Kävimme nyt toukokuun alussa lomailemassa entisellä kotisaarellamme, Fuerteventuralla. Tuo meille niin rakas saari, jossa aikoinaan puolison kanssa tapasimme ja jossa tyttäremme syntyi. Paikka, joka oli koti todella pitkän aikaa.
Viime vierailusta ehti kuitenkin vierähtää neljä vuotta.
Viimeksi kävimme lomalla Fuerteventuralla loppukesästä 2020 ja silloin vietimmekin mahtavan loman ja olimme saarella peräti 10 päivää. Mutta aika pian tuon reissun jälkeen saarella asunut rakas ystäväni sairastui vakavasti ja menehtyi. Hän oli minulle todella tärkeä ihminen ja iso osa Fuerteventuran muistoistani liittyi häneen. Ja yhtäkkiä tuo henkilö oli poissa. Kesti pitkään ennen kuin olin valmis palaamaan taas saarelle. Tämä reissu olikin aika pitkälti vanhoihin muistoihin palaamista. Nyt tuntui hyvältä palata ja oli mukavaa muistella kaikkia niitä yhteisiä hetkiä. Muistot eivät onneksi katoa minnekään.
Reissu ei kuitenkaan ollut mitenkään surullinen, päinvastoin. Muistot nimittäin tuolta saarelta ovat pelkästään myönteisiä. Ja niitä muistoja, hyvin ikimuistoisia, on tuolta saarelta aivan valtava määrä.
Myös tyttärelle oli tärkeää päästä käymään synnyinsaarella. Hän oli 2-vuotias kun muutimme Fuerteventuralta mutta sen jälkeen kävimme kuitenkin pitkään säännöllisesti siellä lomailemassa eli yhteys synnyinpaikkaan on säilynyt. Viime käynnistä ehti kuitenkin vierähtää se neljä vuotta ja tuossa iässä se on jo pitkä aika. Mutta nyt yhteys synnyinsaareen on taas päivitetty.
Koen tärkeäksi sen, että tyttärellä pysyy myös tietynlainen yhteys Fuerteventuraan sillä saari on kuitenkin meidän perheelle hyvin tärkeä. Tytär on majorera eli Fuerteventuralla syntynyt ja nuo juuret ovat aina osa häntä.
Tuossa paikassa on jotain lähes maagista. En tiedä että mitä siellä oikein tapahtuu mutta sillä hetkellä kun saavumme saarelle niin päälle menee sellainen saari-mood. On jotenkin helppo olla, aivan kuin kotiin saapuisi. Vaikka koti ei siellä olekaan ollut enää yli 10 vuoteen. Mutta ehkäpä Fuerteventura tulee meille aina olemaan sellainen henkinen koti, jonne on hyvä mennä ja olo on kotoisa.
Monihan pelästyy saaren varsin karuja maisemia sillä kasvillisuutta siellä ei ole juuri lainkaan. Mutta itseä tuo ei koskaan haitannut, päinvastoin. Noissa maisemissa oli jotain todella rauhoittavaa.
Vietimme tällä kertaa saarella vain 3.5 päivää mutta siitä huolimatta tuo aika riitti varsin hyvin kaikkeen mitä halusimme tehdä ja nähdä. Tai yksi asia jäi tekemättä, leijasurffaus. Tällä kertaa tuulet eivät olleet suotuisat eli ne puhalsivat väärästä suunnasta eli emme siis päässeet leijasurffaamaan. Mutta yhden päivän sentään vietimme tutulla Flag Beachin leijasurffirannalla vaikka vedessä kävimme vain uimassa tällä kertaa. Nyt kuitenkin nautimme tuostakin päivästä ihan valtavasti. Ennen muinoin päivä tuolla rannalla ilman leijasurffausta olisi ollut pettymys ja iso tylsyys.
Päivät menivät aika rauhalliseen tahtiin, ilman sen kummempaa ohjelmaa. Aamulla vedin pikaiset treenit hotellin pihalla koska lenkkarit eivät mahtuneet mukaan käsimatkalaukkuun mutta tuokaan ei ollut ongelma sillä hotellin pihalla oli tekonurmea ja siinä oli todella hyvä treenata ilman kenkiäkin. Ja painoina käytin hotellin puutarhasta löytyneitä isoja laavakiviä 🙂
Aamupalalla kävimme meidän suosikkipaikoissa ja sen jälkeen suunnattiin rannalle, jossa olimme lounasaikaan eli n. klo 14 asti. Paluu hotellille jossa pikainen lounas tytöille (minä ja puoliso jätimme väliin) ja sitten iltapäivä hotellin ihanan rauhallisella altaalla jossa ei ollut ketään muita. Sitten suihku, iltaa varten valmiiksi ja kylille kävelemään sekä syömään illallista. Ja n. klo 23 aikoihin takaisin hotellille ja nukkumaan. Melko perinteistä lomailua siis ja aika harvinaista meille. Yleensä tykkäämme tehdä juttuja emmekä juurikaan makaa rannalla tai altaalla. Mutta näköjään tällaisellekin lomalle on joskus tarvetta.
Mukana meillä oli reissussa tyttären hyvä ystävä Gran Canarialta eli menomatkalla lensimme Gran Canarian kautta ja otimme hänet lentokentältä mukaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tyttärellä oli ystävä reissussa mukana ja tämä mahdollisti sen että pääsimme Fuerteventuralle. Yleensä tytär nimittäin haluaa Gran Canarialle koska haluaa nähdä ystäväänsä. Nyt keksimme kuitenkin tämän ratkaisun ja homma toimi hyvin – varmasti teemme vastaavan reissun uudelleen jossain vaiheessa. Eikä siihen tällä kertaa tule menemään neljää vuotta.
Tyttären ystävä palasi takaisin jo sunnuntaina eli saatoimme hänet lentokentälle, josta hän sitten lensi itsekseen takaisin Gran Canarialle. Ja me jatkoimme puolestaan lentokentältä tapaamaan saarella asuvia ystäviämme, ensin lounaalle yhden pariskunnan kanssa ja sitten iltapäivällä ystäväperheen luokse. Ihan kaikkia ystäviä emme tietenkään näin lyhyellä reissulla ehtineet näkemään mutta ensi kerralla sitten paremmalla ajalla.
Meillä on tapana tavata ystäviä, tuttavia ja perhettä yleensä ruokailun merkeissä – joskus kotona mutta useimmiten ravintoloissa. Yksi asia mistä saan usein kysymyksiä on se, että minkälaista ruokaa Suomessa syödään ja minkälaista ruokaa meillä syödään kotona -suomalaista, espanjalaista vai jotain ihan muuta?
On varmasti aika luonnollista, että mitä pidempään asuu jossain paikassa niin sitä voimakkaammin paikallinen ruokakulttuuri alkaa vaikuttamaan. Mutta ei aina.
Meidän perheessä asuinmaa eli Espanja ei vaikuta kovinkaan merkittävästi jääkaapin sisältöön tai siihen, että mitä meillä syödään. Meillä nimittäin syödään todella harvoin mitään espanjalaisia ruokia. Ja kuitenkin takana on jo yli 20 vuotta elämää täällä Espanjassa. Jostain syystä tämä espanjalainen keittiö ja sen perinteiset ruoat eivät ole koskaan hurmanneet minua. Toki niitä syön, jos niitä on tarjolla mutta itse en niitä lähde valmistamaan. Eikä puolisokaan niitä kaipaa.
Rehellisyyden nimissä voin kuitenkin sanoa, että ei meillä kauheasti suomalaisiakaan ruokia syödä.
Toki lohta meillä syödään paljon, monella eri tapaa. Kalakeitto maistuu puolisolle (ei tyttärelle), savustettu kala maistuu kaikille. Sitä valmistan usein myös kun meille tulee espanjalaisia ruokavieraita.
No, mitä meillä sitten syödään?
Puolison kanssa tykkäämme kaikesta vähän ”erikoisemmasta” eli kaikki aasialaiset ruoat ovat suosikkeja mutta myös intialainen on herkkua, lähi-idän maut maistuvat, meksikolainen, perulainen jne. Kaikki missä on makua, twistiä ja mielellään hieman tulisuutta.
Jos esim. menemme ravintolaan niin todennäköisesti se edustaa jotain noista edellä mainituista keittiöstä. Espanjalaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan emme suuntaa oikeastaan ikinä. Paitsi silloin kun joku muu valitsee ravintolan.
Myös tytär on tottunut syömään melko kansainvälisesti ja hänen herkkuruokaansa ovat tällä hetkellä sushi, gyozat ja muut aasialaiasen keittiön antimet.
Ravintolassa tykkään/tykkäämme syödä sellaista ruokaa, jota ei ehkä kotona tule niin usein syötyä – siinä pitää olla kunnolla makua ja plussaa tulee siitä jos annos on vielä kaunis. Ei tulisi mieleenkään mennä ravintolaan ja tilata siellä vaikkapa kanafilettä salaatilla. Koska sitä syön kotioloissakin ihan riittävästi.
Vaikka syömmekin ravintoloissa melko säännöllisesti, yleensä ainakin pari kertaa kuukaudessa, niin silloin en todellakaan mieti aterian kaloreita ja sitä onko se mahdollisimman ravitsevaa & terveellistä. Kun menen ravintolaan syömään, haluan nauttia. Uskon siihen, että kun arkisin huolehdin ruoan tervellisyydestä niin silloin voi ravintola-aterioistakin aina satunnaisesti nauttia ihan ilman murehtimista. Eri asia olisi jos söisi ravintolassa vaikka useamman kerran viikossa.
Puoliso syö aamuvuorossa ollessaan usein työpaikan ruokalassa ja tytär tietysti syö arkipäivisin lounaan koulussa. Itse lähes aina kotosalla.
Kotona meillä syödään kuitenkin aika usein ihan sellaista perusruokaa, joka ei ehkä ole mistään kotoisin 🙂 Eli yleensä paljon vihanneksia, sen lisäksi proteiinia riitävästi & vaihtelevasti, terveellisiä rasvoja sekä tarvittaessa hyviä hiilihydraatteja. Toki kotiruuassakin on usein vaikutteita eri puolilta maailmaa eli meillä syödään myös kotona aasialaista, intialaista, meksikolaista, perulaista, italialaista jne. Mutta esim. omat lounasateriani näyttävät usein tältä…
Puolison lounaat ovat muuten samanlaisia mutta silloin kun hän lähtee iltavuoroon eli menee töihin klo 15 ja pääsee kotiin klo 22 aikaan niin pyrin tekemään hänelle lounaan, jossa on lisäksi hiilihydraatteja – yleensä quinoaa tai pastaa, joskus riisiä. Hän ei nimittäin ehdi yleensä töissä syömään mitään ja siksi lounaan pitää olla sellainen että siitä riittää energiaa koko illaksi.
Olemme puolison kanssa noudattaneet pätkäpaastoa viime kesästä lähtien eli yleensä emme arkipäivisin syö mitään klo 17 jälkeen. Sitä ennen nautimme iltapäivän välipalan, joka on usein jotain proteiinipitoista jotta jaksamme syömättä seuraavaan aamuun.
Tytär syö tietysti illalla aivan normaalin illallisen, joka on yleensä ihan täysipitoinen ateria. Hän syö koulussa lounaan n. klo 13.30 ja sitten koulun jälkeen välipalan klo 17 aikoihin ja illalla sitten vielä illallisen klo 21 aikoihin.
Tyttären illallisella lautaselta löytyy aina vihanneksia eri muodossa, proteiinia sekä hiilihydraatteja.
Yritän laittaa ruokaa mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti. Meillä syödään melko proteiinipitoisesti ja lautasilta löytyy useimmiten kanaa tai lihaa, joita pyrin ostamaan luomuna. Kalaakin meillä syödään ainakin pari kertaa viikossa.
Nykyään laitan ruokaa paljon airfryer- laitteella, joka hankittiin pari vuotta sitten meidän talouteen. Ja sitä käytetään kyllä ihan päivittäin. Erityisesti vihannekset on niin näppärä valmistaa tuolla laitteella ja niistä tulee herkullisia. Mutta nykyään valmistan sillä myös kanat ja kalafileet. Pannulla paistan mitään todella harvoin.
Yritän huolehtia siitä, että saamme päivittäin riittävän määrän proteiinia (n. 1.5 grammaa / painokilo) sekä siitä, että nautimme terveellisiä rasvoja (pähkinöitä monipuolisesti, oliiviöljyä, avokadoa). Oma suhtautumiseni ruokaan on siis aika kaksijakoinen – tykkään kyllä nauttia ruoasta mutta pääasiassa ruoka on kuitenkin minulle energian lähde.
Jälkiruokia meillä ei syödä juuri koskaan. Toki puoliso saattaa ruokan päätteeksi ottaa palan tai kaksi tummaa 70 % suklaata, se maistuu myös tyttärelle. Itse jätän jälkiruoat suosiolla niihin hetkiin kun käymme ravintolossa syömässä.
Ruokajuomana meillä on aina vettä mutta ravintolassa saatan tilata lasillisen viiniä- ihan arkena ja keskellä päivää. Sen verran espanjalaiset ruokaperinteet ovat kuitenkin jo tarttuneet 🙂
Lähes tulkoon kaikissa ulkosuomalaisissa perheissä kasvaa kahden (tai useamman) kulttuurin lapsia. Niin myös meillä. Mutta minkälainen on tuo kohta 13-vuotta täyttävä espanjalais-suomalainen tyttäremme? Onko hänellä enemmän espanjainen identiteetti koska hän on täällä syntynyt ja kasvanut eikä ole koskaan asunut Suomessa? Miten on identiteetin rakentaminen hänellä sujunut – tunteeko hän kuuluvansa joukkoon, tunteeko olevans ns. ulkomaalainen? Mistä hän on ”kotoisin”?
Meidän perheemme on siis espanjalais-suomalainen – minä suomalainen ja puoliso espanjalainen, kotoisin Madridista. Tapasimme aikoinaan Fuerteventuralla, Kanarialla, jossa myös tyttäremme syntyi. Sielllä asuimme ensin pari vuotta kunnes tyttären ollessa 2-vuotias muutimme Gran Canarialla ja siellä hän ehti asua 11-ikävuoteen asti kunnes muutimme Madridiin kesällä 2022.
Suomessa emme ole siis koskaan asuneet mutta yhteydet Suomeen ovat aina olleet tiiviit ja olemme käyneet Suomessa yleensä 2-4 kertaa vuodessa. Kesällä vietämme yleensä siellä useita viikkoja, vietämme paljon aikaa perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa.
Kun tyttäreltä kysytään, että mistä hän on niin hän vain sanoo että on syntynyt Fuerteventuralla, asunut Gran Canarialla ja asuu nyt Madridissa ja että hän on puoliksi suomalainen. Ei sen kummempaa identiteettikriisiä.
Meidän perheen Majorera = Fuerteventuralla syntynyt
Olemme siinä mielessä onnellissa asemassa, että monikulttuurisuus on meidän asuinpaikoissamme ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kanarialla ja Espanjassa asuu valtavat määrät ulkomaalaisia ja paikalliset ovat sekoittuneet muualta tulleisiin . On siis normaalia olla kahden kulttuurin lapsi eikä tyttärenikään ole koskaan tuntenut oloaan mitenkään erilaiseksi tai oudoksi. Hänen luokallaan on aina ollut muitakin useamman kulttuurin lapsia, aivan esikoulusta lähtien.
Koska tyttäremme on syntynyt ja kasvanut Espanjassa niin on täysin normaalia, että ympäristö on vaikuttanut espanjalaisen identiteetin kehittymisessä. Ystävät ovat hänellä pääsääntöisesti espanjalaisia, hän käy espanjalaista (tosin kaksikielistä) koulua, opiskelee koulussa Espanjan historiaa ja maantietoa sekä yleensäkin elää espanjalaista arkea. On tosi mahtavaa esim. nähdä miten tytär sujuvasti halailee koulun päättyessä ystävänsä, täällä täysin normaalia.
Mutta kyllä hän tuntee olevansa hyvin voimakkaasti myös suomalainen ja on Suomessa kuin kotonaan.
Tyttären ollessa pienempi olivat suomalaiset perinteet hyvin voimakkaasti mukana elämässä. On valettu tinaa uutena vuotena, koristeltu vitsoja virpomista varten pääsiäisenä, vietetty vappua perinteiseen suomalaiseen tapaan (koristeet, munkit, sima, piknik), juhlistettu Suomi-koulun päättymistä perinteisen kevätjuhlan muodossa Suvivirtta laulaen, juhlittu juhannusta (lähes aina Suomessa), syöty laskiaispullat ja Runebergin tortut, juhlittu pikkujoulua, syöty riisipuuroa ja pipareita ja tietysti joulut on aina vietetty paljon suomalaisten perinteiden mukaisesti.
Olimme myös kuusi vuotta mukana Suomi-koulun toiminnassa, minä opettajana ja tytär oppilaana. Nuo vuodet oliva tärkeitä suomalaisen identiteetin rakentamisessa.
Suomalaisuus on yhä edellen vahvasti mukana hänen elämässään ja hän rakastaa Suomea ja sinne suuntautuvia reissuja. Hän tuntee olevansa myös suomalainen eikä Suomessa käydessään koe olevansa ulkomaalainen. Tämä on äärimmäisen tärkeää sillä näin lapsellani on juuret – itse asiassa kahdet vahvat, vaikkakin hyvin erilaiset, juuret.
Koen myös äärimmäisen tärkeäksi sen että tyttärellä on Suomessa omanikäistä seuraa sillä se on paras tapa integroitua joukkoon.
Tietysti merkittävää suomalaisen identiteetin kehittymisessä on ollut se, että meillä puhutaan suomea. Minun ja tyttären välinen kieli on aina ollut ja on edelleen vain ja ainoastaan suomi. Ja hän myös puhuu minulle suomea. Tosin siihen luonnollisesti aika ajoin sekoittuu espanjalaisia tai englanninkielisiä sanoja mutta kyllä hän pyydettäessä ne kääntää suomeksi. Hän pystyy siis täydellisesti kommunikoimaan Suomessa ystävien & sukulaisten kanssa eikä puheesta kuulu ulkomaalaista aksenttia.
Luonnollisesti isänsä kanssa tytär puhuu espanjaa ja kotikielenä meillä on neutraali englanti sillä englanti & espanja ovat myös lapsen koulukielet. Itse koen tärkeäksi myös sen, että lapsen isällä on positiivinen asenne Suomeen ja suomalaisuuteen sekä hän ymmärtää sen, että säännölliset käynnit Suomessa ovat tärkeitä kielen ja identiteetin kehittymisen kannalta.
Suomalaisessa luonteessa ja elämänasenteessa on paljon sellaista, joita puoliso haluaa lapsemme omaksuvan (itsenäisyys, päättäväisyys, sisu, luotettavuus, ympäristön & luonnon arvostaminen jne). Ja tietysti espanjalaissa luonteessa ja elämänasenteessa on paljon sellaista, jotka haluamme lapsemme myös omaksuvan (sosiaalisuus, hetkessä elämisen kyky, positiivisuus, kyky näyttää tunteita jne). Ja ainakin tällä hetkellä näyttää siltä että olemme tässä onnistuneet.
Parasta kahdessa kulttuurissa elämisessa on tietysti se, että pystyy ammentamaan parhaat puolet molemmista. Hän on yhtä kotonaan saunan lauteilla salmiakkia, ruisleipää ja karjalanpiirakoita syöden kuin täällä Espanjassa. Hän osaa nauttia suomalaisesta luonnosta, hiljaisuudesta ja rauhasta, istua nuotion äärellä kumisaappaat jalassa ja paistaa nuotiomakkaraa yhtä hyvin kuin hän osaa nauttia espanjalaisen elämän erityispiirteistä. Hän pystyy sopeutumaan ja nauttimaan molemmista. Molemmat kulttuurit ovat niin normaaleja asioita hänen elämässään, että niitä ei tarvitse erotella tai miettiä.
Onko tytär sitten enemmän espanjalainen vai suomalainen? Voisin sanoa, että aika pitkään meni 50/50 mutta nykyään hän on ehkä aavistuksen verran enemmän espanjalainen, sanotaanko 60/40. Ja jos saan pidettyä asetelman noin myös tulevaisuudessa niin olen varsin tyytyväinen.
Olen todella onnellinen ja kiitollinen, että meillä kotona kasvaa tällainen kaksikulttuurinen maailmankansainen. Hän toivottavasti saa voimaa näistä molemmista lähteistä ja pystyy hyödyntämään niitä tulevaisuudessa elämän eri tilanteissa.
Olen ollut jo melkein puolet elämästäni ulkosuomalainen sillä tänä vuonna tulee täyteen 23 vuotta siitä kun lähdin Suomesta. Enpä olisi silloin vuonna 2001 uskonut, että minusta tulisi jonain päivänä ulkosuomalainen ja päätyisin asumaan Espanjaan. Tarkoituksena oli nimittäin vain lähteä hetkeksi ulkomaille töihin. Viettää vuoden tai pari ja palata sitten monta kokemusta rikkaampana takaisin Suomeen.
Mutta homma ei sitten mennyt ihan noiden suunnitelmien mukaan sillä työ ja ulkomailla eläminen veivät nopeasti mukanaan. Vuodet vierivät ja maisemat vaihtuivat mutta Espanja oli toki tiiviisti mukana jo alusta lähtien.
Aika paljon sattumaa tai ehkä paremminkin kohtalon johdatusta on kuitenkin ollut matkassa mukana. Itse asiassa koko ulkomaille lähtö oli vähällä peruuntua sillä suunnitelmat menivät uusiksi syyskuun 11.päivän tapahtumien seurauksena vuonna 2001. Alkuperäinen työkohteeni vaihtui muutaman viikon odottelun jälkeen Espanjaksi ja lähtö tapahtui muutaman päivän varoitusajalla.
Ilman tuon 11.päivän tapahtumia elämäni olisi voinut kääntyä aivan toisenlaiseksi. Oli siis tavallaan kohtalon sanelemaa että päädyin tuolloin Fuerteventuran saarelle. Ja onneksi päädyin sillä tuolla saarella oli hyvin iso vaikutus siihen, että minusta tuli ulkosuomalainen.
Tuohon aikaan Fuerteventura oli Kanarian saareksi vielä varsin kehittymätön ja omalla tavallaan hyvin ainutlaatuinen. Toki matkailua oli saarella ollut jo muutaman vuosikymmenen ajan mutta massaturismista ei oikein vielä voinut puhua. Saarella oli vielä 2000-luvun alussa enemmän vuohia kuin asukkaita 🙂 Saaren alkuperäisyys, karu mutta omalla tavallaan kaunis luonto, paikallisten asukkaiden mutkattomuus sekä letkeä surffi-ilmapiiri veivät mukanaan ja paikka tuntui heti kotoisalta. Siellä oli helppoa olla. Ja itse asiassa tuo tunne on edelleen läsnä aina kun saarelle palaan vaikka se ei olekaan ollut koti enää 10 vuoteen. Mutta Fuerteventuralla tulee aina olemaan tärkeä paikka sydämessä.
Heti ensihetkistä lähtien saari teki minuun lähtemättömän vaikutuksen – se oli kuin rakkautta ensisilmäyksellä. Siis rakkautta tuohon saareen – puolisoni tapasin siellä vasta monen monta vuotta myöhemmin 🙂
Fuerteventurasta tuli siis nopeasti toinen kotini. Se oli kuin turvapaikka, jonne palasin aina syyskuussa. Kesät meni töiden parissa muualla mutta yli puolet vuodesta sain aina viettää saarella. Olin ehtinyt viettää jo useamman vuoden Fuerteventuralla ennen kuin puoliso saapui sinne kevättalvella 2007. Myös hän saapui tavallaan sattumalta, työnantajansa lähettämänä. Vaikka tapasimme ensimmäisen kerran jo samalla viikolla kun puoliso muutti saarelle niin tuosta ensitapaamisesta meni kuitenkin yli vuosi ennen kuin yhteinen tarinamme alkoi. Tuon vuoden aikana ehdimme kuitenkin tutustua hieman toisiimme yhteisten ystäväporukoiden kautta.
Kun sitten lopulta pääsimme tapaamaan ihan kaksistaan ensimmäistä kertaa niin heti tuli sellainen vahva tunne, että tässä on jotain erilaista. Ja käytännössä se olikin menoa heti ensihetkestä lähtien vaikka työt veivätkin minut heti toiselle puolelle Espanjaa useammaksi kuukaudeksi. Mutta välimatka ei erottanut meitä vaan pystyimme jatkamaan tutustumista sillä puoliso kävi tapaamassa minua käytönnössä joka toinen viikonloppu. Ja kun työprojekti sitten päättyi heinäkuussa niin suuntasimme samantien loman viettoon puolison vanhempien kesäkotiin Galiciaan. Olimme tuossa vaiheessa olleet yhdessä vasta muutaman kuukauden. Täällä Espanjassa ei ole siis mitenkään yleistä tutustua noin nopeasti tuleviin appivanhempiin mutta meidän kohdalla tilanne oli tuossa vaiheessa jo niin selvä että asiaa ei tarvinut edes harkita. Ja minut otettiin onneksi heti osaksi perhettä.
Kesäloman jälkeen palasimme sitten takaisin Fuerteventuralle töiden pariin. Tuon talven tosin asuimme vielä omissa asunnoissamme mutta talven kääntyessä kevääksi päätimme etsiä yhteisen asunnon. Ja pari vuotta myöhemmin siihen samaan kotiin saapui rakas tyttäremme, joka teki meistä perheen. Sekä sinetöi lopullisesti sen että Espanja on toinen kotimaani.
Fuerteventuralta perheemme matka jatkui Gran Canarille, jonne muutimme vuonna 2013 ja sieltä matka jatkui sitten tänne Madridiin pari vuotta sitten. Niin se elämä kuljettaa.
Taas on kuukausi vierähtänyt ja nyt mennään jo lujaa vauhtia huhtikuuta. Ja nyt tuntuu keväältä – kaikkialla vihertää ja kukkii ja lämpöäkin on päivisin jo yli 20 astetta. Mutta helpolla ei tänä vuonna talvi antanut periksi sillä pääsäisenä vietettiin todellista takatalvea käytännössä koko Espanjassa. Lämpötilat romahtivat päivässä ja koko pääsiäisloman ajan oli kylmää, sateista ja todella tuulista. Päivisin lämpötilat nousivat juuri 10 asteeseen ja tietysti voimakas tuuli teki sen, että sää tuntui vieläkin kylmemmältä.
Täällähän koululaisilla on pitkä pääsiäisloma, meidänkin tyttärellä oli peräti 11 päivää lomaa. Ensimmäiset päivät lomasta oli sentään vielä lämmintä & aurinkoista mutta loput 8 päivää vietetiinkin sitten enemmän ja vähemmän sisätiloissa sadetta pitäen. Harvinaista täällä, ainakin tähän vuodenaikaan.
Nuo parit aurinkoiset päivät käytimme kuitenkin hyödyksi ja lähdimme ex-tempore minilomalle Zaragozan kupeessa sijaitsevaan Alhama de Aragonin pikkukylään, joka on tunnettu mineraalivesijärvestä, jonka lämpötila pysyy n. 30 asteessa läpi vuoden. Kävimme tuolla lomalla ja viime vuonna eli paikka oli entuudestaan tuttu. Paremmin siitä voi lukea täältä: https://madridinmiia.com/2023/04/21/rentouttava-viikonloppu-balneariossa/
Nyt olimme reissussa vain yhden yön sillä puolison oli palattava töihin (hänellä ei ollut lomaa). Ja kaiken lisäksi sää muuttui juuri tuossa vaiheessa eli tiedossa oli vettä, kylmää ja tuulta koko viikolle. Mutta ihan kiva minireissu ja kotiin tulessa oli sellainen olo että olisimme olleet poissa pidempään.
Mitään muita suunnitelmia meillä ei sitten ollutkaan koko pääsiäisviikolle eli vietimme loman ihan kotosalla. Toki yritimme jotain ohjelmaa keksiä ettei olisi mennyt vain kotona makailuksi. Ensimmäisinä lomapäivinä sade taukosi sentään sen verran että pääsimme tallille ja tytär ratsastamaan mutta loppuviikosta kävimme sitten lähinnä vain katsomassa että ponilla on kaikki hyvin sateen ja tuulen keskellä. No, hyvinhän se siellä mutavellin keskellä pärjäsi.
Yhden sateisen päivän vietimme Madridin keskustassa ja kävimme mm. El mundo de Van Gogh-näyttelyssä, jossa taulut oli herätetty eloon. Ihan mielenkiintoinen kokemus ja erilainen tapa kokea taidetta. Myös elokuvissa kävimme koko perheen voimin. Meidän lähimmässä elokuvateatterissa on tuollainen vähän parempi lux-puoli, jossa on melkein makuuasentoon menevät pehmeät nojatuolit, oma pöytä ja kaiken lisäksi pöytiintarjoilu. Listalta löytyy perus pop cornien lisäksi kaikenlaista syötävää ja mikä parasta niin nuo tarjoilut eivät ole mitenkään kalliita – koko meidän setti (cokis, vesipullo, viinilasi, pizza, minihampurilaiset ranskalaisilla ja isot popcornit) maksoi yhteensä 30 euroa.
Tyttären kanssa kävin myös yhtenä päivänä kuuluisilla Majadahondan markkinoilla, joista on tullut ihan legendaarinen paikka espanjalaisteinien keskuudessa, etenkin tyttöjen. Etenkin koru-, vaate-, kenkä- ja korukojut ovat äärimmäisen suosittuja, vanhempi väki jonottaa lähinnä ruokakojuihin. Nämä tällaiset markkinathan ovat täällä Espanjassa ihan perusjuttuja ja käytännössä joka kylässä järjestetään markkinat vähintään joka toinen viikko, yleensä jopa kerran viikossa. Ja myynnissä on sitten kaikkea mahdollista – hedelmiä, vihanneksia, petivaatteita, pyyheliinoja, alusvaatteita, kenkiä, kasseja, aurinkolaseja, koruja, vaatteita jne ja tietysti kauppojen hintoja edullisemmin. Ja jostain syystä nämä Majadahondan markkinat ovat nyt todella suositut ja väkeä on paikalla ihan tungokseen asti. Mutta tytär tykkää katsella, hiplata juttuja ja toki sieltä sitten jotain aina mukaankin löytyy. Nyt esim. kaunis paita, parit korvakorut ja hame kesäksi – yhteensä taisivat maksaa joku 40 euroa.
Kävimme myös Real Madridin stadionilla katsomassa peliä, tällä kertaa tosin veteraanien eli Real Madrid Leyendas-joukkueen hyväntekeväisyysottelua. Tuo joukkue koostuu siis seuran entisistä, jo uransa lopettaneista pelaajista ja he käyvät pelaamassa aina välillä erilaisia hyväntekeväisyys ja edustuspelejä. Puolison veli on siis mukana tuossa joukkueessa sillä hän pelasi maalivahtina aikoinaan myös Real Madridissa. Oli aika huikeaa että tuollainen veteraanien hyväntekeväisyysottelukin vetää stadionin aivan täyteen.
Saimme myös yhtenä päivänä puolison ystäviä meille syömään ja heille tarjosin alkuruokien lisäksi suomalaisittain savustettua lohta sekä valkosipulikermaperunoita. Nämähän ovat aivan uusia tuttavuuksia espanjalaisille ja on aina helppo tarjottava koska kauheasti ei tarvitse kokkailla.
Näillekin vieraille maistui loistavasti suomalaiset ruoat – kaikkia ruokia kehuttiin kovasti. Kylmäsavulohta toki täälläkin myydään kaupoissa mutta tuollainen lämminsavustettu lohi on espanjalaisille ihan uusi elämys. Myös valkosipulikermaperunat hävisivät kulhosta viimeistä palaa myöten. Miten helpolla sitä voikin saada herkullista ruokaa aikaiseksi?
Espanjalaisittain lounas venähti eli pöytään kävimme klo 14 ja vieraat lähtivät kotiin pöydän äärestä n. klo 20. Eli käytännössä istuimme koko iltapäivän terassilla kuulumisia päivitellen – välillä satoi kaatamalla, välillä paistoi, kunnes taas satoi kaatamalla. Mutta ei haitannut koska meillä on lasitettu ja katettu terassi joten siinä kelpasi istuskella.
No, jotain hyvää oli tuostakin sadeviikosta sillä vedenkeruualtaat ovat täyttyneet melkeinpä kaikkialla Espanjassa. Etenkin Andalucian viljelyalueille nämä sateet olivat todella tärkeitä sillä kasteluvesi oli jo loppumassa. Mutta nyt on vettä taas varastossa ainakin tämän kesän ajaksi. Ja näin keväällä eli huhti-toukokuussa saadaan yleensä vielä aika reippaasti sateita – ainakin täällä Madridin seudulla.
Tänää kesänä ei siis tarvitse täällä Madridissa miettiä että saako nurmikkoa kastella, autoa pestä, kastella viljelyksiä tai täyttää uima-allasta, meillä riittää vettä.
Nyt kuitenkin nautimme sateiden jälkeen tästä auringosta ja lämmöstä. Ja luonto on kyllä nyt ihan parhaimmillaan – niin vehreää ja kaunista joka paikassa!
Tänään lähdemme juhlimaan puolison nuoremman veljen 50-vuotissynttäreitä, yllätysjuhlat on tiedossa. Ja maanantaina on puolestaan omat synttärini – tuohon tasalukuun on itsellä jäljellä enää kaksi vuotta. Mutta onneksi ikä ei vielä paina vaan tämä 48 tuntuu just hyvältä.
Eri puolilla maailmaa on hyvinkin erilaisia tapoja aloittaa päivä. Siinä missä suomalainen aamupala on täysjyväruisleipineen ja kaurapuuroineen varsin terveellinen ja yleensä myös runsas niin monissa maissa, kuten täällä Espanjassa, aamiainen muistuttaa enemmänkin suomalaista iltapäivän kahvi-herkkuhetkeä. Siihen kuuluu kahvi ja joku makea leivonnainen kuten muffinssi, donitsi, kakun pala taikka sitten keksejä.
Toki täällä Espanjassakin on varmasti yhtä monta tapaa nauttia aamiaista kun on espanjalaisiakin ja lisäksi eri alueilla on hieman erilaisia tapoja. Mutta yksi asia on aika yleinen asia koko maassa – aamiaista täällä nautitaan vasta silloin kun suomalainen syö jo lounastaan eli aamupäivällä.
Espanjalainen aloittaa päivänsä yleensä vain kupillisella kahvia ja varsinainen aamupala, desayuno, nautitaan vasta klo 10-11 aikaan ja tästä syystä se nautitaan usein kodin ulkopuolella. Monissa kahviloissa onkin tarjolla aamiaista, desayuno, joka sisältää yleensä kahvin, jonkun kahvileivän / croissantin / paahdetun leivän sekä vastapuristetun appelsiinimehun. Toki täytettyjä leipiä ja sämpylöitäkin on tarjolla ja niitä nauttivat yleensä miespuoliset duunarit. Pitäähän sitä raskaassa työssä olla vähän raskaammat eväät – eihän sitä millään croissantin voimalla jaksaisi ehkä lapiota heiluttaa.
Aamupäivän aamupalalla saatetaan nauttia myös joskus jotain ruokaisampaa esim. palanen perunamunakasta eli tortilla españolaa tai tortilla de patatas. Tätä samaa munakasta saattaa löytyä myös sämpylöiden välistä ja silloin tarjolla onkin varsin tuhti aamupala.
Kahvinsa jokainen espanjalainen nauttii sellaisena kun sen haluaa. Monet ottavat cafe con lechen eli maitokahvin mutta yhtälailla voi nauttia cortadon eli lyhyen kahvin (espresso maitotilkalla), espresson (pieni, musta kahvi), americanon (iso, musta kahvi) tai cortadon leche condensadalla eli makealla maitotiivistellä. Kahvit tehdään aina tilaushetkellä eli suodatinkahvia ei juurikaan ole tarjolla.
Joku saattaa nauttia aamulla myös teetä kuten myös kaakaota, joka täällä tunnetaan yleensä colacao-nimellä. Myös ihan aikuiset nauttivat kaakaota eli se ei ole pelkästään lasten juoma.
Myös lasten aamupala on aika pelkistetty. Kotona saatetaan antaa maitoa tai kaakaota, muroja tai sitten jotain muuta makeaa kuten niitä muffisseja tai keksejä. Yleensä kouluun otetaan mukaan ns. toinen aamupala, usein täytetty sämpylä, joka nautitaan joskus klo 10-11 välissä välitunnilla. Lounasta Espanjassa syödään aina myöhään eli 13:30 jälkeen, jopa kouluissa joten tästä syystä nämä myöhäiset aamupalat ovat tarpeellisia.
Espanja on ruokakulttuuriltaan hyvinkin iso maa eli alueiden välillä on eroja ja tästä syystä myös aamupalat ovat erilaisia eri puolilla maata.
Pääkaupunki Madrid on tullut tunnetuksi churroistaan eli uppopaistetuista, pitkulaisista munkeista. Nämä poikkeavat paljon suomalaisista munkeista sillä taikinassa ei käytetä hiivaa eikä sokeria. Nuo pötkylämunkit nautitaan sokerikuorrutteisina sekä usein paksun suklaakastikkeen kera eli sokeritasot niillä saa kattoon aika varmuudella.
Toki näitä herkkuja syödään myös muualla Espanjassa mutta erityisesti Madridissa churros & porras ovat erittäin suosittuja ja suosituimpiin paikkoihin voi joutua jopa jonottamaan, etenkin viikonloppuisin.
Pohjois-Espanajssa nautitaan puolestaan pintxoja, leipäpaloja erilaisilla härpäkkeillä. Näitä löytyy valmiina vitriineistä ja yleensä niitä nautitaan pari, kolme kappaletta.
Eteläisessä Andaluciassa taas tarjoillaan paahdettujen leipäpalojen kera erilaisia levitteitä kuten manteca coloraa eli paprikalla värjättyä sianrasvaa.
Baleaarien saarilla taas herkutellaan ensaimada-leivonnaisella, jota tarjotaan pelkistettynä taikka sitten erilaisilla täytteillä. Myös tuoremakkarasta tehty sobrasada-levite paahdetun leivän päällä on tyypillinen paikallinen aamupala.
Kataloniassa tyypillisin aamupala lienee pa amb tomaquet eli paahdettua leipää tomaatilla. Ja lisäksi tietysti valkosipulia, oliiviöljyä ja ripaus suolaa. Tosin tätä aamupalaa nautitaan kyllä ihan kaikkialla Espanjassa yhtä hyvällä omalla tunnolla. Ja jos oikein herkutellaan niin päälle laitetaan vielä hyvälaatuista jamon serranoa eli ilmakuivattua kinkkua.
Kanarialla taas monen paikallisen aamupalalta (eikä muultakaan aterialta) voi puuttua gofiota eli paahdetusta maissista tai viljasta tehtyä jauhoa. Aamupalalla sitä sekoitetaan yleensä maidon joukkoon. Sitä kun vetää lasillisen tai kulhollisen niin saa aika täyttävän aamupalan. Noita samoja gofio-jauhoja paikalliset lisäävät myös moneen muuhun ruokaan kuten keittoihin.
Tyypillinen kanarialainen tuhdimpi aamupala on myös sämpylä kinkulla. Tosin tässä ei käytetä mitään kinkkusiivuja vaan enemmänkin joulukinkkua muistuttavaa pata asadaa eli pitkään kypsytettyä porsaanpotkaa. Sämpylän voi syödä sellaisenaan mutta aika usein väliin laitetaan myös juustoa sekä aliolia eli valkosipulimajoneesia.
Mitenkään terveelliseksi ei siis voi espanjalaista aamupalaa sanoa – sokeria syödään ihan liian paljon ja leipäkin on yleensä vaalea höttöleipää. Eikä kahvin juonti aamulla tyhjään vatsaan ole myöskään kovinkaan terveellinen vaihtoehto.
Meillä ei siis kotona todellakaan noudateta näitä espanjalaisia tapoja, paitsi joskus satunnaisesti muutaman kerran vuodessa, esim. churrot kuuluvat ehdottomasti vuoden ensimmäisen päivän aamupalalle. Ja tietysti aina kun majoittuu hotellissa ja tarjolla on aamiainen noutopöydästä niin totta kai niistä pitää nauttia.
Kotona meidän aikuisten aamupala vaihtelee vähän vuodenaikojen mukaan eli kesällä se on usein proteiinijogurtista, marjoista, chia-siemenistä ja kaurahiutaleista tehty viileä smoothie, talvella taas munakas / proteiinirahka pähkinöillä ja marjoilla taikka pari palaa siemenleipää tmv. esim. kylmäsavulohen tai avokadon kera. Tytär puolestaan syö yleensä muutaman viipaleen täysjyvästä tehtyä leipää extra virgen-oliiviöljyn sekä jamon serranon kera sekä kupin kaakaota tai teetä. Tai välillä hänelle iskee ruisleipäkausi, jolloin aamupalalla pitää ehdottomasti olla ruisleipää, siis ihan suomalaista reissumiestä tai vastaavaa. Sitä ei täällä myydä mutta onneksi Fazer Storen kautta sitä saa näppärästi tilattua myös tänne Espanjaan. Ja maistuuhan tuo ruisleipä kyllä välillä myös itselle.
Miltä näyttää sinun aamupalasi? Onko se pelkkä kuppi kahvia vai jotain täyttävämpää?
Talvi menee monesti aina tietynlaisessa suoritusputkessa, tutuissa rutiineissa, joiden varassa mennään viikosta ja kuukaudesta toiseen. Niin on mennyt tämäkin talvi – viikot ikäänkuin seuraavat toisiaan ilman mitään ihmeellisempää. Toki tuo tasainen arkikin on ihan kiitollisuuden arvoista.
Mutta kyllähän sitä kevättä odottaa ja niitä ensimmäisiä kevään merkkejä. Ensimmäisenä tulee valo, sen huomaa jo tammikuun illoissa kun yhtäkkiä pimeä alkaakin tulla myöhemmin ja myöhemmin. Sitten vähitellen valostuvat myös aamut.
Myös kevään lämpö hiipii iholle kuin varkain. Helmikuun auringonpaisteessa lämpötila nousee helposti hyvänä päivänä jo yli 15 asteen, sitä tarkenee juoda t-paitasillaan päiväkahvit ulkona. Kunnes sitten seuraavana päivänä tuulee pohjoisesta, sataa vettä ja lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella. Mutta tätähän se kevät yleensä on.
Lämpötilojen nousun ja kevätsateiden myötä luonto herää henkiin. Kevään vehreys jaksaa yllättää. Yhtäkkiä pellot ovat vehreät ja se tapahtuu näillä leveysasteilla nopeasti, jo tammikuusas. Sen jälkeen alkaa mantelipuiden kukinta ja vähitellen alkavat muutkin puut vihertää. Tienvierustalla kukkivat jo kevään ensimmäiset kukkaset. Ja se lintujen laulu, se on näin kevällä kaunista kuunneltavaa. Aivan kuin olisi jo kevät vaikka se on vasta kulman takana.
Vaikka näitä keväänmerkkejä on ollut jo ilmassa pidemmän aikaa niin virallisesti kevät alkaa kuitenkin vasta kahden viikon kuluttua, 20.päivä maaliskuuta.
Samoihin aikoihin olisi edessä myös pääsiäisloma. Sen suunnitelmat ovat kuitenkin täysin auki. Suomen reissu taitaa jäädä tällä kertaa väliin sillä lennot ovat aivan ryöstöhinnoissa: Madrid-Helsinki-Madrid olisi lähes 800 € / hlö ja tässä toinen lento jopa välilaskulla.
En ymmärrä, että mikä noissa pääsiäisen lennoissa oikein maksaa koska en mitenkään koe Suomea kauhean vetovoimaisena kohteena näin kevättalvella. Ja kaiken lisäksi ilmassa roikkuvat lakkouhat eivät varsinaisesti lisää Suomen houkuttelevuutta. Mutta ilmeisesti sinne joku on menossa koska hinnat ovat tuota luokkaa.
Ainahan nuo pääsiäisen hinnat ovat olleet omaa luokkaansa mutta näin kalliita lentoja en ole kyllä koskaan täältä nähnyt. No, onneksi kesän lennot on jo ostettuna (maksoimme menopaluulipuista alle 300 € / hlö) eli satsaamme tänä vuonna sitten tuohon reissuun. Ja tänä vuonna aiomme viettää myös joulun Suomessa.
Näillä näkymin meidän pääsiäinen menee siis täällä kotipuolessa. Vähän harmittaa koska olemme lähes aina käyneet pääsiäislomalla Suomessa, vain koronakevät on jäänyt meiltä väliin. Mutta tuollaisia ryöstöhintoja en kyllä suostu maksamaan.
Onneksi täällä kotonakin on tarjolla kaikkea mukavaa lomapuuhaa. Ja toivotaan että pääsiäiseen mennessä päästäisiin taas nauttimaan kauniin keväisistä keleistä.
Nyt on nimittäin luvassa varsin kylmä ja sateinen viikonloppu. Ja itse asiassa sateita on luvattu myös koko tulevalle viikolle. Mutta ehkäpä sitten pääsiäiseksi saadaan vähän parempaa keliä!
Madrid on Espanjan pääkaupunki mutta siitä huolimatta se on monille tuntemattomampi kuin esim. rannikolla sijaitseva Barcelona. Vaikka molemmat ovat erittäin suosittuja matkailukaupunkeja niin ne ovat kuitenkin hyvinkin erilaisia.
Barcelonassa on ehkä enemmän sellainen perusmatkailukaupunki, jossa on paljon ”yleistä” nähtävää ja luonnollisesti sijainti merenrannalla houkuttelee aina matkailijoita, nykyään ehkä jo liiaksikin. Tästä syystä Barcelonasta, ainakin aivan keskustasta, on ehkä vaikeampaa löytää sitä aitoa Espanjaa. Toki matkailijoita on paljon myös Madridissa mutta siitä huolimatta jopa aivan keskustassa on helppo sujahtaa aitoon madridilaiseen ja espanjalaiseen tunnelmaan.
Mutta mitä Madrid sitten tarjoaa lomakohteena?
Madrid kulttuurikohteena
Madridiin tullaan ennen kaikkea viettämään kulttuurilomaa ja kaupungin taidemuseot ovatkin ehdottomasti suosituimpia vierailukohteita. Prado, Reina Sofia ja Thyssen-Bornemisza sijaitsevat kaikki kivenheiton päässä toisistaan Atochan juna-aseman lähellä.
Näistä Museo del Prado on ehdottomasti merkittävin ja sitä pidetään espanjalaisen taiteen runsaudensarvena – esillä on yli 8000 maalausta ja satoja veistoksia mestareilta kuten Diego Velázquez, Francisco de Goya ja El Greco. Modernia ja nykytaidetta voi puolestaan ihailla Museo Reina Sofiassa, jossa on esillä mm. Pablo Picasson, Salvador Dalín ja Joan Mirón töitä. Museo Thyssen-Bornemisza tarjoaa puolestaan laadukkaan kansainvälisen taidekokoelman ja esillä on mm. Vincent Van Goghin, Paul Gauguinin, Edvard Munchin ja Edward Hopperin taidetta. Kaikki museot ovat siis erilaisia ja vierailun arvoisia.
Näiden kolmen suuren museon lisäksi taidetta voi ihailla myös monissa muissa paikoissa, kuten museo Sorolla, CaixaFormu ja Centro Nacional de las Artes Visuales – Tabacalera. Taiteen ystäville on myös tarjolla valtava määrä gallerioita.
Taidemuseoiden ja galleroiden lisäksi Madridin teatteri- ja musikaalitarjonta on varsin kattava ja nähtävää on läpi vuoden niin perheille kuin aikuisille.
Isompien tuotantojen lisäksi kaupunki tarjoaa huikean määrän myös pienempiä esityksiä kuten taikuutta, oopperaa, balettia, flamencoa, erilaisia konsertteja jne. Eikä esityksiä ole pelkästään viikonloppuisin vaan ihan jokaisena päivänä.
Madrid urheilun ystäville
Madrid tarjoaa luonnollisesti paljon nähtävää ja koettavaa myös urheilun ystäville, etenkin jalkapallofaneille. Vierailu Real Madridin pyhätössä, Santiago Bernabéun stadionilla, on tietysti aivan ehdoton kokemus. Vaikka peliä ei pääsisikään katsomaan niin stadionille pääsee vierailemaan myös muina ajankohtina ja ”tour Bernabèu”-kierros onkin myös hyvin mielenkiintoinen ja silloin pääsee myös tutustumaan paikkoihin, joihin ei peleissä pääse. Pelin seuraaminen paikan päällä on kuitenkin ainutkertainen elämys. Ja mikä parasta niin stadion sijaitsee aivan keskellä kaupunkia.
Toki stadionvierailu ja pelin seuraaminen onnistuvat myös Wanda Metropolitanassa, joka on Madridin toisen pääjoukkueen eli Atleticon kotiareena. Koripallon ystävät voivat puolestaan käydä seuraamassa Real Madrid koripallojoukkueen pelejä WiZink- areenalla, jossa lisäksi järjestetään lukuisia erilaisia urheilu- ja kulttuuritapahtumia läpi vuoden. Myös Caja Mágica -areena toimii lukuisien tapahtumien näyttämönä, tunnetuimpia esim. jokavuotinen Mutua Madrid open-tennisturnaus. Huhtikuussa on puolestaan mahdollisuus päästä juoksemaan pitkin Madridin katuja maratonin merkeissä.
Ja aivan muutama päivä sitten julkistettiin myös tieto, että Madridin tulee toimimaan vuodesta2025 alkaen myös FI-kisapaikkana. Tapahtuma, jonka paluuta kaupunkiin on kovasti odotettu.
Kulinaristien Madrid
Madrid täyttää vaativamman kulinaristinkin toiveet sillä kaupungin ravintotarjonta on huikea ja myös varsin tasokas. Tänä vuonna kaupungista löytyy peräti 28 Michelin-tähdellä varustettua ravintolaa, joista johtotähtenä Dabiz Muñozin DiverXO, joka on kaupungin ainoa kolmen tähden ravintola. Ravintola erikoinen ja yllätyksellinen maistelumenu maksaa tällä hetkellä 365 € mutta Michelin-elämyksistä on mahdollisuus nauttia myös edullisemmin, jopa alle 100 eurolla.
Laadukkaita ja tasokkaita ravintoloita on itse asiassa Madridissa aivan valtava määrä ja ihan taatusti jokaiseen makuun. Isoin ongelma lieneekin se, että miten valita satojen laadukkaiden ravintoloiden joukosta ne, joissa haluaa syödä. Ja kaiken lisäksi uusia gourmet-tason ravintoloita avautuu valtava määrä joka vuosi.
Toisaalta jos haluaa herkutella pienellä budjetilla nin myös sekin onnistuu Madridissa ilman minkänlaista ongelmaa – hyviä ja edullisia ruokapaikkoja on kaupunki pullollaan.
Shoppailijan Madrid
Luonnollisesti miljoonakaupungista löytyy ostospaikkoja jokaiseen makuun ja budjettiin. Tarjonta vaihtelee luksusliikkeistä edullisiin second hand -putiikkeihin. Ostoskeskuksiakin on enemmän kuin kahden käsin sormilla jaksaa laskea ja ne ovat esim. sadepäivinä hyvä vaihtoehto mutta parhaimmat shoppailupaikat on kuitenkin keskustassa. Gran Via-kadun varrella on edustettuina lähes kaikki ketjuliikkeet XXL-kokoisissa myymälöissä (Primark, Zara, Uniqlo ja lukuisat espanjalaiset merkit). Myös legendaarinen El Corte Inglés-tavaratalo on edustettuna useamman rakennuksen voimin. Tosin kaupungin isoin El Corte Ingles löytyy pohjoisempaa, Castellana-kadun varrelta.
Gran Vialta lähtee pieni sivukatu, osittain kävelykatuna toimiva Calle Fuencarral, joka on kulkee kohti Chuecan kaupunginosaa. Täältä löytyy pienempiä putiikkeja moneen makuun ja hintatasoon. Erityisesti nuorison suosimat merkit löytyvät täältä – tällä hetkellä sellaisia ovat mm. Blue Banana brand, Nude Project, Brandy Melville, Brownie, Subdued, Noon, Renatta & go jne.
Paksummalla lompakolla voi sitten lähteä shoppailemaan Salamancan-kaupunginosaan sillä Calle Serrano-ostoskadun varrelta löytyvät näppärästi kaikki luksusputiikit Guccista Vuittoniin. Lähikortteleissa on myös aivan upeita pieniä laatuliikkeitä mm. Goya- ja Velásques-katujen varsilla.
Jos taas second hand -tarjonta kiinnostaa niin näitä kauppoja voi lähteä bongaamaan esim. Malasañan-kaupunginosaan ja tietysti sunnuntaisin järjestettävät Rastro-markkinat La Latinassa ovat myös loistava paikka tehdä löytöjä edullisemmalla budjetilla.
Ostoskeskukset sijaitsevat pääasiassa hieman kaupunkialueen ulkopuolella ja ne ovat yleensä melkoisia viihdekeskuksia eli kauppojen lisäksi on valtava valikoima kahviloita, ravintoloita ja muuta ajanvietettä. Kauppatarjonta näissä on kuitenkin lähes tulkoon sama eli perusketjuliikkeet löytyvät ihan jokaisesta.
Perhelomailijan Madrid
Monet perheet pelkäävät kaupunkilomia mutta Madrid on miljoonakaupungiksi varsin lapsiystävällinen. Leikkikenttiä on melkeinpä jokaisessa vehreässä puistossa – keskustan Retiro-puisto on tietysti lasten kanssa ehdoton paikka ja sunnuntaisin siellä on lukuisia maksuttomia katutaitelijoiden esityksiä, nukketeattereita jne. Myös puiston lammella soutelu on perinteinen Retiro-aktiviteetti.
Toinen kiva puisto keskustassa on Madrid Rion alue, jossa on leikki- ja puuhapaikkoja jokaiseen makuun. Ja jos kaipaa vielä enemmän vehreyttä ja tilaa niin sitten kannattaa suunnata Casa de Campo-puistoon, josta löytyy myös kaupunkihuvipuisto Parque de Attraciones sekä Madrid Zoo-Aquarium.
Kaupungista löytyy myös perheystävällisiä museoita kuten luonnontieteiden museo Museo Nacional de Ciencias Naturales, vahamuseo Museo de Cera sekä rautatiemuseo Museo de Ferrocarril. Lapsiperheiden suosikkimuseoihin kuuluvat muun muassa luonnon ja ihmisyyden historiaan sukeltava luonnontieteiden museo Museo Nacional de Ciencias Naturales, vahamuseo Museo de Cera sekä rautatiemuseo Museo del Ferrocarril. Pienten lasten kanssa hauska vierailupaikka on myös aivan Puerta del Sol -aukion tuntumassa sijaitseva Casa Museo de Ratón Pérez -museo. Espanjalaislasten putoavat hampaat kerää nimittäin talteen Ratón Pérez -hiiri ja hänellä on täällä oma museonsa 🙂
Kaupunkiloma ei ole tietenkään mitään ilman musikaalia ja perheille sopivia musikaaleja on tarjolla läpi vuoden, yleensä jopa useampi pyörii samaan aikaan.
Ja täällähän lapset ovat lähes aina tervetulleita ravintoloihin. Espanjalaiset perheet ovat ahkeria ravintoloissa kävijöitä eikä ole mitenkään harvinaista nähdä jopa aivan pieniä lapsia ravintoloissa illallisaikaan ja myös fine dining-ravintoloihin lapset ovat yleensä tervetulleita. Mitään leikkipaikkoja ei täällä ravintoloista yleensä löydy eikä usein edes erillistä lasten ruokalistaa mutta uusia kulinaristisia elämyksiä sen sijaan sitäkin enemmän.
Turistikierros keskustassa
Madrid ei ehkä loista perinteisillä nähtävyyksillään mutta se ehkä tekeekin kaupungista tavallaan kiinnostavan. Perinteiset must see- nähtävyydet on nopeasti tsekattu ja sen jälkeen voi keskittyä nauttimaan aivan muusta – kuten kaupungin tunnelmasta ja elämänmenosta.
Toki ne muutamat must-paikat pitää varmasti jokaisen matkailijan täällä käydä bongaamassa. Aamukahvit Plaza Mayor-aukiolla on hyvä tapa aloittaa ”turistikierros” keskustassa. Vilkas aukio täyttyy niin paikallisista, matkailijoista kuin erilaisista katuartisteista. Aukiota reunustavat historialliset ja upeat rakennukset. Sieltä voi jatkaa matkaa Palacio Realille, joka on yksi Euroopan suurimmista kuninkaallisista linnoista. Sen vieressä on puolestaan Madrid Riu Plaza -hotelli, jonka kattoterassilta avautuvat upeat maisemat (pieni pääsymaksu ja lähes aina jonoa mutta on vierailun arvoinen). Ja sitten vain Gran Via-katua ihmettelemään. Samalla voikin sitten vaikka tutkia kaupungin shoppailumahdollisuuksia ja niitä voi jatkaa Calle de Fuencarral-kävelykadulla, jossa on vieri vieressä melkeinpä kaikki tärkeimmät paikallisten suosimat kaupat sekä uudet trendimerkit. Lounaan jälkeen voi jatkaa matkaa Puerta de Alcalálle ja sieltä iltapäiväkävelylle Parque del Retiro-puistoon, jossa on hyvä käydä hengähtämässä – näin tekevät myös espanjalaiset. Lopulta voi palata takaisin 0-pisteeseen eli Puerta del Solille, bongata kaupungin tunnus eli karhupatsas, el oso y el madroño ja sen jälkeen voi lähteä seikkailemaan väljemmille vesille.
Parasta Madridissa
Vaikka Madrid on Espanjan hallinnollinen keskus ja bisneselämän keskittymä niin siitä huolimatta se on kaikkea muuta kuin jäykkä ja mahtaileva pääkaupunki. Madrid on ystävällinen ja ihmisläheinen. Se ei ole mikään turistinähtävyys vaan aito ja eläväinen suurkaupunki, joka hurmaa omalla tunnelmaallaan. Kansainvälisyydestä ja trendikkyydestäään huolimatta kaupunki on myös hyvin espanjalainen.
Vaikka kyseessä on yli 3 miljoonan ihmisen kaupunki niin silti Madrid on sopivan kompakti ja liikkuminen on helppoa, keskustassa pärjää kävellen ja kauemmas pääsee näppärästi metrolla. Madridissa onkin helppo seikkailla ja eksyä – kaupunginosat ovat kuin pieniä kyliä, jotka ovat täynnä elämää ja kaikki edustavat tavallaan erilaista elämäntapaa.
Madrid on myös siitä mielenkiintoinen kohde, että harvalla on siitä kauheasti etukäteismielikuvia joten se pystyy yllättämään.
Vuosi 2024 on potkaistu käyntiin taas vauhdilla ja tammikuu vedettiin läpi pikakelauksella. Piti ihan kuvista katsoa, että mitä koko kuun aikana on tapahtunut – vai onko mitään – sillä mielikuvat ovat jääneet kovin vähäisiksi. Tyttären koulukiireet oli lähinnä asia, joka tammikuusta jäi eniten mieleen.
Tämän pöydän ääressä on vietetty lukuisia tunteja tammikuun aikana…
Tämä lukuvuoden 2.kurssi on koulussa aina kaikista tiukoin sillä siihen osuu paljon lomia (joululoma, koulun hiihtoreissu, karnevaalivapaa helmikuun lopussa ja pääsiäinen) eli silloin kun koulussa ollaan niin mennään kovaa vauhtia ja tehdään töitä ihan tosissaan. Tammikuussa tyttärellä meni kaksi viikonloppua lähes kokonaan siihen, että hän teki koulujuttuja.
Mutta toisaalta tämän ymmärtää koska tammi-helmikuun vaihteessa oli edessä koulun vuosittainen hiihtoreissu eli tuo viikko on otettava etukäteen kiinni jotta pysyvät aikataulussa opiskelujen suhteen ylimääräisestä lomasta huolimatta.
Mutta tavallaan tuo opettaa, että töitä pitää tehdä jos haluaa pitää hauskaa eli aherrus kannattaa koska edessä on sitten viikon lasketteluloma koulukavereiden kanssa ulkomailla. Ja kuten voi arvata niin tuo reissu on heille ikään kuin luokkaretki keskellä lukuvuotta – vuoden kohokohta, jota odotetaan kovasti.
Tytär saapui lauantai-iltana tuolta reissulta ja melkoisen väsyneenä. Oli nukuttu aivan liian vähän, syöty aivan liian huonosti, harrastettu paljon liikuntaa (päivässä 3 tuntia laskettelua lasketteluopettajan kanssa + 3 tuntia omatoimisesti) ja päälle vielä lähes 9 tuntia kestänyt bussimatka mennen tullen. Mutta kaikesta huolimatta oli kuulemma ollut ihan mahtavaa. Ja ensi vuonna ehdottomasti taas uudelleen!
Koulu järjestää siis tuon lumiloman aina joka vuosi samaan aikaan. Alakouluikäiset (1-6 luokkalaiset) ovat omalla reissullaan pienemmässä kohteessa ja isommat (yläkoululaiset ja lukiolaiset) omalla reissullaan. Toki reissu on vapaaehtoinen ja tietysti maksullinen mutta n. 75 % oppilaista oli tälläkin reissulla mukana. Ja ne jotka eivät osallistu, käyvät koulussa sitten tuon viikon ihan ”normaalisti” mutta opetusta ei kuitenkaan järjestetä vaan koulussa on silloin kaikkea muuta ohjelmaa.
Ja koska ajankohta on käytännössä meille vanhemmille myös ainoa mahdollisuus lähteä lumilomalle niin mehän suuntasimme samaan aikaan puolison kanssa omalle lumilomalle. Ja vieläpä samaan kohteeseen eli Andorran Grandvaliraan. Mutta sen verran isosta laskualueesta on kysymys että emme törmänneet toisiimme viikon aikana.
Andorra valikoitui kohteeksi ihan siitä syystä, että sinne pääsee näppärästi autolla 6.5 tunnissa ja siksi, että paikka oli meille jo entuudestään tuttu. Tiesimme siis, että se on melko ”lumivarma” ja siellä on olosuhteet kohdillaan vaikka lumesta olisikin pulaa. Tänä talvena lumitilanne on nimittiäin ollut aika katastrofaalinen täällä päin ja lumipulasta & lämpimistä keleistä on kärsitty kaikissa Espanjan ja Pyreneiden kohteissa.
Andorran Grandvalirassa on kuitenkin sen verran hyvin toimiva lumetusjärjestelmä eli siellä laskettavaa riittää vaikka olisi vähän huonompikin talvi. Kuten tämä alkutalvi on ollut. Avoinna oli käytännössä vain n. 50 % rinteistä mutta siitä huolimatta laskettavaa oli 110 km eli aivan riittävästi neljän-viiden päivän lumilomalle.
Itse asiassa siellä oli tehty aika huikea työ rinteiden suhteen koska lunta ei ollut hoidettujen rinteiden ulkopuolella oikeastaan ollenkaan. Mistä lie kivenkoloista olivat lumet kaivaneet että olivat tuon 110 km saaneet kuntoon, ihan uskomatonta. Mutta niin vain kaikki laskualueet olivat käytössä eli koko alueen pystyi laskemaan läpi ongelmitta.
Grandvalirahan koostuu kuudesta eri alueesta (Pas de la Casa, Grau Roig, Funicamp, Soldeu, El Tarter ja Canillo) ja kaikki alueet ovat yhteydessä toisiinsa rinteiden ja hissien välityksellä eli tarjolla on siis varsin vaihteleva setti rinteitä jokaiseen makuun.
Saimme siis viettää lumilomaa varsin loistavissa olosuhteissa, emme voi valittaa. Väkeä oli vähän, hisseihin ei ollut jonoja ja sääkin oli mitä parhain – aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja parhaimmillaan lämpötilat kohosivat lähes 10 asteeseen. Loppujen lopuksi tämä oli jopa paljon parempi vaihtoehto kuin se, että sää olisi ollut huono & kylmä mutta rinteet täydellisessä kunnossa…
Säiden puolesta tammikuu on ollut täällä varsin erikoinen. Alkukuusta ehdimme jo ilahtua kun Madridin vuorillekin saatiin komea lumipeite mutta sitä iloa ei kestänyt kuin muutama päivän ja sitten saapui kevätkelit yhdellä rysäyksellä. Täällä Madridissa on saatu nauttia viime viikot ihan huikeista keleistä – aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja päivisin ovat lämpötilat nousseet 15-18 asteeseen. Yölläkin on pysytty jo plussan puolella.
Onhan näistä keleistä ollut ihan kiva nauttia, etenkin kun päivätkin ovat pidentyneet paljon lyhyessä ajassa. Nyt pimeätä tulee vasta joskus seitsemän aikaan – ihanaa!
Ja onhan se mukavaa kun tytärkin ehtii koulun jälkeen ratsastamaan vielä valoisaan aikaan.
Kelit ovat olleet jopa niin keväiset, että mantelipuutkin alkoivat jo kukkimaan. Ovathan ne kauniita mutta toisaalta kyllä vähän huolestuttaa, että sekoittaako tämä sää luonnon ihan kokonaan. Kun kuitenkin pitäisi talvi vielä olla menossa…
Toisaalta toivon että kylmät kelit ja yöpakkaset olisivat jo takanapäin. Olemme nimittäin olleet nyt toista kuukautta ilman toimivaa lämmitystä! Vuosi sitten asennettu vesi-ilmalämpöpumppu sanoi tammikuun alussa sopimuksensa irti ja sitä ovat käyneet katsomassa vuorototellen niin laitteen takuuhuoltaja ja laitteen asentanut firma. Ja yllättäen kumpikin toisiaan vuorotellen syyllistäen. Mutta toistaiseksi kumpikaan taho ei ole saanut sitä korjattua. Viime visiitillä mahdollisesti paikansivat vihdoin vian ja nyt odottelemme, että jos ensi viikolla saisivat sitten laitteen vihdoin korjattua.
Onneksi emme ole joutuneet kauheasti kylmästä kärsimään. Kiitos takan sekä loistavan eristyksen. Mehän paransimme talon eristystä remontin yhteydessä ja se osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Alimmillaan sisälämpötila on laskenut muutamina öinä +16 asteeseen mutta ei sen alemmaksi vaikka ulkona on ollut pakkasta. Ja aurinkoisella kelillä lämpötila sisällä nousee nopeasti +19 asteeseen, ihan ilman lämmitystä. Ja iltaisin on sitten jatkettu kodin lämmitystä takan avulla.
Mutta toki olisi ihan kiva, että saisivat laitteen vihdoin ja viimein kuntoon. Koska siitä maksettiin kuitenkin se 14 000 euroa… Ei ole kauhean kannattavaa tämä vihreä siirtymä jos laitteet kestävän vuoden verran.
Tuo laite on onneksi tähän asti ollut ainoa epäonnistunut hankinta meidän taloudessa ja ainoa asia, joka vähän kaduttaa. Olisi vain pitänyt tutkia paremmin vaihtoehtoja. Mutta tehty mikä tehty, joten nyt vain toivotaan että laite alkaisi toimimaan kunnolla. Tänään pitäisi korjaajan tulla joten saa nähdä miten käy…
Ja kävi miten kävi niin sääennsuteet lupaavat ainakin ihan siedettävää säätä tulevalle viikolle, yölämpötilatkin nousevat jo aika merkittävästi. Ja tarvittaessa takkapuitakin on vielä ihan hyvin autotallissa jäljellä…
Helmikuusta veikkaisin aika samanlaista kuin mitä oli tammikuu eli tyttärellä pitää kiirettä koulujuttujen suhteen ja todennäköisesti kuukausi tulee menemään taas vauhdilla. Etenkin kun kuun lopussa on taas pitkä viikonloppuvapaa (to-su) koulusta. Voi olla että silloin lähdemme tyttären kanssa jonnekin pienelle reissulle, ehkäpä Valenciaan. Meillä on siellä ystäväperhe, jota emme olleet nähneet moneen vuoteen mutta he olivat täällä Madridissa viime viikonloppuna käymässä ja oli kyllä mahtavaa nähdä heitä pitkästä aikaa. Ja seuraavaksi pitänee ehkä lähteä vastavierailulle heidän luokseen.
Alkuvuosi on siis lähtenyt käyntiin varsin kiireisesti mutta kuitenkin mukavasti. Tästä on hyvä mennä kevättä kohti!
Espanjalaista autoilukulttuuria kuvastaa ehkä parhaiten se, että lait ja autoilijoiden tavat eivät aina kohtaa toisiaan. Säännöt ovat olemassa mutta on eri asia että kuka niitä noudattaa ja miten paljon. Espanjalaiset ovat individualisteja jotka kokevat että säännöt ovat muita varten, ei minua.
Toisaalta liikennekuria pidetään täällä yllä tiukalla valvonnalla ja pisteytetyllä ajokortilla sekä rikkeiden, ei tulojen, mukaan määräytyvillä sakoilla.
Pisteajokortti
Espanjassa on käytössä pisteajokortti, mikä tarkoittaa sitä että kuljettajilla on tietty määrä pisteitä ja erilaiset rikkeet sitten vähentävät näitä pisteitä. Uusilla kuljettajilla pisteitä on 8 ja tämän jälkeen on mahdollisuus päästä 12 pisteeseen, jos on selvinnyt ensimmäiset 2 vuotta ilman rikkeitä. Jos sen jälkeen selviää vielä seuraavat 3 vuotta ilman rikkeitä, on pisteitä kertynyt 14 ja seuraavien 3 vuoden jälkeen 15. Tämä on maksimimäärä. Erilaiset rikkeet sitten vähentävät näitä pisteitä ja jos käy niin, että pisteet on käytetty loppuun niin pitää palata uudelleen autokoulun penkille kertauskurssille.
Esim. punaisen liikennevalon läpiajosta pisteitä häviää 4, turvavyöttä ajosta tai mopolla ilman kypärää ajosta lähtee 3 pistettä, matkapuhelimen käytöstä 3 pistettä, turvavälin huomiotta jättämisestä 4 pistettä ja alkoholin vaikutuksena ajamisesta 4-6 pistettä. Lisäksi napsahtaa 200-1000 € sakko rikkeestä riippuen. Myös riittävän isoista ylinopeusrikkomuksista lähtee pisteitä.
Espanjassa vakituisesti asuvien ulkomaalaisten on aina vaihdettava ajokortti paikalliseen versioon viimeistään siinä vaiheessa kun on ollut residente eli vakituinen asukas 6 kk ajan. Sitä varten pitää käydä tekemässä pienet testit ja tietysti hoitaa viralliset hommat traficon-toimistossa. Ajokortti täällä pitää myös uusia aina 10 vuoden välein.
Liikenteenvalvonta
Liikennevalvonta on merkittävästi aktiivisempaa kuin esim. Suomessa ja siitä pitävät huolet niin paikallispoliisi Policia Local / Policia Municipal kuin myös liikennepoliisi Guardia Civil de Trafico. Kaikilla näillä on eri osa-alueet mutta periatteessa menee niin Policia Local / Municipal vastaa liikenteenvalvonnasta kaupunkialueilla ja pienemmissä kylissä kun taas Guardia Civil de Trafico hoitaa liikenteenvalvontaa isommilla teillä. Heillä on käytössään myös droneja ja helikoptereita, joiden avulla liikennettä valvotaan. Poliisi on varsin näkyvä niin kaupunkialueilla kuin pääteillä.
Poliisien lisäksi valvonnasta huolehtivat myös automaattisen liikenteenvalvonnan kamerat, joita on niin kaupunkialueilla kuin myös isompien teiden varsilla. Ja toisin kuin Suomessa niin täällä on kamerat jatkuvasti valvomassa – ei vain satunnaisesti. Myös monissa risteyksissä on kameroita eli jos ylität risteyksen punaisilla valoilla niin sakot napsahtavat automaattisesti.
Automaattisen liikenteenvalvonnan sakot lähetetään automaattisesti auton omistajalle, jonka on sitten tarvittaessa ilmoitettava jos kuljettajana on ollut joku muu kuin auton omistaja. Muuten pisteet katoavat auton omistajan saldosta.
Sakkojen euromäärä on aina vakio eli riippuu rikkeen vakavuudesta, ei kuljettajan tuloista. Sakkoihin on kuitenkin mahdollisuus saada 50 % alennus, jos maksaa ne 20 päivän sisällä sakon saamisesta.
Espanjalainen kuljettaja käytännössä laskee lähes aina sen varaan, että pientä ylinopeutta voi aina ajaa ilman että tulee sakkoja. Ja itse asiassa ylinopeutta voi ajaa vähän enemmänkin ilman että siitä menee heti pisteitä, pienemmistä ylityksistä tulee vain 100 euron sakko. Moni on tuon valmis maksamaan ja ajelee suosilla aina vähän sallittua nopeammin.
Espanjalaisen liikennekulttuurin ominaispiirteitä
Kuten alussa totesin niin espanjalaiset ovat liikenteessä individualisteja eli sääntöjä noudatetaan mutta ei ehkä aina ihan kirjaimellisesti.
Stop-merkki ei siis tarkoita kirjaimellisesti pysähtymistä (vaikka laki niin sanookin) vaan monille se tarkoittaa vain hiljentämistä. Joten stop-merkin takaa saattaa joku karauttaa suoraan eteen ja kolmion takaa tullaan vielä yleisemmin. Lyhyeltä kiihdytyskaistalta on mentävä aina vauhdilla eteenpäin sillä pysähtynyt auto tukkii liikenteen nopeasti ja saa muut kuljettajat hermostumaan hetkessä. Muutenkin täällä on liikenteessä reagoitava aina nopeasti sillä ”tientukkijat” saavat helposti äänitorvet soimaan.
Turvaväleistä ei täällä välitä kukaan ja liikenneympyröissä ajamisen säännöt ovat useimmilla täysin hukassa. Voisi sanoa että liikenneympyrässä ajaminen on lakipykälien, käytönnön sovellutusten ja autoilijoiden oman mielikuvituksen sekemelska jossa on syytä olla kaikki aistit tarkkana joka ikisellä ajokerralla.
Myös pysäköinnissä espanjalaiset kuljettajat käyttävät luovuutta – toiseen riviin tuplaparkkiin jätetty auto on enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleensäkin autot pysäköidään vain yksi perusperiaate mielessä – jos se sattuu kyseiselle paikalle mahtumaan, edes osittain. Tämä tarkoittaa sitä että täällä puskurit ovat juurikin sitä varten että niillä pusketaan – edessä ja takana olevia autoja sen kummemmin varomatta.
Autoja saatetaan pysäköidä käytännössä minne tahansa, toiseen riviin, keskelle risteystä, keltaiselle viivalle, jalkakäytävälle jne. Moni laittaa vain hätävilkut päälle merkiksi: tiedän, että tähän ei saisi pysäköidä mutta tulen aivan pienen hetken päästä takaisin. Tosin jos poliisi sattuu paikalle niin harvemmin sakoilta pysyty välttymään ja huonolla tuurilla väärin pysäköity auto saattaa myös häipyä hinausauton kyydillä kaupungin varikolle. Ja silloin keikka tulee kalliiksi koska lunastusmaksun lisäksi tulee maksettavaksi myös sakkomaksu.
Pysäköintitaito on ehdottomasti yksi asia, joka täällä pitää hallita koska pysäköintiruudut ovat usein pieniä, etenkin keskustan parkkihalleissa mutta myös teiden varsilla. Taskuparkkaustaidot kehittyvät kuin huomaamatta sillä se pieni väli saattaa olla ainoa tyhjä parkkipaikka useamman kilometrin säteellä joten siihen on mahduttava jos ei halua kävellä toiselta puolelta kaupunkia. Tarkkaa silmää vaaditaan sillä harvemmin autojen väliin jää montaa kymmentä senttiä, ei aina edes montaa senttiä.
Naarmuiset autot ovatkin arkipäivää eikä täällä kukaan jätä mitään lappuja jos on saatunut vähän naapuriautoa naarmuttamaan.
Vaikka espanjalaiset kuljettavat ovat individualisteja, omaavat varsin painavan kaasujalan ja voimakas temperamentti saattaa joskus purkautua liikenteessä äänimerkkien soimisena niin siitä huolimatta espanjalaiset ovat myös varsin kohteliaita liikenteessä. Tämä näkyy siinä esim. siinä, että kaistaa vaihtavalle tai ohittavalle autolle annetaan herkästi tilaa eikä silloin pidetä omista oikeuksista kiinni yhtä tiukasti kuin vaikkapa Suomessa jossa autoilijoiden itsekkyys on viety huippuunsa.
Täällä myös suojatietä ylittävää jalankulkijaa kunnioitetaan ja autoilijat pysähtyvät lähes aina – moni laittaa jopa auton vasemman vilkun päälle jotta takanatulijat tietävät myös hiljentää ja varoa. Eli jos jalankulkija on edes harkitsemassa suojatielle astumista niin hidasta ja pysähdy. On myös muistettava, että polkupyöräilijät pitää ohittaa vähintään 1.5 m päästä.
Tieverkosto
Espanjan tiestö on varsin hyväkuntoinen ja hyvin kattava. Valtaväylät eivät juurikaan kulje esim. pienten kylien tai edes kaupunkin keskustojen halki vaan joka pitäjään johtaa valtatieltä aina oma liittymänsä eli liikenne moottoriteillä on varsin sujuvaa isoista automääristä huolimatta. Moottoritiet eli autopistat/autoviat ovat vähintään nelikaistaisia eli kaksi molempiin suuntiin mutta usein kaistoja saattaa olla useampia. Maksiminopeus moottoriteillä on 120km tunnissa.
Moottoriteitä on olemmassa maksuttomia ja maksullisia – nämä erottaa tunnisteista. A tarkoittaa maksutonta ja AP maksullista. Molempia löytyy niin kaupunkialueilta kuin myös niiden ulkopuolelta mutta niin, että aina on tarjolla myös se maksuton vaihtoehto. Se on kuitenkin yleensä pidempi, hitaampi ja ruuhkaisempi tapa matkustaa.
Madrid on keskellä maata sijaitseva solmukohta, ”kilometro 0”, josta lähtevät maan halki kulkevat valtatiet. Tiet on numeroitu niin, että Madridista pohjoiseen lähtevä tie on A1, koilliseen johtava tie A2, itärannikolle A3, etelään A4, länteen ja Portugaliin vie A5 ja luoteisrannikolle A6. Tämän tieverkoston ansiosta pääsee Madridista käytännössä mihin tahansa suuntaan kuudessa tunnissa.
Itse olen ajanut elämäni aikana valtavasti ja koen, että autoilu on huomattavasti mukavampaa puuhaa täällä Espanjassa kuin esim. Suomessa. Tieverkosto on parempi, tiet ovat paremmassa kunnossa, muut liikenteessäolijat otetaan paremmin huomioon ja liikennemääristä & ruuhkista huolimatta autoilu on jotenkin joustavampaa ja stressittömämpää. Tai sitten on vaan käynyt niin että täällä vietetyt yli 20 vuotta ovat jo tehneet minusta enemmän espanjalaisen kuljettajan. Taskuparkkaus- taidotkin on viety jo aikaa sille tasolle että niistä olisi jopa moni suomalainen mieskuljettaja kateellinen 🙂
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 
