Tuntuu uskomattomalta että asumme Madridissa mutta kuitenkin pienessä kylässä maaseudulla. Madridin upea siluetti näkyy kotimme ikkunoista ja yölliset valot muistuttavat että olemme suurkaupungin kupeessa. Mutta toisaalta ikkunoista vilahtavat myös äärettömyyksin jatkuvat viljapellot. Aika mahtavaa!
Olemme niin lähellä mutta kuitenkin sopivan kaukana.
Meidän kylä on yksi Madridin 179:stä kunnasta ja asukkaita tässä pikkupueblossa on n. 8000. Yhteensähän Madridissa on n. 6.7 miljoonaa asukasta eli varsin pienestä paikasta on kysymys.
Pienestä koostaan huolimatta tämä kylä on varsin aktiivinen ja tarjoaa kaikki peruspalvelut. On omat koulut (mahdollisuus käydä bachillerato eli paikallinen lukio omassa kylässä), kirjasto, urheilutalo (jossa mahdollisuus harrastaa kaikenlaisia lajeja), useita ruokakauppoja, ravintoloita, muutama pankki, posti, terveyskeskus ja muut tärkeät palvelut. Mutta toisaalta kaikki Madridin palvelut ovat vain 15-30 minuutin ajomatkan päässä. Eli perusjutut saa ihan omalta kylältä mutta 15-3 minuutin ajomatkan päästä löytyvät jo kaikki mahdolliset kaupat ja huvitukset mitä kuvitella saattaa.
Tämä ei kuitenkaan ole mikään uinuva syrjäkylä eli täältä ei tarvitse ajella muualle aktiviteettien perässä vaan tarjolla on jos jonkinlaista tekemistä niin lapsille kuin aikuisille. Harrastuksia on esim. lapsille tarjolla ihan laidasta laitaan: koripallo, lentopallo, voimistelu, karate, judo, jalkapallo, tennis, taitoluistelu (rullaluistimilla), padel, kiipeily, tanssi, juoksu jne. Osa näistä lajeista tarjoaa harjoittelumahdollisuuksia myös aikuisille.
Näiden lajien lisäksi on tarjolla kaikenlaisia liikuntatunteja (pilates, jooga, kuntopiiri, zumba, tanssi, spinning jne). Toki täällä on mahdollisuus harrastaa muutakin kuin liikuntaa – tarjolla on mm. ompelukerho, mindfulness, viininmaistelu, teatteri, erilaiset instrumentit, kuoro, shakki, maalaus, keramiikka, nypläys jne. Myös ikäihmisille on tarjolla omia aktiviteetteja.
Täällä meidän kylällä järjestetään säännöllisesti myös kaikenlaisia retkiä, tapahtumia, kilpailuita, juhlia jne. Tässä viime aikoina on ollut mm. espanjalaisen munakkaan valmistuskisa, paella-kisa, juoksukisa, hawaiji-teemajuhlat, pyöräretki jne.
Kesällä puolestaan oli vesi-teemajuhlaa lapsille, ulkoilmaleffanäytöksiä kylän aukiolla, ibiza-teemajuhlat koko perheelle, musiikkifestivaali, puistopenkkien maalauskisa, yöllinen pyöräretki, kylän yhteinen grillausilta jne.
Tällä hetkellä vietetään kylän suojelupyhimyksen juhlia jotka kestävät kokonaisuudessaan pari viikkoa ja tänä aikana on tarjolla kaikenlaista ohjelmaa. Ja mikä parasta niin nämä tapahtumat vetävät väkeä paikalle eli ihmiset ovat myös aktiivisesti mukana.
Vaikka emme kylästä tunne vasta muuta kuin seinänaapurit niin silti on ollut hauska käydä nauttimassa tunnelmasta!
Näin yhden kuukauden asumisen jälkeen olemme ehdottomasti sitä mieltä, että valitsimme hyvän asuinpaikan. On mahtavaa, että voimme kotiovelta hurauttaa maastopyörällä polkemaan peltojen keskellä mutta toisaalta Madridin huvitukset ja mahtava kulttuuritarjonta on vain 20-30 min ajomatkan päässä.
Jokaisessa maassa on luonnollisesti erilaiset vaatimukset asunnoille ja toki myös kulttuuri tuo koteihin omat lisänsä.
Mutta mitäpä erikoisuuksia löytyy espanjalaisesta kodista?
Sisälle aukeavat ovet ja kahvaton ulko-ovi
Kun astut espanjalaiseen kotiin, älä yritä avata ovea ulospäin vaan työnnä se sisälle. Tosin avaamiseen tarvitset avaimen sillä ovessa ei ole kahvaa josta oven voisi avata. Se pitää siis avata avaimella.
Ovi lukitaan usein myös avaimella sisältäpäin ja avaimet jätetään paikoilleen. Jotkut tekevät näin vain yön ajaksi, toiset jopa päivällä. Avain jätetään lukkoon siitä syystä, että näin ei pääse sisälle vaikka olisi avain olemassa.
Tässä on kuitenkin se pieni riski, että jos itse unohtaa avaimen lukkoon ja laittaa oven kiinni niin sitä ei saa ulkopuolelta enää auki vaikka ovi ei olisi edes lukittu. Riittää kun se avain on siellä lukkopesässä. Silloin ainoa vaihtoehto on soittaa lukkoseppä paikalle vaihtamaan koko lukko!
Myös sisäovet aukeavat aina huoneen sisälle. En tykkää ollenkaan sillä se tekee monesti pienistä huoneista vielä pienempiä. Mutta näin vain on…
Pyykinpesukone keittiössä
Suomalaisena olen tottunut siihen, että pyykinpesukone löytyy kodinhoitohuoneesta tai pesuhuoneesta. Täällä kodinhoitohuone löytyy aika harvasta kodista eikä sitä pesukoneliitäntääkään löydy pesuhuoneesta.
Joissakin asunnoissa on ulkotilassa oleva lavadero-koppi, pieni varasto, joka on tarkoitettu pesukoneelle. Jos sellaista ei löydy niin loogisin paikka pesukoneelle on tietysti keittiössä.
Lämminvesivaraaja keittiössä
Myös lämminvesivaraaja löytyy yleensä keittiöstä – jonkun kaapin sisältä. Sinne se mahtuu koska se on yleensä naurettavan pieni. On ihan yleistä, että 2-3 hengen asunnossa sähköisen lämminvesivaraajan koko on 50 litraa. Hyvällä tuurilla 80 litraa.
Aika monissa kodissa vesi lämpeää kuitenkin kaasulla. Joko kaasupullon kaasulla taikka kotiin tulee kaasu suoraan putkia pitkin. Näin esimerkiksi on meillä.
Tässä on vain se ärsyttävä juttu, että lämmintä vettä pitää odotella minuuttikaupalla eli hanasta ei tule heti kuumaa vettä kuten sähkölämmitteisen varaajan kanssa. Vettä kuluu siis ihan turhaan.
Kaasupullojen kanssa taas voi käydä niin, että pullo on tyhjä ja jos ei ole varapulloa odottamassa niin sitten suihkutellaan kylmällä vedellä. Voi tosin olla että ensi talvena monissa kodeissa suihkutellaan pääasiassa kylmällä vedellä jos kaasua ei ole tarjolla tai jos hinnat kohoavat aivan pilviin…
Lankapuhelin
Yllättävän monesti espanjalaisesta kodista löytyy edelleen lankapuhelin sillä kiinteiden nettiliittymien yhteydessä se tulee yleensä maksutta lisänä. Meilläkin on sellainen vaikka siihen ei soita oikeastaan kukaan muu kuin joku väärään numeroon soittaja. En muuten edes tiedä numeroa.
Thermomix
Jos espanjalainen perhe saisi valita vain yhden ainoan kodinkoneen niin todennäköisesti se olisi Thermomix -monitoimikone, joka on tarkoitettu ruoanlaittoon. Se tekee käytännössä kaiken-mittaa, sekoittaa, vaivaa, vaahdottaa,soseuttaa, kypsentää, hauduttaa jne. Piippaus vain ilmoittaa, että milloin pitää lisätä mitäkin. Moni vannoo tämän laitteen nimeen.
Meiltä ei löydy Thermomixia enkä ole koskaan edes kokeillut tai haaveillut kyseisestä laitteesta.
Jos meidän pitäisi valita yksi ainoa kodinkone niin se on ehdottomasti tehokas varsi-imuri. Etenkin tällaisessa 4-kerroksen talossa tämä on ihan ehdoton.
Imuria ei muuten löydy jokaisesta espanjalaisesta kodista. Ei todellakaan. Moni hoitaa siivoamiset edelleen harjalla ja pesumopilla.
Tiskisieni
Vähitellen tiskiharjoja on alkanut ilmestyä kauppoihin mutta suurin osa käyttää edelleen tiskisientä. Näin myös meillä. Toki meiltä se tiskiharjakin löytyy mutta sitä käytän harvemmin. Puoliso ei koskaan.
Persianas-kaihtimet ja rejas-ikkunakalterit
Lähes kaikissa kodeissa on ikkuinoissa persianas-kaihtimet eli ikkunan ulkopuolella olevat rullakaihtimet. Ennen kaikkea niiden tarkoitus on suojata asuntoa liialta valolta ja lämmöltä mutta ne tuovat myös yksityisyyttä. Kesällä on hyvin yleistä että ne pidetään alaslaskettuina koko valoisan ajan ettei asunto lämpenisi liikaa. Toisaalta myös iltaisin ne lasketaan jotta kukaan ei näe sisälle. Espanjalaiset ovat hyvin tarkkoja kotinsa yksityisyydestä eikä ole suotavaa, että kadulta tai toisista asunnoista näkee sisälle.
Meillä on nämä joka ikisessä ikkunassa, kodissa yhteensä 20 kpl. Ne lasketaan alas illalla ja nostetaan ylös päivällä, joka ikinen. Kai ne luovat myös jonkinlaista turvaa – asuntomurrothan ovat Espanjassa valitettavan yleisiä.
Ikkunakalterit ovat tästä syystä myös hyvin yleisiä ja ne ovat ikkunoissa ennen kaikkea turvallisuussyistä. Alakerran ikkunoissa sitä varten että kukaan ei pääse ikkunoiden kautta sisälle ja esim korkeiden kerrostalojen ikkunoissa sitä varten että kukaan ei putoa.
Bide-pytty
Moni ulkomaalainen ihmettelee, että miksi espanjaisessa vessassa on kaksi pyttyä`? Ja toinen vieläpä ilman mitään kantta. No, se ilman kantta oleva on bide-pytty eli alapääpesuun tarkoitettu pytty. Bide-suihkuja ei täällä tunneta.
Kaikista käytännöllisimpiä nuo ovat kuitenkin jalkojen pesussa 😉 Itse kun kuljen epäespanjalaisittain jatkuvasti paljain jaloin niin jalat tulee pestyä normaalia useammin.
Tuplapeitto ja tuplatyyny sekä 140 cm leveä parivuode
Espanjalaisille perusparivuode on 140 cm leveä. Ja parivuoteessa on yleensä aina tuplapeitto (ei siis molemmille omaa vaan yksi yhteinen) ja pahimmassa tapauksessa vielä tuplatyyny eli yksi sängynlevyinen tyyny. Ei mikään ihme, että monet avioliitot päätyvät eroon!
Meillä ei ole yhteistä tyynyä, ei todellakaan. Ja sänkykin on 180cm leveä. Sen verran olen antanut kuitenkin antanut periksi, että tuplapeitto löytyy myös meitä.
Muutosta on kulunut nyt viikko ja vihdoin tämä paikka alkaa näyttämään kodilta. Sellaiseltahan tämä on tuntunut heti alusta lähtien mutta kyllä se aika paljon tekee, että talossa on myös huonekalut.
Torstaina meille kannettiin kovasti odotettu Jyskin huonekalulähetys ja taas kerran olohuone oli täynnä pahvilaatikoita. Sisältä paljastui ruokailutilan pöytä + 6 tuolia, lasivitriini sekä tv-taso. Kaikki tietysti itsekoottavina pieninä palasina.
En tietenkään malttanut odottaa, että puoliso saapuisi kotiin työreissultaan joten tartuin työkaluihin ja aloitin kokoamisen. Eihän tuo mitään rakettitiedettä ole – sen kun seuraa ohjeita eli helposti ja nopeasti sain kaikki palapelit koottua. Edes ylimääräisiä ruuveja ei jäänyt käteen. Tosin ruokapöytä jäi makaamaan väärinpäin lattialle koska se painaa yli 70 kg ja on yli 2 metriä pitkä eli en millään saanut sitä käännettyä yksin ympäri.
Jos sitten tiistaina saisimme sen yhdessä käännettyä kun puoliso palaa työreissulta takaisin kotiin. Meillä on toki toinen pöytä keittiössä joten emme joudu lattialla sentään syömään.
Tv sen sijaan odottelee lattialla. Se saapui ennen televisiotasoa enkä tietenkään uskalla yksin sitä lähteä nostelemaan. En painon takia vaan siksi, että nykyään laitteet on kuulemma niin herkkiä että väärin nostamalla saattaa saada tuhoa aikaiseksi. Mutta tuokaan ei haittaa koska televisiota en katso oikeastaan koskaan.
Vaikka paljon kaikenlaista puuttuu toki vielä (matot, lamput, sisustusjutut) niin siitä huolimatta meidän koti näyttää nyt jo kodilta.
Ja itse asiassa se tuntuu 2.0 versiolta meidän vanhasta kodista. Paljon samaa mutta myös vähän uutta. Tilasimme monista huonekaluista nimittäin ihan samat versiot kuin mitä edellisessä kodissa. Meidän sänky on sama mutta nyt 180 cm leveänä versiona (ennen 160 cm), tyttären sänky on sama malli mut nyt 140 cm leveänä (ennen 90cm). Yöpöydät on ihan samat kuin ennen ja lipasto samaa settiä. Työpöytä ihan sama. Mitä sitä siis vaihtamaan hyvää ja toimivaa.
Isoin muutos näkyy olohuoneessa. Vaikka huonekalut ovat aika samantyylisiä kuin entisessä kodissa niin ne ovat kuitenkin pienellä twistillä erilaisia. Sohva on hieman eri mallia kuin ennen mutta edelleen samaa tuttua Ikeaa. Ruokapöytä, tv-taso ja vitriini puolestaan Jyskistä kuten edellisessäkin kodissa. Mutta nyt hieman modernimpana versiona. Ihan kiva, että edellinen koti myytiin huonekaluineen koska en tiedä, että olisivatko meidän vanhat kalusteet edes sopineet tähän kotiin.
Olin myös iloinen, että muuttokuormasta löytyi palanen tuttua Marimekon kangasta. Meillä oli tuosta kankaasta tehty taulu entisessä kodissa mutta se jäi sinne. Nyt tein siis uuden ja täsmälleen samanlaisen. Mielikuvituksen puutetta?
Olohuone on kuitenkin vielä aika tyhjän oloinen. Kokoonpanosta puuttuu vielä sohvapöytä – mistä emme päässeet ekalla ostoskerralla yhteisymmärrykseen sekä pari nojatuolia.
Sekä kaikki ”viimesilaukset” eli matot, lamput, taulut ja muut sisustusjutut. Niitä lähdemme sitten seuraavaksi pyydystämään. Veikkaisin, että Ikeaan tai Jyskiin taas päädytään.
Joku voisi sanoa, että meidän koti on kuin Ikean myymälä mutta emme koe tarpeelliseksi käyttää rahoja design-huonekaluihin. Meillä riittää ihan hyvin nuo perusikealaiset. Koti on meille koti, ei mikään sisustuslehden sivu. Käytämme ne säästyneet rahat mielummin talon remontoimiseen.
Ainoa huone, jossa kumisee vielä tyhjät seinät ja lattiat, on meidän kattohuone eikä se ole mikään pieni koppi. Arvaatkaa vaan, että kaikuuko meillä tuon tyhjän tilan takia melkoisesti.
Mutta sinne on tässä vaiheessa turha ostaa mitään huonekaluja tai mattoja pölyä keräämään koska kohtapuoliin tilaan tullaan asentamaan kattoikkuna. Ja sehän tietää rakennuspölyä kun aletaan kattoon tekemään reikää!
Tuolla kattoikunalla on sikäli vähän kiire että haluamme asentaa ennen talven tuloa aurinkopaneelit ja se kattoikkuna pitää olla paikalla ennen kuin niitä aurinkopaneeleita lähdetään asentamaan. Tuo lattiakin menee vielä vaihtoon – joko nyt tai viimeistään ensi kesänä kun remontoimme asunnon kauttaaltaan.
Emme myöskään oikein vielä tiedä, että mitä muuta teemme tuolle kattohuoneelle. Alunperin siitä oli tarkoitus tehdä vierashuone mutta nyt on mieleen hiipinyt sellainen ajatus että jos tekisimmekin huoneesta meidän makuuhuoneen?
Meidän nykyisessä master-makuuhuoneessa on nimittäin sellainen pieni ongelma, että sen yhteydessä on kovinkin muodikas pukeutumis- ja pesuhuone. Mutta tuohon tilaan ei ole erillistä ovea! Ja kun puolisolla alkavat aamuvuorot niin ei ole kivaa herätä 05:30 siihen kun puoliso on suihkussa. Toki siihen jonkun liukuoven varmasti saisi viritettyä mutta en tiedä, että auttaisiko se yhtään mitään. Olisiko siis ehkä parempi rakentaa makuuhuone yläkertaan?
Tuntuu myös vähän hölmöltä tehdä yläkertaan hieno maisema-kattoikkuna ja maksaa siitä useita tuhansia ja sitten pitää tuota tilaa vain vierashuoneena. Käyttöä sille tilalle on kuitenkin aika harvoin. Miksi emme siis nauttisi niistä maisemista itse?
No, katsotaan että mihin tässä päädymme.
Monin paikoin täällä on vielä vähän kolkkoa kun suurin osa matoista, tauluista ja sisustusjutuista puuttuu. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että tämä paikka näyttää ja tuntuu kodilta. Paikalta jossa on hyvä olla.
Meidän ensimmäinen viikko Madridissa on saatu päätökseen ja mitä parhaimmissa fiiliksissä. Pääsimme lauantaina vihdoin muuttamaan omaan kotiin ja takana on ensimmäinen yö täällä uudessa kodissa. Etukäteen vähän pelotti, että onko illalla / yöllä meteliä kun on kuitenkin isompi naapurusto ja edellisessä kodissa ehdimme tottua vähän liian hyvään eli siellä ei kotiin kantautunut minkäänlaisia ääniä. Mutta ainakin viime yönä oli täysin hiljaista.
Aamukahvit maistuivat terasilla.
Paluu arkeen meillä alkoi virallisesti viime viikon maanantaina kun tyttärellä alkoi koulu. Heti alusta lähtien normaalilla aikataululla eli koulu alkaa klo 9.30 ja päättyy klo 17. Päivä on pitkä mutta heillä on keskellä päivää 1.5 tunnin tauko ruokailua, lepoa, liikuntaa, läksyjä tai kavereiden kanssa hengailua varten.
Tytär on sopeutunut hyvin uuteen kouluun. Hänet otettiin hyvin vastaan ja heti ekana päivänä oli löytynyt jo kavereita. Myös ensimmäinen vanhempainilta on meillä jo takana.
Maanataina kirjoitimme myös kauppakirjat meidän uudesta kodista ja saimme tietysti avaimet. Muuttamaan emme kuitenkaan päässeet vielä sillä Ikea ilmoitti, että huonekalut saapuvat etukäteen luvatun maanantain sijaan vasta perjantaina. No, onneksi saimme tilattua kasauspalvelun pojat paikalle heti lauantaiksi ja päivän aikana he kokosivat kaikki huonekalut.
Onneksi tuo viivästys ei sekoittanut pahasti meidän suunnitelmia.
Sen sijaan että olisimme kasanneet koko viikon niitä huonekaluja niin olemme hoitaneet sitten muita asioita. Täällä kun asunnonoston ja muuton myötä on edessä melkoinen määrä byrokratiaa ja paperihommia hoidettavaksi. Ja aika harvaa pystyy edellenkään hoitamaan esim. verkon kautta vaan on mentävä paikan päälle. Se tietää aina turhaan ajanhukkaa mutta toisaalta kuuluu asiaan. Ne nyt vain on hoidettava. Onneksi sähkösopimuksen, kaasusopimuksen ja vesisopimuksen saimme sentään laitettua meidän nimiin ihan puhelimitse.
Vielä on kuitenkin monen monta paperihommaa kuitenkin hoitamatta. Pitäisi käydä mm. kunnantalolla kirjautumassa asukkaiksi (ei onnistu verkossa), sitten pitäisi poliisiasemalla päivittämässä tiedot ja hakeamassa uudet henkilökortit (niissä kun pitää olla ajanmukainen osoitetieto), pitää käydä terveyskeskuksessa ilmoittautumassa jotta voivat määrät ns. omalääkäri jne. Lisäksi kaikkiin mahdollisiin paikkoihin pitää ilmoittaa uusi osoite koska täällä ei ole Suomen kaltaista väestötietojärjestelmää, jonka kautta osoitteet kulkeutuvat automaattisesti kaikkialle. Huh.
No, näitä hoidellaan tässä sitten pikkuhiljaa.
Tiistaina saapui muuttokuorma ja laatikoiden purkamiseen kului pari päivää. On oma urakkansa kun pitää miettiä, että mihin kaikki tavarat asettuvat uudessa kodissa. Hyvä puoli tässä muutossa oli kuitenkin se, että muutimme pienemmästä asunnosta isompaan eli säilytystila moninkertaistui muuton myötä. Ja meillä on myös ihan oma, valtavankokoinen varasto autotallin perukoilla. Ja autotalli on myös jotain mistä olen unelmoinut viime vuodet… Ihan luksusta!
Kodinkoneet tilasimme heti maanantaina kun pääsimme kauppakirjojen teon jälkeen asunnolle tarkistamaan, että mitä oikein tarvitsemme. Entiset omistajat olivat sentään jättäneet uunin ja induktio-lieden mutta jääkaappi, pesukone kuivurilla, astianpesukone ja mikro piti hankkia. Ne tulivatkin heti seuraavana päivänä ja asennettiin samantien paikoilleen. Tehokasta toimintaa.
Ainoa negatiivinen asia kodissa on ehkä ”kodinhoitohuoneen” koko, sinne ei oikein mahdu muuta kuin pesukone/kuivuri, kaasutermostaatti, imuri ja muut siivousvälineet. Sekä meidän kierrätysroskikset. Mutta tällaista ei löytynyt entisestä kodista ollenkaan joten emme voi oikein tuostakaan valittaa.
Aika tyhjää täällä kotona vielä on. Kaikki olo- ja ruokailuhuoneen huonekalut (sohvaa lukuunottamatta) ovat vielä JYSKin varastossa ja niiden pitäisi tulla 7-10 päivän sisällä. No, onneksi meillä on sentään kalusteet terassilla niin olemme sitä käyttäneet nyt olohuoneena.
Yläkerrassa eli makuuhuoneissa ja työhuoneessa on sentään jo kaikki huonekalut paikoillaan. Mutta ovat vielä vähän tyhjiä koska kaikki sisustusjutut puuttuvat vielä. Niitä sitten vähitellen kun tiedetään että mitä halutaan.
Viikon aikana on myös pitänyt hankkia kaikenlaista sälää. Roskiksia, jätteiden kierrätysastiat, leivänpaahdin, vedenkeitin, kahvinkeitin, pyykinkuivausteline, silityslauta, lakanoita, pussilakanoita, pyykkikorit, kaikenlaisia säilytyslaatikoita jne jne jne. Onneksi Amazon toimii täällä loistavasti ja tavarat tulee pääasiassa seuraavana päivänä joten olen tilannut suosilla sieltä enkä ole tuhlannut aikaani siihen, että lähtisin tavaroita pyydystämään.
Jatkuvasti tulee myös lisää juttuja ostoslistalle – sitä mukaan kun huomaa, että ai niin tuokin juttu puuttuu.
Mutta tärkeintä kuitenkin on, että olemme päässeet asettumaan kodiksi. Ja kodilta tämä myös tuntuu.
Viimeiset hetket taloyhtiön altaalla. Huomenna allas menee kiinni – syksy tekee täälläkin jo tuloaan.
Niin se on kesäloma taas saatu pakettiin ja edessä on paluu arkeen. Toki vähän erilaiseen arkeen kuin mitä aikaisemmin. Uusi kaupunki, uudet kuviot. Ja kaiken lisäksi edessä vielä muutto uuteen kotiin. Voisin veikata että tuleva syksy tulee menemään aika vauhdilla ja menee varmasti aikansa ennen kuin uudet rutiinit löytyvät. Mutta mikäs kiire tässä on – pikkuhiljaa asia kerrallaan.
Perjantaina pääsimme tutustumaan tyttären uuteen kouluun sillä koulussa järjestettiin tutustumispäivä uusille oppilaille ja heidän perheilleen. Tosi hienoa, että uudet huomioidaan tällä tavalla. Näin koulunalku uudessa koulussa ei ehkä tunnu ihan yhtä jännittävältä kun koulun tilat ja luokanvalvoja ovat jo tuttuja. Tulevalle 6-luokalle oli tyttären lisäksi tulossa kaksi muutakin uutta oppilasta ja itse asiassa uusia oppilaita primariaan eli alakouluun oli melkoinen määrä – keskimäärin 3-6 per ikäluokka. Koulussa tuntui olevan aika kansainvälinen tunnelma eli perheitä eri puolelta maailmaa ja iso osa tuntui olevan meidän tapaan juuri kaupunkiin muuttaneita.
Tyttären luokanvalvoja vaikutti ainakin ensi tapaamisen perusteella tosi mukavalta – sellainen rento 3-kymppinen mies. Tytär kertoi, että hänellä on kuulemma kaksi lasta, sen enempää emme saaneet informaatiota. Mutta luokanvalvojan kanssa pääsemme paremmin juttelemaan ensi torstaina kun koulussa on jo ensimmäinen vanhempainilta. Kaiken kaikkiaan koulusta tuli ekan käynnin perusteella tosi hyvä fiilis. Uskon, että olemme valinneet hyvän paikan.
Pääasiassa nämä ensimmäiset päivät Madridissa ovat menneet huonekalushoppailuiden merkeissä. Mehän myimme entisen kodin huonekalujen kera eli joudumme ostamaan nyt ihan kaikki huonekalut uuteen kotiin. Ja lisäksi sata muuta asiaa (pienkodinkoneet, silityslauta, pyykkikorit, pyykinkuivausteline, matot, lamput jne). Mutta mennään sillä periaatteella että ne isot, välttämättömät jutut ensin ja sitten vähitellen niitä pienempiä juttuja.
Ikeassa vietimme 3.5 tuntia mutta saimme stettua kerralla suurimman osan perushuonekaluista. Kaikki meni aika loppujen lopuksi aika sujuvasti sillä meillä on tosi yhteneväinen maku. Sohvan olisin ehkä ottanut vähän erilaisen mutta tällä kertaa puolison suosikki päätyi ostoslistalle -hän siinä sohvalle kuitenkin enemmän sitä aikaa viettää.
Me olisimme tyttären kanssa halunneet tämän mutta tällä kertaa puolison valinta voitti
Lisäksi sitten sänky meille ja toinen tyttärelle, tyttärelle myös patja, yöpöydät, laatikostot, levitettävä sohva, työpöydät 3 kpl työtuoleineen, keittiön pöytä + tuolit. Oman patjan tilasimme etukäteen netistä koska sopivaa ei ollut missään tarjolla. Kaikki nämä toimitetaan meille maanantai-iltapäivällä/illalla eli samana päivänä kun saamme avaimet uuteen kotiin.
Toinen isompi shoppialusessio vietettiin JYSKissä. Sieltä lähti mukaan ruokailutilan pöytä tuoleineen, tv-taso ja vitriini. Ne oli edellisessä kodissa myös kaikki Jyskistä. Tosin tällä kertaa ostimme hieman erilaiset eli näin saamme vähän uutta ilmettä olohuoneeseen. Näitä huonekaluja joudumme kuitenkin odottamaan muutaman viikon mutta tv-tasoa lukuunottamatta ne eivät ole sellaisia huonekaluja, joita tässä alussa nyt välttämättä tarvitaan.
Isot (ja toki myös ne pienemmät) kodinkoneet on meillä vielä ostamatta kokonaan ja ne tilaamme netin kautta kotiinkuljetuksella. Näin saamme kaiken kerralla ja suoraan kotiin kannettuna. Mutta emme viitsi tilata vielä mitään ennen kuin näemme, että mitä kaikkea edelliset omistajat ovat jättäneet vai ovatko jättäneet mitään. Asuntokauppaan eivät siis kodinkoneet kuuluneet.
Onneksi niissä on varsin lyhyt toimitusaika eli 2 päivää joten heti maanantaina laitamme tilauksen ja näin ehkä joskus loppuviikosta pääsemme sitten asettumaan kodiksi. Ja sillä aikaa kokoilemme sitten noita Ikean palapelejä ja toivottavasti parissa päivässä saamme niistä huonekaluja aikaiseksi.
Ostoslistalla on kodinkoneiden ja kaiken pienemmän tilpehöörin lisäksi vielä terassin huonekalut eli sohvakalusto sekä terassin ruokapöytä tuoleineen. Nämä ovat tärkeitä koska meillä on kiva lasitettu terassi ja olisi mukava päästä nauttimaan siitä nyt syksyn aikana. Ongelmana vaan on se, että valikoima tähän vuodenaikaan alkaa olla jo melko suppeaa ja terassikalusteita ei ole juurikaan esillä missään. Ja puoliso ei suostu ostamaan mitään kokeilematta eli nettikaupat eivät tule kyseeseen. No, toivotaan että jotkut kivat kalusteet vielä löydetään.
Toki täällä Madridissa olisi ollut tarjolla valtava valikoima kaikenlaisia huonekaluliikkeitä mutta nyt ei aika ja energia riittänyt lähteä niitä kiertämään. Eikä oikeastaan kauheasti edes kiinnostanut. Meidän edellinen kotimme oli myös aika pitkälti Ikea-painotteinen joten tuntui luonnolliselta ostaa aika samanlaiset huonekalut myös uuteen kotiin. Olimme myös tyytyväisiä vanhan kodin tyyliin eli miksipä niitä sitten vaihtamaan. Kaiken huipuksi tulemme asentamaan uuteen kotiin jopa ihan samanlaiset lattiat, jotka meillä oli edellisessä kodissa! Myös keittiön tulemme remontoimaan hyvin samanlaiseksi kuin edellisessä kodissa – sen verran paljon siitä pidimme. Ja uskokaa tai älkää mutta makuuhuoneeseenkin on ostettu samat tapetit kuin mitä meillä oli vanhassa kodissa. Uusi koti tulee siis olemaan kopio meidän edellisestä kodista – kooltaan vain paljon isompi.
Mitäs sitä hyvää muuttamaan.
Tässä vaiheessa emme aio tee sunnolle yhtään mitään – emme maalaa edes seiniä vaikka maalauksen tarpeessa ovatkin. Vain aurinkopaneelit ja ilma-vesilämpöpumppu olisi tarkoitus asentaa heti tässä alkuvaiheessa. Teemme ensi kesänä sitten koko remontin kerralla. Kesällä olemme kuitenkin tyttären kanssa ison osan ajasta muualla ja lisäksi meillä on käytössä puolison äidin asunto eli emme joudu asumaan remontin keskellä. Mutta nyt vain suunnitellaan ja haetaan ideoita tässä tulevan syksyn, talven ja kevään aikana.
Nyt otamme tämän viikonlopun vähän rennommin ja lataamme akkuja. Maanantaina alkaa koulu ja sen myötä pääsemme todelliseen arkirytmiin täällä Madridissa. Hyvä näin – kyllähän sitä arkea on jo vähän odoteltu.
Meillä viime vuosien lomailut ovat suuntautuneet pääasiassa Suomi-Espanja akselille mutta nyt tytär halusi päästä vaihteeksi ”ulkomaille”. Vedimme tällä kertaa sieltä mistä aita on matalin eli suuntasimme naapurimaa Portugaliin. Tämä sopi tyttärelle ja toki maa oli uusi tuttavuus myös itselle. Kohteeksi valikoitu Porto koska olimme tyttären kanssa jo muutenkin siellä suunnalla.
Portoon oli näppärä ajella Espanjan puolelta omalla autolla sillä Vigon kaupungista (jonka lentokentältä haimme puolison mukaan matkalle) ajomatka Portoon kesti vain 1.5 tuntia. Emme itse asiassa edes huomanneet että missä maan rajat vaihtuivat mutta jossain vaiheessa tiekyltit vain vaihtoivat kieltä.
Porto on viehättävä kesäkaupunkikohde. Se sijaitsee Douro-joen varrella ja Atlantin kupeessa eli lämpötilat eivät edes elokuussa yleensä nouse 30 asteen yläpuolelle. Nyt elokuun lopussa päivälämmöt pyörivät 23-25 asteen tuntumassa. Ihan täydellinen kaupunkilomakeli siis! Ja jos helle sattuis yllättämään niin Atlantin tuuliset rannat ovat 20 min ratikkamatkan ja pienen kävelyn päässä.
Ratikka-ajelu on muuten yksi must-juttu kaupungissa. Käytössä ovat nimittäin vielä vanhat, upeat ratikat joiden kuljettaja hyppää välillä kyydistä ja käy käsin vaihtamassa raidetta matkan varrella. Ja päätepysäkillä hommiin kuuluu penkkien suunnan vaihto. Mukava tapa nähdä kaupunkia jos jalkoja alkaa väsyttää.
Muuten emme julkisia kulkuneuvoja tarvinneetkaan reissun aikana. Porto on nimittäin näppärän kokoinen kaupunki jossa lähes kaikki tärkeä sijaitsee kävelymatkan päässä. Vaikka kaupungissa on korkeuseroja eikä niiltä voi välttyä niin siitä huolimatta kaupunkia on helppo kiertää kävellen.
Hotelli kannattaa ehdottomasti valita keskustasta, näin on jo valmiiksi lähellä kaikkea. Me valitsimme majapaikaksi Pão de Açúcar -nimisen hotellin, joka oli muuten ihan nappivalinta. Siisti, hyvä palvelu, hyvät sängyt, hyvä aamupala ja hiljainen keskeisestä sijainnistaan huolimatta. Hotelli oli itse asiassa tosi hauska, kuin pieni retromuseo.
Porton viehättävin osa on ehdottomasti Douro-joen pohjoispuolelle jäävä vanha alue, Ribeira. Alue on täynnä vanhoja, hieman ränsistyneitä taloja mutta toisaalta ne luovat tunnelmallisen ilmapiirin alueelle ja sen lukuisille ravintoloille terasseineen. Ainakin näin kesällä katu oli täynnä ihmisiä nauttimassa tunnelmasta. Näitä ravintoloita emme testanneet vaan valitsimme ruokapaikat hieman perinteisten turistialueiden ulkopuolelta ja valinnat olivat joka kerta ihan loistavia. Hyvää palvelua, maukasta ruokaa ja varsin kohtuulliset hinnat. Edullisimmaan söimme lounaan 10 eurolla, sisältäen ruokajuoman. Kahvin sai halvimmillaan 0.50 eurolla.
Kahvin kanssa kannattaa muuten ottaa paikallinen pastel de nata (tai pastel de Belem) – rapeakuorisen leivonnaisen sisällä on vaniljavanukasta. Kerrassaan maukas leivonnainen!
Kaupungin ”tunnetuin” nähtävyys on varmasti Ponte de Dom Luis I-silta, joka ylittää Douro-joen ja yhdistää Porton sekä joen toisella puolella sijaitsevan Vila Nova de Gaia-kaupungin. Silta on varsin upea – ylätasolla kulkevat metrot ja jalankulkijat, alatasolla ilmeisesti yleensä autot mutta nyt alataso oli remontissa ja vain jalankulkijat pääsivät ylittämään sillän alatasoa pitkin.
Silta kannattaa ehdottomasti kulkea molempia tasoja pitkin sillä alataso yhdistää tunnelmalliset satama-alueet ja ylätasolta puolestaan avautuvat upeat näkymät joelle & kaupunkiin. Siltoja kaupungissa on peräti 6 kpl ja niitä voi käydä ihailemassa esim. perinteisellä jokiristeilyllä, joita myydään rannassa. Mitään varauksia ei tarvitse tehdä etukäteen vaan liput voi ostaa ensimmäisenä lähtevään laivaan. Risteily joella kestää n. 45 minuuttia ja sen aikana näkee kaupunkia vähän eri näkökulmasta. Liput maksoivat aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 7 €.
Ribeiran eli vanhankaupungin alueelta löytyy myös kaupungin katedraali, joka pitää sisällään pääkatedraalin lisäksi pienempiä kappeleita, luostarin ja kaksi tornia. Ulkokuori ei ole mitenkään näyttävä tai loistelia mutta sisältä katedraali on upea. Ehdottomasti muutaman euron arvoisen pääsymaksun arvoinen paikka. Läheltä löytyy myös kaupungin rautatieasema, jossa kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa sillä odotusaulan mosaiikit ovat näkemisen arvoiset.
Oma nähtävyytensä on myös Livraria Lello – kirjakauppa, joka on valittu mm. yhdeksi maailman kauneimmista kirjakaupoista. Tähän kirjakauppaan on kuitenkin pääsymaksu ja lähes aina jonoa. Edes etukäteen netistä ostetulla lipulla ei pääse jonon ohitse. Lipun hinnan saa kuitenkin takaisin jos kirjakaupasta ostaa jonkun kirjan.
Omasta mielestäni parasta ajanviihdettä on kuitenkin vain kävely ympäri kaupunkia ja sen kapeita kujia. Ilman karttaa, ilman suunnitelmaa. Välillä voi piipahtaa lasilliselle johonkin pieneen tunnelmalliseen kuppilaan, joita on joka puolella. Portossa on myös paljon tyypillisiä pikkuputiikkeja (unohda turistikrääsä), joissa kiertely tuo mukavaa vaihtelua.
Jos shoppailla haluaa enemmän niin silloin pitää suunnata vanhan alueen ulkopuolelle, esim. Rua de Santa Catarina-kävelykadulle. Taikka sitten metromatkan päässä sijaitsevalle Norte Shopping-ostoskeskukseen.
Porto on myös tunnettu viinikaupunki ja Vila Nova de Gaian puolella on lukuisia viinikellareita, joissa on mahdollisuus vierailla. Liput kannattaa vilkkaimpaan aikaan hankkia etukäteen sillä kierrokset ovat sen verran suosittuja että ex tempore-lippuja ei välttämättä ole tarjolla. Jos viinit kiinnostavat ja aikaa on enemmän niin silloin kannattaa osallistua pidemmille retkille, jotka suuntautuvat Douron jokilaakson viinitiloille. Meidän aikataulumme ei kuitenkaan tällaista retkeä mahdollistanut mutta täytyyhän sitä jotain jättää vielä seuraavaan kertaan.
Jos aikaa on enemmän niin silloin kannattaa yhtenä päivänä vuokrata esim. polkupyörä ja huristella joenvarren tasaisia reittejä pitkin kohti merenrantaa. Tämä jäi meiltä myös tällä reissulla testaamatta.
Portoa voin kyllä suositella lomakohteeksi. Etenkin tällaiselle lyhyemmälle city-lomalle kohde sopii loistavasti eli muutamassa päivässä ehtii nähdä riittävästi ja silti aikaa jää vielä hengailuun eli ei tarvitse ns. nähtävyyksien perässä juosta hikihatussa vaan voi nauttia myös ihan tunnelmasta ilman painetta siitä, että jotain jää näkemättä tai kokematta. Meidän 11-vuotias neitikin viihtyi reissussa mainiosti.
Viimeiset 10 päivää olemme viettäneet pohjois-Espanjan Galiciassa. Säät ovat suosineet ja olemme nauttineet pohjoisen vehreistä maisemista ihan raikkaista ilmoista. Moni muukin pääkaupunkilainen pakenee Madridin kuumuutta heinä-elokuussa rannikolle. Jotkut Välimeren rannikolla, toiset taas Andalucian suuntaan ja jotkut pohjoiseen – Baskimaahan, Cantabriaan, Asturiakseen tai Galiciaan.
Yksi syy siihe miksi halusimme muuttaa Madridiin oli juuri se, että kaupungin sijainti antaa meille mahdollisuuden tehdä reissuja eri puolille Espanjaa. Kaupunki kun sijaitsee melkeinpä keskellä maata niin sieltä käsin on helppo hurauttaa melkeiknpä mihin tahansa kolkkaan lomailemaan.
Me suuntasimme tällä kertaa Galiciaan, jossa puolison perheellä on kesäasunto ja siellä olemme käyneet lukuisia kertoja. Melkeinpä joka kesä. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta omalla autolla.
Matkaa on 630 km verran ja sen ajelimme sen ihan yhdessä päivässä. Siis minä ajelin. Puoliso kun ei ollut tällä reissulla mukana. Etukäteen vähän pelotti, että miten jaksan ajella tuon matkan kun yleensä 4 tuntia alkaa olla maksimi mitä jaksaa autossa istua. Mutta ratin takana matka meni joutuisammin kuin pelkääjän puolella.
Lähdimme Madridista klo 11 aikaan ja illalla olimme perillä klo 19 aikaan. Matkalla pidimme kaksi taukoa. Ekan tauon aikana nautimme lounaan, toisen tauon aikana jaloittelimme muuten vaan ja virkistyimme jokivarren uimapaikassa.
Matkan varrella olisi ollut paljon mielenkiintoisia paikkoja tutkittavaksi ja vierailtavaksi mutta jätimme ne suosilla tuleville vuosille. Tuota reittiä nimittäin tulemme varmasti aika usein ajelemaan.
Makuuhuoneesta avautuvat maisemat:
Galiciassa meidän tukikohtamme on pikkuruisessa O Vicedon-kylässä, joka sijaitsee melkeinpä Espanjan pohjoisemmassa kolkassa. Vielä 10 vuotta sitten kylään eivät juuri turistit eksyneet mutta nyt koronavuosien aikana kotimaan matkailu on nostanut suosiotaan ja sen myötä myös matkailijat ovat löytäneet tämän viehättävän pikkukylän. No, onneksi kylässä ei ole kuin pari pientä majataloa – yhden yhtä hotellia ei täältä löydy. Pikkukylän tunnelma ja rauhallisuus on siis taattu myös tulevaisuudessa.
Majoitumme tietysti aina puolison perheen asunnossa, jossa puolison äiti viettää aina kaiket kesä paossa Madridin kuumuutta. Mutta onneksi siellä on hyvin tilaa myös vieraille eikä meillä ole mitään ongelmaa majoittua anopin kanssa samaan asuntoon.
Asunnosta aukeaa todella upeat merimaisemat!
Päivät Galiciassa kuluvat meille tuttuun tuun tapaan eli aktiviisesti mutta kuitenkin sopivalla määrällä lepoa. Pitkään aikaan en ole nukkunut niin pitkään ja hyvin kuin mitä nyt tuli nukuttua. Taisi koko kesän univelat tulla kuitattua kerralla!
Nämä Galician rannat ovat kyllä ihan huippuja. Vaaleaa hiekkaa, vesi todella puhdasta ja kirkasta, rannoilla väkeä melkoisen vähän ja ihan rauhallista. Vesi on toki viileämpää kuin Välimeren rannoilla mutta minua se ei ainakaan häiritse ollenkaan. Otan mielummin puhtaat ja viileämmät vedet kuin likaiset ja lämpimämmät. Ja mielummin nämä pohjoisen väljät rannat kuin Välimeren ylikansoitetut, joissa pitää rannalla olla aikaisin aamulla tai muuten ei pyyheliinalle löydy enää paikkaa.
Ja koska Galiciassa ollaan niin 10 päivän aikana on syöty hyvin. Ja pääasiassa tietysti erilaisia mereneläviä.
10 päivää pohjoisen vehreissä maisemissa teki hyvää. On tärkeää päästä nauttimaan luonnosta, eläimistä ja vähän rauhallisemmasta elämästä aina aika ajoin.
Loman päätteeksi kävimme tapaamassa vielä ystäviä Santiago de Compostelan kupeessa sekä kylpemässä Termas de Cuntis-kylpylässä. Eli varsin täydellinen loma!
Nyt matka jatkuu kohti Portugalia ja otamme matkalla kyytiin myös puolison, jolla alkoi myös vihdoin loma!
Muuttaminen on harvemmin mitään mukavaa puuhaa mutta erityisen haastavia muuttopuuhat ovat silloin kuin muuttomatka mitataan tuhansissa kilometreissä eikä muutto onnistu pelkällä muuttoautolla. Muutot maasta/mantereelta toiseen ovat toki oma lukunsa mutta joskus ihan nämä maan sisäiset muutotkin voivat olla astetta hankalampia. Etenkin kun muuttomatka on n. 2000 km ja välissä on Atlantin valtameri.
Maantieteellisestä haasteesta johtuen emme siis voineet vain roudata tavaroita muuttoautoon ja karauttaa uuteen asuntoon niitä purkamaan. Ja vaikka olisimmekin saaneet muuttoautoon siivet niin siitäkään huolimatta tuo yhtälö ei olisi onnistunut koska vanhan kodin piti olla tyhjä heinäkuun alussa mutta uuteen kotiimme pääseme vasta syyskuun alussa. Eli tässä on nyt tällainen pieni 2 kk välivaihe kun vietämme matkalaukkuelämää.
Meidän omaisuus makaa tällä hetkellä jossainpäin Espanjaa, muuttofirman varastossa. Tiettävästi kuitenkin jo täällä mantereen puolella. Varsinaisesta muuttopuuhasta huolehtii siis muuttofirma ihan käytännön syistä.
Tavaroiden varastoinnista parin kuukauden ajan sekä itse muuttolystistä maksamme reilut 1500 euroa. Eikä tuossa muuttokuormassa ole edes yhden yhtä huonekalua! Pelkkiä pahvilaatikoita täynnä henk.kohtaisia tavaroita ja lisäksi muutama polkupyörä – siinäpä meidän muutettava omaisuus. Ei siis ihan mitään halpaa puuhaa.
Jälkiviisaana kävi kyllä mielessä että ehkäpä olisi pitänyt pakata mukaan vain ne tavarat, jotka mahtuvat meidän kahteen autoon ja hoitaa muutto niinkin yksinkertaisesti. Suurin osa noista pahvilaatikoista sisältää nimittäin täysin turhia tavaroita joita emme tule tarvitsemaan. Mutta kun puolison mielestä mukaan pitää pakata mm. 15 vuotta vanhat padel- ja jalkapallovarusteet (vaikka niille ei ole käyttöä enää, koska polvivamma vaivaa..) ja paljon muuta yhtä tärkeää niin mikäs minä olen vastaan sanomaan
Laatikoiden ehdottomasti hyödyllisintä antia ovat petivaatteet, pyyheliinat ja astiat. Mutta muuttoon käytetyllä 1500 eurolla olisi kyllä saanut ostettua melkoisen kasan uusia pussilakanoita, pyyheliinoja ja astioita. Mitä noista laatikoista olisin sitten pelastanut mukaan? No, ehdottomasti kaikki Iittalan ja Arabian astiat.
Onneksi sentään myimme entisen kotimme huonekalujen kera sillä en halua edes miettiä, että paljonko meidän jo elämää nähneen Ikean sohvan roudaaminen Madridiin olisi mahtanut maksaa. Todennäköisesti enemmän kuin mitä siitä aikoinaan maksoimme. Ja kaiken lisäksi se olisi ollut ihan liian pieni meidän uuteen olohuoneeseen. Tyttären 90 cm sänkykin tulee vaihtumaan leveämpään eli sillekään ei uudessa kodissa olisi ollut käyttöä. Meidän 10 vuotta vanha Ikean sänkyrunko olisi toki kelvannut uuteenkin kotiin mutta patja olisi pitänyt joka tapausessa uusia. Eli aika vähän käyttökelpoista olisi edes muuttokuormassa ollut vaikka mukaan olisikin otettu.
Myös kodinkoneet myimme vanhan kodin mukana. Täällä Espanjassahan kodit myydään usein ilman kodinkoneita eli keittiöstä otetaan mukaan tyyliin kaikki mikä irtoaa (jääkaappi, keittolevyt, uuni, integroitu mikro ja astianpesukone). Me myimme kuitenkin omamme ihan ”muuttovalmiina” eli huonekalut ja kodinkoneet jäivät asuntoon.
Tosin nyt joudumme muuttamaan uuteen kotiimme ilman niitä huonekaluja ja kodinkoneita! Eli ennen kuin pääsemme asettumaan kodiksi joudumme (tai pääsemme) huonekalu- ja kodinkoneostoksille. Toivoa sopii, että varastoista löytyisi tavaraa lyhyellä toimitusajalla.
Tällä hetkellä olemme siis stand by-tilassa ja vietämme jonkinlaista nomadi-elämää vailla vakituista asuntoa. Mutta onneksi on kesä ja loma eli ei tarvitse stressata tästä pitkäksi venyvästä muutosta, ” kodittomuudesta” jne. On vaan pakko ottaa loma lomana ja syyskuussa sitten hoidetaan muuttoprosessi loppuun!
Huomenna lähdemme ajelemaan täältä Madridista kohti Galiciaa ja siellä vietämme seuraavat 10 päivää. Sieltä matka jatkuu vielä Portugaliin ja lopulta takaisin tänne Madridiin syyskuun 1.päivä.
Sitten onkin edessä pari viikkoa todella tiivistä muuttopuuhaa yhdistettynä koulunaloitukseen uudessa koulussa. Sitten meitä voinee jo kutsua virallisesti madridilaisiksi.
20 vuotta elämää Kanarialla on melko pitkä aika. Siinä ajassa ehtii jo tottumaan melkoisen hyvin asuinpaikan juttuihin ja elämään. En nyt voi sanoa, että tuntisin itseäni kanarialaiseksi kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen mutta toki olen ihan kotonani ollut Kanarialla. Ja onhan minulla Kanarialla syntynyt tytär eli paikka tulee olemaan meille aina tärkeä vaikka elämä veisi meidät minne tahansa.
Sitä en voi kieltää, että tämä ajanjakso elämässä on kyllä ollut tähänastisen elämäni mielenkiintosin enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Mutta muistot vien mukanani.
Mitä täältä Kanarialta sitten jään kaipaamaan?
Moni voisi jäädä kaipaamaan ikuista kevättä/kesää, jatkuvaa auringonpaistetta, palmuja, uimarantoja, rentoa saarielämää jne. Mutta ainakaan tällä hetkellä itse en tunne mitenkään suurta haikeutta luopua noista. Toki jossain vaiheessa voi tulla taas se hetki kun niitäkin alkaa kaipaamaan.
Mutta ihan ensimmäisenä asiana mieleeni tulevat kuitenkin ihmiset.
Näiden 20 vuoden aikana olen tutustunut täällä Kanarialla ihan huipputyyppeihin ja monet näistä ovat edelleen mukana elämässäni. Tästä eteenpäin heitä näkee harvemmin mutta onneksi heidän suhteensa ei tarvitse sanoa adios vaan hasta luego eli tapaamisiin.
Tänne Kanarialle palaamme tulevaisuudessa varmasti ihan säännöllisesti ja juurikin näiden ihmisten takia. Myös tyttären puolesta ihmiset, ystävät, ovat asia, joita hän jää varmasti eniten kaipaamaan. Onneksi nykypäivänä yhteydenpito on kuitenkin paljon helpompaa ja tulemme tosiaan varmasti vierailemaan Kanarialla säännöllisesti jotta näemme meidän Kanarian ystäviä.
Jään ainakin tällä hetkellä kaipaamaan myös fysioterapeuttiani, joka on ollut luottohenkilöni jo useamman vuoden ajan. Ei ollut mitenkään helppoa löytää luottofyssaria, joka saisi selkäni pysymään hyvässä kunnossa. Mutta lopulta se löytyi ja nyt sitten pitäisi etsiä uusi, yhtävä hyvä ammattilainen täältä Madridista.
Mutta sellaista ei löydy Madridista niin mistä sitten löytyisi! Täällähän on kaikkea ja moninkertaisesti.
Ehkä tavallaan tulen vielä kaipaamaan Kanarialta myös sitä elämän yksinkertaisuutta. Kun ei ole kauheasti valinnanvaraa niin sitä tottuu elämään yksinkertaisemmin.
Etenkin ensimmäiset vuodet Fuerteventuralla opettivat tätä yksinkertaisuutta ja vaatimattomuutta sillä 2000-luvun alussa ei koko saarella ollut mitään isompia ruokakauppoja, saatikka ostoskeskuksia. Ostettiin sitä mitä oli tarjolla. Ei ollut Zaraa, Mangoa, Stradivariusta, Pull& Bearia, Bershkaa joka nurkalla kuten tänä päivänä vaan vaatteita piti lähteä ostamaan Gran Canarialta tai Teneriffalta. Mutta ihan hyvin niissäkin olosuhteissa tultiin toimeen.
Toki nykyään Kanarialtakin saa jo lähes kaikkea mutta tavallaan elämä on edelleen paljon yksinkertaisempaa ja vaatimattomampaa kuin mitä Madridissa.
Voi olla, että ehkä vähän jään kaipaamaan myös sitä aurinkoa. En paahtavaa, liian kuumasti porottavaa aurinkoa (koska sitä etenkin kesällä Madridssa on tarjolla ihan riittävästi) vaan sitä aivan loppusyksyn ja talven ajan lempeämpää aurinkoa. Voi olla, että sitä tulee vielä Madridin syksyssä ja talvessa ikävä vaikka noita vuodenaikojen vaihteluita odotammekin kovasti.
Ja myös meren äänet. Niitä varmasti jossain vaiheessa myös tulen kaipaamaan. Olen asunut koko elämäni rannikolla ja meri on aina ollut läsnä elämässä. Se on aina ollut rauhoittava elementti.
Mutta eiköhän sitä rauhaa löydy myös Madridista, esim. vuoristo on paikka jossa myös nautin kovasti olostani.
Enkä voi väittää ettenkö jäisi kaipaamaan myös Kanarian saarten varsin edullista menovettä eli bensiiniä. Vaikka hinnat ovat kohonneet myös Kanarialla niin onhan se silti melkoisen edullista kun 1.20 € saa litran E95-bensaa. Vaikka täällä mantereellakin on vielä suht edulliset hinnat (ainakin kun vertaa Suomeen) niin noille Kanarian hinnoille ei mikään vedä vertoja.
Ja vaikka elämä turistien keskellä välillä ärsyttikin niin olihan siinä omat hyvätkin puolensa. Kun lähti illalla rantakadulle kävelemään niin hetken aikaa pystyi kuvittelemaan itsekin olevansa lomalla!
Eilen oli aika sanoa Hasta luego, pakata laukut ja jättää Kanarian saaret taakse. Olo ei ollut kuitenkaan lainkaan haikea vaan enemmänkin positiivisen odottavainen. Olemme valmiita uuteen seikkailuun!
Espanjassa on n. 29 000 perusopetusta antavaa koulua (esikoulu eli escuela infantil 3-6 vuotiaille, alakoulu eli primaria 6-12 vuotiaille, yläkoulu eli secundaria 12-16 vuotiaille ja lukio eli bachillerato 16-18 vuotiaille), näistä kouluista yli 9 000 on yksityisiä kouluja. Niiden osuus on Espanjassa melko korkea ja eniten yksityiskouluja on suurissa kaupungeissa kuten Madrid, Barcelona, Sevilla ja Valencia.
Yksityisiä kouluja on käytännössä kahdenlaisia – concertado eli valtion tukema yksityiskoulu sekä privado eli koulu, jonka rahoitus tulee puhtaasti koulumaksuista. Nämä jälkimmäiset ovat siis kalliimpia ja kuukausimaksut ovat yleensä 400 eurosta ylöspäin / kuukausi, kalleimmat koulut maksavat pitkälti yli 1000 euroa kuukaudessa ja lisäksi tulee yleensä vielä maksettavaksi kirjat, materiaalit, ruokailu, mahdolliset kuljetukset ja koulun jälkeen tapahtuvat aktiviteetit. Eli ihan pienellä budjetilla ei noista yksityiskoulun kuluista selviä.
Concertadoissa eli valtion tukemissa yksityiskoulussa maksut ovat selvästi edullisemmat, yleensä 100-200 euroa kuukaudessa. Monet näistä ovat uskonnollisia mutta etenkin isoimmissa kaupungeissa on myös valtion tukemia concertado-kouluja, joissa ei uskontoa opeteta (colegio laico). Yleensä nämä ovat erittäin arvostettuja & haluttuja kouluja ja moniin näistä on todella vaikea päästä sisälle.
Espanjassa koulun valinta ei siis ole mikään yksinkertainen asia. Julkisissa ja valtion tukemissa yksityiskouluissa haettaessa pitää toimittaa kaikenlaista hakemusta, lippua, lappua ja todistusta. Paikat nimittän jaetaan tietyn pisteytyksen perusteella, jossa erilaiset tekijät (asuinpaikka, perheen työtilanne, sisarusten opiskelu samassa koulussa jne) vaikuttavat pisteisiin eri tavoin ja nämä pisteet määrittävät sen, että mihin kouluun lapsi pääsee. Paikka ei siis välttämättä avaudu lähikoulusta, etenkään jos lapsi ei ole ollut esikoulussa samaisessa koulussa. Tästä syystä lähes kaikki laittavat lapsensa 3-vuotiaana esikouluun vaikka se on vapaaehtoinen mutta sen avulla yleensä varmistetaan paikka samassa koulussa siinä vaiheessa kun oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana.
Valtion tukemiin yksityiskouluihin hakuprosessi on samanlainen. Tosin sillä erotuksella, että toiselta alueelta muuttaville lapsille pitää concertadon tarjota koulupaikka jos uusi asuinpaikka osuu koulun alueelle. Eli me olisimme saaneet tyttärelle koulupaikan asuinpaikkamme concertado-koulusta kun muutimme toisesta maakunnasta vaikka olimme hakemassa paikkaa virallisen hakuajan jo umpeuduttua.
Yksityiset koulut valitsevat itse oppilaansa. Me saimme koulupaikan ilman että kävimme edes paikan päällä eli etänä suoritettu vanhempien haastattelu ja tyttären koulutodistukset 3 vuoden ajalta riittivät koululle.
Koulujen tasosta voidaan aina olla montaa mieltä. Tiedän lukuisia, jotka ovat täysin tyytyväisiä julkisiin kouluihin mutta tiedän myös monia opettajia, jotka eivät laittaisi lapsiaan julkiseen vaikka itse työskentelevät sellaisessa. Mutta niinhän se menee aina, että on olemassa paremmin ja huonommin toimivia kouluja (oli sitten julkinen tai yksityinen) kuten myös hyvin / huonosti motivoituneita opettajia jne. Vertailu on muutenkin vaikeaa – se mikä on toiselle hyvää, ei ehkä toiselle ole sitä ollenkaan. Ja niinhän homma menee työelämässäkin – samassa firmassa saattaa kahdella työntekijällä olla täysin erilaiset mielipiteet työnantajasta, pomosta jne.
Jokainen perhe tekee siis valinnat omien kriteeriensä mukaan.
Miksi vanhemmat ovat sitten valmiita valitsemaan yksityiskoulun ja maksamaan siitä melkoisia summia? Monet kokevat, että opetuksen taso on yksityisessä parempi (koska yksityiskoulu on maksullinen niin vanhemmat odottavat tuloksia ja koulun pitää vastata niihin odotuksiin), kielien opetukseen panostetaan enemmän ja yksityiskouluissa esiintyy ehkä vähemmän häiriöitä.
Koulupäivän pituus on monille vanhemmille tärkeä tekijä sillä julkisissa koulupäivä päättyy usein klo 13:30-14:30 ja monien vanhempien on täysin mahdotonta olla tuohon aikaan hakemassa lapsia koulusta. Täällähän lapset eivät saa lähteä yksin koulusta vaan alakouluikäisiä (12-vuoteen asti) pitää olla hakemassa aina joku valtuutettu täysikäinen ja tämä kyllä luo omat haasteensa vanhemmille.
Julkisissa kouluissa ruokailu ei kuulu koulupäivään ja se on tarjolla vasta koulupäivän päätteeksi. Kaikille ei kuitenkaan ole paikkaa ruokalassa tarjolla eli taas pisteet taas määrittävät sen, että pääsekö lapsi comedor-ruokalapalvelun piiriin. Tämä on kuitenkin julkisissa kouluissakin aina maksullinen lisäpalvelu. Osa julkisista kouluista tarjoaa myös koulun jälkeisiä aktiviteetteja, jolloin koulupäivän pituutta on mahdollisuus pidentää. Valtaosa näistä on myös maksullisia aktiviteetteja. Eli vaikka julkinen koulu on koulumaksujen suhteen ”ilmainen” niin kuluja tulee silti mm. koulutarvikkeista ja materiaaleista sekä mahdollisesta ruokailusta ja aktiviteeteista. Eri aktiviteettien hinnat ovat yleensä 20-40 euroa / aktiviteetti / kuukausi ja ne sisältävät 1-2 viikottaista harrastuskertaa. Aktiviteetit päättyvät yleensä klo 17 aikoihin eli viimeistä tuolloin on lapset haettava koulusta.
Yksityiskouluissa päivät ovat pidempiä eli kestävät yleensä klo 16-17 asti ja sen jälkeen on vielä mahdollisuus osallistua erilaisiin harrastuksiin koulun tiloissa. Yksityiskouluissa ruokailu on aina osa koulupäivää. Jotkut valtion tukemat yksityiskoulut puolestaan jakavat koulupäivän kahteen osaan eli lapset ovat koulussa aamupäivän, sitten tulee pitkä, jopa pari tuntia kestävä lounastauko, ja sen jälkeen koulu jatkuu taas iltapäivällä. Eli jopa aikataulujen suhteen on paljon valinnanvaraa ja miettimistä.
Monet yksityiskoulun valitsevat pitävät myös siitä mahdollisuudesta, että suurin osa yksityiskouluista tarjoaa opintoja 3-vuotiaasta aina 18-vuoteen asti eli koulua ei tarvitse vaihtaa missään vaiheessa ja esim. perheen eri iässä olevat lapset ovat kaikki saman koulun alueella.
Meille tärkein tekijä koulun valinnassa on ollut ehdottomasti kansainvälisyys ja kaksikielisyys eli koulussa on ollut 50 % tunneista englanniksi ja 50 % tunneista espanjaksi. Tämän lisäksi hänellä on ollut viikossa kolme tuntia saksaa. Tämä antaa melkoisen hyvän pohjan kielitaidolle ja julkisissa kouluissa ei päästä samalle tasolle. Myös koulun ideologia ja metodit ovat tärkeässä asemassa eli olemme etsineet aina sellaisen koulun, joka vastaa meidän ajatusmaailmaamme.
Me olemme olleet koulunvalintatilanteessa nyt jo kolmesti. Ensimmäisen kerran pähkäilimme asiaan tyttären ollessa 2-vuotias kun mietimme, että mihin esikouluun (escuela infantil) laitamme hänet. Päädyimme Montessori-esikouluun ja neiti oli siellä 2.5 vuotiaasta aina 6-vuotiaaksi asti. Olimme niin tyytyväisiä, että ajoin viimeiset 1.5 vuotta päivittäin etelästä Las Palmasiin ja takaisin pelkästään sen takia, että tytär saisi käydä tuossa koulussa esikoulun loppuun asti vaikka olimme muuttaneet jo toiselle puolelle saarta eli vajaan tunnin ajomatkan päähän. Koskaan emme ole tuota päätöstä katuneet sillä nuo ensimmäiset 3 vuotta loivat niin vahvan ja tärkeän jalustan.
Tyttären täyttäessä 6-vuotta oli edessä seuraava valinta. Mistä haemme paikkaa alakouluun eli primariaan. Kävimme tutustumassa useisiin eri kouluihin mutta lopulta päätös oli selvä ja valitsimme n. 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa sijaitsevan kansainvälisen, kaksikielisen yksityiskoulun. Tärkein tekijä koulun valinnassa oli ehdottomasti kielet sekä se, että koulussa oli mahdollisuus opiskella 18-vuoteen. Koulussa tuntui vallitsevan myös hyvä fiilis oppilaiden keskuudessa ja tämä on kyllä pitänyt paikkansa. Tytär viihtyi koulussa loistavasti ja on saanut sieltä ison määrän hyviä ystäviä.
Nyt Madridiin muuton myötä olimme taas valintatilanteessa. Ja ehkä kaikista vaikeimman koska Madridissa valinnanvaraa on todella paljon ja lisäksi kaikki riippuu myös asuinpaikasta. Eli emme olisi voineet edes hakea paikkaa julkisesta tai valtion tukemasta yksityiskoulusta sillä emme ole vielä kirjoilla Madridissa. Meille oli kuitenkin aika selvää että tytär päätyy yksityiskouluun ja heidän kanssaan asuinpaikka ei ole mikään ongelma. Tämä antoi siis meille pelivaraa uuden kodin etsintään.
Alkuperäinen toiveemme oli Madridin skandinaavisen koulun englanninkielinen puoli ja laitoimmekin sinne paperit vetämään heti kun muutto tuli ajankohtaiseksi. Kävimme kesäkuussa myös vierailulla koulussa ja tykkäsimme paikasta kovasti. Valitettavasti vain tyttären luokalle ei ollut yhtään vapaata paikkaa. Luokkakoko koulussa on pieni ja ikäluokassa on vain yksi luokka. Jäimme kuitenkin ensimmäiselle varasijalle jos muutoksia tulisi.
Koska ykkössuunnitelmamme ei onnistunut niin jouduimme nopeasti uuteen valintatilanteeseen. Vietimme useita tunteja usean päivän ajan tutustuen eri koulujen nettisivuihin, kyselemällä ystävien mielipiteitä ja kokemuksia sekä ottamalla yhteyttä eri kouluihin. Lopulta yksi koulu tuntui kaikin puolin sellaiselta, jota olimme hakeneet. Kaksikielinen kansainvälinen koulu, jossa olisi mahdollisuus opiskella 18-vuoteen eli lukion loppuun asti, siellä olisi mahdollisuus jatkaa saksan opiskelua, koulu panostaa paljon urheiluun ja sen ideologia vastaa meidän ajatusmaailmaamme. Koulussa oli yksi paikka vapaana ikäluokassa ja se luvattiin haastattelun & todistusten toimituksen jälkeen meille. Nyt aika näyttää että oliko valinta oikea.
Kuukauden päästä on sitten edessä uuden koulun aloitus. Tytär 11-v. aloittaa 6.luokan eli alakoulun, primarian, viimeisen vuoden. Koulussa hänellä tulee olemaan omalla luokallaan 23 luokkakaveria ja yhteensä samaa ikäluokkaa on kolmen luokan verran. Vielä emme tiedä, että onko luokilla ketään joka asuisi meidän asuinpaikan lähellä mutta eiköhän sekin sitten syyskuussa selviä. Yksityiskouluissahan oppilaat eivät välttämättä tule koulun läheltä vaan eri puolilta kaupunkia. Mutta positiivisin mielin olemme aloittamassa tulevaa kouluvuotta uudessa koulussa.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 