Kun Madrid pysähtyy juhlimaan itseään

Madridissa on juhlia, ja sitten on Día de San Isidro, Madridin suojelupyhimyksen päivä. Se päivä, jolloin koko kaupunki näyttää muistavan yhtä aikaa, mitä tarkoittaa olla madridilainen. Ei vain asua Madridissa, vaan todella olla madrileño — ihminen, joka rakastaa äänekästä katuelämää, pitkiä lounaita, naapureiden kanssa jutustelua, myöhäisiä iltoja ja sitä erityistä ylpeyttä, jota Madridin asukkaat kantavat lähes huomaamattaan.

Toukokuun puolivälissä Madrid muuttuu hetkeksi takaisin vanhaksi kaupungiksi, ajalle ennen pilvenpiirtäjiä, turistimassoja ja kiireisiä metroasemia. Niihin päiviin kun Madrid oli vielä madridilaisten oma kaupunki.

Dia de San Isidro on Madridin ja madridilaisten päivä, jolloin ollaan ylpeitä omasta taustasta, madridilaisuudesta ja Madridin kaupungista. Juhlapäivä on virallisesti 15.toukokuuta mutta juhlallisuudet kestävät melkein koko viikon. Ne ovat sopiva yhdistelmä uskonnollisia perinteitä, katukulttuuria ja suurta kaupunkifestivaalia. Madridilaisten oma kaupunkijuhla.

Päivää vietetään virallisesti kaupungin suojeluspyhimyksen, San Isidron, kunniaksi. Hän on alunperin maanviljelijä nimeltä Isidro Labrador ja hän eli kaupungissa 1100-luvulla, aikana jolloin Madrid oli vielä pieni ja melko vaatimaton paikka. Tarinoiden mukaan Isidro teki ihmeitä, löysi vettä kuivasta maasta ja auttoi köyhiä. Madridissa hänestä tuli vähitellen symboli ihmiselle, joka on nöyrä, lämmin ja sitkeä — ominaisuuksia, joita madridilaiset mielellään liittävät myös itseensä.

Madridissa ihmiset eivät yleensä ajattele itseään erityisen hienostuneiksi samalla tavalla kuin esimerkiksi sevillalaiset tai barcelonalaiset haluavat ehkä vaikuttaa. Madridilaisuudessa on enemmän rentoutta ja huumoria – sekä vahva usko siihen, että Madridin on joka tapauksessa Euroopan paras kaupunki. Kaupunki on täynnä ihmisiä, jotka puhuvat kovaa, elehtivät paljon ja suhtautuvat elämään tavalla, jossa tärkeintä on tunnelma eikä täydellisyys.

San Isidron aikaan tuo madridilainen identiteetti näkyy kaikkialla. Yhtäkkiä kaupungilla näkyy naisia ja miehiä pukeutuneina chulapoiksi ja chulapiksi, perinteisiin madridilaisasuihin pukeutuneiksi juhlakulkijoiksi. Miehillä on ruutulakit ja liivit, naisilla pilkulliset mekot ja kukkia hiuksissa. Näitä asuja ei käytetä ironisesti tai turistishowna, vaan aidolla ylpeydellä. Madridissa osataan juhlia itseään ilman häpeää.

Chulapa viittaa naisiin, jotka pukeutuvat perinteiseen Madridin perinneasuun, jossa on usein tiukka, pilkullinen tai ruudullinen mekko, huivi hartioilla ja kukkia hiuksissa. Chulapo taas on miehinen vastine, johon kuuluu liivi, valkoinen paita ja tunnusomainen ruudullinen lakki. Molemmat edustavat vanhan Madridin kaupunkikulttuuriperinteitä, ja nykyään ne ovat ennen kaikkea juhla-asuja, joilla kunnioitetaan kaupungin historiaa ja identiteettiä San Isidro -festivaalin aikana.

Kaupungin kuuluisimpia juhla-alueita on Pradera de San Isidro, suuri puistoalue, jonne ihmiset kokoontuvat piknikeille, kuuntelemaan musiikkia ja viettämään päivää yhdessä. Tunnelma muistuttaa hieman vappua, kyläjuhlaa ja kesäfestivaalia samaan aikaan. Tärkeintä on hauska yhdessäolo. Sekä ruoka.

Espanjalaisissa juhlapäivissä ruoka ei koskaan ole sivuosassa, eikä San Isidro tee poikkeusta. Kaikkialla myydään rosquillas de San Isidro -leivonnaisia, joiden ympärillä madridilaisilla on lähes yhtä vahvoja mielipiteitä kuin jalkapallosta. On tontas, listas, santa claras ja francesas — erilaisia versioita samasta perinneherkusta. Jokainen madridilainen tuntuu tietävän, mikä niistä on oikea valinta ja miksi muut ovat väärässä.

Juomana nautitaan usein limonada madrileñaa, joka ei ole nimestään huolimatta limua vaan viinipohjainen kesäinen juoma. Se valmistetaan valkoviinistä, sitruunoista, sokerista, kanelista sekä joskus myös esim. vihreistä omenista. Juoma tarjoillaan hyvin kylmänä, ja sen maku on raikas, hieman makea ja sitruksinen.

San Isidron aikaan Madrid myös kuulostaa erilaiselta. Kaduilla soi zarzuela, espanjalainen musiikkiteatteri, jonka melodioissa kuuluu vanhan Madridin henki. Ihmiset tanssivat chotisia, tanssia joka näyttää hieman siltä kuin kaksi ihmistä yrittäisi pyöriä hyvin pienessä keittiössä mahdollisimman arvokkaasti.

San Isidron aikaan Madridissa järjestetään myös härkätaisteluja, ja ne ovat yksi juhlien suosituimmista aktiviteeteista. Ohjelmassa on useita iltoja, joissa esiintyy tunnettuja matadoreja, ja tapahtumat vetävät paikalle kymmeniä tuhansia ihmisiä, joista osa tulee intohimoisesti, osa uteliaisuudesta ja osa vain siksi, että se kuuluu asiaan kerran vuodessa.

Juhlaan kuuluu myös vierailu Ermita de San Isidro -kappelille, jossa monet käyvät juomassa pyhänä pidettyä lähdevettä. Osa tekee sen uskonnollisista syistä, osa perinteen vuoksi ja osa siksi, että madridilaisuudessa vanhoista tavoista pidetään kiinni, vaikka kukaan ei enää täysin muistaisi miksi. Ehkä juuri siinä piilee San Isidron todellinen merkitys.

Madrid on nykyään valtava, kansainvälinen ja moderni miljoonakaupunki. Silti kerran vuodessa se pysähtyy juhlimaan itseään tavalla, joka tuntuu melkein kylämäiseltä. Ihmiset muistuttavat toisilleen, että Madrid ei ole vain rakennuksia, miljoonia matkailijoita, museoita tai jalkapalloa. Madrid on madridilaisten kaupunki – se on ikiaikaisia tapoja ja perinteitä, joita halutaan kunnioittaa ja juhlistaa.

Vaikka Madrid on tänä päivänä hyvin kansainvälinen ja avoin kaupunki, joka toivottaa tervetulleeksi ihmisiä kaikkialta maailmasta, San Isidro säilyttää silti vahvasti paikallisen luonteensa. Se on juhla, jossa madridilaiset ikään kuin ottavat kaupungin hetkeksi erityiseen omaan käyttöönsä ja jakavat sitä muillekin, mutta omilla ehdoillaan ja omalla perinteellään.

Siksi San Isidro ei tunnu samalla tavalla “esitykseltä” tai turisteille suunnatulta tapahtumalta, vaan enemmänkin arjen ja identiteetin juhlistamiselta. Ainakin omasta näkökulmastani siihen liittyy ajatus siitä, että vaikka Madrid on avoin kaikille, tämä tietty juhla kuuluu ennen kaikkea niille, jotka ovat kasvaneet sen rytmiin — tai oppineet sen ajan myötä osaksi omaa arkeaan. Ja juuri siksi se tuntuu niin aidolta.