Tekijä: miiajunell

Aikaisemmin kirjoittelin siitä että mitä maksaa asuminen Madridissa ja paljonko meillä menee kuukausittain asumiskustannuksiin. Nyt on sitten jatkoa siihen elämiskustannusten osalta. Paljonko rahaa kuluu elämiseen?

Tähän ei olekaan ihan yksinkertainen juttu koska jokaisessa taloudessa rahaa kulutetaan hyvinkin erilaisin tavoin ja määrin – riippuen talouden tuloista, perheen koosta, asuinpaikasta, kulutustottumuksista jne. Jokainen elää tulojensa mukaan eli on mahdotonta löytää mitään keskimääräistä summaa elämiskustannuksista. Kulut saattavat vaihdella myös kuukausittain koska välilä tulee yllätyksiä jos vaikka pesukone hajoaa, auto tarvitsee remonttia tmv.

Tässä olen kuitenkin avannut meidän perheen säännöllisiä ja vähemmän säännöllisiä elämisen menoja. Sekä hintoja erilaisista asioista & palveluista, joihin rahaa saattaa kulua.

Kuten aikaisemmin kirjoitin niin asumiskustannukset ovat yleensä kotitalouksien kulueristä suurin mutta meillä ei ole näin. Meidän taloudessa suurin yksittäinen kuukausittain menoerä on nimittäin tyttären koulu.

Tytär käy yksityistä kansainvälistä koulua, on käynyt sellaista koko koulu-uransa ajan. Tällä hetkellä on menossa 4-vuotisen yläasteen 2. vuosi. Secundarian eli yläasteen älkeen olisi sitten vielä 2-vuotinen lukio sekä yliopisto. Eli maksamista riittää tässä vielä useamman vuoden… Mitä tuo koulu sitten maksaa?

Koulumaksuihin menee 1080 euroa kuukaudessa, syyskuusta kesäkuuhun. Koulu on kallis, paljon enemmän kuin mitä maksoimme Kanarialla, mutta ei missään nimessä mikään elitistinen koulu vaan aivan tavallinen yksityiskoulu, joita on täällä Madridissa valtavat määrät. Myös koulumaksu on aika normaali – ei halvin mutta ei kalleinkaan. Tuo summa pitää sisällään myös kouluruokailun (250 €/kk).

Kuukausimaksun lisäksi maksettavaksi tulee kaikenlaisia sekalaisia kuluja pitkin vuotta (koulukirjat, kouluvakuutus, koulun vuosittain tekemä laskettelureissu, leirikoulu) ja niihin menee 1500-2000 € vuodessa.

Tulevaisuudessa koulu tulee maksamaan vielä enemmän sillä yläasteen kaksi viimeistä vuotta kuukausimaksut ovat hieman korkeampia ja lukiossa vielä reilusti enemmän (1200-1400 € / kk).

Toki olisi edullisempaa pitää tytär julkisessa koulussa tai valtion tukemassa concertado-koulussa, joissa maksut ovat muutamia satasia kuukaudessa. Näin saisimme joka vuosi ihan kivan summan muuhun käyttöön tai säästöön. Mutta meille tyttären koulutus on tärkeä asia ja olemme siihen valmiita panostamaan.

Toiseksi suurin menoerä meidän taloudessa on ruoka & ravintolat, joihin menee nykyisellään ihan liian paljon rahaa eli n. 1000 € kuukaudessa. Tämä summa sisältää tietysti myös kaikki hygieniajutut (wc-paperit, siivoustuotteet, shampoot ja muut vastaavat, pyykkihuollon, tyttären kasvonhoitotuotteet). Ruokakauppjen hintoja en tässä lähde nyt avaamaan koska siitä on tulossa juttua lähiaikoina.

Pyrimme syömään laadukasta proteiinipitoista ruokaa, hedelmät & vihannekset pyrin ostamaan pääasiassa luomuna tai vähintään kotimaisena. Ja sehän maksaa. Mutta terveys on meille tärkeä asia ja siihen olemme valmiita panostamaan. Kaupasta ostamme kunnon ruokaa, emme herkkuja.

Ravintoloissa syömiseen menee myös joka kuukausi rahaa koska sosiaalinen elämä tapahtuu kotien ulkopuolella, yleensä syömisen / juomisen kera. Täällä ei siis kutsuta ystäviä kotiin vaan heitä tavataa ravintoloissa/kahviloissa/baareissa.

Ulkona syöminen ei täällä Madridissa ole mitään halpaa lystiä, toki halvempaa kuin esim. Suomessa. Esim. helmikuussa kävimme ystävien kanssa lounaalla ja meidän 11 hengen seurueen lounas maksoi yhteensä 870 € eli noin 80 € henkilöä kohden. Eikä kyseessä ollut edes mikään Michelin-ravintola. Toki tuo summa kirpaisi kyllä jo melkoisesti.

Toki päivän menun saa syötyä edullisemmin, n. 13-20 eurolla, sisältäen myös ruokajuoman (myös viini/olut). Mutta päivän menu on tarjolla vain arkipäivisin ja lounasaikaan. Yleensä meillä menee 30-50 € henkilöä kohden kun käymme iltaisin syömässä.

Etenkin puoliso käy säännöllisesti ravintoloissa syömässä ystäviensä kanssa mutta toki myös perheenä käymme syömässä ravintolassa ainakin pari kertaa kuukaudessa, joskus useamminkin. Ravintoloissa syöminen on puolisolle niitä elämän suuria iloja eikä hänellä ole muita paheita, joten tuo hänelle sallittakoon 🙂

Asumisen, tyttären koulun ja ruoan lisäksi meille tulee joka kuukausi säännöllisiä kuluja liikkumisesta. Meillä on taloudessa kaksi autoa koska asumme alueella jossa ei ole toimivaa julkista liikennettä eli auto on välttämättömyys ja meidän taloudessa niitä tarvitaan kaksi.

Autot eivät ole mitään merkkiautoja vaan ihan perusautoja, toinen on 13 vuotta meillä ollut bensa-auto ja toinen vuosi sitten ostettu sähköauto. Autot ovat siis omia eli emme maksa mitään leasing-maksuja eikä autoista ole myöskään lainoja.

Autoveroa maksamme bensa-autosta n.100 euroa vuodessa (sähköautosta ei tarvitse maksaa) ja vakuutuksiin menee vuodessa n. 400 euroa/auto. Maksullisen moottorientien peaje-maksuja maksamme n. 40-50 euroa kuukaudessa koska niitä tulee käytettyä päivittäin useamman kerran.

Bensiini maksaa tällä hetkellä n. 1.6 – 1.7 € /l ja meillä menee bensiiniin n. 100 euroa kuukaudessa. Sähköautoa käytämme aina mahdollisimman paljon koska valtaosa ajosta on lyhyitä 20-30 min ajomatkoja. Sähköautoa lataamme puolison työpaikalla maksutta ja lisäksi kotona päiväsaikaan aurinkopaneelien avulla tai edullisemmalla sähköllä yöaikaan. Sun kulutus on siis laskettu jo meidän sähkölaskuihin eli asumiskuluihin.

Vanhempi auto tarvitsee huoltoa aina aika ajoin ja esim. öljynvaihto (sis.filtterin) maksaa meidän vakiokorjaamolla 60 €. Viime vuonna korjaamolle taisi kyllä mennä n. 1000 euroa kun vaihdettiin monta isompaa juttua. Mutta ne olivatkin ensimmäiset korjaukset mitä autoon on tehty kaikkien näiden vuosien aikana.

Jos asuisi keskustassa ja käyttäisi vain julkisia niin pääsisi tietysti halvemmalla. Madridin julkisen liikenteen kattava kuukausikortti on todella edullinen, 21.80 € – 32.80 € / kuukaudessa. Hinta on tällä hetkellä 60 % normaalia alhaisempi ja nuo alennetut hinnat ovat voimassa ainakin vielä kesäkuuhun asti. Mutta meille ei kulje metrot eikä bussitkaan kovin hyvin joten meille ei noista ole iloa.

Kaupunkialueella taksilla ajo myös varsin kohtuuhintaista, esim. Gran Vialta matka Santiago de Bernabeun-stadionille maksaa n.15- 20 € (matka on n. 5 km ja siihen menee liikenteestä riippuen 15-25min). Lyhyemmät ja nopeammat matkat ovat tietysti edullisempia.

Me kuljemme kuitenkin keskustaan lähes aina omalla autolla koska sähköautolla voi ajaa vapaasti keskustassa ja kaiken lisäksi katupysäköinti on sähköautolla maksutonta ja aikarajatonta.

Muita välttämättömiä kuluja tulee viestinnästä eli puhelinliittymät (3kpl), netti ja tv-kanavat. Niihin meillä menee yhteensä n. 200 euroa kuukaudessa. Hinta on korkea siitä syystä että meillä on maksullinen Movistar-kanavapaketti, joka mahdollistaa jalkapallon katselun. Netflixistä maksamme lisäksi n. 20 euroa kuukaudessa.

Halvemmalla pääsisi jos jättäisi jalkapallot katselematta sillä pelkkä puhelinliittymä, netti + netflix maksaisi kuukaudessa n. 30-50 €.

Meillä on myös yksityinen sairaskuluvakuutus, josta maksamme reilut 900 € vuodessa / henkilö eli kuukautta kohden kuluja tulee meiltä kolmelta yhteensä 225 €. Vakuutus on hintava mutta se on käytännössä kattavin mahdollinen eli pitää sisällään kaiken aina silmälaseista, fysioterapiasta ja hammaslääkäreistä aina vaativaan erikoisairaanhoitoon melkeinpä missä tahansa lääkärissä tai yksityissairaalassa.

Pelkästään viime kuussa puolison lääkärikulut ovat olleet jo hänen vuosimaksunsa verran (5x yksityislääkärin vastaanotto & magneettikuvaus). Julkisella puolella pelkästään kiireetöntä kuvausaikaa saisi varmasti odotella vuoden, jos saisi edes lähetettä. Tyttären oikomishoito tuli maksamaan n. 4000 € ja vakuutus korvasi kaiken.

Madridissahan on erittäin hulppea verkosto laadukkaita yksityissairaaloita ja niissä on tarjolla käytännössä aivan kaikki mahdolliset erikoissairaanhoidot ja leikkaukset. Yksityisvakuutus on satsaus mutta hintansa arvoinen ja n. 25 % espanjalaisista onkin sellainen. Siitäkin huolimatta että julkinen terveyden- ja sairaanhoito on täällä täysin maksutonta sosiaaliturvaan kuuluville.

Lisäksi on sitten kaikenlaisia ”toisarvoisia” kuluja, joihin menee joka kuukausi rahaa mutta ne eivät ole missään nimessä pakollisia. Tällaisia ovat mm. harrastusmaksut.

Tytär harrastaa ratsastusta ja siihen menee joka kuukausi paljon rahaa. Ponin ylläpito ja tyttären valmennustunnit 3 x viikossa maksavat yhteensä n.500 euroa kuukaudessa. Päälle sitten päälle vielä mahdolliset eläinlääkärikustannukset (esim. rokotus 20-25 € / kerta), kengitykset/kavioiden vuolu, madotukset, mahdolliset kilpailut ja muut vaihtelevat kustannukset.

Jos ratsastaisi ilman omaa ponia/hevosta niin tuntien hinnat talleilla vaihtelevat 20-40 euron välillä.

Ratsastus lienee yksi kalleimmista harrastuksista.

Toki halvempiakin harrastuksia olisi tarjolla. Esim. meidän kunta tarjoaa kaikenlaisia harrastuksia (jalkapallo,lentopallo, koripallo, judo, karate, juoksu, tennis, padel, voimistelu, zumba, seinäkiipeily) ja niiden hinta on kuukaudessa n. 30-50 €. Myös aikuisille on tarjolla hyvä valikoima erilaisia harrastuksia samoilla hinnoilla.

Meidän vanhempien harrastukset ovat kuitenkin maksuttomia koska meillä on autotallissa oma kuntosali missä treenaamme. Taloyhtiöllä on myös parit tennis/padel-kentät joita voi käyttää maksutta.

Jos kävisimme jossain salilla niin esim. meidän kylän Crossfit-salilla kuukausimaksu on tällä hetkellä 85 € / kk, sisältäen rajattomat treenit. Kuntosalille pääsee 35 euron kuukausimaksulla.

Kaikenlaiset palveluthan täällä ovat varsin kohtuuhintaisia, esim. hiusten leikkaus+värjäys+raidat maksavat puolipitkiin hiuksiin n. 80 €. Miesten hiusten leikkaus (perus) maksaa muutaman kympin ja naisten pesu, leikkaus & kuivaus 20- 30 euroa.

Puoliso käy parturissa kerran kuukaudessa, tytär ja minä muutaman kerran vuodessa eli mitään valtavia summia niihin ei meillä kulu.

Myös erilaiset kauneushoidot ovat edullisia jos sellaisia sattuisi käyttämään: manikyyri maksaa yleensä 10-20 €, pedikyyri 20-40 €, ihokarvojen vahaus 10-20 € /alue.

Päivittäiset random-jutut, kahvittelut ja pikkuostokset, ovat sellaisia joista on usein vaikeampaa pysyä selvillä koska rahaa menee helposti kaikenlaisiin pikkujuttuihin. Mutta loppujen lopuksi niistäkin voi kerääntyä iso summa. Meillä ei rahaa kulu esim. tupakkaan tai karkkeihin mutta jos kuluisi niin tupakka-aski taitaa tällä hetkellä maksaa joku 6 €. Karkit täällä on niin huonoja ettei niitä huvita ostaa – edes tytär ei syö karkkia. Jos karkkia söisi niin tuollaiset peruspussit maksavat kaupassa 2-3 €.

Itse en juurikaan käy esim. kahvittelemassa mutta jos kävisin niin kahviloissa niin maitokahvi eli perus cafe con leche maksaa yleensä 2.50-3.50 €. Leivonnaisia, pullia tmv. saa yleensä samalla hinnalla. Suurin piirtein samalla rahalla saa myös pienen oluen tai lasin viiniä baarissa.

Vaatteisiin rahaa menee hyvin satunnaisesti – silloinkin lähinnä tyttären vaatteisiin. Puoliso ei juurikaan osta vaatteita, ehkä pari edullista t-paitaa vuodessa, uudet farkut/housut kerran parissa vuodessa, alusvaatteita/sukkia tarvittaessa. Itsekin ostan hyvin maltillisesti ja viime aikoina lähinnä käytettynä Vinted-sovelluksen kautta. Viimeksi ostin Pepe Jeansin lähes uudet farkut ja puseron, hinta yhteensä alle 10 €. Kirppareitahan täällä ei harrasteta.

Vaatteita toki saa ketjuliikkeistä melko kohtuuhintaan ja täällä on Zarat, Mangot ja muut vastaavat joka ikisessä ostoskeskuksessa. Niistä saa paitoja 10-30 eurolla, farkut maksavat yleensä 25-40 €.

Lääkkeet täällä Espanjassa ovat varsin kohtuuhintaisia ja meillä vakuutus kattaisi myös kaikki lääkärien määrämäät lääkkeet mutta meillä ei ole mitään lääkkeitä käytössä. Myös julkisella puolella lukuisat lääkärien määräämät lääkkeet kuuluvat sosiaaliturvan piiriin eli maksavat käyttäjille hyvin vähän, yleensä vain muutamia euroja.

Julkisen puolen lääkäri- ja sairaanhoitokulut kuuluvat myös sosiaaliturvan piiriin eli ovat maksuttomia. Täällä ei siis maksa mitään kun käy julkisen puolena lääkärissä tai joutuu sairaalaan. Yksityisellä puolella lääkärikäynti maksaa ilman vakuutusta 50-80 €.

En tiedä voiko matkustamista laskea elämisen kustannuksiksi? Tavallaanhan ne ovat extraa vaikka meillä ulkosuomalaisilla tavallaan tietynlainen ”pakko” – tai ainakin itse haluan käydä Suomessa vähintään pari kertaa vuodessa. Jos rahaa olisi käytössä rajattomasti niin siellä tulisi käytyä varmasti vielä enemmän.

Emme ole mitään hulvattomia reissaajia mutta toki kun vuodessa tekee parit reissut omalla autolla jonnekin päin Espanjaa, parit sukulointireissut Suomeen, yhden laskettelureissun (yleensä omalla autolla), yhden reissun Kanarialle ja sitten vielä yhden ns. ulkomaille niin kyllähän niihin saa melkoisen määrän vuodessa kulutettua. Näitä kuluja en ole koskaan laskenut mutta ehkäpä tänä vuonna kirjaan neki ylös ihan mielenkiinnosta.

Tällä hetkellä nautimme kuitenkin siitä että saamme vielä reissata tyttären kanssa, muutaman vuoden päästä hän ei välttämättä enää halua lähteä mukaamme. Eli nautitaan nyt näistä vuosista ja reissataan mahdollisimman paljon yhdessä.

Pyrimme kuitenkin suunnittelemaan reissut aina hyvissä ajoin jotta löydämme mahdollisimman edulliset lennot ja majoituspaikat.

Omien menojen lisäksi meillä menee erilaisiin avustuksiin ja hyväntekeväisyyteen kuukausittain n.400 euroa. Osa menee läheisten auttamiseen, osa kansainväliseen avustukseen, mm. Unisef, Lääkärit ilman rajoja sekä pieni paikallinen avustusprojekti Nigaracuassa paikallisten lasten tukemiseksi.

Kaikkea rahankäyttöä seuraamme melko tarkasti kuukausittain. Yritämme elää järkevästi turhia tuhlaamatta mutta kuitenkin elämästä nauttien koska elämä on tässä ja nyt.

Jos jossain vaiheessa tulisi tarvetta kiristää kukkaron nyörejä niin tiedämme myös että on asioita mistä voimme säästää. Rahaa pitäisi jäädä kaikkien kulujen jälkeen joka kuukausi myös säästötilille, pahan päivän varalle. Tällä hetkellä sitä menee aikaisempaa vähemmän koska kaikki kustannukset ovat nousseet viime vuosien aikana mutta sukanvarressa pitää olla vähän ylimääräistä jos elämässä tulee yllätyksiä. Toisaalta mahdollisiin ikäviin yllätyksiin olemme varautuneet myös puolison työpaikan ylimääräisellä vakuutuksella, joka takaa tulotason ylläpidon esim. pitkittyneen sairasloman kohdatessa.

Espanjalaisethan eivät yleisesti ole mitään kauhean säästeliäitä vaan täällä eletään tätä hetkeä. Tämä tuntuu korostuneen etenkin koronavuosien jälkeen – ihmisillä on tarve elää tätä hetkeä eikä miettiä tulevaisuutta.

Tämä näkyy siinä että rahaa kulutetaan tällä hetkellä ihan huoletta eikä täällä ainakaan toistaiseksi näy minkäänlaista taantumaa kuten esim. Suomessa. Töitä riittää ja ihmiset kuluttavat: käydään ravintoloissa, ostetaan vaatteita, matkustetaan jne. Myös asuntokauppa käy edelleen vilkkaana – siitäkin huolimatta että hinnat jatkavat edelleen nousuaan.

Täällä Madridissa on helmikuun lopussa aina koululaisilla pitkä viikonloppuvapaa (pe-ma) ja me suuntasimme viettämään sitä tällä kertaa Sevillaan. Viime vierailusta olikin vierähtänyt jo 8 vuotta eli aivan liikaa.

Etukäteen sääennusteet lupasivat viikonlopulle varsin kurjaa sadesäätä mutta säästyimme onneksi pahimmilta sateilta. Perjantaina tuli pientä tihkusadetta, launtai-iltana ja maanantaina vähän enemmän mutta nekään eivät meidän menoa haitanneet mitenkään.

Onnistunut reissu kaikilta osin!

Reissuun lähdimme itse asiassa isommalla porukalla, koko Espanjan lähisuvun kera. Meillähän jäi tänä vuonna yhteinen joulunvietto kokonaan välistä kun kaikki olivat vuorollaan jossain reissussa joten päätimme jo hyvissä ajoin että jotain yhteistä pitää järjestää heti kun siihen tulee mahdollisuus.

Kohteeksi valikoitui Sevilla, jossa asuu tyttären serkkupoika. Paikan päälle saapuivat meidän perheen lisäksi myös nuorempi veli vaimonsa kanssa, vanhempi veli naisystävänsä kanssa sekä veljesten äiti.

Madridista lähdimme matkaan perjantaiaamulla nuorimman veljen tila-autolla. Täältä on Sevillaan reilut 550 km ja parilla tauolla matkaan meni reilut 6 tuntia.

Olimme varanneet majoituspaikan aivan Sevillan keskustasta niin että pystyimme liikkumaan perillä kävellen. Auton veimme pysäköintitaloon koko reissun ajaksi eli todellakin liikuimme kävellen koko reissun ajan. Ydinkeskusta on juuri sopivan kokoinen että kävellen pääsee liikkumaan joka paikkaan ja tarvittaessa kaupungissa on myös toimiva julkinen liikenne- bussien, metron ja rautatien lisäksi aivan ydinkeskustassa pääsee kulkemaan sähköisillä minibusseilla, jotka on otettu käyttöön aivan hiljattain.

Huoneiston varasimme booking.com kautta ja meidän neljän makuuhuoneen huoneisto aivan Sevillan keskustassa maksoi 870 € kolmelta yöltä.

Parasta oli hinnan lisäksi huoneiston sijainti aivan keskustassa sekä se että tilaa oli riittävästi koko porukalle eli yhteisen tilan lisäksi jokaiselle seurueelle oli oma makuuhuone ja kylpyhuoneitakin oli kolme kappaletta.

Tarkoituksena ei ollut viettää mitään täydellistä turisti-viikonloppua koska Sevilla oli kaikille tuttu jo entuudestaan. Jotain ohjelmaa jokaiselle päivälle mutta ei mitään sen kummempaa. Tärkeintä oli viettää laatuaikaa yhdessä.

Ravintoloihin olimme tietysti tehneet varaukset etukäteen koska noin isolle seurueelle olisi muuten ollut mahdotonta löytää pöytää mistään kivasta ravintolasta. Sevilla on äärimmäisen suosittu matkailukaupunki ja vaikka reissun ajankohtaan osui sateiset kelit niin siitä huolimatta väkeä oli liikenteessä todella paljon ja melkeinpä kaikki ravintolat täynnä niin lounas- kuin illallisaikaan. Jopa terassit – keleistä huolimatta. Myös paikalliset ovat todella ahkeria syömään ravintoloissa eli väkeä riittää.

Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli paikalliseen tapaan tablao eli flamencoa. Ei nyt mikään paras esitys mutta ihan mukavaa ajanvietettä. Esitys kesti tunnin ja liput maksoivat aikuisilta 20 €, eläkeläiset ja lapset maksoivat 12 €. Varaus oli tehty tietysti etukäteen.

Ilta päätettiin illalliseen läheisessä Doña Rufina -ravintolassa. Söimme hyvin ja palvelu oli mitä parhainta, itse asiassa parasta mitä olemme saaneet pitkään aikaan missään ravintolassa. Ja kaiken lisäksi hinnat olivat todella kohtuulliset – 9 hengen seurueen illallinen viineineen maksoi 193 €.

Lauantaina paistoi aurinkoi ja hyvä niin sillä ohjelmassa oli kaupungilla kävelyä, hevoskärryillä ajelua ja lounas pitkän kaavan mukaan klo 14-18. Iltapäivällä vähän lisää kaupungilla kävelyä & shoppailua.

Lounasta söimme tällä kertaa Trianan puolella, Lola Cazerola- nimisessä ravintolassa. Hieno paikka, ruoka ja hinnat oli ok, meno ja tunnelma huipussaan. Lounas maksoi koko seurueelta 300 euroa mutta siinä oli mukana muutamat jälkiruoat sekä parit lasilliset ruokailun jälkeen.

Aurinkoisen päivän päätteeksi tuli sateinen ilta mutta sekään ei menoa haitannut vaan kävimme vielä syömässä tapaksia kaupungilla pysähtyen useammassa baarissa matkan varrella.

Jälleen kerran tunnelma oli kaupungilla huipussaan kelistä huolimatta.

Sunnuntaille oli ohjelmassa vain vierailu Torre Sevillan-näköalatorniin ja sen jälkeen lounas taas kerran pitkän kaavan mukaan. Seuraamme liittyi myös serkkupojan tyttöystävä – hänet tapasimme nyt ensimmäistä kertaa. Nämä 16-vuotiaat nuoret ovat seurustelleet jo vuoden ja olipa kerrassaan fiksu ja kypsä nuori neiti. Sujuvasti sulahti heti joukkoon eikä iso seurue hämmentänyt mitenkään.

Sunnuntai-iltana kävimme vielä illallisella nauttimassa tapaksia lähibaarissa, tällä kertaa lasku taisi olla vajaa 150 € koko seurueelta, viinien kera tietysti.

Maanantaina oli edessä paluumatka kotiin ja Madridissa meitä odotti takatalvi. Lämpötilat romahtivat parissa päivässä ja saimme sanoa hyvästit hyvin alkaneelle keväälle. Vettä ja kylmää luvassa aika lailla maaliskuun puoleen väliin.

Ei muuta kuin kodin lämmitys takaisin päälle ja takaisin arkeen. Mukavaa kevään odotusta!

Hinnat, hintojennousu, elinkustannukset ja niiden nousu ovat hyvinkin yleinen puheenaihe tänä päivänä – ja valitettavasti valtaosa on samaa mieltä siitä että hinnat ja elinkustannukset ovat nousseet viimeisten vuosien aikana aivan järkyttävän paljon. Ihan joka puolella.

Siinä missä ennen rahaa jäi ihan mukavasti säästöön niin nyt sitä ei kyllä kauheasti jää vaikka kulutustottumukset eivät ole itsessään muuttuneet. Kaikki vaan on nykyään moninkertaisesti kalliimpaa eivätkä palkat ole nousseet samassa suhteessa.

Tai ainakin tällainen fiilis on itsellä – korjatkaa, jos olen väärässä.

Kun muutimme Madridiin vuonna 2022, meillä oli jo tiedossa se tosiasia että elämisen kustannukset tulevat nousemaan sillä Madrid on kallis paikka asua. Itse asiassa Madrid on koko maan toiseksi kallein paikka asua – vain San Sebastian menee sen ohitse.

Jotenkin voisi ajatella että kaiken pitäisi olisi kalliimpaa Kanarialla koska sinnehän kaikki joudutaan viemään mutta näin ei kuitenkaan ole. Espanjan valtio ja veronmaksajat tukevat Kanarian saaria monella tapaa – maksamme mm joka kuukausi sähkölaskussa ns. saariston kompensatiolisää, joka on riippuvainen omasta sähkönkäytöstä ja esim. viime laskussa maksoimme sitä 50 € – summa menee sähköntuotannon tukemiseen Kanarialla. Myös vedenpuhdistusta Kanarialla tuetaan valtion toimesta. Kaiken lisäksi siellä verotus on alhaisempi koska Kanarialla ei ole käytössä alvia.

Käytännössä monet perusasiat ovat kalliimpia täällä mantereella – asunnot, asuminen (sähkö, vesi, lämmityskulut), bensiini, koulut, ravintoloissa syöminen, elintarvikkeet jne. Ja erityisen kallista täällä Madridissa.

Toki madridilaisten tulot (keskibruttotulo noin 33 000 € / vuodessa) ovat hieman korkeammat kuin palkat keskimäärin monilla muilla Espanjan alueilla. Mutta valitettavasti kaikki on myös merkittävästi kalliimpaa täällä Madridissa kuin Espanjan muilla alueilla.

Mutta mihin ne rahat sitten menevät?

Elämisen ja asumisen kustannukset riippuvat tietysti hyvinkin monesta tekijästä – käytettävissä olevista tuloista, perheen koosta, asuinpaikasta ja asumismuodosta sekä siitä minkälaista elämänlaatua haluaa tavoitella. Faktahan on se että mitä enemmän on rahaa käytettävissä niin sitä enemmän sitä todennäköisesti myös kuluu.

Mutta melkeinpä voisi sanoa että viettipä sitten millaista elämää tahansa tai asui missäpäin ja millaisessa asunnossa tahansa niin asumiskustannukset ovat yleensä se suurin kotitalouksien menoerä. Ihan sama asuitko vuokralla vai omistusasunnossa niin rahaa palaa eniten asumiskuluihin.

Asunnot ja asuminen on kallista Madridissa ja hinnat ovat olleet noususuunnassa jo todella pitkään eikä ainakaan toistaiseksi viitteitä ole siitä että hinnat lähtisivät laskuun. Ja tämä pätee niin vuokra-asuntoihin kuin omistusasuntoihin.

Asuntojen hinnat ovat nousseet valtavasti koko Espanjassa mutta erityisen huimaa on ollut hintojen nousu rannikoiden matkailualueilla sekä suurissa kaupungeissa. Tällä hetkellä asuntojen myyntihinta on Madridissa tällä hetkellä lähes 5100 € / m2 (Idealista 01/2025) ja hinnat ovat nousseet vuodessa yli 20 %.

Tilanne ei ole yhtään parempi vuokra-asuntojen suhteen. Enalquiler-sivuston mukaan Madridissa maksetaan vuokraa keskimäärin 2377 € kuukaudessa ja Idealista sivuston mukaan hinnat ovat nousseet vuodessa n. 15 %.

Ei siis ihme että espanjalais”nuoret” asuvat vanhempiensa luona n. 30-vuotiaiksi.

Vuokran lisäksi maksettavaksi tulevat tietysti myös asunnon käyttökulut eli sähkö, vesi sekä lämmitys (kaasu). Asunnon käyttökulut tietysti riippuvat käytöstä sekä sopimuksesta. Keskimäärin pienen perheasunnon sähköistä maksetaan n. 50-70 € / kuukaudessa – eikä tuo summa kata lämmitystä koska se tapahtuu yleensä kaasulla. Kaasulla lämmitetään myös käyttövesi.

Espanjalaisethan lämmittävät asuntoja hyvin säästeliäästi ja lämmitys laitetaan päälle vain silloin kun ei muuten enää tarkene. Etelä-Espanjassa ja monilla rannikkoalueilla ei asunnoissa välttämättä ole edes minkäänlaista lämmitysjärjestelmää.

Keskimäärin espanjaiset taloudet käyttävät kaasuun n. 80 € / kuukaudessa. Madridissa menee keskimääräistä enemmän koska täällä talvikuukausina (joulukuu-maaliskuu) on pakko pitää lämmitystä päällä.

Vesimaksut ovat noin 20-40 € / luokkaa kuukaudessa, riippuen asumismuodosta, asukasluvusta ja vedenkäytöstä. Vesimaksut vaihtelevat melkoisesti ja määräytyy käytön ja vuodenajan mukaan.

Omistusasunnoissa maksettavaksi tulee asumiskustannusten lisäksi myös vastike, joka on halvimmillaan n. 50 euron luokkaa mutta voi nousta myös useisiin satoihin euroihin — riippuen taloyhtiön tarjoamista palveluista (talonmies/vartiointi, uima-allas, puutarhat, tuholaistorjunta, siivous jne). Lisäksi omistusasunnoista maksetaan vuosittain kiinteistöveroa, joka riippuu mm. asunnon arvosta ja asuinpaikasta. Madridissa esim. n. 200 000 € arvoisesta asunnosta voi joutua maksamaan 800-2600 €, alueesta riippuen.

Meidän asumiskustannukset

Koska asumiskustannuksia on vaikea verrata niin tässäpä ihan esimerkkinä meidän asuinkustannukset.

Me asumme Madridin kaupungin ulkopuolella ja kotimme on tyypillinen esikaupunkialueen perhekoti eli townhouse-tyylinen paritalo omalla pienellä pihalla. Neljä kerrosta, 250 m2. Talo on hyvin rakennettu ja eristetty.

Asunnon- ja vedenlämmitys toimii ilma-vesilämpöpumpun avulla (siis sähköllä) ja katolla meillä on 12 aurinkopaneelia. Noiden investointien ansiosta kiinteistöveromme on normaalia alhaisempi ja maksamme sitä vuodessa 750 €. Tuo summa sisältää mm. kunnallisen jätemaksun eli meillä ei siis ole omaa jäteastiaa vaan katujen varsilla on yhteiset jäte- ja kierrätysastiat.

Vaikka kyseessä on paritalo niin talomme kuuluu taloyhtiöön eli maksamme joka kuukausi vastiketta millä katetaan mm. taloyhtiön yhteisen uima-altaan kulut & hengenpelastajien (pakollinen) palkat kesäkuukausina, tenniskenttien sekä puutarhojen ylläpito. Vastiketta maksamme 50 € / kuukaudessa.

Kodin lämmitys hoituu nykyään ilma-vesilämpöpumpun avulla, joka meillä laitetaan päälle yleensä marraskuussa ja lämmitystä käytetään yleensä maaliskuulle asti. Talvella lämmitämme takkaa myös muutamia kertoja viikossa ja kesällä ilmalämpöpumput puolestaan viilentävät asuntoa.

Sähkölaskua maksamme keskimäärin 100 € kuukaudessa, talvella merkittävästi enemmän (n.300 € /kk) ja kesällä hyvin vähän (n.50 €/kk).

Vedestä maksamme kuukausittain keskimäärin 70 € – kesäkuukausina enemmän, talvella hieman vähemmän. Tämä johtuu siitä että meillä on piha joka kesällä vaatii päivittäistä kastelua ja kesällä vedestä maksetaan korkeampia maksuja. Siitäkin huolimatta että täällä Madridissa ei ole vedestä ollut pulaa.

Madridissahan siirryttiin viime kesänä ns. ”progressiiviseen” vesilaskuun eli veden hinta / km3 riippuu käytetyn veden määrästä sekä vuodenajasta. Tämä rankaisee etenkin omakotitalossa asuvia, joilla on pihaa ja istutuksia, joita pitää kastella sekä tietysti talouksia joissa on useampia henkilöitä.

Perustaksa on 0.1335 € / kuutio mutta silloin vedenkulutuksen pitää olla 25 kuutiota kahdessa kuukaudessa. Jos käytät enemmän niin hinta nousee moninkertaisesti.

Muita asuntoon liittyviä säännöllisiä kuluja ovat kotivakuutus, josta maksamme n. 450 euroa vuodessa sekä kodin hälytysjärjestelmä (Espanjassa melkeinpä pakollinen koska kodinvaltaus on iso ongelma) josta maksamme 65 € / kuukaudessa (sisältäen lukuisia kameroita ja liikkeentunnistimia).

Käytännössä meillä menee siis asumiskustannuksiin reilut 500-550 € kuukaudessa, mikä on varsin vähän. Olemme siinä mielessä onnekkaita että meillä ei ole asunnosta lainaa eli asumiskustannusten lisäksi emme joudu maksamaan lainalyhennyksiä.

Jos asuntolainaa pitäisi maksaa niin asumiskulut olisivat aika lailla toisenlaiset sillä vastaavien asuntojen myyntihinnat ovat tällä hetkellä pitkälti yli 500 000 € ja tuo tarkoittaisi esim. 30 vuoden asuntolainalla lähes 20000 euron kuukausilyhennyksiä (lainaahan ei tietenkään saa asunnon koko arvolle vaan pankit vaativat n. 15 % käteismaksua).

Asumiskustannukset täällä Madridissa ovat siis varsin korkeat ja niiden lisäksi sitten tulevat vielä muut elämisestä aiheutuvat kustannukset. Mutta niitä availen sitten toisella kertaa.

Itseäni on aina kiehtonut ajatus ex-tempore matkaamisesta – siis matkustaminen ilman suurempia etukäteissuunnitelmia niin että tekee päätöksen lähdöstä, pakkaa laukun ja lähtee matkaan. Parhaassa tapauksessa majoituksetkin varataan matkalla kohteeseen.

Itse olen tällaisia reissuja tehnyt jo pari vuosikymmentä – ennen kuin wifit ja nettivaraukset olivat edes arkipäivää. Myös puolison kanssa teimme lukuisia ex-temporereissuja ennen tyttären syntymää ja toki vielä silloinkin kun tytär oli pieni. Silloin kun koulu ei vielä haitannut matkustamista.

Reissaaminen oli ihan huoletonta.

Joillekin tuollainen matkustustapa on varmasti stressinaihe mutta itse tykkään reissata ilman suurempia suunnitelmia mutta valitettavasti tällä hetkellä tuollainen ex-temporematkailu on aika vähissä monestakin käytännön syystä.

Ensinnäkin puolison lomat jakaantuvat käytännössä kuudelle eri ajanjaksolle pitkin vuotta ja tuo tekijä rajoittaa ex-tempore reissaamista merkittävästi. Etenkin kun lomat ovat sellaisia reilun viikon pätkiä eli niissä ei kauheasti ole pelivaraa. Ei voi siis turvautua siihen ajatukseen että jos ei juuri tuona päivänä pääse lentämään niin sitten vähän ennen tai joskus vähän myöhemmin. Mentävä on juuri silloin kun loma alkaa.

Fakta on myös se että yläasteella oleva tytär ei myöskään voi pitää mitään ex-tempore lomia keskellä kouluvuotta vaan reissut pitää ajoittaa niihin ajankohtiin kun hänellä on lomaa. Ja koulujen lomat ovat tietenkin ajankohta jolloin kaikki muutkin matkustavat joten hinnat ovat aina pilvissä- ainakin jos varaus jää viimehetkeen.

Meillä siis vuoden lomien ajankohdat on etukäteen aika tarkkaan tiedossa ja kaiken lisäksi ne ovat selvillä yleensä todella hyvissä ajoin – käytännössä syksyllä tiedämme jo 100 % varmuudella seuraavan vuoden mahdolliset ajankohdat mahdollisille reissuille. Tästä syystä siis reissujen suunnittelu etukäteen on järkevää koska se yleensä tekee matkustamisesta hieman edullisempaa.

Täällä Espanjassa ns. pakettimatkat eivät ole ollenkaan yhtä suosittuja kuten esim. pohjoismaissa eli mitään viime hetken halpoja äkkilähtöjä on harvemmin tarjolla ja vielä harvemmin silloin kun meillä olisi mahdollisuus matkustaa. Ja vaikka halpoja lentoja olisikin mahdollisesti tarjolla niin sehän ei välttämättä tarkoita edullista reissua koska hotellit saattavat taas olla äärimmäisen kalliita. Tai sitten ne halvimmat lennot ovat aikatauluiltaan sellaisia joita kukaan ei ole halunnut ostaa.

Jos on siis riippuvainen ajankohdasta, kohteesta, aikatauluista ja budjetista niin onko silloin vain pakko varata ja suunnitella kaikki etukäteen?

Nykyään tilanne taitaa olla se että ajoissa varaaminen yleensä kannattaa koska nykypäivinä koneet eivät juurikaan lennä tyhjinä. Itse asiassa hinnat voivat nousta pilviin lähempänä lähtöä koska paikkoja on tarjolla enää vähän. Jos siis matkustuskohde on selvillä ja matkustusajankohta rajattu niin silloin yleensä lennot kannattaa varata ajoissa – ainakin jos lennot ovat hyvänhintaisia.

Sama koskaa myös majoituspaikkoja – hyvät ja edulliset varataan ajoissa joten viime hetkellä on monesti tarjolla vain niitä mitä on jäänyt jäljelle ja todennäköisesti keskimäärin kalliimpaan hintaan. Toki itse pyrin aina varaamaan sellaisia hotelleja ja majoituspaikkoja, joissa on maksuton peruutusmahdollisuus mahdollisimman lähellä majoitusajankohtaa. Näin pystyn tarvittaessa vaihtamaan toiseen jos löytyy parempi tarjous viime hetkellä. Näin olemme itse asiassa tehneet melkeinpä kaikilla reissuilla viime vuosina ja hyvin monesti lähempänä lähtöä onkin löytynyt sitten joku parempi vaihtoehto hinta-laatusuhteeltaan.

Monesti on myös huomioitava se ettää suosituissa kaupunkikohteissa monet vierailut on varattava etukäteen koska lippuja ei välttämättä saa enää viime hetkellä. Ainakin jos haluaa olla tietyssä paikassa ja tiettyyn aikaan. Sama pätee myös moniin ravintoloihin eli jos haluat syödä jossain suositussa paikassa, tiettynä päivänä ja tiettyyn aikaan niin pöytävaraus on syytä tehdä ajoissa.

Tietynlainen ennakkovalmistelu on siis monesti kannattavaa ja melkeimpä pakollista. Esim. jos haluaa vilkkaimpana matkailusesonkina päästä ihailemaan New Yorkin maisemia auringonlaskun aikaan tietyltä näköalapaikalta niin se kannattaa varata etukäteen. Muutama päivä ennen ajankohtaa ei lippuja todennäköisesti ole enää tarjolla.

Käytännön syistä ex-tempore lomat ovat siis olleet vähissä viime vuosina.Koulusta ei pysty olemaan pois muutamaa päivää enempää joten pidemmät reissut osuvat väkisinkin koulun loma-ajankohtiin ja se tarkoittaa sitä silloin kaikki muutkin lapsiperheet ovat liikenteessä.

Toki kesällä ja loma-aikoina pystymme lähtemään reissuun nopealla aikataululla ilman suunnitelmia sillä omalla autolla on täällä toki helppo reissata. Espanjassa on hyvä tieverkosto joka mahdollistaa sen että Madridista käsin ajelee minnepäin Espanjaa tahansa käytännössä kuudessa tunnissa eli omalla autolla pystyy helposti tekemään ex-tempore reissuja eri puolille maata. Tai jopa Portugalin puolelle. Kun ei ole riippuvainen junien tai lentojen aikatauluista ja lippujen hinnoista niin matkustaminen on paljon helpompaa. Onneksi Espanja on monipuolinen maa jossa on paljon näkemistä ja tekemistä.

Ex-tempore reissaaminen ei tietenkään ole mikään pakko eikä se varmastikaan sovellu kaikille. Meitä matkailijoita on monenlaisia – toiset matkustavat joka vuosi samaan paikkaan ja samaan aikaan, mahdollisesti vielä samaan all inclusive- hotelliin, koska haluavat että lomalla voi jättää aivot narikkaan ja nauttia itse lomasta tekemättä mitään ihmeellistä. Ja se on ihan ok. Loma saatetaan varata myös hyvinkin varhaisessa vaiheessa, jopa useita kuukausia ennen matkan ajankohtaa. Mutta toisaalta sekin on ihan ok koska monesti loma alkaa usein jo ajatuksesta, haaveesta tai toiveesta eli matkan valmistelu ja suunnittelu on osa kokoinaiselämystä. Onhan se kivaa kun on jotain mukavaa mitä odottaa.

Itse koen ehkä niin että tasapaino on kaiken avain – sopiva määrä etukäteisvalmisteluja tekee matkustamisesta helpompaa ja reissaaminen tuntuu enemmän lomalta mutta kaikkea ei missään nimessä kannata suunnittella ja varailla etukäteen. Pitäähän sitä yllätyksille ja viime hetken suunnitelmille myös jättää hieman pelivaraa. Ei tulisi mieleenkään lähteä reissuun tarkalla päiväsuunnitelmalla, jossa kaikki vierailukohteet ja ajat on suunniteltu jo valmiiksi. Monestihan espanjalaisten päiväsuunnitelmaa viritellään vasta aamusella ja tärkein kysymys on että missä tänään syödään. Siitä lähdetään sitten päiväsuunnitelmaa tekemään 🙂

Vuoden ensimmäinen kuukausi on takana ja tässä vaiheessa olemme ehtineet lomailla jo Suomessa, Kööpenhamissa sekä Andorrassa. Melkoisen hyvä aloitus vuodelle!

Etenkin kun saimme viettää huikean lumiloman Andorrassa – tarjolla oli tuoretta lunta, lähes 200 km laskettavaa, auringonpaistetta, laadukkaita ja ruuhkattomia rinteitä. Mitäpä muuta sitä voisi lumilomalta toivoa?

Vietimme perinteiseen tapaan tammikuun viimeisen viikon lumilomalla Andorrassa. Ensimmäisen kerran kävimme siellä laskemassa vuonna 2013 ja sen jälkeen olemme käyneet siellä jo yhteensä 10 kertaa. Ja veikkaisin että tulemme käymään myös jatkossa koska paikka on niin hyvä eikä petä juurikaan koskaan. Kaiken lisäksi sinne pääsee täältä niin vaivattomasti ja melkoisen edullisesti koska voimme ajella sinne omalla autolla.

Andorraan on meiltä vajaa 600 km ja tuon matkan ajelee näppärästi reilussa 6 tunnissa. Tarkalleen aikaa meni 6 tuntia 15 minuuttia, parilla nopealla vessatauolla, joiden aikana vaihdoimme aina kuljettajaa. Ajomatka on hyvin miellyttävä koska 450 km on hyväkuntoista monikaistaista moottoritietä jossa saa ajella 120km tuntinopeudella. Eikä loppuosakaan ole mitään kinttupolkua vaan hyväkuntoista tietä jossa pääosin 90 km nopeusrajoitus.

Reissun teimme meidän bensakäyttöisellä kakkosautolla ja bensoihin meni yhteensä n. 110 euroa – sisältäen myös päivittäiset ajelut Andorrassa. Summa on sen verran pieni ettei sen takia kannattanut lähteä kokeilemaan onnea sähköautolla. Täällähän ei voi ikinä olla varma että onko teidän varsilla olevat laturit toiminnassa, onko niihin millaiset jonot ja löytyykö esim. periltä latureita. Andorrassa kiinnitin huomiota siihen että sähköautot ovat siellä aika harvinainen näky eikä latauspisteitä juurikaan näkynyt kaupungilla, sellaista ei myöskään ollut meidän hotellissa.

Majoituspaikaksi valitsimme samaisen Cosmos -hotellin, jossa olimme jo viime vuonna koska koimme sen hyväksi hinta-laatusuhteeltaan sekä sijainniltaan. Aikaisemmin yövyimme aina lähellä rinteitä Soldeun kylässä mutta viimeiset pari vuotta olemme majoittautuneet aina Andorra la Vellan kaupungissa, jossa on tarjolla muutakuin kuin pelkkää hotellielämää.

Varauksen teimme vasta muutama päivä ennen lähtöä koska hinnat laskivat juuri sopivasti. Etukäteen olimme varanneet toisen hotellin ilmaisella peruutusmahdollisuudella joten hotellin vaihto viiime hetkellä kävi helposti. Joskus kannattaa odottaa viime hetkeen.

Hotelli maksoi kuudelta yöltä yhteensä 520 € ja lisäksi maksoimme pysäköinnistä 100 euroa. Näin yön hinnaksi tuli n. 103 € (ilman aterioita). Ehdottomasti hintansa arvoinen koska hotelli sijaitsee hyvällä paikalla keskustassa, huoneet ovat tilavia ja hotellissa on oma lämmitetty parkkihalli.

Pysäköinti on ehdottomasti asia mikä kannattaa selvittää kun Andorraan lähtee lomalle sillä maksuttomia parkkipaikkoja ei käytännössä löydy koko Andorra la Vellan alueelta ollenkaan ja yleensäkin pysäköinti parkkihalleissa on keskustassa melko arvokasta puuhaa, n.15-25 € vuorokaudelta. Edullisimmin saa pysäköityä ulkoparkkipaikalle mutta me mielummin maksamme hotellin lämpimästä parkkihallista vähän enemmän. Ja näin on aina oma paikka varattuna koko ajalle eikä tarvitse miettiä että mistä löytyy tilaa ja miten kaukana se on hotellista. Varusteitahan ei ole kiva kannella pitkin kaupunkia.

Hotellihuoneemme ns. Deluxe family room, todella tilava huoneisto eli siinä oli erillinen makuuhuone ja oleskelutila, jossa olisi lisävuoteita ollut tarjolla jopa neljälle hengelle. Me emme niitä tarvinneet mutta on kivaa tilaa on vähän enemmän. Etenkin kun matkaseurana on kuorsaava puoliso joten hyvä kun tarvittaessa voi siirtyä toiseen huoneeseen nukkumaan 🙂

Majoitumme siis pääkaupunki Andorran pääkaupungissa, Andorra la Vellassa, josta on Grandvaliran laskettelukeskukseen vielä lyhyt ajomatka. Lähimmälle hissiasemalla (Encamp) ajaa n. 10 minuutissa (jos ei ole ruuhka-aika) kun taas muut hissiasemat (Canillo, El Tarter, Soldeu, Grau Roig sekä Pas de la Casa sijaitsevat kauempana. Tällä kertaa käytimme yhtenä päivänä Encampia, josta lähtee kabiinihissi ylös rinteille ja hissimatka kestää n. 15 minuuttia. Muina päivinä ajoimme Soldeun kylään asti koska siellä sijaitsevat meidän lempirinteet ja ravintolat. Pysäköinti maksoi rinnepäivän ajaksi Encampissa 6 euroa (parkkihalli) ja Soldeussa 3 € (ulkopysäköinti). Toki Andorrasta pääsee rinteille myös paikallisbussilla mutta me tykkäämme liikkua omalla autolla kun kerran siihen on mahdollisuus.

Grandvalira on varsin hyväkokoinen laskettelukeskus sillä rinteitä on n. 200 km alue koostuu viidestä laskualueesta mutta kuitenkin niin että alueet ovat yhtä hiihtoaluetta ja niiden välillä pystyy liikkumaan laskemalla – ei siis tarvita mitään busseja. Päivän aikana ehtii hyvin laskemaan alueen päästä päähän ja takaisin.

Rinteet ovat pääasiassa mukavia & leveitä sinisiä ja punaisia mutta joka alueelta löytyy myös muutamat haastavammat mustat rinteet sekä vihreitä aloittelijoille. Grandvaliran rinteet ovat pääasiassa eppoisaan laskuun tarkoitettuja rinteitä – toki kaahareille löytyy kaistaa Pas de la Casan rinteistä ja El Tarterissa on puolestaan hyvä snowpark. Tarjolla on myös helppoja rinteenvierusoffareita, jotka sopivat myös vähemmän kokemusta omaaville.

Alueet ovat tunnelmaltaan, rinteiltään ja maastoltaan hyvinkin erilaisia – jokaiselle on yleensä oma suosikkinsa. Hyvä puoli tässä on se että väki jakaantuu tasaisesti eri alueille eikä tärkeimpien loma-aikojen ulkopuolella ole juurikaan ruuhkia. Toki viikonloppuisin väkeä on aina enemmän koska silloin paikalle suuntaa paljon laskijoita lähialueilta, niin Ranskan kuin Espanjan puolelta. Hissit ovat kuitenkin moderneja ja varsin tehokkaita tuolihissejä.

Alueista Pas de la Casa sekä Encamp ovat etenkin nuorison suosimia alueita eli niissä on tarjolla yleensä edullisempaa majoitusta sekä iltaelämää sitä kaipaaville. Soldeu, El Tarter ja Canillo sopivat taas rauhallisempaan lomailuun. Oma suosikkini on Soldeu, joka sijaitsee keskellä ja sieltä on näin hyvät rinneyhteydet eri suuntiin. Jos haluaa hotellin, joka on suoraan hissiaseman yhteydessä niin Soldeun Sport-hotelli (Sport Hermitage*****, Sport Village**** ja Sport***) on erinomainen vaihtoehto.

Hissilippujen hinnat vaihtelevat sesonkien mukaan ja nyt tammikuussa hinta oli 60 € / päivä kun lipun osti netistä etukäteen tai 67 € jos sen osti paikanpäältä. Juniorit eli 12-17 vuotiaat laskevat kympin halvemmalla ja alle 12 -vuotiaat 39 eurolla / päivä. Sesonkiaikaan hinnat ovat hieman korkeammat. Liput ovat ihan perinteisiä pahvisia hissikortteja eli mitään lisämaksullisia älykortteja ei tarvitse ostella. Kaiken lisäksi lipun hintaan sisältyy kolme laskettelukeskusta eli samalla lipulla voi laskea Grandvalirassa, Pal Arinsalissa sekä Ordino Arcalíssa – jos kaipaa vaihtelua vaikka pidemmällä lomalla.

Rinteet ovat aina olleet todella hyvässä kunnossa sillä alueen lumetusjärjestelmä on todella tehokas ja kattava. Kausi alkaa yleensä joulukuun alussa ja päättyy pääsiäisenä. Rinteet ovat avoinna päivittäin klo 9-17.

Andorran laskukelit ovat yleensä varsin mukavat – valtaosa on melko aurinkoisia muutaman +/-asteen kelejä. Mitään -10 asteen pakkaskelejä (tai kylmempiä) ei täällä tarvitse pelätä ja tuuletkin ovat yleensä varsin suotuisia.

Me vietimme tällä kertaa Andorrassa 6 yötä ja 5 päivää, juuri sopivan verran meille. Jos perillä olisi pidemmän aikaa niin silloin pitäisi ehkä pitää välipäivä laskupäivien välissä. Taikka sitten ottaa vähän rennommin rinteessä. Mutta meillä on tapana laskea käytännössä koko päivä ja pitää vain yksi nopea lounastauko välissä. Ei siis mitään terasseilla auringonottoa vaan koko rahan edestä laskemista.

Jos kaipaa välillä vaihtelua tai lihakset ovat laskemisesta jumissa niin silloin kannattaa suunnata Caldea-kylpylään Andorra la Vellassa, jossa on tarjolla erilaisia termaalisia (maanalaisista lähteistä tulevaa kuumaa mineraalipitoista vettä) altaita, saunoja, kylmävesialtaita, vesihieromapisteitä jne. Tämä on siitä kiva kylpylä että sinne pääsee myös lasten kanssa (harvinaista Espanjan puolella) mutta toisaalta kylpylässä on myös oma pelkästään aikuisille tarkoitettu alue lisämaksusta.

Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja ainakin meille yhdistetty lasku- ja kylpyläloma on kyllä paras mahdollinen tapa nauttia rentouttavasta lomasta.

Myös joissakin hotelleissa on omia pieniä kylpylöitä, esim. Soldeun Sport-hotellin Sport Welness mountain spa -kylpylä on erittäin laadukas (vain yli 13-vuotiaille) ja sieltä on ulkoaltaasta jopa näkymät rinteeseen. Siellä olemme käyneet monesti vaikka emme ole majoittuneet edes hotellissa – tosin silloin kylpylä pitää varata etukäteen koska vierailijamäärä on hyvin rajoitettu.

Monissa hotelleissa on tarjolla puolihoito varsin kohtuulliseen hintaan mutta nämä eivät välttämättä ole mitään kovinkaan laadukkaita vaihtoehtoja. Toki 4-5 tähden hotelleissa saa laadukasta ruokaa mutta edullisimmissa noutopöydät ovat yleensä hyvin yksinkertaisia ja ruoat aika mauttomia. Tästä syystä emme yleensä syö aterioita hotellissa vaan käymme ravintoloissa – päivällä jossain rinneravintolassa nopea lounas ja illalla sitten vähän paremmin.

Andorra la Vellan ravintolatarjonta on todella monipuolinen ja yleensä hinnatkin ihan kohtuullisia. Me söimme pari kertaa paikallisessa tuorenuudeleita tarjoavassa kiinalaisessa, jossa maksoimme nuudelikeitosta 12.50€. Lounasaikaan päivän menu (alkuruoka,pääruoka + juoma maksoi saman verran). Toisaalta loman kallein ateria oli fondue-liharavintolassa, jossa juustofondue sekä entrecot maksoivat yhteensä 40 euroa. Aidon italialaispizzerian puu-uunissa paistettu pizza maksoi puolestaan 14.50 €. Toki edullisemmin saa syötyä – halvimmat pizza- ja kebabpaikat tarjoavat annoksia alle 10 eurolla.

Grandvaliran rinteistä löytyy ravintoloita ihan laidasta laitaan – fast foodista fine dining-elämyksiin eli varmasti jokaiselle jotakin. Rinneravintoloista meidän suosikkimme on Soldeun yläaseman ravintola, jossa on esim. pastabox -annoksia (omavalintainen pasta + kastike) 13 €, pizzapaloja (8.50 €) sekä salaatteja (8.50 €). Vieressä kahvila josta saa mm. täytettyjä leipiä, sämpylöitä jne. Ravintolan terassi on myös varsin suosittuja ja siellä dj pitää tunnelmaa yllä mutta tunnelma on varsin rauhallinen eli mitään vauhdikasta after ski-menoa ei ole tarjolla. Grandvalira on yleensäkin kohde jonne mennään ensisijaisesti laskemaan eikä juhlimaan. Arki-iltaisin Andorra la Vellan kadut ovat melko tyhjiä klo 20 jälkeen kun kaupat menevät kiinni.

Tällainen kohde on meille ihan täydellinen sillä tärkeintä laskemisen lisäksi on hyvä ruoka ja hyvät yöunet tarjoava rauhallinen hotelli.

Takana on siis onnistunut lumiloma, kaikin puolin. Me saimme puolison kanssa laskea ja viettää laadukasta parisuhdeaikaa, tytär oli nimittäin samaan aikaan koulun kanssa omalla laskettelureissullaan koko viikon. Myös heillä oli ollut hyvä & onnistunut reissu. Nyt vain toivomme että saisimme kunnolla lunta myös Madridin vuorille jotta pääsisimme laskemaan myös täällä kotinurkissa.

Entä palaammeko ensi vuonna taas samaan paikkaan? Rima on korkealla koska Andorraa on vaikea päihittää mutta eihän sitä koskaan tiedä… Olisiko 10 reissun jälkeen aika kokeilla jotain uutta vai pitäytyä hyväksi todetussa.

Olen aikaisemminkin kirjoitellut Andorrasta lumilomakohteena ja siitä voi lukea täältä https://madridinmiia.com/2023/02/06/lumiloma-andorrassa/

Kun muutimme Madridiin niin meiltä kysyttiin tosi monesti että miksi ihmeessä halusimme muuttaa Madridiin? Monille tuntui olevan täysin käsittämätöntä että joku haluaa vapaaehtoisesti muuttaa pois Kanarialta ja kaiken lisäksi keskellä Espanjaa, pääkaupunki Madridiin. Miljoonakaupunkiin, paikkaan josta on lähimmälle rannalle n. 3 tunnin ajomatka. Paikkaan jossa ihmisillä tuntuu olevan koko ajan kauhea stressi ja kiire. Paikkaan jossa ruuhkat ovat osa jokapäiväistä elämää. Paikkaan jossa eläminen on kalliimpaa kuin muualla Espanjassa. Miksi siis ihmeessä joku haluaa asuamaan Madridiin?

Jokaisella on tietysti omat syynsä siihen miksi on päätynyt valitsemaan Madridin. Ilmeisen vetovoimaisesta asuinpaikasta on kuitenkin kysymys koska asukasmäärä vain kasvaa kasvamistaan. Viime vuosina asukasmäärä on kasvanut yli 100 000 asukkaalla joka vuosi.

Mikä sitten tekee Madridista hyvän asuinpaikan? Miksi ihmiset haluavat muuttaa Madridiin?

Madridin monet mahdollisuudet

Madridissa on maan parhaat työmarkkinat ja palkat keskimäärin paremmat kuin muualla Espanjassa. Luonnollisesti töitä on tarjolla kaikilla mahdollisilla aloilla. Valtaosa ihmisistä muuttaakin kaupunkiin puhtaasti töiden perässä. Jos haluaa edetä urallaan niin Madrid on paikka jonne kannattaa hakeutua. Madrid pääkaupunkina on poliittisen, taloudellisen ja rahoitusalan keskus. Monien suurten espanjalaisten ja kansainvälisten yritysten pääkonttorit sijaitsevat Madridissa, ja ne tarjoavat paljon työpaikkoja sekä paikallisille että ulkomaalaisille. 

Madridissa on myös maan parhaimmat opiskelumahdollisuudet – halusipa sitten opiskella mitä tahansa. Eikä pelkästään se että täällä on mahdollisuudet opiskella melkeinpä mitä tahansa vaan myös se että paikalliset yliopistot ovat laadukkaita ja arvostettuja. Yrityksille ja työnantajille on täysin eri asia jos olet valmistunut samalle alalle esim. Madridin yliopistosta tai jostain pienemmästä ja vähemmän arvostetusta yliopistosta.

Yleensäkin ihan kaikkien koulujen taso on täällä korkeampi kuin maan monilla muilla alueilla ja tämä tietysti takaa täällä oleville koululaisille tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet kun pohjakoulutus on jo lähtökohtaisesti paremmalla tasolla. Nämä ovat monille perheille tärkeitä tekijöitä koska kilpailu hyvistä työpaikoista on kovaa Espanjassa ja varmasti jokainen haluaa omille lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat.

Omalla kohdalla näimme tuon tasoeron kun muutimme tänne. Vaikka tytär opiskeli Kanarialla hyvässä yksityiskoulussa niin tasoero Madridiin oli valtava. Voisi kärjistettynä sanoa että kympin oppilas Kanarialla on Madridissa 6-7 tasoa. Tasoero on merkittävä.

Madridin keskeinen sijainti

Madridin sijaitsee strategisesti keskellä Espanjaa eli voisi sanoa että kaikki tiet vievät Madridiin. Tämä tarkoittaa sitä että täältä pääsee helposti minnepäin Espanjaa tahansa ja käytännössä kaikki maan kolkat ovat max. 6 tunnin ajomatkan päässä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi sen että viikonlopun aikana pystyy lähtemään minnepäin tahansa pienelle minilomalle. Halusipa sitten vuorille laskettelemaan tai rannikolle ottamaan aurinkoa, pohjoiseen taikka etelään, itään taikka länteen. Kaikki on mahdollista. Myös junaverkosto on Espanjassa kattava, nopea ja edullinen tapa liikkua.

Madridista käsin pääsee myös lentämään helposti minne tahansa, yhteydet ovat toimivat kaikkiin suuntiin.

Madrid on kansainvälinen kaupunki jonne myös ulkomaalaisten on helppo sopeutua

Vaikka Madrid on hyvin espanjalainen niin samalla se on myös espanjalaiseksi kaupungiksi varsin kansainvälinen. Madridissa ei voi olla törmäämättä ulkomaalaisiin mutta toisin kuin monilla muilla alueilla niin ulkomaalaiset eivät täällä ole eläkeläisiä vaan kaupunki on erityisesti aktiivisten nuorten kansainvälisten ihmisten kaupunki. Tänne tullaan opiskelemaan ja tekemään töitä & bisnestä, ei laiskoja eläkepäiviä.

Ulkomaalaisia on täällä joka paikassa ja joka puolelta maailmaa – siksi Madridissa on helppo sopeutua joukkoon.

Madrid on nykyään myös erittäin suosittu asuinpaikka todella varakkaiden etelä-amerikkalaisten perheiden keskuudessa. Madrid on uusi Miami – the place to be. Ja tämä on alkanut myös näkyä kaupunkikuvassa, etenkin kaupungin arvoalueilla.

Madrid on dynaaminen kaupunki joka tarjoaa tekemistä moneen makuun

Madrid pystyy tarjoaamaan melkeinpä jotain lähes kaikille – miljoonakaupunki jossa voi elää trendikästä cityelämää kaupungin sykkeessä mutta toisaalta puolen tunnin ajomatkan päässä on luonto ja vuoristomaisemat. On kulttuuria, konsertteja, urheilua, kulinarismia, ostosmahdollisuuksia, bisnestä – mitä vain sattuu milloinkin kaipaamaan. Aina on jotain aktiviteettia tarjolla!

Madridilainen elämäntyyli

Madridissa tehdään paljon töitä mutta toisaalta ihmiset osaavat myös arvostaa omaa aikaansa. Täällä tehdään töitä sitä varten että voi ja pystyy nauttimaan elämästä. Kahvit nautitaan kahvilassa istuen, ei kadulla työpaikkaa kohti kävellen. Työpaikan lounas on sosiaalinen tapahtuma, se nautitaan ravintolassa ja pitkän kaavan mukaan – etenkin jos pöydässä on viinipullo (mikä ei ole mitenkään harvinaista edes arkipäivän lounaalla). Madridilaisten elämä on kaduilla, kahviloissa, terasseilla, ravintoloissa, puistossa, ostoskeskuksissa – täällä ei ole tapana nyhjätä kotosalla. Elämästä nautitaan nyt eikä mietitä ja murehdita huomista.

Madridissa on neljä vuodenaikaa

Jos haluaa ikuista kesää niin silloin ei ehkä kannata muuttaa Madridiin. Mutta jos nauttii vuodenaikojen tuomasta vaihtelusta niin silloin Madrid on loistava kaupunki asua. Talvella ei tarvitse juurikaan palella pakkasissa (toki pienet yöpakkaset ovat talvella mahdollisia), syksyllä ei tarvitse vaeltaa räntäsateissa vaan syksy on usein kaunis, aurinkoinen ja varsin lämmin. Kesällä on kuuma, todella kuuma, mutta toisaalta silloin kaupunki on väljä ja puistot tarjoavat hengähdyspaikan. Aina voi lähteä myös Madridin vuorille viilentymään. Ja Madridin kevät on tietysti upea – se antaa parastaan jo usein helmikuun lopusta lähtien.

Madrid on myös kaupunkina kaunis ja siisti, se on aktiivinen ja vetovoimainen. Miljoonakaupungiksi myös melko turvallinen – ainakin toistaiseksi. Todo está en Madrid – täällä on kaikki.

Vihdoin ja viimein voimme sanoa että joulu 2024-2025 on vietetty ja voimme palata hyvin mielin takaisin arkeen. Joulu oli ihan onnistunut – saimme viettää paljon aikaa yhdessä, ehdimme levätä mutta myös tehdä kaikenlaista ja mikä tärkeintä niin saimme viettää aikaa Suomen perheen sekä ystävien kanssa. Osan näimme pikaisesti, joidenkin kanssa ehdimme olla hieman enemmän.

Toki joulu olisi voinut olla säiden puolesta parempi mutta aina ei voi voittaa.

Tänä vuonna emme myöskään ehtineet viettää joulua ollenkaan Espanjan perheen kera koska olimme joulun pyhät Suomessa, uudenvuoden vietimme tyttären kanssa myös Suomessa ja loppiaisena osa Espanjan perheestä oli reissussa ja osa Malagassa joten loppiainen meni meillä ihan oman perheen parissa. Mutta parin viikon joululomasta ei aikaa riitä millään aivan kaikkeen.

Täällä Espanjassahan joulunvietto kulminoituu loppiaiseen, joulun tärkeimpään päivään ja Itämaan tietäjien saapumiseen. Päivään jota ainakin lapsiperheissä on odotettu jo pitkään. Loppiaisaattona on Itämaan tietäjien kulkueita joka kaupungissa ja melkeinpä joka kylässä, toisissa pienempiä ja toisissa valtavia. Lapset ovat etukäteen kirjoittaneet toivomuksensa Itämaan tietäjille. Yön aikana lahjat sitten ilmestyvät kotiin ja niitä availlaan loppiaispäivän aamuna. Ja aamupalaksi nautitaan perinteistä ”roscon de Reyes” -pullaa.

Tuon jälkeen onkin sitten hyvä lopettaa kaikki jouluun liittyvä mässäily, jos sellaista on tullut harrastettua sillä tuo joulupulla on sen verran makea että sen jälkeen ei kyllä tee mitään makeaa mieli ihan vähään aikaan. Ja muutenkin tässä vaiheessa joulukiintiö alkaa jo olla täynnä. Mutta kyllähän sitä tässä on vietetty jo melkoisen pitkään.

Suomeen suuntasimme heti loman ensimmäisenä päivänä. Kävimme ensin vierailulla Porvoossa mutta täytyy sanoa että paikka oli pieni pettymys. Odotin että tarjolla olisi ollut vähän enemmän joulutunnelmaa – ei pelkästään kauniisti koristeltu vanhakaupunki. Mutta olihan se kiva nähdä etenkin kun Porvoo ei ollut entuudestaan tuttu.

Loppuloma Suomessa menikin sitten ”koti”puolessa Porissa – perheen ja ystävien seurassa. Meillä oli mökki varattuna koska halusimme jotain vähän tunnelmallisempaa kun se Lapin reissu jäi lopulta väliin. Ja päätös oli kyllä hyvä sillä mökki oli ihanan tunnelmallinen. Joulu tuntui enemmän joululta.

Kovin talvista ei kyllä läntisessä suomessa ollut sillä kaikki lumet sulivat pois joulupyhien aikana. Lämpötilat olivat länsirannikolla pitkälti plussan puolella ja vettä satoi useampana päivänä.

Etukäteen olimme miettineet kaikenlaisia kivoja ulkoilmaaktiviteetteja mutta ne jäivät nyt väliin. Luistelemaan sentään pääsimme, kiitos tekojääradan.

Ulkoilmapuuhat vaihtuivat siis pitkälti sisätiloihin mutta ihan mukavasti aika kului niidenkin parissa. Lautapelejä tuli pelattua, elokuvissa kävimme elokuvissa, sisäkiipeilemässä sekä kannustamassa Ässät voittoon.

Suomiloma oli meni vähän turhan nopeasti mutta niinhän se tahtoo aina mennä. Tärkeintä kuitenkin oli että pääsimme koko perhe jouluksi Suomeen ja saimme viettä aikaa perheen & ystävien kanssa.

Puoliso palasi kotiin jo joulun jälkeen mutta me jatkoimme tyttären kanssa lomailua Suomessa vielä tammikuun alkuun asti. Pitihän se uusivuosi juhlistaa Suomessa ystävien kanssa, kuten niin monesti on ollut tapana.

Paluureissun teimme pienen mutkan kautta eli kävimme Kööpenhaminassa. Meidän Helsinki-Kööpenhamina ja Kööpenhamina-Madrid lennot sekä kaksi yötä hotellissa tulivat nimittäin saman hintaiseksi kuin Finnairin suorat Helsinki-Madrid lennot eli totta kai hyödynsimme tuon mahdollisuuden. Tytär oli jo pitkään toivonut pääsevänsä käymään Kööpenhaminassa sillä edellisestä reissusta oli ehtinyt kulua jo 6 vuotta eikä hänellä ollut ihan tarkkoja muistoja tuosta reissussa. Mutta nyt on sitten uusia muistoja ja ne toivottavasti säilyvät pidempään.

Pari päivää oli juuri sopiva aika Kööpenhaminaan koska kaupunki on aika pieni ja kompaktin kokoinen eikä siellä loppujen lopuksi ole kauhean paljon nähtävää. Mutta joka paikassa oli kuitenkin vielä aika jouluista, paljon jouluisempaa kuin Suomessa, joten pääsimme vielä virittäytymään takaisin joulutunnelmaan.

Kiva reissu mutta täytyy kyllä sanoa että Kööpenhaminassa on ehdottomasti parempi vierailla kesällä kuin talvella vaikka jouluinen kaupunki olikin ihan kaunis ja tunnelmallinen. Mutta melkoisen kylmää siellä on näin talvella.

Kotiin palasimme väsyneinä mutta onnellisina. Ja ihme kyllä täysin terveinä sillä tuntui että ihan joka puolella kaikki olivat jossain ihme räkätaudissa. Mutta onneksi ei tarttunut meihin.

Viimeiset joululoman päivät ovatkin sitten menneet ihan rauhassa kotoillen. Joulukoristeet on siirretty odottamaan ensi joulua, koti siivottu ja muutenkin palattu takaisin arkirutiineihin. Kiitos joulu 2024-2025.

Joulunvietto muuttuu useissa perheissä melkoisesti siinä vaiheessa kun lapsista tulee teinejä ja silloin myös meillä vanhemmilla on edessä uudet haasteet. Mitä tehdä jos teini haluaa vain murjottaa joulun omassa huoneessaan eikä halua mitenkään osallistua yhteiseen perhejouluun? Pitääkö antaa periksi ja unohtaa joulutraditiot, taistella tuulimyllyjä vastaan vai tulla puolitiehen vastaan?

Itse koen että niin kauan kuin asutaan vanhempien katon alla ja eletään vanhempien rahoilla niin silloin on myös syytä osallistua perheen yhteiseen elämään ja toimintaan. Huvitti tai ei. Empatia on myös asia jota on hyvä opetella jo nuoresta pitäen. Jos lasten vierailusta on iloa isovanhemmille niin silloin heidän on syytä lähteä vierailulle mukaan. Jouluateria puolestaan syödään yhdessä pöydän ääressä, ilman puhelimia, eikä pöydästä nousta ennen kuin viimeinen on lopettanut ateriansa. Käytöstavat koskevat ihan kaikkia. Elämässä pitää usein tehdä asioita joita ei välttämättä huvita ja siihen tosiasiaan on hyvä tottua pienestä pitäen.

Toki on asioita joista voidaan neuvotella ja tehdä jotain kompromisseja jotta kaikki pysyvät kutakuinkin tyytyväisinä.

Toki fakta on se että ei ole mitään yhtä tapaa miten sitä joulua pitäisi viettää – jokainen perhe voi siis luoda omat juttunsa ja niitä voi myös muokata sitä mukaan kun on tarvetta. Mutta en näe kenenkään kannalta mitään järkeä siinä että koko joulunvietto perutaan vain sen takia että teiniä ei nyt huvita viettää aikaa perheen kanssa.

Asioista on toki vaikka keskustella ja sopia nuorten kanssa jo etukäteen jottei tule yllätyksiä tai väärinkäsityksiä sitten jouluna.

Onhan se tavallaan ymmärrettävää että teinejä ei välttämättä enää kiinnosta esimerkiksi se perinteinen jouluelokuva, jota on ollut tapana katsoa yhdessä joka ikinen joulu. Tai joulukuusen koristelu saatikka sitten pipareiden leivonta. Joten myös vanhempien on tultava vastaan ja muokattava ehkä niitä omia tuttuja jouluperinteitä vähän uuteen muotoon. Mutta se ei tarkoita että niistä olisi kokonaan luovuttava sillä perinteet ovat myös tärkeä tekijä identiteetin kehittymisessä.

Toki nykypäivänä on kovin trendikästä olla ”yksilöllinen” ja ainakin Suomessa tuntuu jotenkin olevan vallalla ajatus jonka mukaan lapsen pitäisi saada itse tehdä omat valintansa. Mutta ehkäpä kaiken nykypäivän myllerryksen keskellä perinteet ovat juuri se asia, joiden avulla ihmiset kokevat kuuluvansa jonnekin. Tuttujen asioiden tekeminen luo turvallisuuden tunnetta ja pienet juhliin liittyvät perinteiset valmistelut tuovat juhliin odotuksen tunnetta. Arkea meillä kaikilla on ihan riittävästi.

On myös täysin ymmärrettävää että teinit eivät välttämättä halua viettää joulua kuten sinulla on ollut tapana vuosikymmenten ajan eivätkä he välttämättä halua tehdä kaikkia niitä perinteisiä joulujuttuja, joita sinulla on ollut tapana mutta se ei tarkoita että ne olisivat täysin merkityksettömiä heille. Ehkäpä niistä jää jotain sinne aivojen uumeniin ja jonain päivänä he muistelevat niitä ja ehkäpä aikuisina haluavat myös jatkaa niitä. Tärkeintä kuitenkin lienee se että joulusta jää kaikille hyvä fiilis.

Miten sitten suunnata joulunviettoon jos kotona asuu teini-ikäinen joulunvastainen nuori ihmisenalku?

Jos asettaa itselleen ja perheelleen suuria odotuksia jostain täydellisestä jouluidyllistä niin mitä todennäköisesti joutuu pettymään jollain tapaa. On siis kaikille mukavampaa kun otetaan iisisti mutta kuitenkin niin että tiettyjä tärkeitä asioita kunnioitetaan – oli se sitten joululounas tai vierailu isovanhempien luona. Jokainen perhe määrittelee tietysti nämä tärkeimmät asiat itse. Ja näistä tietysti kannattaa keskustella ja sopia etukäteen.

Ole valmis joustamaan ja tekemään kompromisseja

Jos saa teinit saman pöydän ääreen jouluaterialle niin pitäisikö sitten vaikka kattaa joulupöytään jotain heille paremmin maistuvia herkkuja perinteisten jouluruokien sijaan? Esim. jouluinen sushipöytä on voi myös olla kiva idea. Jos teinit tykkäävät osallistua ruoanlaittoon niin sushit voi valmistaa itse mutta ne voi myös hakea ihan valmiina vaikka sieltä Prisman sushitiskiltä. Tärkeintä lienee kuitenkin se yhdessäolo. Toki jos jouluruoat ovat tärkeitä vanhemmille niin sitten voi tehdä aterian jossa on jokaiselle jotakin.

Isovanhempien luona vierailua voi puolestaan kompensoida antamalla teinille mahdollisuuden myöhemmin viettää aikaa ystävien kanssa. Elämä ei voi olla kiinni parista tunnista.

Jos joulupipareiden leivonta ei kiinnosta niin entäpä pelkästään koristelu? Tai jos perinteiset piparit eivät maistu teineille niin miksei joskus voisi leipoa jotain muuta. Tai jos leivonta ei kiinnosta ollenkaan niin ehkä sitten voi keksiä jotain muuta yhteistä tekemistä.

Anna vastuuta

Joulunaika on monissa perheissä kiireistä kun pitää hoitaa monenlaisia velvollisuuksia. Mutta näitä tehtäviä voi jakaa myös teineille. Oman huoneen siivoaminen on ihan vähintä mitä voi vaatia kun edessä on kodin joulusiivous. Mutta myös muita tehtäviä voi delegoida nuorisolle. Esim. osan lahjahankinnoista voi pistää teinien tehtävälistalle – heiltä voi tulla hyviäkin ideoita joita ei ehkä itselle olisi tullut mieleen ja ostoksilla käynti on useimmille teineille tuttua ajanvietettä.

Myös jouluisen soittolistan kokoaminen voi olla sopiva puuha teinille- ainakin omalla tyttärellä on todella hyvä musiikkimaku ja on kivaa kun vanhojen ikivihreiden jouluhittien lomassa soivat myös vähän uudemmat versiot.

Myös joulukinkun paistamisen ”valvonnan” voi jättää teineille – suurin osa heistä nyt muutenkin viettää yöt hereillä.

Toki voi olla että osalle teineistä mikä tahansa tehtävä voi tuntua yksinkertaisesti liian vaikealta, rankalta, aikaavievältä, tylsältä, hankalalta, turhalta jne mutta sitten voi kokeilla sitä perinteistä pikkulasten keinoa: uhkailu, kiristys, lahjonta. Kaikki sallitaan 😉

Toki teinien elämä on usein kiireistä, paikoitellen jopa stressaavaa ja usein syksy on pitkä ja raskas lukukausi koulussa. On siis aivan normaalia että jouluna nuoret ovat väsyneitä ja kaipaavat myös lepoa ja kiireetöntä elämää. Ehkäpä myös sitä yhdessäoloa, tunnetta että voi hetken aikaa olla taas pieni ja elämä on huoletonta. Yksi joulunajan tärkeimmistä tavoitteista voikin olla vain kiireettömän ajan viettäminen yhdessä teinin/teinien kanssa.

Meillä ainakin tytär tykkää tähän vuodenaikaan katsoa jouluisia elokuvia ja hyvä puoli teineissä on se että heidän kanssaan ei tarvitse enää katsella niitä iänikuisia lasten jouluelokuvia tai piirrettyjä vaan voi katsella jo ns. normaaleja elokuvia. Joulunaikaan voi siis kehitellä elokuva-maratonin johon jokainen perheestä voi valita omat suosikkinsa. Tärkeintä on kuitenkin se että ollaan yhdessä eikä jokainen katsele erikseen sohvan kulmassa ipadilta jotain omaa juttua. Sitä voi tehdä sitten taas tammikuussa.

Toki on sitten niitäkin teinejä joita ei huvita ja kiinnosta yhtikäs mikään. Pitääkö siihen vain suostua koska näin on tilanne jo muutenkin, ihan arkenakin?

Jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa mutta itse kyllä koen että vanhempien kuuluu opettaa lapsille, myös niille murrosikäisille, että miten käyttäydytään – mitä saa tehdä ja mitä ei. Tietty protestointi toki kuuluu ikään mutta johonkin on rajat vedettävä. Jos tilanne on päässyt karkaamaan käsistä jo ennen teini-ikää niin silloin toki voi olla suurempien haasteiden edessä ja on ehkä syytä selvittää että mistä ongelmat johtuvat ja miksi nuori käyttäytyy kuten käyttäytyy. Koska erityisen huonoa käytöstä ei kenenkään pidä hyväksyä.

Ja jos muuta keinoa ei ole niin sitten vain kannattaa tehdä selväksi että teini voi viettää joulun yksin omassa huoneessaan, muiden joulunviettoa ei tarvitse/saa pilata. Lahjat, jos sellaisia on luvassa, voi antaa vaikka loppiaisena – jos teini on siihen mennessä rauhoittunut. Toki aina pitää tehdä myös selväksi että kaikesta kiukuttelusta ja protestoinnista huolimatta on aina tervetullut liittymään seuraan.

Ja sitten on meitä onnekkaita, joiden perheissä kasvaa vahvalla jouluidentiteetillä varustettu jälkipolvi. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti! Tästä syystä meillä onkin tehty joulua pitkän kaavan mukaan jo marraskuusta lähtien 🙂 On leivottu ja koristeltu pipareita, katsottu jouluelokuvia, koristeltu koti joulukuntoon, juotu glögiä, kuunneltu joululauluja kynttilän valossa ja tehty kaikkia muitakin jouluisia juttuja. Ja lisää on vielä luvassa sillä joulu on vasta edessäpäin.

Rauhaisaa ja tunnelmallista joulunaikaa kaikille!

Joulu on ehdottomasti yksi niistä asioista elämässä, jotka ovat parasta ns. vähän ennen. Jos joulun aloittaa vasta pari päivää aikaisemmin tai vasta aatonaattona niin kaikki on vaan kauhean kiireistä ja ohi nopeasti ilman että nauttia koko hommasta. Aina puhutaan joulustressistä ja sellaisen varmasti saa aika helpolla jos yrittää kaiken tehdä parissa päivässä. Suoritettu joulu ei varmasti ole mitenkään nautinnollinen joulu. Siksi onkin hyvä aloittaa ajoissa.

Itselleni koko joulun idea on ainakin siinä joulun odotuksessa – tärkeintä ei siis ole se maaliin pääsy vaan matkanteko. Itse jouluna voi sitten vain ottaa rennosti ja nauttia.

Meillä joulun odotus alkaa viimeistään siinä vaiheessa kun jouluun on aikaa tasan kuukausi. Näin on riittävästi aikaa nauttia tunnelmasta, jouluisista puuhasteluista ja tietysti myös joulunajan herkuista. Tavallaan pikku hiljaa virittäydytään siihen joulufiilikseen. Ja samalla tulee kaikki tarpeelliset jouluvalmistelut tehtyä rauhassa ajan kanssa, ilman minkäänlaista stressiä. Ja jouluna voi sitten vain olla, ottaa rennosti ja nauttia.

Itse aloitan jouluvalmistelut jo todella ajoissa sillä joululahjoja tulee hankittua valmiiksi pitkin vuotta. Ensimmäiset lahjat tuli ostettua jo kesällä ja syksyn mittaan olen sitten vähitellen tehnyt hankintoja. Tämä helpottaa budjetointia kun ei loppuvuoteen osu kaikki mahdolliset hankinnat. Näin myös välttyy viime hetken paniikilta ja mahdollisilta turhilta ostoksilta sillä syksyn mittaan olen laittanut ideoita ylös joita tytär on ilmoitttanut tarvitsevansa. Ja nyt marraskuun lopussa, voin jo todeta että käytännössä kaikki lahjat on jo hankittu. Tämä vähentää kummasti stressiä kun ei tarvitse enää ahtautua kauppoihin jouluruuhkien aikaan – siitä on nimittäin joulufiilis kaukana.

Meidän perheessä en ole onneksi ainoa, joka nauttii joulutunnelmasta sillä tytär ja puoliso ovat myös jouluihmisiä. Tästä syystä meillä kaivetaan joulukoristeet esille ajoissa ja laitetaan koti kerralla joulukuntoon. Onhan se ehkä vähän aikaista näin marraskuun lopussa mutta onneksi jokainen voi itse päättää milloin jouluvalmistelut aloittaa (tai jättää tekemättä) eikä missään ole annettu mitään virallista päivää.

On tavallaan mukavaa että puolisosta on tullut jouluihminen näin vanhemmiten sillä hänen lapsuudenkodissaan ei joulua juurikaan vietetty koska täällä Espanjassa loppiainen on perinteisesti ollut se joulun tärkein päivä ja silloin myös jaetaan lahjat. Heidän lapsuuskotiaan ei koristeltu mitenkään jouluksi, jouluseimi eli belen oli oikeastaan ainoa tärkeä koriste ja perinne. Mutta nyt puoliso tykkää siitä että on jouluista, joulukuusi ja kaiken maailman härpäkkeet tuomassa tunnelmaa. Hyvä esimerkki tästä on meidän uudet joulumukit, jotka ensin hankin itselle ja tyttärelle mutta puoliso ihastui myös niihin joten hänelle piti hankkia myös oma joulumuki. Tällaiset pienet jutut jaksavat ilahduttaa joka päivä.

Mikä siinä joulussa sitten on sellaista että sen fiilistely pitää aloittaa jo näin varhain?

No yksinkertaisesti se että tykkäään joulusta ja olen 100 % jouluihminen, mutta toisaalta en tykkää joulun pitkittämisestä. Itselle tulee usein jo joulupäivän jälkeen sellainen olo että nyt on joulua vietetty riittävästi on aika suunnata ajatukset jo uuteen vuoteen. Eli jos joulunvieton aloittaisi vasta pari päivää ennen joulua tai vaikka aatonaattona niin joulu olisi ohitse aivan liian nopeasti. Kauhea vaiva ja sählinki vain parin päivän takia. Tästä syystä tykkään ajoittaa ajoissa. Näin ei tarvitse kiirehtiä eikä stressata – kaikkeen on riittävästi aikaa!

Eikä muuten yhtään auta tuon joulutunnelman pitkittämisessä se että aloittaisi joulun vieton vasta vähän ennen joulua – siitä huolimatta se fiilis on ohitse jo Tapaninpäivänä. Tästä syystä on siis kiva aloittaa ajoissa. Ja tietysti myös se vaikuttaa että näin on aikaa nauttia asioista eikä tarvitse tehdä kaikkea kauhealla kiireellä.

Onhan se myös kivaa piristää tätä pimeää vuodenaikaa koristeilla ja valoilla. Ainakin itselle ne tuovat paljon hyvää mieltä. Eikä pimeät aamutkaan tunnu niin pahalta kun on jouluvalot antamassa tunnelmaa ja valoa heti aamusta lähtien.

Joulun jälkeenhän päivät alkavat periaatteessa jo pidentyä – hyvin vähän kerralla mutta kuitenkin.

Myös jouluelokuva-kausi on mukavampi aloittaa kun kotona on jouluisaa. Meillähän jouluelokuva-sesonki alkaa jo näin marraskuussa ja nyt on jo katsottuna yksi jouluinen minisarja sekä kolme jouluelokuvaa eikä vielä olla edes joulukuussa. Kun aloittaa ajoissa niin ehtii enemmän! Näin joulun alla meidän viikonloppuiltoihin kuuluuvat ehdottomasti nämä jouluisat elokuvat.

Miksi jouluista ei saisi nauttia?

Jostain syystä viime vuosina joulusta on tullut vähän paheksuttava ilmiö. Joululaulujen kuuntelua joutuu puolustelemaan koska joku niistä pahoittaa mielensä, lahjoja pitää hankkia vähän salassa koska kaikilla on jo kaikkea ja olisi coolimpaa antaa vain aineettomia lahjoja eikä jouluherkuistakaan saisi enää oikein nauttia koska ne eivät täytä ravintokriteereitä ja lihottavat. Joulukinkku- puhdasta syntiä. Ilmeisesti ei ole muodikasta pitää joulusta ja sen traditioista.

Mutta aivan sama. Joulu tulee – halusitpa sitä tai et. Ja minä aion siitä nauttia.