Poskisuudelmat Espanjassa

Espanjassa on monia kirjoittamattomia sääntöjä, jotka oppii vasta elämällä täällä. Yksi niistä liittyy tervehtimiseen. Kukaan ei anna ohjeita, kukaan ei selitä käytäntöjä, mutta silti kaikki tuntuvat tietävän täsmälleen, milloin poski käännetään kohti ja milloin ei.

Kyse on sisi poskisuudelmista – tavasta, joka monelle ulkomaalaiselle tuntuu aluksi hämmentävältä.

Espanjassa tavallisin tervehdys on kaksi poskisuudelmaa. Ensimmäinen annetaan yleensä oikealle poskelle ja toinen vasemmalle. Käytännössä huulet eivät usein edes kosketa poskea, vaan kyse on kevyestä poskien hipaisusta ja suukkoäänestä. Espanjalaiset puhuvat tästä usein nimellä dos besos, kaksi pusua.

Poskisuudelmat kuuluvat erityisesti sukulaisten, ystävien ja tuttujen välisiin kohtaamisiin. Ne ovat tavallisia myös silloin, kun uusi ihminen esitellään seurueelle. Tilanne voi tuntua suomalaisesta yllättävän läheiseltä, vaikka espanjalaisille kyse on yhtä arkisesta eleestä kuin suomalainen kädenheilautus tai nopea “moi”.

Mutta mistä sitten tietää, kenen kanssa poskisuudelmia vaihdetaan? Asiaa ei edes tule ajatelleeksi sen enempää, sillä ele on niin luonnollinen osa arkea.

Perinteisesti nainen tervehtii toista naista kahdella poskisuudelmalla, ja myös mies ja nainen vaihtavat usein kaksi suudelmaa. Miesten välillä tavallisempi tervehdys on ollut kädenpuristus tai halaus. Käytännöt eivät kuitenkaan ole enää yhtä tarkkoja kuin ennen.

Nuoret espanjalaiset käyttävät poskisuudelmia edelleen paljon, vaikka tapa on muuttunut hieman rennommaksi. Ystäväpiireissä voidaan tervehtiä myös halauksella, käsieleellä tai pelkällä sanallisella tervehdyksellä, etenkin poikien kesken.

Esimerkiksi tytär ja hänen ystävänsä halaavat kaikki kaverit läpi, niin tytöt kuin pojatkin. Se on heille täysin normaalia. Myös tyttären ystävät, niin tytöt kuin pojat, tervehtivät esim. minua aina poskisuudelmin.

Tytär antaa isälleen ja minulle poskisuudelmat aina kun näemme ensimmäisen kerran päivän aikana. Tosin yleensä yhden, ei kahta. Puoliso tervehtii äitiään aina kahdella poskisuudelmalla, veljiensä kanssa heillä on ihan omanlaisensa tervehdys – kolauttavat otsat kevyesti yhteen. Se on puolison isän jättämä ”perintö”, sillä on jopa oma nimityksensä: cabezazo Contreras.

Itse tervehdin heitä kaikkia – puolison äitiä sekä veljiä- aina kahdella poskisuudelmalla. Kuten myös heidän puolisoitaan ja lapsiaan. Ja käytännössä kaikkia espanjanpuolen sukulaisia, tuttuja, naapureita, puolison ystäviä ja myös uusia tuttavuuksia.

Vanhemmille sukupolville poskisuudelmat ovat lähes itsestäänselvyys. Ne liittyvät kohteliaisuuteen, lämpöön ja hyvään kasvatukseen. Tervehdyksellä osoitetaan arvostusta ja läheisyyttä, eikä eleeseen yleensä liity mitään romanttista.

Tietyt rajat ovat silti olemassa. En esimerkiksi tervehdi meille saapuvaa putkimiestä poskisuudelmilla, mutta edellisen asunnon puutarhurin kanssa niitä vaihdettiin usein, koska hän oli tullut perheellemme tutuksi vuosien aikana.

Jos kyse on esimerkiksi vakituisesta kampaajasta, kosmetologista, baarin omistajasta, kahvilatyöntekijästä tai vaikka perhetutusta apteekkarista, poskisuudelmat voivat olla täysin tavallinen tervehdys. Monissa pienissä kaupungeissa ja kaupunginosissa ihmiset tuntevat toisensa vuosien ajalta, jolloin asiakassuhde muuttuu vähitellen lähes ystävyydeksi.

Nuoremmat espanjalaiset tekevät tätä yleensä hieman varovaisemmin ja enemmän tilanteen mukaan. Suurissa kaupungeissa, kuten Madrid, työelämä ja asiakaspalvelu ovat muuttuneet kansainvälisemmiksi, eikä poskisuudelma ole missään nimessä enää automaattinen osa palvelutilannetta. Silti esimerkiksi trendikkäässä vakikahvilassa, joogastudiolla tai pienessä putiikissa voidaan tervehtiä hyvinkin tuttavallisesti. Itse vaihdan poskisuudelmat esim. tutun parturin kanssa mutta en esim. hänen kollegoidensa kanssa.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla palvelutyöntekijää ei yleensä tervehditä poskisuudelmin. Tavallisempaa on sanoa kohteliaasti “hola” tai “buenas”. Kun ihmiset alkavat tuntea toisensa paremmin, tervehdys voi muuttua lämpimämmäksi lähes huomaamatta. Oma parturini on tullut tutuksi jo näiden vuosien aikana, hänen palveluitaan käyttävät myös puoliso, tytär sekä anoppi eli hän on tavallaan astetta tutumpi kuin saman paikan normiparturit.

Työelämässä on edelleen melko fyysinen ja sosiaalinen kulttuuri. Kollegat voivat tervehtiä toisiaan poskisuudelmin etenkin silloin, kun he tuntevat toisensa hyvin. Ensimmäisessä virallisessa tapaamisessa kätellään kuitenkin usein edelleen, varsinkin yritysmaailmassa.

Tervehtiminen on tärkeä osa työelämää Espanjassa. Toimistossa saatetaan kiertää aamulla tervehtimässä jokainen erikseen, eikä tapa ole pelkkä muodollisuus vaan osa sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä. Myös kun lähdetään työpaikalta tai tapaamisesta, niin taas vaihdetaan poskisuudelmat.

Koronapandemia muutti hetkeksi espanjalaista tervehdyskulttuuria. Poskisuudelmat katosivat julkisista tilanteista lähes kokonaan, mutta palasivat kyllä nopeasti takaisin rajoitusten poistuttua. Monille espanjalaisille fyysinen läheisyys on niin luonnollinen osa viestintää, ettei siitä haluttu luopua pysyvästi.

Vuosienkaan jälkeen en osaisi vieläkään laatia tarkkaa sääntökirjaa siitä, milloin poskisuudelmia kuuluu vaihtaa ja milloin ei. Kyse ei ole niinkään säännöistä kuin sosiaalisesta tilannetajusta, läheisyydestä ja siitä, että toinen ihminen huomioidaan. Espanjalaisille se tulee luonnostaan, meille muualta muuttaneille tapa tarttuu ehkä vähän hitaammin.

Mutta tietyn ajan jälkeen asiaa ei enää tarvitse miettiä. Poski kääntyy oikeaan suuntaan lähes automaattisesti, aivan kuten ympärillä olevillakin.