Tekijä: miiajunell

Elokuun loppua kohti mennään lujaa vauhtia ja se tarkoittaa sitä, että kesä ja kesäloma on kohti ohi. Reilu viikko ja ollaan jo syyskuun puolella – mikä taas tarkoittaa paluuta arkeen. Pitäisikö olla haikealla fiiliksellä? Ehkä. Etenkin kun kesä on mennyt tosi nopeasti, aivan liian nopeasti. Mutta niinhän tuo aika tuntuu viime vuosina kuluneet. Turhan nopeasti. Päivät, viikot ja kuukaudet hurahtavat ohitse kuin huomaamatta.

Kaikesta huolimatta fiilikset ovat hyvät sillä kesä on ollut hyvä ja siihen on mahtunut paljon kaikenlaista, etenkin paljon reissaamista. Voin siis vain olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on taas päässyt näkemään, tekemään ja kokemaan. Selailen kuvia kesän ajalta hymy huulilla, hienoja muistoja.

On käyty Fuerteveturalla, Gran Canarialla, Galiciassa, Suomessa, toisen kerran Galiciassa ja kaiken lisäksi kesän loppuhuipennus eli Italian reissu on vielä edessä.

Olemme näiden lähes 3 kk aikana viettäneet enemmän aikaa muualla kuin kotosalla.

Mutta se onkin keino millä selviytyä tästä Madridin kesästä. Välillä on päästävä muualle jotta sitten jaksaa taas tätä helteistä kesäarkea.

Elokuun alussa kävimme pikaisella ex-tempore reissulla Galiciassa, toista kertaa tänä kesänä. Edellisenä iltana puoliso sai vahvistuksen työvuoron vaihdosta mikä antoi meille neljä päivää vapaata ja niinpä aamulla, puolison yövuoron jälkeen, suuntasimme auton ex-tempore reissulle kohti pohjoista. T

uttuun tapaan päivät menivät hyvin leppoisasti: aamulla vähän liikuntaa mitä upeimmissa maisemissa, sitten rannalle, lounas, pieni iltapäivälepo, iltapäivällä ehkä rantareissu ja vähän kylällä kävelyä, illallinen ja ajoissa nukkumaan. Todellista lepoa siis.

Tällä kertaa lisäsimme vähän uutta twistiä reissuun sillä tyttären ystävä Madridista oli läheisessä kylässä viettämässä kesälomaansa perheen kakkoskodissa joten tytöt sopivat tapaamisen. Ensin ystävä tuli meidän kylään päiväksi ja yöksi, seuraavana päivänä he ottivat paikallisjunan ja suuntasivat ystävän kylään päiväksi ja yöksi. Sieltä haimme sitten tyttären paluumatkalle.

Tytöillä oli tosi kivaa ja nyt kun tuo junayhteys kylien välillä todettiin toimivaksi niin tulevaisuudessa voivat järjestää näitä tapaamisia useamminkin. Tyttären ystäväperhe kun viettää tuolla heidän kylässään aina koko elokuun.

Paluu kotiin olikin sitten astetta jännittävämpi sillä ensimmäinen iltana syttyi maastopalo. Olimme tyttären kanssa juuri tallilla kun yhtäkkiä nousi myrskytuuli ja sen myötä valtava määrä savua ja tuhkaa. Alkuun emme tienneet että onko palo jossain lähellä vai kaukana eli pitääkö alkaa evakuoimaan hevosia mutta onneksi aika nopeasti saimme selville että palo on 30 km päässä. Eli ei missään ihan välittömässä läheisyydessä. Hetken aikaa oli kyllä pieni paniikki päällä.

Muuten elokuu on sujunut mukavissa merkeissä. Elokuussa ehdimme jopa viettää kolmisen viikkoa ihan kotosalla, ilman mitään reissuja.

Päivät menivät pääasiassa aika rauhallisesti, koska +38 asteen helteissä on otettava aika rennosti. Muutaman kerran kävimme kaupungilla koska näin elokuussa keskustassa on ihanan hiljaista ja rauhallista. Suurin osa paikallisista ja turisteista välttelee Madridia näin elokuussa.

Aamuisin ja iltaisin oli edes vähän viileämpää, noin 25-30 astetta, joten päivän aktiviteetit tuli pääasiassa hoidettua ennen klo 11 aamulla taikka sitten myöhään illemmalla.

Päivän paahteisimmat tunnit piti pysyä sisätiloissa (onneksi kotona on ilmastointi) sillä jopa uima-altaalla varjossa on päivällä turhan tukalaa. Lämpötilat olivat jopa iltaisin klo 21 aikaan vielä 35 asteen lukemissa eikä öisinkään lämpötila laskenut kuin muutamaksi tunniksi aivan aamuvarhaisella.

Mutta tämähän on jo tuttua touhua eli nuo helteet ovat täällä ihan jokakesäisiä, eivät siis mikään yllättävä sääilmiö. Yllättävämpää oli enemmänkin se kuin tällä viikolla lämpötilat putosivatkin yhtäkkiä 10 astetta, keskellä elokuuta!

Loppukesän saammekin nähtävästi nauttia mukavista kesäkeleistä, sellaisia 25-30 asteen päivälukemia on luvassa ja tällä hetkellä ne tuntuvat mukavan viileiltä. Yöllä lämpötilat putoavat jo alle 20 asteen, jopa tuonne 15 asteen tuntumaan. Melkoinen muutos ja yleensä tällaisia on luvassa vasta tuossa syyskuun puolessa välissä. Mutta en valita. Mukavaa kun saa taas nukuttua kunnolla. Ja mukavaa kun voi tehdä juttuja muutenkin kuin aamuvarhain ja myöhään illalla.

Keskellä päivää voi olla ulkona eikä tarvitse etsiä varjoa eikä kotonakaan enää tarvita edes ilmastointia. Onhan tämä nyt melkoista näin elokuussa!

Noista muutamista helleviikoista huolimatta kesä Madridissa oli tänä vuonna helteiden osalta varsin lyhyt. Useamman kuukauden sijaan sitä pahinta jaksoa kesti vain kolme viikkoa eikä yli 40 asteen menty kuin yhtenä ainoana päivänä. Säiden puolestakaan ei ole siis valittamista.

Ja nyt kun helteet ovat jo hellittäneet niin selvästi alkaa tulla sellaista loppukesän fiilistä. Illatkin pimenevät jo selvästi aikaisemmin.

Kahden viikon päästä alkavat koulut ja siitä se syksy sitten taas alkaa. Itse asiassa syksy on vuodenaika josta nautin kaikista eniten täällä Madridissa. On vielä lämmintä mutta ei enää liian kuumaa. Ja kauniit säät jatkuvat yleensä jopa joulukuulle asti.

Toki päivät alkavat lyhentymään myös täällä mutta vielä on hetki kesää jäljellä. Nyt nautitaan vielä näistä lämpimistä mutta ei liian helteisistä loppukesän viikoista ja edessä olevasta Italian reissusta joka kruunaa tämän kesän.

Kesä 2025 on jälleen muistuttanut, miten pelottava ja paljon tuhoa aiheuttava voima tuli voi olla. Espanjassa on tänä kesänä palanut yli 150 000 hehtaaria metsää ja maaseutua. Asukkaita on evakuoitu, jopa kokonaisia kyliä, savupilvet ovat peittäneet taivaan, teitä on suljettu liikenteltä, junien vuoroja on peruttu, tuhannet palomiehet, sotilaat, polisiit & muut pelastustyöntekijät ovat taistelleet liekkejä vastaan ja uutisista on saatu seurata palojen edistymistä ja niiden aiheuttamia tuhoja. On menetettyjä paljon arvokasta luontoa, laidunmaata, taloja sekä valitettavasti myös useita ihmishenkiä.

Osa paloista on saatu kontrolliin, lukuisia on saatu sammutettua mutta aivan liian monta suurpaloa tekee yhä edelleen tuhojaan. Kaikesta huolimatta täällä ei ole mitään suurempaa paniikkia – espanjalaisille nämä ovat jokakesäinen juttu.

Toki tämän mittakaavan paloja ei ole ollut pitkiin aikoihin. Viime vuosina palojen lukumäärä on monin paikoin vähentynyt mutta toisaalta suurpalojen osuus ja tuhoisuus ovat kasvaneet. 2000-luvun pahin vuosi on tähän mennessä ollut vuosi 2022, jolloin paloi yli 300 000 hehtaaria. Tämä kesä on tähän mennessä kolmanneksi suurin kahteen vuosikymmeneen.

Maastopalot eivät ole siis mikään uusi ilmiö.

Miksi Espanjassa palaa niin usein?

Riskitasoa on nostanut pitkä, jo yli kaksi viikkoa kestänyt helleaalto, jossa lämpötilat ovat nousseet suurimmassa osassa maata yli 35 asteen. Toisaalta nämä ovat aivan normaaleja lämpötiloja Espanjan kesässä joten nekään eivät selitä tämän(kään) kesäisiä paloja. Etenkin kun heinäkuussa täällä oli monta viikkoa jopa normaalia viileämpää ja kaiken lisäksi takana on hyvin runsassateinen kevät koko maassa.

Sää ja ilmasto ovat toki yksi syy – ei ehkä kuumuus niinkään koska täällä on aina kesällä ollut kuumaa. Mutta riskiä lisää merkittävästi voimakas föhn-tuuli, joka luo palolle täydelliset olosuhteet levitä nopeasti ja laajalle alueelle. Ilman tuulta palot saadaan yleensä kuriin varsin tehokkaasti.

Kevään sateet ovat myös yksi taustasyy näille paloille sillä sateiden seurauksena kasvillisuus pääsi rehottamaan alkukesästä oikein kunnolla ja myöhemmin sitten kesän pääsi kuivuttamaan kaiken.

Yhtenä syynä pidetäänkin ns. polttoaineen kertymistä sillä maaseudun autioituminen on vienyt vähentänyt merkittävästi esim. eläinten paimentamista. Ennen lampaat ja vuohet pitivät huolen monilla alueilla siitä että ylimäärästiä pensaikkoa ja aluskasvillisuutta ei päässyt kertymään. Myös metsien hoidon vähentäminen ja harvennusten vähentäminen on täyttänyt metsät helposti syttyvällä biomassalla (pensaikot, kuivunut aluskasvillisuus) jolloin tulen leviämiselle on otolliset olosuhteet.

Mutta nämäkään tekijät eivät yksin vielä selitä kaikkea. Valtaosa paloista saa nimittäin alkunsa ihmisestä – tahallisesti tai huolimattomuudesta. Espanjan syyttäjälaitoksen mukaan tutkituista paloista lähes 95 % on ihmisen aiheuttamia.

Jo pelkästään tämän kesän aikana Guardia Civil-poliisi on pidättänyt kymmeniä epäiltyjä – 27 pidätettyä ja 83 tutkittavaa. Ja lähes viikottain saa lukea uusista pidätyksistä.

Espanjassa on siis paljon kokemusta metsäpaloista, niiden sammutuksesta, palosyiden tutkinnasta sekä myös niiden ehkäisystä. Ihmiset ovat tottuneet maasto- ja metsäpaloihin sillä ne ovat jokavuotinen riesa.

Toki ihmiset pelkäävät menettävänsä kotinsa, mutta toisaalta ammattilaisiin luotetaan. Palokunta, armeija, poliisit ja vapaaehtoiset saavat työstään pääasiassa kiitosta sillä jokainen evakuointi ja sammutustyö muistuttaa, että tuli ei pysähdy ilman valtavia ponnisteluja. Etenkin näin kesällä kun sateet ovat koko maassa erittäin harvinaisia.

Sammutustyöt ovat täällä paikoitellen todella haastavia sillä usein palot syttyvät vuoristoisilla metsäalueilla, joissa alkusammutus on haastavaa ja sen seurauksena tuli pääsee herkästi leviämään laajoille alueille.

Maasto- ja metsäpalot eivät ole pelkään vuoriston ja maaseutujen ongelma vaan niitä esiintyy myös asutuilla alueilla. Myös täällä Madridissa on sammuteltu useita paloja ja tämän kesän aikana on täällä palanut jo yli 3500 hehtaaria. Onneksi suurin osa paloista on saatu nopeasti kontrolliin ja sammutettua.

Yksi iso palo sattui juuri kuluneella viikolla ja siinä oli isommankin katastrofin ainekset ilmassa sillä palo alkoi aivan kaupungin kupeesta ja levisi todella nopeasti ja rajusti.

Palo sai alkunsa vilkkaan Tres Cantos -asutusalueen kupeesta, paikasta josta alkaa laajat pelto- ja metsäalueet.

Yhtäkkiä myrskylukemiin noussut tuuli työnsi liekit eteenpäin ennennäkemättömällä nopeudella. Seuraukset olivat kamalat. Yksi ihminen kuoli yrittäessään pelastaa hevosia mutta tuli oli niin voimakas että hänen lisäksensä tilalla menehtyi välittömästi kaikki tilan 18 hevosta. Myös lähialueen tiloilla menehtyi muita eläimiä valtavat määrät – hevosia, vuohia, lampaita. Tuhoutuneen tallin lisäksi paloi kokokaan myös neljä taloa.

Palo oli meiltä 30 km päässä mutta se näkyi ja tuntui meillä asti. Savua ja tuhkaa oli ilmassa aivan valtavasti. Mukana oli kuitenkin onnea sillä tuuli vaihtoi alun jälkeen suuntaa ja yön aikana myös laantui eli sammutustyöt saatiin nopeasti käyntiin ja yön aikana palo saantiinkin jo hallintaan ja seuraavan päivän aikana sammutettua.

Mutta paljon ehti kuitenkin tuhoutua hyvin lyhyessä ajassa.

Palon syttymissyytä tutkitaan vielä. Jossain on puhuttu tormenta secan eli ns. kuivan ukkosen sytyttäneen palon, jotkut lähteet taas pitävät palon alkulähteenä aurinkopaneeleita. Jotkut taas epäilevät tahallisesti sytytetyksi sillä alueelle on suunnitteilla erilaisia projekteja, mm. isoa aurinkopaneeli-puistoa ja biokaasu-laitosta.

Joka tapauksessa tämäkin palo oli taas yksi muistutus siitä miten pienikin tekijä riittää aiheuttamaan ison tragedian. Nämä maasto- ja metsäpalot eivät ole vain luonnonkatastrofeja vaan niissä menetetään usein myös ihmishenkiä.

Seuraavaksi voidaankin kysyä sitten sitä että jäävätkö nämä metsä- ja maastopalot vain traagisiksi, jokakesäisiksi uutisiksi vai voitaisiinko niistä oppia jotain ennen kuin tuli muuttaa kaiken meidän puolestamme.

Monet pitävät Espanjasta ennen kaikkea siitä syystä, että täällä elämäntyyli on niin erilainen. Täällä arvostetaan rentoa elämäntyyliä, sosiaalisia kontakteja ja hyvää ruokaa, ja nämä piirteet heijastuvat myös arjen toiminnoissa

Espanjasta tykätään koska Espanjassä elämä ei ole pelkkää suorittamista. Se on nautintoa, yhdessäoloa ja rakkautta arkeen.

Kaikki eivät tietenkään voi / halua muuttaa Espanjaan mutta kotonakin voisi yrittää elää kuin espanjalaiset. Joskus riittää kuin muuttaa vain näkökulmaa ja tapaa suhtautua asiohin. Kokeile vaikkapa näitä.

1.  Aikakäsitys – ei kiirettä, kiitos

Espanjassa aika ei ole pelkkä kellon osoittama numero, vaan joustava ja ihmiskeskeinen elämänrytmi. Suhtautuminen aikaan on rennompaa. Myöhästyminen ei ole maailmanloppu, päinvastoin. Täällä ymmärretään että aikataulut elävät.

Siinä missä monissa maissa painotetaan tehokkuutta, täsmällisyyttä ja kiirettä, espanjalainen aikakäsitys antaa enemmän tilaa hetkessä elämiselle, sosiaalisuudelle ja elämänlaadulle. Se saattaa vaikuttaa kaoottiselta mutta siinä piileekin sen suurin opetus. Vähemmän stressiä, enemmän elämää. Stressitasot pysyvät matalampina, kun ei tarvitse jatkuvasti kilpailla kellon kanssa.

Monessa kulttuurissa kello rytmittää elämää tarkasti: kokoukset alkavat minuutilleen ja kiire on jatkuva taustatila. Espanjassa on enemmän tilaa improvisaatiolle, spontaanisuudelle ja tilanteiden mukaan elämiselle.

Espanjalainen aikakäsitys ei tarkoita välinpitämättömyyttä tai epäjärjestystä – vaan sitä, että elämää ei mitata pelkästään minuuteissa vaan merkityksissä. Se korostaa inhimillisyyttä, tasapainoa ja läsnäoloa. Sitä ei ehkä tarvitse kopioida sellaisenaan, mutta siitä voisi ottaa mallia.

Espanjalainen aikakäsitys näkyy myös arjen askareissa. Esim. ruokailut ovat usein sosiaalinen tapahtuma, ei vain energiansaantia. Yhdessäolo ja yhteisöllisyys menevät aikataulujen edelle. Lounasta syödään jopa työpaikoilla pitkän kaavan mukaan, usein sitä varten lähdetään työporukalla jonnekin ravintolaan lounaalle. Espanjalaiset eivät tykkää syödä nopeasti ja yksin. Kahvit työpäivän aikana juodaan yhdessä, ei yksin työpisteellä. Nuo sosiaaliset hetket tuovat syvyyttä ja merkityksellisyyttä työpäiviin.

2. Ruoka – enemmän kuin ravintoa

Espanjalaiset suhtautuvat ruokaan intohimolla. Ateriat ovat päivän kohokohtia, eivät pakollisia taukoja. Tapakset, pitkät lounaat ja hitaasti nautittu illallinen kertovat kulttuurista, jossa nautiskelu ja yhdessäolo ovat keskiössä.

Monissa maissa ruokailu on enemmän suorittamista: mukaan napattu kahvi, nopea kotoatuotu tai take away -lounas työpäivän keskellä tai arkinen päivällinen kotona ruutua tuijottaen.

Espanjalaisilta voisi oppia ainakin sen , että ruokailu on mahdollisuus pysähtyä ja nauttia elämästä – ei vain täyttää vatsaa. Edes kerran päivässä olisi tärkeää istua alas koko perheen kanssa ja olla läsnä ihan oikeasti.

3. Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus

Espanjalainen kulttuuri on vahvasti perhe- ja yhteisökeskeinen. Perhe on usein läsnä arjessa jopa usean sukupolven voimin. Lapset otetaan mukaan kaikkiin aktiviteetteihin ja perheen kanssa vietetään tiiviisti aikaa. Perhe & suku on se, jonka puoleen käännytään kun elämä potkii päähän. Täällä ei odoteta että yhteiskunta olisi se, joka hoitaa asiasi kuntoon. Perheen ja suvun kanssa ollaan myös tosi avoimia- perheelle ja suvulle kerrotaan kaikki mahdollinen joten vaikeitakin asioita on helpompi käsitellä kun niitä ei tarvitse vain pitää omana tietona.

Toki täälläkin tunteet saattavat kuumentua sukulaisten kesken mutta kaikesta huolimatta perhe ja suku on kaiken lähtökohta.

Myös ystävyyssuhteet ovat tiiviitä – ihmiset viettävät paljon aikaa yhdessä, usein ulkona kaupungilla tai paikallisessa tapas-baarissa.

4. Tauot ovat sallittuja – ja tarpeellisia

Espanjalaiset ymmärtävät, että tehokkuus ei synny jatkuvasta suorittamisesta, vaan palautumisen kautta. Tämä on arvokas oppi etenkin tänäpäivänä kun burnoutit ja työelämän vaatimusten aiheuttamat mielenterveysongelmat ovat yhä yleisempiä.

Espanjalainen rytmi voi opettaa meille, että tauot eivät ole laiskuutta vaan välttämättömiä hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Tauot ovat sallittuja ja tarpeellisia. Vaikka siestan käytännön toteutus on nyky-Espanjassa vähentynyt nin siitä huolimatta ajatus levon ja työn tasapainosta elää yhä vahvana. Siesta ei tarkoita varsinaista nukkumista vaan se voi on hetki rauhoittumiselle ja akkujen lataamiselle.

5. Asenne elämään – disfrutar el momento

Ehkä tärkein ero on espanjalainen elämänasenne: nauti hetkestä.

Hidasta tahtia – kaiken ei tarvitse tapahtua heti. Perille ehtii vähemmälläkin kiireellä ja stressillä. Syö ja juttele yhdessä, tee ruokailusta sosiaalinen hetki joka piristää päivää. Pidä taukoja – palautuminen on tärkeää eikä työ ole koko elämä. Harvaa ihmistä muistellaan jälkikäteen siitä miten ahkera työntekijä hän oli. Ole avoin ja lämmin – hymy ja keskustelu voivat piristää päivää. Eivätkä ne maksa mitään. Nauti elämästä: ilo löytyy usein pienistä hetkistä.

Kun elämä ei ole jatkuvaa suorittamista, siihen mahtuu enemmän aitoa elämää. Ehkä juuri tässä piilee espanjalaisen aikakäsityksen todellinen viisaus.

¡Salud! 🥂

Espanjalaisilla on syvälle juurtunut rakkaus omaan kotiseutuunsa – paikkaan, jonne he palaavat yhä uudelleen, etenkin näin lomien aikaan. Pieniin, unohdettuihin kyliin, jotka ovat suurimman osaa aikaa vuodesta lähes autioita mutta jotka loma-aikoina täyttyvät ihmisistä ja elämästä. Kotiseutu on suurimmalle osalle se paras paikka maailmassa.

Ilmaisu ”mi pueblo” tarkoittaa kirjaimellisesti ”minun kyläni”. Se viittaa usein perheen tai suvun alkuperäiseen kotipaikkaan -maaseudulla, vuoristossa tai sisämaan pikkukaupungissa sijaitsevaan kylään tai pikkukaupunkiin. Monille espanjalaisille, erityisesti suurissa kaupungeissa kuten Madridissa tai Barcelonassa asuville, mi pueblo on paikka, jossa heidän vanhempansa, isovanhempansa tai jopa aiemmat sukupolvet ovat syntyneet ja kasvaneet. Vaikka he itse eivät olisi koskaan asuneet siellä pysyvästi, kylällä on tärkeä emotionaalinen merkitys.

Kun espanjalaiset puhuvat lomistaan, he eivät useinkaan sano menevänsä “matkalle”, vaan sanovat yksinkertaisesti ”me voy a mi pueblo” – ”lähden kylääni”. Tämä ilmaus kiteyttää koko ajatuksen: kyse ei ole vain lomailusta tai rentoutumisesta, vaan paluusta johonkin syvempään ja merkityksellisempään. Pueblo on enemmän kuin vain lomakohde.

Kylä on usein pieni ja hyvin perinteinen, monesti vaatimaton ja talot yksinkertaisia, vanhoja perintökoteja. Arki on yleensä alkeellisempaa kuin kaupungissa mutta juuri siinä piilee viehätys: arki hidastuu, naapureita tervehditään nimeltä ja lapset leikkivät vapaasti kaduilla. Asiat, jotka eivät ole osa arkipäivää suurkaupungin sykkeessä.

Monille kylän merkitys korostuu siinä vaiheessa kun syntyy omia lapsia.

Suhde omaan kotikylään – ”mi pueblo” – ei ole pelkkä muisto tai nostalginen ajatus. Se on elävä ja tärkeä osa perhe-elämää, identiteettiä ja vuosittaista rytmiä. Se ei ole pelkkä paikka vaan se on muistoja, perinteitä, perhejuhlia, lasten leikkejä kesäilloissa, kylän juhlia ja sukupolvien kohtaamisia. Espanjalaisessa mielessä pueblo edustaa juuria, pysyvyyttä ja identiteettiä.

Espanjassa perhe ja suku ovat edelleen erittäin keskeisiä ja tärkeitä, kaikista muutoksista huolimatta. Ja pueblo tarjoaa paikan, jossa nuo perhesiteet vahvistuvat. Sukulaiset, jotka normaalisti asuvat eri puolilla maata, kokoontuvat yhteen ja jakavat arkea, ruokaa, tarinoita ja perinteitä.

Pueblo ei siis ole vain fyysinen paikka, vaan ennen kaikkea sosiaalinen ja emotionaalinen solmukohta, jossa sukupolvet kohtaavat. Siellä siirretään tapoja ja tarinoita, opetetaan lapsille kylän historiaa ja kerrotaan, mistä perhe on kotoisin. Tästä syystä puebloon suuntautuvat reissut ovat tärkeitä ja sinne suunnataan heti, kun lomat alkavat – oli sitten kyseessä Semana Santa, kesä tai joulu.

Palataan uudelleen sinne, mistä kaikki alkoi.

Kun pakkasin matkalaukkujani syksyllä 2001 ajatus oli selkeä: lähden ulkomaille muutamaksi vuodeksi hakemaan työkokemusta ja näkemään maailmaa. Ei mitään lopullista, ei mitään pysyvää. Vain pieni irtiotto, uusia kokemuksia, kulttuurishokki tai kaksi- ja sitten takaisin Suomeen vähän viisaampana ja kokeneempana.

Mutta elämä ei aina noudata suunnitelmaa.

Alkuun mukana kulki ajatus ”vielä vuosi” mutta jossain vaiheessa laskeminen loppui. Viimeistään siinä kohtaa, kun tapasin puolisoni, joka ei ollut suomalainen, eikä hän ollut lähdössä minnekään. Ja sitten syntyi vielä lapsi, meidän rakas tyttäremme. Se mullisti kaiken. Ei pelkästään siksi, että vanhemmuus on itsessään suuri elämänmuutos, vaan siksi, että siinä hetkessä ymmärsin: en ole enää täällä vain itseäni varten. Meillä oli nyt koti, perhe ja arki, joka ei sijoittunut Suomeen vaan tänne – tänne, jonne alun perin tulin vain vähäksi aikaa.

Yksi ulkosuomalaisuuden isoista haasteista tulee eteen siinä vaiheessa kun mukaan kuvioihin tulee lapsi. On monia asioita, joita on pakko miettiä. Minkä kulttuurin mukaan haluan lapseni kasvavan vai haluanko että hän oppii tasapuolisesti molempia kulttuureja, molempia kieliä ja tuntee olevansa ns. kotonaan molemmissa kotimaissaan.

Miten kasvattaa lapsi, joka tuntee juurensa, vaikka kasvaa toisen kulttuurin keskellä?

Lapseni on syntynyt tänne, kasvaa tässä espanjalaisessa kulttuurissa, mutta itselleni oli selvää että haluan hänen tuntevan myös sen, mistä minä tulen. Olen onnekas että puoliso ja lapsen isä kokee tämän myös tärkeäksi.

Niinpä meillä leivotaan pullaa ja vietetään joulua 24.päivä. Kesällä mennään Suomeen ja istutaan laiturilla niin kauan että hyttyset alkavat ahdistella. Tuodaan mukana kotiin Muumi-mukit, matkalaukullinen ruisleipää ja kaikkea muuta suomalaista.

Vaikka kyse on pienistä hetkistä niin nämä pienet asiat ovat merkityksellisiä lapsen kulttuuri-identiteetin rakentumisessa. Tyttäreni ei ole täysin espanjalainen, ei myöskään täysin suomalainen. Hän on kahden kulttuurin kasvatti eikä tuota suomalaista identiteettiä voi kasvattaa etänä.

Tästä syystä, kun tulee loma-aika, lento-liput Suomeen ovat tärkein asia budjetissa. Ne eivät ole vain lomamatkoja – ne ovat tavallaan palasia identiteetin mosaiikissa.

Meidän perheessä oli myös itsestään selvyys se että tyttären pitää oppia suomea. Ihan siitä syystä että monikielisyys on rikkaus mutta ennen kaikkea siitä syystä että hän pystyy kommunikoimaan itsenäisesti Suomessa. Lapsen ollessa pieni meillä luettiin jatkuvasti suomalaisia kirjoja, laulettiin suomalaisia lastenlauluja, katsottiin suomalaisia lastenohjelmia ja kuunneltiin suomalaisia äänikirjoja. Työ on tuottanut tulosta ja tytär ymmärtää, puhuu, lukee ja kirjoittaa sujuvasti suomea.

Hän tuntee myös olonsa kotoisaksi Suomessa ja osaa kaivata suomalaisia juttuja. Suomi on hänelle toinen koti, ei vain paikka jossa käydään joskus vierailemassa.

Ulkosuomalaisuus ei ole vain osoite ulkomailla, se on identiteetti, joka elää arjen valinnoissa, kaipuussa ja kulttuurien yhdistämisessä. Se on jatkuvaa tasapainoilua. Toisaalta tunnen olevani kotona täällä, missä arki rullaa, missä lapseni kasvaa ja missä olen rakentanut elämäni. Mutta toisaalta sydämessäni kulkee aina pieni palanen Suomea. Se tulee esiin esimerkiksi jouluna kun koti tuoksuu pipareille ja glögille. Se soi suomalaisessa musiikissa, jota kuuntelen autossa tai treenatessa. Se ilmenee siinä kaipuussa, joka ei koskaan täysin katoa.

Ja silti, en ole palaamassa. Ei siksi, ettenkö rakastaisi Suomea. Vaan siksi että elämä on asettunut tänne. Juuret ovat kasvaneet toisaalle, eikä niitä noin vain repäistä irti.

Tämä ei kuitenkaan ole surullista, vaikka siihen liittyykin kaihoa. Tämä on vain osoitus siitä, miten suunnitelmat muuttuvat ja miten hetkellisestä tulee pysyvää.

Miten voi olla onnellinen kahden maan, kahden identiteetin, kahden kodin välillä. En mieti, mitä menetin lähtemällä sillä olen saanut niin valtavan paljon. Enemmän kuin osasin odottaa tai toivoa.

Elämä on nyt täällä, juuret ovat kasvaneet kahteen maahan. Suomessa tuntuu hyvältä mutta en enää oikein mahdu siihen muottiin. Välillä olo tuntuu sielläkin ulkopuoliselta vaikka tavallaan kaikki on tuttua. Mutta toisaalta, en ole täysin tästäkään maasta, minusta ei tule ikinä espanjalaista vaikka asuisin täällä loppuelämäni. En sellaiseksi edes haluaisi muuttua.

Minun maailmani on jakautunut kahteen maahan.

Suomi on aina osa minua – mutta niin on myös Espanja. Ehkäpä siksi ulkosuomalaisuus on niin inhimillistä – se kertoo siitä, miten juuret voivat kasvaa useampaan maahan samaan aikaan. Ja siitä, miten koti ei ole vain paikka, vaan tunne – joskus kahdessa paikassa kerralla. Kun on kaks maailmaa mutta vain yksi sydän.

Suomi-lomilla tulee aina vastaan asioita, jotka kiinnittävät huomiota – positiivisesti tai negatiivisesti. Tässä satunnaisia huomioita tämän kesän reissulta:

Kahvin hinta

Heti ensimmäisen aamun kauppareissulla kiinnitin huomioita kahvin hintaan -yli 10 € paketti. Siis oikeasti?? Milloin on kahvin hinta noussut tällaisiin lukemiin?

Suurin osa ostaa kahvinsa nykyään tarjouksesta ja hamstraa kerralla sitten tavaraa varastoon muttta onhan tuo jo sellainen hinta että itsellä jäisi kyllä juhlamokat ostamatta.

Suklaan hinta

Toinen merkittävä hinnannousu oli osunut suklaaseen – lähikaupassa Fazerin sininen maksoi melkeinpä 5 € levy. Eikö näitä joskus saanut tyyliin 3-4 kappaletta kympillä. Lentokentällä oli ”tarjous” kaksi levyä 12 €.

Jäi suklaat kaupan hyllylle. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun jäi Fazerit ostamatta. Ei pelkästään hinnan takia vaan siitä syystä että Fazerin laatu on heikentynyt vuosien aikana eikä suklaa todellakaan maistu enää edes hyvältä – eihän tuollaista kuraa kehtaa viedä enää kenelläkään edes tuliaisiksi.

Kovasti hintojen nousua on yritetty perustellut kaakaon hinnannousulla mutta tuo suklaa ei kaakaota ole kauheasti edes nähnyt.

Lounasravintoloiden hinnat

Suomessa ravintoloissa syöminen on ainakin näin espanjalaisin silmin katsottuna yleensä melko arvokasta touhua mutta poikkeuksen tekevät lounasravintolat eli monissa paikoissa on lounasaikaan tarjolla melko kohtuuhintainen lounas, yleensä 13-15 € ja usein hintaan sisältyy vielä jonkinlaiset ruokajuomat.

Loman edullisimman lounaan söimme 12.50 eurolla ja kyseessä oli satakuntalainen pitopöytä. Ruoka oli hyvää, valinnanvaraa hyvin, ruokajuomat ja kahvit tuoreiden munkkien kera sisältyivät hintaan.

Myös aasialaiset noutopöydät olivat kaikki hyviä hinta-laatusuhteeltaan ja jos alle 15 € lounaaseen kuuluu vielä virvoitusjuomatkin niin ei voi hinnasta enää valittaa. Edes Espanjassa ei saa syötyä tuohon hintaan.

Ruoka-ajat ja ravintoloiden aukio-oloajat

Suomalaiset ruokailuajat eivät käy ollenkaan yhteen espanjalaisten ruoka-aikojen kanssa. Suomessa syödään monissa paikoissa lounasta siihen aikaan kun Espanjassa nautitaan aamupalaa ja moni ravintola menee kiinni jo siinä vaiheessa kun itse on tottunut vasta suuntaamaan ravintolaan illalliselle. Tuntuu jotenkin hassulta että ravintola menee illalla kiinni klo 21-22 aikaan.

Itse olen aina ns. liikkeellä väärään aikaan.

Voileipäkakku

Suomalaisen juhlapöydän kunkku on voileipäkakku – pohjoismaalainen erikoisuus joka usein ihmetyttää muualta tulevia. Hauska huijaus – nopeasti katsottuna näyttää ihanalta täytekakulta mutta sisältö onkin sitten aika erilainen.

Täytyy myöntää että itseltä tämä erikoisuus oli kokonaan jo päässyt unohtumaan mutta pitänee joskus kokeilla espanjalaisten vieraiden kanssa että mikä on heidän reaktionsa kyseiseen ruokaan.

Ruokarobotit

Näitä ruokakauppojen robotteja en ole toistaiseksi nähnyt missään muualla kuin Suomessa. Toki voi olla että ovat maailmalla hyvinkin yleisiä mutta ainakaan täällä Espanjassa en ole vielä missään törmännyt. En edes täällä Madridissa.

Ravintolat, niiden terassit ja ikärajat

Espanjassa on tottunut siihen että lasten kanssa voi mennä terassille, syömään tai juomaan, milloin vain. Mutta Suomessa asia ei olekaan näin. Tämä tuli vastaan kun yritimme tyttären kanssa päästä illemmalla terasille nauttimaan upeasta kesäillasta niin terassin portilla seisoi portsari, joka ei päästänytkään sisään. Ja kello ei siis ollut vielä edes yhdeksää illalla. Päivällä ei sentään ollut ongelmia.

Suomi on aamuvirkkujen maa

Suomi on aamuvirkkujen maa. Ruokakaupat avaavat ovensa klo 7 aamulla, osa on avoinna jopa ympäri vuorokauden. Ja väkeä on liikkeellä jo tuohon aikaan ihan reippasti. Espanjassa on tottunut siihen että ruokakaupat eivät aukea ennen klo 9, osa jopa myöhemmin.

Meteliä pitävät katutyöt aloitettiin pahimmillaan jopa klo 5.45 aamulla. Siis heinäkuusssa ennen aamukuutta kaivurit kaivaa keskellä asuinaluetta.

Nuorten suosimat kulkuneuvot

Espanjassa on tottunut siihen että liikutaan joko omalla autolla, kävellen tai julkisilla. Edes täällä Madridissa näkee aika vähän sähköpotkulaudoilla tai muilla vastaavilla kulkuvälineillä liikkuvia koska niillä pitäisi suhata liikenteen seassa. Ja jos niillä joku ajelee niin harvemmin on kyseessä ainakaan alaikäinen, kuten Suomessa.

Suomessa nämä ovat erittäin suosittuja ja esim. nuorilla tuntuu olevan hyvin yleisesti joku kulkuväline kuten Kontio cruiseri, mopoauto, mönkijä tai koppimönkkäri. Toki ymmärrettävää pienissä kaupungeissa, joissa esim. julkinen liikenne toimii surkeanpuoleisesti.

Itsepalvelun luvattu maa

Suomi on itsepalvelun luvattu maa – hyvin harvassa paikassa saa enää palvelua. Tuntuu oudolta että esim. ravintolassa pitää ruokailu maksaa etukäteen (noutopöydät) ja ruokailun jälkeen lautaset ja aterimet pitää itse kiikuttaa jonnekin. Kahviloissa on myös yleisesti itsepalvelu ja silti kahvikupin hinta on monin paikoin kaksinkertainen Espanjaan verrattuna. Myös kaupoissa näki yleisesti kylttejä että vaatteet pitää viedä takaisin paikoilleen sovituksen jälkeen.

Kauppojen herkkuhyllyt

On ihan käsittämätöntä että mikä määrä erilaisia herkkuja löytyy suomalaisista ruokakaupoista. Jäätelöitä on satoja erilaisia, karkkihyllyt kymmien metrien pituisia. Tämä on ihan käsittämätöntä. Ei ihme että suomalaisista on 10 vuodessa tullut Euroopan kolmanneksi lihavin kansa.

Kesäkahvilat

Yksi aivan ihanista suomalaista ilmiöistä – mitä erikoisempiin paikkoihin ilmestyvät kesäkahvilat. On mahtavaa että sääntöSuomessa on mahdollistettu tällaisten avaaminen ilmeisesti melkoisen pienellä byrokratialla.

Pesutuvat ja mattojen pesupaikat

Yhä edelleen monissa suomalaisissa kerrostaloissa on oma pesutupa, jossa voi maksutta tai pientä maksua vastaan käydä pesemässä pyykkiä. Lisäksi löytyy usein kätevät pyykinkuivaustilat, sekä ulkona että sisällä.

Myös matonpesupaikat ovat aivan huippuja ja ne ovat kesällä kovassa käytössä. Mikään ei voita mäntysaippualla pestyjen mattojen tuoksua.

Kuplavettä, kiitos

Suomalaiset ovat kuplavesikansaa – tämä näkyy siinä että kaupoissa on tarjolla kaikenlaisia maustettuja versioita kuplavedestä. Näitä olisi kiva ostaa myös täällä Espanjassa mutta eihän täällä sellaisia myydä.

Suomessa monilla on kotona myös Soda Stream-laite, jolla tekee itse näppärästi hanavedestä kuplavettä. Ja mikä parasta, niin nuo hiilihappo-vaihtopullot ovat tosi halpoja, parhaimmillaan näin 3 euroa / pullo ja kallein taisi olla 6 euron luokkaa.

Olisihan tuo näppärä laite täällä Madridissakin koska hanavesi on täysin juomakelpoista ja jopa hyvänmakuista. Mutta kun hiilihappopullon hinta on 20-30 € niin se vähän vähentää tuota kuplaveden litkimistä.

Rakentamisen taso

En tiedä että onko rakentamisen taso Suomessa oikeasti todella surkeaa vai ovatko sääolot niin äärimmäiset että rakennukset joutuvat koville ja niitä joudutaan jatkuvasti korjaamaan. Jopa ihan 2000-luvulla rakennetuja taloja pitää jo peruskorjata. Kerrostaloissa on edessä vähintään viemäri- tai vesiputkiremontti, ikkuna- tai parvekeremontti tai jopa julkisivuremontti. Omakoti- ja rivitalot ovat puolestaan kosteusvaurioisia tai muuten vaan remontin tarpeessa.

Ja kaiken lisäksi nuo remontit ovat todella hintavia – siitäkin huolimatta että esim. kerrostaloissa maksetaan valtavia vastikkeita.

Jotenkin olen aina kuvitellut että Suomessa osataan rakentaa mutta ilmeisesti olen ollut väärässä.

Polkupyörä on ennen kaikkea kulkuväline, ei urheiluväline

Kesäisessä Suomessa polkupyörä on näppärä kulkuväline ja sillä ajelu on tehty helpoksi kaikkialla – pyöräteitä on valtavat määrät ja niitä pitkin pääsee melkeinpä minnevain. Pyörällä liikkuvat kaikenikäiset.

Täällä Espanjassa polkupyörä on ennen kaikkea urheiluväline, harva käyttää sitä paikasta toiseen liikkumiseen sillä polkupyörällä urheillaan.

Kesän toinen pidempi reissu takana ja se suuntautui tietysti Suomeen. Tällä kertaa olimme reissussa kahdestaan tyttären kanssa koska puolisolla ei ollut lomaa. Meille Suomi on kuitenkin sen verran tärkeä paikka että sinne on päästävä vähintään pari kertaa vuodessa ja kesällä aina vähän pidemmän kaavan mukaan. Tällä kertaa olimme melkein 3 viikkoa.

Enemmänkin olisi ollut kivaa siellä viettää koska aika ei taaskaan riittänyt kaikkeen mutta Madridissa puoliso ja meidän poni odottelivat meitä jo takaisin kotiin. Olemme kuitenkin kiitollisia noistakin päivistä ja hetkistä.

Moni Suomessa taisi olla kiitollinen meidän saapumisesta, ei pelkästään siitä syystä että meitä oli kiva nähdä, vaan koska toimme Espanjasta helteet mukanamme. Kylmä ja sateinen alkukesä loppui kuin seinään meidän saapumisen myötä eivätkä päivälämpötilat laskeneet juurikaan alle 25 asteen alapuolelle koko loman aikana. Ei oikein öisinkään. Säät siis suosivat vaikka muutama aste vähemmänkin olisi ollut ihan ok 😉

Lämpimien säiden ansiosta myös vedet lämpenivät kivasti ja järvissä lämpötilat olivat parhaimmillaan jo 25 asteen paremmalla puolella. Aika huikeata! Tuli kyllä uitua paljon tällä lomalla – niin järvissä, lammissa, joessa kuin meressä. Onhan se aivan toista kuin uima-altaassa polskuttelu.

Meillä ei ollut mitään suurempaa ohjelmaa lomalle varattuna, vain mökki vuokrattuna muutamiksi päiviksi. Muuten menimme fiiliksien mukaan. Kävimme uimassa, tapasimme perhettä & ystäviä, pyöräilimme, nautimme upeista kesäilloista ja auringonlaskuista, söimme valtavat määrät jäätelöä sekä herneitä & mansikoita, nautimme ajasta, olosta ja kaikesta mitä kesäinen Suomi tarjoaa. Onhan elämä Suomessa aika erilaista kuin kotona Madridissa.

Tytär rakastaa Suomessa pyöräilyä koska pyöräteitä on kaikkialla ja niitä pitkin voi ajella kaikkialle. Asia mikä täällä Espanajasta puuttuu. Suomessa pyörä on kulkuväline, ei urheiluväline.

Myös kaikki perinteiset Suomi-jutut ovat aina kivoja juttuja. Kävimme mattopyykillä, saunoimme, kävimme soutamassa, pelasimme mölkkyä.

Tytär pääsi myös opettelemaan ompelukoneen käyttöä. Täällä Espanjassahan ei kouluissa opeteta ollenkaan käsitöitä joten tällaiset perustaidot jäävät oppimatta jos ei ole äitiä joka opettaaa. Ja itsellä käsityötaidot jäivät ala-asteen tasolle joten minusta ei ole opettajaksi. Mutta pääsimme molemmat oppiin ja nyt voi kotonakin kaivaa vihdoin sen ompelukoneen esille (ostettu n. 6 vuotta sitten ja ollut siitä asti paketissa varaston hyllyllä….).

Tytär on kuitenkin toivonut että hän oppisi ompelukonetta käyttämään joten tämäkin toive saatiin toteutettua.

Lämpimien kelien ansiosta tuli syötyä myös ihan huikea määrä jäätelöä ja testattua kaikenlaisia uutuuksia. Sekä paikallisia ”erikoisuuksia” kuten jättipehmistä. Tästä tuli tänä kesänä oikea trendi Porissa ja jäätelökioskilla oli jonoa melkein koko päivän aamusta iltaan. Ja koko komeudella hintaa vain 4 €.

Tämä idea oli kuulemma tullut jätskikioskin kesätyöntekijältä ja kauppias oli lähtenyt siihen mukaan. Vaikka materiaalikulut ehkä kasvoivat niin myynti lisääntyi taatusti moninkertaisesti.

Suomalainen pehmis on muuten ihan parasta!

Tytär pääsi myös vihdoin maistamaan legendaarista porilaisten omaa sammakko-leivosta, jota paikallinen Sarpi-leipomo/kahvila on tehnyt jo vuosikymmenien ajan. Muistan nuo jo omasta lapsuudesta. Ovat kyllä aika suloisia ja niitähän tehdään vuoden aikana aina vähän eri väreissä.

Loman huipennus oli ehdottomasti mökkivisiitti eli vuokrasimme jo meille ennestään tutun mökin. Paikka on testattu ja loistavaksi todettu eli sinne on aina mukava mennä. Ihan parhaat löylyt ikinä, hyvä ja kirkas järvi (jossa tällä kertaa vesi jopa +25 asteista), ihana rauhallisuus. Tuolla tulee kyllä aina levättyä aivan eri tavalla.

Tytär viihtyy mökillä myös ihan hyvin mutta toki 3-4 päivää alkaa hänelle olemaan jo riittävästi. Etenkin jos ei ole kavereita seurana. Mutta on mahtavaa että hän osaa kuitenkin nauttia myös tuollaisesta yksinkertaisesta elämästä.

Mökkeilyn vastapainoksi nautimme myös kaupunkielämästä – etenkin Jazzien aikaan Pori herää henkiin aivan mahtavalla tavalla ja kun vielä saat sattuivat suosimaan niin ihmisiä oli liikkeellä aivan huikea määrä.

Paljon muutakin ohjelmaa mahtui lomaan ja tärkeintä oli tietysti ajan viettäminen perheen ja ystävien kanssa. Haikeaa oli taas lähteä, etenkin kun tietää että seuraavaan vierailuun menee taas monta kuukautta mutta tätä tämä ulkosuomalaisen elämä on. Ja tiedän olevani myös onnekas että pystyn viettämään näinkin pitkiä pätkiä joka kesä Suomessa ja näin tarjoamaan tyttärelle mahdollisuuden kokea toisen kotimaansa elämää.

Meille Suomi on tärkeä mutta tuntuu myös hyvältä olla kotona.

Ex tempore-matkustaminen eli hetken mielijohteesta tehty reissaaminen, on itselleni tärkeää sekä henkisen hyvinvoinnin että arjesta irtautumisen näkökulmasta. Kun elää arjessa hyvinkin aikataulutettua elämää, jossa kaikenlaiset velvollisuudet rytmittävät päiviä ja viikkoja, niin joskus pienet irtiotot tuovat sitä tarvittavaa latausta että jaksaa taas arkea.

Ex tempore -reissu on kuin henkäys raikasta ilmaa kiireen keskellä – katkaisee rutiinin ja antaa tilaa palautumiselle sekä itsensä löytämiselle.

Jo pidemmän aikaa olen kaivannut elämään takaisin tätä spontaaniutta ja nyt siihen on taas mahdollisuus sillä Madridista käsin kaikki on lähempänä. Omalla autolla voi hurauttaa melkeinpä minne tahansa ja milloin tahansa joten näitä ex tempore-reissuja on huomattavasti helpompi toteuttaa kuin Kanarialla asuessa. Pienet irtiotot eivät vaadi pitkiä lentomatkoja tai huolellista suunnittelua.

Kun lähtee matkaan hetken mielijohteesta, ilman suuria odotuksia, valmisteluja tai tarkkaa aikataulua, voi löytää yllättäväiä elämyksiä ja nähdä tututkin asiat uudessa valossa.

Tällä kertaa teimme ex tempore-reissun Espanjan pohjoisosan Galiciaan, aivan maan pohjoisimpaan nurkkaan. Päätöksen reissusta teimme sunnuntai-iltana ja seuraavana aamuna klo 8 lähdimme reissuun kun puoliso pääsi yövuoron jälkeen töistä. Edessä oli neljä vapaapäivää jotka mahdollistivat tämän kertaisen minireissun.

Suuntana meillä oli pieni O Vicedon kylä, jossa puolison perheellä on kakkosasunto eli emme tarvinneet edes majoituspaikkavarauksia.Ajomatkaa meiltä on n. 630 km suuntaansa ja melkeinpä koko matka on 2-3 kaistaista moottoritietä eli todella mukavaa ajella. Kahden kuskin ja kahden pikaisen pysähdyksen taktiikalla matkaan meni n. 7 tuntia.

Tämä oli ex tempore -yllätysreissu myös puolison äidille sillä hän viettää tuolla aina kesät paossa Madridin kuumuutta eikä hän ei tiennyt etukäteen tulostamme. Yllätys oli melkoinen ja todella iloinen.

Paikalla oli myös puolison vanhempi veli poikansa kanssa eli tyttären serkkupoika. Oli myös heille tärkeää nähdä ja viettää aikaa yhdessä koska näkevät vain muutamia kertoja vuodessa.

Vaikka reissu oli lyhyt, perillä olimme vain 2.5 päivää, niin ehdimme kuitenkin tehdä kaikenlaista ja ennen kaikkea irtaantua arjesta sekä ennen kaikkea nauttia pohjoisen ihanan raikkaista keleistä.

Päivät olivat pilvisiä mutta lämpötilat pysyivät kuitenki 20 asteen paremmalla puolella, yhtenä aamupäivänä satoi hieman mutta sekään ei menoa haitannut. Ihanaa vaihtelua Madridin kuumuudelle.

Jopa uimassa tuli käytyä pari kertaa. Tuolla seudulla merivesi on yleensä todella kylmää mutta nyt +19 asteinen vesi tuntui ihan sopivalta eikä edes aurinkoa kaivannut uinnin jälkeen.

Alueen rannat ovat todella upeita – vaaleahiekkaisia ja vesi todella kirkasta. Ja kun kaikkea ympäröi runsas vehreä luonto niin maisemat ovat kauniita. Ja mikä parasta niin näillä rannoilla ei ole ruuhkia.

Itselläni on tapana herätä aina ajoissa ja tehdä päivän treenit tai liikkumiset heti aamuvarhaisella. Näin olen paremmalla tuulella eikä loppupäivän aikana tarvitse enää miettiä että mistä löytää aikaa liikkumiselle.

Omalla autolla kun reissaa niin treenivälineetkin kulkee näppärästi mukana ja aina löytyy joku sopiva paikka missä treenata.

Päiväohjelmaa ei näillä reissuilla sen enempää suunnitella. Mennään päivän sään ja fiiliksen mukaan. Aamulla päätetään että missä syödään lounas ja se on päivän tärkein ohjelma, sen ympärille sitten kehitetään jotain muuta mahdollista tekemistä. Jos siltä tuntuu.

Pohjois-Espanjassa syödään todella hyvin ja laadukasta ruokaa. Tuoreista aineksista, lähellä tuotettuna ja itse tehtynä. Niin lihaa, kalaa kuin kaikenlaisia mereneläviä. Yksinkertaista mutta niin äärettömän hyvää.

Hinnat ovat toki nousseet myös tuolla ja esim. perinteinen annos mustekalaa maksaa nykyään n. 18-20 €. Ja valtava reilun kilon kokoinen naudan grillattu lihapala maksoi vajaa 60 €.

Tuo pohjoisin Galician alue on todella vehreää – mikä tietysti tarkoittaa sitä että siellä sataa usein. Jopa näin kesällä. Mutta toisaalta välillä tulee poutaisempia jaksoja ja silloin lämpötilat voivat nousta jopa 30 asteeseen. Kelit ovat vähän kuin Suomessa.

Tuo seutu on myös äärimmäisen rauhallista koska sinne ei pääse julkisilla kovinkaan helposti. Toki heinäkuun puolesta välistä elokuun loppuun väkeä on paikalla hieman enemmän kun väki tulee viettämään kesälomia ja pakenee sisämaan kuumuutta. Mutta siitäkään huolimatta ruuhkia ei tuolla seudulla tunneta. Eihän koko kylässä ole edes yhtään hotellia.

Meille kylä on siis jo tuttu ja tavallaan hyvin tärkeä koska se on se meidän ”pueblo” eli kylä täällä Espanjassa. Paikka jonne palaamme joka kesä. Itse kävin siellä ensi kertaa jo sinä kesänä kun tapasimme puolison kanssa eli ensi visiitistä on ehtinyt kulua lähes 20 vuotta. Siitä huolimatta aika vähän on muutoksia tapahtunut tuona aikana ja se on juuri parasta.

Tällä reissulla mieleen jäi erityisesti puolison veljen kumiveneellä tehty ex tempore-ajelu pitkin rannikkoa, aamukahvit asunnon terassilla sekä upeat auringonlaskut.

Unohtamatta maailman parasta juustokakkua, jota on pakko saada aina kun tuolla tulee käytyä.

Vaikka reissu oli lyhyt niin se oli juuri riittävä. Puoliso sai pientä taukoa töistä (hänellä seuraava kesälomaviikko vasta elokuun lopussa), me tyttären kanssa taukoa loma-arjesta ja ennen kaikkea Madridin kuumuudesta. Vaikka olemme kesälomalla niin Madridissa kuumuus tekee sen että lomallakin pitää miettiä tarkkaan että mitä voi tehdä ja mihin aikaan sillä suurimman osan aikaa päivästä on niin kuuma että ainoa järkevä paikka on ilmastoitu sisätila. Mikä taas ei kauhaesti nosta lomatunnelmaa… Mutta kaikenlaiset reissut, nämä pienetkin, tuovat sopivasti vaihtelua elämään.

Ennen kaikkea ex tempore-matkat muistuttavat siitä ettei elämä ole pelkkää suorittamista ja suunnittelua. Välillä on hyvä(ja tärkeää) vain mennä, ilman sen suurempaa syytä tai suunnitelmaa. Monesti juuri silloin syntyvät ne parhaimmat muistot.

Espanjan ensimmäisiä matkailusloganeita oli aikoinaan: Spain is ”different” eli Espanja on erilainen. Ja tuo erilainen ”different” vielä lainausmerkeissä. Ei siis parempi, ei ainutlaatuinen, vaan yksinkertaisesti erilainen. Toki tuohon aikaan, 50-60-luvuilla, Espanja oli varmasti monille erilainen ja myös erikoinen.

Mutta onko Espanja erilainen vielä tänä päivänä? Monihan kokee maan sellaisena perustylsänä rantalomapakettimatkakohteena, jonne matkustetaan kun halutaan päästä nopeasti rannalle auringon alle.

Tosiasia taitaa olla että Espanja ei ole ollenkaan erilainen jos viettää lomansa massaturismikohteessa ja niiden valtavissa all inclusive-hotellikomplekseissa. Jos niissä lomailee niin välttämättä edes huomaa olevansa Espanjassa.

Mutta kuten olen monesti sanonut niin Espanja alkaa vasta noiden perus lomakohteiden ulkopuolelta. Ja siellä voi kyllä sanoa että Espanja on erilainen.

Espanja on aina ollut maa, jolla on vahva oma kansallinen identiteetti ja kulttuuri. Eikä se ole koskaan häpeillyt tuoda sitä esille – päinvastoin. Espanja on täynnä perinteitä, juhlia ja tapoja jotka elävät vielä tänäkin päivänä hyvin voimakkaina. Tavallaan on tavallaan ainutlaatuista – Espanjan ei tarvitse kopioida muita vaan se voi olla juuri sellainen kun se on.

Espanjalaiset ovat aina olleet ylpeitä omasta maastaan, sen historiasta, kulttuurista, perinteistä, ruokakulttuurista, tavoista. Kaikesta.

Espanjalaiselle on aika turhaa selittää miten asiat tehdään jossain muualla – vastaus on aina sama: tämä on Espanja ja täällä asiat tehdään näin. Espanjalaiselle on suuri loukkaus jos joku arvostelee tätä maata tai sen tapoja. Espanjalaiset rakastavat Espanjaa ja ovat siitä ylpeitä. Ja miksi eivät olisi.

Tuo rakkaus omaa aluetta kohtaan näkyy vahvasti myös alueellisessa identiteetissä.

Vaikka Espanjasta ja espanjalaisuudesta ollaan ylpeitä niin kotiseuturakkaus on vielä suurempaa. Espanja on kaupungistunut voimakkaasti viime vuosikymmenien aikana, maaseutu on monin paikoin autioitunut kun nuoremmat sukupolvet ovat lähteneet töiden perässä suurempiin kaupunkeihin. Mutta siitä huolimatta valtaosalle oma kotiseutu on se parhain paikka maailmassa. Tämä näkyy mm. siinä että espanjalaiset suuntaavat pitkinä viikonloppuina ja lomillaan mielellään takaisin kotiseudulle, sinne omaan puebloon eli kylään. Kesällä nuo muuten varsin autiot kylät täyttyvätkin ihmisistä kun suvut jälkipolvineen kokoontuvat paikalle loman viettoon.

Espanja on iso maa ja se koostuu maantieteellisesti, historiallisesti ja ilmastollisesti hyvinkin erilaisista alueista joilla on oma identiteettinsä, perinteensä, kulttuurinsa ja jopa oma kielensä. Tästä syystä kansallinen identiteetti on ehkä aiheena hieman hankala koska Espanjassa on myös alueita, joissa haluttaisiin olla enemmän muita kuin espanjalaisia. Toisaalta taas maa on niin iso ja alueelliset erot suuria että esim. pohjoisen galicialaisille Andalucian kulttuuri ja tavat ovat melkeinpä yhtä eksoottisia kuin mitä ne ovat monille ulkomaalaisille. Mutta eroista huolimatta paikallisia perinteitä kunnioitetaan aina.

Monille ulkomaalaisille Andalucia on tyypillisintä Espanjaa ja onhan siellä toki paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat osa kansallista kulttuuriperintöä. Mutta itse sanoisin että Espanja on espanjalaisinta ehdottomasti sisämaan alueilla. Mitä kauemmas mennään Madridista niin sitä voimakkaammin alueelliset erot ja erikoisuudet tulevat esille.

Pohjoinen, etelä ja Välimeren rannikko ovat kaikki hyvinkin erilaisia alueita – niin maisemat, luonto, historia, kulttuuri, ihmiset kuin tavat. On siis vähän hankalaa tehdä yleistyksiä siitä että mitä Espanja on koska Espanja on niin erilainen eri puolilla maata. Mutta fakta on se että jokainen näistä kolkista on taatusti erilainen ja omalla tavallaan ainutlaatuinen.

Espanja on tavallaan erilaisista paloista koostuva tilkkutäkki, jonka palat saattavat äkkiseltään katsottuna näyttää samanlaisilta mutta kun niitä tarkastelee paremmin, huomaakin niiden erilaisuuden ja jopa sen että osa paloista ei ehkä sovi joukkoon ollenkaan. Siitä huolimatta ne on ommeltu yhteen ja kokonaisuus on omalla tavallaan toimiva, erilainen.

Espanjahan koostuu 17 autonomisesta itsehallintoalueesta ja kahdesta autonomisesta kaupungista, Ceuta ja Melilla, Afrikan mantereen puolella. Kaikilla alueilla on oma hallintonsa ja varsin laajat itsehallinto-oikeudet. Alueet voivat päättää itse monista asioista kuten koulutuksesta, terveydenhuollosta ja kulttuuripolitiikasta. Monilla alueilla on myös täysin omat perinteensä ja juhlansa. On turha olettaa näkevänsä flamencoa Galiciassa tai näkevänsä härkätaisteluita Kanarialla.

Jokainen kolkka tarjoaa täysin erilaisia elämyksiä.

Monillehan Espanja tarkoittaa vain pelkkää aurinkoa ja hiekkarantoja mutta tosiasiassa ne nuo edustavat vain pientä osaa Espanjasta. Pohjois-Espanjan alueet ovat niin ilmaston, luonnon kuin maisemien puolesta aivan erilaisia kuin Välimeren rannikko, sisämaa tai eteläinen Espanja. Monipuolisuus onkin yksi Espanjan suurista rikkauksista. Espanjassa pitäisi viettää todella paljon aikaa ja matkustaa eri puolille maata jotta voisi sanoa nähneensä ja kokeneensa Espanjan. Espanja ei ole vain paikka vaan kokonaisvaltainen elämys.

Espanjalaisten elämäntapa ja -asenne ovat tavallaan ainutlaatuisia – tämä on maa jossa ihmiset osaavat nauttia elämästä. Siesta ja fiesta – mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsee 🙂

Sosiaalinen elämä on Espanjassa viety aivan toiselle tasolle. Lounaan jälkeen saatetaan istua pöydässä tuntikausia rupattelemassa, etenkin viikonloppuisin. Toki myös työpäivinä, onhan monilla työpaikoilla jopa 3 tuntia kestävä ruokatauko keskellä päivää ja silloin moni suuntaa työporukalla lähiravintolaan pitkälle lounaalle. Harva syö yksikseen eväitä työpaikan ruokalan nurkkapöydässä. Vaikka espanjalaisten työpäivät ovat pitkiä niin siitä huolimatta aikaa pitää löytyä myös ystäville ja perheelle, eikä heitä välttämättä tavata kotosalla vaan esim. ravintolassa ruokailun merkeissä. Sosiaalinen elämä tapahtuu pääosin kotiseinien ulkopuolella.

Ruoalla on merkittävä osa espanjalaista elämässä. Espanjalainen ei syö elääkseen vaan elää syödäkseen. Merkittävä osa arkea ja koko elämää pyörii ruoan ja syömisen ympärillä. Työpaikoilta lähdetään aamupäivällä lähikuppilaan yhteiselle tauolle, lounas syödään pitkän kaavan mukaan ja monesti jossain työpaikan läheisessä ravintolassa, illalla kokoonnutaan koko perheen kera syömään illallista. Täällä ei tulisi mieleenkäään että perheestä jokainen söisi illallisen erikseen silloin kuin huvittaa ja puhelinta tai läppäriä tuijottaen. Illalliselle istutaan yhdessä koko perheen kera.

Myös perheen merkitys on myös tavallaan hieman erilainen kuin monissa maissa. Täällä perhe ei todellakaan ole vain se ydinperhe vaan perheellä tarkoitetaan koko lähisukua eli siihen kuuluvat isovanhemmat molemmista suvuista, sisarukset perheineen ja monesti myös serkut, heidän perheensä ja jopa pikkuserkut perheineen. Perhe on täällä edelleen tiivis yksikkö, yksi elämän peruspilareista, jonka puoleen käännytään kun tulee elämässä vaikeuksia tai haasteita ja perheen tehtävä on auttaa. Täällähän ei ole samanlaista sosiaaliturvaa kuin esim. Suomessa jonka puoleen voi kääntyä jos tulee elämässä ongelmia vaan täällä se sosiaaliturva on perhe. Lapset myös asuvat melko pitkään kotona ja muuttavat omaan kotiin yleensä keskimäärin 30-vuoden iässä. Tiivis perheyhteys tosin jatkuu usein vielä omaan kotiin muuton jälkeenkin.

Espanjalainen aikakäsitys on myös tavallaan aika ainutlaatuinen. Eihän tätä turhaan sanota mañana-maaksi. Eikä mañana todellakaan tarkoita kirjaimellisesti huomistapäivää vaan lähitulevaisuutta.

Ikinä ei ole niin kiire etteikö ehtisi muutaman sanan vaihtaa naapurin, kaupankassan tai postinjakajan kanssa. Tervehtimättä jättäminen koetaan epäkohteliaaksi. Hyvät tavat ovat muutenkin asia, joista täällä pidetään kiinni ja ne koskevat kaikenikäisiä.

Espanjalaisessa arjessa on paljon sellaisia tekijöitä jotka nykypäivänä ovat jo katoavaa kansanperinnettä monissa paikoissa ja näiden ansiosta Espanja on Espanja.

Kesä 2025 startattiin käyntiin kesälomareissulla, joka suuntautui Kanarialle eli vanhoihin ja tuttuihin kotimaisemiin. Ensin viikko Fuerteventuralla ja sen jälkeen vielä 3 päivää Gran Canarialla.

Etenkin tyttärelle loma oli tärkeä. Kouluvuosi saatiin päätökseen loistavasti ja tytär osoitti etenkin keväällä huikeaa kypsyyttä opintojen suhteen. Töitä tehtiin paljon, tulokset sen mukaisia ja loma oli nyt palkkio ahkerasta ja hyvin tehdystä työstä.

Loma oli tärkeä myös siitä syystä että Fuerteventura on hänen syntymäpaikkansa ja vaikka hän ei ehtinyt asua siellä kuin kaksi ensimmäistä vuotta niin se on aina ollut ja tulee olemaan rakas paikka. Uskoisin että omien juurien tunteminen on äärimmäisen tärkeää nykypäivän maailmassa ja tästä syystä yritämme käydä säännöllisesti vanhoilla kotiseuduilla.

Tällä kertaa reissun kruunasi vielä se että mukaan lähti tyttären kolme parasta koulukaveria täältä Madridista!

Emme ole aikaisemmin ottaneet kavereita mukaan lomareissuille koska tykkäämme reissata oman perheen kesken mutta tällä kertaa halusimme tarjota tyttärelle aivan uusia muistoja. Ja tytöillä oli kyllä huikea & ikimuistoinen reissu – voiko parempaa olla kuin reissata parhaiden ystävien kanssa. Mukaan lähti matkalaukullinen muistoja jotka säilyvät varmasti läpi elämän.

Tämä ystäväporukka on ollut tosi tiivis siitä lähtien kun he 6.luokalla löysivät toisensa. Kuluneiden kolmen vuoden aikana heistä on muodostunut tiivis porukka. Kaikki ovat tosi samanlaisia ja aivan huikean hyviä tyyppejä. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen että tyttärellä on tuollaisia ystäviä.

Reissu neljän teinin kanssa saattaa kuulostaa hieman stressaavalta mutta täytyy sanoa että näiden tyttöjen kanssa se ei ollut sitä ollenkaan. Ei yhtään ongelmaa tai sanomista tullut koko viikon aikana. Ei yhtään valitusta siitä että joku aktiviteetti ei kiinnostaisi / huvittaisi vaan kaikkeen lähdettiin mukaan innnolla, jokainen siivosi jälkensä, kaikki kiittivät ja kehuivat ruokia, puhelimilla tai tableteilla ei roikuttu oikeastaan koko loman aikana ja muutamina rauhallisina hetkinä he kerääntyivät sohvalle katsomaan elokuvia. Porukalla leipoivat myös brownien yhtenä päivänä iltapäivän välipalaksi (ja siivosivat myös keittiön sen jälkeen).

Edes tyttöjen välille ei tullut mitään konflikteja viikon aikana. Päinvastoin, tuntui että heistä kasvoi vieläkin tiiviimpi porukka.

Iltaisin kaikki olivat päivän aktiviteeteista niin väsyneitä että edes yövalvomiset eivät houkutelleet ja koko jengi oli jo puolenyön aikaan untenmailla. Reissu meni siis kaikin puolin loistavasti. Eikä se kulunut vain altaalla tai rannalla maaten vaan joka päivä tehtiin myös jotain aktiviteettia. Lennätettiin leijoja, harjoiteltiin surffausta, kiipeiltiin dyyneillä, käytiin saarikierroksella tutustumassa Fuerteventuran maisemiin, historiaan ja kulttuuriin, patikoitiin entiselle tulivuorelle jne. Ja toki välillä myös pulikoitiin huvilan uima-altaalla tai maattiin rannnalla.

Saarikierroksellakin tytöt kuuntelivat muuten mielenkiinnolla tarinoitani saaresta ja sen menneisyydestä, myös kyselivät tosi paljon kaikenlaista. Parasta oli kuulemma vuohitila ja sen kaikki eläimet – vuohet, aasit, kamelit ja hevoset.

Oli muuten aika hauska sattuma kun bongasimme paikallisella vuohitilalla meidän ikivanhan Renault Clion, josta luovuimme 2011. Silloin luulimme että se oli jo elämänsä loppupäässä ja jäljellä olisi korkeintaan vuosi tai pari mutta siellä se vaan edelleen oli. Hieman elämää nähneenä mutta katsastettuna ja toimintakykyisenä.

Me ostimme aikoinaan tuon auton jo käytettynä 1000 eurolla ja taisimme olla kolmas tai neljäs omistaja eli autolla oli jo siinä vaiheessa takana vähintään 10 käyttövuotta, jos ei enemmän 🙂

Majoituspaikkana meillä yksityinen huvila, jossa oli kolme makuuhuonetta (jokainen omalla kylpyhuoneella), oma uima-allas ja pieni poreallas. Paikka oli loistovalinta sillä tilaa oli riittävästi ja paikka oli aivan ihanan rauhallinen.

Nykyään pyrin välttämään mahdollisuuksien mukaan kaikenlaisia huoneistohotelleja koska niissä on monesti jos jonkinlaista lomailijaa enkä todellakaan tykkään kuunnella naapurihuoneen lomailijoiden örinää läpi yön. Täällä kun seinät ovat aina ihan paperia.

Tämä ainakin silloin jos olen paria yötä pidemmällä lomalla. Hyvät yöunet ovat asia josta ei tässä iässä enää halua tinkiä.

Koska olimme liikkeellä isommalla porukalla niin söimme yleensä aamupalan sekä päivän toisen aterian, joko lounaan tai illallisen, huvilalla. Näin saimme hyvin säästettyä vähän kuluissa. Ravintoloissa meillä meni n. 20-25 € / hlö, vähän paikasta riippuen.

Parhaimmaksi ateriaksi osoittautui kaikkien mielestä pienessä kalastajakylässä syöty tyypillinen kanarialainen setti mereneläviä, ryppyperunoita ja juustoja.

Kovasti oli muuten ravintoloiden hinnat nousseet myös Kanarialla vuoden aikana. Ja erityisen isosti ärsytti se miten juomilla rahastetaan nykypäivänä. Kun 200ml minipullo virvoitusjuomaa maksaa 3.50 € niin silloin mennään mielestäni kipurajan yli. Onneksi tytöt joivat kyllä mieluiten vettä. Ja sitä tulikin kannettua aika monta litraa viikon aikana. Olin jo kokonaan unohtanut että miten ärsyttävää on se että hanavettä ei voi juoda.

Loma oli varmasti hieman erilainen kuin mitä se olisi varmasti ollut pelkästään oman perheen kera mutta toisaalta ehdimme kyllä tekemään paljon kaikenlaista ja aikaa jäi myös omille jutuille.

Pääsin kahdesti myös leijasurffaamaan, puoliso kolme kertaa eli senkin puolesta loma oli täysosuma. Keliä olisi kyllä ollut melkeinpä joka päivä mutta kun tarkoituksena oli tehdä muutakin kuin olla rannalla niin olen noista kahdesta kerrastakin todella kiitollinen. Etenkin perjantaiaamun sessio yksin rannalla oli aivan unelmien täyttymys… Ne on niitä hetkiä joita tulee muisteltua vielä monet kerrat.

Oli myös mukavaa että samaan aikaan saarella oli lomalla myös puolison entisiä työkavereita Gran Canarialta eli hän pääsi viettämään aikaa myös heidän kanssaan. Yhden kerran kävimme myös syömässä koko porukalla ja vaikka illallinen venyi aika myöhään niin edes silloin neidit eivät kaivaneet puhelimia esille vaan juttelivat pöydän päässä omia juttujaan. Fiksuja tyyppejä 😉

Viikko meni aivan liian nopeasti. Puoliso ja tyttären ystävät palasivat takaisin Madridiin ja me jatkoimme tyttären kanssa vielä Gran Canarialle.

Viime käynnistä oli jo ehtinyt vierähtää aikaa ja tytär kaipasi Gran Canarian aikaisia ystäviään joten hyödynsimme sen että olimme jo Kanarialla ja jatkoimme lomailua naapurisaarella. Näin vältyimme turhilta edestakaisin lennoilta.

Reissun ainoana tavoitteena oli käydä tapaamassa tyttären vanhaa lempiponia Mafaldaa sekä viettää aikaa ystävien kanssa. Molemmat tuli hoidettua. Lomaseuraksi liittyi tyttären paras Kanarian kaveri ja yhdessä tytöt tapasivat myös myös muita vanhoja kouluystäviä. Yhden päivän he viettivät vesipuistossa, yhden päivän rannalla sekä kävivät myös keskenään illallisella.

Loman loppuhuipennus oli viimeisenä lomapäivänä vietetty San Juan eli paikallinen juhannus, jota juhlistetaan rannalla. Väki kerääntyy auringonlaskusta lähtien rannalle, omat juomat ja eväät mukana. Puolen yön aikaan kaikki kirmaavat mereen uimaan ja koko homman kruunaa hieno kunnan järjestemä ilotulitus. Ei huonompi tapa juhlistaa juhannusta ja oli hienoa nähdä että ainakaan 00:30 aikaan ei vielä paikalla ollut yhtäkään selvästi humalaista.

Tytöt viettivät illan keskenään rannall, itse kävin samaan aikaan illallisella muutaman tuttavan kanssa.

Nyt ollaan jo takaisin Madridissa ja yritellään totutella taas tähän Madridin kesään, sen kuumuuteen ja kuivuuteen. Lämpötilat kohoavat tällä viikolla lähelle 40 astetta, kosteusprosentti on 10 luokkaa ja tätä on nyt sitten luvassa ainakin syyskuun alkuun asti.

No, onneksi parin viikon päästä pääsemme Suomen viileään kesään 😉