Kategoria: Sin categoría

Joulukuu on mennyt vauhdilla. Täällä Espanjassa oli joulukuun alussa koululaisilla pieni miniloma sillä 6. ja 8.päivä ovat täällä pyhiä ja niiden ansioista koululaisilla oli vapaata perjantaista seuraavan viikon torstaihin. Ja yhtäkkiä ollaankin siinä tilanteessa että ensi viikolla on edessä jo joulu.

Normaalisti olisimme hyödyntäneet tuon miniloman ja lähteneet jonnekin reissuun mutta puolisolla ei valitettavasti ollut lomaa. Ja tytärkin oli sitä mieltä, että jäädään vaan kotiin ja keksitään tekemistä täällä. Tarkoituksena olikin hyödyntää nuo vapapäivät ja käydä mm. ratsastamassa melkeinpä joka päivä.

Mutta valitettavasti kelit eivät suosineet ulkoilmapuuhia sillä kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet todella sateisia ja tällä viikolla on monin paikoin Espanjaa ollut rankkasateiden aiheuttamia tulvia. Ei toki täällä Madridissa.

Vaikka ihan joka päivä emme ratsastamaan päässeetkään niin toki muutaman kerran pääsimme sentään selkään. Tulevana viikonloppuna meillä piti nimittäin olla kouluratsastus-kisat mutta valitettavasti nekin jouduttiin näiden sateiden takia siirtämään tammikkuulle. Kentät kun ovat monin paikoin muistuttaneet lähinnä uima-allasta.

Koska alkuperäiset suunnitelmat eivät onnistuneet niin kehittelimme sitten muutamalle päivälle muuta puuhaa. Yhtenä päivänä tyttären luokkakaveri oli täällä koko päivän ja toisena puolestaan kävimme laskettelemassa Madridin Snowzone sisälaskettelupuistossa.

Eihän tuo nyt kummoinen rinne ole mutta oli ihan kiva päästä sentään aloittamaan laskukausi. Nyt vain toivomme, että jouluisella Suomi-lomalla olisi sen verran lunta että pääsisimme myös siellä laskemaan ja ennen kaikkea että Andorraan saataisiin vähitellen kunnon lumimyräkkä niin että rinteet olisivat siellä tammikuun lopussa mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Olisihan se ollut kivaa aloittaa laskukausi ihan oikeissa rinteissä mutta Madridin vuoristossa ei valitettavasti vielä ole lunta eikä laskettelukeskukset avoinna. Lähin olisi ollut Sierra Nevada eikä sielläkään ollut kuin 20 km rinteitä auki eli ei olisi ollut ajomatkan arvoinen reissu. Pohjoisempana olisi ollut kyllä ihan hyvin rinteitä auki, mm. Baqueira Beret jossa olisi rinteitä käytössä jo 100 km verran. Sinne olisimme varmasti ajelleetkin jos puolisolla olisi ollut lomaa. Mutta ehkä ensi vuonna sitten.

Hyödynsimme pyhät myös siihen, että aloimme virittäytyä joulutunnelmaan. Kävimme ajelemassa Madridin keskustassa ihailemassa jouluvaloja – meidän kylässä niitä ei nimittäin ole vielä sytytetty.

Ja tietysti koti koristeltiin jo jouluiseksi. Pipareitakin ehdittiin leipomaan ja glögiä on juotu jo pullokaupalla. Toki pääasiassa sitä alkoholitonta versiota.

Ja tietysti takkaa olemme polttaneet joka ilta. Ei lämmityksen takia vaan ihan tunnelman takia. Olemme aina unelmoineet kodista, jossa olisi takka ja nyt kun sellainen on niin siitä kyllä nautimme valtavasti.

Olimme jo syksyllä varanneet liput Cirque du Soleil-esitykseen ja olimme ne jo kokonaan unohtaneet. Kunnes eräänä päivänä puolison puhelin muistutti esityksestä. Onneksi – olisi harmittanut kovasti jos olisi arvokkaat liput jääneet käyttämättä.

Täällä Madridissa pyörii nyt siis Cirque du Soleil-sirkuksen Luzia-esitys. Tämä piti kai olla jo pari vuotta sitten mutta koronan takia esitykset jäivät tauolle. Mutta nyt sitten saapui taas sirkus kaupunkiin. Tai voiko tuota nyt sirkukseksi edes kutsua. Kyseessähän on enemmänkin akrobatia-esitys, jossa yhdistyvät tanssi, musiikki ja tarina, joka vie esitystä eteenpäin. Hauska yksityiskohta oli myös se, että mukana esityksessä oli myös suomalaisväriä sillä suomalainen freestyle-jalkapalloilija Emmi Björn on yksi esiintyjistä.

Hieno oli tämä Luzia-show mutta ehkä aavituksen verran enemmän pidin edellisestä Totem-esityksestä jonka näimme Gran Canarilla.

Ja vielä toinenkin kulttuuripläjäys on mahtunut tähän joulukuun alkuun sillä kävimme katsomassa Corta el cable rojo-stand up shown. Oli muuten hauska ja meidän 11-vuotias tytärkin tykkäsi vaikka osa jutuista toki häneltä meni vähän ohi. Mutta kaiken kaikkiaan hyvät naurut saimme.

Tämä on kyllä näitä Madridin parhaita puolia että kaikenlaista on tarjolla. Eli ei sateisemmat kelitkään haittaa kun on mahdollisuus tehdä sitten jotain muuta. Tämähän oli Gran Canarialla vähän ongelma että välillä aktiviteetit olivat vähän vähissä.

Luonnolle sateet ovat kyllä tehneet todella hyvää – takana kun on kai melkoisen kuiva, pitkä ja todella lämmin kesä. Ja syksy, joka jatkui varsin lämpimän oikeastaan joulukuun alkuun asti. Mutta nyt on sitten saatu sadetta muutaman kuukauden edestä. Ja kyllä sen huomaa – hienosti ovat pellot alkaneet jo vihertämään!

Vähitellen alamme tässä virittäytymään jouluun vaikka sitä emme täällä kotona vietäkään tänä vuonna. Puoliso sai nimittäin lomaa ja sehän tarkoittaa sitä, että me lähdemme Suomeen lomailemaan. Sen verran harvinaista herkkua on puolison jouluvapaa että se pitää ehdottomasti hyödyntää.

Takaisin kotiin palaamme sitten loppiaisen alla koska silloin vietetään sitä espanjalaisen joulun tärkeintä päivää. Osa lahjoista jää siis kotiin odottamaan Itämaan tietäjien saapumista ja ne avataan vasta tammikuun 6.päivän aamulla.

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Kulunut viikonloppu on mennyt aika pitkälle hevostelujen parissa sillä Madridissa järjestettiin kansainvälinen Madrid Horse Week-tapahtuma. Mistään uudesta jutusta ei ole kysymys vaan tapahtuma on järjestetty jo vuodesta 2012 lähtien mutta vähitellen se on kasvanut isommaksi, kansainvälisemmäksi ja yhä monipuolisemmaksi.

Me olimme mukana vasta toista kertaa mutta tästä on selvästi tulossa jokavuotinen perinne.

Tapahtuma järjestetään aina näin marraskuun lopussa, perjantaista sunnuntaihin. Kaikkina päivinä on ohjelmaa tarjolla pitkin päivää, aivan keskiyöhön asti. Ja ohjelmatarjonta on todella monipuolista – varmasti mielenkiintoista nähtävää ihan kaikkeen makuun. Jos vain sattuu hevosista yleensäkin pitämään. Toki ihan mielenkiintoista nähtävää myös muille – omakin puoliso jaksoi katsella muutamia kisoja katsella vaikka ei hevosista niin välitä.

Liput tapahtumaan voi ostaa etukäteen netin kautta ja ne tulevat yleensä myyntiin marraskuun alussa. Ja ne on myös suositeltavaa ostaa etukäteen sillä paikat menevät vauhdilla ja etenkin suosituimmat ajat eli pe- ja la-illat ovat usein loppuunmyytyjä jo ennen tapahtuman alkua.

Lippuja on tarjolla erilaisia – on aamupäivän lippuja, iltapäivän lippuja, illan lippuja, kokopäivän lippuja tai koko viikonlopun lippuja. Esim. kolmen päivän kokopäivälippu maksaa 120-140 euroa, katsomopaikasta riippuen.

Ohjelmaa on tarjolla eri areenoilla – pääkilpailut tietysti keskusareenalla jossa on este- ja koulukisojen välissä aina erilaista ”viihdyttävämpää” ohjelmaa jotta seuraaminen ei olisi liian raskasta. Ja jotta ne ei niin hevosista kiinnostuneet puolisot jaksaisivat hillua paremmin mukana.

Näitä ovat esim. pikkuponien ponyturf-laukkakisat ja Jump & drive- kisa, jossa pitää ylittää esteitä hevosella sekä itse hypäten ja lisäksi kaasutella Porchella tietty rata. Tänä vuonna oli perjantaina myös mielenkiintoinen ”korkeus” hyppykilpailu, jossa vähitellen nostettiin 6 esteen sarjassa viimeistä estettä. Aloituskorkeus oli 162 ja lopulta voittajaksi selviytyi 192 cm ylittänyt Maikel van der Vleuten Dywis HH-hevosellaan.

Toki erilaiset este- ja kouluratsastuskilpailut muodostavat ohjelman rungon. Yleensä matalimmat luokat ovat esteissä 125 cm mutta valtaosa on 140/145/150 cm luokkia. Tänä vuonna sunnuntaina oli myös 160 cm World cup-osakilpailu.

Kouluratsastuksessa kisataan yleensä kaksi kisaa – perjantaina on Grand Prix ja lauantaina World Cup Grand prix Freestyle- luokka.

Kaikissa on mukana aina kansainvälisiä huippuratsastajia sekä tietysti Espanjan omat parhaat ratsukot.

Pääareenan lisäksi ohjelmaa on myös muilla areenoilla ja seuraamaan pääsee mm. vikellystä, erilaisia hevos- ja tanssiesityksiä, ratsastusvalmennuksia huippuvalmentajien toimesta jne.

Lisäksi on oma areenansa doma vaqueralle ja siellä järjestetään myös tapahtumia läpi viikonlopun. Tapahtuma onkin erittäin suosittu lajin harrastajien keskuudessa.

Lisäksi on tietysti näytteilleasettajien alue, jossa voi tehdä ostoksia sekä muutamia kahviloita ja ravintoloita jottei alueelta tarvitse poistua sitä varten. Toki sekin onnistuu, jos haluaa välillä käydä muualla. Omasta mielestä näytteilleasettajia voisi olla jopa enemmänkin sillä väliajoilla on kiva käydä kiertelemässä ja ainakin kassien määrästä päätellen ihmiset myös tekevät ostoksia.

Madrid Horse week-tapahtuma järjestetään IFEMA-messukeskuksessa, joka sijaitsee melko lähellä lentokenttää eli sinne on helppo saapua myös muualta – suora metrolinja tuo nimittäin lentokentältä aivan alueen viereen (Feria de Madrid pysäkki). Aivan vieressä sijaitsee myös Novotel Madrid Campo de las Naciones -hotelli, jos kaipaa majoituspaikkaa aivan tapahtuma-areenan vieressä. Hotelli ei tosin ole mikään edullinen majoituspaikka mutta jos haluaa olla lähellä ja päästä helpolla niin siihen se on loistava vaihtoehto.

Toki lähialueilta löytyy myös paljon edullisempia majoitusvaihtoehtoja, esim. Barajasin alueelta ja myös sieltä pääsee tuonne IFEMAn alueella samaisella metrolinjalla. Barajas on siinä mielessä myös hyvä vaihtoehto että alueelta löytyy esim. laaja valikoima ravintoloita jos haluaa nähdä muutakin kuin hevosia.

Madrid Horse week on hevosten ystäville loistava mahdollisuus yhdistää kansainvälinen hevostapahtuma ja vierailu Madridissa. Eli hevostelujen ohessa tai niiden jälkeen voi käydä nauttimassa Madridista ja sen mahdollisuuksista.

Kun mietimme tulevaa asuinpaikkaa täällä Madridissa, yksi kriteeri oli se että lähellä olisi hyviä ratsastustalleja. Laji on tärkeä minulle ja tyttärelle, tarvitsemme säännöllistä turpaterapiaa joten noita karvaturpia on syytä löytyä jostain läheltä. Ihan oman mielenterveyden tähden 😉

Sopivan paikan löytäminen ei ole kuitenkaan ollut mikään helppo prosessi sillä ratsastuskouluja sekä -talleja on täällä meidän asuinpaikan ympäristössä ihan valtava määrä. Noin äkkiseltään laskettuna 20 min ajomatkan säteellä on ainakin 30 tallia. Urakkaa on siis riittänyt kun olemme talleja käyneet testaamassa.

Tähän mennessä olemme testanneet 10 tallia ja toistaiseksi testailut ovat nyt jäissä. Sillä löysimme jo pari kivaa paikkaa. Käymme nyt niillä talleilla vuorotellen ja tulevaisuudessa sitten katsomme, että jatkammeko vielä etsintää vai olisiko näistä talleista joku sellainen mistä voisi tulla vakiopaikka.

Tyttären kannalta yksi vakiotalli olisi tietysti parempi vaihtoehto koska näin löytyisi helpommin ystäviä tallilta. Hevostelu on paljon muutakin kuin pelkkää ratsastamista.

Mutta toisaalta hyvää tässä ratkaisussa on se, että tytär pääsee ratsastamaan hyvin erilaisilla hevosilla ja erilaisten opettajien valvovan silmän alla. Eli tämä kehittää valtavasti ja itse asiassa näiden kahden kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti kehittymistä.

Kaikki testatut tallit ovat olleet aika erilaisia. Muutama karsiutui heti testitunnin jälkeen pois – yksi oli vähän turhan ”elitistinen” talli ja kaiken lisäksi siellä tuntui olevan ihan liikaa väkeä eli kovin persoonatonta menoa. Sellainen liukuhihnameininki ei meitä houkuttele. Muutama taas jäi pois koska emme pitäneet erityisesti heidän tavastaan opettaa, pitää tunteja eikä hevosetkaan olleet mitään kummallisia hintaan nähden.

Jäljelle jäi lopulta kolme tallia, joissa käymme nyt siis vuorotellen. Kerran viikossa jokaisella tallilla. Kaikki paikat ovat todella erilaisia ja itse asiassa näistä on jo yksi karsiutumassa pois koska en oikein pidä siitä miten siellä kohdellaan hevosia.

Hinnat ovat vaihdelleet talleilla todella paljon, halvimmillaan olemme maksaneet 15 € tunnista, kallein maksoi 38 euroa. Eikä tuo kallein todellakaan ollut yhtään sen parempi kuin tuo halvin.

Me maksamme tällä hetkellä halvimmassa paikassa 15 € tunnista mutta tämä on se paikka, joka jää tämän kuun jälkeen pois. Toisella tallilla maksamme tällä hetkellä 17.50 € / tunti mutta hinta laskee siellä 15 euroon jos käymme kaksi tuntia viikossa. Eli tulevaisuudessa käymme kaksi kertaa viikossa tuolla tallilla koska siellä hevoset ovat ihan ok, tallilla on hyvä tunnelma, opettajat ovat ihan päteviä jne eli siitä voi hyvinkin tulla meidän vakiotalli tulevaiuudessa.

Kerran viikossa käymme yksityistunnilla kouluvalmentajan luona ja maksamme tuosta lystistä 30 € / tunti. Mutta se on kyllä hintansa arvoinen sijoitus. Kyseessä on pieni yksityistalli jossa valmentaja pitää tuntia vain meille kahdelle ja käytössä olevat hevoset ovat todella huippuluokan kouluratsuja jotka osaavat kaikki mahdolliset temput. Itse olen päässyt tekemään jo laukkapiruetteja, piaffia, sarjavaihtoja eli juttuja, joita ei yleensä ratsastuskoulussa pääse tekemään. Myös tytär on saanut kokea minkälaista on ratsastaa hevosella, joka todellakin osaa asioita ja pystyy opettamaan tyttärelle ihan uusia asioita.

Tallissa on toki myös omistajien lasten poni jonka kanssa voi touhuta sitten tunnin jälkeen.

Kaikilla talleilla on mahdollisuus päästä myös maastoilemaan eli olosuhteet ovat senkin puitteissa kohdillaan. Tämä on nimittäin asia jotka kaipasimme kovasti Kanarialla koska siellä ei ollut mitään mahdollisuutta käydä maastoilemassa.

Tähän asti olemme käyneet ratsastamassa keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin mutta yritän saada tuon sunnuntain tunnin vaihdettua perjantaille, jotta viikonloppuna olisi edes yksi päivä vapaana muille suunnitelmille.

Keskiviikon ratsastus on siinä mielessä vähän ”hankala” että saavumme kotiin vasta klo 20 aikaan ja se tarkoittaa, että edessä on vielä kotiläksyt, suihku, illallinen ja muut iltatoimet eli nukkumaan päästään usein vasta puolenyön aikaan.

Mutta uskoisin kuitenkin että tuo keskellä viikkoa oleva turpaterapiahetki tuo tarpeellisen tauon koulujuttuihin sekä energiaa loppuviikkoon. Luonnossa ja eläinten kanssa oleminen on myös parasta mahdollista mindfulnessia!

Täällä Espanjassa vietettiin monissa paikoissa viime viikonloppuna ns. puentea eli pitkää viikonloppua. Osa kouluista oli ottanut maanantain vapaaksi sillä tiistai oli pyhä ja näin saatiin luotua pitkä viikonloppuvapaa. Näitä täällä Espanjassa harrastetaan ihan kiitettävästi.

Me tietysti hyödynsimme tämän pitkän vapaan ja lähdimme käymään Gran Canarialla, entisellä kotisaarella. Lupasimme nimittäin tyttärelle, että tulemme käymään saarella aina kuin mahdollista jotta hän pääsee näkemään saarella olevia ystäviään. Ja lupaus on lupaus.

Perjantaina hain tyttären koulusta vähän etuajassa jotta ehtisimme saarelle vielä ihmisten aikaan. Joten ehdimme vielä nauttimaan illasta rannalla! Uimassa emme käyneet mutta teki ihan hyvää upottaa varpaat hiekkaan.

Illallisen nautimme kävimme vielä illallisella Silken Saas-hotellin kivalla kattoterasilla, jossa oli myös livemusiikkia tarjolla.

Lauantaina kävimme meidän vanhalla tallilla tervehtimässä tuttuja – sekä ihmisiä että niitä karvaisempia kavereita. Tyttärellä oli jo vähän ikävä lempiponiaan joten turpaterapia teki hyvää.

Iltapäivän ja illan vietimme puolestaan tyttären ystävän ja hänen äitinsä seurassa Holiday World-huvipuistossa.

Asunnolle ehdimme pitkän päivän päästä vasta puolenyön aikaan. Majoitumme Las Palmasissa, puolison työkaverin asunnossa jonka he lainasivat meille syys-lokakuun ajaksi. Ja vielä ilman mitään korvausta! On kyllä mahtavaa kun on tuollaisia työkavereita.

Sunnuntaina oli puolestaan ohjelmassa vesipuistopäivä serkkuni ja hänen perheensä kanssa. He olivat Gran Canarialla lomalla joten totta kai halusimme viettää aikaa myös heidän kanssaan.

Iltapäivällä kahvittelimme meidän entisten naapureiden kanssa ja yöksi puoliso suuntasi viimeiseen työvuoroon. Me vietimme sen sijaan rauhallisen illan huoneistossa ja tilasimme ruokaa lähiravintolasta kotiintuotuna.

Maanantaina tytär vietti koko päivän ystävänsä seurassa ja meillä oli puolestaan puolison kanssa kaikenlaista puuhaa – virallisia paperihommia, asunnon siivousta jne. Tytöt olivat käyneet tietysti halloween-asuissa trick or treat – kierroksella ja melkoiset kassit olivat karkkeja keränneet.

Viikonloppu oli melko intensiivinen mutta tällä tavalla ehdimme lyhyessä ajassa näkemään mahdollisimman monta tärkeää ihmistä. Mikä oli reissun päätavoite.

Tähän viikonloppuun päättyivät myös puolison työt saarella eli tiistaina palasimme koko perhe vihdoin kotiin Madridiin. Takana on neljä kuukautta jolloin puoliso on kulkenut mantereen ja saaren väliä viettäen vapaat meidän seurassa täällä mantereella ja palannut sitten töihin saarelle. Aika rankkkaa mutta nyt se on ohitse ja pääsemme vihdoin nauttimaan perhe-elämästä täällä Madridissa.

Madridiin muuton myötä meillä oli edessä uuden koulun etsintä ja valinta. Olimme auttamattomasti myöhässä sillä yleensä koulupaikkoja haetaan keväällä eikä vasta kesäkuun lopussa kun koulut ovat jo lopettamassa kouluvuotta.

Muutto tuli ajankohtaiseksi vähän yllättäen ja nopeammin kuin olimme osanneet odottaa ja tästä syystä jouduimme valitsemaan koulun hieman normaalia nopeammalla aikataululla. Ja kaiken lisäksi ilman tietoa siitä, että missä päin Madridia tulisimme edes asumaan.

Koulun valitseminen ei täällä Espanjassa ole välttämättä mikään yksinkertainen prosessi. Jos olisimme halunneet koulupaikan ns. lähikoulusta (julkinen tai valtion tukema yksityiskoulu), olisi meillä pitänyt olla osoite kyseisen kunnan alueella. Mutta mehän teimme kauppakirjat vasta syyskuun alussa eli tämä vaihtoehto ei tullut edes kyseeseen. Yritimme tätä tiedustella mutta vastaus oli selvä – osoite pitää olla kunnan alueella että koulupaikka voidaan tarjota. Julkisissa kouluissa on myös omanlainen pisteytysjärjestelmä jonka mukaan koulupaikat jaetaan eikä lähin koulu ole välttämättä se josta paikka aukeaa.

Me toivoimme tyttären jatkavan mahdollisimman samantyylisessä koulussa kuin missä hän oli Kanarialla eli kaksikielisessä kansainvälisessä koulussa, jossa olisi mahdollisuus opiskella saksaa toisena vieraana kielenä. Tämä tarkoitti tietysti sitä että piti lähteä tutkailemaan yksityiskoulujen tarjontaa.

Onneksi Madridin kaltaisessa suurkaupungissa on valinnanvaraa sillä täällä on tuhansia kouluja ja kaiken lisäksi Madrid on siitä poikkeuksellinen alue, että täällä on jopa yksityiskouluja enemmän kuin mitä julkisia! Ja nuo yksityiskoulut eivät edes välitä asuinpaikasta.

Yksityiskoulujahan täällä on tarjolla jokaiseen makuun – on tiettyä pedagogiaa noudattavia kouluja (Montessori, Reggio, Waldorf…), eri maiden järjestelmiä noudattavia kouluja (britti-koulut, amerikkalaiset koulut, ranskalainen, saksalainen, skandinaavinen, sveitsiläinen…), uskonnollisia eli katolisia kouluja ja lisäksi valtava määrä erilaisia kansainvälisiä kouluja. Eli valinnanvaraa on enemmän kuin tarpeeksi.

Ja lisäksi tarjolla on myös valtava määrä valtion tukemia yksityiskouluja, ns. concertado-kouluja, joissa kuukausimaksut ovat selvästi edullisempia kuin täysin yksityisissä kouluissa. Tällainen löytyy myös meidän alueelta mutta valitettavasti näissä on myös ehtona se, että asuinpaikka pitää löytyä kyseisen kunnan alueelta siinä vaiheessa kun paikkaa hakee.

Meillä oli mielessä yksi suosikki, josta olisimme halunneet saada paikan ja kävimme koululla jopa vierailukäynnillä mutta valitettavasti siellä ei loppupeleissä ollutkaan paikkaa vapaana tälle vuodelle. Jouduimme siis etsimään toisen vaihtoehdon ja aikaa tuohon etsintään oli käytännössä muutama päivä. Kaiken lisäksi emme olleet tuolloin edes Madridissa eli jouduimme tekemään päätöksen koulusta nettisivujen, puhelinhaastattelun ja satunnaisten suositusten perusteella. Tilannetta hankaloitti myös se, että olin tuolloin jo tyttären kanssa Suomessa lomailemassa kun taas puoliso puolestaan Kanarialla.

Koska aika oli käymässä vähiin ja halusimme varmistaa että tyttärelle olisi koulupaikka syyskuussa olemassa, menimme sieltä mistä aita on matalin. Alkuperäisen ykkösvaihtoehdon vieressä sijaitsi toinen koulu, joka nettisivujen perusteella vaikutti hyvältä. Koulu mainosti itseään innovatiivisena ja sen tavoitteena on kasvattaa ”terveitä”, kriittisesti ajattelevia, vapaita, muita kunnioittavia, vastuunkantajia ja kyvykkäitä suunnittelemaan oman tulevaisuutensa. Vaikutti siis kaikin puolin hyvältä. Myös puolison muutamalla ystävällä oli hyviä kokemuksia koulusta joten niiden perusteella lähdimme hakemaan paikkaa. Jonka myös saimme. Mutta emme ehtineet vierailemaan koulussa ja haastettelukin tehtiin ihan vain puhelimitse.

Syyskuun 5.päivä suuntasimme sitten kouluun tietämättä sen enempää että mitä odottaa. Pystyimme vain laittamaan sormet ristiin ja toivomaan, että koulu vastaisi meidän toiveitamme, tytär saisi sieltä ystäviä ja viihtyisi hyvin.

Meidän neitihän meni nyt primarian eli alakoulun viimeiselle eli 6.luokalle. Ensi vuonna on edessä siirtyminen secundariaan eli yläkouluun mutta sitä varten ei tarvitse vaihtaa koulua vaan samassa koulussa pystyy opiskelemaan bachilleraton eli lukion loppuun asti.

Tämä uusi koulu on periaatteessa melko samantyylinen kuin edellinen koulu Kanarialla. Isohko (n. 800-1000 oppilasta), kansainvälinen, kaksikielinen ja espanjalaista opetusjärjestelmää noudattava yksityiskoulu. Puolet tunneista on espanjaksi, puolet englanniksi. Lisäksi tytär opiskelee saksaa kuten edellisessä koulussa.

Tyttärelle tärkeä asia oli se, että uudessa koulussa ei olisi koulupukua vaan saisi vihdoinkin mennä kouluun ihan omilla vaatteilla. Ja tämä toteutui.

Isoin ero vanhan ja uuden koulun välillä on ehdottomasti se, että tämä uusi koulu on astetta vaativampi. Oppilailta edellytetään parempia taitoja ja tietoja kuin mitä Kanarian koulussa. Näin kärjistettynä voisi sanoa, että jos Kanarialla on 9-10 arvosanojen oppilas niin täällä Madridissa samoilla tiedoilla ja taidoilla päästään korkeintaan 8 arvosanaan. Mutta tämä oli toki tiedossa jo etukäteen.

Miten koulualoitus on sitten sujunut?

Koulu lähti onneksi sujumaan hyvin ja heti ensimmäisenä päivänä tytär sai ystäviä, pääsi mukaan porukkaan ja koulun juttuihin. Tämä oli iso helpotus sillä tuossa iässä ystävät ovat tärkeä asia.

Luokanvalvoja on pitänyt meihin myös ahkerasti yhteyttä ja päivittänyt kuulumisia. Ensimmäisten päivien jälkeen hän soitti meille, seuraavalla viikolla oli vanhempainilta ja sitä seuraavalla viikolla opettaja soitti taas henkilökohtaisesti. Viime viikolla saimme myös sähköpostia ja marraskuun alussa meillä on puolestaan vuorossa henk.koht. tapaaminen luokanvalvojan kanssa.

Kotiläksyjen määrä on tänä vuonna kasvanut aika merkittävästi sillä edellisessä koulussa tytär ehti yleensä tekemään kaikki tehtävät jo koulussa sillä aikaa kun opettajat selittivät samaa asiaa kolmannen kerran oppitunnin aikana. Mutta tässä koulussa tahti on selvästi erilainen.

Toki läksyjä ei ole ollut ihan joka päivä mutta keskimäärin niitä on n. 30-40 min. Jonain päivinä myös paljon enemmän. Yhtensä sunnuntaina tytär vietti koko iltapäivän eli klo 16-21 matematiikan kotitehtävien parissa – pitäen vain yhden 15 min tuona aikana.

Silloin kävi kyllä vähän sääliksi ja mietin, että olemmeko tehneet väärän päätöksen koulun suhteen. Koen jotenkin, että lähes 8-tuntinen koulupäivä pitäisi itsessään olla jo ihan riittävän pitkä että kaiken tarpeellisen ehtisi oppia koulussa eikä pitkän koulupäivän jälkeen pitäisi enää kotitehtäviin käyttää tunteja. Saatikka kokonaisia iltapäiviä. Kokeisiin valmistautuminen on tietysti asia erikseen.

Olen kuitenkin yrittänyt pitää omat ajatukseni positiivisina lisääntyneestä opiskelumäärästä huolimatta sillä tärkeintä on se että tytär itse on ollut ensimmäisestä päivästä lähtien positiivisella mielellä. Vaikka läksyjä ja opiskeltavaa on ollut paljon aikaisempaa enemmän niin hän on yllättävän hienosti ottanut niistä vastuuta.

Hän on myös tiedostanut sen, että entisessä koulussa edettiin paljon hitaammin ja välillä hän tosiaan kyllästyi siellä koska opettajat joutuivat kertaamaan asioita niin monta kertaa.

Uskoisin kuitenkin että kunhan tämä alku saadaan tästä selvitettyä niin vähitellen tuo kotiläksyjen määräkin tasaantuu. Toivottavasti.

Koulupäivän pituus

Koulua on joka päivä klo 9.30-17 ja kotona olemme yleensä vasta klo 17.20. Tämä tarkoitta sitä että iltapäivän tunnit on käytettävä hyväksi varsin tehokkaasti jos haluaa tehdä muutakin kuin niitä läksyjä. Mielenterveyden kannalta olisi nimittäin hyvä saada muutakin ajateltavaa kuin koulu ja läksyt.

Tästä syystä olemme palanneet harrastusten osalta tuttuihin rutiineihin eli käymme kolmesti viikossa ratsastamassa. Arki-illan ratsastus tosin tarkoittaa sitä, että sinä iltana joudumme tekemään kotiläksyt varsin myöhään ja näin ollen myös illallinen ja nukkumaanmeno venyvät lähemmäksi puolta yötä. Mutta näitä uhrauksia on joskus tehtävä.

Tuossa pidemmässä koulupäivässä on kuitenkin se kiva puoli että lounaan jälkeen koulussa on peräti 1.5 tunnin tauko. Tuon ajan voi viettää halutessaan koulun tarjoamien harrastusten parissa taikka sitten ystävien kanssa ihan vain hengaillen. Eli se aika mikä normaalisti kuluisi koulun jälkeen näihin juttuihin, tulee nyt hoidettua jo koulupäivän aikana.

Yhteiset tapaamiset ystävien kanssa koulupäivän jälkeen ovat nimittäin astetta haastavampia koska oppilaat asuvat aivan eri puolilla kaupunkia. Mutta varmasti sekin aika vielä tulee että niitäkin varten pitää järjestää aikaa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että tytär on viihtynyt koulussa. Ja sen verran tyytyväinen hän on tähän uuteen kouluu että ainakaan tällä hetkellä hän ei olisi valmis vaihtamaan koulua vaikka alkuperäisestä ykköskoulusta vapautuisi paikka. Mehän olemme edelleen jonossa sinne ”ykkösvaihtoehtoon” ja jos paikka jossain vaiheessa vapautuu niin ensisijaisesti sitä tullaan tarjoamaan meille.

Itse tykkään siitä toisesta koulusta ehkä hieman enemmän mutta tytär on sitä mieltä, että hän ei haluaisi vaihtaa ja että hänen koulunsa on kuulemma parempi. Loppupeleissä päätös on tietysti hänen.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisten kuukausien perusteella voimme todeta, että koulualoitus on sujunut paremmin kuin osasimme odottaa. Koulu ei ole ehkä aivan sitä mitä odotimme mutta on ollut hieno seurata miten hienosti tytär on tällaisesta isosta ja vähän yllättäen tulleesta muutoksesta selvinnyt. Tällaiset kokemukset kasvattavat ja opettavat valtavasti.

Tuntuu uskomattomalta että asumme Madridissa mutta kuitenkin pienessä kylässä maaseudulla. Madridin upea siluetti näkyy kotimme ikkunoista ja yölliset valot muistuttavat että olemme suurkaupungin kupeessa. Mutta toisaalta ikkunoista vilahtavat myös äärettömyyksin jatkuvat viljapellot. Aika mahtavaa!

Olemme niin lähellä mutta kuitenkin sopivan kaukana.

Meidän kylä on yksi Madridin 179:stä kunnasta ja asukkaita tässä pikkupueblossa on n. 8000. Yhteensähän Madridissa on n. 6.7 miljoonaa asukasta eli varsin pienestä paikasta on kysymys.

Pienestä koostaan huolimatta tämä kylä on varsin aktiivinen ja tarjoaa kaikki peruspalvelut. On omat koulut (mahdollisuus käydä bachillerato eli paikallinen lukio omassa kylässä), kirjasto, urheilutalo (jossa mahdollisuus harrastaa kaikenlaisia lajeja), useita ruokakauppoja, ravintoloita, muutama pankki, posti, terveyskeskus ja muut tärkeät palvelut. Mutta toisaalta kaikki Madridin palvelut ovat vain 15-30 minuutin ajomatkan päässä. Eli perusjutut saa ihan omalta kylältä mutta 15-3 minuutin ajomatkan päästä löytyvät jo kaikki mahdolliset kaupat ja huvitukset mitä kuvitella saattaa.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään uinuva syrjäkylä eli täältä ei tarvitse ajella muualle aktiviteettien perässä vaan tarjolla on jos jonkinlaista tekemistä niin lapsille kuin aikuisille. Harrastuksia on esim. lapsille tarjolla ihan laidasta laitaan: koripallo, lentopallo, voimistelu, karate, judo, jalkapallo, tennis, taitoluistelu (rullaluistimilla), padel, kiipeily, tanssi, juoksu jne. Osa näistä lajeista tarjoaa harjoittelumahdollisuuksia myös aikuisille.

Näiden lajien lisäksi on tarjolla kaikenlaisia liikuntatunteja (pilates, jooga, kuntopiiri, zumba, tanssi, spinning jne). Toki täällä on mahdollisuus harrastaa muutakin kuin liikuntaa – tarjolla on mm. ompelukerho, mindfulness, viininmaistelu, teatteri, erilaiset instrumentit, kuoro, shakki, maalaus, keramiikka, nypläys jne. Myös ikäihmisille on tarjolla omia aktiviteetteja.

Täällä meidän kylällä järjestetään säännöllisesti myös kaikenlaisia retkiä, tapahtumia, kilpailuita, juhlia jne. Tässä viime aikoina on ollut mm. espanjalaisen munakkaan valmistuskisa, paella-kisa, juoksukisa, hawaiji-teemajuhlat, pyöräretki jne.

Kesällä puolestaan oli vesi-teemajuhlaa lapsille, ulkoilmaleffanäytöksiä kylän aukiolla, ibiza-teemajuhlat koko perheelle, musiikkifestivaali, puistopenkkien maalauskisa, yöllinen pyöräretki, kylän yhteinen grillausilta jne.

Tällä hetkellä vietetään kylän suojelupyhimyksen juhlia jotka kestävät kokonaisuudessaan pari viikkoa ja tänä aikana on tarjolla kaikenlaista ohjelmaa. Ja mikä parasta niin nämä tapahtumat vetävät väkeä paikalle eli ihmiset ovat myös aktiivisesti mukana.

Vaikka emme kylästä tunne vasta muuta kuin seinänaapurit niin silti on ollut hauska käydä nauttimassa tunnelmasta!

Näin yhden kuukauden asumisen jälkeen olemme ehdottomasti sitä mieltä, että valitsimme hyvän asuinpaikan. On mahtavaa, että voimme kotiovelta hurauttaa maastopyörällä polkemaan peltojen keskellä mutta toisaalta Madridin huvitukset ja mahtava kulttuuritarjonta on vain 20-30 min ajomatkan päässä.

Jokaisessa maassa on luonnollisesti erilaiset vaatimukset asunnoille ja toki myös kulttuuri tuo koteihin omat lisänsä.

Mutta mitäpä erikoisuuksia löytyy espanjalaisesta kodista?

Sisälle aukeavat ovet ja kahvaton ulko-ovi

Kun astut espanjalaiseen kotiin, älä yritä avata ovea ulospäin vaan työnnä se sisälle. Tosin avaamiseen tarvitset avaimen sillä ovessa ei ole kahvaa josta oven voisi avata. Se pitää siis avata avaimella.

Ovi lukitaan usein myös avaimella sisältäpäin ja avaimet jätetään paikoilleen. Jotkut tekevät näin vain yön ajaksi, toiset jopa päivällä. Avain jätetään lukkoon siitä syystä, että näin ei pääse sisälle vaikka olisi avain olemassa.

Tässä on kuitenkin se pieni riski, että jos itse unohtaa avaimen lukkoon ja laittaa oven kiinni niin sitä ei saa ulkopuolelta enää auki vaikka ovi ei olisi edes lukittu. Riittää kun se avain on siellä lukkopesässä. Silloin ainoa vaihtoehto on soittaa lukkoseppä paikalle vaihtamaan koko lukko!

Myös sisäovet aukeavat aina huoneen sisälle. En tykkää ollenkaan sillä se tekee monesti pienistä huoneista vielä pienempiä. Mutta näin vain on…

Pyykinpesukone keittiössä

Suomalaisena olen tottunut siihen, että pyykinpesukone löytyy kodinhoitohuoneesta tai pesuhuoneesta. Täällä kodinhoitohuone löytyy aika harvasta kodista eikä sitä pesukoneliitäntääkään löydy pesuhuoneesta.

Joissakin asunnoissa on ulkotilassa oleva lavadero-koppi, pieni varasto, joka on tarkoitettu pesukoneelle. Jos sellaista ei löydy niin loogisin paikka pesukoneelle on tietysti keittiössä.

Lämminvesivaraaja keittiössä

Myös lämminvesivaraaja löytyy yleensä keittiöstä – jonkun kaapin sisältä. Sinne se mahtuu koska se on yleensä naurettavan pieni. On ihan yleistä, että 2-3 hengen asunnossa sähköisen lämminvesivaraajan koko on 50 litraa. Hyvällä tuurilla 80 litraa.

Aika monissa kodissa vesi lämpeää kuitenkin kaasulla. Joko kaasupullon kaasulla taikka kotiin tulee kaasu suoraan putkia pitkin. Näin esimerkiksi on meillä.

Tässä on vain se ärsyttävä juttu, että lämmintä vettä pitää odotella minuuttikaupalla eli hanasta ei tule heti kuumaa vettä kuten sähkölämmitteisen varaajan kanssa. Vettä kuluu siis ihan turhaan.

Kaasupullojen kanssa taas voi käydä niin, että pullo on tyhjä ja jos ei ole varapulloa odottamassa niin sitten suihkutellaan kylmällä vedellä. Voi tosin olla että ensi talvena monissa kodeissa suihkutellaan pääasiassa kylmällä vedellä jos kaasua ei ole tarjolla tai jos hinnat kohoavat aivan pilviin…

Lankapuhelin

Yllättävän monesti espanjalaisesta kodista löytyy edelleen lankapuhelin sillä kiinteiden nettiliittymien yhteydessä se tulee yleensä maksutta lisänä. Meilläkin on sellainen vaikka siihen ei soita oikeastaan kukaan muu kuin joku väärään numeroon soittaja. En muuten edes tiedä numeroa.

Thermomix

Jos espanjalainen perhe saisi valita vain yhden ainoan kodinkoneen niin todennäköisesti se olisi Thermomix -monitoimikone, joka on tarkoitettu ruoanlaittoon. Se tekee käytännössä kaiken-mittaa, sekoittaa, vaivaa, vaahdottaa,soseuttaa, kypsentää, hauduttaa jne. Piippaus vain ilmoittaa, että milloin pitää lisätä mitäkin. Moni vannoo tämän laitteen nimeen.

Meiltä ei löydy Thermomixia enkä ole koskaan edes kokeillut tai haaveillut kyseisestä laitteesta.

Jos meidän pitäisi valita yksi ainoa kodinkone niin se on ehdottomasti tehokas varsi-imuri. Etenkin tällaisessa 4-kerroksen talossa tämä on ihan ehdoton.

Imuria ei muuten löydy jokaisesta espanjalaisesta kodista. Ei todellakaan. Moni hoitaa siivoamiset edelleen harjalla ja pesumopilla.

Tiskisieni

Vähitellen tiskiharjoja on alkanut ilmestyä kauppoihin mutta suurin osa käyttää edelleen tiskisientä. Näin myös meillä. Toki meiltä se tiskiharjakin löytyy mutta sitä käytän harvemmin. Puoliso ei koskaan.

Persianas-kaihtimet ja rejas-ikkunakalterit

Lähes kaikissa kodeissa on ikkuinoissa persianas-kaihtimet eli ikkunan ulkopuolella olevat rullakaihtimet. Ennen kaikkea niiden tarkoitus on suojata asuntoa liialta valolta ja lämmöltä mutta ne tuovat myös yksityisyyttä. Kesällä on hyvin yleistä että ne pidetään alaslaskettuina koko valoisan ajan ettei asunto lämpenisi liikaa. Toisaalta myös iltaisin ne lasketaan jotta kukaan ei näe sisälle. Espanjalaiset ovat hyvin tarkkoja kotinsa yksityisyydestä eikä ole suotavaa, että kadulta tai toisista asunnoista näkee sisälle.

Meillä on nämä joka ikisessä ikkunassa, kodissa yhteensä 20 kpl. Ne lasketaan alas illalla ja nostetaan ylös päivällä, joka ikinen. Kai ne luovat myös jonkinlaista turvaa – asuntomurrothan ovat Espanjassa valitettavan yleisiä.

Ikkunakalterit ovat tästä syystä myös hyvin yleisiä ja ne ovat ikkunoissa ennen kaikkea turvallisuussyistä. Alakerran ikkunoissa sitä varten että kukaan ei pääse ikkunoiden kautta sisälle ja esim korkeiden kerrostalojen ikkunoissa sitä varten että kukaan ei putoa.

Bide-pytty

Moni ulkomaalainen ihmettelee, että miksi espanjaisessa vessassa on kaksi pyttyä`? Ja toinen vieläpä ilman mitään kantta. No, se ilman kantta oleva on bide-pytty eli alapääpesuun tarkoitettu pytty. Bide-suihkuja ei täällä tunneta.

Kaikista käytännöllisimpiä nuo ovat kuitenkin jalkojen pesussa 😉 Itse kun kuljen epäespanjalaisittain jatkuvasti paljain jaloin niin jalat tulee pestyä normaalia useammin.

Tuplapeitto ja tuplatyyny sekä 140 cm leveä parivuode

Espanjalaisille perusparivuode on 140 cm leveä. Ja parivuoteessa on yleensä aina tuplapeitto (ei siis molemmille omaa vaan yksi yhteinen) ja pahimmassa tapauksessa vielä tuplatyyny eli yksi sängynlevyinen tyyny. Ei mikään ihme, että monet avioliitot päätyvät eroon!

Meillä ei ole yhteistä tyynyä, ei todellakaan. Ja sänkykin on 180cm leveä. Sen verran olen antanut kuitenkin antanut periksi, että tuplapeitto löytyy myös meitä.