Tekijä: miiajunell

Madridin syksy alkaa virallisesti aina syyskuun puolen välin jälkeen, tänä vuonna 22.syyskuuta ja syksy kestää joulukuun puoleen väliin asti, jolloin alkaa virallisesti talvi.

Syksyn aikana kaupunki siirtyy kesän tukahduttavasta kuumuudesta leudompaan ja vaihtelevampaan säähän. Muutos on yleensä selkeä – samalla kun koulut alkavat syyskuun alussa niin lämpötilat putoavat ja usein syyskuu tuo myös mukanaan ensimmäiset sateet kuivan kesän jälkeen. Aivan kuin merkkinä siitä että nyt on hyvä hetki sanoa hyvästit kesälle ja siirtyä eteenpäin.

Kaikesta huolimatta syksy on kuitenkin yleensä varsin mukavaa aikaa ja paikoitellen voi olla vielä jopa todella lämmintä, etenkin vielä syyskuussa ja lokakuun alussa. Kaikki toki riippuu aina vuodesta, jokainen vuosi ja syksy tuntuu olevan hieman erilainen. Mutta yleisesti päivälämpötilat pysyvät aivan marraskuulle asti n. 15-22 asteessa ja aurinkoisina hetkinä on täysin t-paitakelit. Toki väliin voi sattua niitä sateisempia ja vähän viileämpiäkin päiviä. Mutta käytännössä kelit ovat mitä parhaimmat niin kaupungista nauttimiseen kuin ulkoiluun ja muihin aktiviteetteihin.

Merkittävin muutos tapahtuu yleensä aina samoihin aikoihin kun kellot siirretään talviaikaa – sen myötä hypätään iso askel kohti talvea. Pimeä tulee aikaisemmin ja iltaisin lämpötila laskee nopeasti sen jälkeen kun aurinko on laskenut.

Yölämpötilat voivat syksyllä olla varsin viileitä, esim. tänä vuonna jo lokakuussa yölämpötilat putosivat ajoittain jopa alle 5 asteen ja nyt marraskuussa on käyty jo nollassa. Ensimmäiset yöpakkaset on luvassa tälle viikonlopulle.

Säiden ja ateiden puolesta jokainen syksy tuntuu olevan täällä aika erilainen. Meidän ensimmäisenä Madridin vuonna syksy oli todella lämmin ja vähäsateinen, seuraavana vuonna saatiin jos syyskuussa vettä ihan tulviksi asti, viime syksynä taas oli kuivaa ja sateet tulivat vasta keväällä ja silloin satoikin melkein 1.5 kk putkeen, tänä vuonna taas syys-lokakuussa ei satanut yhtään mutta marraskuu muutti tilanteen ja nyt on sitten satanut ja lämpötilatkin tippuneet normaalia alhaisempiin lukemiin. Talvi kolkuttelee jo ovella vaikka sen alkamiseen pitäisi olla vielä kuukausi.

Madridin syyssateet ovat kuitenkin yleensä aika hetkittäisiä. Vettä voi tulla runsaasti mutta sitä ei yleensä sada viikkokaupalla eli sadepäivien lomaan mahtuu yleensä myös niitä kauniita ja aurinkoisia päiviä. Ja parasta noissa syyssateissa on tietenkin se että luonto herää kuivaa kesän jälkeen todella nopeasti ja pellot alkavat vihertää. Eli vaikka talvi tekee tuloaan niin se tarkoittaa samalla myös sitä että kaikki alkaa vihertää ja kasvaa.

Toisaalta samaan aikaan puut aloittavat oman väri-iloittelunsa. Vaikka Madrid ei tietenkään kuulu Euroopan näyttävimpiin ruskakaupunkeihin eikä vedä esim. Suomelle niin siitä huolimatta luonto tarjoaa selkeitä syksyn tunnusmerkkejä. Kaikki puut ja pensaat eivät kuitenkaan pudota lehtiään talveksi eli täällä on myös paljon ikivihreitä puita ja pensaita tuomassa vehreyttä.

Syksy on monille madrilaisille suosikkivuodenaika. Se ei tarkoita missää nimessä sitä että pitäisi sulkeutua kotioloihin – päinvastoin. Terassit pysyvät käytössä lähes koko syksyn, otetaan vain käyttöön lämpölamput ja kevyet viltit. Puistot täyttyvät juoksijoista ja ulkoilijoista, viikonloppuisin väki suuntaa puolestaan patikoimaan Madridin ulkopuolelle. Kesällä kun on liian kuuma monille ulkoilmapuuhille niin syksyn myötä niistä nautitaan suurella ilolla.

Syksyn myötä Madridissa käynnistyy myös täysi kulttuurikalenteri ja tarjonta on syksyllä aina monipuolisempaa ja tiheämpää kuin keväällä ja kesällä. Syksy tarkoittaa myös jalkapallokauden alkua eli liiga käynnistyy elokuun lopussa ja pelit jatkuvat toukokuuhun asti. Eli kaupunki herää henkiin kesän hiljaisuuden jälkeen.

Ja oman lisänsä Madridin syksyyn tuovat tietysti jouluvalot, jotka sytytetään kaupungin katuja koristamaan aina marraskuun loppupuolella ja sen myötä koko kaupunki siirtyy joulutunnelmaan.

Syksy on siis sateista, viilenevistä keleistä ja lisääntyvästä pimeydestä huolimatta varsin mukavaa aikaa täällä Madridissa. Ja jos ei kelit suosi tai ei jaksa lähteä ulkoilemaan tai kaupungille niin kotona on myös mukavaa kotoilla näin syksyllä.

Madridissahan on kodeissa lämmitys eli täällä ei tarvitse kärsiä vilusta ja kosteudesta kuten eteläisemmässä Espanjassa jossa taloja ja asuntoja ei ole välttämättä varustettu lämmityslaitteilla.

Toki yhden ikävän jutun löydän kyllä syksystä. Kun aurinko laskee jo ennen klo 18 ja pimeys tulee aikaisin niin tyttären iltaan osuvat ratsastushetket ovat aina vähän epämukavia, on kylmää ja pimeää. Mukavampaa olisi ratsastaa päivänvalossa mutta koulupäivinä se ei onnistu kun koulu loppuu vasta klo 17.

Mutta minkäs teet. No, hyvää on tuossa ainakin se että resilienssi vähän kehittyy kun joutuu vähän noita epämukaviakin olosuhteita sietämään. Toki olisihan se itselle mukavampaa istua odottamassa jossain lämpimässä mutta onneksi aina voi vetää hevosen toppaloimen peitoksi jos katsomossa vilu yllättää 🙂

Espanja on siitä huikea maa, että se tarjoaa todella todella monenlaisia matkustuselämyksiä. Täällä on jopa mahdollisuus viettää melko autenttista suomi-lomaa – siis ihan Espanjan rajojen sisäpuolella.

Täällä sijaitsee nimittäin yksi maailman suurimmista suomalaisten ulkomaanyhteisöistä. Tarkemmin sanottuna se sijaitsee Costa del Solilla, Fuengirolassa. Ja se on paikka, jossa voi viettää suomi-lomaa matkustamatta Suomeen. Niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin.

Fuengirola, tai Fuge kuten suomalaiset sitä kutsuvat, on paikka, jossa suomalainen arki ja espanjalainen elämäntapa sekoittuvat omaksi ilmiökseen. Vaikka kysessä on täysin espanjalainen kaupunki niin siellä voi käytännössä viettää melkeinpä täysin suomalaista elämää – lähes kaikki mahdolliset palvelut on tarjolla suomeksi: kaupat, ravintolat, lääkärit, kauneushoitolat, parturit, kiinteistövälittäjät, liikunta- ja hyvinvointipalvelut, lakiasiat, apteekit, optikot jne. Sen lisäksi alueen suomalaisia palvelevat mm. suomalainen koulu (peruskoulu + lukio), suomalainen seurakunta ja Suomi-kerho. On suomalaisten artistien konsertteja, suomalaisia sanomalehtiä, radio-ohjelmia ja melkeinpä mitä tahansa. Käytännössä voi siis elää täysin suomalaista elämää – tai viettää suomi-lomaa, jos niin haluaa.

Erona Suomeen on vain se, että kelit ovat melkoisen paljon paremmat (about 300 aurinkoista päivää vuodessa).

Tosin ei se aurinko ihan aina paista edes tuolla Aurinkorannikolla. Vietin nimittäin siellä pitkän ja mukavan mutta erittäin sateisen viikonlopun. Toki suomi-fiilis oli entistäkin aidompi – tarjolla oli sellaista tyypillistä suomalaista kesäkeliä 😉

Mutta onneksi tarkoituksena ei ollutkaan viettää mitään rantalomaa vaan suuntaisin sinne tapaamaan Suomesta saapunutta parasta ystävääni. Ja sehän on paras mahdollinen syy ajaa 580 km suuntaansa. Madridissa asumisessa on kyllä parasta juuri tämä että voi ex-tempore hypätä autonrattiin ja ajella minnepäin tahansa, tällä kertaa siis 5.5 tuntia Malagan suuntaan.

Sateenvarjoille oli siis käyttöä sillä tähän viikonloppuun osui juuri Atlantilta saapunut Claudia-myräkkä, joka toi paikoitellen todella reilusti vettä, ihan koko maahan. Tietysti harmi kaikkien lomailijoiden puolesta mutta toki vedelle on tarvetta ja jokainen pisara on hyvä saada talteen ettei ensi kesänä tarvitsisi säännöstellä vettä. Ja hyvältä näyttävätkin vesivarannot sillä nyt eletään vasta loppusyksyä (talven & kevään sateet vielä edessä) ja jopa Andaluciassa vesivarannot ovat jo yli 40% tasolla. Eli vaikka sade ei matkailun kannalta olekaan niin kiva ilmiö niin se on kuitenkin tarpeellista.

Itselle tuo Costa del Solin seutu on varsin tuttua aluetta sillä vietin siellä aikoinani yhden kesän töissä eli Fuengirolassakin tuli paljon pyörittyä. Ja tuolla rannikolla käymme oikeastaan vähintään kerran vuodessa. Ei toki aivan Fuengirolassa vaan enemmän Malagan puolella koska puolison veli asuu siellä. Mutta tuo Fuengirolassa käynti on aina tietynlainen ”elämys”. Pieni pyrähdys Suomi-kuplaan.

On todella hämmentävää että joka puolella tulee vastaan suomalaisia ja kuulee suomea, joka puolella on kylttejä suomeksi ja tarjolla on kaikki mahdolliset suomipalvelut.

Viikonlopun aikana tuli siis syötyä suomi-ravintoloissa, nautittua suomi-herkkuja, ostettua suomi-juttuja kotiinvietäväksi, katsottua suomalaista jääkiekkoa telkkarista, saunottua ja juotua glönkeroa eli glögi-lonkeroa, tämän sesongin uutuusjuomaa.

Suomi-kauppojen, niitähän on useampia, tarjonta oli kyllä aika mahtavaa. Mukaan lähti kaikenlaista herkkua. Meillähän ei Madridissa ole mitään tällaista tarjolla.

Kaikki nuo muuten maistuvat myös tyttärelle – niin glögi, ruisleipä, salmiakki kuin monet muutkin perinteiset suomi-jutut. Harmi että hän ei päässyt tälle reissulle mukaan sillä tarjolla olisi ollut omanikäistä suomi-seuraa mutta koulujutut eivät sitä tällä kertaa mahdollistaneet. Harmitus oli kyllä suuri.

Mutta onneksi reilun kuukauden päästä olemme jo oikeasti Suomessa!

Yksi sellainen asia, johon ei välttämättä kiinnitä huomiota siinä vaiheessa, kun asuntoa hankkii, on naapurit. Mutta asiaan kannattaisi kyllä kiinnittää huomiota – mikään ei nimittäin voi pilata asumista tehokkaammin kuin ikävät naapurit. Kodin sisustusta voi aina muuttaa, keittiön kaapit voi vaihtaa tai seinät maalata mutta naapureista ei niin vain pääse eroon. Paitsi muuttamalla.

Täällä Espanjassa naapureiden elämästä pääsee usein osalliseksi ihan tahtomattaan. Talojen rakenteet ja seinät ovat sen verran heikkolaatuisia, että elämän äänet kuuluvat läpi – ja tämä pätee ihan uusiinkin asuntoihin. Espanjassa elämän ääniin on yksinkertaisesti totuttava, sillä niitä ei pääse pakoon. Enkä nyt tarkoita satunnaisia vessakäyntejä yöaikaan tai pesukoneen hurinaa aamulla, vaan ihan oikeasti meteliä.

Espanjalainen elämä on äänekästä – eläväistä, vilkasta ja toisinaan suorastaan korvia huumaavaa.

Kun kenkiä käytetään sisällä, korkokengät kopisevat kivasti laattalattioilla. Kun naapurit joka ikinen aamu hoputtavat lapsiaan huutamalla, se kuuluu naapuriin. Kun iäkkäät naapurit katsovat iltaisin televisiota, sekin kuuluu. Kun on vieraita, se vasta kuuluukin. Ja kun naapurit tappelevat, se – kyllä vain – kuuluu myös naapuriin. Ja koirista puhumattakaan. Yökaudet haukkuvat pihavahtikoirat pitävät huolen siitä, ettei elämä käy liian hiljaiseksi. Siitäkin huolimatta että niitä ei saisi edes yöaikaan pitää ulkona vapaana.

Jos odotat että meteli loppuu klo 22, kuten esim. Suomessa on tapana, joudut pettymään. Täällä ilta on silloin vasta alkamassa!

Ja ne Suomesta kuuluisat heippa-laput, eivät todellakaan kuulu täällä naapurustoelämään. Eikä täällä muutenkaan ole tapana puuttua naapureiden elämään vaikka se olisikin äänekästä.

Se mitä me suomalaiset pidämme metelinä, ei espanjalaisille ole yleensä ongelma ollenkaan. He eivät koe ääniä häiritsevinä, vaan osana arkea – elämän ääninä. Täällä kun elämää ei ole tarkoitettu elettäväksi hiljaa omien seinien sisällä, vaan yhdessä muiden kanssa – äänen, naurun ja elämän rytmin keskellä.

Meille pohjoismaalaisille, jotka olemme tottuneet hiljaisiin rappukäytäviin ja naapureihin, jotka korkeintaan nyökkäävät kohteliaasti, espanjalainen äänekkyys voi tuntua kaoottiselta. Mutta kaikkeen tottuu. Kun on asunut Espanjassa yli 20 vuotta ja näiden aikana 13 eri asunnossa niin voi sanoa nähneensä kaikenlaista naapurustoa ja naapuria. Ja niiden mukana kaikenlaista elämää ja myös niitä elämänääniä. Osa kokemuksista tuskin tulee ikinä unohtumaan…

Ja kun on osallistunut espanjalaisen taloyhtiön yhtiökokoukseen niin silloin voi sanoa että tietää millaista on elää espanjalaisessa naapurustossa 🙂

Ensinnäkin kokous alkaa aina myöhässä, vähintään puoli tuntia, koska kukaan ei kuitenkaan tule ajoissa. Kun kaikki vihdoin ovat paikalla, ensimmäinen tunti kuluu siihen, että kaikki puhuvat yhtä aikaa. Puheenjohtaja yrittää epätoivoisesti saada järjestystä, mutta tuloksetta: joku huutaa ilmastoinnista, toinen valittaa naapurin koirasta ja kolmas kertoo, että portin maalaus maksoi viime vuonna liikaa. Kun kokous viimein päättyy, kukaan ei ole ihan varma, mitä päätettiin. Mutta kaikki halaavat, puhuvat päälle ja tapahtuman päätteeksi otetaan parit lasit viiniä.

Meidän nykyisestä naapurustosta tai naapureistamme en halua valittaa koska nämä ova sieltä parhaasta päästä. Asuinalue on rauhallinen ja meidän seinänaapurimme ovat oikein mukavia. Siitäkin huolimatta että naapureiden keskustelu seinäntakana kuuluu niin selvästi että heidän elämänsä käänteistä pysyy hyvin perillä. Siitäkin huolimatta että koira ulvoo välillä yksinäisyyttään ja että rouva huutaa joka ikinen päivä lapsilleen, usein montakin kertaa päivässä. Ja sen jälkeen lapset huutavat omaa konserttiaan. Eivätkä nämä ole mitään satunnaisia ääniä vaan ihan jokapäiväisiä. Naapurien kengän kopinat tuntuvat jo tutulta ja rauhoittavalta taustahälyltä.

Nykyään jos naapurissa on aivan hiljaista, ja rouva ei kilju lapsilleen, niin huomaan miettiväni, että missäköhän mahtavat olla. Onko kaikki kunnossa? Pitäisikö laittaa viestiä?

Juuri tässä piilee espanjalaisen elämän viehätys: elämä on ääntä, tunnetta ja yhteisöllisyyttä. Siinä missä suomalainen tottuu hiljaisiin rappukäytäviin ja yksityisyyteen, Espanjassa naapurit eivät ole vain seinän takana asuvia ihmisiä – he ovat osa arkea ja usein myös tukiverkosto.

Jos joku sairastuu tai tarvitsee apua, naapurit ovat paikalla auttamassa. Oven taakse saattaa ilmestyä kotiruokaa, tarjouksia lastenhoitoavusta tai vaikkapa apua kodin askareisiin. Espanjalainen solidaarisuus perustuu ajatukseen, että kukaan ei ole yksin – yhteisö kantaa, kun elämä yllättää.

Hyvä naapurisuhde tarkottaa myös sitä, että otan joskus vastaan paketteja jotka on tarkoitettu naapureille ja he eivät ole juuri nyt kotona. Myös he ottavat usein vastaan meille saapuvia paketteja. Tai kun olemme tilaamassa lämmityspuita niin kysymme myös naapureilta että onko heillä tarvetta että haluavatko tilata samalla myös heille. Pieniä arjen apuja.

Vaikka emme ole naapureiden kanssa aktiivisesti tekemisissä, tiedän, että voin soittaa ovikelloa ja pyytää apua, jos oma auto ei starttaa ja lapsi pitäisi viedä kouluun. Ja apua kyllä saa. Naapurit tuovat myös välillä tuoreita tomaatteja tai sieniä, joita ovat käyneet keräämässä. Silloin tällöin pullon hyvää viiniä, kerran tuli jopa valtava 1.5 kg kyljys. Ehkäpä on heidän tapansa pyytää anteeksi niitä elämän ääniä.

Täällä elämä kulkee täällä aivan omassa rytmissä & omissa desebeliluvuissa ja ehkä juuri siinä piilee sen kauneus: elämä kuuluu – ja se tekee siitä elävän.

Aikaisemmin kirjoittelin siitä mitä täällä Madridissa tyypillisesti syödään, minkälainen on madridilainen keittiö. Mutta mitä on Espanja lautasella?

Moni yhdistää Espanjan ruokakulttuurin paellaan tai tapaksiin mutta itse asiassa nuo ovat vain pieni osa paikallista ruokakulttuuria. Espanja on nimittäin siitä mahtava maa että täällä ei ole pelkästään yhtä ruokakulttuuria vaan espanjalainen keittiö on kuin suuri juhlapöytä, jossa jokaisella alueella on omat erikoisuutensa ja annoksensa.

Espanjan ruokakulttuuri on uskomattoman monimuotoinen ja se heijastaa maan historiaa, maantiedettä sekä erilaisia kulttuurisia vaikutteita. Eri alueilla syödään hyvin eri tavoin ja tämä johtuu niin ilmastosta, maaperästä kuin paikallisista perinteistä, historiasta ja kulttuurista. Eli kun matkustaa Espanjaa pohjoisesta etelään tai idästä länteen, niin aina lautaselta löytyy jotain uutta ja ehkä yllättävää.

Pohjois-Espanja

Pohjoisessa, Atlantin rannikon ja vihreiden vuorten syleilyssä, ruoka on usein joko mereneläviä taikka sitten täyteläistä, lusikoitavaa lohturuokaa. Näillä seuduilla lämpötilat pysyvät muuta maata viileämpinä ympäri vuoden ja sateiset kelit & kylmä talvi vaativat täyteläistä ja lämmintä syötävää. Toisaalta Atlantti tarjoaa täällä laadukasta syötävää ympäri vuoden.

Tältä seudulta saattavat tulla Espanjan laadukkaimmat ruokatarvikkeet – niin merenelävät, maan parhain naudanliha, laaduikkaimmat maitotuotteet ja monet vihanneket & kasvikset. Sää on kasvulle suotuisa ja maaperä laadukasta.

Galiciassa syödään erityisesti kaikenlaisia mereneläviä. Maakunta on tunnettu erityisesti ”pulpo a la Gallega” -annoksesta, jossa mustekala tarjoillaan yksinkertaisesti ihan vain oliiviöljyn, suolan ja maustepaprikan kanssa. Mitään muuta ei tarvita kun raaka-aine on laadukas ja se valmistetaan hyvin.

Toisaalta maan parhain naudanliha, ”ternera Gallega” tulee myös näiltä seuduilta. Täällä lehmät elävät hyvää ja laadukasta elämää ulkosalla ympäri vuoden, nauttien vihreiden laitumien antimista. Tuo laadukas ravinto ja elinolot näkyvät myös pohjoisessa tuotetuissa maitotuotteissa.

Ruoat huuhdellaan alas tietysti Galician laadukkailla albariño-valkoviineillä ja jälkiruokana nautitaan manteleista tehtyä tarta de Santiago-kakkua.

Asturias taas on tunnettu ”fabada Asturiana” papupadasta, joka sisältää suuria valkoisia faba-papuja, jotka on haudutettu pitkään yhdessä eri lihojen kanssa. Usein mukaan laitetaan esim. chorizo-makkaraa, morcilla-verimakkaraa, pancetta-siankylkeä ja muita rasvaisia lihoja antamaan makua. Toinen pavuista kypsennetty ruoka on ”fabes con almejas” eli samaan tapaan haudutettu pata, jossa lihan sijasta on mukana simpukoita. Nämä ruokaisat pataruoat ovat kylmillä säillä parasta mahdollista lohturuokaa.

Vahvojen juustojen ystävät rakastavat puolestaan alueen omaa ”cabrales” sinihomejuustoa. Ja ruoat huuhdellaan alas tietysti alueen omalla ”sidra de Asturias” siiderillä, joka on julistettu jopa Unescon kulttuuriperinnöksi – niin tärkeä merkitys sillä on Asturian identiteetille ja perinteille.

Baskimaa on puolestaan Espanjan kulinaristinen ylpeys, jossa sijaitsee valtava määrä Michelin-tähdillä palkittuja ravintoloita. Turskasta valmistettu ”Bacalao al pil pil” on yksi alueen perinteisistä annoksista, jossa turska on kypsennetty oliviiöljyssä ja kastike emulgoituu turskan kollageenista ja öljystä paksuksi ja kermaiseksi. Mausteiksi riittävät valkosipuli, suola ja chili.

Maan paras juustokakku on San Sebastianista lähtöisin olevan ”tarta de queso la Viña”, baskilainen juustokakku, jonka erikoisuus on pohjattomuus eli siinä ei ole ollenkaan pohjaa ja sen pinta on paahdettu tummaksi, joka tuo kakkuun oman karamellisoituneen vivahteensa.

Maan keskiosa:

Espanja keskiosan ruokaperinteet ovat taas syntyneet aivan erilaisista lähtökohdista. Sisämaan karuilla seuduilla ruoat ovat usein yksinkertaisia mutta toisaalta maukkaita ja hitaasti kypsytettyjä, usein lihaa eri muodoissa. Erilaiset makkarat, kuten Chorizo ja verimakkara ”morcilla” ovat lähtöisin täältä syvältä Espanjan maaseudulta.

Tunnetut Guijuelon ilmakuivatut porsaat ”jamon serrano de Guijuelo” tulevat myös täältä sisämaan seuduilta. Tällä alueella talvet ovat pitkiä, kuivia ja kylmiä minkä takia kuivauksen aikana kinkut imevät itseensä vähemmän suolaa mutta toisaalta lämpimät kesät taas takaavat sen, että liha on hyvin rasvaista ja mehukasta.

Segovian alueen kuuluisuus on puolestaan toinen porsasruoka eli pitkään paistettu, rapeakuorinen pikkuporsas ”cochinillo asado”.

Pohjoisosan sisämaat tarjoavat myös otolliset olosuhteet viininviljelylle ja täältä ovat lähtöisin monet Espanjan laadukkaista viineistä. Riojan ja Ribera de Dueron viinit ovat maailmankuuluja.

Madridin keittiön erikoisuuksista kirjoitinkin jo aikaisemmin erikseen mutta sen tunnetuin annos, ”cocido Madrileño” kuvastaa myös maan sydämen maaseutua, jossa ruoka on ollut sekä ravitsevaa että hyvin perinteistä.

Eteläisempi sisäosa, Castilla la Mancha, on puolestaan erikoistunut lampaisiin ja erilaiset lammasruoat ovat täällä tunnetuimpia. Kaikista tunnetuin on tietysti ”queso Manchego” -juusto, joka valmistetaan lampaan maidosta.

Alueen perinteisiin ja vanhimpiin ruokiin kuuluu puolestaan yksinkertainen ja ”migas Manchegas”, joka on käytännössä kuivasta leivästä valmistettu ruokalaji. Tämä ruoka on syntynyt tarpeesta hyödyntää vanha, kuivunut leipä, joka saa uuden elämän kun se paistetaan valkosipulin, oliivilöljyn ja lihan rasvan kera. Tämä ruoka kuvastaa hyvin Espanjan maaseudun periaatetta eli mitään ei heitetä pois ja yksinkertaisista aineksista syntyy suuria makuja.

Maan itäosa:

Espanjan itäosa eli Välimeren rannikko on pitkä rantakaistale, jonka ruokakulttuurissa maistuu meri ja aurinko. Täällä kasvatetaan maan mehukkaimmat appelsiinit, sitrukset ja monet muut hedelmät.

Valencia on tietysti maailmanlaajuisesti tunnettu paellasta, jonka pohja on sahramilla maustettu riisi. Eikä siihen käy mikä tahansa riisi vaan sen pitää olla alueen omaa Bomba-riisiä. Sen lisäksi paellaan laitetaan vähän perinteistä ja resepteistä riippuen erilaisia kasviksia ja lihoja mutta se oikea ja alkuperäinen sisältää ehdottomasti kanaa, kania (vain paloja, joissa on luut mukana) sekä vihreitä & valkopapuja ja tietysti tomaattia. Toki nykypäivänä reseptejä on yhtä monia kuin kokkeja eli jokaisella on omat salaisuutensa.

Katalonian alueella puolestaan yhdistyvät meri ja maa, mar y montaña, eli ruokaperinteet vaihtelevat sen mukaan ollaanko rannikolla vai sisämaan vuorilla. Yksi ruoka on kuitenkin yhteinen eli jälkiruoka ”crema Catalana”, jota voi verrata ranskalaiseen paahtovanukkaaseen. Ja luonnollisesti maan kuuluisat cava-kuohuviinit ovat kotoisin näitä seuduilta.

Baleaarien saarilla on taas oma herkkunsa kuten spiraalin muotoinen ”ensaimada de Mallorca” -leivonnainen. Myös leivän päälle levitettävä ”sobrasada”, pehmeä ja voimakkaasti maustettu sianlihamakkara, on saarten omia erikoisuuksia.

Maan eteläosa:

Etelässä, Andaluciassa, aurinko ja historia maustavat ruoat. Malagan tunnetuin ruoka on ”espeto de sardinas” eli grillatut sardiinit vartaissa.

Andalucian kuuluisa kylmä tomaattipohjainen ”gazpacho”keitto viilentää kesähelteillä ja sen paksumpi serkku ”salmorejo” on erityisesti Cordoban alueen ylpeys. Näiden pääainekset, pitkään auringon alla kypsyneet tomaatit sekä laadukas oliiviöljy, ovat luonnollisesti alueen omaa, laadukasta tuotantoa.

Etelästä, Jerezin alueelta, tulevat myös maan parhaat ja kuuluisimmat sherry-viinit.

Espanjan eteläosasta, Extremaduran alueelta, tulevat puolestaan maan tunnetuimmat ilmakuivatut bellota-kinkut, jotka on valmistettu vapaana laiduntaneista, tammenterhoilla ruokituista Iberian-rotuisista sioista. Tämän erikoiskunkun tunnistaa sen pähkinäisestä mausta ja pehmeän rasvaisesta koostumuksesta.

Kanarian saaret:

Kanarian saarten ruokakulttuuri poikkeaa manner-Espanjasta. Trooppinen ilmasto mahdollistaa esim. banaanien viljelyn ja Kanarian omat ”platano”banaanit, nuo pienet ja makeat pikkubanaanit, ovat melkeimpä kaikkien espanjalaisten suosikkeja – voittavat etelä-Amerikkalaiset serkkunsa mennen tullen.

Saarten kuuluisimpiin annoksiin kuuluu ryppyperunat el ”papas arrugadas”, vahvassa suolavedessä ryppyisiksi keitetyt pikkuperunat jotka tarjoillaan mojo-kastikkeen kera. Myös Fuerteventuran saaren vuohenjuustot ovat maailmalla menestystä saavuttaneita.

Espanjan ruokakulttuuri on niin monipuolinen ja vaihteleva että sitä ei voi selittää lyhyesti tai yksinkertaisesti. Ja syitä tähän on monia – maantieteellisesti Espanja on iso maa, jossa ilmasto-olosuhteet ja maaperä vaihtelevat hyvin voimakkasti eri alueilla. Myös historia on vaikuttanut voimakkaasti tuoden omia erikoisuuksia eri alueille: roomalaiset toivat viininviljelyn, arabit mausteet ja kastelujärjestelmät ja jokainen kansa jätti jälkensä maan keittiöön. Ja tuohon kun vielä lisätään se fakta, että jokaisella Espanjan alueella on vahva, paikallinen oma identiteetti ja luonnollisesti ruoka on yksi sen tärkeimmistä ilmentymistä.

Ja mikä tärkeintä, ruoalla on iso asia espanjalaisten elämässä. Itse asiassa se on yksi elämän tärkeimmistä asioista 🙂

Aina säännöllisin ajoin tykkään tehdä ostoskori-vertailuita koska näin itsellekin jää tietoa siitä mitä eri tuotteet ovat maksaneet milloinkin. Viimeksi keväällä vertailin hintoja täällä Madridissa sekä Suomessa ja silloin muuten ostoskori osoittautui edullisemmaksi Suomessa. Paremmin tuosta vertailusta voi lukea täältä: https://madridinmiia.com/2025/03/10/mika-maksaa-kauppakassin-hinta/

Nyt vertailussa oli taas samat tuotteet mutta tällä kertaa ihan vain täällä Madridissa. Eli hinnat maaliskuussa 2025 sekä nyt marraskuussa 2025. Tuotteista olen ottanut vertailuun aina halvimman mahdollisen vaihtoehdon eli monissa tapauksissa ketjun oma halpismerkki. Molemmat vertailuhinnat on tehty saman kaupan eli BM-ketjun kaupasta, joka vastaa suomalaista perus S-markettia. Eli hinnat ovat täysin vertailukelpoiset.

Kevät 2025 Syksy 2025

Hedelmät ja vihannekset

banaani 1.99 € / kg 1.69 € / kg

mandariinit 2.99 € / kg 2.49 € / kg

irtoperuna 1.49 € / kg 2.19 € / kg

tomaatti 1.99 € / kg 2.49 € / kg

porkkana 1.09 € / kg 1.19 € / kg

salaattipussi- mix 1.25 € 1.25 €

proteiinit (liha,kana,juusto,kala)

sika-nautajauheliha 12.90/kg 11.90 € / kg

naudan jauheliha 15.95€/kg 16.49 € / kg

kananmunat 12 kpl (M) 2.60 € 3.10 €

luomukananmunat 6 kpl 2.60 € 2.99 €

kanan rintaleike, kokonainen 11.90€/kg 8.25 € / kg

emmental-juusto viipaleina 12.45 €/kg 12.25 €/ kg

lohi, ruodoton viipale 27.68€/kg 21.95 € / kg

maitotuotteet

maito 0.83€/l 0.84 € / l

voi 14.60€/kg 15.56 €

perusjogurtti purkeissa, maustettu 1.50 €/kg 1.52 € / kg

valio proteiinivanukas 1.79€/kpl 1.75 € / kpl

juomat

appelsiinimehu 1.52€/litra 1.15 € /litra

Iso oluttölkki 0.47 € 0.50 €

Pieni oluttölkki 0.35 € 0.35 €

Coca-cola tölkki 0.92€ 0.95 €

Coca-cola pullo, iso 1.06€/litra 1.05 €/ litra

Coca-cola zero tölkki 0.92€ 0.95 €

Coca-cola zero pullo, iso 1.05€/litra 1.05 € / litra

jauhettu suodatinkahvi 10.20€/kg 7.80 € / kg

leivät, pasta, jauhot

paahtoleipä, vaalea (iso pakkaus) 1.45€/kg 2.15 € / kg

paahtoleipä, seka 1.43€/kg 2.07 € / kg

spaghetti 1.60€/kg 1.60 € / kg

vehnäjauho 0.72€/kg 0.72 e / kg

hygieniatuotteet

pyykinpesuainetabletti 4.25 € / 20 kpl 4.25 €

wc-paperi, 2-kerroksinen 0.21€/rulla 0.22 €

Tämän perusteella hinnat ovat siis hieman laskeneet viime keväästä. Silloin ostokorille tuli hintaa 141,75 € kun nyt hinta oli 132,71 €.

Siinä missä Suomessa ihmetellään ja vähän jo kauhistellaankin jatkuvasti laskevia asuntojen hintoja ja surkeaa kysyntää niin samaan aikaan täällä Madridissa ihmetellään ja kauhistellaan, että miten paljon asuntojen hinnat voivat vielä oikein nousta.

Kuinka erilainen tilanne voikaan olla eri puolilla Eurooppaa…

Kun ostimme meidän nykyisen kodin 3 vuotta sitten, luulimme että olimme ostaneet asunnon aivan ylihintaan – 530 000 € vaikutti todella järkyttävältä summalta. Mutta mitä vielä, tuon jälkeen asuntojen hinnat ovat vain nousseet entisestään ja tällä hetkellä samoista asunnoista pyydetään nyt n. lähes 100 000 € enemmän. Eikä pelkästään pyydetä vaan asunnot menevät myös kaupaksi.

Viimeisten tilastojen mukaan asuntojen hinnat ovat räjähtäneet Madridissa: tämän vuoden kolmannella neljänneksellä neliöhinta nousi keskimäärin jo 4 664 euroon Madridin hallinnollinen alueella ja 5321 euroon Madridin kaupungin alueella. Hinnat ovat nousseet molemmissa n. 20 % viimeisen vuoden aikana. Eivätkä hinnat ole koskaan olleet näin korkeita.

Tämä kaikki huolimatta siitä että Madrid ei ole mikään rannikon matkailukaupunki, joka pystyy houkuttelemaan asukkaita ihanan leppoisalla säällä, upeilla maisemilla ja rennolla elämänmenolla. Päinvastoin.

Kaikesta huolimatta kaikki haluavat nyt Madridiin.

Mikä tekee Madridista halutun asuinpaikan?

Madrid on tällä hetkellä yksi Euroopan halutuimmista asuinpaikoista, ei vaan espanjalaisten, vaan myös ulkomaalaisten keskuudessa. Se vetää puoleensa asukkaita monista eri syistä.

Madrid on luonnollisesti Espanjan taloudellinen & hallinnollinen keskus ja se toimii keskuksena lukuisille suurille kansainvälisille yrityksille. Madrid on myös maan liikenteellinen keskus – AVE-luotijunat yhdistävät kaupungin kaikkiin suuriin Espanjan kaupunkeihin, keskeltä maata on helppo matkustaa kaikkialle ja Madridin lentokenttä tarjoaa loistavat liikenneyhteydet eri puolilla maailmaa. Madrid on yksinkertaisesti käytännöllinen paikka asua ja yritysten toimia.

Infrastuktuuri houkuttelee tänne niin yrityksiä kuin kansainvälisiä työntekijöitä. Kaupungissa on loistava verkosto kansainvälisiä kouluja ja laadukkaita yliopistoja. Madridissa on useita Espanjan tunnetuimpia yliopistoja ja näihin hakeutuvat opiskelijat niin Espanjasta kuin ympäri maailmaa. Moni jää kaupunkiin valmistumisen jälkeen töihin koska työmahdollisuudet ovat hyvät ja monipuoliset.

Madrid on tunnetusti ystävällinen ja rento kaupunki, jonne on helppo sopeutua. Elämänlaatu on korkea – paljon palveluja, turvallinen ympäristö, paljon kulttuuria, luontoa, tapahtumia jne.

Vaikka Madrid houkuttelee paljon ulkomaalaisia, niin edelleen suurin muuttajaryhmä ovat kuitenkin espanjalaiset itse. Espanjan sisäistä vetovoimaa tukee myös se fakta että kaupunki on Espanjan taloudellinen ja hallinnollinen keskus – suurin osa maan suuryritysten, ministeriöiden ja pääkonttorien työpaikosta on Madridissa. Työmahdollisuudet ovat monipuolisemmat kuin monilla muilla Espanjan alueilla ja myös palkat parempia – alueen asukaskohtainen BKT on Espanjan korkeimpien joukossa. Myös alueen työttömyys on alempi kuin kansallinen keskiarvo. Madridiin tullaan tekemään uraa.

Monille Madrid on myös koko Espanjan henkinen ja symbolinen keskus, jossa ”tapahtuu kaikki”. Ja moni haluaa päästä siitä osalliseksi.

Espanjan asukasmäärä kasvaa koko ajan, n. 450 000 uutta asukasta joka vuosi ja samaa tahtia kasvaa myös Madridin asukasluku eli noin 85 000 – 90 000 henkilöä vuodessa. Madridin hallinnollisen alueen väkiluku on jo 7.2 miljoonaa ja on arvioitu että 8 miljoonaa menee rikki vuoteen 2035 mennessä. Ellei jopa aikaisemmin.

Kun talous kasvaa, työllisyys kehittyy ja asukasluku kasvaa niin samalla tahdilla myös nousee asuntojen kysyntä – historiallisesti asuntojen hinnat ja talouden tila ovat kulkeneet käsi kädessä.

Toisaalta, kun samaan aikaan ei ehditä rakentamaan riittävästi niin asunnoista on pulaa ja hinnat jatkavat nousuaan. Siitäkin huolimatta että Madridissa rakennetaan koko ajan – täällä ei todellakaan rakennusala ole lamassa. Voi sanoa, että meneepä minne tahansa alueelle missä on vielä tonttimaata, niin rakennustyömaita on joka nurkalla. Mutta tämä rakennusbuumi ei kuitenkaan näy hinnoissa.

Eikä asuntojen hintojen nousu koske pelkästään uusia asuntoja vaan myös vanhat käyvät kaupaksi yhtä hyvin ja hinnannousu on tosiasia kaikilla alueilla – ei pelkästään siellä missä rahaa on enemmän vaan myös siellä missä sitä on vähemmän.

Eri alueiden väliset hintaerot ovat luonnollisesti suuret Madridin kaltaisessa kaupungissa – keskustassa hinnat ovat pilvissä mutta eivät ne halpoja ole edullisemmillakaan alueilla.

Tässä vähän hintavertailua eri alueilta (hinnat on haettu Idealista-sivuston kautta lokakuussa 2025)

Barrio de Salamanca

Tämä Madridin ydinkeskustan arvostettu alue on pitkään ollut hintojen kärjessä. Viimeisimmän tiedon mukaan neliöhinnat ovat tällä alueella lähes 10 000 €, joissakin kortteleissa, kuten Recoletos, mennään jopa paljon tämän yli.

Keskeinen sijainti, maine ja laadukas asuminen nostavat hintatason selvästi kaupungin keskiarvoa korkeammaksi. Asunnot ovat tällä seudulla puhtaasti vanhoja arvotaloja.

Barajas

Lentokentän läheisyydessä sijaitseva Barajas on hieman eri kategoriassa: ei luksustasoinen kuten Salamanca, mutta silti arvostettu. Myyntihinnat liikkuvat tällä hetkellä n. 4 500 €/m² eli hinnat ovat n. 27 % korkeammat kuin vuosi aiemmin. 

Tämä osoittaa, että myös kauempana keskustasta hintakehitys on ollut voimakasta.

Barajasin etuja ovat lentokentän läheisyys, rauhallisuus sekä toimiva metrolinja keskustaan – tekijät, jotka nostavat heti asuntojen hintoja. Asunnot ovat kuitenkin jo n. 20-30 vuotta vanhoja eli tämä näkyy hinnoissa kun verrataan uudempiin asuinalueisiin.

Valdebebas

Lentokentän lähellä sijaitsee myös uudisrakennusten ja modernin rakentamisen Valdebebas, jonka hinnat ovat selvästi kalliimmat, n. 5300 € /m2. Tämä on yksi tällä hetkellä nopeimmin kasvavista ja kehittyvimmistä alueista – siitäkin huolimatta että metro ei tänne vielä kulje. Toki sen rakentaminen on suunnitteilla ja tämä lisää varmasti alueen vetovoimaa jo tässä vaiheessa.

Asunnot tällä alueella ovat pelkästään kerrostaloasuntoja mutta siitä huolimatta hinnat ovat todella korkeita.

Vallecas

Madridin eteläinen puoli on perinteisesti ollut aluetta, joka tarjoaa huokeampaa asumista. Esim. Vallecas on perinteinen, vanhempi kaupunginosa ja siellä asuntojen hinnat ovat n. 2600-3200 €/m2, riippuen vähän sijainnista. Mutta hinnat ovat toki tuollakin seudulla nousseet, yli 16 % viimeisen vuoden aikana.

Vallecas on perinteinen ns. työläisten asuinalue, jossa valtaosa asunnoista on jo vanhempia kerrostaloja mutta alueen laitamilta löytyy myös uudempia kerrostaloja. Madrid kasvaa jatkuvasti.

Vicalvaro ja Cañaveral

Vallecasin vieressä on uudempia ja modernimpia kaupunginosia kuten Vicalvaro, joka on muuttunut merkittävästi lyhyessä ajassa. Ennen tämä oli teollisuusaluetta mutta nyt siitä on tullut moderni ja nopeasti kehittyvä asuinalue, jossa hinnat ovat kuitenkin selvästi kohtuullisempia kuin Madridin keskustassa tai sen pohjoispuolen alueilla. Tänne kulkee myös metro eli alue houkuttelee erityisesti niitä, joiden pitää käydä töissä keskustassa.

Tällä hetkellä asuntojen hinnat ovat tällä seudulla n. 3600 € /m2 ja ne ovat nousseet n. 20 % vuoden aikana.

Vicalvaroon kuuluu myös uusi alue Cañaveral, joka on rakennettu kokonaan viimeisten 10 vuoden aikana eli alue koostuu uusista, isoista kerrostaloista. Näitä uusia nukkumalähiöitä nousee Espanjaan tällä hetkellä vauhdilla ja kaikki toistavat aika lailla samaa kaavaa – leveitä väyliä, joiden varret ovat täynnä samanlaisia, pääosin mustavalkoisia, kerrostaloja. Persoonatonta mutta helppoa toteuttaa.

Eli tosiasia on se, että ihan sama mistäpäin Madridia etsii asuntoa niin tällä hetkellä saa varautua siihen, että hinnat ovat korkeita ja jatkavat nousuaan.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Moni uskoo, että vahva kysyntä jatkuu myös lähitulevaisuudessa. Tarjonnan puute ja asukasmäärän kasvu ovat tärkeitä tekijöitä tukemaan hintojen nousua. Pääkaupunkina Madrid houkuttelee muuttajia ja kansainvälisiä sijoittajia – kun samaan aikaan myös vuokrat jatkavat nousuaan niin se lisää entisestään sijoittajien kiinnostusta Madridin markkinoilla.

Markkinoiden kasvua voi hillitä vain se tosiasia, että hintojen nousu alkaa lähestyä kuluttajien maksukykyä.

Ennusteiden mukaan hinnat siis jatkavat nousuaan myös tulevaisuudessa. Varmasti maltillisemmin kuin edellisvuosina mutta nousevat kuitenkin edelleen.

Lokakuu vetelee viimeisiään ja taas ollaan vähän lähempänä talvea, kellotkin on siirrretty jo talviaikaan. Aina viimeistään sen myötä totuus iskee aina päin kasvoja, talvi on aivan nurkan takana. Miten aikaisin tuleekaan jo pimeää? Ja heti kun aurinko laskee niin laskee myös lämpötila sillä tähän vuodenaikaan aurinko on se mikä lämmittää. Eli jos on tuuleton ja aurinkoinen päivä niin mittarissa saattaa olla vielä lähes 20 astetta mutta aamulla taas tuntuu hyvinkin talviselta.

Mutta ei voi valittaa koska syksy on kohdellut meitä tänä vuonna varsin hellästi ja syksyn ensimmäiset kunnon sateet saapuivat vasta tällä viikolla. Yleensä täällä saadaan sateita heti syyskuun alussa kun kesä vaihtuu syksyksi mutta tänä vuonna syyssateet jäivät tulematta kokonaan. Luonto kaipaa siis jo kipeäasti vettä pitkän ja kuivan kesän jälkeen.

Ehkä noista kivoista keleistä johtuen, syksy on mennyt täällä todella nopeasti. Vaikka kalenterissa ei ole ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa niin silti tuntuu että viikot vain vilisevät silmissä. Pääasiassa olemme eläneet sitä tavallista perusarkea ja tätä on pitkälti luvassa vielä jouluun asti koska koulussa syksy on aina todella hektistä aikaa eikä tyttärellä jää koulujuttujen jälkeen enää kauheasti aikaa muulle kuin ratsastusharrastukselle.

Etenkin nyt kun perheeseen tuli oma hevonen.

Lokakuussa tämä hevosprojekti on tietysti tuonut oman kivan lisänsä kun kävimme katsomassa ja testaamassa erilaisia hevosia. Ja tietysti nämä ensimmäiset viikot oman hevosen kanssa ovat olleet aika hektisiä kun olemme käyneet paljon tallilla varmistamassa että hänellä on siellä kaikki hyvin. Ja lisäksi meillä on tämän kuun vielä vuokraponi vastuulla eli viimeiset pari viikkoa olemme eläneet kahden hevosen arkea. Siinä onkin jo sumplimista kun pitää miettiä että kuka liikuttaa ja ketä minäkin päivänä.

Tytär kun ei ehdi käymään tallilla kuin 3, korkeintaan 4 kertaa viikossa eli lopuista liikutuskerroista huolehdin minä tai meidän valmentaja. Mutta marraskuussa sitten tämä helpottaa kun vuokraponi siirtyy takaisin omistajan vastuulle ja meidän pitää hoitaa vain enää oman hevosen liikutukset. Toki siinäkin on puuhaa melkein joka päivälle.

Mutta se on vain positiivista ja mukavaa puuhailua ja itsekin pääsen taas takaisin lajin pariin. Olen siis palannut 2.5 vuoden tauon jälkeen taas ratsastamaan oikein kunnolla, valmentajan alaisuudessa. Toki tytär on ensisijainen ratsastaja meidän hevoselle mutta itsekin on kiva taas päästä hevosen selkään.

Tyttären sosiaalinen elämä on kyllä ollut aavistuksen vilkkaampaa eli käytännössä joka viikonloppu ovat tavanneet ystävien kanssa. Hänellä on aivan huippu ystäväporukka ja vaikka tänä vuonna kaksi läheistä ystävää on ulkomailla vaihdossa niin kouluun tuli sopivasti juuri uusia tyttöjä ja nämä ovat liittyneet myös tähän ystäväporukkaan. Eli nyt on kasassa todella huippujengi.

Tällä hetkellä nämä ystävien tapaamiset ovat vielä aika kontrolloituja eli yleensä tapaavat jonkun luona, menevät porukalla syömään johonkin ostoskeskukseen ja siellä seuraan yleensä liittyy muitakin saman koulun porukoita. Ja sitten josku 23-23.30 aikaan vanhemmat käyvät hakemassa nuoret kotiin. Elleivät sitten jää yökyläilemään mutta silloinkin on aina niin että yli 23 jälkeen eivät saa olla enää keskenään missään liikenteessä.

Tyttären ystävät ovat siis kaikki koulukavereita ja koska kouluuun tulee oppilaita hyvinkin laajalta alueelta niin ystävät asuvat eri puolilla Madridia ja me vanhemmat toimimme tässä vaiheessa aina taksikuskeina.

Esim. nyt perjantaina, kaveriporukka kokoontuu yhden ystävän kotona Halloweenin merkeissä ja heitä on siellä peräti 10 tyttöä yökyläilemässä. Tämä perhe asuu meiltä n. 40 km päässä ja koulultakin tulee matkaa yli 30 km. Eli kyse ei todellakaan ole mistään pienistä etäisyyksistä.

Tällä kertaa he menevät suoraan koulusta koulubussin kyydillä ja käymme sitten vain hakemassa lauantaina jossain vaiheessa.

Itseäni ei tuo taksikuskina toimiminen häiritse mitenkään – se oli jo tiedossa kun tänne aikoinaan muutimme. Toki toistaiseksi nämä noutoajat ovat vielä inhimillisiä kun ei tarvitse puolen yön jälkeen olla liikenteessä…

Lokakuun myötä myös yksi ajanjakso päättyy kun joudumme luopumaan meidän rakkaasta vuokraponista, 2 vuotta ja 8 kuukautta hän ehti olla meidän menossa mukana ja tuli tuossa ajassa todella rakkaaksi.

Mutta niin se vain on noiden pienten ponien kanssa että lapset kasvavat ja ponit eivät eli tämä hetki oli edessä enemmin tai myöhemmin.

Vielä emme tiedä että miten ja missä ponin elämä jatkuu, se jää omistajan päätettäväksi. Toivomme vain kovasti että hänelle löytyisi uusi, yhtä rakastava perhe sillä hän on ehdottomasti hevonen joka vaatii oman ihmisen. On ollut upeaa nähdä miten sekä poni että tytär ovat kasvaneet näiden vuosien aikana. Poni oli meille tullessaan todella arka, pelkäsi kaikkea eikä luottanut kenenkään. Mutta ilmeisesti olemme rakastaneet hänet ehjäksi sillä sen verran paljon hän on muuttunut näiden vuosien aikana.

Myös tyttärelle hän on ollut täydellinen kumppani, jonka kanssa on oppinut kärsivällisyyttä. Ja sitä tarvitaan taas kun alkaa uusi elämänvaihe oman hevosen kanssa. Paljon aikaa, paljon työtä, paljon rakkautta, paljon kärsivällisyyttä. Ja niitähän meillä riittää.

Onneksi tyttärellä on nyt uusi projekti, jota viedä eteenpäin. Se vähän helpottaa tätä siirtymisvaihetta.

Espanjalla menee tällä hetkellä talouden puolesta lujaa ja maa viillettää Eurooppalaisittain varsin hyvässä myötätuulessa. Mutta se ei tarkoita, etteikö Espanjassa olisi paljon erilaisia, vakaviakin ongelmia. Espanjalaisilla ei siis ehkä mene ihan yhtä hyvin kuin annetaan ymmärtää.

Mikä mättää?

Työmarkkinat ovat Espanjassa edelleen melkoinen villi länsi. Vaikka maan työllisyysluvut ovat parantuneet viime vuosien aikana niin fakta on kuitenkin se, että palkat ovat yhä matalia, työsuhteet usein määräaikaisia ja työolosuhteet ja -aikataulut epävarmoja. Tämä heijastuu etenkin nuoriin sekä matalapalkka-aloihin, joilla kuitenkin työskentelee iso osa espanjalaisista. Espanjassa todella monet työskentelevät ns. minimipalkalla, joka on lain määrämä n. 16 500 € vuodessa (brutto). Tuo on summa, jolla ei monilla alueilla pysty edes vuokraamaan asuntoa.

Asuminen onkin yksi Espanjan isoimmista ongelmista tällä hetkellä. Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet suuremmissa kaupungeissa ja matkailualueilla järkyttävää tahtia ja monilla on todellisia vaikeuksia löytää kohtuuhintaista kotia. Tai yleensäkään kotia. Asunnoista on monilla alueilla valtava pula.

Eikä tilannetta helpota se tosiasia, että esim. asunnon ostamista varten pitää olla säästettynä vähintään 20-30 % asunnon hinnasta – mikä esim. 250 000 € asunnossa tarkoittaa n. 70 000 – 80 000 euroa. Tuollaisen summan säästämiseen menee keskipalkkaisella espanjalaisella n. 20 vuotta. Ja fakta on se, että tuolla hinnalla ei kauheasti edes löydy asuntoja vaikka rahat olisikin säästettynä. Hintataso on monin paikoin karannut käsistä.

Myös elämisen kustannukset ovat nousseet koko ajan. On arvioitu, että kun huomioidaan kaikki elämiseen liittyvät kustannukset niin keskimäärin menot ovat nousseet lähes 20 % viimeisen viiden vuoden aikana.

Liikenne ja terveydenhuolto ovat olleet Espanjan ylpeydenaiheita mutta nykyään jatkuvasti ruuhkautuneita ja vakavia ongelmia on alkanut esiintyä jatkuvalla tahdilla.

Toki näitä samoja ongelmia on tällä hetkellä monissa muissakin maissa. Mutta se, mikä erottaa Espanjan ehkä muista, on näihin asioihin suhtautuminen. Vaikka ongelmia on, paljonkin, niin päällisin puolin kaikki vaikuttavat kuitenkin tyytyväisiltä.

Miten tämä on mahdollista?

Ensinnäkin, Espanjassa elämään suhtaudutaan monesti tyylillä: “es lo que hay” eli “näin se nyt vaan on”. Kaikki tietävät että ongelmia on mutta kaikki tietävät myös että niihin on vaikea vaikuttaa. Eikä tuo asenne tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan pikemminkin tietoisuutta siitä, että tietyt ongelmat ovat rakenteellisia eikä yksilön voimissa ole muuttaa niitä nopeasti. Miksi siis murehtia kun asiaan ei pysty itse mitenkään vaikuttamaan.

Espanjassa on pitkä autoritaarisen hallinnon ja poliittisen korruption historia. Francon diktatuuri päättyi vasta 70-luvun lopussa, ja siitä jäi yhteiskuntaan varovaisuus valtaa ja viranomaisia kohtaan. Monilla espanjalaisilla on yhä tunne, että “ylhäältä” tuleviin päätöksiin ei voi juuri vaikuttaa. Tämä on synnyttänyt uskon siihen, että protestointi ei muuta mitään. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että yhä edelleenkin maa on täynnä korruptioskandaaleja ja poliittista valtapeliä. Ja täysin näkyvää sellaista.

Tämä kaikki on johtanut tieytynlaiseen passiivisuuteen: moni näkee järjestelmän epäreiluksi, mutta ei usko, että sen kanssa taisteleminen toisi tulosta.

Espanjassa media on usein myös poliittisesti värittynyttä ja keskittyy näyttäviin konflikteihin – korruptioskandaaleihin, poliitikkojen väittelyihin ja alueellisiin jännitteisiin. Mutta arjen ongelmat, kuten terveydenhuollon ruuhkat tai vuokrien nousu, jäävät helposti taka-alalle. Helpompi viedä ihmisten ajatukset johonkin ”viihdyttävämpään” kuin oikeisiin ongelmiin, joihin pitäisi löytyä ratkaisuja.

Tyytymättömyys on siis olemassa, mutta se näky ja purkautuu ehkä hieman eri tavoin kuin monissa muissa maissa, kuten Suomessa. Siinä missä suomalainen valittaa järjestelmällisesti, hakee korjausta ja nostaa epäkohdat esiin, espanjalainen usein hyväksyy tilanteen ja etsii keinoja elää sen kanssa.

Ihmiset toki valittavat mutta useammin kahvilan pöydässä ja puoliksi huumorilla hymy huulilla. Tämä tavallaan kertoo jotakin olennaista espanjalaisesta yhteiskunnasta: kyvystä sopeutua ja etsiä iloa arjesta, vaikka rakenteet olisivatkin vinossa.

Yksi tärkeimmistä tekijöistä täällä onkin ns. sopeutumisen ja yhteisöllisyyden kulttuuri. Kaikkea ei laiteta yhteiskunnan harteille, vaan sitä varten on perhe. Täällä on totuttu turvautumaan perheeseen ja ystäviin silloin, kun talous on tiukilla tai julkiset palvelut eivät toimi. Vastuuta itsestä ei sysätä heti yhteiskunnalle tai syytetä hallitusta siitä että nyt on vähän tiukkaa.

Vaikka palkkataso on matala, monet sopeuttavat elintasonsa siihen. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Myös kulutuskulttuuri on monin paikoin hyvin erilainen kuin esim. Suomessa: elämä ei pyöri jatkuvan varallisuuden kasvattamisen tai tavaroiden hankkimisen ympärillä vaan ravintolassa käyminen ja sosiaalinen elämä ovat tärkeämpiä. Harvaa täällä kiinnostaa se, että onko asunnossa parveketta, nukkuuko yhdessä makuuhuoneessa kolme täysin eri-ikäistä lasta, ovatko huonekalut designia ja juodaanko kahvit jostain merkkimukeista kunhan katto on päällä ja jotain ruokaa on syötäväksi.

Espanjalainen elämänfilosofia perustuu pitkälti sopeutumiseen ja arjen ilojen arvostamiseen. Tietyt vaikeudet – alhaiset palkat, byrokratia, ruuhkat – nähdään väistämättöminä osina elämää. Niitä siedetään eivätkä ne määrittele elämää.

Elämänlaatu ei tarkoita ensisijaisesti varallisuutta vaan aikaa ihmisille ja itselle. Kun elämä keskittyy sosiaalisiin suhteisiin, ruokaan, ulkoiluun ja yhteisöllisyyteen, moni kokee pärjäävänsä vähemmällä. Vaikka ongelmia on, elämä tuntuu silti elämisen arvoiselta.

Tiedäthän se ystävätyypin, joka on vähän turhan äänekäs, ehkä hieman kallista seuraa ja aina myöhässä – eikä selittele sitä edes mitenkään. Mutta niitä ikäviä puolia sietää koska ilman häntä elämä olisi auttamatta tylsempää.

No, Madrid on vähän kuin tuo ystävä.

Kaoottinen, äänekäs, ruuhkainen ja kallis mutta samalla hurmaava ja täynnä aitoa elämää. Täällä elämä ei vain kulu, se tapahtuu.

Kaikki valittavat (joku ruuhkista, toinen hinnoista, kolmas metelistä, neljäs jostain muusta) mutta lopulta kaikki ovat täysin tyytyväisiä eivätkä vaihtaisi tätä hulluutta mihinkään. Madridissa on kaikki ja kaikki ovat Madridissa.

Mikä tekee sitten Madridista Madridin…

Liikenne

Kaikki tiet vievät Madridiin ja ne ovat kaikki yhtä jumissa. Vilkaisu google mapsiin aamulla paljastaa totuuden: kaikki ovat juuri nyt menossa Madridiin. M-30 ja M-40 kehäteiden ruuhkat voisi melkeimpä luokitella jo kulttuuriperinnöksi.

Kaikki tietävät että Madridissa ei etäisyyksiä mitata kilometreissä, vaan ajassa, koska 15 km matkaan voi mennä 15 tai 45 minuuttia. Huonolla tuurilla vieläkin enemmän.

Kaupungin liikenne on kuin moderni taideteos, jossa hallittu kaaos kohtaa improvisaation. Erityisesti tänä syksynä Madrid tuntuu olevan aivan tukossa koska isoja liikennetöitä tehdään kaupungin pääväylillä. Ja tilanne tulee jatkumaan pitkään sillä nuo juuri aloitetut projektit ovat isoja ja aikaavieviä eli kaupunkilaisten kärsivällisyys tulee olemaan koetuksella useamman vuoden ajan.

Kaikesta huolimatta madridilaiset hyväksyvät tuon samalla välinpitämättömällä hyväksynnällä kuin vaikkapa suomalainen jatkuvat veronkorotukset. Kaikkia harmittaa mutta kukaan ei reagoi koska tiedetään että siitä ei ole mitään hyötyä.

Kunnes tulee seuraava sadepäivä – logistinen katastrofi, jota meterologit selittävät mutta kukaan ei ymmärrä. Vain muutama tippa taivaalta ja koko kaupunki romahtaa kuin korttitalo. Liikenne pysähtyy, kuskit hermostuvat ja jossain joku päättää kääntyä moottoritieltä poikittain, koska miksei. Bussi ei tule ja taksit ei liiku. Metro on täynnä kuin turusen pyssy.

Kuskit huutavat, soittavat torvea ja näyttävät käsimerkkejä, mutta seuraavassa hetkessä he jo hyräilevät radion tahtiin, käsi ulkona ikkunasta ja aurinkolasit päässä.

Julkinen liikenne

Eikä elämä helpota yhtään vaikka päättäisi jättää auton kotiin ja vaihtaisi julkisiin. Julkinen liikenne on toki toimiva mutta myös metrossa on meneillään uudistustyöt ja monet linjat ovat usein niin täynnä että sisäänpääsy vaatii jatkuvaa ihmistetristä.

Sanonta ”aina on tilaa vielä yhdelle, joka käyttää Rexonaa” ei ruuhka-aikana pidä paikkaansa koska tuoksuista päätellen useampi on tainnut unohtaa deodorantin noin viisi pysäkkiä sitten.

Mutta eipä se haittaa koska oven sulkeutuessa päähän ei mahdu muuta kuin se, että yrittää pitää laukusta ja lompakosta kiinni, toivoen että kukaan ei huomaa pelonsekaista katsettasi. Mutta ketään ei oikeastaan kiinnosta koska kaikki ovat samassa tilanteessa: täällä ollaan koska muita vaihtoehtoja ei ole.

Ja sitten, yhtäkkiä jostain kaiuttimesta särähtää kitaranasoitto ja ääni, joka yrittää olla sekä sydäntäsärkevä että rahalahjoituksia houkutteleva. Kaikki katsovat eteenpäin teeskennellen etteivät kuule mitään.

Madridin metro on kuin mikrokosmos koko kaupungista: äänekäs, täynnä ja aina tapahtuu jotain mitä ei osaa odottaa. Tai ehkä halunnut edes kokea.

Asuminen ja hintataso

Asunnon löytäminen Madridissa on nykyään yhtä vaikeaa kuin pysäköintipaikan löytäminen Malasañassa lauantai-iltana. Ja niille jotka eivät ole koskaan kokeilleet sitä etsiä niin voin kertoa, että se on käytännössä mahdotonta.

Yhtä mahdoton yhtälö on asumiskustannukset ja palkkataso. On täysin normaalia, että kolmekymppinen insinööri asuu edelleen joko vanhempiensa luona tai kimppakämpässä viiden muun aikuisen kanssa koska oma vuokra-asunto maksaa melkeinpä saman verran kuin mitä käteen jää kuukaudessa.

Mutta ainahan voi etsiä asunnon kauempaa ja viettää 2-3 tuntia päivässä liikenneruuhkista nauttien.

Kohtuuhintainen lounas tai illallinen Madridissa tarkoittaa n. 40 € henkilöltä ja keskustassa kuppi kahvia ja croissant maksaa suunnilleen saman kuin halvimmillaan junalippu Barcelonaan. Mutta lohdutukseksi voi sanoa että se tarjoillaan sentään useimmiten hymyillen ja täydellisellä maitovaahdolla.

Kaikesta huolimatta ravintolat ovat aina täynnä ja pöytävaraukset tehtävä päiviä, joskus viikkoja etukäteen. Koska sosiaalinen elämä on koko elämä.

Jatkuva kiire – tai ei sittenkään…

Elämä täällä on paradoksi: ensin juostaan hikihatussa pysäkille mutta jos bussi lähtee nenän edestä, niin kohautetaan vain olkia ja käydään hakemassa cortado lähikuppilasta. Autolla pitää kaahata paikasta a paikkaan b mutta perillä on aikaa jäädä juttelemaan työkaverin tai naapurin kanssa vailla kiireen häivää.

Töissä deadline painaa päälle, tai oikeastaan meni jo, mutta siitä huolimatta aina on aikaa parin tunnin lounaalle työkavereiden kanssa.

Ja kun kello lähenee kuutta, koko tomisto alkaa liikehtiä kuin parvi varovaisia eläimiä, jotka miettivät, onko pomo jo poistunut rakennuksesta, mutta kukaan ei uskalla olla se ensimmäinen – joten jokainen yrittää esittää kiireisen näköistä vaikka kaikki vain odottavat seuraavaa liikettä. Yhtäkkiä kaikki ovat taas hirveän kiireisiä: takki pääälle, läppäri laukkuun ja ovelle kuin 100 metrin sprintteri. Mutta sen jälkeen istutaan rauhassa naapuribaarin terassille ottamaan pienet aperitivot, koska kuka nyt suoraan töistä kotiin kiirehtisi.

Täällä eletään kiireen reunalla mutta ilman että se onnistuisi pilaamaan päivää.

Ihmismäärä

Madridissa henkilökohtainen tila on yhtä harvinainen asia kuin sade heinäkuussa.

Kaupungissa on 3.5 miljoonaa asukasta mutta kun lasketaan mukaan koko hallinnollinen alue niin väkeä on 7 miljoonaa. Metropolinen alue on iso ja ihmisiä saapuu Madridiin töihin jopa 2 tunnin ajomatkan päästä. Ja kun tuohon lisätään vielä kaikki matkailijat niin on luonnollista että ihmisiä on todella paljon pienellä alueella. Viime vuonna Madridissa vieraili yli 11 miljoonaa ihmistä, tänä vuonna vielä enemmän.

Voisi siis ajatella että kaupungin johto yrittäisi jotenkin hillitä väkimäärää – mutta ei. Sen sijaan he järjestävät lisää festivaaleja, katujuhlia ja maratoneja. Koska mikä olisikaan parempi tapa juhlia ihmispaljoutta kuin estää liikenne täysin ja pakottaa kaikki kävelemään toistensa varpaiden päällä?

Miten olisi Solin aukio tiistaina klo 15 iltapäivällä? Huono idea. Entäpä Atochan juna-asema klo 6 aamulla? Vielä huonompi idea. No, entäpä Retiron puisto tai Rastron markkinat sunnuntaina? Mieti oikeasti vielä toiseen kertaan.

Madridissa on aina enemmän ihmisiä kuin fysiikan sääntöjen mukaan pitäisi olla mahdollista ja lisää tulee koko ajan sillä Madrin, niin kaupungin kuin metropolialueen, väestö lisääntyy tasaiseen tahtiin koko ajan. Kaikkia haluavat Madridiin – kaikesta huolimatta.

Elämä 24/7

Madrid ei nuku – tai jos yrität nukkua niin se kyllä huomauttaa siitä. Naapurit juhlivat (tai tappelevat), kadut humisevat, jossainpäin raikaa reggeaton klo 05 aamulla ja juuri kun saat unenpäästä kiinni niin roskisautot starttaavat äänekkään kierroksen ikkunasi alla.

Mutta toisaalta, kun astut kadulle niin huomaat että joka kulmassa on tapasbaari, jossa elämä maistuu viiniltä, naurulta ja jamon serranolta ja ymmärrät että miksi kukaan ei halua mennä nukkumaan.

Madrid on ainutlaatuinen kaupunki.

Se on elävä, meluisa, täynnä elämää – ja ennen kaikkea täynnä ihmisiä. Jos rakastaa tungosta, se on taivas. Jos kaipaa hiljaisuutta ja tilaa…suosittelen kokeilemaan jotain muuta.

Hän on meidän perheemme uusin jäsen, 10-vuotias pikkutamma Lucera. Eilen meistä tuli virallisesti hevosen omistajia.

Meillä ei alunperin ollut suunnitelmissa hevosen osto vaan tarkoituksena oli löytää uusi vuokraponi- tai hevonen nykyisen ponin tilalle sillä hän oli käymässä auttamattomasti liian pieneksi. Sydäntä särkee hänestä luopua sillä Cherokee-ponista ehti tulla näiden lähes 3 vuoden aikana jo todella rakas. Mutta olemme kiitollisia jokaisesta hetkestä jonka saimme viettää hänen kanssaan ja toivomme kovasti, että hänelle löytyy uusi, yhtä rakastava vuokraaja. Koska hän on ollut maailman paras pikkuponi 🙂

Uutta vuokrahevosta ei kuitenkaan löytynyt joten päädyimme sitten etsimään sopivaa kumppania myyntimarkkinoilta. Ja sehän on melkoinen villilänsi täällä Espanjassa – hevosia on tarjolla jos jonkinlaisia, kaikenlaisessa hintaluokassa ja kaikista vaikeinta on se, että myyjien joukossa on jos jonkinlaista veijaria joten tarkkana pitää olla. Innostus ostoprosessiin ei siis ollut mitenkään korkealla – helpompaa olisi ollut vain vuokrata. Mutta kun vaihtoehtoja ei ollut niin pakkohan se oli tuo prosessi lähteä katsomaan. Oppiihan siinäkin kaikenlaista!

Lähdimme kartoittamaan markkinoita hyvinkin laaja-alaisesti – käytännössä kaikki mahdolliset tutut ja puolitutut kontaktit tuli käytyä läpi. Mikä tahansa puoliluotettava taho on aina parempi kuin täysin tuntematon myyjä. Itselläni on suuria vaikeuksia luottaa yhtenkään tuntemattomaan täällä Espanjassa koska tiedän että monenlaista filunkia tahdotaan harjoittaa, myös hevosalalla, eli tarkkana pitäisi olla. Niin paljon on juttuja kuullut että miten hevosten kanssa yritetään huijata. Eli koko prosessiin lähdimme aika varovaisin mielin.

Aika paljon vaihtoehtoja kariutui matkan varrella pois koska budjettimme oli varsin rajallinen eli mitään Grand Prix-tason hevosta emme lähteneet etsimään vaan lähinnä jotain nuorempaa, josta tulisi yhteinen projekti tyttärelle ja minulle. Onhan meillä osaava valmentaja apuna ja tukena.

Mutta aika laajalla skaalalla kävimme kuitenkin testaamassa – osa edullisempia, osa vähän budjetin yli. Kuten tämä supersöpö PRE, joka olisi ollut suoraan valmis kisakentille. Mutta niin kuin täällä usein käy niin laadukkat ja kohtuuhintaisen myydään todella nopeasti. Moni ostaa jopa näkemättä ja testaamatta. Me kävimme testaamassa hevosta eräänä lauantai-päivänä ja seuraavana päivänä hevonen oli jo myyty.

Osa hevosia taas on sellaisia, että luvataan vaikka mitä mutta todellisuus onkin sitten toisenlainen. Näin kävi tämänkin pikkuhepan kohdalla – paperilla vaikutti lupaavalta ja hintakin oli kohdillaan mutta ratsastettaessa ei sitten enää vakuuttanut.

Lopulta hevosmies-naapurin suosituksesta kävimme katsomassa hänen tuttavansa 5-vuotiasta PRE-ruunaa, koska naapuri oli sitä mieltä että tämä hevonen on ehdottomasti hintansa arvoinen.

Hän oli ihan ok ratsastettaessa eli vaikutti kivalta ja lahjakkaalta ikäisekseen varsin rauhallinen ja osaava. Olimme hänet jo valmiita ostamaan vaikka itsellä takaraivossa olikin pieni epäilys. En vain osannut oikein hahmottaa että mikä liikkumisessa häiritsi silmää. Ja niinhän siinä sitten kävi että eläinlääkärin tarkastuksessa löytyi yhtä sun toista eikä meidän tuttu eläinlääkäri voinut suositella ostoa.

Siinä vaiheessa kun ilmoitimme omistajalle että ok, voimme ostaa mutta ehtona on eläinlääkärin tarkastus, niin omistaja suorastaan loukkaantui tuosta ajatuksesta. Hänen mielestään pitäisi luottaa ihmisiin, hän kohtelee meitä kuin ystäviä ja bla,bla,bla.. Lopulta kuitenkin suostui koska se oli ehtona kauppojen toteutumiselle.

Kaiken lisäksi ennen tarkastusta hän sanoi että hevosta ole lääkitty millään viimeisen 3 viikon aikana mutta kun eläinlääkäri alkoi ottamaan hevosesta verikokeita niin omistaja kiirehti nopeasti hakemaan pullon antibioottia ja kertoi että sitä oli hevoselle annettu. Tyypillistä.

Ja niin siinä sitten kävi, että eläinlääkäri ei voinut tuota hevosta suositella koska riskejä oli liikaa eli kaupat jäivät tekemättä.

Omistajahan veti tuosta herneet nenään, haukkui meidän eläinlääkärin ja lähetti vielä jälkikäteen ”oman” eläinlääkärinsä raportin jonka mukaan hevonen on täysin terve. Onneksi parin katkeran viestin ja puhelinsoiton jälkeen mies rauhoittui eikä hänestä ole kuultu sen jälkeen.

Mutta taas opittiin uutta. Ensinnäkin – älä luota kenenkään, älä edes naapuriin. Toiseksi – eläinlääkärin tarkastus ennen ostoa on ihan ehdottomuus, vaikka rahaa menisi hukkaan. Tällä kertaa tuo 200 euron satsaus pelasti meidät 8000 euron virheostokselta. Kolmanneksi – luota myös omaan intuitioon.

Ja neljänneksi – kohtalolla on usein sormensa pelissä. Se toi nimittäin sattuman kaupalla meille Luceran.

Kävi nimittäin niin että olin jo aikaisemmin nähnyt hänet myynnissä ja laitoin silloin viestiä omistajalle että olisimme mahdollisesti kiinnostuneita. Mutta hän olikin jo varattu eli joku toinen oli ehtinyt jo hänet varaamaan.

Lopulta kaupoista ei kuitenkaan tullut mitään sillä Luceran omistaja ei halunnutkaan myydä hevosta heille ja hän laittoi minulle viestiä että hevonen olisikin vapaana. Mutta me olimme silloin jo varanneet sen toisen hevosen ja kaupat oli tarkoitus tehdä seuraavana päivänä eläinlääkärin käynnin jälkeen. Mutta koska niistä kaupoista ei sitten tullutkaan mitään niin laitoin paluumatkalla kotiin viestiä omistajalle ja sovimme että käymme testaamassa hevosen.

Ja eipä siinä muuta tarvittu – se oli klik. Aivan täydellinen uusi kumppani tyttärelle ja kaiken lisäksi sen verran iso poni että itsekin pystyn sillä ratsastamaan.

Hän on siis virallisesti poni, ns. D-poni eli säkäkorkeus 149 cm. Hän on itse asiassa aivan ponin ja hevosen rajamitalla mutta hyväksyttävästi virallisessa mittauksessa laskettu poniksi. Sentti enemmän ja hän olisi virallisesti hevonen. Tämä ei kuitenkaan rajoita meitä mitenkään koska kokonsa puolesta hän on meille molemmille juuri sopiva.

Hänellä on todella paljon kisakokemusta, pääasiassa kenttäkisoista mutta myös tämän kesän ponien Espanjan mestaruuskisoista kouluratsastuksessa. Omistaja kuitenkin joutui hänestä luopumaan koska hän haluaa kisata kenttää ja ikänsä puolesta hän ei voi enää kisata ponilla kenttäkisoissa.

Mutta kouluratsastuksessa tämä ei ole ongelma eli meidän käyttöön juuri passeli. Ja onhan se kivaa että hän osaa myös hypätä – onhan meillä tyttären kanssa kokemusta myös siitä lajista.

Omistajat olivat tosi tarkkoja sen suhteen että millaiseen kotiin, millaiseen käyttöön ja millaiselle ratsastajalle hänet myydään. Eli kun kävimme hänet koeratsastamassa niin samalla he halusivat myös nähdä miten me toimimme ponin kanssa. Molemmat olivat todella tyytyväisiä ja kun poni läpäisi myös eläinlääkärin tarkastuksen ilman sen kummempaa sanomista niin meistä tuli sitten hevosen, tai virallisesti ponin, omistajia.

Tytär on luonnollisesti tosi innoissaan. Onhan oma hevonen aina oma vaikka meidän vuokraponikin on kyllä ollut yhtä rakas ja rakastettu kuin olisi ollut meidän oma.

On myös aika hauskaa että Lucera muistuttaa kovasti tyttären entistä lempiponia Kanarialla. Molemmat samanlaisia herkkiä, ihmisrakkaita pikkutammoja.

Lucera saapui eilen meidän tallille ja nyt ensimmäiset päivät hän viettää vielä karsinassa jotta tottuu vähitellen uuteen paikkaan. Edellisellä tallilla hän oli asunut koko ajan karsinassa eli pihaelämä tulee olemaan hänelle aivan uusi kokemus. Vähitellen kuitenkin alamme totuttaa häntä siihen sillä meidän tallilla kaikki hevoset asuvat käytännössä läpi vuoden ulkosalla omissa tarhoissaan.

Vähitellen tutustumme nyt toisiimme ja rakennamme luottamusta molemmin puolin. Prosessi vaatii oman aikansa koska hän on ollut yhden perheen, käytännössä yhden tytön, hevonen viimeiset 5 vuotta eli koko aikuiselämänsä. On iso muutos että tutut ihmiset eivät olekaan enää ympärillä ja kaiken lisäksi vielä kotikin on ihan uusi – ympärillä uusia hevosia, uusia elämyksiä (kuten tallin vapaana juoksevat kanat), uusia ääniä, uusia ihmisiä jne. Mutta uskoisin että saamme hänen luottamuksensa voitettua pikkuhiljaa ja hän kotiutuu uuteen paikkaan nopeasti.

Tästä alkaa siis uusi seikkailu.