Aikaisemmin kirjoittelin Espanjasta lumilomakohteena ja silloin mainitsin myös Espanjan kupeessa sijaitsevan Andorran myös hyvänä lumilomakohteena. Itse asiassa Andorrassa sijaitsee koko eteläisen Euroopan suurin laskettelualue, Grandvalira. Maa on suosittu tietysti espanjalaisten keskuudessa mutta toki siellä käy myös paljon ulkomaalaisia laskijoita, etenkin brittejä.
Monille Espanjan ja Ranskan välissä sijaitseva minikokoinen 80 000 asukkaan ruhtinaskunta on aika tuntematon paikka johtuen ehkä ihan siitä syystä että se sijaitsee kaikkialta katsottuna vähän ”syrjässä” . Sinne ei niin vain ”piipahdeta” eikä se ole ns. matkan varrella vaan sinne pitää mennä ihan tarkoituksella. Ja ellei tarkoituksena ole esim. lumiloman viettäminen niin Andorraan ei ehkä tule lähdettyä. Koska vuorten lisäksi siellä ei ole kauheasti nähtävää.
Mielenkiintoiseksi Andorran tekee se että maa on käytännössä pelkkää vuoristoa ja on sen keskikorkeus on merenpinnasta peräti 1996 m. Kysessä on itse asiassa Euroopan korkeimmalla sijaitseva valtio.
Andorra – sijainti ja saapuminen
Vuoristoisen sijaintinsa takia Andorraan ei pysty matkustamaan lentäen eikä junalla. Lähin lentokenttä on toki hyvin lähellä, vain 12 km päässä Espanjan puolella sijaitse La Seu d`Urgell. Mutta sinne ei oikeastaan lennä kuin Iberia Madridista pari kertaa viikossa. Kansainvälisistä kentistä lähimpänä ovat Toulouse Ranskan puolella sekä Barcelona Espanjan puolella. Molemmista on matkaa n. 200 km ja ajallisesti tuo vie n. 3 tuntia.
Andorra lumilomakohteena
Andorralla on kokoa vain 468 km2 mutta laskettelukeskuksia siellä on peräti kolme kappaletta. Suurin on Grandvalira, toiseksi suurin Pal-Arinsal ja pienin Ordino Arcalis. Suosituin on luonnollisesti Grandvalira, joka tarjoaa yli 200 rinnekilometriä ja varsin takuuvarmat lumiolosuhteet yleensä joulukuun alkupuolelta aina pääsiäiseen asti.
Grandvaliran alue koostuu useasta peräkkäin olevasta ”kylästä” eli Encamp, Canillo, El Tarter, Soldeu, Grau Roig ja Pas de la Casa. Kaikista näistä on oma suora yhteys laskualueelle.
Grandvaliran alue on siitä kiva laskettelualue, että koko alue on yhtenäinen eli sen pääsee laskemaan laidasta laitaan. Laskettavaa siis riittää, sääolosuhteet ovat lähes aina loistavat, rinnealueet vaihtelevia eikä hiihtobusseille ole tarvetta. Hyvä puoli on myös se, että laskettelualue on sen verran laaja että huonommallakin kelillä löytyy yleensä aina jostain päin suojaisia rinteitä. Myös hiihtokoulut toimivat Grandvalirassa todella hyvin, ne ovat laadukkaita, hyvin organisoituja ja opetusta on tarjolla eri kielillä (ei tosin suomeksi).
Pal Arinsal (Vallnord) on puolestaan kahdesta laskualueesta koostuva (Pal ja Arinsal) ja alueita yhdistää cable car-hissi. Laskettavaa näillä kahdella alueella on yhteensä 63 km. Laskettavaa ei siis ehkä riitä koko viikoksi mutta useammaksi päiväksi varmasti. Ja hyvä puoli täällä on se, että väkeä on aina vähemmän kuin Grandvaliran puolella.
Näistä Pal on ehdottomasti mukavampi alue koska sen rinteet ovat metsän suojassa ja näin ollen mukavampia laskea esim. tuulisella säällä. Mutta toki Arinsalin puolella on myös muutamia mukavia rinteitä. Majoitusta löytyy Arinsalin kylästä, josta pääsee kabiinihissillä ylös rinteille taikka sitten isommasta La Massanan kylästä, josta on puolestaan hissi Palin puolella.
Pienin keskus Ordino Arcalis tarjoaa vain 30 km laskettavaa mutta alue on etenkin tunnettu hyvän off-piste laskukohteena.
Alueista Grandvalira on siis ehdottomasti paras, monipuolisin ja laskukohteena ykkönen. Mutta toki jos kaipaa vaihtelua niin päivän, pari saa kulumaan muissa Andorran muissa kohteissa.
Oma suosikkini on ehdottomasti Grandvaliran Soldeu, joka sopii rauhallisesta lomasta nauttiville. Jos taas kaipaa enemmän menoa niin sitten kannattaa suunnata Pas de la Casaan. Pal-Arinsalin puolella kannattaa valita majoitus La Massanan hissiaseman vierestä – näin on suora yhteys Palin laskualueelle.
Hyvä puoli on myös se, että alueet ovat lähellä toisiaan ja esim. Arinsalin kylästä ajaa Grandvaliran ensimmäiselle hissille n. 20 minuutissa.
Andorraan jos suuntaa lumilomalle (tai yleensäkin lomalle) niin ajankohdaksi kannattaa valita mahdollisuuksien mukaan sesonkien ulkopuolinen viikko eli vältä joulun-uudenvuoden aikaa, helmikuun loppua sekä pääsiäistä ja saapuminen kannattaa ajoittaa sunnuntaille. Näin välttää mahdolliset ruuhkat teillä ja rinteissä. Andorraan saapumista kannattaa välttää etenkin perjantaisin ja sieltä lähtemistä sunnuntaisin sillä jonot raja-alueella voivat olle kilometrien pituisia vaikka raja vetääkin hyvin.
Kohteen negatiiviset puolet:
-Melko pitkä ajomatka lähimmältä kansainväliseltä kentältä – Andorrassa puhelimen käyttö kallista puuhaa koska EU-roaming ei ole voimassa – Alueella ei ole kilpailua eli vain yksi hiihtokoulu, joka järjestää kaikki tunnit kaikilla alueilla. Toisaalta takaa laadukkaan opetuksen mutta hinnat myös sen mukaiset -Andorran kylät eivät ole mitenkään tunnelmallisia tai kauniita, eivät siis vedä vertoja alppikylille. Elämä keskittyy rinteille ja iltaisin ihmiset ovat hotelleissaan. -Wifi toimii laskualueilla ravintoloissa
Kohteen plussat
+Andorra on ”eksoottinen” lisä ns. maakeräilijöille ja lumiloma siellä on hyvä keino vierailla Andorrassa +Tarjolla majoitusvaihtoehtoja kaikille budjeteille eli mahdollisuus myös low cost-lasketteluloman viettoon +Lomaan voi yhdistää kivasti muutaman päivän kaupunkiloma Barcelonassa +sesonkien ulkopuolella rinteet yleensä varsin rauhallisia +lumetusjärjestelmä toimii loistavasti ja se kattaa ison on rinteistä +Säät ovat yleensä varsin mukavat ja aurinko paistaa melkeinpä läpi talven kirkkaalta taivaalta. Itse olen käynyt lumilomalla Andorrassa n. 10 kertaa emmekä ole menettäneet yhtään laskupäivää kelien takia
Andorra La Vella
Andorran pääkaupunki on Andorra la Vella, joka on myös maan suurin kaupunki. Pääasiallinen tulonlähde on turismi ja ostosmatkailu on myös kaupungille taloudesllisesti tärkeää sen verovapaan aseman ansiosta. Kaupungin pienessä keskustassa on vieri vieressä kauppoja, ravintoloita, hotelleja ja muita palveluita. Andorra on myös kuuluisa veroparatiisi ja sen pankit ovat yksi tärkeä elinkeino.
Andorra la Vellassa ei pääse vielä laskettelemaan mutta rinteet ovat itse asiassa varsin lähellä, n. 10 minuutin ajomatkan päässä on lähin hissiasema. Eli myös kaupungissa majoittuminen voi olla hyvä vaihtoehto ja sieltä käsin voi sitten suunnata eri laskettelukeskuksiin ja samalla voi nauttia kaupungin shoppailu- ja ravintolavalikoimasta. Myös kaupungin La Caldea-kylpylä on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.
Ulkomaille muutto on yhä useamman suomalaisen mielessä – moni halajaa jonnekin missä aurinko paistaa läpi vuoden, palmut huojuvat ja elämä on erilaista.
Espanja on usein näissä muuttokohteiden listoilla suosittu vaihtoehto koska 1) moni on käynyt täällä lomalla ja viihtynyt hyvin 2) täällä ilmasto on pääasiassa parempi ja räntä/pakkaskelejä on hyvin harvoin tarjolla 3)maata pidetään elinkustannusten osalta edullisempana 4)elämä on melkoisesti rennompaa 5) viini on halpaa ja sitä saa ruokakaupasta 6)Espanja on Euroopassa eli tänne on helppo tulla 7)yhtedet ovat toimivat eli tänne pääsee vaikka omalla autolla ja lentäenkin moneen kolkkaan varsin edullisesti 8)monessa paikassa sen verran lämmintä että lämmitystä ei kodeissa kauheasti tarvita, saatikka lapsille kura- ja toppavaatteita 9)tänne ovat monet jo muuttaneet eli ulkomaalaisia Espanjassa on valmiiksi jo valtavat määrät eikä näin erotu joukosta 10….
Listaa varmasti voi jatkaa vaikka miten pitkään.
Toki nuo faktat ovat varmasti täyttä totta ja tekevät Espanjasta monella tapaa houkuttelevan kohteen. Ja miksei – Espanja on varsin hyvä vaihtoehto jos haluaa muuttaa Suomesta (tai jostain muualta) pois ja kaipaa niitä parempia kelejä, uimarantoja & allaselämä ja tykkää rennosta mañana-meiningistä. Kukapa ei niitä haluaisi?
Mutta mikään paikkahan ei ole täydellinen ja jokaisessa maassa on myös niitä vähän ikävämpiä puolia jotka eivät ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen kun muuttoa harkitsee. Mutta joita jokainen muuttoa harkitseva varmasti ja toivottavasti ottaa huomioon ennen kuin pistää koko omaisuuden myyntiin.
Mutta mitä sitten pitäisi ottaa huomioon (siis niitä ikävämpiä juttuja) jos harkitsee Espanjaan muuttoa? No, tässäpä muutama asia:
Byrokratia
Espanjassa rakastetaan byrokratiaa eikä asioiden hoitaminen onnistu Suomen tapaan netissä vaan asioita pitää hoitaa paikan päällä. Ja luonnollisesti jokaisessa toimistossa käydään erikseen ja mukana pitää olla oikeat liput, laput, leimat ja kopiot eikä asioita tietenkään saa hoidettua mitenkään helposti yhdessä paikkaa. Tai edes yhdellä kertaa. Espanjassa ei ole suomalaisen väestötietöjärjestelmän kaltaista systeemiä jossa tieto kulkisi näppärästi kaikkiin paikkohin vaan todellakin jokainen asia pitää hoitaa erikseen ja eri paikassa. Good luck!
Kaikesta on tietysti tehty mahdollisimman hankalaa ja etukäteisohjeet on syytä lukea huolellisesti. Sillä jos joku paperi/leima/kopio/lippu tai lappu puuttuu niin asiaa ei saa hoidettua. Kärsivällisyyttä pitää olla, nöyryyttä (älä edes kuvittele että espanjalaiset virkamiehet olisivat asiakaspalvelijoita) ja paljon aikaa jonottamiseen. Sillä vaikka olisitkin saanut ehkä varattua netin kautta ajan jonnekin niin silti saat varautua jonottamiseen.
Pelkästään vuokrasopimuksen teko vaatii valtavasti paperihommia – hae NIE-numero, jotta saat avattua pankkitilin ja sen lisäksi sähkö-, vesi- ja kaasusopimuksen teko jokaisen eri yhtiön kanssa on myös omanlaisensa operaatio. Toki hyvällä tuurilla voit saada ne sovittua vuokranantajan kanssa mutta silloin taas voit varautua siihen että vuokranantaja mahdollisesti laskuttaa sinulta ylimääräistä. Suomalaisten perusrehellisyys on maailmalla tuntematon käsite.
Toki Espanjassa voi hengailla ns. turistina hetken aikaa ja vuokrata asunnon vaikka Airbnb:n kautta. Mutta kolmen kuukauden jälkeen pitäisi lain mukaan ilmoittautua Policia Nacionalin ulkomaalaisrekisteriin ja residencian saaminen taas vaatii omat todistuksensa – on todistettava, että kuuluu Espanjan sosiaaliturvaan esim. työn kautta tai että kuuluu edelleen Suomen sosiaaliturvaan (esim. opiskelijat). Tai vaihtoehtoisesti pitää tiliotteilla näyttää tulevansa toimeen ja omaavaansa riittävät säästöt sekä yksityisen sairasvakuutuksen. Ilman näitä on turha vihreää residencia-korttia edes havitella. Vakituisen kotipaikkansa Espanjaan siirtävien pitää myös kirjautua uuden kotikaupungin asukkaaksi (empadronamiento) kunnantalolla.
Sitä voisi siis kuvitella, että EU-maana tänne olisi vain helppo tulla ja asiat hoituvat yhtä näppärästi kuin kotona. Forget it.
Terveyden- ja sairaanhoito
Espanjassa ollaan aina oltu ylpeitä hyvästä ja laadukkaasta julkisesta terveyden- ja sairaudenhoidosta, joka on sosiaaliturvaan kuuluville ilmaista. Ja lääkärien määräämistä lääkkeistäkin korvataan yleensä iso osa.
Mutta julkisesta hoidosta pääset nauttimaan vain kuuluu seguridad socialin eli sosiaaliturvan piiriin ja siihen taas pääsee vain jos on täällä töissä/yrittäjänä tai puoliso kuuluu sen piiriin (yleensä perheenjäsenet pääsevät silloin myös social seguridadin pariin) .Poikkeuksen tähän tekevät tiettävästi vain eläkeläiset?
Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla saa vain ja ainoastaan välttämätöntä hoitoa kun oleskelee tilapäisesti maassa. Hoidon tarpeen tulee ilmetä oleskelun aikana eli kyseessä pitää olla akuutti sairastuminen tai onnettomuus. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla ei luonnollisestikaan pääse hoitoon yksityissairaaloihin vaan niitä varten tarvitaan yksityinen vakuutus tai rahaa/luottokortti.
Hammashoito ei täällä yleensä kuulu sosiaaliturvan piiriin eli mikäli tarvitsee hammaslääkärin palveluita niin silloin pitää kääntyä yksityisen hammaslääkärin puoleen.
Toimeentulo
Espanjassa keskipalkka on n. 2080 euroa kuussa (brutto) mutta alueelliset erot ovat isoja. Palkat ovat korkeimpia suurissa kaupungeissa ja alhaisimpia rannikon turistikohteissa. Eli juurikin siellä missä se aurinko paistaa parhaiten.
Työelämä on aika lailla erilaista kuin Suomessa. Yrityksissä hierarkia on yleensä edelleen vahva ja esim. tärkeimmille paikoille otetaan vain tuttuja, tutuntuttuja tai henkilöitä yrityksen sisältä. Työntekijöillä on aika vähän oikeuksia ja työnantajat sanelevat ehdot, palkan, työajat, lomat jne ja niistä on aika turha edes neuvotella – ota tai jätä. Työttömyys on edelleen aika korkeaa joten uusia työntekijötä löytyy aina tilalle.
Siihen saa myös varautua, että työpäivät ovat pidempiä kuin Suomessa ja työpäivän saattaa katkaista usean tunnin siesta keskellä päivää. Täällä edes toimistotyöt harvemmin päättyvät klo 17 aikaan. Ylitöitä voi joutua tekemään eikä niistä välttämättä makseta edes ylimääräistä palkkaa – jos pomo on töissä klo 20 asti (vaikka työaika olisi loppunut klo 19) niin sinunkin odotetaan olevan töissä. Harva kehtaa lähteä töistä ennen pomoa ettei saisi laiskan työntekijän mainetta.
Pääosa työsopimuksista on määräaikaisia, vakituisia on lähes mahdoton saada. Palkat ovat taatusti alhaisempia kuin Suomessa eikä sunnuntailisiä tmv. tunneta, yleensä. Saatat myös joutua tekemään täysipitkääpäivää vaikka työsopimuksessa lukee puolipäivätyö. Sinut saatetaan myös palkata alhaisempaan työkuvaan kuin mitä todellisuudessa teet – palkka on tietysti sen mukainen. Toki poikkeuksiakin löytyy mutta kaikkeen on syytä varautua.
Moni muuttoa harkitseva varmasti harkitsee myös töiden tekemistä etänä, esim. Suomeen. Varmasti ihan varteenotettava vaihtoehto mutta näissä tapauksissa toki kannattaa tarkistaa tietyt seikat kuten verotus, oman vakuutuksen voimassaolo, sosiaaliturva ym. hyvissä ajoin ettei tule ongelmia.
Sosiaaliturva
Espanjassa ei ole Suomen kaltaista sosiaaliturvaa eli täällä ei makseta lapsilisiä, opintotukia, asumistukia, työmarkkinatukia ja yleensäkin hyvin vähän mitään tukia.
Sosiaaliturva on sidottu työskentelyyn eli se ei ole asumissidonnainen kuten Suomessa. Paro eli työttömyyskorvauskin on riippuvainen siitä että miten pitkään on työskennellyt mutta yleensä sen saamiseksi vaaditaan vähintään vuoden työskentely.
Elämisen kustannukset
Aikaisemmin Espanjaa pidettiin elinkustannusten suhteen edullisena paikkana ja sitä tämä maa on toki ollut – ainakin Suomeen verrattuna. Mutta valitettavasti tämä on vähitellen muuttunut.
Asumisen kustannukset ovat myös nousseet. Esim. matkailualueilla airbnb- ja muut lomaasuntovuokrauskeinot ovat muuttaneet vuokramarkkinoita niin että kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on monesti lähes mahdotonta löytää sillä omistajat vuokraavat asuntojaan mielummin matkailijoille koska niistä saadan paremmin rahaa. Myös suuremmissa kaupungeissa vuokrat ovat nousseet jatkuvasti ja kohtuuhintaisen vuokra-asunnon löytäminen voi olla vaikeaa. Esim. Malagan provinssissa ja Gran Canarian matkailualueilla vuokrat ovat nousseet pelkästään vuoden 2022 aikana n. 20 %
Samaan aikaan myös muut elämisen kustannukset ovat nousseet – bensiini, ruoka, sähkö jne. Toki ne ovat nousseet ihan joka puolella mutta kun palkat eivät ole samaan aikaan nousseet niin kyllähän se vaikuttaa elämisen kustannuksiin. Sähkön hinta on noussut vuodessa jopa 70 % – vuonna 2021 sähkön hinta oli keskimäärin 111.93 €/MWh kun vuonna 2022 keskihinta oli peräti 209,69 € / MWh. Ruoan hinta nousi vuoden 2022 aikana n. 15 % ja näyttää siltä että hintojen nousulle ei näy loppua. Mutta hei – toki viini on edelleen halpaa eikä sen hinta ole tainnut juurikaan nousta!
Asumisen standardit
Espanjalaiset asunnot eivät vastaan rakennusstandardeiltaan suomalaisia asuntoja. Kylmät kivilattiat, vetoisat ikkunat, monen sentin raot ulko-oven alla, roikkuvat sähköjohdot ja pistorasiat, kosteusvauriot, olematon ilmanvaihto – lista on loputon.
Asuntojen pohjaratkaisut ovat myös usein hämmästyttävän epäkäytännöllisiä: turhia käytäviä, kolkkoja & pieniä keittiöitä, minimaalisia ikkunoita mitä oudoimmilla näköaloilla (kuten vaikkapa valokuiluun), tilaa vieviä bide-altaita ja kylpyammeita, surkean pieniä makuuhuoneita, naurettavan vähäisiä säilytystiloja ja olemattomia parvekkeita (koska niitä ei ole tarkoitettu oleskeluun vaan tavaroiden säilyttämiseen) – niistä on espanjalaiset kodit tehty.
Asuntojen eristys on minimaalinen jos sellaista edes on. Tämä tarkoittaa viileyden lisäksi myös naurettavan huonoa äänieristystä asuntojen välillä.
Lämmitystä ei välttämättä löydy vaikka talviyöt jopa aivan eteläisessä Espanjassa ja Kanarialla voivat olla melkoisen viileitä ja kosteita. Asuntojen kosteus onkin rannikkalueilla enemmän sääntö kuin poikkeus ja näin ollen homeentuoksu tai ainakin vahva kosteudentuoksu on normijuttu monissa asunnoissa.
Mutta niinhän se yleensä menee että halvalla ei hyvää saa eli jos on valmis kaivamaan kuvetta riittävästi niin toki täältä löytyy toisenlaisiakin koteja jotka varmasti tyydyttävät vaativammankin asunnonetsijän toiveet.
Mañana, mañana
Mañana ei tarkoita sananmukaisesti huomista vaan lähitulevaisuutta. Tai sitä, että ei nyt ainakaan tänään. Tämä on ehdottomasti asia mikä pitää täällä sisäistää ja hyväksyä. Eli jos putkimies sanoo tulevansa mañana niin häntä ei välttämättä näy todellakaan seuraavana päivänä mutta kyllä hän tulee, ennemmin tai myöhemmin. Äläkä missään nimessä ala sättimään sitä putkimiestä, ainakaan ennen kuin se työ on hoidettu. Voi nimittäin olla, että sen jälkeen saat alkaa soittelemaan jonkun toisen putkimiehen perään. Täällä ei vaatimisella, huutamisella, minä-minä asenteella saa mitään aikaiseksi vaan ystävällinen por favor toimii aina paremmin.
Lapset, koulutus
Elämä lasten kanssa on varsin erilaista kuin esim. Suomessa. Toki täällä välttyy niiltä kurapuku/toppapuku-itkupotkuraivareilta mutta ei se lasten elämä tai lasten kanssa elämä täällä mitään huoletonta menoa ole.
Espanjalainen guarderia-päiväkoti poikkeaa melkoisesti suomalaisesta – lapset viettävät ison osan päivästä sisätiloissa eikä ulkotiloja välttämättä ole pientä ankeaa terassia/sisäpihaa enempää. Jos sitäkään. Päiväkodit ovat melkein kaikki yksityisiä (toki julkisiakin on mutta paikkaa niihin on todella, todella vaikea saada). Ja yksityisten päiväkotien maksut ovat helposti satoja euroja kuukaudessa.
Esikoulu alkaa jo 3-vuotiaana ja siellä lasten pitää jo osata istua paikoillaan ja seurata ”opetusta” eli siellä todellakin opetellaan jo numeroita, kirjaimia, lukemista ja laskemista. Käytännössä nuo taidot pitää hallita silloin kun koulu 6-vuotiaana alkaa. 3-vuotinen esikoulu on jo melko akateeminen eikä esim. leikkiminen ole todellakaan päivän pääasia. Julkisissa kouluissa esikoulu on maksuton (peukut siitä), tosin sielläkin materiaalit, kirjat, koulupuvut, ateriat jne pitää maksaa itse.
Täällä Espanjassa on voimassa koulupakko, ei siis pelkkä oppivelvollisuus. Eli jos täällä haluaa asuaa virallisesti niin lapsille on etsittävä koulupaikka. Ja tämä on luonnollisesti operaatio josta pitää selviytyä ihan itse eli koulupaikkoja haetaan itse ja monenlaista lippulappua pitää täytellä sitä varten. Paikat nimittäin jaetaan tietyn pistetyksen mukaan eikä paikka välttämättä avaudu lähimmistä koulusta.
Lasten elämä myös vapaa-ajalla on melkoisen erilaista kuin mitä Suomessa. Lapsia ei voi päästää keskenään minnekään, ei ainakaan ennen yläkouluikää. Alakouluikäiset pitää viedä ja hakea koulusta aikuisen toimesta. Eikä tule kuulonkaan että alakoululainen voisi olla yksi kotona – naapuri saattaa soitella poliisit vierailulle. Ja siinä on sitten turha selitellä suomalaisella kasvatuksella.
Aqui se habla español
Totta tosiaan, täällä tosiaan puhutaan espanjaa. Ja fakta on se että jopa turistialueilla voi olla vaikea tulla toimeen ellei puhu kieltä. Tai sitten pitää aina turvatua maksullisten tulkkien apuun. Englannilla saattaa pystyä asioimaan, jossakin. Mutta esim. virastot, poliisiasema, sairaalat jne ovat paikkoja joissa melkeinpä on pakko asioida espanjaksi jos haluaa saada asiansa hoidettua.
Kaiken lisäksi täältä Espanjasta löytyy myös monia alueita, joissa ei välttämättä pärjää edes espanjalla. Esim. Kataloniassa on virallisena kielenä katalaani, joka toki muistuttaa espanjaa mutta ihan perus-espanjan taidoilla siitä ei kyllä kauheasti saa tottumatta selvää. Muutenkin murteet ovat hyvin erilaisia eri puolilla Espanjaa.
Yllättävää kyllä mutta täältä Espanjasta löytyy myös alue, jossa pärjää melko hyvin jopa ihan suomenkielellä. Fuengirolassa on oma pieni suomalaisyhteisönsä, jossa monet asiat pystyy hoitamaan ihan suomenkielellä. . On täysin ymmärrettävää, että jos ei ole ihan varmuutta omasta pärjäämisestä niin on helpompi muuttaa alueelle, jossa tarvittaessa pystyy hoitamaan asioita suomeksi.
Eikä Fuengirolassa itse asiassa mitään vikaa ole – ihan kiva kaupunki kaikin puolin ja mielestäni paljon mainettaan parempi! Ja sieltä löytyy muuten koko Espanjan ainoa suomalainen koulu, jossa on siis mahdollisuus saada suomalaisen opetussuunnitelman mukaista opetusta suomeksi.
Espanjalainen tapakulttuuri
Maassa maan tavalla – espanjalaisten ovat erilaisia ja espanjalaiset tavat ovat erilaisia.
Espanjalaiset ovat äänekkäitä, eloisia, puheliaita. Heidän henkilökohtainen tilansa on muutaman sentin kokoinen alue. He ovat ylpeitä omasta maastaan, sen tavoista, ruokakulttuurista, historiasta, paikoista eikä niitä pidä arvostella – ainakaan ulkomaalaisten. Yleensäkin monet ovat herkkiä ottamaan vastaan kritiikkiä tai arvostelua. Espanjalaiset eivät ole täsmällisiä eivätkä yleensä osaa olla paikalla sovittuun aikaan. He eivät halua menettää kasvojaan eivätkä pidä arvostelusta. Espanjalainen päivärytmi on melko erilainen eikä hiljaisuus ole täällä mikää hyve.
Ja ennen kaikkea täällä pitää aina muistaa kohteliaisuus muita kohtaan – ihmisiä tervehditään ja kysellään heidän kuulumisiaan eikä olla tuppisuita, ystävällinen por favor kuuluu asiaa kun halutaan jotain jne.
Jos näihin ei ole valmis sopeutumaan niin elämä Espanjassa ei ehkä ole se paras vaihtoehto.
Lähes kaikille tulee Espanjasta mieleen yleensä vain aurinkorannat, sangria, palmut ja kuuman päivän keskeyttävä siesta. Harva kuitenkaan yhdistää Espanjan lumilomiin ja lasketteluun.
Mutta niin täältä Espanjasta löytyy lukuisia laskettelukeskuksia, jotka voittavat jopa Lapin hiihtokeskukset mennen tullen. Ei nyt ehkä eksotiikassa mutta rinnekilometreissä, aurinkoisissa päivissä ja rennossa fiiliksessä.
Harva tietää sitäkään, että Euroopan eteläisin laskettelukeskus sijaitsee täällä Espanjassa. Sierra Nevada, Granadan kaupungin kupeessa ja reilun 2 tunnin ajomatkan päässä Malagasta, tarjoaa varsin hyvät mahdollisuudet laskettelureissuun (21 hissiä, 110 rinnekm).
Toki Sierra Nevada on altis säänvaihteluille ja esim. tuuli & sade sulkevat rinteet helposti mutta hyvällä tuurilla saa lasketella loistavalla lumella ja upeassa auringon paisteessa! Toki rinteitä ei nyt riitä ehkä koko viikon kestävälle laskettelulomalle mutta lyhyemmälle reissulle se on loistava vaihtoehto ja samalla voi sitten käydä katsomassa upean Grandan kaupungin ja yhdistää lomaan vielä muutaman päivän rannikolla – onhan kohde vain 2 tunnin ajomatkan päässä aurinkorannikolta.
Jopa Madridissa on mahdollisuus käydä laskettelemassa sillä Madridin vuoristosta (Sierra de Madrid), vain reilun tunnin ajomatkan päässä keskustasta, löytyy Valdesqui-laskettelukeskus, jossa rinteitä on 22 km verran. Tosin keskus on hyvin sääaltis ja esim. tänä talvena lunta ei ole vielä ollut riittävästi että rinteitä olisi saatu avattua. Mutta hätätapauksessa voi käydä Madridin Snowzone-sisälaskukeskuksessa, joka on avoinna jopa kesähelteillä!
Rinteitä on myös Barcelonan läheisyydessä – esim. Masella-La Molina sijaitsee n. 150 km päässä. Ja unohtaa ei toki pidä Andorraa, josta löytyy useampiakin laskettelukeskuksia, kuten upea Grandvalira.
Espanjan parhaimmat rinteet sijaitsevat maan pohjoisosassa, Pyreneiden vuoristossa. Kuuluisin on ehdottomasti Baqueira Beret, jossa on peräti 160 rinnekm ja paikka tunnetaan Espanjan tasoikkaimpana laskettelukohteena.
Pohjoisen vuorilta löytyy myös pienempiä kohteita kuten Formigal, josta laskettavaa löytyy mukavat 143 km, siitä 20 km päässä sijaitseva pienempi Panticosa (39 rinnekm) ja Cerler, jossa rinnekilometrejä on 80. Vertailun vuoksi Lapin kohteissa rinnekilometrejä keskimäärin noin 50.
Espanjasta löytyy kaikkiaan yhdeksän laskettelukeskusta, joissa on vähintään 50 km rinteitä: Baqueira Beret (160km), Formigal (143km), Sierra Nevada (110 km), Cerler (80 km), Masella (74km), Port de Comte (50km), Astun (50km) ja Candanchu (50km).
Espanjan laskettelukohteet sijaitsevat vuorilla, ei millään pienillä tuntureilla, joten korkeuserot ovat myös senmukaiset. Esim. Baqueira-Beretin laskettelukeskus sijaitsee 1500-2600 m korkeudella.
Koska keskukset sijaisevat pääasiassa vuoristossa niin perille pääsy toki vaatii vähän takamuslihaksia sillä ajomatkaa tulee useita tunteja miltä kentältä tahansa ja toinen ongelma on tietysti kelit eli huonon talven sattuessa lumitilanne ei ole mitenkään varma. Mutta toisaalta monissa paikoissa on varsin hyvät keinolumetusjärjestelmät – esim. Cerlerin laskettelukeskuksen 80 rinnekilometristä peräti puolet pystytään lumettamaan tykeillä laskukuntoon. Ja pienen saderintaman saapuessa maisema muuttuu merkittävästi jopa yhdessä yössä ja melko varmaa on, että rinteet ovat heti seuraavana päivänä avoinna ja laskukunnossa.
Useimmiten laskusäät ovat mitä parhimmat, aurinko paistaa eikä täällä tarvitse palella missään 20 asteen pakkasissa. Näillä leveysasteilla päivät ovat talvellakin varsin pitkiä ja valoisat tunnit kattavat koko rinteiden avoinnaoloajan.
Ja kun rinteet pidetään keinolumetuksella kunnossa niin käytännössä jopa lähes lumettomina talvinakin pystytään laskemaan kun lämpötilat ovat kuitenkin öisin reilusti pakkasella
Isoin riski on ehkä voimakkaista tuulista jotka voivat tehdä keleistä haastavan mutta sama ongelma on toki lähes kaikissa laskettelukeskuksissa. Toisaalta taas sopivan matalapaineen osuessa kohdalle, lunta saattaa tulla kerralla myös ihan huikea määrä. Yhtään laskupäivää emme ole täällä koskaan menettäneet esim. lumisateen takia.
Eivät nämä Espanjan rinteet tietenkään mitään Alppeja vastaa mutta ihan loistavan lasketteluloman täälläkin pystyy viettämään. Ja hyvä puoli näissä Espanjan kohteissa on se, että espanjalaisten lomasesongin ulkopuolella nämä keskukset ovat varsin väljiä lomakohteita. Hyvillä keleillä toki viikonloppuisin väkeä on enemmän mutta arkipäivisin saa laskea hyvinkin rauhassa eikä hisseihin tarvitse jonotella.
Espanjan hyvinä puolina voi pitää myös sitä, että tuolihissejä on etenkin isommissa keskuksissa yleensä varsin kattavasti ja ankkureita tai sompahissenjä näkee harvemmin. Rinteet ovat yleensä myös varsin hyvässä kunnossa.
Majoitustarjontaa kohteissa on yleensä laidasta laitaan – edullisempia huoneistoja ja tasokkaampia hotelleja. Ja sesonkiaikojen ulkopuolella varauksia ei tarvitse edes tehdä turhan ajoissa vaan voi vaikka seurata sääennusteita, rinneraportteja ja sitten tehdä päätös kohteesta vasta lähempänä ajankohtaa.
Eikä unohtaa voi sitä faktaa, että Espanjan keittiö tarjoilee tuolla vuorilla yleensä maan parhaimpia antimia – ainakin liharuokien suhteen. Koska valtaosa ravintoloiden asiakkaista on espanjalasia, pitää hinnan ja laadun olla kohdillaan.
Espanja on siis muutakin kuin pelkkä aurinkolomakohde. Ja mikä parasta niin Espanjan laskettelulomilla voi yhdistää laskettelun muihin puuhiin eli lentämällä vaikka Barcelonaan voi nauttia kaupunkilomasta lumiloman päätteeksi! Tai lentämällä Malagaan voi käydä laskemassa Sierra Nevadalla sekä tutustua upeisiin Granadan ja Malagan kaupunkeihin. Ja kaiken kruunuksi voi nauttia Espanjan loistavasta ruoasta.
Tänä vuonna joulukuu livahti ohi kuin varkain. Mutta pääsimme sentään jouluksi Suomeen – tosin jouluaaton vietimme lentokoneessa ja ajellen halki talvisen etelä-Suomen. Mutta ehdimme kuin ehdimmekin aattoillaksi perille ja pääsimme viettämään vielä jouluaaton iltaa läheisten kanssa.
Joululoma meni vähän liiankin nopeasti mutta saimme onneksi nauttia kaikesta tärkeästä: läheisten ja ystävien seurasta ja Suomen talvesta. Tätä oli odotettu kovasti.
Säät tosin vaihtelivat 11 päivän aikana melkoisesti – pääasiassa oli kivoja, lumisia talvipäiviä mutta mukaan mahtui myös hetkellinen sään lämpeäminen minkä seurauksena satoi vettä pari päivää ja kaikki lumet sulivat kerralla pois.
Puoliso sairasti ärhäkkää flunssaa käytännössä koko loman ja vietti suurimman osan päivistä sängyssä leväten mutta tyttären kanssa sentään pääsimme luistelemaan, pulkkamäkeen, tapaamaan ystäviä ja harrastamaan lumileikkejä. Tämä on tärkeää tyttärelle sillä näitä huveja ei edes täällä Madridissa kovin usein pääse harrastamaan. Tai no, luistelemaan pääsee ja joululahjaksi saadut luistimet lähtivätkin kotiin mukaan.
Ja toki puoliso sen verran jaksoi muutamana päivänä, että pääsimme kerran luistelemaan yhdessä ja myös Ässien jääkiekko-otteluun hän jaksoi lähteä kannustamaan. Viime kerrasta kun oli vierähtänyt jo useampi vuosi. Myös uudenvuoden aaton hän jaksoi tsempata ja sen vietimme ystäväperheen luona.
Puoliso palasi kotiin vuodenvaihteen jälkeen ja me jäimme muutamaksi päiväksi vielä tyttären kanssa nauttimaan Suomesta ja talvikeleistä. Nimittäin talvi onneksi palasi vielä vuodenvaihteen jälkeen ja yhden yön lumimyräkän jälkeen oli taas kauniit talviset maisemat.
Kotiin Madridiin palasimme loppiaisaattona koska 6.tammikuuta on täällä Espanjassa joulun ”tärkein” päivä, dia de los Reyes Magos. Päivä, jolloin Itämaan tietäjät ovat tuoneet lahjat ja lapset pääsevät niitä availemaan loppiaisaamulla.
Perinteeseen kuuluu, että jätetään kengät odottamaan olohuoneeseen ja näin nuo viisaat miehet tietävät jättää lahjat oikean henkilön kohdalle. Meidän perheessä jouluaatto on aina ollut se joulun pääjuhla mutta toki olemme aina juhlineet myös espanjalaisten perinteiden mukaan. Eli muutama lahja jätetään aina odottamaan loppiaista.
Aamupalan jälkeen nautitaan sitten perinteinen aamupala eli loppiaispullaa, roscon de Reyes. Näitä on nykyään erilaisia versioita – ilman täytettä, kermatäytteellä, suklaamoussetäytteellä jne. Meillä on aina suklaatäytteinen. Ja pullan kera nautitaan tietysti kuumaa suklaata. Ei kaakaota vaan vielä paksumaa ja täyteläisempää kuumaa suklaata.
Loppiaisilta menikin sitten siivoillessa ja samalla oli joulukoristeiden aika siirtyä varaston perukoille odottamaan ensi joulua. Nyt on sitten uusi vuosi ja uudet seikkailut edessä!
Joulukuu on mennyt vauhdilla. Täällä Espanjassa oli joulukuun alussa koululaisilla pieni miniloma sillä 6. ja 8.päivä ovat täällä pyhiä ja niiden ansioista koululaisilla oli vapaata perjantaista seuraavan viikon torstaihin. Ja yhtäkkiä ollaankin siinä tilanteessa että ensi viikolla on edessä jo joulu.
Normaalisti olisimme hyödyntäneet tuon miniloman ja lähteneet jonnekin reissuun mutta puolisolla ei valitettavasti ollut lomaa. Ja tytärkin oli sitä mieltä, että jäädään vaan kotiin ja keksitään tekemistä täällä. Tarkoituksena olikin hyödyntää nuo vapapäivät ja käydä mm. ratsastamassa melkeinpä joka päivä.
Mutta valitettavasti kelit eivät suosineet ulkoilmapuuhia sillä kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet todella sateisia ja tällä viikolla on monin paikoin Espanjaa ollut rankkasateiden aiheuttamia tulvia. Ei toki täällä Madridissa.
Vaikka ihan joka päivä emme ratsastamaan päässeetkään niin toki muutaman kerran pääsimme sentään selkään. Tulevana viikonloppuna meillä piti nimittäin olla kouluratsastus-kisat mutta valitettavasti nekin jouduttiin näiden sateiden takia siirtämään tammikkuulle. Kentät kun ovat monin paikoin muistuttaneet lähinnä uima-allasta.
Koska alkuperäiset suunnitelmat eivät onnistuneet niin kehittelimme sitten muutamalle päivälle muuta puuhaa. Yhtenä päivänä tyttären luokkakaveri oli täällä koko päivän ja toisena puolestaan kävimme laskettelemassa Madridin Snowzone sisälaskettelupuistossa.
Eihän tuo nyt kummoinen rinne ole mutta oli ihan kiva päästä sentään aloittamaan laskukausi. Nyt vain toivomme, että jouluisella Suomi-lomalla olisi sen verran lunta että pääsisimme myös siellä laskemaan ja ennen kaikkea että Andorraan saataisiin vähitellen kunnon lumimyräkkä niin että rinteet olisivat siellä tammikuun lopussa mahdollisimman hyvässä kunnossa.
Olisihan se ollut kivaa aloittaa laskukausi ihan oikeissa rinteissä mutta Madridin vuoristossa ei valitettavasti vielä ole lunta eikä laskettelukeskukset avoinna. Lähin olisi ollut Sierra Nevada eikä sielläkään ollut kuin 20 km rinteitä auki eli ei olisi ollut ajomatkan arvoinen reissu. Pohjoisempana olisi ollut kyllä ihan hyvin rinteitä auki, mm. Baqueira Beret jossa olisi rinteitä käytössä jo 100 km verran. Sinne olisimme varmasti ajelleetkin jos puolisolla olisi ollut lomaa. Mutta ehkä ensi vuonna sitten.
Hyödynsimme pyhät myös siihen, että aloimme virittäytyä joulutunnelmaan. Kävimme ajelemassa Madridin keskustassa ihailemassa jouluvaloja – meidän kylässä niitä ei nimittäin ole vielä sytytetty.
Ja tietysti koti koristeltiin jo jouluiseksi. Pipareitakin ehdittiin leipomaan ja glögiä on juotu jo pullokaupalla. Toki pääasiassa sitä alkoholitonta versiota.
Ja tietysti takkaa olemme polttaneet joka ilta. Ei lämmityksen takia vaan ihan tunnelman takia. Olemme aina unelmoineet kodista, jossa olisi takka ja nyt kun sellainen on niin siitä kyllä nautimme valtavasti.
Olimme jo syksyllä varanneet liput Cirque du Soleil-esitykseen ja olimme ne jo kokonaan unohtaneet. Kunnes eräänä päivänä puolison puhelin muistutti esityksestä. Onneksi – olisi harmittanut kovasti jos olisi arvokkaat liput jääneet käyttämättä.
Täällä Madridissa pyörii nyt siis Cirque du Soleil-sirkuksen Luzia-esitys. Tämä piti kai olla jo pari vuotta sitten mutta koronan takia esitykset jäivät tauolle. Mutta nyt sitten saapui taas sirkus kaupunkiin. Tai voiko tuota nyt sirkukseksi edes kutsua. Kyseessähän on enemmänkin akrobatia-esitys, jossa yhdistyvät tanssi, musiikki ja tarina, joka vie esitystä eteenpäin. Hauska yksityiskohta oli myös se, että mukana esityksessä oli myös suomalaisväriä sillä suomalainen freestyle-jalkapalloilija Emmi Björn on yksi esiintyjistä.
Hieno oli tämä Luzia-show mutta ehkä aavituksen verran enemmän pidin edellisestä Totem-esityksestä jonka näimme Gran Canarilla.
Ja vielä toinenkin kulttuuripläjäys on mahtunut tähän joulukuun alkuun sillä kävimme katsomassa Corta el cable rojo-stand up shown. Oli muuten hauska ja meidän 11-vuotias tytärkin tykkäsi vaikka osa jutuista toki häneltä meni vähän ohi. Mutta kaiken kaikkiaan hyvät naurut saimme.
Tämä on kyllä näitä Madridin parhaita puolia että kaikenlaista on tarjolla. Eli ei sateisemmat kelitkään haittaa kun on mahdollisuus tehdä sitten jotain muuta. Tämähän oli Gran Canarialla vähän ongelma että välillä aktiviteetit olivat vähän vähissä.
Luonnolle sateet ovat kyllä tehneet todella hyvää – takana kun on kai melkoisen kuiva, pitkä ja todella lämmin kesä. Ja syksy, joka jatkui varsin lämpimän oikeastaan joulukuun alkuun asti. Mutta nyt on sitten saatu sadetta muutaman kuukauden edestä. Ja kyllä sen huomaa – hienosti ovat pellot alkaneet jo vihertämään!
Vähitellen alamme tässä virittäytymään jouluun vaikka sitä emme täällä kotona vietäkään tänä vuonna. Puoliso sai nimittäin lomaa ja sehän tarkoittaa sitä, että me lähdemme Suomeen lomailemaan. Sen verran harvinaista herkkua on puolison jouluvapaa että se pitää ehdottomasti hyödyntää.
Takaisin kotiin palaamme sitten loppiaisen alla koska silloin vietetään sitä espanjalaisen joulun tärkeintä päivää. Osa lahjoista jää siis kotiin odottamaan Itämaan tietäjien saapumista ja ne avataan vasta tammikuun 6.päivän aamulla.
Kulunut viikonloppu on mennyt aika pitkälle hevostelujen parissa sillä Madridissa järjestettiin kansainvälinen Madrid Horse Week-tapahtuma. Mistään uudesta jutusta ei ole kysymys vaan tapahtuma on järjestetty jo vuodesta 2012 lähtien mutta vähitellen se on kasvanut isommaksi, kansainvälisemmäksi ja yhä monipuolisemmaksi.
Me olimme mukana vasta toista kertaa mutta tästä on selvästi tulossa jokavuotinen perinne.
Tapahtuma järjestetään aina näin marraskuun lopussa, perjantaista sunnuntaihin. Kaikkina päivinä on ohjelmaa tarjolla pitkin päivää, aivan keskiyöhön asti. Ja ohjelmatarjonta on todella monipuolista – varmasti mielenkiintoista nähtävää ihan kaikkeen makuun. Jos vain sattuu hevosista yleensäkin pitämään. Toki ihan mielenkiintoista nähtävää myös muille – omakin puoliso jaksoi katsella muutamia kisoja katsella vaikka ei hevosista niin välitä.
Liput tapahtumaan voi ostaa etukäteen netin kautta ja ne tulevat yleensä myyntiin marraskuun alussa. Ja ne on myös suositeltavaa ostaa etukäteen sillä paikat menevät vauhdilla ja etenkin suosituimmat ajat eli pe- ja la-illat ovat usein loppuunmyytyjä jo ennen tapahtuman alkua.
Lippuja on tarjolla erilaisia – on aamupäivän lippuja, iltapäivän lippuja, illan lippuja, kokopäivän lippuja tai koko viikonlopun lippuja. Esim. kolmen päivän kokopäivälippu maksaa 120-140 euroa, katsomopaikasta riippuen.
Ohjelmaa on tarjolla eri areenoilla – pääkilpailut tietysti keskusareenalla jossa on este- ja koulukisojen välissä aina erilaista ”viihdyttävämpää” ohjelmaa jotta seuraaminen ei olisi liian raskasta. Ja jotta ne ei niin hevosista kiinnostuneet puolisot jaksaisivat hillua paremmin mukana.
Näitä ovat esim. pikkuponien ponyturf-laukkakisat ja Jump & drive- kisa, jossa pitää ylittää esteitä hevosella sekä itse hypäten ja lisäksi kaasutella Porchella tietty rata. Tänä vuonna oli perjantaina myös mielenkiintoinen ”korkeus” hyppykilpailu, jossa vähitellen nostettiin 6 esteen sarjassa viimeistä estettä. Aloituskorkeus oli 162 ja lopulta voittajaksi selviytyi 192 cm ylittänyt Maikel van der Vleuten Dywis HH-hevosellaan.
Toki erilaiset este- ja kouluratsastuskilpailut muodostavat ohjelman rungon. Yleensä matalimmat luokat ovat esteissä 125 cm mutta valtaosa on 140/145/150 cm luokkia. Tänä vuonna sunnuntaina oli myös 160 cm World cup-osakilpailu.
Kouluratsastuksessa kisataan yleensä kaksi kisaa – perjantaina on Grand Prix ja lauantaina World Cup Grand prix Freestyle- luokka.
Kaikissa on mukana aina kansainvälisiä huippuratsastajia sekä tietysti Espanjan omat parhaat ratsukot.
Pääareenan lisäksi ohjelmaa on myös muilla areenoilla ja seuraamaan pääsee mm. vikellystä, erilaisia hevos- ja tanssiesityksiä, ratsastusvalmennuksia huippuvalmentajien toimesta jne.
Lisäksi on oma areenansa doma vaqueralle ja siellä järjestetään myös tapahtumia läpi viikonlopun. Tapahtuma onkin erittäin suosittu lajin harrastajien keskuudessa.
Lisäksi on tietysti näytteilleasettajien alue, jossa voi tehdä ostoksia sekä muutamia kahviloita ja ravintoloita jottei alueelta tarvitse poistua sitä varten. Toki sekin onnistuu, jos haluaa välillä käydä muualla. Omasta mielestä näytteilleasettajia voisi olla jopa enemmänkin sillä väliajoilla on kiva käydä kiertelemässä ja ainakin kassien määrästä päätellen ihmiset myös tekevät ostoksia.
Madrid Horse week-tapahtuma järjestetään IFEMA-messukeskuksessa, joka sijaitsee melko lähellä lentokenttää eli sinne on helppo saapua myös muualta – suora metrolinja tuo nimittäin lentokentältä aivan alueen viereen (Feria de Madrid pysäkki). Aivan vieressä sijaitsee myös Novotel Madrid Campo de las Naciones -hotelli, jos kaipaa majoituspaikkaa aivan tapahtuma-areenan vieressä. Hotelli ei tosin ole mikään edullinen majoituspaikka mutta jos haluaa olla lähellä ja päästä helpolla niin siihen se on loistava vaihtoehto.
Toki lähialueilta löytyy myös paljon edullisempia majoitusvaihtoehtoja, esim. Barajasin alueelta ja myös sieltä pääsee tuonne IFEMAn alueella samaisella metrolinjalla. Barajas on siinä mielessä myös hyvä vaihtoehto että alueelta löytyy esim. laaja valikoima ravintoloita jos haluaa nähdä muutakin kuin hevosia.
Madrid Horse week on hevosten ystäville loistava mahdollisuus yhdistää kansainvälinen hevostapahtuma ja vierailu Madridissa. Eli hevostelujen ohessa tai niiden jälkeen voi käydä nauttimassa Madridista ja sen mahdollisuuksista.
Tuntuu, että aika menee taas vauhdilla. Päivät vilahtavat ohi hetkessä ja viikot seuraavat toisiaan. Viikonloppukin menee ohi silmänräpäyksessä. Onko joku laittanut jonkun pikakelauksen päälle? Syksynhän pitäisi olla tylsä ja harmaa vuodenaika joka tuntuu kestävän ikuisesti.
No, ehkäpä tämä maisemien vaihdos on tuonut elämään vauhtia. Vaikka arki itsessään on jo solahtanut uusiin uomiinsa ja elämä noudattaa jo tiettyä kaavaa niin siitä huolimatta koko ajan on jotain pientä actionia menossa. Näin ei tylsyys pääse iskemään.
Esim. viime sunnuntaille sääennuste lupasi aurinkoa ja max. 17 astetta, mikä on melkoisen upea sää näin marraskuun puoleenväliin, joten peruin meidän ratsastuksen ja lähdimmekin pienelle retkelle.
Ajoimme tunnin verran vuorille, Rascafria-nimiseen pikkukylään. Satuin nimittäin joskus bongaamaan sieltä paikan nimeltä bosque finlandes eli suomalainen metsä ja pitäähän sellainen nyt käydä katsastamassa!
Suomalaiseksi metsän tekivät ehkä nämä maisemat: laituri ja pieni järvi. Harmi vain, että saunaa ei ollut laiturin päässä. Metsästä löytyi puolestaan koivuja ja kuusia – puita joita ei yleensä täällä metsissä näe. En nyt tiedä, että oliko kuitenkaan kauhean suomalainen fiilis mutta kaunista toki oli.
Madridin vuoriston pikkukylät ovat viikonloppuisin todella suosittuja paikallisten keskuudessa eli madridilaiset lähtevät nauttimaan ulkoilmapuuhista. Etenkin tällaiset kauniin sunnuntaipäivät vetävät väkeä liikkeelle.
Vaikka asumme nykyään täällä ”maalla” ja peltoja on ympärillä melkeinpä silmänkantamattomiin niin silti tekee hyvää välillä päästä oikein kunnolla luonnon keskelle.
Seuraava sopiva ajankohta voisi olla joulukuun alussa kun täällä vietetään taas pitkää viikonloppua sillä koulusta on vapaata viikonlopun päälle vielä peräti kolme päivää. Puoliso on silloin jo töissä mutta ehkäpä tyttären kanssa pitää kehitellä päiviin jotain mukavaa ohjelmaa.
Yksi ohjelma on kuitenkin jo ihan varma – luistelemaan pitää päästä! Tytär nimittäin innostui luistelusta yhtäkkiä todella paljon ja haluaisi nyt joka päivä päästä luistelemaan. Lähdimme viime lauantaina nimittäin ex-tempore luistelureissulla läheiseen jäähalliin ja tytär innostui lajista todella paljon. Olemme toki Suomessa talvisin käyneet luistelemassa mutta Suomen ulkojäillä innostus ei oikein vielä iskenyt.
Vähän pelkäsimme, että onkohan paikka ihan täyttä kun oli kuitenkin lauantai-ilta mutta olimme sen verran myöhään liikkeellä (saavuimme vasta klo 20 aikaan) että isoin osa oli jo tekemässä lähtöä joten saimme luistella aika rauhassa.
Sen verran kivaa oli että lajista on kuulemma tulossa ratsastuksen lisäksi hänen uusi lempilajinsa.
Lysti maksaa tuossa hallissa 14 € ja hintaan sisältyy luistimien vuokraus. Omilla luistimilla pääsee muutaman euron edullisemmin.
Täällä on myös muita halleja ja pitänee tarkistaa myös niiden aikataulut ja hinnat – jos pääsisi vähän edullisemmin.
Bongasin myös seinältä ilmoituksen jääkiekkovuorosta – kerran viikossa voisi käydä pelaamassa 65 euron kuukausihinnalla. Pitäisiköhän kysyä että pääsevätkö naisetkin mukaan? Omista peliajoista on toki kulunut jo 25 vuotta mutta ehkäpä ihan kaikki taidot eivät ole vielä päässeet ruostumaan? Vähän kyllä kiinnostaisi mutta nuo myöhäisillan lepakkovuorot eivät tosin taida oikein sopia omiin aikatauluihin. Muuten kulunut viikonloppu meni pääasiassa kotosalla. Lauantaina kävimme tyttären kanssa toki ratsastamassa mutta muuten on tehty kotitehtäviä (matematiikkaa, kuten aina…) ja lisäksi on opiskeltu kokeeseen (luonnontiede). Luiden ja lihaksien nimiä, luuston toimintaa jne on luvassa seuraavassa kokeessa.
Saimme kuluneella viikolla myös ilmoituksen koulusta, että tammikuussa koululaiset suuntaavat viideksi päiväksi Andorraan laskettelemaan! Tiedossa on siis varsin mukava vuodenaloitus. Edellisessä koulussa retket suuntautuivat lähinnä lähimpään kirjastoon ja joskus satunnaisesti johonkin paikkaan Las Palmasissa joten tämä oli kyllä hauska yllätys. Ilmeisesti tekevät tällaisen retken joka vuosi ja lisäksi keväällä on vielä toinen ”leirikouluviikko” tiedossa.
Toivotaan, että tänä talvena sataisi lunta myös Madridin vuorille niin pääsisimme vähän treenailemaan ennen reissua.
Tähän asti syksy on ollut täällä melkoisen lämmin – lämpötilat ovat pääasiassa pysyneet päivisin 15-20 asteen tienoilla. Mutta tulevalle viikolle on luvattu jo vähän muutosta – enemmän sateita ja myös lämpötilat näyttävät vähitellen laskevan. Josko se syksy & talvi sieltä vihdoin saapuu!
Eikä haittaa vaikka saapuisi – me olemme valmiina! Tällä viikolla asennetaan vesi-ilmalämpöpumppu ja sen myötä pääsemme eroon kaasulämmityksestä. Myös aurinkopaneelit odottavat asennusta lähiviikkojen aikana. Ja autotalliin saatiin vihdoin ja viimein kasa takkapuita.
Tilaushan tehtiin jo 1.5 kk sitten ja vähän kesti tuossa toimituksessa. Täällä tuntuu olevan nyt polttopuut ”kortilla” sillä moni naapuri on valittanut samaa ongelmaa eli polttopuita on vaikea löytää. Tai kyllä niitä on mutta firmat eivät suostu toimittamaan koska odottavat että hinnat nousevat vielä entisestään ja sitten pääsevät myymään korkeammalla hinnalla.
Me tilasimme 1800 kg rautatammea ja maksoimme kuormasta 380 euroa. Puut tuotiin kotiin ja kasattiin vielä valmiiksi seinustalle. Takkaa olemme tähän asti polttaneet ihan vain satunnaisesti, ei lämmityksen vaan tunnelman vuoksi.
Veikkaisin että tämä marraskuun loppukin menee aika nopeasti sillä kaikenlaista ohjelmaa on kalenterissa. Ensi viikonloppuna kaivamme todennäköisesti joulukoristeet varastosta sillä tytär pyysi että voitaisiinko jo koristella koti jouluun. Ja miksipäs ei – kohtahan sitä on enää kuukausi jouluun!
Kun mietimme tulevaa asuinpaikkaa täällä Madridissa, yksi kriteeri oli se että lähellä olisi hyviä ratsastustalleja. Laji on tärkeä minulle ja tyttärelle, tarvitsemme säännöllistä turpaterapiaa joten noita karvaturpia on syytä löytyä jostain läheltä. Ihan oman mielenterveyden tähden 😉
Sopivan paikan löytäminen ei ole kuitenkaan ollut mikään helppo prosessi sillä ratsastuskouluja sekä -talleja on täällä meidän asuinpaikan ympäristössä ihan valtava määrä. Noin äkkiseltään laskettuna 20 min ajomatkan säteellä on ainakin 30 tallia. Urakkaa on siis riittänyt kun olemme talleja käyneet testaamassa.
Tähän mennessä olemme testanneet 10 tallia ja toistaiseksi testailut ovat nyt jäissä. Sillä löysimme jo pari kivaa paikkaa. Käymme nyt niillä talleilla vuorotellen ja tulevaisuudessa sitten katsomme, että jatkammeko vielä etsintää vai olisiko näistä talleista joku sellainen mistä voisi tulla vakiopaikka.
Tyttären kannalta yksi vakiotalli olisi tietysti parempi vaihtoehto koska näin löytyisi helpommin ystäviä tallilta. Hevostelu on paljon muutakin kuin pelkkää ratsastamista.
Mutta toisaalta hyvää tässä ratkaisussa on se, että tytär pääsee ratsastamaan hyvin erilaisilla hevosilla ja erilaisten opettajien valvovan silmän alla. Eli tämä kehittää valtavasti ja itse asiassa näiden kahden kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti kehittymistä.
Kaikki testatut tallit ovat olleet aika erilaisia. Muutama karsiutui heti testitunnin jälkeen pois – yksi oli vähän turhan ”elitistinen” talli ja kaiken lisäksi siellä tuntui olevan ihan liikaa väkeä eli kovin persoonatonta menoa. Sellainen liukuhihnameininki ei meitä houkuttele. Muutama taas jäi pois koska emme pitäneet erityisesti heidän tavastaan opettaa, pitää tunteja eikä hevosetkaan olleet mitään kummallisia hintaan nähden.
Jäljelle jäi lopulta kolme tallia, joissa käymme nyt siis vuorotellen. Kerran viikossa jokaisella tallilla. Kaikki paikat ovat todella erilaisia ja itse asiassa näistä on jo yksi karsiutumassa pois koska en oikein pidä siitä miten siellä kohdellaan hevosia.
Hinnat ovat vaihdelleet talleilla todella paljon, halvimmillaan olemme maksaneet 15 € tunnista, kallein maksoi 38 euroa. Eikä tuo kallein todellakaan ollut yhtään sen parempi kuin tuo halvin.
Me maksamme tällä hetkellä halvimmassa paikassa 15 € tunnista mutta tämä on se paikka, joka jää tämän kuun jälkeen pois. Toisella tallilla maksamme tällä hetkellä 17.50 € / tunti mutta hinta laskee siellä 15 euroon jos käymme kaksi tuntia viikossa. Eli tulevaisuudessa käymme kaksi kertaa viikossa tuolla tallilla koska siellä hevoset ovat ihan ok, tallilla on hyvä tunnelma, opettajat ovat ihan päteviä jne eli siitä voi hyvinkin tulla meidän vakiotalli tulevaiuudessa.
Kerran viikossa käymme yksityistunnilla kouluvalmentajan luona ja maksamme tuosta lystistä 30 € / tunti. Mutta se on kyllä hintansa arvoinen sijoitus. Kyseessä on pieni yksityistalli jossa valmentaja pitää tuntia vain meille kahdelle ja käytössä olevat hevoset ovat todella huippuluokan kouluratsuja jotka osaavat kaikki mahdolliset temput. Itse olen päässyt tekemään jo laukkapiruetteja, piaffia, sarjavaihtoja eli juttuja, joita ei yleensä ratsastuskoulussa pääse tekemään. Myös tytär on saanut kokea minkälaista on ratsastaa hevosella, joka todellakin osaa asioita ja pystyy opettamaan tyttärelle ihan uusia asioita.
Tallissa on toki myös omistajien lasten poni jonka kanssa voi touhuta sitten tunnin jälkeen.
Kaikilla talleilla on mahdollisuus päästä myös maastoilemaan eli olosuhteet ovat senkin puitteissa kohdillaan. Tämä on nimittäin asia jotka kaipasimme kovasti Kanarialla koska siellä ei ollut mitään mahdollisuutta käydä maastoilemassa.
Tähän asti olemme käyneet ratsastamassa keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin mutta yritän saada tuon sunnuntain tunnin vaihdettua perjantaille, jotta viikonloppuna olisi edes yksi päivä vapaana muille suunnitelmille.
Keskiviikon ratsastus on siinä mielessä vähän ”hankala” että saavumme kotiin vasta klo 20 aikaan ja se tarkoittaa, että edessä on vielä kotiläksyt, suihku, illallinen ja muut iltatoimet eli nukkumaan päästään usein vasta puolenyön aikaan.
Mutta uskoisin kuitenkin että tuo keskellä viikkoa oleva turpaterapiahetki tuo tarpeellisen tauon koulujuttuihin sekä energiaa loppuviikkoon. Luonnossa ja eläinten kanssa oleminen on myös parasta mahdollista mindfulnessia!
Täällä Espanjassa vietettiin monissa paikoissa viime viikonloppuna ns. puentea eli pitkää viikonloppua. Osa kouluista oli ottanut maanantain vapaaksi sillä tiistai oli pyhä ja näin saatiin luotua pitkä viikonloppuvapaa. Näitä täällä Espanjassa harrastetaan ihan kiitettävästi.
Me tietysti hyödynsimme tämän pitkän vapaan ja lähdimme käymään Gran Canarialla, entisellä kotisaarella. Lupasimme nimittäin tyttärelle, että tulemme käymään saarella aina kuin mahdollista jotta hän pääsee näkemään saarella olevia ystäviään. Ja lupaus on lupaus.
Perjantaina hain tyttären koulusta vähän etuajassa jotta ehtisimme saarelle vielä ihmisten aikaan. Joten ehdimme vielä nauttimaan illasta rannalla! Uimassa emme käyneet mutta teki ihan hyvää upottaa varpaat hiekkaan.
Illallisen nautimme kävimme vielä illallisella Silken Saas-hotellin kivalla kattoterasilla, jossa oli myös livemusiikkia tarjolla.
Lauantaina kävimme meidän vanhalla tallilla tervehtimässä tuttuja – sekä ihmisiä että niitä karvaisempia kavereita. Tyttärellä oli jo vähän ikävä lempiponiaan joten turpaterapia teki hyvää.
Iltapäivän ja illan vietimme puolestaan tyttären ystävän ja hänen äitinsä seurassa Holiday World-huvipuistossa.
Asunnolle ehdimme pitkän päivän päästä vasta puolenyön aikaan. Majoitumme Las Palmasissa, puolison työkaverin asunnossa jonka he lainasivat meille syys-lokakuun ajaksi. Ja vielä ilman mitään korvausta! On kyllä mahtavaa kun on tuollaisia työkavereita.
Sunnuntaina oli puolestaan ohjelmassa vesipuistopäivä serkkuni ja hänen perheensä kanssa. He olivat Gran Canarialla lomalla joten totta kai halusimme viettää aikaa myös heidän kanssaan.
Iltapäivällä kahvittelimme meidän entisten naapureiden kanssa ja yöksi puoliso suuntasi viimeiseen työvuoroon. Me vietimme sen sijaan rauhallisen illan huoneistossa ja tilasimme ruokaa lähiravintolasta kotiintuotuna.
Maanantaina tytär vietti koko päivän ystävänsä seurassa ja meillä oli puolestaan puolison kanssa kaikenlaista puuhaa – virallisia paperihommia, asunnon siivousta jne. Tytöt olivat käyneet tietysti halloween-asuissa trick or treat – kierroksella ja melkoiset kassit olivat karkkeja keränneet.
Viikonloppu oli melko intensiivinen mutta tällä tavalla ehdimme lyhyessä ajassa näkemään mahdollisimman monta tärkeää ihmistä. Mikä oli reissun päätavoite.
Tähän viikonloppuun päättyivät myös puolison työt saarella eli tiistaina palasimme koko perhe vihdoin kotiin Madridiin. Takana on neljä kuukautta jolloin puoliso on kulkenut mantereen ja saaren väliä viettäen vapaat meidän seurassa täällä mantereella ja palannut sitten töihin saarelle. Aika rankkkaa mutta nyt se on ohitse ja pääsemme vihdoin nauttimaan perhe-elämästä täällä Madridissa.
Madridiin muuton myötä meillä oli edessä uuden koulun etsintä ja valinta. Olimme auttamattomasti myöhässä sillä yleensä koulupaikkoja haetaan keväällä eikä vasta kesäkuun lopussa kun koulut ovat jo lopettamassa kouluvuotta.
Muutto tuli ajankohtaiseksi vähän yllättäen ja nopeammin kuin olimme osanneet odottaa ja tästä syystä jouduimme valitsemaan koulun hieman normaalia nopeammalla aikataululla. Ja kaiken lisäksi ilman tietoa siitä, että missä päin Madridia tulisimme edes asumaan.
Koulun valitseminen ei täällä Espanjassa ole välttämättä mikään yksinkertainen prosessi. Jos olisimme halunneet koulupaikan ns. lähikoulusta (julkinen tai valtion tukema yksityiskoulu), olisi meillä pitänyt olla osoite kyseisen kunnan alueella. Mutta mehän teimme kauppakirjat vasta syyskuun alussa eli tämä vaihtoehto ei tullut edes kyseeseen. Yritimme tätä tiedustella mutta vastaus oli selvä – osoite pitää olla kunnan alueella että koulupaikka voidaan tarjota. Julkisissa kouluissa on myös omanlainen pisteytysjärjestelmä jonka mukaan koulupaikat jaetaan eikä lähin koulu ole välttämättä se josta paikka aukeaa.
Me toivoimme tyttären jatkavan mahdollisimman samantyylisessä koulussa kuin missä hän oli Kanarialla eli kaksikielisessä kansainvälisessä koulussa, jossa olisi mahdollisuus opiskella saksaa toisena vieraana kielenä. Tämä tarkoitti tietysti sitä että piti lähteä tutkailemaan yksityiskoulujen tarjontaa.
Onneksi Madridin kaltaisessa suurkaupungissa on valinnanvaraa sillä täällä on tuhansia kouluja ja kaiken lisäksi Madrid on siitä poikkeuksellinen alue, että täällä on jopa yksityiskouluja enemmän kuin mitä julkisia! Ja nuo yksityiskoulut eivät edes välitä asuinpaikasta.
Yksityiskoulujahan täällä on tarjolla jokaiseen makuun – on tiettyä pedagogiaa noudattavia kouluja (Montessori, Reggio, Waldorf…), eri maiden järjestelmiä noudattavia kouluja (britti-koulut, amerikkalaiset koulut, ranskalainen, saksalainen, skandinaavinen, sveitsiläinen…), uskonnollisia eli katolisia kouluja ja lisäksi valtava määrä erilaisia kansainvälisiä kouluja. Eli valinnanvaraa on enemmän kuin tarpeeksi.
Ja lisäksi tarjolla on myös valtava määrä valtion tukemia yksityiskouluja, ns. concertado-kouluja, joissa kuukausimaksut ovat selvästi edullisempia kuin täysin yksityisissä kouluissa. Tällainen löytyy myös meidän alueelta mutta valitettavasti näissä on myös ehtona se, että asuinpaikka pitää löytyä kyseisen kunnan alueelta siinä vaiheessa kun paikkaa hakee.
Meillä oli mielessä yksi suosikki, josta olisimme halunneet saada paikan ja kävimme koululla jopa vierailukäynnillä mutta valitettavasti siellä ei loppupeleissä ollutkaan paikkaa vapaana tälle vuodelle. Jouduimme siis etsimään toisen vaihtoehdon ja aikaa tuohon etsintään oli käytännössä muutama päivä. Kaiken lisäksi emme olleet tuolloin edes Madridissa eli jouduimme tekemään päätöksen koulusta nettisivujen, puhelinhaastattelun ja satunnaisten suositusten perusteella. Tilannetta hankaloitti myös se, että olin tuolloin jo tyttären kanssa Suomessa lomailemassa kun taas puoliso puolestaan Kanarialla.
Koska aika oli käymässä vähiin ja halusimme varmistaa että tyttärelle olisi koulupaikka syyskuussa olemassa, menimme sieltä mistä aita on matalin. Alkuperäisen ykkösvaihtoehdon vieressä sijaitsi toinen koulu, joka nettisivujen perusteella vaikutti hyvältä. Koulu mainosti itseään innovatiivisena ja sen tavoitteena on kasvattaa ”terveitä”, kriittisesti ajattelevia, vapaita, muita kunnioittavia, vastuunkantajia ja kyvykkäitä suunnittelemaan oman tulevaisuutensa. Vaikutti siis kaikin puolin hyvältä. Myös puolison muutamalla ystävällä oli hyviä kokemuksia koulusta joten niiden perusteella lähdimme hakemaan paikkaa. Jonka myös saimme. Mutta emme ehtineet vierailemaan koulussa ja haastettelukin tehtiin ihan vain puhelimitse.
Syyskuun 5.päivä suuntasimme sitten kouluun tietämättä sen enempää että mitä odottaa. Pystyimme vain laittamaan sormet ristiin ja toivomaan, että koulu vastaisi meidän toiveitamme, tytär saisi sieltä ystäviä ja viihtyisi hyvin.
Meidän neitihän meni nyt primarian eli alakoulun viimeiselle eli 6.luokalle. Ensi vuonna on edessä siirtyminen secundariaan eli yläkouluun mutta sitä varten ei tarvitse vaihtaa koulua vaan samassa koulussa pystyy opiskelemaan bachilleraton eli lukion loppuun asti.
Tämä uusi koulu on periaatteessa melko samantyylinen kuin edellinen koulu Kanarialla. Isohko (n. 800-1000 oppilasta), kansainvälinen, kaksikielinen ja espanjalaista opetusjärjestelmää noudattava yksityiskoulu. Puolet tunneista on espanjaksi, puolet englanniksi. Lisäksi tytär opiskelee saksaa kuten edellisessä koulussa.
Tyttärelle tärkeä asia oli se, että uudessa koulussa ei olisi koulupukua vaan saisi vihdoinkin mennä kouluun ihan omilla vaatteilla. Ja tämä toteutui.
Isoin ero vanhan ja uuden koulun välillä on ehdottomasti se, että tämä uusi koulu on astetta vaativampi. Oppilailta edellytetään parempia taitoja ja tietoja kuin mitä Kanarian koulussa. Näin kärjistettynä voisi sanoa, että jos Kanarialla on 9-10 arvosanojen oppilas niin täällä Madridissa samoilla tiedoilla ja taidoilla päästään korkeintaan 8 arvosanaan. Mutta tämä oli toki tiedossa jo etukäteen.
Miten koulualoitus on sitten sujunut?
Koulu lähti onneksi sujumaan hyvin ja heti ensimmäisenä päivänä tytär sai ystäviä, pääsi mukaan porukkaan ja koulun juttuihin. Tämä oli iso helpotus sillä tuossa iässä ystävät ovat tärkeä asia.
Luokanvalvoja on pitänyt meihin myös ahkerasti yhteyttä ja päivittänyt kuulumisia. Ensimmäisten päivien jälkeen hän soitti meille, seuraavalla viikolla oli vanhempainilta ja sitä seuraavalla viikolla opettaja soitti taas henkilökohtaisesti. Viime viikolla saimme myös sähköpostia ja marraskuun alussa meillä on puolestaan vuorossa henk.koht. tapaaminen luokanvalvojan kanssa.
Kotiläksyjen määrä on tänä vuonna kasvanut aika merkittävästi sillä edellisessä koulussa tytär ehti yleensä tekemään kaikki tehtävät jo koulussa sillä aikaa kun opettajat selittivät samaa asiaa kolmannen kerran oppitunnin aikana. Mutta tässä koulussa tahti on selvästi erilainen.
Toki läksyjä ei ole ollut ihan joka päivä mutta keskimäärin niitä on n. 30-40 min. Jonain päivinä myös paljon enemmän. Yhtensä sunnuntaina tytär vietti koko iltapäivän eli klo 16-21 matematiikan kotitehtävien parissa – pitäen vain yhden 15 min tuona aikana.
Silloin kävi kyllä vähän sääliksi ja mietin, että olemmeko tehneet väärän päätöksen koulun suhteen. Koen jotenkin, että lähes 8-tuntinen koulupäivä pitäisi itsessään olla jo ihan riittävän pitkä että kaiken tarpeellisen ehtisi oppia koulussa eikä pitkän koulupäivän jälkeen pitäisi enää kotitehtäviin käyttää tunteja. Saatikka kokonaisia iltapäiviä. Kokeisiin valmistautuminen on tietysti asia erikseen.
Olen kuitenkin yrittänyt pitää omat ajatukseni positiivisina lisääntyneestä opiskelumäärästä huolimatta sillä tärkeintä on se että tytär itse on ollut ensimmäisestä päivästä lähtien positiivisella mielellä. Vaikka läksyjä ja opiskeltavaa on ollut paljon aikaisempaa enemmän niin hän on yllättävän hienosti ottanut niistä vastuuta.
Hän on myös tiedostanut sen, että entisessä koulussa edettiin paljon hitaammin ja välillä hän tosiaan kyllästyi siellä koska opettajat joutuivat kertaamaan asioita niin monta kertaa.
Uskoisin kuitenkin että kunhan tämä alku saadaan tästä selvitettyä niin vähitellen tuo kotiläksyjen määräkin tasaantuu. Toivottavasti.
Koulupäivän pituus
Koulua on joka päivä klo 9.30-17 ja kotona olemme yleensä vasta klo 17.20. Tämä tarkoitta sitä että iltapäivän tunnit on käytettävä hyväksi varsin tehokkaasti jos haluaa tehdä muutakin kuin niitä läksyjä. Mielenterveyden kannalta olisi nimittäin hyvä saada muutakin ajateltavaa kuin koulu ja läksyt.
Tästä syystä olemme palanneet harrastusten osalta tuttuihin rutiineihin eli käymme kolmesti viikossa ratsastamassa. Arki-illan ratsastus tosin tarkoittaa sitä, että sinä iltana joudumme tekemään kotiläksyt varsin myöhään ja näin ollen myös illallinen ja nukkumaanmeno venyvät lähemmäksi puolta yötä. Mutta näitä uhrauksia on joskus tehtävä.
Tuossa pidemmässä koulupäivässä on kuitenkin se kiva puoli että lounaan jälkeen koulussa on peräti 1.5 tunnin tauko. Tuon ajan voi viettää halutessaan koulun tarjoamien harrastusten parissa taikka sitten ystävien kanssa ihan vain hengaillen. Eli se aika mikä normaalisti kuluisi koulun jälkeen näihin juttuihin, tulee nyt hoidettua jo koulupäivän aikana.
Yhteiset tapaamiset ystävien kanssa koulupäivän jälkeen ovat nimittäin astetta haastavampia koska oppilaat asuvat aivan eri puolilla kaupunkia. Mutta varmasti sekin aika vielä tulee että niitäkin varten pitää järjestää aikaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että tytär on viihtynyt koulussa. Ja sen verran tyytyväinen hän on tähän uuteen kouluu että ainakaan tällä hetkellä hän ei olisi valmis vaihtamaan koulua vaikka alkuperäisestä ykköskoulusta vapautuisi paikka. Mehän olemme edelleen jonossa sinne ”ykkösvaihtoehtoon” ja jos paikka jossain vaiheessa vapautuu niin ensisijaisesti sitä tullaan tarjoamaan meille.
Itse tykkään siitä toisesta koulusta ehkä hieman enemmän mutta tytär on sitä mieltä, että hän ei haluaisi vaihtaa ja että hänen koulunsa on kuulemma parempi. Loppupeleissä päätös on tietysti hänen.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisten kuukausien perusteella voimme todeta, että koulualoitus on sujunut paremmin kuin osasimme odottaa. Koulu ei ole ehkä aivan sitä mitä odotimme mutta on ollut hieno seurata miten hienosti tytär on tällaisesta isosta ja vähän yllättäen tulleesta muutoksesta selvinnyt. Tällaiset kokemukset kasvattavat ja opettavat valtavasti.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 