Mitä mä Madridis?

Kun pakkasin matkalaukkujani syksyllä 2001 ajatus oli selkeä: lähden ulkomaille muutamaksi vuodeksi hakemaan työkokemusta ja näkemään maailmaa. Ei mitään lopullista, ei mitään pysyvää. Vain pieni irtiotto, uusia kokemuksia, kulttuurishokki tai kaksi- ja sitten takaisin Suomeen vähän viisaampana ja kokeneempana.

Mutta elämä ei aina noudata suunnitelmaa.

Alkuun mukana kulki ajatus ”vielä vuosi” mutta jossain vaiheessa laskeminen loppui. Viimeistään siinä kohtaa, kun tapasin puolisoni, joka ei ollut suomalainen, eikä hän ollut lähdössä minnekään. Ja sitten syntyi vielä lapsi, meidän rakas tyttäremme. Se mullisti kaiken. Ei pelkästään siksi, että vanhemmuus on itsessään suuri elämänmuutos, vaan siksi, että siinä hetkessä ymmärsin: en ole enää täällä vain itseäni varten. Meillä oli nyt koti, perhe ja arki, joka ei sijoittunut Suomeen vaan tänne – tänne, jonne alun perin tulin vain vähäksi aikaa.

Yksi ulkosuomalaisuuden isoista haasteista tulee eteen siinä vaiheessa kun mukaan kuvioihin tulee lapsi. On monia asioita, joita on pakko miettiä. Minkä kulttuurin mukaan haluan lapseni kasvavan vai haluanko että hän oppii tasapuolisesti molempia kulttuureja, molempia kieliä ja tuntee olevansa ns. kotonaan molemmissa kotimaissaan.

Miten kasvattaa lapsi, joka tuntee juurensa, vaikka kasvaa toisen kulttuurin keskellä?

Lapseni on syntynyt tänne, kasvaa tässä espanjalaisessa kulttuurissa, mutta itselleni oli selvää että haluan hänen tuntevan myös sen, mistä minä tulen. Olen onnekas että puoliso ja lapsen isä kokee tämän myös tärkeäksi.

Niinpä meillä leivotaan pullaa ja vietetään joulua 24.päivä. Kesällä mennään Suomeen ja istutaan laiturilla niin kauan että hyttyset alkavat ahdistella. Tuodaan mukana kotiin Muumi-mukit, matkalaukullinen ruisleipää ja kaikkea muuta suomalaista.

Vaikka kyse on pienistä hetkistä niin nämä pienet asiat ovat merkityksellisiä lapsen kulttuuri-identiteetin rakentumisessa. Tyttäreni ei ole täysin espanjalainen, ei myöskään täysin suomalainen. Hän on kahden kulttuurin kasvatti eikä tuota suomalaista identiteettiä voi kasvattaa etänä.

Tästä syystä, kun tulee loma-aika, lento-liput Suomeen ovat tärkein asia budjetissa. Ne eivät ole vain lomamatkoja – ne ovat tavallaan palasia identiteetin mosaiikissa.

Meidän perheessä oli myös itsestään selvyys se että tyttären pitää oppia suomea. Ihan siitä syystä että monikielisyys on rikkaus mutta ennen kaikkea siitä syystä että hän pystyy kommunikoimaan itsenäisesti Suomessa. Lapsen ollessa pieni meillä luettiin jatkuvasti suomalaisia kirjoja, laulettiin suomalaisia lastenlauluja, katsottiin suomalaisia lastenohjelmia ja kuunneltiin suomalaisia äänikirjoja. Työ on tuottanut tulosta ja tytär ymmärtää, puhuu, lukee ja kirjoittaa sujuvasti suomea.

Hän tuntee myös olonsa kotoisaksi Suomessa ja osaa kaivata suomalaisia juttuja. Suomi on hänelle toinen koti, ei vain paikka jossa käydään joskus vierailemassa.

Ulkosuomalaisuus ei ole vain osoite ulkomailla, se on identiteetti, joka elää arjen valinnoissa, kaipuussa ja kulttuurien yhdistämisessä. Se on jatkuvaa tasapainoilua. Toisaalta tunnen olevani kotona täällä, missä arki rullaa, missä lapseni kasvaa ja missä olen rakentanut elämäni. Mutta toisaalta sydämessäni kulkee aina pieni palanen Suomea. Se tulee esiin esimerkiksi jouluna kun koti tuoksuu pipareille ja glögille. Se soi suomalaisessa musiikissa, jota kuuntelen autossa tai treenatessa. Se ilmenee siinä kaipuussa, joka ei koskaan täysin katoa.

Ja silti, en ole palaamassa. Ei siksi, ettenkö rakastaisi Suomea. Vaan siksi että elämä on asettunut tänne. Juuret ovat kasvaneet toisaalle, eikä niitä noin vain repäistä irti.

Tämä ei kuitenkaan ole surullista, vaikka siihen liittyykin kaihoa. Tämä on vain osoitus siitä, miten suunnitelmat muuttuvat ja miten hetkellisestä tulee pysyvää.

Miten voi olla onnellinen kahden maan, kahden identiteetin, kahden kodin välillä. En mieti, mitä menetin lähtemällä sillä olen saanut niin valtavan paljon. Enemmän kuin osasin odottaa tai toivoa.

Elämä on nyt täällä, juuret ovat kasvaneet kahteen maahan. Suomessa tuntuu hyvältä mutta en enää oikein mahdu siihen muottiin. Välillä olo tuntuu sielläkin ulkopuoliselta vaikka tavallaan kaikki on tuttua. Mutta toisaalta, en ole täysin tästäkään maasta, minusta ei tule ikinä espanjalaista vaikka asuisin täällä loppuelämäni. En sellaiseksi edes haluaisi muuttua.

Minun maailmani on jakautunut kahteen maahan.

Suomi on aina osa minua – mutta niin on myös Espanja. Ehkäpä siksi ulkosuomalaisuus on niin inhimillistä – se kertoo siitä, miten juuret voivat kasvaa useampaan maahan samaan aikaan. Ja siitä, miten koti ei ole vain paikka, vaan tunne – joskus kahdessa paikassa kerralla. Kun on kaks maailmaa mutta vain yksi sydän.

Suomi-lomilla tulee aina vastaan asioita, jotka kiinnittävät huomiota – positiivisesti tai negatiivisesti. Tässä satunnaisia huomioita tämän kesän reissulta:

Kahvin hinta

Heti ensimmäisen aamun kauppareissulla kiinnitin huomioita kahvin hintaan -yli 10 € paketti. Siis oikeasti?? Milloin on kahvin hinta noussut tällaisiin lukemiin?

Suurin osa ostaa kahvinsa nykyään tarjouksesta ja hamstraa kerralla sitten tavaraa varastoon muttta onhan tuo jo sellainen hinta että itsellä jäisi kyllä juhlamokat ostamatta.

Suklaan hinta

Toinen merkittävä hinnannousu oli osunut suklaaseen – lähikaupassa Fazerin sininen maksoi melkeinpä 5 € levy. Eikö näitä joskus saanut tyyliin 3-4 kappaletta kympillä. Lentokentällä oli ”tarjous” kaksi levyä 12 €.

Jäi suklaat kaupan hyllylle. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun jäi Fazerit ostamatta. Ei pelkästään hinnan takia vaan siitä syystä että Fazerin laatu on heikentynyt vuosien aikana eikä suklaa todellakaan maistu enää edes hyvältä – eihän tuollaista kuraa kehtaa viedä enää kenelläkään edes tuliaisiksi.

Kovasti hintojen nousua on yritetty perustellut kaakaon hinnannousulla mutta tuo suklaa ei kaakaota ole kauheasti edes nähnyt.

Lounasravintoloiden hinnat

Suomessa ravintoloissa syöminen on ainakin näin espanjalaisin silmin katsottuna yleensä melko arvokasta touhua mutta poikkeuksen tekevät lounasravintolat eli monissa paikoissa on lounasaikaan tarjolla melko kohtuuhintainen lounas, yleensä 13-15 € ja usein hintaan sisältyy vielä jonkinlaiset ruokajuomat.

Loman edullisimman lounaan söimme 12.50 eurolla ja kyseessä oli satakuntalainen pitopöytä. Ruoka oli hyvää, valinnanvaraa hyvin, ruokajuomat ja kahvit tuoreiden munkkien kera sisältyivät hintaan.

Myös aasialaiset noutopöydät olivat kaikki hyviä hinta-laatusuhteeltaan ja jos alle 15 € lounaaseen kuuluu vielä virvoitusjuomatkin niin ei voi hinnasta enää valittaa. Edes Espanjassa ei saa syötyä tuohon hintaan.

Ruoka-ajat ja ravintoloiden aukio-oloajat

Suomalaiset ruokailuajat eivät käy ollenkaan yhteen espanjalaisten ruoka-aikojen kanssa. Suomessa syödään monissa paikoissa lounasta siihen aikaan kun Espanjassa nautitaan aamupalaa ja moni ravintola menee kiinni jo siinä vaiheessa kun itse on tottunut vasta suuntaamaan ravintolaan illalliselle. Tuntuu jotenkin hassulta että ravintola menee illalla kiinni klo 21-22 aikaan.

Itse olen aina ns. liikkeellä väärään aikaan.

Voileipäkakku

Suomalaisen juhlapöydän kunkku on voileipäkakku – pohjoismaalainen erikoisuus joka usein ihmetyttää muualta tulevia. Hauska huijaus – nopeasti katsottuna näyttää ihanalta täytekakulta mutta sisältö onkin sitten aika erilainen.

Täytyy myöntää että itseltä tämä erikoisuus oli kokonaan jo päässyt unohtumaan mutta pitänee joskus kokeilla espanjalaisten vieraiden kanssa että mikä on heidän reaktionsa kyseiseen ruokaan.

Ruokarobotit

Näitä ruokakauppojen robotteja en ole toistaiseksi nähnyt missään muualla kuin Suomessa. Toki voi olla että ovat maailmalla hyvinkin yleisiä mutta ainakaan täällä Espanjassa en ole vielä missään törmännyt. En edes täällä Madridissa.

Ravintolat, niiden terassit ja ikärajat

Espanjassa on tottunut siihen että lasten kanssa voi mennä terassille, syömään tai juomaan, milloin vain. Mutta Suomessa asia ei olekaan näin. Tämä tuli vastaan kun yritimme tyttären kanssa päästä illemmalla terasille nauttimaan upeasta kesäillasta niin terassin portilla seisoi portsari, joka ei päästänytkään sisään. Ja kello ei siis ollut vielä edes yhdeksää illalla. Päivällä ei sentään ollut ongelmia.

Suomi on aamuvirkkujen maa

Suomi on aamuvirkkujen maa. Ruokakaupat avaavat ovensa klo 7 aamulla, osa on avoinna jopa ympäri vuorokauden. Ja väkeä on liikkeellä jo tuohon aikaan ihan reippasti. Espanjassa on tottunut siihen että ruokakaupat eivät aukea ennen klo 9, osa jopa myöhemmin.

Meteliä pitävät katutyöt aloitettiin pahimmillaan jopa klo 5.45 aamulla. Siis heinäkuusssa ennen aamukuutta kaivurit kaivaa keskellä asuinaluetta.

Nuorten suosimat kulkuneuvot

Espanjassa on tottunut siihen että liikutaan joko omalla autolla, kävellen tai julkisilla. Edes täällä Madridissa näkee aika vähän sähköpotkulaudoilla tai muilla vastaavilla kulkuvälineillä liikkuvia koska niillä pitäisi suhata liikenteen seassa. Ja jos niillä joku ajelee niin harvemmin on kyseessä ainakaan alaikäinen, kuten Suomessa.

Suomessa nämä ovat erittäin suosittuja ja esim. nuorilla tuntuu olevan hyvin yleisesti joku kulkuväline kuten Kontio cruiseri, mopoauto, mönkijä tai koppimönkkäri. Toki ymmärrettävää pienissä kaupungeissa, joissa esim. julkinen liikenne toimii surkeanpuoleisesti.

Itsepalvelun luvattu maa

Suomi on itsepalvelun luvattu maa – hyvin harvassa paikassa saa enää palvelua. Tuntuu oudolta että esim. ravintolassa pitää ruokailu maksaa etukäteen (noutopöydät) ja ruokailun jälkeen lautaset ja aterimet pitää itse kiikuttaa jonnekin. Kahviloissa on myös yleisesti itsepalvelu ja silti kahvikupin hinta on monin paikoin kaksinkertainen Espanjaan verrattuna. Myös kaupoissa näki yleisesti kylttejä että vaatteet pitää viedä takaisin paikoilleen sovituksen jälkeen.

Kauppojen herkkuhyllyt

On ihan käsittämätöntä että mikä määrä erilaisia herkkuja löytyy suomalaisista ruokakaupoista. Jäätelöitä on satoja erilaisia, karkkihyllyt kymmien metrien pituisia. Tämä on ihan käsittämätöntä. Ei ihme että suomalaisista on 10 vuodessa tullut Euroopan kolmanneksi lihavin kansa.

Kesäkahvilat

Yksi aivan ihanista suomalaista ilmiöistä – mitä erikoisempiin paikkoihin ilmestyvät kesäkahvilat. On mahtavaa että sääntöSuomessa on mahdollistettu tällaisten avaaminen ilmeisesti melkoisen pienellä byrokratialla.

Pesutuvat ja mattojen pesupaikat

Yhä edelleen monissa suomalaisissa kerrostaloissa on oma pesutupa, jossa voi maksutta tai pientä maksua vastaan käydä pesemässä pyykkiä. Lisäksi löytyy usein kätevät pyykinkuivaustilat, sekä ulkona että sisällä.

Myös matonpesupaikat ovat aivan huippuja ja ne ovat kesällä kovassa käytössä. Mikään ei voita mäntysaippualla pestyjen mattojen tuoksua.

Kuplavettä, kiitos

Suomalaiset ovat kuplavesikansaa – tämä näkyy siinä että kaupoissa on tarjolla kaikenlaisia maustettuja versioita kuplavedestä. Näitä olisi kiva ostaa myös täällä Espanjassa mutta eihän täällä sellaisia myydä.

Suomessa monilla on kotona myös Soda Stream-laite, jolla tekee itse näppärästi hanavedestä kuplavettä. Ja mikä parasta, niin nuo hiilihappo-vaihtopullot ovat tosi halpoja, parhaimmillaan näin 3 euroa / pullo ja kallein taisi olla 6 euron luokkaa.

Olisihan tuo näppärä laite täällä Madridissakin koska hanavesi on täysin juomakelpoista ja jopa hyvänmakuista. Mutta kun hiilihappopullon hinta on 20-30 € niin se vähän vähentää tuota kuplaveden litkimistä.

Rakentamisen taso

En tiedä että onko rakentamisen taso Suomessa oikeasti todella surkeaa vai ovatko sääolot niin äärimmäiset että rakennukset joutuvat koville ja niitä joudutaan jatkuvasti korjaamaan. Jopa ihan 2000-luvulla rakennetuja taloja pitää jo peruskorjata. Kerrostaloissa on edessä vähintään viemäri- tai vesiputkiremontti, ikkuna- tai parvekeremontti tai jopa julkisivuremontti. Omakoti- ja rivitalot ovat puolestaan kosteusvaurioisia tai muuten vaan remontin tarpeessa.

Ja kaiken lisäksi nuo remontit ovat todella hintavia – siitäkin huolimatta että esim. kerrostaloissa maksetaan valtavia vastikkeita.

Jotenkin olen aina kuvitellut että Suomessa osataan rakentaa mutta ilmeisesti olen ollut väärässä.

Polkupyörä on ennen kaikkea kulkuväline, ei urheiluväline

Kesäisessä Suomessa polkupyörä on näppärä kulkuväline ja sillä ajelu on tehty helpoksi kaikkialla – pyöräteitä on valtavat määrät ja niitä pitkin pääsee melkeinpä minnevain. Pyörällä liikkuvat kaikenikäiset.

Täällä Espanjassa polkupyörä on ennen kaikkea urheiluväline, harva käyttää sitä paikasta toiseen liikkumiseen sillä polkupyörällä urheillaan.

Kesän toinen pidempi reissu takana ja se suuntautui tietysti Suomeen. Tällä kertaa olimme reissussa kahdestaan tyttären kanssa koska puolisolla ei ollut lomaa. Meille Suomi on kuitenkin sen verran tärkeä paikka että sinne on päästävä vähintään pari kertaa vuodessa ja kesällä aina vähän pidemmän kaavan mukaan. Tällä kertaa olimme melkein 3 viikkoa.

Enemmänkin olisi ollut kivaa siellä viettää koska aika ei taaskaan riittänyt kaikkeen mutta Madridissa puoliso ja meidän poni odottelivat meitä jo takaisin kotiin. Olemme kuitenkin kiitollisia noistakin päivistä ja hetkistä.

Moni Suomessa taisi olla kiitollinen meidän saapumisesta, ei pelkästään siitä syystä että meitä oli kiva nähdä, vaan koska toimme Espanjasta helteet mukanamme. Kylmä ja sateinen alkukesä loppui kuin seinään meidän saapumisen myötä eivätkä päivälämpötilat laskeneet juurikaan alle 25 asteen alapuolelle koko loman aikana. Ei oikein öisinkään. Säät siis suosivat vaikka muutama aste vähemmänkin olisi ollut ihan ok 😉

Lämpimien säiden ansiosta myös vedet lämpenivät kivasti ja järvissä lämpötilat olivat parhaimmillaan jo 25 asteen paremmalla puolella. Aika huikeata! Tuli kyllä uitua paljon tällä lomalla – niin järvissä, lammissa, joessa kuin meressä. Onhan se aivan toista kuin uima-altaassa polskuttelu.

Meillä ei ollut mitään suurempaa ohjelmaa lomalle varattuna, vain mökki vuokrattuna muutamiksi päiviksi. Muuten menimme fiiliksien mukaan. Kävimme uimassa, tapasimme perhettä & ystäviä, pyöräilimme, nautimme upeista kesäilloista ja auringonlaskuista, söimme valtavat määrät jäätelöä sekä herneitä & mansikoita, nautimme ajasta, olosta ja kaikesta mitä kesäinen Suomi tarjoaa. Onhan elämä Suomessa aika erilaista kuin kotona Madridissa.

Tytär rakastaa Suomessa pyöräilyä koska pyöräteitä on kaikkialla ja niitä pitkin voi ajella kaikkialle. Asia mikä täällä Espanajasta puuttuu. Suomessa pyörä on kulkuväline, ei urheiluväline.

Myös kaikki perinteiset Suomi-jutut ovat aina kivoja juttuja. Kävimme mattopyykillä, saunoimme, kävimme soutamassa, pelasimme mölkkyä.

Tytär pääsi myös opettelemaan ompelukoneen käyttöä. Täällä Espanjassahan ei kouluissa opeteta ollenkaan käsitöitä joten tällaiset perustaidot jäävät oppimatta jos ei ole äitiä joka opettaaa. Ja itsellä käsityötaidot jäivät ala-asteen tasolle joten minusta ei ole opettajaksi. Mutta pääsimme molemmat oppiin ja nyt voi kotonakin kaivaa vihdoin sen ompelukoneen esille (ostettu n. 6 vuotta sitten ja ollut siitä asti paketissa varaston hyllyllä….).

Tytär on kuitenkin toivonut että hän oppisi ompelukonetta käyttämään joten tämäkin toive saatiin toteutettua.

Lämpimien kelien ansiosta tuli syötyä myös ihan huikea määrä jäätelöä ja testattua kaikenlaisia uutuuksia. Sekä paikallisia ”erikoisuuksia” kuten jättipehmistä. Tästä tuli tänä kesänä oikea trendi Porissa ja jäätelökioskilla oli jonoa melkein koko päivän aamusta iltaan. Ja koko komeudella hintaa vain 4 €.

Tämä idea oli kuulemma tullut jätskikioskin kesätyöntekijältä ja kauppias oli lähtenyt siihen mukaan. Vaikka materiaalikulut ehkä kasvoivat niin myynti lisääntyi taatusti moninkertaisesti.

Suomalainen pehmis on muuten ihan parasta!

Tytär pääsi myös vihdoin maistamaan legendaarista porilaisten omaa sammakko-leivosta, jota paikallinen Sarpi-leipomo/kahvila on tehnyt jo vuosikymmenien ajan. Muistan nuo jo omasta lapsuudesta. Ovat kyllä aika suloisia ja niitähän tehdään vuoden aikana aina vähän eri väreissä.

Loman huipennus oli ehdottomasti mökkivisiitti eli vuokrasimme jo meille ennestään tutun mökin. Paikka on testattu ja loistavaksi todettu eli sinne on aina mukava mennä. Ihan parhaat löylyt ikinä, hyvä ja kirkas järvi (jossa tällä kertaa vesi jopa +25 asteista), ihana rauhallisuus. Tuolla tulee kyllä aina levättyä aivan eri tavalla.

Tytär viihtyy mökillä myös ihan hyvin mutta toki 3-4 päivää alkaa hänelle olemaan jo riittävästi. Etenkin jos ei ole kavereita seurana. Mutta on mahtavaa että hän osaa kuitenkin nauttia myös tuollaisesta yksinkertaisesta elämästä.

Mökkeilyn vastapainoksi nautimme myös kaupunkielämästä – etenkin Jazzien aikaan Pori herää henkiin aivan mahtavalla tavalla ja kun vielä saat sattuivat suosimaan niin ihmisiä oli liikkeellä aivan huikea määrä.

Paljon muutakin ohjelmaa mahtui lomaan ja tärkeintä oli tietysti ajan viettäminen perheen ja ystävien kanssa. Haikeaa oli taas lähteä, etenkin kun tietää että seuraavaan vierailuun menee taas monta kuukautta mutta tätä tämä ulkosuomalaisen elämä on. Ja tiedän olevani myös onnekas että pystyn viettämään näinkin pitkiä pätkiä joka kesä Suomessa ja näin tarjoamaan tyttärelle mahdollisuuden kokea toisen kotimaansa elämää.

Meille Suomi on tärkeä mutta tuntuu myös hyvältä olla kotona.

Ex tempore-matkustaminen eli hetken mielijohteesta tehty reissaaminen, on itselleni tärkeää sekä henkisen hyvinvoinnin että arjesta irtautumisen näkökulmasta. Kun elää arjessa hyvinkin aikataulutettua elämää, jossa kaikenlaiset velvollisuudet rytmittävät päiviä ja viikkoja, niin joskus pienet irtiotot tuovat sitä tarvittavaa latausta että jaksaa taas arkea.

Ex tempore -reissu on kuin henkäys raikasta ilmaa kiireen keskellä – katkaisee rutiinin ja antaa tilaa palautumiselle sekä itsensä löytämiselle.

Jo pidemmän aikaa olen kaivannut elämään takaisin tätä spontaaniutta ja nyt siihen on taas mahdollisuus sillä Madridista käsin kaikki on lähempänä. Omalla autolla voi hurauttaa melkeinpä minne tahansa ja milloin tahansa joten näitä ex tempore-reissuja on huomattavasti helpompi toteuttaa kuin Kanarialla asuessa. Pienet irtiotot eivät vaadi pitkiä lentomatkoja tai huolellista suunnittelua.

Kun lähtee matkaan hetken mielijohteesta, ilman suuria odotuksia, valmisteluja tai tarkkaa aikataulua, voi löytää yllättäväiä elämyksiä ja nähdä tututkin asiat uudessa valossa.

Tällä kertaa teimme ex tempore-reissun Espanjan pohjoisosan Galiciaan, aivan maan pohjoisimpaan nurkkaan. Päätöksen reissusta teimme sunnuntai-iltana ja seuraavana aamuna klo 8 lähdimme reissuun kun puoliso pääsi yövuoron jälkeen töistä. Edessä oli neljä vapaapäivää jotka mahdollistivat tämän kertaisen minireissun.

Suuntana meillä oli pieni O Vicedon kylä, jossa puolison perheellä on kakkosasunto eli emme tarvinneet edes majoituspaikkavarauksia.Ajomatkaa meiltä on n. 630 km suuntaansa ja melkeinpä koko matka on 2-3 kaistaista moottoritietä eli todella mukavaa ajella. Kahden kuskin ja kahden pikaisen pysähdyksen taktiikalla matkaan meni n. 7 tuntia.

Tämä oli ex tempore -yllätysreissu myös puolison äidille sillä hän viettää tuolla aina kesät paossa Madridin kuumuutta eikä hän ei tiennyt etukäteen tulostamme. Yllätys oli melkoinen ja todella iloinen.

Paikalla oli myös puolison vanhempi veli poikansa kanssa eli tyttären serkkupoika. Oli myös heille tärkeää nähdä ja viettää aikaa yhdessä koska näkevät vain muutamia kertoja vuodessa.

Vaikka reissu oli lyhyt, perillä olimme vain 2.5 päivää, niin ehdimme kuitenkin tehdä kaikenlaista ja ennen kaikkea irtaantua arjesta sekä ennen kaikkea nauttia pohjoisen ihanan raikkaista keleistä.

Päivät olivat pilvisiä mutta lämpötilat pysyivät kuitenki 20 asteen paremmalla puolella, yhtenä aamupäivänä satoi hieman mutta sekään ei menoa haitannut. Ihanaa vaihtelua Madridin kuumuudelle.

Jopa uimassa tuli käytyä pari kertaa. Tuolla seudulla merivesi on yleensä todella kylmää mutta nyt +19 asteinen vesi tuntui ihan sopivalta eikä edes aurinkoa kaivannut uinnin jälkeen.

Alueen rannat ovat todella upeita – vaaleahiekkaisia ja vesi todella kirkasta. Ja kun kaikkea ympäröi runsas vehreä luonto niin maisemat ovat kauniita. Ja mikä parasta niin näillä rannoilla ei ole ruuhkia.

Itselläni on tapana herätä aina ajoissa ja tehdä päivän treenit tai liikkumiset heti aamuvarhaisella. Näin olen paremmalla tuulella eikä loppupäivän aikana tarvitse enää miettiä että mistä löytää aikaa liikkumiselle.

Omalla autolla kun reissaa niin treenivälineetkin kulkee näppärästi mukana ja aina löytyy joku sopiva paikka missä treenata.

Päiväohjelmaa ei näillä reissuilla sen enempää suunnitella. Mennään päivän sään ja fiiliksen mukaan. Aamulla päätetään että missä syödään lounas ja se on päivän tärkein ohjelma, sen ympärille sitten kehitetään jotain muuta mahdollista tekemistä. Jos siltä tuntuu.

Pohjois-Espanjassa syödään todella hyvin ja laadukasta ruokaa. Tuoreista aineksista, lähellä tuotettuna ja itse tehtynä. Niin lihaa, kalaa kuin kaikenlaisia mereneläviä. Yksinkertaista mutta niin äärettömän hyvää.

Hinnat ovat toki nousseet myös tuolla ja esim. perinteinen annos mustekalaa maksaa nykyään n. 18-20 €. Ja valtava reilun kilon kokoinen naudan grillattu lihapala maksoi vajaa 60 €.

Tuo pohjoisin Galician alue on todella vehreää – mikä tietysti tarkoittaa sitä että siellä sataa usein. Jopa näin kesällä. Mutta toisaalta välillä tulee poutaisempia jaksoja ja silloin lämpötilat voivat nousta jopa 30 asteeseen. Kelit ovat vähän kuin Suomessa.

Tuo seutu on myös äärimmäisen rauhallista koska sinne ei pääse julkisilla kovinkaan helposti. Toki heinäkuun puolesta välistä elokuun loppuun väkeä on paikalla hieman enemmän kun väki tulee viettämään kesälomia ja pakenee sisämaan kuumuutta. Mutta siitäkään huolimatta ruuhkia ei tuolla seudulla tunneta. Eihän koko kylässä ole edes yhtään hotellia.

Meille kylä on siis jo tuttu ja tavallaan hyvin tärkeä koska se on se meidän ”pueblo” eli kylä täällä Espanjassa. Paikka jonne palaamme joka kesä. Itse kävin siellä ensi kertaa jo sinä kesänä kun tapasimme puolison kanssa eli ensi visiitistä on ehtinyt kulua lähes 20 vuotta. Siitä huolimatta aika vähän on muutoksia tapahtunut tuona aikana ja se on juuri parasta.

Tällä reissulla mieleen jäi erityisesti puolison veljen kumiveneellä tehty ex tempore-ajelu pitkin rannikkoa, aamukahvit asunnon terassilla sekä upeat auringonlaskut.

Unohtamatta maailman parasta juustokakkua, jota on pakko saada aina kun tuolla tulee käytyä.

Vaikka reissu oli lyhyt niin se oli juuri riittävä. Puoliso sai pientä taukoa töistä (hänellä seuraava kesälomaviikko vasta elokuun lopussa), me tyttären kanssa taukoa loma-arjesta ja ennen kaikkea Madridin kuumuudesta. Vaikka olemme kesälomalla niin Madridissa kuumuus tekee sen että lomallakin pitää miettiä tarkkaan että mitä voi tehdä ja mihin aikaan sillä suurimman osan aikaa päivästä on niin kuuma että ainoa järkevä paikka on ilmastoitu sisätila. Mikä taas ei kauhaesti nosta lomatunnelmaa… Mutta kaikenlaiset reissut, nämä pienetkin, tuovat sopivasti vaihtelua elämään.

Ennen kaikkea ex tempore-matkat muistuttavat siitä ettei elämä ole pelkkää suorittamista ja suunnittelua. Välillä on hyvä(ja tärkeää) vain mennä, ilman sen suurempaa syytä tai suunnitelmaa. Monesti juuri silloin syntyvät ne parhaimmat muistot.

Espanjan ensimmäisiä matkailusloganeita oli aikoinaan: Spain is ”different” eli Espanja on erilainen. Ja tuo erilainen ”different” vielä lainausmerkeissä. Ei siis parempi, ei ainutlaatuinen, vaan yksinkertaisesti erilainen. Toki tuohon aikaan, 50-60-luvuilla, Espanja oli varmasti monille erilainen ja myös erikoinen.

Mutta onko Espanja erilainen vielä tänä päivänä? Monihan kokee maan sellaisena perustylsänä rantalomapakettimatkakohteena, jonne matkustetaan kun halutaan päästä nopeasti rannalle auringon alle.

Tosiasia taitaa olla että Espanja ei ole ollenkaan erilainen jos viettää lomansa massaturismikohteessa ja niiden valtavissa all inclusive-hotellikomplekseissa. Jos niissä lomailee niin välttämättä edes huomaa olevansa Espanjassa.

Mutta kuten olen monesti sanonut niin Espanja alkaa vasta noiden perus lomakohteiden ulkopuolelta. Ja siellä voi kyllä sanoa että Espanja on erilainen.

Espanja on aina ollut maa, jolla on vahva oma kansallinen identiteetti ja kulttuuri. Eikä se ole koskaan häpeillyt tuoda sitä esille – päinvastoin. Espanja on täynnä perinteitä, juhlia ja tapoja jotka elävät vielä tänäkin päivänä hyvin voimakkaina. Tavallaan on tavallaan ainutlaatuista – Espanjan ei tarvitse kopioida muita vaan se voi olla juuri sellainen kun se on.

Espanjalaiset ovat aina olleet ylpeitä omasta maastaan, sen historiasta, kulttuurista, perinteistä, ruokakulttuurista, tavoista. Kaikesta.

Espanjalaiselle on aika turhaa selittää miten asiat tehdään jossain muualla – vastaus on aina sama: tämä on Espanja ja täällä asiat tehdään näin. Espanjalaiselle on suuri loukkaus jos joku arvostelee tätä maata tai sen tapoja. Espanjalaiset rakastavat Espanjaa ja ovat siitä ylpeitä. Ja miksi eivät olisi.

Tuo rakkaus omaa aluetta kohtaan näkyy vahvasti myös alueellisessa identiteetissä.

Vaikka Espanjasta ja espanjalaisuudesta ollaan ylpeitä niin kotiseuturakkaus on vielä suurempaa. Espanja on kaupungistunut voimakkaasti viime vuosikymmenien aikana, maaseutu on monin paikoin autioitunut kun nuoremmat sukupolvet ovat lähteneet töiden perässä suurempiin kaupunkeihin. Mutta siitä huolimatta valtaosalle oma kotiseutu on se parhain paikka maailmassa. Tämä näkyy mm. siinä että espanjalaiset suuntaavat pitkinä viikonloppuina ja lomillaan mielellään takaisin kotiseudulle, sinne omaan puebloon eli kylään. Kesällä nuo muuten varsin autiot kylät täyttyvätkin ihmisistä kun suvut jälkipolvineen kokoontuvat paikalle loman viettoon.

Espanja on iso maa ja se koostuu maantieteellisesti, historiallisesti ja ilmastollisesti hyvinkin erilaisista alueista joilla on oma identiteettinsä, perinteensä, kulttuurinsa ja jopa oma kielensä. Tästä syystä kansallinen identiteetti on ehkä aiheena hieman hankala koska Espanjassa on myös alueita, joissa haluttaisiin olla enemmän muita kuin espanjalaisia. Toisaalta taas maa on niin iso ja alueelliset erot suuria että esim. pohjoisen galicialaisille Andalucian kulttuuri ja tavat ovat melkeinpä yhtä eksoottisia kuin mitä ne ovat monille ulkomaalaisille. Mutta eroista huolimatta paikallisia perinteitä kunnioitetaan aina.

Monille ulkomaalaisille Andalucia on tyypillisintä Espanjaa ja onhan siellä toki paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat osa kansallista kulttuuriperintöä. Mutta itse sanoisin että Espanja on espanjalaisinta ehdottomasti sisämaan alueilla. Mitä kauemmas mennään Madridista niin sitä voimakkaammin alueelliset erot ja erikoisuudet tulevat esille.

Pohjoinen, etelä ja Välimeren rannikko ovat kaikki hyvinkin erilaisia alueita – niin maisemat, luonto, historia, kulttuuri, ihmiset kuin tavat. On siis vähän hankalaa tehdä yleistyksiä siitä että mitä Espanja on koska Espanja on niin erilainen eri puolilla maata. Mutta fakta on se että jokainen näistä kolkista on taatusti erilainen ja omalla tavallaan ainutlaatuinen.

Espanja on tavallaan erilaisista paloista koostuva tilkkutäkki, jonka palat saattavat äkkiseltään katsottuna näyttää samanlaisilta mutta kun niitä tarkastelee paremmin, huomaakin niiden erilaisuuden ja jopa sen että osa paloista ei ehkä sovi joukkoon ollenkaan. Siitä huolimatta ne on ommeltu yhteen ja kokonaisuus on omalla tavallaan toimiva, erilainen.

Espanjahan koostuu 17 autonomisesta itsehallintoalueesta ja kahdesta autonomisesta kaupungista, Ceuta ja Melilla, Afrikan mantereen puolella. Kaikilla alueilla on oma hallintonsa ja varsin laajat itsehallinto-oikeudet. Alueet voivat päättää itse monista asioista kuten koulutuksesta, terveydenhuollosta ja kulttuuripolitiikasta. Monilla alueilla on myös täysin omat perinteensä ja juhlansa. On turha olettaa näkevänsä flamencoa Galiciassa tai näkevänsä härkätaisteluita Kanarialla.

Jokainen kolkka tarjoaa täysin erilaisia elämyksiä.

Monillehan Espanja tarkoittaa vain pelkkää aurinkoa ja hiekkarantoja mutta tosiasiassa ne nuo edustavat vain pientä osaa Espanjasta. Pohjois-Espanjan alueet ovat niin ilmaston, luonnon kuin maisemien puolesta aivan erilaisia kuin Välimeren rannikko, sisämaa tai eteläinen Espanja. Monipuolisuus onkin yksi Espanjan suurista rikkauksista. Espanjassa pitäisi viettää todella paljon aikaa ja matkustaa eri puolille maata jotta voisi sanoa nähneensä ja kokeneensa Espanjan. Espanja ei ole vain paikka vaan kokonaisvaltainen elämys.

Espanjalaisten elämäntapa ja -asenne ovat tavallaan ainutlaatuisia – tämä on maa jossa ihmiset osaavat nauttia elämästä. Siesta ja fiesta – mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsee 🙂

Sosiaalinen elämä on Espanjassa viety aivan toiselle tasolle. Lounaan jälkeen saatetaan istua pöydässä tuntikausia rupattelemassa, etenkin viikonloppuisin. Toki myös työpäivinä, onhan monilla työpaikoilla jopa 3 tuntia kestävä ruokatauko keskellä päivää ja silloin moni suuntaa työporukalla lähiravintolaan pitkälle lounaalle. Harva syö yksikseen eväitä työpaikan ruokalan nurkkapöydässä. Vaikka espanjalaisten työpäivät ovat pitkiä niin siitä huolimatta aikaa pitää löytyä myös ystäville ja perheelle, eikä heitä välttämättä tavata kotosalla vaan esim. ravintolassa ruokailun merkeissä. Sosiaalinen elämä tapahtuu pääosin kotiseinien ulkopuolella.

Ruoalla on merkittävä osa espanjalaista elämässä. Espanjalainen ei syö elääkseen vaan elää syödäkseen. Merkittävä osa arkea ja koko elämää pyörii ruoan ja syömisen ympärillä. Työpaikoilta lähdetään aamupäivällä lähikuppilaan yhteiselle tauolle, lounas syödään pitkän kaavan mukaan ja monesti jossain työpaikan läheisessä ravintolassa, illalla kokoonnutaan koko perheen kera syömään illallista. Täällä ei tulisi mieleenkäään että perheestä jokainen söisi illallisen erikseen silloin kuin huvittaa ja puhelinta tai läppäriä tuijottaen. Illalliselle istutaan yhdessä koko perheen kera.

Myös perheen merkitys on myös tavallaan hieman erilainen kuin monissa maissa. Täällä perhe ei todellakaan ole vain se ydinperhe vaan perheellä tarkoitetaan koko lähisukua eli siihen kuuluvat isovanhemmat molemmista suvuista, sisarukset perheineen ja monesti myös serkut, heidän perheensä ja jopa pikkuserkut perheineen. Perhe on täällä edelleen tiivis yksikkö, yksi elämän peruspilareista, jonka puoleen käännytään kun tulee elämässä vaikeuksia tai haasteita ja perheen tehtävä on auttaa. Täällähän ei ole samanlaista sosiaaliturvaa kuin esim. Suomessa jonka puoleen voi kääntyä jos tulee elämässä ongelmia vaan täällä se sosiaaliturva on perhe. Lapset myös asuvat melko pitkään kotona ja muuttavat omaan kotiin yleensä keskimäärin 30-vuoden iässä. Tiivis perheyhteys tosin jatkuu usein vielä omaan kotiin muuton jälkeenkin.

Espanjalainen aikakäsitys on myös tavallaan aika ainutlaatuinen. Eihän tätä turhaan sanota mañana-maaksi. Eikä mañana todellakaan tarkoita kirjaimellisesti huomistapäivää vaan lähitulevaisuutta.

Ikinä ei ole niin kiire etteikö ehtisi muutaman sanan vaihtaa naapurin, kaupankassan tai postinjakajan kanssa. Tervehtimättä jättäminen koetaan epäkohteliaaksi. Hyvät tavat ovat muutenkin asia, joista täällä pidetään kiinni ja ne koskevat kaikenikäisiä.

Espanjalaisessa arjessa on paljon sellaisia tekijöitä jotka nykypäivänä ovat jo katoavaa kansanperinnettä monissa paikoissa ja näiden ansiosta Espanja on Espanja.

Kesä 2025 startattiin käyntiin kesälomareissulla, joka suuntautui Kanarialle eli vanhoihin ja tuttuihin kotimaisemiin. Ensin viikko Fuerteventuralla ja sen jälkeen vielä 3 päivää Gran Canarialla.

Etenkin tyttärelle loma oli tärkeä. Kouluvuosi saatiin päätökseen loistavasti ja tytär osoitti etenkin keväällä huikeaa kypsyyttä opintojen suhteen. Töitä tehtiin paljon, tulokset sen mukaisia ja loma oli nyt palkkio ahkerasta ja hyvin tehdystä työstä.

Loma oli tärkeä myös siitä syystä että Fuerteventura on hänen syntymäpaikkansa ja vaikka hän ei ehtinyt asua siellä kuin kaksi ensimmäistä vuotta niin se on aina ollut ja tulee olemaan rakas paikka. Uskoisin että omien juurien tunteminen on äärimmäisen tärkeää nykypäivän maailmassa ja tästä syystä yritämme käydä säännöllisesti vanhoilla kotiseuduilla.

Tällä kertaa reissun kruunasi vielä se että mukaan lähti tyttären kolme parasta koulukaveria täältä Madridista!

Emme ole aikaisemmin ottaneet kavereita mukaan lomareissuille koska tykkäämme reissata oman perheen kesken mutta tällä kertaa halusimme tarjota tyttärelle aivan uusia muistoja. Ja tytöillä oli kyllä huikea & ikimuistoinen reissu – voiko parempaa olla kuin reissata parhaiden ystävien kanssa. Mukaan lähti matkalaukullinen muistoja jotka säilyvät varmasti läpi elämän.

Tämä ystäväporukka on ollut tosi tiivis siitä lähtien kun he 6.luokalla löysivät toisensa. Kuluneiden kolmen vuoden aikana heistä on muodostunut tiivis porukka. Kaikki ovat tosi samanlaisia ja aivan huikean hyviä tyyppejä. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen että tyttärellä on tuollaisia ystäviä.

Reissu neljän teinin kanssa saattaa kuulostaa hieman stressaavalta mutta täytyy sanoa että näiden tyttöjen kanssa se ei ollut sitä ollenkaan. Ei yhtään ongelmaa tai sanomista tullut koko viikon aikana. Ei yhtään valitusta siitä että joku aktiviteetti ei kiinnostaisi / huvittaisi vaan kaikkeen lähdettiin mukaan innnolla, jokainen siivosi jälkensä, kaikki kiittivät ja kehuivat ruokia, puhelimilla tai tableteilla ei roikuttu oikeastaan koko loman aikana ja muutamina rauhallisina hetkinä he kerääntyivät sohvalle katsomaan elokuvia. Porukalla leipoivat myös brownien yhtenä päivänä iltapäivän välipalaksi (ja siivosivat myös keittiön sen jälkeen).

Edes tyttöjen välille ei tullut mitään konflikteja viikon aikana. Päinvastoin, tuntui että heistä kasvoi vieläkin tiiviimpi porukka.

Iltaisin kaikki olivat päivän aktiviteeteista niin väsyneitä että edes yövalvomiset eivät houkutelleet ja koko jengi oli jo puolenyön aikaan untenmailla. Reissu meni siis kaikin puolin loistavasti. Eikä se kulunut vain altaalla tai rannalla maaten vaan joka päivä tehtiin myös jotain aktiviteettia. Lennätettiin leijoja, harjoiteltiin surffausta, kiipeiltiin dyyneillä, käytiin saarikierroksella tutustumassa Fuerteventuran maisemiin, historiaan ja kulttuuriin, patikoitiin entiselle tulivuorelle jne. Ja toki välillä myös pulikoitiin huvilan uima-altaalla tai maattiin rannnalla.

Saarikierroksellakin tytöt kuuntelivat muuten mielenkiinnolla tarinoitani saaresta ja sen menneisyydestä, myös kyselivät tosi paljon kaikenlaista. Parasta oli kuulemma vuohitila ja sen kaikki eläimet – vuohet, aasit, kamelit ja hevoset.

Oli muuten aika hauska sattuma kun bongasimme paikallisella vuohitilalla meidän ikivanhan Renault Clion, josta luovuimme 2011. Silloin luulimme että se oli jo elämänsä loppupäässä ja jäljellä olisi korkeintaan vuosi tai pari mutta siellä se vaan edelleen oli. Hieman elämää nähneenä mutta katsastettuna ja toimintakykyisenä.

Me ostimme aikoinaan tuon auton jo käytettynä 1000 eurolla ja taisimme olla kolmas tai neljäs omistaja eli autolla oli jo siinä vaiheessa takana vähintään 10 käyttövuotta, jos ei enemmän 🙂

Majoituspaikkana meillä yksityinen huvila, jossa oli kolme makuuhuonetta (jokainen omalla kylpyhuoneella), oma uima-allas ja pieni poreallas. Paikka oli loistovalinta sillä tilaa oli riittävästi ja paikka oli aivan ihanan rauhallinen.

Nykyään pyrin välttämään mahdollisuuksien mukaan kaikenlaisia huoneistohotelleja koska niissä on monesti jos jonkinlaista lomailijaa enkä todellakaan tykkään kuunnella naapurihuoneen lomailijoiden örinää läpi yön. Täällä kun seinät ovat aina ihan paperia.

Tämä ainakin silloin jos olen paria yötä pidemmällä lomalla. Hyvät yöunet ovat asia josta ei tässä iässä enää halua tinkiä.

Koska olimme liikkeellä isommalla porukalla niin söimme yleensä aamupalan sekä päivän toisen aterian, joko lounaan tai illallisen, huvilalla. Näin saimme hyvin säästettyä vähän kuluissa. Ravintoloissa meillä meni n. 20-25 € / hlö, vähän paikasta riippuen.

Parhaimmaksi ateriaksi osoittautui kaikkien mielestä pienessä kalastajakylässä syöty tyypillinen kanarialainen setti mereneläviä, ryppyperunoita ja juustoja.

Kovasti oli muuten ravintoloiden hinnat nousseet myös Kanarialla vuoden aikana. Ja erityisen isosti ärsytti se miten juomilla rahastetaan nykypäivänä. Kun 200ml minipullo virvoitusjuomaa maksaa 3.50 € niin silloin mennään mielestäni kipurajan yli. Onneksi tytöt joivat kyllä mieluiten vettä. Ja sitä tulikin kannettua aika monta litraa viikon aikana. Olin jo kokonaan unohtanut että miten ärsyttävää on se että hanavettä ei voi juoda.

Loma oli varmasti hieman erilainen kuin mitä se olisi varmasti ollut pelkästään oman perheen kera mutta toisaalta ehdimme kyllä tekemään paljon kaikenlaista ja aikaa jäi myös omille jutuille.

Pääsin kahdesti myös leijasurffaamaan, puoliso kolme kertaa eli senkin puolesta loma oli täysosuma. Keliä olisi kyllä ollut melkeinpä joka päivä mutta kun tarkoituksena oli tehdä muutakin kuin olla rannalla niin olen noista kahdesta kerrastakin todella kiitollinen. Etenkin perjantaiaamun sessio yksin rannalla oli aivan unelmien täyttymys… Ne on niitä hetkiä joita tulee muisteltua vielä monet kerrat.

Oli myös mukavaa että samaan aikaan saarella oli lomalla myös puolison entisiä työkavereita Gran Canarialta eli hän pääsi viettämään aikaa myös heidän kanssaan. Yhden kerran kävimme myös syömässä koko porukalla ja vaikka illallinen venyi aika myöhään niin edes silloin neidit eivät kaivaneet puhelimia esille vaan juttelivat pöydän päässä omia juttujaan. Fiksuja tyyppejä 😉

Viikko meni aivan liian nopeasti. Puoliso ja tyttären ystävät palasivat takaisin Madridiin ja me jatkoimme tyttären kanssa vielä Gran Canarialle.

Viime käynnistä oli jo ehtinyt vierähtää aikaa ja tytär kaipasi Gran Canarian aikaisia ystäviään joten hyödynsimme sen että olimme jo Kanarialla ja jatkoimme lomailua naapurisaarella. Näin vältyimme turhilta edestakaisin lennoilta.

Reissun ainoana tavoitteena oli käydä tapaamassa tyttären vanhaa lempiponia Mafaldaa sekä viettää aikaa ystävien kanssa. Molemmat tuli hoidettua. Lomaseuraksi liittyi tyttären paras Kanarian kaveri ja yhdessä tytöt tapasivat myös myös muita vanhoja kouluystäviä. Yhden päivän he viettivät vesipuistossa, yhden päivän rannalla sekä kävivät myös keskenään illallisella.

Loman loppuhuipennus oli viimeisenä lomapäivänä vietetty San Juan eli paikallinen juhannus, jota juhlistetaan rannalla. Väki kerääntyy auringonlaskusta lähtien rannalle, omat juomat ja eväät mukana. Puolen yön aikaan kaikki kirmaavat mereen uimaan ja koko homman kruunaa hieno kunnan järjestemä ilotulitus. Ei huonompi tapa juhlistaa juhannusta ja oli hienoa nähdä että ainakaan 00:30 aikaan ei vielä paikalla ollut yhtäkään selvästi humalaista.

Tytöt viettivät illan keskenään rannall, itse kävin samaan aikaan illallisella muutaman tuttavan kanssa.

Nyt ollaan jo takaisin Madridissa ja yritellään totutella taas tähän Madridin kesään, sen kuumuuteen ja kuivuuteen. Lämpötilat kohoavat tällä viikolla lähelle 40 astetta, kosteusprosentti on 10 luokkaa ja tätä on nyt sitten luvassa ainakin syyskuun alkuun asti.

No, onneksi parin viikon päästä pääsemme Suomen viileään kesään 😉

Tytär täytti maanantaina 14-vuotta ja synttäreitä on nyt juhlittu koko viikon mitalla, peräti neljään otteeseen. Myös neljä kakkua tuli tehtyä viikon aikana 🙂 Minähän olen siitä poikkeava ”espanjalais”äiti että teen kakut aina itse. Täällä kaikki ostaa kakut ja muut leivonnaiset aina valmiina.

Tänä vuonna itse synttäripäivä osui maanantaille eli silloin emme juhlineet mitenkään ihmeellisesti, ihan vain oman perheen kera kotosalla koulupäivän ja tallilla käynnin jälkeen.

Lahjaksi tytär sai meiltä aurinkolasit sekä vaatteita – molemmat tulivat tarpeeseen. Aurinkolasit olivat jo kolmen vuoden takaa ja jääneet auttamattomasti pieneksi. Myös monet viime kesänä vielä käytössä olleet vaatteet olivat jo aivan liian pieniä. Parissa vuodessa tyttärestä on kasvanut nuori nainen joten onhan se selvää että vartalo, tyyli ja vaatteet ovat myös vähän toisenlaisia.

Etenkin viimeiset pari vuotta ovat menneet todella vauhdilla ja tuossa ajassa tyttärestä on kasvanut upea nuori neiti. Hienosti käyttäytyvä, fiksu, muut huomioon ottava, järkevä sekä omat ajatukset ja arvot omaava. Hänestä huokuu myös sellaista tietynlaista sisäistä rauhaa huolimatta siitä että eletään teini-iän vuosia. Mutta hän osaa kyllä sanoittaa tunteensa loistavasti joten suuremmilta tunnekuohuilta on selvitty tähän asti.

Iso kiitos tästä kuuluu tyttären huikealle ystäväpiirille, jotka ovat kaikki yhtälailla hyviä ja rauhallisia tyyppejä. Yhtään ns. toksista henkilöä ei kuulu tyttären ystäväpiiriin.

Yhdet synttärit vietettiin tietysti tämän ystäväporukan kesken. Kävivät ensin sushi-lounaalla ja sitten viettivät iltapäivän, illan ja yön meillä. Yön nukkuivat trampoliinilla – oli kuulemma mahtavaa.

Kolmannet synttärit vietettiin sitten lähisuvun kera eli tyttären setä (puolison veli) tuli Malagasta, serkkupoika Sevillasta ja myös abuela (isoäiti) tulivat juhlistamaan tytärtä. Ohjelmassa oli grillausta ja rentoa yhdessäoloa.

Viimeiset ”synttärit” vietettiin sitten vähän pienimuotoisemmin eli tyttären tallikaveri tuli vielä sunnuntaina meille. Tytöt söivät lounasta yhdessä ja viettivät sitten iltapäivän yhdessä puuhaillen. Ystävä täytti eilen myös 14-vuotta joten tämä oli tavallaan yhteinen synttäripäivä heille – antoivat siis toinen toisilleen lahjat.

Saimme juuri sopivasti tälle viikolle myös uudet terassin kalusteet joten nyt meillä on kaksi viihtyisää paikkaa jossa voi nauttia ulkoelämästä. Terassi on lasitettu joten sillä voi olla läpi vuoden koska ilmalämpöpumppu pitää tilan viileänä kesällä ja talvella lämpimänä vaikka ulkona olisi kylmää.

Pihanurkkauksesta taas nautimme lämpimistä kesäilloista ja öistä.

Tilojen toimivuus tuli testattua tällä viikolla ja oli kyllä hyvä valinta että rakensimme tuonne pihalle tuon nurkkauksen. Siitä on tullut yksi lempipaikoistani. Talvella on toki kiva istuskella lämpimällä terassilla mutta kesäiltoina tuo pihanurkkaus on kyllä aivan mahtava.

Kaiken lisäksi kalusteet ovat samaa mallia, vain eriväriset, eli pystymme tarvittaessa yhdistämään ne todella isoksi ruokailutilaksi jos on enemmän väkeä tulossa syömään.

Nyt voikin sitten vähän hengähtää. Tytär lähtee huomenna koulun kanssa leireilemään kolmeksi päiväksi ja sitten onkin enää kaksi hengailupäivää koulussa jäljellä ennen kuin saadaan kouluvuosi virallisesti päätökseen. Viikon päästä olemmekin sitten jo lomalla ja reissussa!

Täällä Espanjassa rippijuhla, espanjalaisittain La Primera Comunión eli ensimmäinen ehtoollinen on aika erilainen tapahtuma kuin ripillepäääsy Suomessa. Johtuen ennen kaikkea siitä että ollaan katolisessa maassa eli uskonto & perinteet tuovat juhlaan omat juttunsa.

Isoin ero on ensinnäkin se, että La Primera Comunión-juhlaa vietetään siinä vaiheessa kun lapset ovat n. 9-10 vuotiaita. Eikä rippikoulua voi kuitata millään 10 päivän leirillä kuten Suomessa sillä rippikouluprosessi on pitkä prosessi, joka aloitetaan jo yleensä 6-7 vuoden iässä.

Katekeesikoulun kesto vaihtelee hieman eri alueilla mutta yleensä se vie 2-3 vuotta. Näiden vuosien aikana vanhemmille on omat tuntinsa, lapsille omansa ja sitten on vielä tapaamisia, joihin pitää vanhempien osallistua lapsen kanssa. Lisäksi on suotavaa että rippikouluaikana käydään myös säännöllisesti perhemessuissa.

Kun katekeesikoulu on saatu päätökseen, on vuorossa kohokohta eli La Primera Comunión eli ensimmäinen ehtoollinen, joka on yleensä lauantai- tai sunnuntaimessun yhteydessä. Suosituin ajankohta on yleensä toukokuu.

Kirkon jälkeen tietysti juhlitaan ja kun Espanjassa ollaan niin juhlat otetaan ”tosissaan” eli kyseessä ei todellakaan ole mikään pieni kahvittelu kotona lähisuvun kanssa vaan juhliin satsastaan todella paljon rahaa. Paikkana on usein ravintola tai joku muu juhlatila sillä vieraita voi olla jopa satoja-riippuen sukujen koosta ja ystävien määrästä. Rippijuhlissa ei kitsastella – ruoka on vakava asia espanjalaisille.

Primera Comunión-juhlaan tytöt pukeutuvat valkoisiin, morsiusmekkoja muistuttaviin pukuihin ja pojat usein joko pukuun tai sinivalkoiseen merimies-asuun.

Espanjassa juhlien tärkein ohjelma on aina syöminen eli ruokatarjoiluun panostetaan valtavasti. Silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä. Yleensä juhla aloitetaan erilaisilla alkupaloilla – tarjolla on esim. laadukasta ilmakuivattua jamon-kinkkua, erilaisia juustoja, empanada-suolaisia pikkupiirakoita ja muuta pientä purtavaa.

Ja sen jälkeen on sitten monesti tarjolla vielä ihan kolmen ruokalajin ateria pöytiin tarjoiltuna. Ja tietysti vapaa baari.

Lapsille on yleensä erilaista ohjelmaa, esim. pomppulinna ja kasvomaalausta, lapsia leikittämään hankitaan animaattoreita jotta vanhemmat saavat syödä ja seurustella rauhassa. Paikalla saattaa olla myös elävää musiikkia.        

Jokainen perhe tietysti järjestää juhlat omien resurssiensa mukaan mutta yleistä kyllä on että niihin panostetaan paljon, jopa useita tuhansia euroja. Voisi sanoa että juhlat ovat kuin häät mutta vain aavistuksen pienemmässä mittakaavassa.          

Meidän perheessä ei ole vietetty La Primera Comuniónia koska tytär ei käynyt rippikoulua eikä häntä ole myöskään kastettu. Olemme siis ei-niin-tyypillinen espanjalainen perhe. Katolisen kirkon perinteet eivät näy mitenkään meidän perheen elämässä. Puoliso on myös kasvanut ei-niin-tyypillisessä espanjalaisessa perheessä, jossa uskonto ei ole ollut mitenkään osa elämää eli meidän perheen valinta oli myös lähisuvulle täysin normaali.

Toki monissa La Primera Comunión-juhlissa on tullut vuosien aikana käytyä eli tytär on kyllä päässyt näkemään ja kokemaan niitä monen monta kertaa. Mutta koskaan hän ei ole kysellyt että miksi hän ei niitä juhlinut. Ei edes silloin kun monet ikätoverit juhlivat omia juhliaan.

Itse asiassa tytär on harkinnut rippikoulun käymistä Suomessa. En tiedä että mistä idea on lähtenyt mutta veikkaisin että ajatuksena on muihin oman ikäisiiin tutustuminen Suomessa. Hän ei siis edes halua minnekään ulkosuomalaisten rippileirille vaan ihan normaalille rippileirille meidän ”kaupungissa” eli Porissa.

Mitään päätöstä hän ei ole vielä tehnyt mutta asia on ilmeisesti ihan vakavassa harkinnassa. Kesän Suomi-reissulla pitänee käydä vähän haastattelemassa että mitä olisi tarjolla kesälle 2026 ja ennen kaikkea kiinnostaa että minkälaisia oppeja ja arvoja luterilainen kirkko opettaa näin eriskummallisina aikoina. Omasta rippikoulukesästä kun on ehtinyt vierähtää jo melkoinen tovi…

ratsastusrippileiri vuosimallia 1991

Monet matkailijat välttelevät Madridia kesällä koska Madrid & kesä ovat varsin kuuma yhdistelmä. Tuo kuumuus iskee vasten kasvoja jo siinä vaiheessa kun siirtyy lentokentän mukavasti viilennetyistä sisätiloista ulos – kuuma ja kuiva ilma tuntuu siltä kuin joku puhaltaisi hiustenkuivaajalla ilmaa suoraan vasten kasvoja.

Kaikesta huolimatta Madridissa voi lomailla myös kesällä ja itse asiassa kesä on siinä mielessä mukavaa aikaa että ihmisiä, niin paikallisia kuin matkailijoita, on kaupungissa huomattavasti normaalia vähemmän. Etenkin elokuussa kaupunki on melko autio.

On siis kerrankin tilaa kierrellä, moniin paikkoihin pääsee jonottamatta ja jopa hotellien hinnat ovat sesonkiaikoja alhaisempia. Eli jos kuuma keli ei kauhistuta niin kesäinen Madrid on mielenkiintoinen kaupunkilomakohde.

Kesän kuumuus alkaa täällä monesti jo kesäkuussa mutta viimeistään heinäkuussa. Näitä helteisiä kelejä kestää varmuudella ainakin syyskuun alkuun asti. Kesä täällä tarkoittaa siis sitä päivälämpötilat kohoavat yleensä joka päivä 35 asteeseen, paikoittain jopa 40 asteeseen. Yölläkään lämpötilat eivät juurikaan laske 20 asteen alapuolelle. Jos siis tykkää kuumuudesta niin sitä on täällä taatusti tarjolla.

Kuumaahan on toki monissa paikoissa kesällä mutta Madridin kesäsään tekee erikoiseksi sen kuivuus – kesällä kosteusprosentti on 20-30 % luokkaa. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä että Madrid sijaitsee keskellä maata eli rannikko & vesistöt ovat kaukana ja lisäksi kaupunki sijaitsee sisämaan ylängöllä eli n. 600 m merenpinnan yläpuolella.

Toisaalta tällainen kuiva kuumuus on monelle paljon siedettävämpi kuin kostea kuumuus. On siis kuuma mutta ei niin ei että iho olisi jatkuvasti kuumuudesta ja kosteudesta hikinen.

Mitä sitten kannattaa huomioida jos lomailee kesällä Madridissa?

1. Hotelli ilmastoinnilla, uima-altaalla ja keskeisellä sijainnilla

Madridin kesä on se hetki jolloin hotelliin voi ja kannattaa panostaa ehkä vähän enemmän – kesällä samalla rahaa saa enemmän kuin mitä muina vuodenaikoina. Ehdoton edellytys on hotelli ja huone toimivalla ilmastoinnilla. Ilman sitä ei nukkumisesta tule taatusti mitään.

Myös uima-allas on kesällä mukava lisä. Sen ei tarvitse edes olla iso mutta jo se että pääsee pulahtamaan altaaseen kaupungilla kiertelyn lomassa on tärkeä mukavuustekijä.

Kesällä suosittelen myös valitsemaan hotellin läheltä keskustaa jotta välttyy turhilta siirtymisiltä. Näin on helppo käydä välillä hotellilla viilentymässä ja jatkaa sitten taas kaupungilla kiertelyä uudella energialla.

Suihkussa käynti helpottaa myös oloa – tee kuten paikalliset eli käy suihkussa useamman kerran päivässä. Ja taas on raikkaampi olo!

2. Aikataulutus eli liiku aamulla ja illalla, vältä keskipäivän kuumimpia tunteja

Kesällä lämpötilat kohoavat yleensä vasta 11 aikaan eli jos on liikkeellä heti aamusella niin pystyy nauttimaan päivän viileimmästä hetkestä. Vuorokauden viilein hetki on yleensä aamulla n. klo 7 aikaan.

Sitten kun lämpö ja aurinko alkavat käymään liian pistäviksi niin on hyvä hetki siirtyä sisätiloihin. Siesta on kesällä hyväksi todettu tapa viettää päivän kuumimmat tunnit 🙂

Ja kun pahin kuumuus hellittää illalla, voi taas lähteä liikkelle. Madrid herää kesällä henkiin illalla, siinä vaiheessa kun aurinko laskee. Illasta ja yöstä nautitaan ulkona terasseilla. Kesäilloissa on myös omaa ainutlaatuista tunnelmaa.

3. Suuntaa puistoon

Jos haluaa iltapäivällä olla ulkona niin silloin kannattaa suunnata puistoihin, joissa isot puut antavat edes vähän suojaa ja viilentävät oloa. Retiron puisto keskustassa on hyvä pakopaikka eli sieltä löytää taatusti aina sopivan suojaisan paikan. Istu puistonpenkille lukemaan kirjaa tai ota mukaan piknik-peitto ja hyvät eväät.

Iltaisin puistot täyttyvät myös lapsiperheistä – niistä jotka ovat jääneet kaupunkiin kesää viettämään. Ei ole mitenkään harvinaista että lapsiperheet ovat kesäiltaisin liikkellä vielä puolen yön aikaan.

4. Suuntaa kauppoihin ja ostoskeskuksiin

Iltapäivän kuumimman ajan voi myös hyödyntää shoppailuun sillä isommissa kaupoissa ja ostoskeskuksissa on yleensä ilmastointi ja mukavan viileää. Keskustan isommat kaupat ovat avoinna myös siestan aikaan ja ostoskeskukset avoinna käytännössä joka päivä aamu 10 ja ilta 22 välillä.

Keskustan pikkukaduilla on päivisin myös melko hyvin varjoa tarjolla sillä kadut ovat kapeita ja ympärillä olevat rakennukset antavat melko hyvin suojaa auringolta.

5. Museot

Myös museot ovat paikkoja joihin kannattaa suunnata päivän kuumimpina hetkinä. Ja kesällä niissä ei ole samanlaisia ruuhkia kuin sesonkiaikoina.

6. Terassit

Madridilaisten ravintoloiden ja kahviloiden terassit ovat kesällä kuin pieniä keitaita keskellä erämaata. Monilla sisä-terasseilla on viilennys ja myös puut tuovat mukavaa varjoa ja suojaa.

Muista siis istahtaa aika ajoin ja nauti kylmää juotavaa varjon alla.

Monilla terasseilla on kesällä käytössä myös vesisumua puhaltavat laitteet, jotka helpottavat mukavasti oloa.

7. Yleiset uima-altaat

Jos hotellissa ei ole uima-allasta ja haluaa päästä pulikoimaan niin kaupungista löytyy useita julkisia uima-altaita, joihin pääsee uimaan pääsymaksua vastaan. Vähän kuin suomalaiset maauimalat. Lippuja myydään mm. etukäteen verkossa.

8. Nesteytys

Nesteytys on tietysti helteellä äärimmäisen tärkeää ja tästä syystä juomapullon on syytä kulkea mukana aina kun liikkuu hotellin ulkopuolella. Madridin hanavesi on juomakelpoista.

Jos mieli tekee jotain vettä vahvempaa niin kesällä voi juoda laimennettuja alkoholijuomia – tinto de veranoa eli kesän punaviiniä, joka on hiilihapotetulla juomalla laimennettua punaviiniä joka tarjoillaan runsaiden jäiden kera. Oluen ystäville on puolestaan clara, joka on hiilihapotetulla juomalla laimennettua olutta. Siihen voidaan käyttää sitruunafantaa, spriteä tai gaseosaa eli soodaa, siis makeutettua kuplavettä.

9. Muista myös viuhka

Laukussa on hyvä kuljettaa vesipullon lisäksi aina myös viuhkaa, jolla voi tiukan paikan tullen viilentää oloa edes vähän.

10. Vältä aurinkoa

Kesän aurinko on täällä todella voimakas joten sitä kannattaa välttää sillä mikään ei ole kurjempaa kuin viettää lomaa auringonpolttamana. Eli vaikka viettäisit päivää uima-altaalla niin pysy varjossa, ainakin suurin osa ajasta.

11. Pakkaa mukaan kevyitä ja hengittäviä vaatteita

Omalla vaatetuksella on myös paljon vaikutusta siihen että miten tukalaksi olo käy helteellä. Eli mukaan kannattaa pakata vaaleansävyisiä kevyitä ja hengittäviä vaatteita.

Alkuvuosi on mennyt todella nopeasti. Tuntuu että juurihan elettiin vielä talvea ja nyt kesä on enää kuukauden päässä. Mihin on tämä kevät oikein mennyt?

Tämä kevät on kyllä ollut jotenkin outo. Maaliskuusta lähtien on ikään kuin odotettu kevään saapumista mutta se ei ole oikein ottanut tuulta alleen. Epävakainen ja sateinen sää on jatkunut nyt kuukausikaupalla. Vielä viime viikolla piti vetää talvitakkia päälle. Kumisaappaita ja sadetakkeja en ole vieläkään laittanut varastoon koska ikinä ei tiedä että mitä on tulossa…

Toki sade on tullut tarpeeseen – nyt on vedenkeruualtaat täynnä ja luonto rehottaa valtoimenaan. Ja sehän ilahduttaa aina.

Mutta sanotaanko että vähän vähempikin määrä sadetta riittäisi… Onhan se aika huikeaa että täällä Madridissa päästiin laskettelemaan vielä toukokuun alussa!

Nyt ovat sääennusteet luvanneet jo parempaa säätä että ehkä se kevätfiilis tästä vielä iskee lämpötilojen ja kelin parantumisen myötä. Täällähän kevät on tyypillisesti tätä: hienoja lämpimiä päiviä, sitten välillä keväisiä ukkoskuuroja runsaiden sateiden kera ja sitten taas niitä kauniiita päiviä.

Tämä kevät on myös ollut aika ”rikkonainen” – tuntuu että jatkuvasti on jotain viikolle osuvia juhlapyhiä, pitkiä viikonloppuja tai pidempiä vapaita kuten pääsiäisloma. Kovin montaa täyttä arkiviikkoa ei ole kevääseen mahtunut. Ehkäpä siksikin aika on mennyt niin nopeasti. Nyt on edessä enää loppukiri kesään eli käytännössä 4 viikon päästä voimme siirtyä kesäloma-arkeen.

Loppukevät tulee olemaan aika kiireistä aikaa. Seuraavan kolmen viikon aikana on edessä koulun lukuvuoden päätöskokeet ja lisäksi kaikenlaisia projekteja pitää saada valmiiksi ennen 6.6. joka on lukuvuoden viimeinen ”arvostelupäivä”. Eli tuon jälkeen ei koulussa tehdä enää mitään mikä vaikuttaisi arvosanoihin. Seuraavat kolme viikkoa on siis luvassa tiukkaa tahtia koulurintamalla.

Nyt kuitenkin näyttää jo sen verran hyvältä että uskalsimme varata kesälomareissun, joka alkaa 15.6. Seuraavalla viikolla olisi vielä koulussa uusintakokeiden aika mutta luotamme vahvasti siihen että tytär selviää lukuvuodesta ilman yhdenkään osa-alueen uusimista. IB-koulussahan arvostelu on vähän monimutkaisempi prosessi ja jos yksikin osa-alue jää alle hyväksytyn niin se koe pitää uusia – huolimatta siitä että aineen numeroksi on tulossa hyvä.

Mutta reissu on varattu ja kaiken lisäksi tyttären kaksi parasta koulukaveria lähtee mukaan joten nyt pitää skarpata täysillä loppuun.

Tuon ensimmäisen kesälomaviikon vietämme siis entisellä kotisaarella Fuerteventuralla. Ja tuota lomaa odotamme todella kovasti. Ihan siitä syystä että mukaan lähtevät myös tyttären ystävät joten heille tulee ikimuistoinen reissu ja siksi että paikka on meille rakas. Ja se on paikka, jossa ehkä parhaiten pääsemme loman makuun. Toiveissa olisi ainakin muutama tuulinen päivä että pääsisimme vihdoin leijasurffaamaan… Samaan aikaan saarelle on tulossa myös muutama meidän ystävä Gran Canarialta eli paljon mukavia hetkiä tiedossa.

Mutta sitä ennen siis vielä kuukausi arkista aherrusta. Ja samalla pitäisi kaikenlaista fiksailla.

Kotona kaksi kylpyhuonetta odottaa pientä pikkuremonttia koska suihkuseinät pitää asentaa uudelleen. Emme voi siis käyttää niitä tällä hetkellä koska ne vuotavat. Ei kivaa.. Onneksi on kuitenkin vielä kolmas kylpyhuone eli suihkuttelu onnnistuu vielä kotosalla.

Huomasimme ongelman kun kylpyhuoneen toisella puolella ollessaa seinässä näkyi pieni kosteusjälki. Onneksi meillä on kuitenkin kaikki rakenteet, niin seinät kuin lattiat, valettua betonia joten rakenteita ei tarvitse lähteä purkamaan vaan kuivaus ja korjaus riittää.

Mutta tuohonkin menee ylimääräistä aikaa ja energiaa. Ensin annettiin rakenteiden kuivua, sitten yksi mies kävi toteamassa ongelman ja seuraavalla viikolla tuli toinen tekemään ns. korjaukset. Tämä kaikki vakuutusyhtiön toimesta.

Ja kun suihkut otettin käyttöön niin edelleen vuotavat samoista paikoista..

Nyt mietimme että soitammeko taas vakuutusyhtiöön vai omalla kustannuksella puramme suihkuseinät ja asennamme ne uudelleen – sellaisen firman toimesta, joka antaa takuun toimilleen.

Vakuutusyhtiön puolesta on tulossa myöhemmin vielä maalari joka maalaa seinät ja sitten vielä kirvemies joka fiksaa listat. Saa nähdä että tuleeko kesään mennessä valmista.

Mutta onneksi ei sentään mitään tuon pahempaa. Ja onneksi ei ole talo, missä olisi puurakenteita tai hepposia väliseiniä. Sitten olisikin isompi ongelma korjattavana.

Odotamme myös jonain päivänä paikalle autotallinoven korjaajaa sillä meidän automaattinen ovi todennäköisesti sanoo sopimuksensa irti minä hetkenä hyvänsä. Ja sehän olisi vähän ikävää koska meillä on sähköauto jotain pitäisi ajoittain ladata myös täällä kotosalla ja laturi on tietysti autotallissa. No, toivotaan että ensi viikolla jollain löytyisi aikaa mutta ilmeisen kiireisiä ovat nuokin tyypit tällä hetkellä.

Ensi viikolla pitäisi tulla myös ilmastointilaitteiden asentajaa paikalle sillä kaksi konetta odottaa asennusta ja olisi kiva saada ne toimimaan ennen kuin kesähelteet iskevät.

Kaikenlaista pientä siis täällä kotosalla…

Toki myös kaikenlaista mukavaakin. Päätimme vihdoin ja viimein laittaa pihaa vähän viihtyisämmäksi. Se on ollut alue joka on jäänyt vähimmälle huomiolle koska meillä ei ole ollut oikein selkää visiota siitä että mitä haluaisimme pihalle tehdä. Ja koska emme saa päätöstä tehtyä niin laitetaan pihasta nyt edes vähän viihtyisämpi että siellä tulee edes joskus oleskeltua.

Projekti itse asiassa alkoi jo viime kesänä kun siistimme vähän paikkoja ja istutimme lisää nurmikkoa.

Nyt siirsimme pihan nurkassa olleen trampoliinin toisaalle ja tilaa tuli heti paljon lisää. Vielä piti päättää että mitä teemme tällä tilalla. Ruskeat laatat eivät oikein tuntuneet kivoilta eli mielessä oli laattojen vaihto, poisto ja nurmikon istuttaminen tilalle taikka sitten tekonurmi.

Lopulta päädyimme helpoimpaan vaihtoehtoon eli tekonurmeen. Päädyimme pitkän vertailun ja etsinnän seurauksena myös siirtämään huonekalut terassilta tuonne pihalle. Näin saimme viihtyisän oleskelupaikan. Vielä pitää vähän sisustusjuttuja hommata mutta uskoisin että tulemme tuolla viihtymään paljon kesällä. Korkeat puskat antavat onneksi aika hyvin suojaa, ainakin aamupäivällä.

Terassille halusimme tilalle aivan saman kaluston mutta valitettavasti sitä ei ollut enää myynnissä saman värisenä joten sisälle tulee sama mutta valkoisena. Eiköhän se värinsä puolesta sovi tuonne ihan hyvin vaikka varmasti hetken kestää että silmä tottuu uuteen värimaailmaan.

Mutta toki kestää ennen kuin kalusto saadaan kotiin. Nettisivujen mukaan niitä piti olla varastossa mutta siitä huolimatta toimistusaika on 3-4 viikkoa… Mañana, mañana…

Toki tähän toukokuuhun on mahtunut jo myös paljon kaikenlaista mukavaa. Viime viikonloppuna kävimme peräti kahdessa konsertissa – lauantaina oli puolison veljen kakkosbändin keikka ja sunnuntaina puolestaan Dua Lipan konsertti. Molemmissa olimme koko perheen voimin ja hauskaa oli.

Ensi viikonloppuna on puolestaan tyttären pikkuserkun primera comunion-juhla eli ensimmäinen ehtoollinen. Vastaa siis rippijuhlaa Suomessa mutta erona on se että rippikoulua täällä käydään useampi vuosi ja ensimmäinen ehtoollinen on yleensä n. 10 vuoden iässä. Joka tapauksessa kivaa kaivaa vaihteeksi juhlavermeet kaapista.

Myös tyttären syntymäpäivä on lähestymässä ja sitä ”juhlitaan” kesäkuun alussa. Tosin nykyään juhlat rajoittuvat siihen mitä tytär haluaa tehdä ystäviensä kanssa. Suunnitelmissa on ehkä päivä Madridin huvipuistossa, sieltä johonkin ravintolaan syömään ja yön aikovat viettää trampoliinilla nukkuen 🙂

Ja vielä ennen loman alkua on vuorossa myös koulun järjestämä leirikoulu, jonne he suuntaavat viimeisellä kouluviikolla kolmeksi päiväksi. Ohjelmassa on kaikenlaisia aktiviteetteja, uintia ja yhdessäoloa luonnon keskellä kauniissa maisemissa.

Kesäkuun puolessa välissä alkaa sitten kesä & pitkä loma ja sitähän on odotettu!