Koululaisten kesä Espanjassa

Täällä Espanjassa koululaisten arki jatkuu vielä muutaman viikon verran sillä koulut loppuvat yleensä vasta kesäkuun loppupuolella – täällä Madrisissa tänä vuonna 19.kesäkuuta. Jokainen autonominen alue on kuitenkin erilainen ja tästä syystä koulut loppuvat ja alkavat eri puolilla maata hieman eri päivinä.

Kesäkuussa monissa kouluissa (julkiset ja valtion tukemat yksityiskoulut) siirrytään usein lyhyempään koulupäivään. Tätä kutsutaan nimellä jornada intensiva. Oppitunnit päättyvät jo alkuiltapäivästä, jotta lapset eivät joutuisi viettämään kuumimpia tunteja koulurakennuksissa. Kuumuus onkin Madridin kouluissa jatkuva puheenaihe, sillä kaikissa rakennuksissa ei ole ilmastointia.

Yksityiskouluissa koulu jatkuu normaaliin tapaan koulun päättymispäivään asti – toki yleensä viimeisellä viikolla on jo ”kevyempää” ohjelmaa. Mitään perinteistä, suomalaistyylistä ”kevätjuhlaa” ei yleensä järjestetä vaan todistustukset tulevat näppärästi vanhempien sähköpostiin sekä paikalliseen Wilmaan.

Koulun loppuminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita myöhäisiä aamuja, lomailua tai rentoja päiviä kotosalla. Monissa perheissä arki jatkuu vaikka lapset ovat kesälomalla kouluista.

Espanjassa lasten kesä näyttää hyvin erilaiselta kuin Suomessa. Yksi merkittävä kulttuurinen ero esim. Suomeen verrattuna liittyy siihen, että Espanjassa pieniä koululaisia ei yleensä jätetä yksin kotiin. Suomessa on tavallista, että alakouluikäinen voi viettää osan päivästä yksin kotona tai kulkea itsenäisesti harrastuksiin. Espanjassa ajatus on huomattavasti harvinaisempi. Useimmat vanhemmat kokevat, ettei alakouluikäinen voi olla yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Monet perheet jopa kokevat, että edes yläasteikäisiä ei voi jättää yksin, ainakaan koko työpäivän ajaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että kesäleirit, isovanhemmat ja sukulaisten apu ovat Espanjassa lähes välttämättömiä, eivät vain mukava lisä.

Madridin alueella koulut loppuvat yleensä juhannuksen tienoilla, noin 20. kesäkuuta. Syyslukukausi kouluissa alkaa tavallisesti vasta syyskuun toisella viikolla. Käytännössä kouluikäisillä lapsilla on siis noin yksitoista viikkoa kesälomaa.

Espanjassa siihen on kuitenkin totuttu, ja perheet rakentavat kesänsä monista eri osista. Harva lapsi viettää koko kesää kotona vanhempien kanssa, koska useimmat vanhemmat ovat ainakin osan kesästä töissä. Monilla on lomaa vasta elokuussa, joka on ”virallinen” lomakuukausi monilla paikallisilla työpaikoilla.

Kesäleirit eli campamentos ovatkin olennainen osa espanjalaista lapsuutta. Madridissa niitä järjestetään valtava määrä. Tarjolla on urheiluleirejä, kielileirejä, tiede- ja robotiikkaleirejä, taideleirejä sekä tavallisia päiväleirejä, joissa lapset viettävät aikaa ulkoillen ja leikkien. Myös monet yksityiskouluista järjestävät päiväleirejä koulun loppumisesta aina heinäkuun puoleenväliin, osa loppuun asti. Monet lapset osallistuvat ainakin yhdelle leirille kesän aikana, jotkut useammallekin.

Useimmat leirit toimivat työssäkäyvien vanhempien rytmin mukaan. Päivä alkaa usein jo ennen yhdeksää aamulla ja jatkuu iltapäivään asti. Monissa paikoissa on mahdollista ostaa lisäpalveluna aikainen aamuvastaanotto tai myöhempi iltapäivähoito. Käytännössä leirit toimivat osittain myös kesäajan lastenhoitoratkaisuna.

Hintataso vaihtelee paljon. Kunnalliset leirit ovat selvästi edullisimpia ja voivat maksaa vain muutamia kymppejä viikossa. Yksityiset leirit maksavat tavallisesti enemmän, usein 150–300 euroa viikolta. Suosituimmat englanninkieliset tai urheilupainotteiset campamentos voivat olla vielä tätäkin kalliimpia.

Yön yli järjestettävät leirit maaseudulla, vuoristossa tai rannikolla ovat oma maailmansa, ja niiden hinnat nousevat helposti useisiin satoihin euroihin. Tällaiset leirit ovat kuitenkin hyvin suosittuja ja monet lapset lähetetään leireille viikoksi, jopa useammaksi.

Monille espanjalaisille perheille isovanhemmat ovat kuitenkin kesän tärkein apu. Lapset viettävät usein pitkiä aikoja suvun kotikylässä tai rannikkokaupungin asunnolla. Ja sitten kun vanhempien loma alkaa niin he liittyvät seuraksi. Madrid tyhjeneekin elokuussa näkyvästi, kun suuri osa perheistä lähtee pois kaupungin paahtavasta kuumuudesta.

Myös monet harrastukset jäävät Espanjassa pitkälle kesätauolle. Siinä missä Suomessa lasten kesä voi täyttyä treeneistä, turnauksista ja ohjatusta tekemisestä, Espanjassa heinä–elokuu on selvästi hitaamman elämän aikaa. Monet urheiluseurat ja harrastusryhmät lopettavat toimintansa kokonaan kesäksi, ja arki rakentuu enemmän perheen, ystävien ja iltaelämän ympärille

Espanjalaisissa kouluissa annetaan myös satunnaisesti kesätehtäviä – erityisesti lukutehtäviä ja matematiikkaa. Kesätehtävien määrä riippuu paljon koulusta, mutta erityisesti yksityis- ja puoliyksityisissä kouluissa niitä annetaan melko paljon – tai ainakin niitä suositellaan vahvasti tehtäviksi

Kirjakaupoissa näkyykin kesäisin suuria pinoja harjoitusvihkoja, joita vanhemmat ostavat lapsille lomaa varten. Näitä käyttävät erityisesti ala-asteikäiset.

Kun espanjalainen lapsi kasvaa teini-ikään, myös kesän vietto muuttuu. Alakouluikäisten tarkasti järjestellyistä campamento-kesistä siirrytään vähitellen vapaampaan rytmiin, jossa kaverit, myöhäiset illat ja itsenäisyys alkavat hallita arkea. Silti espanjalainen nuoruus näyttää monella tavalla erilaiselta kuin suomalainen.

Espanjassa nuoret viettävät kesällä edelleen paljon aikaa perheen kanssa. Vaikka teinit liikkuvat jo itsenäisemmin, perhesuhteet pysyvät usein tiiviimpinä kuin Suomessa. On tavallista, että nuori lähtee isovanhempien/vanhempien mukana rannikkokaupunkiin, sukulaisten luo tai perheen kotikylään. Osa on tottunut viettämään kesät näissä paikoissa ja siellä lomaansa viettävistä nuorista on myös tullut ystäviä.

Siinä missä suomalaiset yläasteikäiset voivat liikkua melko itsenäisesti mökeille, festareille tai jopa ulkomaille kavereiden kanssa, Espanjassa vanhemmat ovat usein suojelevampia. Nuorten omat reissut alkavat tavallisemmin vasta 16–18-vuotiaina, ja ne ovat usein lyhyitä tai järjestettyjä matkoja, joissa mukana on tuttuja aikuisia tai valvottu ryhmä. Kesään kuuluvat kuitenkin vahvasti rantareissut, kielikurssit, festivaalit ja viikonloput ystävien perheiden kesäasunnoilla. Espanjalainen nuoruus näkyy paljon julkisessa tilassa: nuoret viettävät iltoja aukioilla, ostoskeskuksissa ja kaupungilla yhdessä kavereiden kanssa, ja sosiaalinen elämä tapahtuu enemmän ulkona kuin omissa huoneissa.

Päivärytmi nuorilla siirtyy myöhäiseksi aivan kuten aikuisillakin – tosin Espanjassa elämä pyörii kesällä aina iltapainoitteisesti. Kuumuus vaikuttaa kaikkien elämään. Keskipäivällä kadut voivat olla lähes tyhjiä, ja elämä alkaa kunnolla vasta illalla. Monet nuoret nukkuvatkin pitkään aamulla, viettävät päivän hitaasti kotona tai uima-altaalla ja lähtevät ulos vasta illansuussa. Kouluvuosi on Espanjassa melko intensiivinen ja läksyjä on paljon, joten alkuloman aikana monissa perheissä otetaan univelkoja takaisin.

Toisaalta täysin ympäri kääntynyt vuorokausirytmi ei ole ehkä yhtä yleinen kuin Suomessa. Koska sosiaalinen elämä tapahtuu paljon kodin ulkopuolella ja perheiden yhteinen rytmi säilyy vahvana, moni nuori kuitenkin herää viimeistään lounasaikaan eikä elä täysin erillään muusta perheestä.

Espanjalainen nuoruus on hyvin sosiaalista ja ulospäinsuuntautunutta. Kotona omassa huoneessa pelaaminen yksin koko kesän ei ole ehkä yhtä hallitseva ilmiö kuin Suomessa, vaikka tietenkin sitäkin tapahtuu.

Suomeen verrattuna yksi suuri ero on myös kesätyökulttuuri. Espanjassa kesätyöt eivät ole nuorille läheskään yhtä tavallisia kuin Suomessa, eikä moni alle 18-vuotias käy kesällä töissä lainkaan. Ensimmäiset kesätyöt liittyvät usein vasta opiskeluaikaan tai yliopistovaiheeseen, ja silloinkin työpaikat löytyvät usein ravintoloista, matkailusta tai perheen tuttavien kautta.

Lopulta espanjalainen koululaisten kesä ei ole vain pitkä tauko koulusta, vaan kokonainen yhteiskunnallinen järjestely. Kun koulut loppuvat, arki ei pysähdy vaan siirtyy toiseen muotoon: leireihin, sukulaisverkostoihin, myöhäisiin iltoihin ja hitaampaan rytmiin. Suomessa kesä usein tarkoittaa vapautta ja yksilöllisiä ratkaisuja, mutta Espanjassa se on enemmän yhteinen malli, johon lähes kaikki perheet tavalla tai toisella sopeutuvat.