseen, voivat olla korkeintaan 150m2 mutta jokaiselle asuntotyypille on omat rajoitukset. Nuo isommat, yli 110m2 asunnot, on yleensä tarkoitettu vain ns. suurperheille (vähintään 3 lasta). VPPB-asunnoissa taas korkein neliömäärä on 110 m2 ja niissä on vielä muita asuntoja alhaisemmat tulorajat. VPO-asunnoissa korkein neliömäärä on puolestaan 90m2.

Suojeltuja asuntoja haetaan aina ns. julkisessa ”kilpailussa” eli ensin pitää tehdä hakemus ja sitten järjestetään kaikkien kriteereiden täyttäneiden kesken asuntolotto. Jos onni suosii tuossa arvonnassa niin voi asunnon ostaa itselleen. Tuo asuntolotto on aina julkinen tapahtuma eli siihen osallistuneet voivat olla paikalla ja asunnot valitaan sitten siinä järjestyksessä mikä lotossa on osunut.

Tällä hetkellä Madridin maakunnassa on myynnissä kaikkiaan 29 uutta hintarajoitusten piiriin kuuluvaa rakennusprojektia ja kaikista halvimman asunnon hinta on 137.100 € + IVA. Uusien suojeltujen asuntojen IVA on tällä hetkellä 4 % kun vapailla markkinoilla maksetaan 10 %.

Tuolla hinnalla on myynnissä yhden makuuhuoneen asunto, 60 neliötä, Arganda del Reyn-kunnassa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Madridin keskustasta.

Vastaavasti kallein tarjolla oleva suojeltu asunto on neljän makuuhuoneen 122m2 asunto, jonka hinta on 336.385€ + IVA.

Kyseessä on 25 asunnon pienkerrostalo Cobeñan-kunnassa, noin 35 min ajomatkan päässä keskustasta. Asunto kuuluu ns. VPPL-asuntoihin ja niitä voi hakea mikäli talouden tulot eivät ole enempää kuin 7.5 x IPREM-tulot (valtion määrittelemä tuloraja).

Samalle alueelle on suunnitteilla toinenkin VVPL-kerrostalo johon tulee 2mh (55m2) asuntoja, 3mh (71-76m2) asuntoja että 4mh (113m2) asuntoja.

Hinnat ovat 2mh asunnoissa 205.000 € +IVA, 3mh asunnoissa 244.00 – 255.000€+IVA ja 4 mh asunnoissa 344.00 €+IVA. Hintoihin sisältyy myös autotallipaikka sekä varastokoppi.

Tämä projekti on oli nyt keväällä hakuvaiheessa ja 65 asunnon taloon tuli hakemuksia 110. Seuraavaksi järjestetään sitten asuntolotto eli katsotaan että ketkä onnelliset voivat päästä ostamaan asuntoja.

Asunnot kuuluvat ns. VPPL-asuntoihin ja niitä voi hakea mikäli talouden tulot eivät ole enempää kuin 7.5 x IPREM-tulot. Hakijalla ei voi myöskään olla omistusasuntoa ennestään missään Espanjan alueella, hänen tulee olla iältään 25-35 vuotias ja kaiken lisäksi olla asukkaana kyseisen kunnan alueella vähintään vuodesta 2020.

Viime aikoina hintarajoitettujen asuntojen hinnat ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä koska hinnat ovat monelle yhä edelleen liian korkeita eikä lainan saamiseksi vaadittavaa summaa ole helppo saada kokoon nykyisillä palkoilla. Toisaalta korkeista hinnoista huolimatta asuntoja ei ole tarjolla riittävästi eli niitä valmistuu vähemmän kuin mitä olisi kysyntää.

Hintarajoitetuista asunnoista on siis valtava pula, ei pelkästään Madridissa vaan koko Espanjassa. Asuntoja rakennetaan mutta aivan liian vähän ja hakijoita valtavat määrät.

Yhtä suuret jonot, jos ei jopa suuremmat, on hintarajoitettuihin vuokra-asuntoihin. Siitäkin huolimatta että viimeisten viiden vuoden aikana Madrid on sijoittanut 860 miljonaa euroa yli 4000 hintarajoitetun asunnon rakentamiseen – näistä noin puolet on jo valmistunut ja loput puolet on lupa- tai rakennusvaiheessa.

Juuri hiljattain Madridissa arvottiin 260 uutta yhden makuuhuoneen vuokra-asuntoa, jotka oli suunnattu alle 35-vuotiaille joiden kotitalouden tulot jäivät alle 3.5 x IPREM. Jotkut onnelliset pääsivät nauttimaan uusista vuokra-asunnoista, joiden vuokrat ovat merkittävästi alle markkinahintojen ja suhteutettuna tulotasoon eli vuokra on n. 20-30 % tuloista. Keskimääräinen vuokra näissä asunnoissa on n. 500 € kuukaudessa.

Mutta kun asuntoja on liian vähän ja vuokrat vapailla markkinoilla jatkavat vain nousuaan niin monilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tyytyä soluasumineen, jonka suosio Madridissa ja Barcelonassa on noussut ennätyslukemiin viime aikoina.

Eikä sekään ole välttämättä mikään halpa asumismuoto sillä parhailla alueilla huoneiden hinnat nousevat jo monin paikoin yli 600 euroon. Siis yhdestä huoneesta jaetussa asunnossa.

Asunto-ongelma on siis todellinen eikä siihen ole tulossa mitään suurempaa helpotusta ainakaan lähiaikoina.

Talvi on taputeltu ja kevät tekee tuloaan – tosin hieman haparoivin askelin. Helmikuun alussa näytti jo siltä että talvi olisi takana ja kevät täällä sillä päivälämpötilat kohosivat upeasti 15-18 asteeseen, aurinkoisessa ja suojaisessa paikassa jopa 20 asteeseen. Mantelipuut alkoivat kukkia, pellot vihertää.

Mutta nyt taas tuntuu talvisemmalta eikä pelkästään täällä Madridissa vaan koko Espanjassa. Viimeiset kaksi viikkoa on satanut melkeinpä joka päivä ja itse asiassa sadetta on paikoin tullut ennätysmäärät. Jopa eteläisessä Espanjassa jossa viime vuodet on kärsitty kuivuudesta.

Jopa Andalucian tekoaltaissa on nyt vettä yli 40 % kokonaistilavuudesta ja kun kevään sateet ovat ohitse niin tilanne tulee olemaan vielä parempi. Sateille ei nimittäin näy ainakaan toistaiseksi loppua. Atlantilta valuu jatkuvasti uusia matalapaineita, jotka kulkevat läpi Espanjan tuoden lisää sadetta.

Sen lisäksi että vettä sataa paljon keskivertoarvoja enemmän niin myös lämpötilat ovat keskimääräistä alhaisemmat. Nuo alhaiset lämpötilat ovat mahdollistaneet sen että lunta on tullut Espanjan vuorilla huikeat määrät ja esim. Madridin vuorilla on lunta jopa yli 2 metriä. Itse asiassa täällä on tällä hetkellä eniten lunta kaikista Espanjan laskettelukeskuksista!

Tänä vuonna koko talvi oli täällä Madridissa varsin kylmä mutta toisaalta hyvin vähäsateinen ja nyt ne koko talven sateet ovat sitten tulleet yhden kuukauden aikana. Tällaiset pitkä sadejaksot eivät ole kovinkaan yleisiä täällä. Yleensä vettä sataa muutaman päivän ja sitten saattaa olla viikkokausia poutaista. Ja erityisesti kevätsateet huhti-toukokuussa ovat yleensä sellaisia nopeita mutta hyvin voimakkaita kuuroja. Saa nähdä että jäävätkö ne tänä vuonna kokonaan välistä ja kesä iskee sitten kertaheitolla kun näistä matalapaineista päästään joskus eroon.

Sateet kuitenkin tekevät hyvää luonnolle ja tietysti vedenkeruualtaisiin kertynyt vesi on tarpeellista sillä niistä käytännössä tulee kaikki käyttövesi Espanjassa.

Nämä kuvat ovat Madridin vanhimmasta padosta, joka sijaitsee Madridin koillispuolella ja kuvien ottamisen välissä on vain 3 kk.

Madridin vesijärjestelmään kuuluu yhteensä 14 pintavedenkeruuallasta patoineen ja jokineen ja lisäksi kaksi pohjavesiallasta, jonka päällä Madrid sijaitsee. Tuota vettä ei kuitenkaan käytetä muuta kuin varavesivarastona eli sieltä pumpataan vettä vain silloin jos kuivuus yllättää eikä pintavesialtaissa ei olisi riittävästi vettä. Viimeksi sieltä on pumpattu vettä vuonna 2006 jolloin pintavesialtaissa oli vettä n. 40 % verran.

Mutta nyt on tullut vettä, jopa enemmän kuin tarpeeksi. Käytännössä monissa paikoin vedenkeruualtaat on nyt niin täynnä että vettä on jouduttu juoksuttamaan ohi patojen koska lisää vettä on vielä luvassa. Madridin suurimmasta altaasta juoksutetaan tällä hetkellä yli 100m3 /s.

Toki myös luonto kiittää sateista ja pellot vihertävät upeasti tällä hetkellä.

Vaikka sateet ovat tarpeellisia niin täytyy kyllä myöntää että vähitellen tämä jatkuva sade alkaa jo kyllästyttämään. Etenkin kun se rajoittaa kovasti tuota tyttären harrastamista. Meillähän ei ole maneesia käytössä eli sateella ei juurikaan ratsasteta, ei ainakaan silloin kun vettä tulee kaatamalla monta päivää putkeen. Hevosten laitumet ovat sateen myötä vetisiä ja kentät myös. Jatkuvasti pitää katsoa ennusteita että milloin on enemmän vettä luvassa ja pitää siirtää hevoset sisätiloihin. Täällähän hevoset asustavat pääasiassa ulkosalla ja sisälle ne siirretään vain tarvittaessa.

Koska sääennusteet eivät juuri parempaa keliä lupaile ainakaan ennen huhtikuuta niin märissä merkeissä jatketaan. Onneksi on Suomesta tuodut Nokian kumisaappaat ja kunnon sadetakit – niiden kanssa pärjää kelissä kuin kelissä. Ja sitten kun aurinko paistaa ja sattuu kuivempi päivä niin niistä hetkistä yritetään nauttia mahdollisimman paljon.

Ehkäpä pitää kaivaa vielä myös talvivaatteet varastosta, pakata lumilauta autoon ja lähteä nauttimaan Madridin lumisista rinteistä. Kuten espanjalainen sanonta sanoo: si no puedes con ellos, unteles. Eli turhaa taistella tuulimyllyjä vastaan.

Nautitaan siis nyt tästä koska kohta kesä, kuumuus ja kuivuus, on taas täällä.

Asumis- ja elinkustannuksista on tullut kirjoiteltua viime aikoina joten siihen liittyen nyt sitten vielä kolmas postaus eli mitä maksaa ruoka madridilaisessa lähikaupassa.

Valitsin vertailuun kylämme BM-lähikaupan, en Lidliä tai Aldia tai mitään kansainvälistä kauppaketjua vaan kaupan joka vastaa mahdollisimman hyvin esim. perus-suomalaista ruokakauppaa, tyyliin S-market.

BM-supermercados-ketju on espanjalainen ruokakauppaketju, jolla on tällä hetkellä ruokakauppoja Baskimaan ja Cantabrian lisäksi myös Navarrassa, La Riojassa, Avilassa sekä Madridissa. Kaupalla on myös oma BM-merkki jonka alla on on yleensä tarjolla edullisimmat vaihtoehdot eri tuotteista.

Suomalaiset vertailuhinnat ovat S-kaupan valikoimista ja tasapuolisuuden vuoksi olen yrittänyt hakea mahdollisimman samanlaisia tuotteita molemmista kaupoista.

Kauppojen omat merkit on myös huomoitu ja monissa tapauksissa ne olivatkin niitä edullismpia.

hedelmät & vihannekset

Banaani 1.99€/kg – Suomessa 1.69 € /kg

Peruna, irto 1.49€/kg – Suomessa 0.75€/kg

Tomaatti, irto 1.99€/kg – Suomessa 2.89€/kg

mandariinit, irto 2.99€/kg – Suomessa 2.29€/kg

porkkanapussi 1.09€/kg – Suomessa 0.99€/kg

salaattimix -pussi 200g 1.25 € / Suomessa 2.09€

proteiinit (liha,kana,juusto,kala)

sika-nautajauheliha 12.90/kg / Suomessa 6.88 €/kg

naudan jauheliha 15.95€/kg / Suomessa 9.98€/kg

kananmunat 12 kpl 2.60 € / Suomessa 1.89 €

luomukananmunat 6 kpl 2.60 € / Suomessa 2.09 €

kanan rintaleike, kokonainen 11.90€/kg / Suomessa 10.55 €/kg

emmental-juusto viipaleina 12.45 €/kg / Suomessa 11.80€/kg

lohi, ruodoton viipale 27.68€/kg /Suomessa 19.90€/kg

maitotuotteet

maito 0.83€/l / Suomessa 0.92€/l

voi 14.60€/kg / Suomessa 11.95€/kg

perusjogurtti purkeissa, maustettu 1.50 €/kg – Suomessa 2.47€/kg

valio proteiinivanukas 1.79€/kpl – Suomessa 1.39€/kpl

juomat

appelsiinimehu 1.52€/litra – Suomessa 1.66€/litra

Iso oluttölkki 0.47 € – Suomessa 1.81 €

Pieni oluttölkki 0.35 € – Suomessa 1 €

Coca-cola tölkki 0.92€/kpl – Suomessa 1.79€

Coca-cola pullo, iso 1.06€/litra – Suomessa 3.98€/l

Coca-cola zero tölkki 0.92€/kpl – Suomessa 1.69€

Coca-cola zero pullo, iso 1.05€/litra – Suomessa 1.53€/litra

kahvi, suodatin 10.20€/kg – Suomessa 4.98€/kg

leivät, pasta, jauhot

paahtoleipä, vaalea (iso pakkaus) 1.45€/kg – Suomessa 1.98€/kg

paahtoleipä, seka 1.43€/kg – Suomessa 3.18€/kg

spaghetti 1.60€/kg – Suomessa 0.76€/kg

vehnäjauho 0.72€/kg – Suomessa 0.43€/kg

hygieniatuotteet

pyykinpesuainetabletti 4.25 € / 20 kpl – Suomessa 3.65€/20 kpl

wc-paperi, 2-kerroksinen 0.21€/rulla – Suomessa 0.22€/rulla

Jos näistä tuotteista tekee ns. ostoskorin niin Espanjassa korin hinta olisi 141.70 € kun taas vastaavan korin hinta Suomessa olisi 119.18€. Tässä siis laskettu juuri noilla esimerkkihinnoilla, esim. kg-, litra- tai kappalehinnat.

Ainahan sitä sanotaan että miten halpaa on eläminen Espanjassa kun ruokakin on paljon halvempaa kuin Suomessa. Mutta näköjään tilanne ei olekaan ihan sellainen eli tämän testin perusteella täysin samanlainen ostoskori maksaa Espanjassa 23 € enemmän.