Kategoria: Sin categoría

Kesän ja kesäloman alkamiseen on enää muutama viikko. Täällä Espanjassahan kesän lasketaan alkavan tänä vuonna 21.päivä kesäkuuta ja itse asiassa sama päivä on myös vuoden viimeinen koulupäivä. Eli reilu muutama viikko olisi vielä kesään ja siihen kesälomaan.

Vietämme siis virallisesti vielä kevättä ja siltä myös tuntuu. Täällähän on takana äärimmäisen kuiva, vähäsateinen talvi ja alkukevät minkä seurauksena pellot ja viljelykset ehtivät kuivua niin pahasti että monin paikoin jää viljasato tänä vuonna puimatta. Sateet alkoivat aivan liian myöhään, vasta toukokuun puolivälissä. Eikä auta vaikka takana on jo kolmas sadeviikko ja vettä tullut käytännössä joka päivä. Maaperä on niin kuivaa että se on imenyt kaiken ja esim. vedenkeruualtaat ovat edelleen aivan minimilukemissa. Sadetta on luvassa vielä ainakin seuraavalle viikolle – tosin enää kuurojen muodossa.

Hyvää tässä myöhäisessä keväässä on kuitenkin se, että lämpötilat ovat pysyneet siedettävinä. Viime vuonnahan oli jo kesäkuussa aivan hurjat helteet mutta näyttää siltä, että kesäkuu tulee olemaan aika siedettävä. Ainakaan seuraavana 10 päivän ennusteessa ei ole vielä mitään hirmuhelteitä luvassa. Lapset saavat siis käydä koulua siedettävissä olosuhteissa eikä aktiviteetteja jouduta muokkaamaan liian kuuman sään takia.

Koulussahan ei vielä missään nimessä laiskotella vaan vielä viimeiselläkin viikolla on tiedossa kokeita. Toisaalta edessä on vielä 3 päivän leirikoulu eli se tuo pientä vaihtelua kouluarkeen. Mutta tiukka loppukiri on vielä tiedossa.

Meillä kotona riittää myös kiirettä sillä pääsemme aloittamaan remontin jo ensi viikolla! Nyt on sitten pakkailtu kauhealla kiireellä sillä kodin pitää olla täysin tyhjä remontin alkaessa – me lähdemme kesäksi evakkoon anopin luokse. Hän tosin muuttaa kesäksi kakkosasuntoonsa rannikolle eli saamme kodin ihan täysin meidän käyttöömme.

Mutta melkoinen härdelli on kyllä pakkaamisessa ollut. Joudumme tyhjentämään kodin aivan täysin – ihan viimeistä kaappia ja huonekalua myöten. Hyvä ja helpottava asia on kuitenkin se, että tavaroita ei tarvitse viedä minnekään muuttofirman varastoon vaan voimme jättää ne alakerran varastoon ja huonekalut meidän autotalliin. Eli ei tarvitse niin tarkkaan miettiä että mitä sitä kesän aikana sattuu tarvitsemaan. Jos jotain on jäänyt tänne ja sitä tarvitaan niin niitä on täältä helppo käydä hakemassa.

Pakkaaminen itsessään sujuu nykyään on aika rutiinilla sillä sen verran monta muuttoa on tässä tullut tehtyä viime vuosina. Ja vastahan tänne muutimme 9 kk sitten! Edellisessä muutossa teimme jo sen verran ison ”inventaarion” että turhaa tavaraa ei juurikaan ole ollut nurkissa ja tämä on myös helpottanut pakkaamista.

Viime viikot ovat olleet muutenkin kiireisiä sillä remontin valmistelut ovat vieneet aikaa. Meillä on käynyt viisi eri remonttifirmaa katsomassa, keittiötarjouksia on pyydetty kolmesta eri paikasta, ikkunoita neljästä eri paikasta ja kaapistoja & ovia kolmelta eri puusepältä. Olisin halunnut vielä useamman tekijän kilpailuttaa mutta aikaa ei ole enää enepää joten näillä mennään.

Huomenna on vielä meidän arkkitehti-ystävän kanssa palaveri ja hänen kanssaan käydään vielä jutut läpi ennen kuin lopullinen sopimus remontista tehdään. Hän nimittäin tulee valvomaan projektia, huolehtii luvista jne. On tärkeää olla joku asiantuntija-luottohenkilö mukana projektissa jotta hommat sujuvat asianmukaisesti. Täällähän on kaikenlaista tekijää liikkellä ja työn tulos ei valitettavasti aina vastaa pyydettyä eli jatkuva työmaan seuranta ja työnlaadun valvonta on ihan ehdoton juttu.

Mielenkiintoisia aikoja siis eletään. Ja pieni stressi päällä. Kaikki on jäänyt vähän turhan viime hetkeen eikä kaikki ole vielä edes ihan täysin selvää. Esim. asunnon ilmastointi/lämmitysjutut on vielä täysin avoin kysymys. Myös muita juttuja on vielä valitsematta mutta niitä ratkotaan sitten sitä mukaan kun remontti etenee. Tärkeintä nyt on kuitenkin se, että homma pääsee alkuun jotta syyskuussa olisi valmista.

Kaiken muun kiireen keskellä tässä on myös ollut kaikenlaista ohjelmaa pitkin toukokuuta. On ollut puolison ystäväporukan 50-vuotissynttäreitä, tyttären ratsastuskisat, pari koulun tapahtumaa lauantaisin, tyttären ystäväporukan tapaamisia, rakkaiden suomi-ystävien vierailu täällä ja tyttären 12-vuotissynttärit. Varsin vauhdikas ja ohjelmantäyteinen toukokuu ja kesäkuun alku!

Tulevat viikot ovat varmasti myös kiireisiä ja täynnä ohjelmaa. Koulut täällä loppuvat 21.päivä eli vielä pitäisi reilut pari viikkoa ahertaa. Sitten alkaa kesä ja kesäloma, joka tulee kyllä tarpeeseen! Etenkin tytär alkaa olemaan jo aika väsynyt. Vuosi on ollut varmasti rankka – uusi ympäristö ja uudet kuviot, uusi koulu jossa uudet haasteet, uusien kaverisuhteiden luominen jne. ovat isoja juttuja mutta onneksi tytär on selviytynyt niistä paremmin kuin hyvin. Hän on tehnyt valtavasti töitä koulun suhteen tänä vuonna sillä tasoero Kanarian kouluun oli merkittävä. Mutta olemme hyvillä mielin sillä meillä oli juuri tapaaminen tyttären luokanvalvojan kanssa ja palaute oli pelkästään positiivista. Ja erityisen tärkeää on se, että tytär on löytänyt paljon uusia ystäviä koulusta ja heille on muodostunut jo oma tiivis ystäväporukka. Tosin ensi vuonna luokat taas sekoitetaan koska edessä on siirtyminen yläkouluun mutta kaksi parasta ystävää sentään pääsee varmasti samalle luokalle.

Mutta ennen on kuitenkin vuorossa kesä ja kesäloma – sitä kovasti odotetaan. Kuun lopussa suuntana on kesäinen Suomi ja sitä reissua odotetaan tosi paljon. Tänä kesänä reissu jää vähän lyhyemmäksi koska remontin ja tyttären ponin takia emme voi kuukausikaupalla olla poissa mutta mukavat 3 viikkoa on kuitenkin edessä.

Nyt keskitymme kuitenkin remonttiin ja seuraavaksi ehkäpä pääsen päivittämään jo remonttikuulumisia!

Elinkustannusten nousu on taitaa olla tosiasia ihan joka puolella maailmaa ja aihe on luonnollisesti yleinen puheenaihe myös täällä Espanjassa. Hintojen nousu on ollut merkittävää viimeisen kahden vuoden aikana eli hinnat ovat keväästä 2021 nousseet peräti 24 %.

Vähän pelottaa, että mihin ollaan menossa sillä monissa perheissä ollaan jo nyt sietokyvyn ylärajoissa. Kaikki kallistuu mutta palkat ei nouse. Eikä täällä voi marssia Kelaan hakemaan toimeentulotukea, asumistukea tai yleensäkään mitään tukea koska sellaisia ei tunneta. Sillä on tultava toimeen mitä tienataan.

Asumiskustannuksethan ovat olleet noususuuntaisia jo pidemmän aikaa. Esim. vuokrat ovat nousseet 10 vuodesssa yli 60 % eli jos vuonna 2013 maksoit asunnosta vuokraa 568 euroa niin tällä hetkellä maksat 912 euroa. Tämä siis keskimäärin koko maassa eli joillakin alueilla vuokrat ovat nousseet vielä paljon enemmän. Myös asuntolainojen korot ovat voimakkaassa noususuunnassa.

Tällä hetkellä kuitenkin eniten ihmisiä huolestuttaa ruoan kallistuminen. Vuodessa lihan hinta on noussut keskimäärin 14 %, maito, juusto ja kananmunat 24 %, vihannekset, pavut ja herneet 22 %. Eniten on noussut kuitenkin oliiviöljyn hinta, yli 30 % vuoden aikana.

Ruoka ei ole koskaan ollut Espanjassa niin kallista kuin mitä se on tällä hetkellä.

	Kuluneen vuoden aikana	Viimeisten 3 kk aikan	Viime kuun aikana
sokeri	+50,4%	+2,3%	+0,0%
voi	+37,7%	+3,9%	+0,3%
oliiviöljy	+32,1%	+2,9%	+1,4%
täysmaito	+30,8%	+0,4%	+0,2%
Leipomotuotteet	+27,9%	+3,8%	+0,5%
Paperituotteet	+27,9%	+1,9%	+0,9%
Vihannkset ja palkokasvit	+27,8%	+17,7%	+5,7%
Jauhot ja viljatuotteet	+24,9%	-2,0%	+0,7%
kananmunat	+24,5%	+0,7%	+1,5%
lihatuotteet	+23,7%	+0,7%	-0,1%
riisi	+22,2%	+7,1%	+1,1%
perunat	+20,8%	+4,2%	+2,9%
juusto	+19,6%	+0,8%	+1,0%
Jogurtti	+19,4%	-1,7%	-0,9%
Olut	+17,9%	+9,5%	+1,5%
Lihatuotteet	+17,4%	+2,7%	+0,6%
Kala	+17,3%	+7,0%	+1,1%
leipä	+13,4%	+1,0%	+0,4%
Pullovesi	+13,3%	+7,0%	+0,5%
Naudanliha	+13,1%	+1,6%	+0,5%
Kana	+12,2%	-0,2%	+0,1%
Pasta	+10,5%	-2,9%	+0,1%

Alkuvuodesta hallitus laski perustuotteiden (leipä, maito, kananmunat, perunat jne) veroprosentit nollaan ja tämä vaikutti hintoihin hieman mutta veroalesta huolimatta hinnat jatkoivat nousuaan maaliskuulle asti. Nyt seurataan kovasti että mihin suuntaan hinnat ovat menossa – huhtikuussa elintarvikkeiden hinnannousu vaikutti pysähtyneen mutta vielä ei uskalleta riemuita että onko hintojennousu nyt kokonaan ohitse.

Myös muut kuin elintarvikkeet ovat kallistuneet, esim. paperin hinta (wc-paperi, talouspaperi jne) on noussut vuodessa 28 %. Merkittävää hinnannousua on nähtävissä myös palvelusektorilla – juuri sopivasti kesän kynnyksellä. Alkuvuoden aikana hotelliyöpymisten hinnat ovat nousseet n. 24 %,lentojen hinnat ovat nousseet vuodessa yli 30 %. Myös ravintoloissa syöminen on kallistunut. Mutta toisaalta tämän ymmärtää – matkustajamäärät ovat taas ennätyslukemissa ja tästä pitää matkailusektorin ottaa kaikki hyöty irti.

Itse en pysty tekemään hintavertailua vuoden takaisiin hintoihin koska asuimme silloin Kanarialla. Nyt olen tammikuusta lähtien kuitenkin kirjannut kaikki hinnat ylös ja jossain vaiheessa on siis hintavertailua luvassa. On mielenkiintoista nähdä, että vieläkö hintojen nousu jatkuu vai onko huippu jo nähty? Itse veikkaisin että hinnat jatkavat nousuaan.

Kuluneen talven ja kevään kuivuus on myös asia joka varmasti tulee vaikuttamaan hintoihin. Sateita ei ole saatu ja se näkyy pelloilla. Myös keväinen kuumuus oli liikaa monin paikoin. Tämä tulee heikentämään niin viljojen, hedelmien ja vihannesten satoja ja sen myötä hinnat todennäköisesti nousevat entisestään. Jo nyt kastelualtaat ovat monin paikoin aika pohjalukemissa ja kesä on vasta edessä. Viime viikonloppuna juttelin alalla työskentelevän ystävän kanssa ja hän kertoi että heidän viljelijöidensä hedelmä- ja vihannessadot ovat vain noin 40 % normaalista.

Eikä kauheasti enää auta vaikka tälle viikolle on luvattu vihdoin ja viimein sateita. Kuivuus on jo ehtinyt tehdä tuhoaan.

Kuivuus on asia joka vaikuttaa laajasti – ei pelkästään suoraan esim. vihannesten ja hedelmien hinnoissa vaan myös toissijaisesti. Eläinten rehuhinnat ovat olleet jatkuvassa nousussa. Tämän kesän heinäsato tulee olemaan myös äärimmäisen heikko ja se tulee varmasti nostamaan hintoja.

Mutta kuten sanoin niin tämä sama ilmiö taitaa olla arkipäivää ihan joka puolella maailmaa. Vai onkohan vielä jossain joku kolkka jossa hinnat olisivat pysyneet suurin piirtein ennallaan viime vuosien aikana?

Kevät on mennyt vauhdilla ja viikot tuntuvat vilahtavat ohitse kuin huomaamatta. Maaliskuu oli juuri mutta nyt mennäänkin jo toukokuuta kovaa vauhtia. Mutta niinhän se on että aika menee nopeasti kun on kaikenlaista ohjelmaa.

Kaiken lisäksi kevät on ollut aika rikkonainen sillä kaikenlaiset pyhät ja niihin yhdistetyt pitkät viikonloput sekä pääsiäinen ovat tuoneet paljon vaihtelua arkeen. Eipä ole ollut montaa täyttä viikkoa tässä kevään aikana… Tälläkin viikolla on vain 3 arkipäivää sillä 1. ja 2.päivä olivat vapaapäiviä.

Toki ajankulumiseen on vaikuttanut varmasti myös se että maalis-huhtikuu olivat äärimmäisen kauniita ja lämpimiä. Kevätsateista ei ole ollut tietoakaan. Aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja lämpötilat ovat olleet lähes kesäiset, monena päivänä jo lähes 30 astetta. Eivätkä nuo todellakaan ole mitään normaaleja kevälämpöjä edes täällä.

Kaiken lisäksi luonto kaipaa epätoivoisesti vettä. Käytännössä viimeiset kunnon sateet on saatu joskus joulu-tammikuussa ja jos meno jatkuu tällaisenä niin kesän suhteen näyttää aika huolestuttavalta. Kuivaa (ja äärimmäisen kuumaa) se on aina täällä Madridissa mutta tänä vuonna talvi ja kevät ovat olleet todella vähäsateisia joten vedenkeruualtaat ovat aika tyhjiä. Veikkaisinkin että kesällä tulee olemaan rajoituksia vedenkäytössä. Edes pelloille ja viljelyksille ei tahdo riittää vettä eli sato kärsii. Ja sehän tietää sitä että mm. vihannesten, hedelmien ja viljojen hinnat tulevat nousemaan entisestään.

Jos ja kun vedenkäyttöä tullaan rajoittamaan niin luonnollisesti se tulee koskemaan myös meitä – on paljon mahdollista että kastelu piha-alueilla tullaan kieltämään ja siitähän ei meidän pihanurmi ja muut kasvit varmastikaan tykkää. Olemmekin vakavasti harkinneet että pitäisikö tulevan remontin yhteydessä laittaa suosiolla tekonurmi. Näin ei tarvitsisi joka kesä miettiä että miten käy – onko vettä kasteluun vai kuivuuko nurmikko kesän aikana. Nimittäin ilman kastelua ei kasvit täällä pärjää.

Remontti on tässä muutenkin ollut viime aikoina pääpuheenaihe täällä kotosalla. Kesäkuun alussa pitäisi aloittaa eikä meillä ole vielä edes remonttifirmaa! Yhdeltä odotellaan (itse asiassa olemme odotelleet jo yli kuukauden) budjettia, toinen firma kävi viime viikolla ja toivottavasti ensi viikolla saamme jo tarjouksen heiltä. Ja kolmas on tulossa ensi viikolle katsomaan. Vähän tiukille siis menee… Mutta suunnitelmat ovat sentään jo vähän edenneet eli arkkitehti-ystävämme on vienyt piirustukset ja paperit kunnantalolle jotta lupa-asiat olisivat kunnossa siinä vaiheessa kun hommien pitäisi alkaa.

Mutta nyt on kyllä pakko laittaa uutta vaihdetta kehiin tai muuten voi jäädä koko remontti tekemättä.

Kunhan remonttifirma tästä selviää niin pitäisi hoitaa myös materiaalihankinnat – laatat, laminaatit, kylpyhuoneiden kalusteet (kolmeen kylppäriin + vessaan) jne. Myös pakkailu pitäisi aloittaa vähitellen. Joudumme nimittäin tyhjentämään koko talon remonttia varten eli aivan kuin olisi uusi muutto taas edessä. Pienemmät tavarat pakataan laatikoihin ja varastoidaan alakerran varastoon, huonekalut hakee muuttofirma säilytykseen remontin ajaksi. Ja lisäksi pitää pakata tavarat joita tarvitsemme kesän aikana. Tulemme remontin ajan asumaan anopin asunnossa kun lähtee kesäksi kakkosasunnolleen Madridin kuumuutta pakoon.

Mutta pieniä askelia tässä on toki otettu. Tällä viikolla kävi eristysfirma laittamassa vähän lisäeristystä seiniin. Tämä tapahtui seiniin tehtävien reikien kautta puhaltamalla ja koko homma onnistui päivässä. Hintaa operaatiolle tuli n. 1000 euroa mutta toivottavasti on hintansa arvoinen ja seinät pitävät nyt paremmin talven kylmyyden ja kesän kuumuuden poissa.

Keittiöfirman suunnitelmaa ja hintatarjousta odottelen saapuvaksi ensi viikolla. Ja myös ikkunafirman kanssa on sovittu jo päivämäärästä ja urakan hinnasta.

Remonttifirman puuttumisesta huolimatta olemme edelleen siinä toivossa että remontti päästään aloittamaan kesäkuussa. Vaikka kiire tässä kyllä tulee. Etenkin kun toukokuu on täynnä erilaista ohjelmaa. Pari viikonloppua menee puolison ystäväporukan 50-vuotisjuhlien parissa, joita vietetään peräti kahteen otteeseen ja molemmat vievät koko viikonlopun. Lisäksi tyttärellä on ohjelmassa ensimmäiset kouluratsastuskisat Cherokee-ponin kanssa ja se tarkoittaa tiivistä valmistautumista. Ja kuun lopussa saamme vielä rakkaat ystävät Suomesta tänne lomalle.

Mutta nyt lähdemme kuitenkin viettämään puolison ystäväporukan synttäreitä viinitilalle. Huomenna takaisin ja ensi viikolla sitten uutta pykälää kehiin remontin suhteen!

Meidän pääsiäislomasuunnitelmat jäivät espanjalaisittain aivan viime tinkaan. Meillä oli vapaata torstaista sunnuntaihin ja vasta keskiviikkoiltana saimme päätöksen aikaiseksi ja majoituksen varattua. Torstaina aamulla pakkasimme laukut ja lähdimme reissun. Melkoine ex tempore-reissu!

Meille ei ollut mitenkään selvää että minne suuntaisimme lomailemaan. Välillä olimme lähdössä Valenciaan, välillä Cordobaan ja epätoivoisina hetkinä melkein minne tahansa mistä löytyisi majoitusta järkevään hintaan.

Semana Santa eli pääsiäisviikko on yksi suosituimpia lomaviikkoja Espanjassa ja se näkyi – paria viikkoa ennen ajankohtaa oli jäljellä enää muutamia hassuja majoitusvaihtoehtoja ja niissäkin hinnat naurettavan kalliita. Siis tyyliin normaalihotellihuone n. 300 euroa kun pääsäisen ulkopuolella hinta olisi 100 euroa. Enkä todellakaan suostu maksamaan mitään kiskurihintoja vain koska on pääsiäinen.

Lopulta löysin mielenkiintoisen, aika tuntemattoman kohteen vajaan 2 tunnin ajomatkan päässä. Pieni kylä nimeltä Alhama de Aragon, jossa on sellainen erikoisuus kuin lago termal eli järvi johon vesi tulee ns. kuumasta maanalaisesta lähteestä. Järven ympärille on rakennettu neljä kylpylähotellia, joiden kylpylöissä tietysti käytetään samaa lämmintä mineraalipitoista lähdevettä. Vastaavanlaisia kylpylöitä eli balnearioita on Espanjassa itse asiassa valtava määrä mutta erikoiseksi tuon paikan tekee ehdottomasti tuo järvi.

Meillä neiti oli jo pitkään toivonut että pääsisi uimaan ulkosalla ja kun täällä mantereella ulkouima-altaat eivät yleensä tähän vuodenaikaan ole vielä avoinna niin tuo lämminvesinen järvi alkoi kuulostaa todella houkuttelevalta.

Ainoa huono puoli oli se, että onnistuimme varaamaan majoituksen vain yhdeksi yöksi vaikka tarkoituksena oli viettää perillä vähintään kaksi yötä. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja sitten perillä miettisimme että miten jatkamme reissua. Perillä meillä kävi tuuri sillä saimme kuin saimmekin jatkettua varausta toiseksi yöksi.

Alhama de Aragon on pieni, vajaan 1000 asukkaan kylä Zaragozan kaupungin eteläpuolella. Sijainti on varsin hyvä sillä se sijaitsee melkeinpä kivenheiton päässä pohjoiseen menevän A2-valtatiestä eli ns. matkan varrella. Kylän kohdalla maaperän halkeamasta nousee lämmin pohjavesi ylös ja tuo vettä järveen sekä kylpylöihin. Järven vesi on todella puhdasta sillä se vaihtuu täysin joka toinen vuorokausi ja oli varsin ainutlaatuinen kokemus uida täysin kirkasvetisessä järvessä jossa vesi oli 30 asteista. Ja vesi on tosiaan noin lämmintä läpi vuoden!

Alueen neljä kylpylähotellia tarjoavat vaihtoehdon kaikille lompakoille. On pari laadukkaampaa 4 tähden hotelli, yksi 3 tähden hotelli ja hieman pelkistetympi 2 tähden hotelli. Me majoituimme tuossa edullisimmassa mutta sekin oli varsin hyvä ja siisti. Huoneen hintaan sisältyi aamupala, kylpyläkäynti sekä sisäänpääsy järvelle. Tuo järvialue on aidattu ja sisäänpääsy on rajoitettu – hotellien asiakkaat pääsevät sinne maksutta mutta ulkopuolisille vierailu maksaa 21 € / päivä.

Majoituksen olisi saanut myös puolihoidolla tai täysihoidolla mutta me tykkäämme käydä syömässä paikallisissa ravintoloissa ja niitä olikin kylässä onneksi hyvin tarjolla. Itse asiassa tykästyimme kahteen ravintolaan niin että kävimme molemmissa kaksi kertaa – sekä lounaalla että illallisella.

Päivät kuluivat varsin leppoisasti. Tytär ja puoliso nukkuivat aamulla pidempään, itse heräsin aikaisin ja kävin treenaamassa. Aamu-usvainen järvi oli varsin mahtava kokemus. Harmi vain että uimaan pääsi vasta klo 10 alkaen – muuten olisin pulahtanut aamu-uinnille treenien jälkeen.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kylpylään, jossa vietimme tunnin verran. Nämä balneario-kylpylät eivät ole siis sellaisia suomalaistyylisiä kylpylöitä liukumäkineen vaan niissä on yleensä erilaisia vesihoitopisteitä ja tunnelma on ihanan rauhallinen.

Kylpylän jälkeen suuntasimme järvelle uimaan ja ottamaan aurinkoa. Vesi oli tosiaan niin lämmintä että sieltä ei olisi malttanut edes nousta pois.

Iltapäivällä kävimme lounaalla ”kylillä” ja sen jälkeen palasimme muutamaksi tunniksi järvelle uimaan ja rentoutumaan siihen asti kunnes uimapaikka suljettiin klo 19. Sitten suihkuun ja taas ”kylille” illalliselle.

Kaksi päivää meni mukavasti akkuja lataillen. Yleensä tykkään enemmän aktiivilomista joissa on kaikenlaista tekemistä & ohjelmaa enkä kauheasti jaksa olla paikoillani tekemättä mitään. Mutta tällä kertaa tuntui hyvältä rauhoittua.

Kevät on ollut aika kiireinen ja loppukevät kesälomaan asti tulee olemaan vielä kiireisempi joten pieni rauhoittuminen teki hyvää.

Ennen kotiinpaluuta kävimme vielä patikoimassa läheisen Monasterio de Piedra-luostarin luonnonpuistossa, itse luostarin jätimme tällä kertaa väliin. Alueelle on pääsymaksu (17.10 € / aikuiset ja 12 €/ lapset) ja sillä pääsee kiertämään puistossa kulkevan 5 km pitkän reitin jonka varrella on lukuisia vesiputouksia – isompia ja pienempiä. Ihan sopivan pituinen jopa pienten lasten kanssa kierrettäväksi ja juuri hyvä retki ennen kotiinpaluuta.

Vaikka reissu oli varsin lyhyt niin se tuntui pidemmältä ja palasimme kotiin levänneinä. Nämä tällaiset pienet breikit tuovat hyvää vaihtelua kiireiseen arkeen!

Kevät täällä Madridissa tuli tänä vuonna aivan kuin varkain. Yhtenä päivänä oli talvi mutta seuraavana päivänä lämpötila kohosi yhtäkkiä 20 asteeseen eikä ollut enää yöpakkasia. Kaikki alkoi vihertämään hetkessä.

Me olimme käyneet ottamassa varaslähdön kevääseen jo helmi-maaliskuun vaihteessa kun kävimme viettämässä pitkän viikonlopun Gran Canarialla. Tytär pyysi että haluaisi nähdä kavereitaan joten vietimme tiiviit 3 päivää saarella niin että hän sai viettää laatuaikaa ystäviensä kanssa. Nautimme samalla lämmöstä ja keväsisistä keleistä.

Heti reissun jälkeen tulikin sitten kevät myös Madridissa. Yöpakkaset loppuivat kuin seinään ja päivisin lämpötilat kohosivat 20 asteeseen, monena päivänä jopa sen yli. Aurinko on paistanut koko maaliskuun melkeinpä kirkkaalta taivaalta joka ikinen päivä – ei voisi kauniimpia kevätkelejä edes toivoa! Päivisin jo ihan t-paita kelit.

Maaliskuu oli kiva kuu sillä se oli täynnä kaikenlaista ohjelmaa. Erityisesti meidät on pitänyt kiireisinä ponipoika Cherokee. Olemme viihtyneet uudella tallilla todella hyvin – meidät otettiin vastaan osaksi porukkaa ja mikä tärkeintä niin neiti löysi sieltä hyvän ystävän. Samanikäinen tyttö joka vuokraa myös yhtä tallin ponia. On ollut mahtavaa nauttia näistä upeista kevätpäivistä ulkosalla harrastaen.

Maaliskuussa juhlimme myös puolison 50-vuotissynttäreitä – tosin ihan vain perhepiirissä ja ilman sen suurempia juhlia. Puoliso ei halunnut järjestää mitään isompia juhlia koska kaveriporukassa kaikki täyttää tänä vuonna saman verran ja jos jokainen järjestäisi omat juhlat niin niitä saisi olla viettämässä jatkuvasti. Heillä on iso ja tiivis kaveriporukka joka on pitänyt yhtä jo yläkouluajoista. Toukokuussa he viettävät sitten yhteiset synttärit ja tarkoituksena on silloin viettää viikonloppu jossain yhdessä.

Olemme maaliskuun aikana nauttineet myös Madridin tarjoamista moninaisista mahdollisuuksista. Puolison kanssa kävimme yhtenä päivänä lumilautailemassa – veimme aamulla tyttären kouluun, ajoimme tunnin vuorille, laskimme päivän ja söimme pikaisen lounaan ja ajoimme takaisin hakemaan tytärtä koulusta klo 17. Ihan huippua!

Tosin heti tuon reissun jälkeen kevät iski sen verran voimalla että lumet sulivat vuoriltakin käytönnössä yhdessä yössä. No, pääsimme sentään edes kerran kotirinteisiin tänä talvena.

Kävimme maaliskuun aikana myös pop up-ilmapallomuseossa, joka oli ihan hauska interaktiviinen kokemus. Mukaan sinne lähti tyttären koulukaveri äitinsä kanssa.

Tytär on ehtinyt myös yökyläilemään koulukaverinsa luona ja meillä on ollut myös koulukavereita viettämässä päivää. On mahtavaa, että tytär otettiin uudessa koulussa niin hyvin vastaan ja hän on saanut jo useita hyviä ystäviä.

Pääsimme maaliskuun aikana myös puolison veljen bändin Alameda dosoulnan keikalle. He ovat olleet useamman vuoden kestäneellä tauolla mutta nyt palasivat taas tekemään musiikkia ja sen kunniaksi vetivät keikan täällä Madridissa. Liput oli myyty loppuun jo ennakkoon ja keikka oli ihan huippu – väki tanssi ja lauloi mukana alusta loppuun.

Kevät on innostanut myös puutarhahommiin vaikka en todellakaan ole mikään viherpeukalo. Mutta olen raivannut pihasta puskia ja puita. Edellinen omistaja oli maksanut puutarhurille 150€/kk siitä että se oli pitänyt pihan ”kunnossa” mutta kovasti ihmettelen että mitä hän oli sillä rahalla saanut sillä kaikki tuntui rehottavan vähän miten sattui. Puoliso meinasikin että on tainnut puutarhuri hoitaa entisen asukkaan omaa puutarhaa eikä tuota pihaa…

Meillä ei ole puutarhuria ollut eikä pihalle ole tehty edes mitään koko talven aikana. Syksyllä kerran haravoin ja puoliso leikkasi aitapuskat. Nyt sitten pari päivää raivasin noita ylimääräisiä.

Mitään sen suurempaa muutosta en viitsi tehdä sillä tarkoituksena on tehdä kesällä iso remontti kotiin ja myös piha-alue tulee silloin kokemaan ison muutoksen. Mutta onpahan nyt ainakin siihen asti vähän kivemman näköinen.

Nyt edessä on pääsiäisviikko ja sitä tulemme viettämään tällä kertaa ihan täällä kotosalla. Olemme yleensä tyttären kanssa käyneet Suomessa tähän vuodenaikaan mutta nyt lentojen hinnat olivat niin järkyttäviä (Madrid-Helsinki-Madrid menopaluu 980 €/hlö) että reissu jäi väliin. Normaalisti maksamme enintään kolmanneksen tuosta hinnasta – esim. juuri kesälle varasimme lennot Suomeen ja maksoimme niistä 120 € / suunta! Mutta ilmeisesti huhtikuinen Suomi on sen verran suosittu paikka että lennoista voidaan pyytää tuollaisia hintoja…

Vähän siis harmittaa että Suomi-reissu jää väliin. Mutta ehkäpä jonkin pienen muutaman päivän reissun teemme täällä Espanjassa. Jos löydämme jotain järkevän hintaista. Nimittäin täälläkin hotellien hinnat ovat näin pääsiäisen aikaan ihan naurettavan kalliita.

Ja jos emme keksi mitään niin nautimme sitten keväisestä Madridista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Kyllähän sitä tekemistä riitää täälläkin! Ja sääennustekin näyttää kauniita keväisiä kelejä.

Jokaisessa maassa on omat erikoisuutensa mitä tulee ruokiin, ruokakulttuuriin ja tapoihin. Espanjalainen kummastelee Suomessa sitä, että aikuiset juovat ruokajuomana maitoa eivätkä ruokapöydässä juurikaan puhu keskenään. He kummastelevat outoa kalsarikänni-tapaa sekä suomalaisten perjantaipulloja. Sekä sitä, että miten ihmeessä aikuiset ihmiset syövät lounasta klo 11 ja päivällistä klo 17. Ja varmasti ihmettelevät montaa muutakin asiaa.

Luonnollisesti näitä outouksia löytyy myös täältä Espanjasta – asioita tai ruokailuun liittyviä tapoja, jotka saattavat tuntua oudoilta. Ainakin ulkomaalaisten mielestä.

1. Aamupalaksi olutta tai keksejä

Kun kävelee espanjalaiseen kuppilaan 11-12 aikaan niin hyvin yleisesti näkee miehiä nauttimassa aamupalaksi tuhdin sämpylän ja sen kera oluen. Ja näin ihan arkiaamuisin – kyse ei siis ole mistään sunnuntaibrunssista.

Monet nauttivat puolestaan aamupalaksi keksejä ja tämä on yleistä etenkin lapsiperheissä. Ja tämä myös ihan arkaamuisin ja niiden voimalla lähdetään päivähoitoon, kouluun tai töihin. Sain jopa aikoinaan kiivaan väittelyn aikaiseksi paikallisen terveydenhoitajan kanssa kun hänen mielestään keksit ovat täysin terveellinen aamupala pienelle lapselle ihan jokapäiväisenä tapana. Uskomatonta mutta totta.

2. reunaton leipä
Miksi ihmeessä pitää tehdä leipää, josta reunat on leikattu pois? Täällä tosiaan myydään reunatonta paahtoleipää, sin corteza, koska monet espanjalaiset haluavat toastit ja sandwichit näin.

Jostain syystä myös meidän jo kohta 12-vuotias tytär suosii myös tällaista leipää – tosin käytämme täysjyväleipää. Mutta reunoja siinä ei saa olla. Jos on niin hän jättää ne syömättä 🙂

On myös ikuinen kiistely siitä, että ”saako” tällaisten paahtoleivästä tehtyjen leipien päälle ilmakuivattua kinkkua vai ei. Moni on sitä mieltä, että ei missään nimessä…

3. leipää ja lisää leipää
Leipä on espanjalaisessa ruokapöydässä tärkeä asia. Sitä pitää olla tarjolla aamiaisen lisäksi niin lounaan kuin illallisen kera. Leipä nimittäin toimii yhtenä aterimena haarukan, lusikan ja veitsen lisäksi. Sillä avitetaan ruoka suuhun, sitä uitetaan keitoissa ja muhennoksissa, sillä vedellään lautaselta kaikki kastikkeet ja viimeiset rippeet suuhun. Ravintoloissa leipä tuodaan usein myös pöytään, tosin aika usein siitä myös laskutetaan erikseen. Vaikka et siihen olisi edes koskenut. 

Myös grilliruokien kera leipä on tärkein lisuke. Siinä missä suomalainen kantaa grilliruokapöytään lisukkeeksi vihreän salaatin ja jonkun toisen salaatin, niin espanjalainen laittaa leipäpaloja. Niiden väliin on sitten näppärä laittaa se makkaran tai lihanpalanen.

Espanjalaisten leipähyllyjen valikoima on kuitenkin edelleen aika yksitoikkoista – pääasiassa valkoista leipää eri muodoissa.

4. öljyä leivän päälle

Leivän kanssa ei käytetä voita eikä leivän päälle laiteta juustoa ja leikkeleitä. Aamiaisella espanjalainen syö leipänsä paahdettuna ja päälle sipaistaan valkosipulia, reilu loraus hyvälaatuista neitsytoliiviöljyä ja ehkä tomaattia ja jamon serranoa eli ilmakuivattua kinkkua.

Ruuan kanssa leipä syödä ilman mitään eli ihan kuivana. Siitä otetaan pieniä palasia, joita sitten syödään ruuan kera.
                       
5. sandwich / bocadillo vegetal
Kasvisleipä joka ei olekaan ihan kasvisleipä. Voisi tosiaan kuvitella, että jos leivän sanotaan olevan vegetal niin se sisältäisi vain kasviksia ja sopisi kasvissyöjille. Mutta täälläpä näihin leipiin saatetaan laittaa a) tavallista majoneesia b)kananmunaa c)tonnikalaa d)todennäköisesti kaikkia näitä edellisiä. Eli ei ihan täytä kasvisleivän kriteereitä.

6. segundo desayuno eli toinen aamiainen
Siinä missä suomalainen syö aamulla täyttävän aamiaisen niin monelle espanjalaiselle aamun ensimmäinen ateria on yleensä kevyt. Kahvi ja ehkä sen kera jotain pientä makeaa, vaikkapa niitä keksejä.

Vasta myöhemmin töissä, noin klo 11 aikaan, syödään ns. segundo desayuno eli toinen aamiainen, jota varten usein mennään lähimpään kahvilaan. Silloin saatetaan kahvin kera sitten syödä jotain täyttävämpää esim. sämpylä. Näin jaksaa sitten iltapäivän lounasaikaan asti. Ja lounas todellakin siis syödään vasta iltapäivällä – siinä vaiheessa kun Suomessa nautitaan jo iltapäiväkahveja 🙂

7. ruoka-ajat
Espanjalaiset ruoka-ajat ovat hyvin tyypilliset etelä-Eurooppalaiset ajat eli ateriat syödään ”myöhään”. Tämä tarkoittaa, että lounasaika on n. 14-16 ja jopa kouluissa lounasaika ajoittuu puolenpäivän jälkeiseen aikaan. Tyttären koulussa tällä hetkellä lounastauko on klo 13-14:45.

Luonnollisesti myös illallinen nautitaan vastaavasti myöhemmin eli n. klo 20-22, viikonloppuisin jopa myöhempään. Edes lapsiperheet eivät tee poikkeusta vaan jopa pienet lapset syövät illallisen vasta tuohon aikaan.

Luonnollisesti ravintolat noudattavat myös pääosin näitä aikatauluja eli lounasta on tarjolla klo 14, joskus klo 13:30 alkaen. Ovet suljetaan klo 17 aikaan ja avataan uudelleen illallista varten klo 20 aikaan.

8. monen tunnin lounastauko
Monilla työpaikoilla työpäivän katkaisee jopa useamman tunnin kestävä lounastauko. Jotkut käyvät syömässä kotona, jotkut tyytyvät eväisiin työpaikalla mutta iso osa käy syömässä isolla työporukalla jossakin lähiravintolassa.

Ja tosiaan työpaikan lounas syödään yleensä yhdessä, yksin syövää pidetään vähän ”outona”. Täällähän ruokailu ei ole vain vatsantäyttöä vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä.

9. kofeiiniton kahvi
Eikös sitä kahvia juoda juuri sen kofeiinin takia? No, täällä Espanjassa todellakin juodaan kofeiinitonta kahvia ja melko paljon. Sitä saa ihan tasan varmasti joka ikisestä kahvilasta, baarista ja ravintolasta. Sitä on syytä myös olla aina kotona sillä ystävät & tuttavat varmasti sellaista kyselevät. 

Yleensäkin erilaisia kahveja on valtavat määrät, yleisimpiä ovat cafe solo (pieni espresso-tyylinen), cortado (sama mutta tilkalla maitoa), cortado con leche condensada (sama mutta kondensoidulla maidolla), cafe con leche (maitokahvi), leche y leche tai bombon (maidolla ja kondensoidulla maidolla) ja carajillo (pieni kahvi terästettynä).

10. viiniä lounaan kera
Espanjalainen päivän menu sisältää usein lasin viiniä eikä sen nauttiminen keskellä päivää ole mitenkään harvinaista. Siis ihan hyvällä omalla tunnolla juodaan lasi viiniä, tai joskus jopa useampi, keskellä työpäivää.

11. ruokailu + meteli
Tämä on asia, joka aiheuttaa hämmästystä ulkomaalaisissa. Miten ihmeessä kahviloissa, baareissa ja ravintoloissa on aina niin valtava meteli. No, espanjalaiset puhuvat koko ajan, toistensa päälle ja hyvin ääneekkäästi. Jokainen haluaa esittää mielipiteensä, yhtäaikaa. Meteliä siis riittää ja se kuuluu täällä paikalliseen elämään.

Meteli on täysin normaali asia myös esim. koulujen ruokaloissa eli puhe pulppuaa myös lasten kesken lounaalla eikä kukaan käy hyssyttelemässä.

12. odottaminen 
Espanjassa ei kenelläkään ole kiire ravintolassa. Täällä saa siis varautua odottamaan. Ensiksi ehkä sitä, että pääsee sisälle ja saa pöydän. Sitten sitä, että saa ruokalistan. Sitten sitä, että saa tilattua juomat. Sitten niiden juomien saapumista. Sitten sitä, että tarjoilija ottaa ruokatilauksen, minkä jälkeen odotat niitä ruokia. Ja sitten taas odottelet, että tarjoilija tulee jossain vaiheessa keräämään tyhjät astiat. Ja sen jälkeen odottelet, että se tulee kysymään että haluatko jälkiruokaa ja sitten odotat sitä jälkiruokalistaa ja sen jälkeen taas sitä tarjoilijaa, että se tulisi ottamaan sen tilauksen. Ja sitten odotat sitä jälkiruokaa. Ja sen jälkeen sama prosessi kahvin kanssa. Ja sitten vielä odottelet sitä laskua. Ja niitä vaihtorahoja.

13. sobremesa
Tämä on hyvin tyypillinen espanjalainen tapa eli ruokailu ei lopu siihen kun ruoka loppuu vaan se saattaa jatkua vielä tuntikausia sen jälkeen. Tämä on erittäin suosittua etenkin viikonlopun lounaalla joka usein nautitaan esim. sukulaisten tai ystävien kanssa.

Jos ravintola menee esim. lounasajan jälkeen kiinni niin mitä todennäköisemmin saat jäädä vielä esim. terassille istumaan pöytäseurueesi kanssa vaikka henkilökunta on laittanut ovet kiinni. Ennen sulkemista voi tilata riittäävän määrän juomaa pöytään 🙂

Tämä on tärkeä osa ateriointia – siinä vaihdetaan kuulumiset, mielipiteet päivän politiikasta, keskustellaan jalkapallosta, juorutaan jne. Samalla saatetaan nauttia vielä lasillinen tai pari. Kiirettä ei ole mihinkään. 

14. yhteinen lasku
Espanjassa kun mennään joukolla syömään tai ihan pariskuntana tai ystävän kanssa niin kukaan ei tilaa laskuja erikseen. Jos lasku halutaan jakaa niin se yleensä jaetaan tasan välittämättä siitä mitä kukakin on syönyt ja juonut.

Ja jos on palveluun tyytyväinen niin juomarahat kuuluvat täällä tapoihin – ne ovat osa tarjoilijoiden palkkausta.

Takana on ensimmäiset 6 kuukautta uudessa kotikaupungissa Madridissa. Miten on mennyt, miltä nyt tuntuu ja kaipaammeko takaisin Kanarian auringon alle?

Viime kesänä kun kerroimme muutostamme Madridiin, saimme pääasiassa ihmetteleviä ja kauhistelevia reaktioita. Etenkin täältä Madridin suunnalta. Miksi ihmeessä haluamme pois Kanarialta ja vielä Madridiin. Ilman että olisi pakko. Minulta tiedusteltiin useaan otteeseen, että ymmärränkö millaista on elää Madridissa – liikenne on jatkuva kaaos, ruuhkat jokapäiväinen riesa ja siellä on muuten sitten ihan oikea talvi.

Nyt kun olemme tavanneet näitä ihmettelijöitä niin yleensä ensimmäinen kysymys on: kaduttaako? Joko olette kyllästyneet ja kaipaatte takaisin?

Valitettavasti olemme joutuneet tuottamaan kaikille kyselijoille pettymyksen. Ei, ei kaduta emmekä ainakaan toistaiseksi kaipaa takaisin. Ehkä joskus eläkeiässä siellä voi viettää osan vuodesta mutta koti on nyt ihan vakituisesti täällä Madridissa.

On itse asiassa aika uskomatonta miten helposti elämä soljui omiin uomiinsa. Tässä ehkä merkittävin tekijä on ollut se että teimme elämästä heti mahdollisimman paljon ns. meidän näköistä.

Meillä oli heti alusta lähtien oma koti, ei mikään väliaikainen vuokra-asunto, johon pystyimme heti asettumaan kodiksi. Pyrimme myös pääsemään mahdollisimman nopeasti tuttuihin rutiineihin kiinni. Elämä siis ikäänkuin jatkui samoilla rutiineilla mutta vain uudessa paikassa. Paikassa mikä tuntui kodilta.

Tässä puolen vuoden aikana on myös tullut hyvin selväksi se että valitsimme juuri oikean asuinpaikan ja sillä on iso osuus viihtymisessä. Meille oli tärkeää että luonto on lähellä ja täällä viljapeltojen keskellä onkin hyvä asustella. Kun ei ole tarvetta käydä Madridin keskustassa muuta kuin satunnaisesti niin silloin on luonnollisesti järkevämpää asua jossain keskustan ulkopuolella. Näin vältymme mm. niiltä kuuluisilta ruuhkilta.

Olemme lähellä mutta kuitenkin riittävän kaukana.

Olemme myös tavallaan löytäneet jo paikkamme täältä. Puolisolla on täällä iso liuta ystäviä jotka hän on tuntenut jo yläasteiästä lähtien. He ja heidän puolisonsa ovat tulleet myös itselle jo tutuiksi tässä vuosien aikana jo ennen tänne muuttoa. Tyttärellä on koulussa omat ystävänsä, joista on tullut jo tärkeitä. Ja myös itse olen löytänyt omat kuvioni täällä.

Sopeutumisen kannalta yksi tärkeä palanen oli löytää sellainen hevosstalli, jossa koemme olevamme osa porukkaa ja lopulta sellaisen myös löysimme. On myös kivaa että tytär löysi tuolta tallilta itselleen samanikäisen ystävän.

Olemme nauttineet näiden 6 kk aikana niistä asioista, joita nimenomaan toivoimme tältä elämänmuutokselta. Kanarialla kun vapaa-ajan aktiviteetit olivat aika vähissä niin täällä Madridissa mielenkiintoista tekemistä on aina tarjolla.

Ja se ns. vapaudentunne on löytynyt. Täältä Madridista käsin voimme suunnata helposti minne tahansa ja ihan omalla autolla. Neljässä tunnissa olemme Välimeren rannikolla tai Portugalissa, kuudessa tunnissa ajaa Espanjan pohjoisrannikolle, Andorraan tai vaikkapa Sevillaan. Pari pidempää reissua onkin tullut jo tehtyä tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Lähempää löytyy myös ihan valtavasti näkemistä – lähti sitten mihin suuntaan tahansa. Ja mikä parasta – tuossa reilun tunnin ajomatkan päässä ovat Madridin vuoret joilla pääsee näin talvisin laskettelemaan. Voi siis vaikkapa aamulla viedä tyttären kouluun, ajaa lumilautailemaan neljäksi tunniksi ja palata takaisin hakemaan tytär koulusta.

Eikä Madridin talvikaan ollut niin paha kuin mitä etukäteen peloteltiin. Joulukuu oli melko sateinen mutta sekään ei haitannut. Vettä ei tullut missään vaiheessa päiväkausia putkeen vaan väliin mahtui hienoja aurinkoisiakin päiviä. Tammi-helmikuu olivat taas viileämpiä mutta päivisin kuitenkin lämpötilat nousivat aina plussan puolelle. Ja välillä jopa lähes 15 asteeseen. Aurinkoisia, pilvettömiä päiviä on ollut ehdottomasti enemmän kuin pilvisiä tai sateisia päiviä.

Ja talvella on ilahduttanut kovasti vihreys. Nurmikot vihertävät ja pensaissa on lehdet ihan läpi talven mutta myös pellot alkoivat vihertää jo heti joulukuussa. Tähän asti olemme siis nauttineet tästä ”ensihuumasta” ja viihtyneet täällä varsin hyvin. Eikä ole ikävää takaisin Kanarialle. Siellä on ihan kiva mennä silloin tällöin käymään mutta asumaan sinne ei tee enää mieli.

Nyt sitten jäämme odottamaan että minkälainen on Madridin kevät. Itse asiassa se tuntuu jo alkaneen sillä tällä viikolla lämpötilat ovat päivisin nousseet jo 20 asteeseen. Ja öisin lämpötilat ovat pysyneet jo plussan puolella.

Eikä mene kauan kun pääsemme sitten kokemaan sen toisen asian, josta meitä peloteltiin eli Madridin kesä. Kuiva ja todella kuuma kesä jolloin 40 asteen lämpötilat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta ei sekään pelota sillä olen aina enemmän sietänyt kuivaa kuumuutta kuin kosteaa kuumuutta. Mutta puolen vuoden päästä sitten nähdään että vieläkö fiilikset ovat yhtä positiiviset 🙂

Varmasti lähes jokainen hevosihminen haaveilee ainakin jossain vaiheessa omasta hevosesta. Itseäni hevoskärpänen puri jo nuoruudessa ja tietysti haaveilin omasta ponista tai hevosesta. Itse asiassa olinkin hetken aikaa poninomistaja sillä satuin voittamaan tallimme talvirieha-arpaijaisissa shetlanninponivarsan. Mutta itselläni oli tuolloin ikää jo lähes 15 vuotta joten poni oli auttamatta liian pieni ja niinpä myin sen lopulta pois.

Hevosharrastus jäi lopulta pitkälle tauolle kun elämään tuli muita juttuja mutta rakkaus hevosia kohtaan ei kuitenkaan koskaan hävinnyt. Kun tytär 3-4 vuotta sitten innostui hevosista niin sain samalla hyvän syyn palata harrastuksen pariin. Mikä sen parempaa kuin jakaa rakas harrastus yhdessä tyttären kanssa.

Jossain vaiheessa tytär alkoi luonnollisesti myös haaveilemaan omasta ponista. Koin kuitenkin tuossa vaiheessa vielä tärkeämmäksi sen että tytär oppisi ratsastamaan erilaisia poneja & hevosia ja tällä tavalla kehittyisi enemmän ratsastajana. Myös Kanarian olo eivät houkutelleet hevosen hankintaan sillä siellä ei juurikaan ole laitumia tarjolla ja valtaosa hevosista viettää päivänsä karsinassa tai pienessä ulkotilassa.

Madridiin muuton myötä tilanne kuitenkin muuttui. Täällä Madridin maaseudulla on mitä parhaimmat mahdollisuudet lajin harrastamiseen sillä lähellä on talleja useita kymmeniä ja niiden ympärillä on peltoja melkeinpä silmänkantamattomiin. Eli olosuhteet hevosille ovat toisenlaiset ja monissa paikoissa hevoset elävätkin ulkotiloissa läpi vuoden. Täällä voisimme jopa harkita oman hevosen hankintaa.

Ensimmäiset 6 kk vietimme eri talleja ja niiden tunteja, opetusta ja hevosia testaillen ja löysimmekin muutaman kivan paikan. Mutta helmikuun lopulla päätimme testata vielä yhden sillä sen sijainti oli optimaalinen – vain 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa.

Talli sijaitsee pienen metsäisen alueen keskellä ja tarhat ovat isojen puiden suojassa. Eli talvella ei ole liian kylmä, kesällä liian kuuma eikä sateetkaan haittaa kun hevoset saavat olla puiden suojassa. Toki heillä on myös karsinat- jos sellaisille tulisi jossain vaiheessa tarvetta kelien puolesta. Ympärillä on peltoja ja peltoteitä eli maastoonkin pääsee aivan tallin ovelta. Eli hevosten kannalta varsin mukava paikka elää ja asua.

Kyseessä on varsin pieni talli ja juuri tällaisesta haaveilimme kun tänne muutimme. Pieni talli jossa olisi hyvä henki eikä liikaa ihmisiä. Ja kaiken lisäksi talli on erikoistunut vain kouluratsastukseen! Kävimme siellä testiratsastuksessa ja meidät hyväksyttiin mukaan ”tiimiin”.

Mutta sitten tulikin yllättävä tarjous. Yksi tallin kokeneista kisaponeista jäi ilman ratsastajaa kun entiset vuokraajat eivät pystyneet enää jatkamaan vuokrasopimusta ja poni vapautui uudelle ratsastajalle. Niinpä meidän neiti kävi sen koeratsastamassa ja omistaja vakuuttui taidoista.

Kävin pitkät keskustelut meidän entisten valmentajien kanssa ja lopulta vakuutuimme siitä, että ponin vuokraaminen olisi hyvä mahdollisuus. Päätöstä emme tehneet mitenkään helposti sillä neiti on kehittynyt tunneilla valtavasti tässä viimeisen 6 kk aikana ja mietimme kovasti että kumpi on kehityksen kannalta parempi vaihtoehto – vuokraponi ja tuntien jatkaminen. Hänellä on ollut mahdollisuus ratsastaa todella taitavilla vaativan tason kilpahevosilla jotka ovat opettaneet asioita mitä tavallisilla tuntihevosilla ei pääse harjoittelemaan. Mutta toisaalta ”oma poni” opettaaa myös monia asioita – sellaisia joita ei pelkästään tunneilla pääse harjoittamaan. Niinpä sitten teimme sopimuksen ponin vuokraamisesta ainakin tämän vuoden loppuun asti.

Kivaa on myös se, että poni on sen verran iso että pystyn sillä itsekin välillä ratsastamaan. Tämä on iso etu koska myös ponit tarvitsevat aika ajoin ns. läpiratsastusta ja etenkin pienten ponien kanssa tämä on usein ongelma sillä harvoin löytyy sopivan kokoista riittävän taitavaa ratsastajaa joka voi suoriutua hommasta. Mutta isomman ponin selkään voi tällainen pienempi aikuinen nousta ihan hyvin.

Cherokee

Niinpä meillä on nyt sitten melkein oma poni. Vuokraamalla pääsemme kokeilemaan että miltä tuntuu kun on ”oma” hevonen – riittääkö aika, taidot, rahat, kiinnostus jne. Jos kokemus on positiivinen niin voimme tulevaisuudessa harkita sitten sitä ihan omaa hevosta. Tai kuka tietää, ehkäpä jatkamma vuokraamalla jonkun hevosen. Tai sitten palaamme takaisin tuntien pariin. Siinä mielessä vuokraus on hyvä vaihtoehto että pääsemme kokeilemaan ilman pidempiaikaista sitoutumista ja suurta alkupääomaa.

Ja parasta tietysti on että poni saa jatkaa elämäänsä tutussa paikassa. Kyseessä on itse asiassa tallin omistajan oma poni joten olemme varmoja että poni on siellä hyvissä käsissä silloinkin kun emme pääse paikalle.

Nyt sitten vähitellen tutustumme poniin paremmin ja rakennamme luottamusta puolin ja toisin. Neiti käy ponin kanssa valmennustunnilla 2-3 kertaa viikossa ja ehkäpä jossain vaiheessa neiti pääsee myös kisakentille sillä poni on kunnon kisakonkari ja olisi harmi jättää tällainen mahdollisuus käyttämättä.

Kivaa on myös se, että tallin ponitiimissä on toinen aivan samanikäinen tyttö eli nyt on paljon kaivattu hevostelukaverikin löytynyt.

Espanjassa perheellä ei tarkoiteta vain ydinperhettä vaan samaan pakettiin tulee perheen lisäksi koko lähisuku. Eikä heitä tavata vain jouluisin ja satunnaisina merkkipäivinä vaan yleensä he ovat mukana ihan jokapäiväisessä arjessa.

Kauhutarinoita kuulee espanjalaisista anopeista, jotka puuttuvat lastensa ja heidän perheidensä elämään jatkuvalla tahdilla eivätkä osaa ottaa huomioon esimerkiksi erilaisia tapoja kasvattaa lapsia. Onneksi näin ei ole omalla kohdalla vaan puolison vanhemmat ovat tässä suhteessa olleet todella mahtavia eivätkä ole puuttuneet meidän perheen tapoihin tai päätöksiin. Ja kaiken lisäksi minut vastaanotettiin perheeseen aikoinaan todella mahtavasti huolimatta siitä että olin ulkomaalainen. Puolison vanhemmat puhuivat jopa englantia minulle ensimmäisten vuosien ajan jotta tuntisin oloni mukavammaksi enkä olisi ulkopuolinen.

Toisaalta taas lapset voivat olla melko pitkään ”riippuvaisia” vanhemmistaan eli yli 30-vuotiaat saattavat asua yhä edelleen vanhempiensa luona. Tilastojen mukaan vähintään 50 % espanjalaisista nuorista asuu vanhempiensa luona vielä 30-vuotiaana ja espanjalaisnuoret ovatkin Euroopan ”viimeisiä” jotka lähtevät vanhempien suojasta.

Oma puolisonikin asui vanhempiensa luona vielä 30-vuotiaana koska se oli helpompaa ja huolettomampaa. Ja toki kotona asuminen on myös taloudellisesti kannattavampaa ja erittäin näppärä tapa kerätä kasaan rahaa oman asunnon ostamista varten.

Perhe on Espanjassa yhä edelleen yhteiskunnan arvostetuin instituutio vaikka se onkin kokenus suuria muutoksia varsin lyhyessä ajassa. Espanjalaiset haluavat kuitenkin yhä edelleen kuulua perheeseen ja suurimmalle osalle perhe onkin elämän tärkein asia. Ei työ, ei raha, ei omaisuus. Perhe. 

Eikä perheellä siis tarkoiteta pelkästään ydinperhettä vaan siihen katsotaan kuuluvaksi kaikki lähisukulaiset tädeistä setiin, serkkuihin ja jopa pikkuserkkuihin asti. Mutta etenkin isovanhemmat, abuelos, ovat tärkeässä roolissa.

Vaikka perhe on muutoksessa niin siitä huolimatta perheet vaalivat yhä edelleen varsin perinteisiä arvoja. Yhteisöllisyys, solidaarisuus, yhteenkuuluvuus, muiden huomioiminen ja kunnioittaminen ja hyvä kommunikointi – siinä muutamia espanjalaisen perheen kulmakiviä.

Perheinstituutio on kuitenkin kokenut isoja muutoksia vain muutaman vuosikymmenen aikana. Francon valtakaudella katolinen kirkko vaikutti voimakkaasti espanjalaisten perhe-elämään: avioliitto oli mahdollinen vain katolisen kirkon siunauksella ja esim. avioerot eivät olleet mahdollisia. Tuohon aikaan perheen kokoonpano oli vielä melko yksiselitteinen: isä ja äiti naimisissa ja perheessä oli useita lapsia.  Avioliitto käsitettiin lähinnä katolisten oppien mukaisesti suvunjatkamistarkoituksessa.

Ovenavaus perheiden muutosprosessille oli vuonna 1981 tullut avioerolaki, jota myöhemmin vielä helpotettiin ja nykyään avioeron saa jopa muutamassa kuukaudessa. Eikä sitä ennen tarvita edes asumuseroa. Avioerot ovatkin Espanjassa nykyään arkipäivää ja n. 30 % aviopareista eroaa jo viiden vuoden kuluessa naimisiinmenosta. Kaikista avioliitoista yli puolet päättyy nykypäivänä eroon.

Kaikesta huolimatta avioliitto on kuitenkin säilyttänyt suosionsa espanjalaisten keskuudessa ja vuosittain solmitaan vajaa 200.000 avioliittoa. Nykyään suurin osa pareista kuitenkin vihitään siviiliseremonialla – vuosi 2008 on käännekohta jolloin siviilihäät ohittivat suosiossa kirkolliset häät.  

Kohti vielä suurempaa muutosta tapahtui hallituskaudella 2004-2008 kun Espanjassa säädettiin laki, joka oikeutti samaa sukupuolta olevat solmimaan siviiliavioliiton. Tämä oli iso muutos katolisessa Espanjassa.

Oli perhe sitten millainen tahansa niin muutoksista huolimatta se on yhä edelleen espanjalaisen yhteiskunnan kulmakivi, tiivis yksikkö johon kuuluvat eri sukupolvet ja jonka harteille on laitettu paljon vastuuta. Espanjassa ei ole esim. Suomen kaltaista sosiaaliturvaa joten perhe on se joka huolehtii täällä huolehtii tuesta ja turvasta. Jokainen auttaa muita omalla tavallaan ja tästä hyötyvät kaikki. Espanjalainen perheyhteisö luo vahvan tukiverkon eikä sukulaista tai perheenjäsentä jätetä pulaan.

Isovanhemmat huolehtivat usein lapsenlapsista vanhempien käydessä töissä, he laittavat ruokaa koko perheelle ja huolehtivat pyykeistä sekä muista toimista, joihin ei välttämättä työssäkäyvillä vanhemmilla olisi aikaa. Osittain tämä on pakon sanelema järjestely mutta toisaalta tästä järjestelystä hyötyvät kaikki- ei pelkästään nuoret vaan myös iäkkäät. Heistä huolehditaan perheen ja sukulaisten voimin ja hoitolaitoksiin laitetaan vasta siinä vaiheessa kun kotihoito on täysin mahdoton tehtävä.

Espanjalaisen perheen muuttuessa on vastaan tullut uudenlaisia ongelmia. Koska nuoret asuvat pitkään kotona missä vanhemmat huolehtivat ruoanlaitosta, vaatehuollosta, siivoamisesta, kaupassakäynnistä jne eikä kouluissakaan ole kotitalouden tapaista oppiainetta jossa opittaisiin ruoanlaiton, vaatehuollon, siivoamisen tapaisia tärkeitä perusasioita, monet nuoret ovat omaan kotiin muuttaessaan melkoisten haasteiden edessä. Ja ehkäpä tästä syystä tukeutuvat silloinkin paljon vanhempiensa apuun – ei ole mitenkään harvinaista että yksinasuva 30-vuotias vie edelleen pyykit pestäväksi ja silitettäväksi vanhempiensa luokse. Ja toki monet äidit tekevät tuon hyvin mielellään ja laittavat vielä mukaan parit tupperware-astiat täynnä ruokaa.

Syntyvyys on myös yksi espanjalaisen yhteiskunnan isoista ongelmista – tai tulee olemaan tulevaisuudessa. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut jatkuvasti (tällä hetkellä 31.5 vuotta) ja samaa tahtia on puolestaan perhekoko laskenut (tällä hetkellä 1.3 lasta / perhe).  Myös yli 40-vuotiaiden ensisynnyttäjien määrä on korkea (n. 7.5 % synnyttäjistä) ja lapsettomien pariskuntien määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana. Sama ongelma on toki muissakin länsimaissa mutta Espanjassa muutos on tapahtunut myöhempään ja se on ollut nopeampi ja voimakkaampi.

Espanjan väestö vanhenee ja vähenee – tällä hetkellä maassa on enemmän yli 65-vuotiaita kuin alle 14-vuotiaita. Ja luvut olisivat vieläkin hurjempia ilman siirtolaisten tuomaa positiivista vaikutusta syntyvyyteen. He nimittäin ovatt keskimäärin nuorempia, saavat lapsia paljon nuorempana ja lisäksi perheissä on paljon enemmän lapsia. Vaikutus on merkittävä sillä espanjalaisista n. 12 % on ulkomaalaistaustaisia.

Moni meistä 40-50 vuotiaista miettii kovasti että millaiselta näyttää meidän lastemme tulevaisuus – minkälainen on espanjalainen perhe ja sen asema siinä vaiheessa kun meidän lapsemme perustavat omia perheitään. Me olemme nimittäin oikeastaan ensimmäinen sukupolvi jossa naiset ovat kouluttautuneet ja olleet aktiivisesti mukana työelämässä. Moniko tulevaisuuden abueloista on valmis hoitamaan jälkipolvea kuten tähän asti on ollut tapana vai pystyykö yhteiskunta muuttumaan perheiden mukana.

Minkälaista on sitten elämä espanjalaisen perheen kanssa?

Äänekästä. Espanjalaiset ovat äänekkäistä ja kun paikalla on perhettä ja sukua niin taatusti desibelit kohoavat punaisen puolelle. Kaikki puhuvat päällekkäin ja kädet viuhuvat. Ulkomaalaisten mielestä vaikuttaa siltä että kaikki puhuvat yhtä aikaa eikä ketään kuuntele. Suomalaisen ruokapöydän harras hiljaisuus on espanjalaiselle kauhistus.

Kaikenlainen meteli kuuluu täällä elämään eikä muiden rauhan tai hiljaisuuden tarvetta myöskään osata ottaa huomioon.

Tunteikasta. Espanjalaiset rakastavat täysillä ja osaavat näyttää tunteensa – niin hyvässä kuin pahassa. Jopa teinit heittävät hyvällä mielellä poskipusut vanhemmille ja isovanhemmille eikä niitä koeta mitenkään nolona.

Kun espanjalaisella on hauskaa, se näkyy ja kuuluu. Ja kun ketuttaa niin se vasta näkyykin ja kuuluu myös. Espanjalaiset osaavat tapella ja kaiken lisäksi hyvin äänekkäästi ja dramaattisesti. Kaikki hetket eletään suurella tunteella ja jokainen espanjalainen tuntuu olevan oman saippuaoopperansa tähtinäyttelijä.

Sosiaalista. Espanjalaiset ovat todella sosiaalista kansaa ja täällä on täysin luontevaa että kaikenikäiset sukulaiset viettävät aikaa keskenään. Isovanhempia ei käydä tapaamassa vain joskus ja jouluna vaan he ovat osa perheen arkea. Siis silloin kun he jossain lähellä asuvat. Perhe ja suku ei ole rasite vaan rikkaus.

Espanjalaisille yksinäisyys onkin sitten vaikeampi juttu ja esim. syöminen yksin koetaan oudoksi koska ruokailu on nimenomaan yksi päivän tärkeistä sosiaalisista hetkistä. Toimistoissa työt keskeytyvät lounastunnin ajaksi kun kaikki suuntaavat yhtäaikaa lähiravintolaan pitkälle lounaalle.  

Myös kotiseinien sisällä elämä on sosiaalista eikä tilantarve ole yhtä suuri kuin esim. suomalaisilla. Aikuiset lapset asuvat usein vanhempiensa luona vielä kolmekymppisenä ja on mahdollista että samaan kotiin muuttavat vielä isovanhemmatkin siinä vaiheessa kun eivät pärjää enää omassa kodissaan. Espanjalainen sananlaskukin sanoo: donde cabe 1 caben 2 eli minne mahtuu yksi, mahtuu kaksi tai minne mahtuu 2 mahtuu neljä.

Rentoa. Espanjalaiset ottavat elämän hyvin löysin rantein eikä asioita jakseta kauheasti suunnitella etukäteen. Siinä missä esim. pohjoismaalainen haluaa usein suunnitella esim. lomansa ajoissa jotta voi varata lennot & majoitukset silloin kun valinnanvaraa on vielä paremmin niin espanjalaisessa perheessä lomien suunnittelu jää yleensä viime hetkeen ja se on melkoista kaaosta sekä improvisaatiota yhden halutessa yhtä ja toisen toista ja kuitenkin kaikkien pitäisi päästä samalle reissulle mukaan. Mutta loppujen lopuksi asiat järjestyvät ja vaikka suunnitelmat ehkä muuttuvat matkan varrella ja moneen kertaan niin kaikki ovat kuitenkin tyytyväisiä ja iloisia siitä että on päästy lomalle yhdessä.

Espanjalaisessa perheessä elämä on siis vauhdikasta, värikästä, äänekästä, iloista, dramaattista, jatkuvaa säätämistä, sopeutumista, toisien auttamista ja hyvin antoisaa. Mutta kuten espanjalainen sanontakin sanoo: La familia lo es todo. Family is everything, perhe on kaikki kaikessa.

Ja itsellekin on rikkaus olla mukana osana espanjalaista perhettä. Toki lienee ihan positiivinen juttu myös se, että suomalaisuus tuo siihen omat pienet vivahteensa ja esim. tytär saa näin parhaimmat puolet molemmista kulttuureista.