Yläkoulun viimeinen vuosi Espanjassa

Tänä vuonna meidän 15-vuotiaalla tyttärellä alkoi yhden aikakauden viimeinen etappi eli pakollisen oppivelvollisuuden viimeinen kouluvuosi, 4º ESO – Espanjan yläkoulun neljäs ja viimeinen vuosi.

Espanjassa ”yläkoulu”, espanjalaisittain ESO (la Educación Secundaria Obligatoria), kestää siis neljä vuotta. Kun kouluvuosi päättyy, on takana 10 vuotta peruskoulua. Täällähän koulu aloitetaan jo 6-vuotiaana eli ensin käydään 6-vuotta alakoulua, primariaa, ja sen jälkeen vielä 4 vuotta yläkoulua, secundariaa.

Tämä perusopetuksen viimeinen vuosi eli 4º ESO on samalla sekä yläkoulun viimeinen vuosi että ensimmäinen kohta, jossa nuori joutuu ihan oikeasti miettimään seuraavaa askelta.

Mitä haluaa opiskella seuraavaksi? Jatkaako bachilleratoon eli lukioon vai ammatilliseen koulutukseen eli Formación Profesional? Entä jos haluaisinkin tulevaisuudessa yliopistoon, miten se vaikuttaa jo tässä vaiheessa valintoihin.

Näihin kysymyksiin ei tietenkään tarvitse 15-vuotiaana vielä tietää vastausta. Mutta 4º ESO:ssa koulu alkaa jo ohjata nuorta vähän tähän suuntaan. Kaikkia teitä ei ole suljettu vaikka valitsee tänä vuonna jonkun suuntauksen mutta toki se tekee jatkon haasteellisemmaksi.

Ensimmäiset ESO-yläkouluvuodet ovat kaikille aika lailla samanlaisia. Toki kouluissa ja esimerkiksi kaksikielisissä ohjelmissa on eroja, mutta perusrunko on yhteinen. Neljännellä luokalla mukaan tuleekin sitten huomattavasti enemmän valinnanvaraa ja päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa jo tulevaisuuteen.

Madridissa 4º ESO:n ainevalinnat on rakennettu viiden erilaisen orientaation ympärille: tieteellisen, teknologisen, ammatillisen, taiteellisen ja humanistisen. Käytännössä oman koulun tarjonta ratkaisee aika paljon sen, millaiseksi kokonaisuus muodostuu.

Jokaisessa suuntautumisvaihtoehdossa on kolme siihen kuuluvaa ainetta, joita opiskellaan pakollisten aineiden lisäksi.

Tyttären koulussa tarjolla on tieteellinen, teknologinen ja humanistinen vaihtoehto. Vaikka tytär on kielellisesti lahjakas niin hän valitsi kuitenkin haastavimman vaihtoehdon eli tieteellisen, jossa opiskellaan pakollisina aineina biologiaa sekä fysiikkaa & kemiaa. Suuntautumisen kolmanneksi aineeksi pystyy valitsemaan taloustiedon taikka 2.vieraan kielen. Meillä tytär halusi jatkaa saksan opiskelua, jota hän on opiskellut ala-asteen 1.luokalta lähtien.

Lisäksi tässä tiede-vaihtoehdossa on pakollisena matematiikka B, joka on vaativampi ja enemmän puhtaaseen matematiikkaan painottuva vaihtoehto. Siinä on mm. abstraktia matematiikkaa, algebraa, funktioita ja ongelmanratkaisua. Matematiikka A käytännönläheisempi ja hieman helpompi.

Matematiikka B on kuitenkin se reitti, joka sopii paremmin oppilaalle jos tavoitteena on tieteen tai teknologian jatko-opinnot lukion jälkeen. Siksi esimerkiksi lääketieteestä, tekniikasta tai luonnontieteistä kiinnostuneen kannattaa olla tässä kohtaa tarkkana.

Teknologian vaihtoehdossa pakolliset aineet ovat puolestaan digitalisaatio & teknologia ja kolmantena aineena voi opiskella joko fysiikkaa & kemiaa tai taloustiedettä.

Humanistisessa vaihtoehdossa taas toinen pääaineista on latina ja toiseksi pakolliseksi voi valita joko taloustieteen tai 2.vieraan kielen.

Ammatillisessa vaihtoehdossa opiskellaan puolestaan mm. ekonomian perusteita ja ammatillista suuntautumista ja taiteellisessa vaihtoehdossa valitaan taiteellinen ilmaisu ja musiikki. Näitä kahta vaihtoehtoa ei tyttären koulussa ole edes tarjolla.

Ainevalinnat ovat ´´vahvasti yhteydessä siihen, mitä nuori mahdollisesti haluaa opiskella tulevaisuudessa. Jos tähtäimessä siintää esimerkiksi tieteellinen lukio ja sen jälkeen esim. lääketieteen, tekniikan, biologian, fysiikan tai matematiikan opinnot yliopistossa, niin 4.ESO:ssa on hyvä valita tieteellinen linja.

Jos taas suunnitelmissa ja tulevaisuudessa esim. oikeustieteen, taloustieteen, kauppatieteiden, historian tai kielten opiskelut niin silloin valitaan yleensä humanistinen suuntaus.

Nämä valinnat ovat yllättävän tärkeitä, koska 4º ESO:ssa tehdyt ainevalinnat vaikuttavat siihen, millaiselle pohjalle seuraavat opinnot rakentuvat.

Ja sama jatkuu bachilleratossa: siellä valittu suuntaus ja oppiaineet vaikuttavat taas todella paljon siihen, millaisiin yliopisto-opintoihin on luontevaa suunnata ja miten yliopistoon haettaessa saatavat pisteet muodostuvat. Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen.

Toki mikään ei sulje mitään vaihtoehtoa täysin mutta valinnat tekevät monet asiat haastavammiksi. Jos esim. valitsee 4.luokalla vaikkapa ammattillisen suuntauksen eikä opiskele ollenkaan biologiaa ja fysiikkaa enää viimeisenä kouluvuonna ja sitten haluaisikin mennä lukion tiede-linjalle, niin hyppy tulee olemaan melko suuri.

Toki se on mahdollinen, mutta silloin joutuu tekemään aika paljon töitä kuroakseen puuttuvia asioita kiinni. Yksi ”menetetty” kouluvuosi on pitkä aika, etenkin kun lukio kestää täällä vain kaksi vuotta. Siinä ajassa pitäisi siis ehtiä sekä oppia uudet asiat että pysyä mukana jo valmiiksi melko vaativassa opiskelutahdissa.

Vaikka 4º ESO:ssa on paljon valinnanvaraa, suurin osa kouluviikosta koostuu toki edelleen yhteisistä aineista. Kaikkien on opiskeltava espanjaa eli Lengua Castellana y Literatura, vierasta kieltä (yleensä englanti), maantietoa ja historiaa, liikuntaa sekä matematiikkaa oman suuntauksen mukaisesti.

Lisäksi on yksi varsinainen optativa eli valinnainen aine, joiden valikoima riippuu koulusta. Madridin koulut voivat tarjota esimerkiksi filosofíaa, kieliä ja lisäksi erilaisia koulun omia valinnaisia aineita. Tarjonta ei siis ole joka koulussa täsmälleen sama, vaan kouluilla on tässä myös omaa päätösvaltaa.

Tyttären koulussa tarjolla on esim. filosofia, taiteellinen ilmaisu, oratoria & argumentation eli esiintymis- ja väittelytaidot sekä derechos humanos, jossa käsitellään ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnallisia aiheita. Tytär valitsi näistä oratoria & argumentation eli hän pääsee harjoittelemaan paljon julkista esiintymistä, väittelytaitoja ja perustelemista.

Ja koska tyttären koulu on IB-ohjelmaa noudattava kansainvälinen koulu, tämä tarkoittaa myös sitä että 4.ESO luokalla jokainen oppilas joutuu tekemään ns. henkilökohtaisen projektin eli lopputyön.

Siinä oppilas valitsee itse aiheen, asettaa tavoitteet ja tekee aiheeseen liittyvän tuotoksen. Projektin aikana oppilas tutkii aihetta, suunnittelee työskentelyään ja dokumentoi sen etenemistä. Lopuksi hän tekee raportin, jossa arvioi projektin onnistumista ja omaa oppimistaan. Personal Projectissa tärkeää on itsenäinen työskentely, uuden oppiminen ja koko prosessin reflektointi.

Tätä tehdään osittain koulussa mutta sitä tietysti pitää paljon valmistella kotona muiden koulutöiden ohella. Tiedossa on siis varsin haastava & työntäyteinen kouluvuosi.

Tiivistettynä 4º ESO on siis Espanjan ”ysiluokka”, mutta samalla paljon enemmän kuin vain yläkoulun viimeinen vuosi. Se on ensimmäinen vaihe, jossa nuori joutuu oikeasti miettimään omaa seuraavaa opintopolkuaan. On valittava aineita, mietittävä matematiikan tasoa ja alettava pohtia, kiinnostavatko enemmän luonnontieteet, teknologia, kielet, historia, taide vai jokin käytännöllisempi suunta.

Ja vuoden lopussa pitäisi sitten olla kädessä Graduado en Educación Secundaria Obligatoria eli ESO:n päättötodistus. Sen jälkeen alkaa taas uusi vaihe: jatkaako opintoja bachilleratossa eli lukiossa vai Formación Profesional -opinnoissa? Ja jos valitsee lukion, niin mikä suuntaus ja mitkä aineet?

Tässä kohtaa alkaa hahmottua se, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. 4º ESO:ssa tehdyt valinnat rakentavat pohjaa lukiolle, siellä tehdyt valinnat taas vaikuttavat seuraaviin opintoihin ja lopulta myös siihen, millaisia vaihtoehtoja yliopistoon haettaessa on.

15-vuotiaana ei tietenkään tarvitse vielä tietää, mitä aikoo tehdä aikuisena. Mutta jotain ajatusta pitäisi tässä vaiheessa jo kuitenkin olla siitä, mikä itseä kiinnostaa ja missä omat vahvuudet ovat.

Ehkä tässä onkin se suurin ero aikaisempiin kouluvuosiin: nyt ei enää mietitä pelkästään sitä, mitä tänä vuonna opiskellaan, vaan jo sitä, mihin suuntaan tästä lähdetään. Ja se tuntuu tässä vaiheessa aika isolta asialta.