Tekijä: miiajunell

Madrid on Espanjan pääkaupunki mutta siitä huolimatta se on monille tuntemattomampi kuin esim. rannikolla sijaitseva Barcelona. Vaikka molemmat ovat erittäin suosittuja matkailukaupunkeja niin ne ovat kuitenkin hyvinkin erilaisia.

Barcelonassa on ehkä enemmän sellainen perusmatkailukaupunki, jossa on paljon ”yleistä” nähtävää ja luonnollisesti sijainti merenrannalla houkuttelee aina matkailijoita, nykyään ehkä jo liiaksikin. Tästä syystä Barcelonasta, ainakin aivan keskustasta, on ehkä vaikeampaa löytää sitä aitoa Espanjaa. Toki matkailijoita on paljon myös Madridissa mutta siitä huolimatta jopa aivan keskustassa on helppo sujahtaa aitoon madridilaiseen ja espanjalaiseen tunnelmaan.

Mutta mitä Madrid sitten tarjoaa lomakohteena?

Madrid kulttuurikohteena

Madridiin tullaan ennen kaikkea viettämään kulttuurilomaa ja kaupungin taidemuseot ovatkin ehdottomasti suosituimpia vierailukohteita. Prado, Reina Sofia ja Thyssen-Bornemisza sijaitsevat kaikki kivenheiton päässä toisistaan Atochan juna-aseman lähellä.

Näistä Museo del Prado on ehdottomasti merkittävin ja sitä pidetään espanjalaisen taiteen runsaudensarvena – esillä on yli 8000 maalausta ja satoja veistoksia mestareilta kuten Diego Velázquez, Francisco de Goya ja El Greco. Modernia ja nykytaidetta voi puolestaan ihailla Museo Reina Sofiassa, jossa on esillä mm. Pablo Picasson, Salvador Dalín ja Joan Mirón töitä. Museo Thyssen-Bornemisza tarjoaa puolestaan laadukkaan kansainvälisen taidekokoelman ja esillä on mm. Vincent Van Goghin, Paul Gauguinin, Edvard Munchin ja Edward Hopperin taidetta. Kaikki museot ovat siis erilaisia ja vierailun arvoisia.

Näiden kolmen suuren museon lisäksi taidetta voi ihailla myös monissa muissa paikoissa, kuten museo Sorolla, CaixaFormu ja Centro Nacional de las Artes Visuales – Tabacalera. Taiteen ystäville on myös tarjolla valtava määrä gallerioita.

Taidemuseoiden ja galleroiden lisäksi Madridin teatteri- ja musikaalitarjonta on varsin kattava ja nähtävää on läpi vuoden niin perheille kuin aikuisille.

Isompien tuotantojen lisäksi kaupunki tarjoaa huikean määrän myös pienempiä esityksiä kuten taikuutta, oopperaa, balettia, flamencoa, erilaisia konsertteja jne. Eikä esityksiä ole pelkästään viikonloppuisin vaan ihan jokaisena päivänä.

Madrid urheilun ystäville

Madrid tarjoaa luonnollisesti paljon nähtävää ja koettavaa myös urheilun ystäville, etenkin jalkapallofaneille. Vierailu Real Madridin pyhätössä, Santiago Bernabéun stadionilla, on tietysti aivan ehdoton kokemus. Vaikka peliä ei pääsisikään katsomaan niin stadionille pääsee vierailemaan myös muina ajankohtina ja ”tour Bernabèu”-kierros onkin myös hyvin mielenkiintoinen ja silloin pääsee myös tutustumaan paikkoihin, joihin ei peleissä pääse. Pelin seuraaminen paikan päällä on kuitenkin ainutkertainen elämys. Ja mikä parasta niin stadion sijaitsee aivan keskellä kaupunkia.

Toki stadionvierailu ja pelin seuraaminen onnistuvat myös Wanda Metropolitanassa, joka on Madridin toisen pääjoukkueen eli Atleticon kotiareena. Koripallon ystävät voivat puolestaan käydä seuraamassa Real Madrid koripallojoukkueen pelejä WiZink- areenalla, jossa lisäksi järjestetään lukuisia erilaisia urheilu- ja kulttuuritapahtumia läpi vuoden. Myös Caja Mágica -areena toimii lukuisien tapahtumien näyttämönä, tunnetuimpia esim. jokavuotinen Mutua Madrid open-tennisturnaus. Huhtikuussa on puolestaan mahdollisuus päästä juoksemaan pitkin Madridin katuja maratonin merkeissä.

Ja aivan muutama päivä sitten julkistettiin myös tieto, että Madridin tulee toimimaan vuodesta2025 alkaen myös FI-kisapaikkana. Tapahtuma, jonka paluuta kaupunkiin on kovasti odotettu.

Kulinaristien Madrid

Madrid täyttää vaativamman kulinaristinkin toiveet sillä kaupungin ravintotarjonta on huikea ja myös varsin tasokas. Tänä vuonna kaupungista löytyy peräti 28 Michelin-tähdellä varustettua ravintolaa, joista johtotähtenä Dabiz Muñozin DiverXO, joka on kaupungin ainoa kolmen tähden ravintola. Ravintola erikoinen ja yllätyksellinen maistelumenu maksaa tällä hetkellä 365 € mutta Michelin-elämyksistä on mahdollisuus nauttia myös edullisemmin, jopa alle 100 eurolla.

Laadukkaita ja tasokkaita ravintoloita on itse asiassa Madridissa aivan valtava määrä ja ihan taatusti jokaiseen makuun. Isoin ongelma lieneekin se, että miten valita satojen laadukkaiden ravintoloiden joukosta ne, joissa haluaa syödä. Ja kaiken lisäksi uusia gourmet-tason ravintoloita avautuu valtava määrä joka vuosi.

Toisaalta jos haluaa herkutella pienellä budjetilla nin myös sekin onnistuu Madridissa ilman minkänlaista ongelmaa – hyviä ja edullisia ruokapaikkoja on kaupunki pullollaan.

Shoppailijan Madrid

Luonnollisesti miljoonakaupungista löytyy ostospaikkoja jokaiseen makuun ja budjettiin. Tarjonta vaihtelee luksusliikkeistä edullisiin second hand -putiikkeihin. Ostoskeskuksiakin on enemmän kuin kahden käsin sormilla jaksaa laskea ja ne ovat esim. sadepäivinä hyvä vaihtoehto mutta parhaimmat shoppailupaikat on kuitenkin keskustassa. Gran Via-kadun varrella on edustettuina lähes kaikki ketjuliikkeet XXL-kokoisissa myymälöissä (Primark, Zara, Uniqlo ja lukuisat espanjalaiset merkit). Myös legendaarinen El Corte Inglés-tavaratalo on edustettuna useamman rakennuksen voimin. Tosin kaupungin isoin El Corte Ingles löytyy pohjoisempaa, Castellana-kadun varrelta.

Gran Vialta lähtee pieni sivukatu, osittain kävelykatuna toimiva Calle Fuencarral, joka on kulkee kohti Chuecan kaupunginosaa. Täältä löytyy pienempiä putiikkeja moneen makuun ja hintatasoon. Erityisesti nuorison suosimat merkit löytyvät täältä – tällä hetkellä sellaisia ovat mm. Blue Banana brand, Nude Project, Brandy Melville, Brownie, Subdued, Noon, Renatta & go jne.

Paksummalla lompakolla voi sitten lähteä shoppailemaan Salamancan-kaupunginosaan sillä Calle Serrano-ostoskadun varrelta löytyvät näppärästi kaikki luksusputiikit Guccista Vuittoniin. Lähikortteleissa on myös aivan upeita pieniä laatuliikkeitä mm. Goya- ja Velásques-katujen varsilla.

Jos taas second hand -tarjonta kiinnostaa niin näitä kauppoja voi lähteä bongaamaan esim. Malasañan-kaupunginosaan ja tietysti sunnuntaisin järjestettävät Rastro-markkinat La Latinassa ovat myös loistava paikka tehdä löytöjä edullisemmalla budjetilla.

Ostoskeskukset sijaitsevat pääasiassa hieman kaupunkialueen ulkopuolella ja ne ovat yleensä melkoisia viihdekeskuksia eli kauppojen lisäksi on valtava valikoima kahviloita, ravintoloita ja muuta ajanvietettä. Kauppatarjonta näissä on kuitenkin lähes tulkoon sama eli perusketjuliikkeet löytyvät ihan jokaisesta.

Perhelomailijan Madrid

Monet perheet pelkäävät kaupunkilomia mutta Madrid on miljoonakaupungiksi varsin lapsiystävällinen. Leikkikenttiä on melkeinpä jokaisessa vehreässä puistossa – keskustan Retiro-puisto on tietysti lasten kanssa ehdoton paikka ja sunnuntaisin siellä on lukuisia maksuttomia katutaitelijoiden esityksiä, nukketeattereita jne. Myös puiston lammella soutelu on perinteinen Retiro-aktiviteetti.

Toinen kiva puisto keskustassa on Madrid Rion alue, jossa on leikki- ja puuhapaikkoja jokaiseen makuun. Ja jos kaipaa vielä enemmän vehreyttä ja tilaa niin sitten kannattaa suunnata Casa de Campo-puistoon, josta löytyy myös kaupunkihuvipuisto Parque de Attraciones sekä Madrid Zoo-Aquarium.

Kaupungista löytyy myös perheystävällisiä museoita kuten luonnontieteiden museo Museo Nacional de Ciencias Naturales, vahamuseo Museo de Cera sekä rautatiemuseo Museo de Ferrocarril. Lapsiperheiden suosikkimuseoihin kuuluvat muun muassa luonnon ja ihmisyyden historiaan sukeltava luonnontieteiden museo Museo Nacional de Ciencias Naturales, vahamuseo Museo de Cera sekä rautatiemuseo Museo del Ferrocarril. Pienten lasten kanssa hauska vierailupaikka on myös aivan Puerta del Sol -aukion tuntumassa sijaitseva Casa Museo de Ratón Pérez -museo. Espanjalaislasten putoavat hampaat kerää nimittäin talteen Ratón Pérez -hiiri ja hänellä on täällä oma museonsa 🙂

Kaupunkiloma ei ole tietenkään mitään ilman musikaalia ja perheille sopivia musikaaleja on tarjolla läpi vuoden, yleensä jopa useampi pyörii samaan aikaan.

Ja täällähän lapset ovat lähes aina tervetulleita ravintoloihin. Espanjalaiset perheet ovat ahkeria ravintoloissa kävijöitä eikä ole mitenkään harvinaista nähdä jopa aivan pieniä lapsia ravintoloissa illallisaikaan ja myös fine dining-ravintoloihin lapset ovat yleensä tervetulleita. Mitään leikkipaikkoja ei täällä ravintoloista yleensä löydy eikä usein edes erillistä lasten ruokalistaa mutta uusia kulinaristisia elämyksiä sen sijaan sitäkin enemmän.

Turistikierros keskustassa

Madrid ei ehkä loista perinteisillä nähtävyyksillään mutta se ehkä tekeekin kaupungista tavallaan kiinnostavan. Perinteiset must see- nähtävyydet on nopeasti tsekattu ja sen jälkeen voi keskittyä nauttimaan aivan muusta – kuten kaupungin tunnelmasta ja elämänmenosta.

Toki ne muutamat must-paikat pitää varmasti jokaisen matkailijan täällä käydä bongaamassa. Aamukahvit Plaza Mayor-aukiolla on hyvä tapa aloittaa ”turistikierros” keskustassa. Vilkas aukio täyttyy niin paikallisista, matkailijoista kuin erilaisista katuartisteista. Aukiota reunustavat historialliset ja upeat rakennukset. Sieltä voi jatkaa matkaa Palacio Realille, joka on yksi Euroopan suurimmista kuninkaallisista linnoista. Sen vieressä on puolestaan Madrid Riu Plaza -hotelli, jonka kattoterassilta avautuvat upeat maisemat (pieni pääsymaksu ja lähes aina jonoa mutta on vierailun arvoinen). Ja sitten vain Gran Via-katua ihmettelemään. Samalla voikin sitten vaikka tutkia kaupungin shoppailumahdollisuuksia ja niitä voi jatkaa Calle de Fuencarral-kävelykadulla, jossa on vieri vieressä melkeinpä kaikki tärkeimmät paikallisten suosimat kaupat sekä uudet trendimerkit. Lounaan jälkeen voi jatkaa matkaa Puerta de Alcalálle ja sieltä iltapäiväkävelylle Parque del Retiro-puistoon, jossa on hyvä käydä hengähtämässä – näin tekevät myös espanjalaiset. Lopulta voi palata takaisin 0-pisteeseen eli Puerta del Solille, bongata kaupungin tunnus eli karhupatsas, el oso y el madroño ja sen jälkeen voi lähteä seikkailemaan väljemmille vesille.

Parasta Madridissa

Vaikka Madrid on Espanjan hallinnollinen keskus ja bisneselämän keskittymä niin siitä huolimatta se on kaikkea muuta kuin jäykkä ja mahtaileva pääkaupunki. Madrid on ystävällinen ja ihmisläheinen. Se ei ole mikään turistinähtävyys vaan aito ja eläväinen suurkaupunki, joka hurmaa omalla tunnelmaallaan. Kansainvälisyydestä ja trendikkyydestäään huolimatta kaupunki on myös hyvin espanjalainen.

Vaikka kyseessä on yli 3 miljoonan ihmisen kaupunki niin silti Madrid on sopivan kompakti ja liikkuminen on helppoa, keskustassa pärjää kävellen ja kauemmas pääsee näppärästi metrolla. Madridissa onkin helppo seikkailla ja eksyä – kaupunginosat ovat kuin pieniä kyliä, jotka ovat täynnä elämää ja kaikki edustavat tavallaan erilaista elämäntapaa.

Madrid on myös siitä mielenkiintoinen kohde, että harvalla on siitä kauheasti etukäteismielikuvia joten se pystyy yllättämään.

Vuosi 2024 on potkaistu käyntiin taas vauhdilla ja tammikuu vedettiin läpi pikakelauksella. Piti ihan kuvista katsoa, että mitä koko kuun aikana on tapahtunut – vai onko mitään – sillä mielikuvat ovat jääneet kovin vähäisiksi. Tyttären koulukiireet oli lähinnä asia, joka tammikuusta jäi eniten mieleen.

Tämän pöydän ääressä on vietetty lukuisia tunteja tammikuun aikana…

Tämä lukuvuoden 2.kurssi on koulussa aina kaikista tiukoin sillä siihen osuu paljon lomia (joululoma, koulun hiihtoreissu, karnevaalivapaa helmikuun lopussa ja pääsiäinen) eli silloin kun koulussa ollaan niin mennään kovaa vauhtia ja tehdään töitä ihan tosissaan. Tammikuussa tyttärellä meni kaksi viikonloppua lähes kokonaan siihen, että hän teki koulujuttuja.

Mutta toisaalta tämän ymmärtää koska tammi-helmikuun vaihteessa oli edessä koulun vuosittainen hiihtoreissu eli tuo viikko on otettava etukäteen kiinni jotta pysyvät aikataulussa opiskelujen suhteen ylimääräisestä lomasta huolimatta.

Mutta tavallaan tuo opettaa, että töitä pitää tehdä jos haluaa pitää hauskaa eli aherrus kannattaa koska edessä on sitten viikon lasketteluloma koulukavereiden kanssa ulkomailla. Ja kuten voi arvata niin tuo reissu on heille ikään kuin luokkaretki keskellä lukuvuotta – vuoden kohokohta, jota odotetaan kovasti. 

Tytär saapui lauantai-iltana tuolta reissulta ja melkoisen väsyneenä. Oli nukuttu aivan liian vähän, syöty aivan liian huonosti, harrastettu paljon liikuntaa (päivässä 3 tuntia laskettelua lasketteluopettajan kanssa + 3 tuntia omatoimisesti) ja päälle vielä lähes 9 tuntia kestänyt bussimatka mennen tullen. Mutta kaikesta huolimatta oli kuulemma ollut ihan mahtavaa. Ja ensi vuonna ehdottomasti taas uudelleen!

Koulu järjestää siis tuon lumiloman aina joka vuosi samaan aikaan. Alakouluikäiset (1-6 luokkalaiset) ovat omalla reissullaan pienemmässä kohteessa ja isommat (yläkoululaiset ja lukiolaiset) omalla reissullaan. Toki reissu on vapaaehtoinen ja tietysti maksullinen mutta n. 75 % oppilaista oli tälläkin reissulla mukana. Ja ne jotka eivät osallistu, käyvät koulussa sitten tuon viikon ihan ”normaalisti” mutta opetusta ei kuitenkaan järjestetä vaan koulussa on silloin kaikkea muuta ohjelmaa.

Ja koska ajankohta on käytännössä meille vanhemmille myös ainoa mahdollisuus lähteä lumilomalle niin mehän suuntasimme samaan aikaan puolison kanssa omalle lumilomalle. Ja vieläpä samaan kohteeseen eli Andorran Grandvaliraan. Mutta sen verran isosta laskualueesta on kysymys että emme törmänneet toisiimme viikon aikana.

Andorra valikoitui kohteeksi ihan siitä syystä, että sinne pääsee näppärästi autolla 6.5 tunnissa ja siksi, että paikka oli meille jo entuudestään tuttu. Tiesimme siis, että se on melko ”lumivarma” ja siellä on olosuhteet kohdillaan vaikka lumesta olisikin pulaa. Tänä talvena lumitilanne on nimittiäin ollut aika katastrofaalinen täällä päin ja lumipulasta & lämpimistä keleistä on kärsitty kaikissa Espanjan ja Pyreneiden kohteissa.

Andorran Grandvalirassa on kuitenkin sen verran hyvin toimiva lumetusjärjestelmä eli siellä laskettavaa riittää vaikka olisi vähän huonompikin talvi. Kuten tämä alkutalvi on ollut. Avoinna oli käytännössä vain n. 50 % rinteistä mutta siitä huolimatta laskettavaa oli 110 km eli aivan riittävästi neljän-viiden päivän lumilomalle.

Itse asiassa siellä oli tehty aika huikea työ rinteiden suhteen koska lunta ei ollut hoidettujen rinteiden ulkopuolella oikeastaan ollenkaan. Mistä lie kivenkoloista olivat lumet kaivaneet että olivat tuon 110 km saaneet kuntoon, ihan uskomatonta. Mutta niin vain kaikki laskualueet olivat käytössä eli koko alueen pystyi laskemaan läpi ongelmitta.

Grandvalirahan koostuu kuudesta eri alueesta (Pas de la Casa, Grau Roig, Funicamp, Soldeu, El Tarter ja Canillo) ja kaikki alueet ovat yhteydessä toisiinsa rinteiden ja hissien välityksellä eli tarjolla on siis varsin vaihteleva setti rinteitä jokaiseen makuun.

Jos muuten Andorra kiinnostaa lumikohteena niin täältä voi lukea lisää: https://madridinmiia.com/2023/02/06/lumiloma-andorrassa/

Saimme siis viettää lumilomaa varsin loistavissa olosuhteissa, emme voi valittaa. Väkeä oli vähän, hisseihin ei ollut jonoja ja sääkin oli mitä parhain – aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja parhaimmillaan lämpötilat kohosivat lähes 10 asteeseen. Loppujen lopuksi tämä oli jopa paljon parempi vaihtoehto kuin se, että sää olisi ollut huono & kylmä mutta rinteet täydellisessä kunnossa…

Säiden puolesta tammikuu on ollut täällä varsin erikoinen. Alkukuusta ehdimme jo ilahtua kun Madridin vuorillekin saatiin komea lumipeite mutta sitä iloa ei kestänyt kuin muutama päivän ja sitten saapui kevätkelit yhdellä rysäyksellä. Täällä Madridissa on saatu nauttia viime viikot ihan huikeista keleistä – aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja päivisin ovat lämpötilat nousseet 15-18 asteeseen. Yölläkin on pysytty jo plussan puolella.

Onhan näistä keleistä ollut ihan kiva nauttia, etenkin kun päivätkin ovat pidentyneet paljon lyhyessä ajassa. Nyt pimeätä tulee vasta joskus seitsemän aikaan – ihanaa!

Ja onhan se mukavaa kun tytärkin ehtii koulun jälkeen ratsastamaan vielä valoisaan aikaan.

Kelit ovat olleet jopa niin keväiset, että mantelipuutkin alkoivat jo kukkimaan. Ovathan ne kauniita mutta toisaalta kyllä vähän huolestuttaa, että sekoittaako tämä sää luonnon ihan kokonaan. Kun kuitenkin pitäisi talvi vielä olla menossa…

Toisaalta toivon että kylmät kelit ja yöpakkaset olisivat jo takanapäin. Olemme nimittäin olleet nyt toista kuukautta ilman toimivaa lämmitystä! Vuosi sitten asennettu vesi-ilmalämpöpumppu sanoi tammikuun alussa sopimuksensa irti ja sitä ovat käyneet katsomassa vuorototellen niin laitteen takuuhuoltaja ja laitteen asentanut firma. Ja yllättäen kumpikin toisiaan vuorotellen syyllistäen. Mutta toistaiseksi kumpikaan taho ei ole saanut sitä korjattua. Viime visiitillä mahdollisesti paikansivat vihdoin vian ja nyt odottelemme, että jos ensi viikolla saisivat sitten laitteen vihdoin korjattua.

Onneksi emme ole joutuneet kauheasti kylmästä kärsimään. Kiitos takan sekä loistavan eristyksen. Mehän paransimme talon eristystä remontin yhteydessä ja se osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Alimmillaan sisälämpötila on laskenut muutamina öinä +16 asteeseen mutta ei sen alemmaksi vaikka ulkona on ollut pakkasta. Ja aurinkoisella kelillä lämpötila sisällä nousee nopeasti +19 asteeseen, ihan ilman lämmitystä. Ja iltaisin on sitten jatkettu kodin lämmitystä takan avulla.

Mutta toki olisi ihan kiva, että saisivat laitteen vihdoin ja viimein kuntoon. Koska siitä maksettiin kuitenkin se 14 000 euroa… Ei ole kauhean kannattavaa tämä vihreä siirtymä jos laitteet kestävän vuoden verran.

Tuo laite on onneksi tähän asti ollut ainoa epäonnistunut hankinta meidän taloudessa ja ainoa asia, joka vähän kaduttaa. Olisi vain pitänyt tutkia paremmin vaihtoehtoja. Mutta tehty mikä tehty, joten nyt vain toivotaan että laite alkaisi toimimaan kunnolla. Tänään pitäisi korjaajan tulla joten saa nähdä miten käy…

Ja kävi miten kävi niin sääennsuteet lupaavat ainakin ihan siedettävää säätä tulevalle viikolle, yölämpötilatkin nousevat jo aika merkittävästi. Ja tarvittaessa takkapuitakin on vielä ihan hyvin autotallissa jäljellä…

Helmikuusta veikkaisin aika samanlaista kuin mitä oli tammikuu eli tyttärellä pitää kiirettä koulujuttujen suhteen ja todennäköisesti kuukausi tulee menemään taas vauhdilla. Etenkin kun kuun lopussa on taas pitkä viikonloppuvapaa (to-su) koulusta. Voi olla että silloin lähdemme tyttären kanssa jonnekin pienelle reissulle, ehkäpä Valenciaan. Meillä on siellä ystäväperhe, jota emme olleet nähneet moneen vuoteen mutta he olivat täällä Madridissa viime viikonloppuna käymässä ja oli kyllä mahtavaa nähdä heitä pitkästä aikaa. Ja seuraavaksi pitänee ehkä lähteä vastavierailulle heidän luokseen.

Alkuvuosi on siis lähtenyt käyntiin varsin kiireisesti mutta kuitenkin mukavasti. Tästä on hyvä mennä kevättä kohti!

Espanjalaista autoilukulttuuria kuvastaa ehkä parhaiten se, että lait ja autoilijoiden tavat eivät aina kohtaa toisiaan. Säännöt ovat olemassa mutta on eri asia että kuka niitä noudattaa ja miten paljon. Espanjalaiset ovat individualisteja jotka kokevat että säännöt ovat muita varten, ei minua.

Toisaalta liikennekuria pidetään täällä yllä tiukalla valvonnalla ja pisteytetyllä ajokortilla sekä rikkeiden, ei tulojen, mukaan määräytyvillä sakoilla.

Pisteajokortti

Espanjassa on käytössä pisteajokortti, mikä tarkoittaa sitä että kuljettajilla on tietty määrä pisteitä ja erilaiset rikkeet sitten vähentävät näitä pisteitä. Uusilla kuljettajilla pisteitä on 8 ja tämän jälkeen on mahdollisuus päästä 12 pisteeseen, jos on selvinnyt ensimmäiset 2 vuotta ilman rikkeitä. Jos sen jälkeen selviää vielä seuraavat 3 vuotta ilman rikkeitä, on pisteitä kertynyt 14 ja seuraavien 3 vuoden jälkeen 15. Tämä on maksimimäärä. Erilaiset rikkeet sitten vähentävät näitä pisteitä ja jos käy niin, että pisteet on käytetty loppuun niin pitää palata uudelleen autokoulun penkille kertauskurssille.

Esim. punaisen liikennevalon läpiajosta pisteitä häviää 4, turvavyöttä ajosta tai mopolla ilman kypärää ajosta lähtee 3 pistettä, matkapuhelimen käytöstä 3 pistettä, turvavälin huomiotta jättämisestä 4 pistettä ja alkoholin vaikutuksena ajamisesta 4-6 pistettä. Lisäksi napsahtaa 200-1000 € sakko rikkeestä riippuen. Myös riittävän isoista ylinopeusrikkomuksista lähtee pisteitä.

Espanjassa vakituisesti asuvien ulkomaalaisten on aina vaihdettava ajokortti paikalliseen versioon viimeistään siinä vaiheessa kun on ollut residente eli vakituinen asukas 6 kk ajan. Sitä varten pitää käydä tekemässä pienet testit ja tietysti hoitaa viralliset hommat traficon-toimistossa. Ajokortti täällä pitää myös uusia aina 10 vuoden välein.

Liikenteenvalvonta

Liikennevalvonta on merkittävästi aktiivisempaa kuin esim. Suomessa ja siitä pitävät huolet niin paikallispoliisi Policia Local / Policia Municipal kuin myös liikennepoliisi Guardia Civil de Trafico. Kaikilla näillä on eri osa-alueet mutta periatteessa menee niin Policia Local / Municipal vastaa liikenteenvalvonnasta kaupunkialueilla ja pienemmissä kylissä kun taas Guardia Civil de Trafico hoitaa liikenteenvalvontaa isommilla teillä. Heillä on käytössään myös droneja ja helikoptereita, joiden avulla liikennettä valvotaan. Poliisi on varsin näkyvä niin kaupunkialueilla kuin pääteillä.

Poliisien lisäksi valvonnasta huolehtivat myös automaattisen liikenteenvalvonnan kamerat, joita on niin kaupunkialueilla kuin myös isompien teiden varsilla. Ja toisin kuin Suomessa niin täällä on kamerat jatkuvasti valvomassa – ei vain satunnaisesti. Myös monissa risteyksissä on kameroita eli jos ylität risteyksen punaisilla valoilla niin sakot napsahtavat automaattisesti.

Automaattisen liikenteenvalvonnan sakot lähetetään automaattisesti auton omistajalle, jonka on sitten tarvittaessa ilmoitettava jos kuljettajana on ollut joku muu kuin auton omistaja. Muuten pisteet katoavat auton omistajan saldosta.

Sakkojen euromäärä on aina vakio eli riippuu rikkeen vakavuudesta, ei kuljettajan tuloista. Sakkoihin on kuitenkin mahdollisuus saada 50 % alennus, jos maksaa ne 20 päivän sisällä sakon saamisesta.

Espanjalainen kuljettaja käytännössä laskee lähes aina sen varaan, että pientä ylinopeutta voi aina ajaa ilman että tulee sakkoja. Ja itse asiassa ylinopeutta voi ajaa vähän enemmänkin ilman että siitä menee heti pisteitä, pienemmistä ylityksistä tulee vain 100 euron sakko. Moni on tuon valmis maksamaan ja ajelee suosilla aina vähän sallittua nopeammin.

Espanjalaisen liikennekulttuurin ominaispiirteitä

Kuten alussa totesin niin espanjalaiset ovat liikenteessä individualisteja eli sääntöjä noudatetaan mutta ei ehkä aina ihan kirjaimellisesti.

Stop-merkki ei siis tarkoita kirjaimellisesti pysähtymistä (vaikka laki niin sanookin) vaan monille se tarkoittaa vain hiljentämistä. Joten stop-merkin takaa saattaa joku karauttaa suoraan eteen ja kolmion takaa tullaan vielä yleisemmin. Lyhyeltä kiihdytyskaistalta on mentävä aina vauhdilla eteenpäin sillä pysähtynyt auto tukkii liikenteen nopeasti ja saa muut kuljettajat hermostumaan hetkessä. Muutenkin täällä on liikenteessä reagoitava aina nopeasti sillä ”tientukkijat” saavat helposti äänitorvet soimaan.

Turvaväleistä ei täällä välitä kukaan ja liikenneympyröissä ajamisen säännöt ovat useimmilla täysin hukassa. Voisi sanoa että liikenneympyrässä ajaminen on lakipykälien, käytönnön sovellutusten ja autoilijoiden oman mielikuvituksen sekemelska jossa on syytä olla kaikki aistit tarkkana joka ikisellä ajokerralla.

Myös pysäköinnissä espanjalaiset kuljettajat käyttävät luovuutta – toiseen riviin tuplaparkkiin jätetty auto on enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleensäkin autot pysäköidään vain yksi perusperiaate mielessä – jos se sattuu kyseiselle paikalle mahtumaan, edes osittain. Tämä tarkoittaa sitä että täällä puskurit ovat juurikin sitä varten että niillä pusketaan – edessä ja takana olevia autoja sen kummemmin varomatta. 

Autoja saatetaan pysäköidä käytännössä minne tahansa, toiseen riviin, keskelle risteystä, keltaiselle viivalle, jalkakäytävälle jne. Moni laittaa vain hätävilkut päälle merkiksi: tiedän, että tähän ei saisi pysäköidä mutta tulen aivan pienen hetken päästä takaisin. Tosin jos poliisi sattuu paikalle niin harvemmin sakoilta pysyty välttymään ja huonolla tuurilla väärin pysäköity auto saattaa myös häipyä hinausauton kyydillä kaupungin varikolle. Ja silloin keikka tulee kalliiksi koska lunastusmaksun lisäksi tulee maksettavaksi myös sakkomaksu.

Pysäköintitaito on ehdottomasti yksi asia, joka täällä pitää hallita koska pysäköintiruudut ovat usein pieniä, etenkin keskustan parkkihalleissa mutta myös teiden varsilla. Taskuparkkaustaidot kehittyvät kuin huomaamatta sillä se pieni väli saattaa olla ainoa tyhjä parkkipaikka useamman kilometrin säteellä joten siihen on mahduttava jos ei halua kävellä toiselta puolelta kaupunkia. Tarkkaa silmää vaaditaan sillä harvemmin autojen väliin jää montaa kymmentä senttiä, ei aina edes montaa senttiä.

Naarmuiset autot ovatkin arkipäivää eikä täällä kukaan jätä mitään lappuja jos on saatunut vähän naapuriautoa naarmuttamaan.

Vaikka espanjalaiset kuljettavat ovat individualisteja, omaavat varsin painavan kaasujalan ja voimakas temperamentti saattaa joskus purkautua liikenteessä äänimerkkien soimisena niin siitä huolimatta espanjalaiset ovat myös varsin kohteliaita liikenteessä. Tämä näkyy siinä esim. siinä, että kaistaa vaihtavalle tai ohittavalle autolle annetaan herkästi tilaa eikä silloin pidetä omista oikeuksista kiinni yhtä tiukasti kuin vaikkapa Suomessa jossa autoilijoiden itsekkyys on viety huippuunsa.

Täällä myös suojatietä ylittävää jalankulkijaa kunnioitetaan ja autoilijat pysähtyvät lähes aina – moni laittaa jopa auton vasemman vilkun päälle jotta takanatulijat tietävät myös hiljentää ja varoa. Eli jos jalankulkija on edes harkitsemassa suojatielle astumista niin hidasta ja pysähdy. On myös muistettava, että polkupyöräilijät pitää ohittaa vähintään 1.5 m päästä.

Tieverkosto

Espanjan tiestö on varsin hyväkuntoinen ja hyvin kattava. Valtaväylät eivät juurikaan kulje esim. pienten kylien tai edes kaupunkin keskustojen halki vaan joka pitäjään johtaa valtatieltä aina oma liittymänsä eli liikenne moottoriteillä on varsin sujuvaa isoista automääristä huolimatta. Moottoritiet eli autopistat/autoviat ovat vähintään nelikaistaisia eli kaksi molempiin suuntiin mutta usein kaistoja saattaa olla useampia. Maksiminopeus moottoriteillä on 120km tunnissa.

Moottoriteitä on olemmassa maksuttomia ja maksullisia – nämä erottaa tunnisteista. A tarkoittaa maksutonta ja AP maksullista. Molempia löytyy niin kaupunkialueilta kuin myös niiden ulkopuolelta mutta niin, että aina on tarjolla myös se maksuton vaihtoehto. Se on kuitenkin yleensä pidempi, hitaampi ja ruuhkaisempi tapa matkustaa.

Madrid on keskellä maata sijaitseva solmukohta, ”kilometro 0”, josta lähtevät maan halki kulkevat valtatiet. Tiet on numeroitu niin, että Madridista pohjoiseen lähtevä tie on A1, koilliseen johtava tie A2, itärannikolle A3, etelään A4, länteen ja Portugaliin vie A5 ja luoteisrannikolle A6. Tämän tieverkoston ansiosta pääsee Madridista käytännössä mihin tahansa suuntaan kuudessa tunnissa.

Itse olen ajanut elämäni aikana valtavasti ja koen, että autoilu on huomattavasti mukavampaa puuhaa täällä Espanjassa kuin esim. Suomessa. Tieverkosto on parempi, tiet ovat paremmassa kunnossa, muut liikenteessäolijat otetaan paremmin huomioon ja liikennemääristä & ruuhkista huolimatta autoilu on jotenkin joustavampaa ja stressittömämpää. Tai sitten on vaan käynyt niin että täällä vietetyt yli 20 vuotta ovat jo tehneet minusta enemmän espanjalaisen kuljettajan. Taskuparkkaus- taidotkin on viety jo aikaa sille tasolle että niistä olisi jopa moni suomalainen mieskuljettaja kateellinen 🙂

Uusi vuosi on aina uusien alkujen ja lupausten aikaa. Mitä jos tänä vuonna lupautuisit pitämään huolta itsestäsi?

Take care, pidä huolta itsestäsi – toivotus jota usein tulee sanottua. Mutta pidämmekö oikeasti riittävästi huolta itsestämme? Ja miten edes pitää itsestään huolta? Näihin on varmaan yhtä monta vastausta kuin vastaajaa ja joidenkin mielestä itsestään huolehtiminen on jopa täysin turhaa koska geeneihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa.

Itse olen kuitenkin toista mieltä. Itsestään täytyy pitää huolta ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen pitäisi jokaisella olla tärkeyslistan kärkisijoilla. Lentokoneenkin turvaohjeet muistuttavat, että matkustamon ilmanpaineen laskiessa maski on laitetettava ensin itselle ja sitten vasta voi auttaa muita.

Jokaisella meistä on päivässä kolme suurin piirtein samanmittaista jaksoa: unta, työtä ja vapaa-aikaa kutakin n. 8 tuntia. Ja jokaisessa päivän jaksossa hyvinvoinnin pitäisi olla vähintään kohtalaisella tasolla. Ei siis riitä, että vaikka töissä/koulussa menisi hyvin ja vapaa-aikana olisi mukavaa jos unen saaminen ei onnistu eikä pysty lepäämään riittävästi. Hyvinvointi on laaja käsite ja kaikki tekijät tavallaan vaikuttavat toisiinsa.

Itse yritän pitää huolta itsestäni mahdollisimman kokonaisvaltaisesti koska haluaisin pysyä mahdollisimman terveenä ja toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Toki varmasti paljon riippuu geeneistä ja ulkoisista tekijöistä, joihin ei voi aina vaikuttaa mutta vahvasti uskon myös siihen että moniin asioihin pystyy myös vaikuttamaan omilla valinnoilla. Toki ikinä ei voi tietää, että milloin elämä heittää kapuloita rattaisiin, tulee yllättävä sairaus, onnettomuus tai joku muu vastoinkäyminen mutta silloinkin on varmasti hyötyä siitä, että on pitänyt itsestään huolta aikaisemmin – niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Itsestäni huolehtiminen ei tarkoita pelkästään sitä, että syön hyvin ja liikun säännöllisesti vaan pyrin huolehtimaan hyvinvoinnistani mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tämä koostuu ruokailun ja liikunnan lisäksi myös levosta ja henkisestä tasapainosta. Jos jostain osa-alueesta puuttuu palikka niin kokonaisuus kärsii jossain vaiheessa. ”Täydellistä” elämää en pyri viettämään koska se on pitkällä aikavälillä varsin vaikeaa – sellainen riittävän hyvä on tällä hetkeällä ihan sopiva.

Tässä muutamia keinoja, joilla yritän huolehtia itsestäni, hyvinvoinnista, jaksamisesta, terveydestä ja tulevaisuudesta.

1.ruokavalio

Itsestäni huolehtiminen ei tarkoita missään nimessä jotain vihermehuja tai raakaravintoa – toki niitäkin voin joskus nauttia. En myöskään noudata kasvisruokavaliota tai kieltäydy esim. lihasta, maitotuotteista enkä edes gluteenista, sokerista tai alkoholista. Uskon, että noillekin on tilaa kunhan niitä nauttii kohtuudella. Pullat, keksit, leivonnaiset, leivät, jäätelöt, sipsit, herkut, karkit, alkoholi jne eivät kuulu päivittäiseen ruokavaliooni eikä edes viikottaiseen mutta silloin tällöin niitä voi kyllä nauttia kohtuudella eikä hyvinvointini kärsi siitä mitenkään. Sellainen 80/20 tasapaino on ainakin itselle ihan riittävä.

Mistä ruokavalioni sitten koostuu?

Ehkä tärkein tekijä joka määrittelee ruokavaliotani on se, että pyrin huolehtimaan riittävästä proteiinin saannista. Tämä tarkoittaa kohdallani n. 1.5 – 2 g / proteiinia / kg. Viralliset ohjeet kertovat riittävän määrän olevan 1.1-1.3 g / kg mutta itse koen tuon liian pieneksi määräksi kun tavoitteena on lihasmassan ylläpito tai jopa kasvattaminen.

Proteiinia on oltava reilusti, ateriassa mielellään 30-40g. Tämä auttaa myös kylläisyyden ylläpitämisessä eli kun aterialla syö riittävästi proteiinia niin ei tarvitse koko ajan olla syömässä.

Proteiinin lisäksi pyrin myös huolehtimaan riittävästä hyvänlaatuisten rasvojen saannista. Tämä tarkoittaa extra virgen oliiviöljyä, avokadoa, pähkinöitä, chia-siemeniä, kananmunia, rasvaisia kaloja ja voita.

Aamupalani on yleensä joko munakas taikka kulho, johon tulee proteiinirahkaa, chia-siemeniä, marjoja, kaurahiutaleita ja pähkinöitä. Leipää en syö juuri ollenkaan. Aamulla nautin myös lisäravinteet, esim. d-vitamiinia käytän läpi syksyn ja talven vaikka asummekin Espanjassa.

Normipäivinä syön yleensä kaksi pääateriaa, aamupalan ja lounaan sekä lisäksi iltapäivällä pienen välipalan. Lounas koostuu useimmiten kasviksista ja proteiinista (liha/kala/kana) ja iltapäivällä nautin yleensä jonkun proteiinipitoisen smoothien niin että pärjään seuraaavan aamuun.

Pyrin noudattamaan pätkäpaastoa niin että arkisin syön viimeisen aterian eli iltapäivän välipalan klo 17 ja sen jälkeen en syö enää mitään ennen seuraavan päivän aamiaista. Näin ruoansulatuselimistöllä on aikaa levätä riittävästi.

Tässäkin kuitenkin noudatan joustavuutta eli käymme silloin tällöin syömässä ravintolassa tai tilaamme pizzaa tmv. kotiin ja silloin nautin siitä kyllä ihan hyvällä omalla tunnolla. Toki yleensä seuraavana aamuna jätän sitten esim. aamupalan väliin tai syön sen myöhemmin jotta ruoansulatus saa ainakin sen 12 tunnin tauon.

Ruokajuomana käytän aina vettä ja muutenkin juon sitä runsaasti päivän aikana. Kahvia juon kaksi kuppia päivässä, mustana ilman makeutusta.

Toki satunnaiset herkut kuuluvat myös elämään – kuten aikaisemmin sanoin niin sellainen 80/20 tasapaino on varsin hyvä. Eli kun syömisen päärunko on kunnossa niin mukaan mahtuu myös joskus herkkuja ja herkuttelua.

Ruokavalion avulla pyrin huolehtimaan hyvinvoinnistani, lihasten hyvinvoinnista sekä yleensäkin omasta terveydestä.

Miksi lihasmassasta huolehtiminen on tärkeää?

Lihasmassahan on yleensä suurimmillaan 25-30 vuotiaana ja siitä se alkaa vähitellen laskemaan jos ei siitä huolehdi ja 55-60 vuotiaana vauhti sen kuin kiihtyy. Koen siis äärimmäisen tärkeänä huolehtia siitä että lihasmassan väheneminen olisi mahdollisimman pientä sillä lihasmassa on toimintakyvyn ja terveyden kulmakivi. Ja lihasmassan kannalta tärkeimmät tekijät ovat riittävä proteiini ja lihasharjoittelu.

Kun lihassolujen lukumäärä, tiheys ja poikkipinta-ala pienenevät ja samalla elimistön rasvavarannot lisääntyvät niin seurauksena on lihasvoiman vähenemisen lisäksi myös fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen sekä aineenvaihdunnalliset muutokset. Luurankolihakset ovat nimittäin aineenvaihdunnan kannalta keskeinen kudos.

Riittävä lihasmassa toimii myös niin sanottuna proteiinivarastona ja reservinä erilaisista vammoista, sairauksista tai leikkauksista sekä vuodelevosta toivuttaessa, jolloin proteiinien käyttö ja lihasmassan menetys voi lisääntyä.

2.liikunta

Liikunta on tärkeä osa elämääni koska sillä on lukuisia positiivisia vaikutuksia niin terveyteen kuin hyvinvointiin. Ensinnäkin siitä tulee hyvä olo koska liikunta tuottaa hyvän olon endorfiineja eli se huolehtii mielenterveydestä ja hyvinvoinnista. Mutta vielä huikeampaa ovat liikunnan vaikutukset terveyteen ja toimintakykyyn.

Ihminen on luotu liikkumaan ja liikkumattomuus aiheuttaa lukuisia negatiivisia reaktioita ihmiskehossa. Säännöllinen ja monipuolinen liikunta sen sijaan parantaa terveyttä ja toimintakykyä. Liikkuminen ylläpitää elimistön rakenteellista, toiminnallista ja metabolista terveyttä – vaikutukset ovat hyvin moniulotteisia. Liikunta parantaa mm. sokeriaineenvaihduntaa, lisää energiankulutusta, vahvistaa luustoa, alentaa verenpainetta, laskee kolesteria, pienentää liikapainoa jne, jne. Valitetttavasti liikunnan vaikutukset eivät kuitenkaan varastoidu joten liikuntaa on harrastettava säännöllisesti jotta rakenteiden lujuus ja toimintakyky eivät ala heikkenemään.

Liikunta on myös äärimmäisen tärkeää lihaksille ja luille. Voisin jopa sanoa että voimaharjoittelu on riittävän proteiinin saannin ohella tärkeintä mitä ikääntyvä ihminen voi tehdä. Kun lihasmassa ja-voima laskevat riittävän alhaisiksi niin toimintakyky heikkenee ja silloin on yleensä jo liian myöhäistä.

Pyrin siis liikkumaan säännöllisesti, käytönnössä päivittäin. Ja ennen kaikkea pyrin siihen, että liikunta olisi monipuolista. Pelkät matatempoiset kävelylenkit eivät valitettavasti ole riittäviä vaikka niin monesti halutaan uskotella. Ne toki auttavat ylläpitämään hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa mutta lisäksi tarvitaan myös lihaskuntoa. Mitä enemmän ikää karttuu niin sitä tärkeämpää on huolehtia lihasvoiman säilyttämisestä.

Miten huolehdin itsestäni liikunnan avulla?

Omaan viikottaiseen liikuntasettiini kuuluu vähintään 3 lihaskuntoharjoittelua, joissa käyn läpi kaikki suuret lihasryhmät (käsivarret, hartiat, rinta, vatsa, selkä, reidet, sääret). Lisäksi vähintään kerran viikossa kestävyysliikuntaa kohtalaisesti kuormittavalla tavalla (60-120 min) ja 1-2 x viikossa voimakkaasti rasittavalla tavalla intervalliharjoittelun muodossa. Huolehdin myös liikkuvuudesta, liikehallinasta ja tasapainosta tekemällä niitä kehittäviä harjoituksia – esim. hyppyjä, yhden jalan liikkeitä sekä venyttelemällä säännöllisesti. Lihasvoiman lisäksi tasapaino on tärkeä tekijä mistä pitää huolehtia sillä erilaiset kaatumisonnettomuudet ovat yksi yleisimmistä toimintakyvyn menetykseen johtaneista tekijöistä.

Hyvänä pohjana voi pitää UKK-insituutin liikuntapiirakkaa.

Liikun osittain siksi, että siitä tulee hyvä olo mutta myös siksi, että tiedän siitä olevan paljon hyötyä tulevaisuuden toimintakyvylle.

3.stressinhallinta ja riittävä uni & lepo

Pieni määrä stressiä on ok mutta liiallinen tai krooninen stressi vaikuttaa negatiivisesti ja sillä on suoria vaikutuksia mm. umpieritys-, hermo- ja puolustusjärjestelmään. Stressi aktivoi aivojen kaikki osa-alueet ja aiheuttaa näin ikävän ketjureaktion, joka puolestaan vaikuttaa elimistön kaikkiin elimiin sekä puolustusjärjestelmämme toimintaan. Pitkittynyt stressi nostaa myös sykettä ja verenpainetta sekä saattaa pahentaa esim. autoimmuunisairauksia kuten reumaa, suolistosairauksia ja psoriasista. Krooninen stressi liittyy siis moniin terveysriskeihin ja voi myötävaikuttaa myös sairauksien kehittymiseen.

Kiire ja stressi eivät ole asioita, joita pitää opetella sietämään enemmän vaan niihin pitäisi osata reagoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Stressiä voi hallita ja on vain löydettävä itselle parhaimmat selviytymiskeinot.

Kehon ylivireystila on yksi nykypäivän suoristusyhteiskunnan isoista ongelmista ja se kuluttaa voimat helposti loppuun. Omasta kuormituksesta huolehtiminen on ravinnon ja liikunnan ohella parhaita keinoja huolehtia omasta hyvinvoinnista. Uniongelmat, jatkuvat väsymys ja uupumus vaikka nukkuisi riittävästi, ylivireys, ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, unohtelu ja jopa lihaskireydet ovat merkkejä siitä, että hermosto käy ylikierroksilla.

Ihmisen hermostohan koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta, joista kummallakin on tärkeä tehtävä. Sympaattinen hermosto aktivoituu kun tarvitaan toimintaa ja energiaa ja parasympaattinen hermosto taas aktivoituu, kun on aika levätä. Se huolehtii siitä, että ihminen palautuu, nukkuu, sulattaa ruokaa, mietiskelee ja rentoutuu.

Kun nämä kaksi hermoston osaa toimivat tasapainoisesti, ihminen on virkeä silloin, kun vireyttä tarvitaan mutta palautuu ja rauhoittuu sen jälkeen nopeasti. Tätä tilaa kutsutaan optimivireydeksi ja siinä ihminen jaksaa ja voi hyvin.

Ongelmia seuraa, jos sympaattinen hermosto on jatkuvasti aktiivisena, kuten käy pitkittyneessä stressissä. Silloin ihminen joutuu ylivireystilaan, jossa on vaikea rauhoittua. Ja kun on liian pitkään ylivireystilassa, elimistö reagoi ja seurauksena on alivireystila, joka aiheuttaa ongelmia. Jotta yli- tai alivireydeltä voisi välttyä, on tärkeää oppia säätelemään omaa vireystilaa ja tarvittaessa rauhoittaa hermostoa eri keinoin. Jokaisella meistä on erilaiset keinto palautua ja tärkeää onkin löytää ne keinot, jotka itselle toimivat parhaiten.

Yksi helpoimmista keinoista on vähentää ärsykkeiden määrää. Itse olen jättänyt esim. uutisten katsomisen ja lukemisen käytännössä kokonaan koska hyvät uutiset ovat nykyään äärimmäisen harvinaisia. Mielummin luen kirjaa tai katson vaikka jotain elokuvaa tai tv-sarjaa.

Laitan myös puhelimen aina illalla äänettömälle ja yleensäkin puhelin on käden ulottumattomissa useita tunteja ennen nukkumaanmenoa. Ja yöksi suljen koko puhelimen ja pidän sen vallan toisesssa huoneessa. Aivot ja hermosto tarvitsevat lepoa, ei jatkuvaa stimulointia.

Nykyään ajan usein autoa täydessä hiljaisuudessa, ainoana seurana omat ajatukset. Kotona ei ole tv päällä muuta kuin silloin kun sitä oikeasti joku haluaa katsoa. Hiljaisuus oli alussa outoa mutta nykyään nautin siitä valtavasti.

Itselleni liikunta ja fyysinen aktiivisuus ovat myös säännöllisiä keinoja stressin ehkäisyssä. Liikunnan vaikutus perustuu hormonitasojen muutoksiin, tarkemmin kortisolitason muutoksiin eli liikunta nostaa hetkellisesti kortisolia (kuten myös stressi) mutta liikunnan jälkeen kortisolitaso laskee kuitenkin matalammaksi kuin mitä se oli ennen liikunnan aloittamista. Pitkäaikainen liikunnan harrastaminen puolestaan aiheuttaa sen, että kortisolia erittyy aina vain vähemmän ja pitoisuudet laskevat levon aikana yhä alemmaksi. Jälleen yksi hyvä syy harrastaa liikuntaa säännöllisesti!

Toki liikunnan suhteen pitää myös osata hakea tietty tasapaino sillä säännöllinen ja kova treenaaminen yhdessä stressaavan elämän lisänä verottaa terveyttä sen sijaan että edistäisi sitä. Itse pyrin kuuntelemaan omaa kehoa ja sen antamia merkkejä ja reagoimaan aina sen mukaan.

Myös ennakoiminen on tärkeää. Jos koen, että elämässä on paljon kiirettä ja stressiä niin silloin kevennän liikkumista, en toki lopeta sitä kokonaan koska sen positiiviset vaikutukset ovat niin merkittäviä.

Itselleni luonto on myös paikka, joka rauhoittaa ja auttaa palautumaan. Kauniit luonnonmaisemat, äänet, tuoksut, hiljaisuus.  Keho tarvitsee säännöllistä maadoitusta, jotta voi elää tasapainosta ja onnellista elämää. Kun keho on terve, mielikin on tasapainossa. Tästä syystä haluan asua paikassa,
jossa nämä ovat lähellä ja osa jokapäiväistä elämää. Ei tarvitse kuin mennä ulos, kuunnella lintujen laulua ja hengittää puhdasta ilmaa niin heti olo on parempi. 

Meillä on haaveena myös rakentaa sauna tuohon pihalle koska saunominen on hyvä keino rauhoittua.  Ja täydellistä olisi jos viereen saisi vielä pienen kylmäaltaan mihin voisi pulahtaa. 

Hyvänä terapeuttina itselleni toimivat myös hevoset. Eläimillä on paljon vaikutuksia ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin – stressi vähenee, mieli parantuu ja ne tuovat iloa, eloa sekä motivoivat ja pitävät hetkessä kiinni. Myös tutkimukset ovat osoittaneet, että lemmikit vaikuttavat ihmisillä hormonitasoihin ja sitä kautta hermoston toimintaan ja sitä kautta hyvinvointiin. 

4.mielekäs elämä

Mielekäs elämä tarkoittaa minulle hyvää oloa omassa arjessa. Se ei tarkoita elämää, jossa olen jatkuvasti onnellinen koska elämään kuuluvat kaikenlaiset tunteet. Mutta se tarkoittaa elämää, jossa kaikki perustarpeet on kunnossa. Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää. 

Mielekkään tekemisen merkitys hyvinvoinnille on yllättävän suuri. Kannattaa siis miettiä niitä asioita, joista pitää ja joita tekee mielellään ja niiden pohjalta voi lähteä rakentamaan mielekkäämpää elämää. Eikä mielekäs elämä välttämättä vaadi merkittäviä rahallisia panostuksia. On valtavasti paljon mielekästä tekemistä jota voi tehdä edullisesti tai jopa ilmaiseksi. Loppujen lopuksi elämän mielekkyys voi löytyä hyvinkin pienistä asioista – musiikki, elokuvat, taide, kirjallisuus, käsityöt, kotieläimet, kaikenlaiset harrastukset, luonnossa liikkuminen tai luonnon tarkkailu, lehden lukeminen, ystävän/tuttavan kanssa kahvittelu, muiden auttaminen. 

Itselleni mielekäs elämä tarkoittaa esim. sitä, että päivässä on edes pieni sellainen hetki jolloin voin tehdä itselle tärkeää asiaa eli vaikkapa harrastaa liikuntaa – hyvinvointini kannalta tärkeä asia. Jos päivä on muuten kiireinen ja ohjelmantäyteinen niin herään vaikka vähän aikaisemmin että ehdin liikkua pienen hetken heti aamulla. Näin päiväni starttaa paremmin ja olen paremmalla tuulella koko päivän.

Myös rauhallinen aamukahvihetki on asia, josta en mielelläni luovu. Olen myös ihminen joka pitää rutiineista ja päivärytmistä sillä ne tuovat jatkuvuutta ja helpottava arkea eli tekevät elämästä mielekkäämpää. On asioita, joista ei välttämättä pidä mutta ne pitää vain tehdä joten silloin kannattaa tehdä niistä rutiini – aikaansaamisen tunne on yleensä mukava.

 5. Sosiaaliset suhteet eli perhe, parisuhde, ystävät, läheiset, tuttavat 

Ihmissuhteet muodostavat sosiaalisen verkostomme mutta sosiaalinen verkosto ei tarkoita sitä, että tunnemme mahdollisimman paljon ihmisiä vaan jokaisen oma sosiaalinen verkosto muodostuu niistä ihmisistä ja ihmissuhteista, jotka ovat merkityksellisiä. Tuo verkosto on jokaisella erilainen. siihen voi kuulua ihmisiä perheestä, opiskelu- tai työpaikasta, harrastuksista mutta siihen voivat kuulua myös naapurit tai jopa tuttu kaupankassa. Määrää tärkeämpää on se, että on itse tyytyväinen verkostoon. 

Toisille tämä tarkoittaa laajaa kaveriverkostoa, toisille riittää yksi tai kaksi läheisempää ystävää. Ja vaikka ystäviä ei olisi tai heitä ei tapaisi säännöllisesti niin edes tunne siitä että on osa jotain ryhmää, toimii voimavarana vaikeina aikoina ja mahdollistaa yhdessä iloitsemisen hyvinä hetkinä. Tällaisena voi toimia esim. työyhteisö tai joku harrastusryhmä. Arjessa säännöllisesti mukana olevat henkilöt ovat myös omalla tavallaan tärkeitä vaikka heitä ei ehkä ystäviksi voi kutsua.  

Nykyään sosiaalinen media tuo oman lisänsä sosiaalisiin suhteisiin. Parhaimmillaan se luo lisää mahdollisuuksia yhteydenpitoon ja verkostoitumiseen mutta toisaalta se myös altistaa vertailulle, epärealistisille odotuksille, somevihalle ja saattaa lisätä yksinäisyyden kokemusta. Toisaalta esim. vaikeiden hetkien jakaminen voi toimia vertaistukena muille samassa tilanteessa kamppaileville ja mahdollistaa tuen saamisen someyhteisöstä.

Itse pyrin suhtautumaan sosiaaliseen mediaan sopivan kriittisesti ja hyödynnän sitä lähinnä muiden sosiaalisten suhteiden tukena. Omalla kohdallani some on mahdollistanut vuorovaikutuksen sellaisten ihmisten välillä, joita ei muuten välttämättä kohtaisi – tällaisia ovat esim. eri puolella maailmaa asuvat muut ulkosuomalaiset. Nämä kontaktit ovat tuoneet uuden ulottuvuuden sosiaaliseen verkostooni. 

6.säännölliset lääkärintarkistukset ja verikokeet + lisäravinteet   

Yksi hyvin konkreettinen tapa pitää huolta itsestäni ovat säännölliset lääkärintarkastukset, käyn myös vuosittain hammaslääkärissä ja teetän joka vuosi verikokeet. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että vakuutukseni korvaa kaikki nuo lääkärintarkastukset, hammaslääkärikäynnit, verikokeet ja muut tutkimukset eli en käy lääkärissä vain silloin kun joku on jo pielessä tai vaivaa vaan pyrin ennaltaehkäisemään mahdollisia ongelmia. En tietenkään lappaa lääkärissä tai tutkimuksissa ihan vain huvin vuoksi mutta esim. vuosittain gynegologi-käynti on kuulunut rutiineihin koko aikuisiän ajan. Ja esim. täällä Espanjassa käynti tarkoittaa aina myös ultrausta eli katsotaan, että kaikki on varmasti kunnossa. Gynegologi tekee myös lähetteet veri- ja hormonikokeisiin joka vuosi ja samalla otetaan myös vitamiini- sekä -kivennäis/hivenainetasot. Näin pystyn varmistamaan että elimistöllä on optimaaliset toimintaedellytykset. Vuosittain käyn myös silmälääkärillä. Muilla erikoislääkäreillä tarpeen mukaan mutta onneksi näitä tarpeita ei ole ollut vuosikausiin. Myös fysioterapeutilla käyn säännöllisesti hoidattamassa lihasjumit, jotta ne eivät aiheuta isompia ongelmia. 

Myös hammaslääkärissä käyn n. kerran vuodessa koska hampaiden ja suun terveys vaikuttaa yleiseen terveydentilaan. Samalla tehdään aina hampaiden tehopuhdistus ja hammaskivenpoisto. Hammaskivi on terveyshaitta sillä se altistaa ientulehdukselle ja pahimillaan seurauksena voi olla tulehdusta aiheuttava paradontiitti mikä voi aiheuttaa vakavan sairastumisen sillä suun kautta tulehdus voi levitä muualle kehoon. Suun piilevät tulehdukset voivat myös edesauttaa muiden vakavien sairauksien puhkeamista. Hyvä suunterveys on siis tärkeä osa hyvinvointia vaikka moni ei sitä välttämättä tule ajatelleeksi. 

7. Elä tätä hetkeä, nauti elämästä äläkä vertaa itseäsi muihin

Hetkessä elämisellä on iso vaikutus omaan hyvinvointiin. Jos koko ajan vatvoo menneitä tai murehtii tulevaisuutta, on selvää että siinä rasittuvat niin mieli kuin keho. Murheet ja huolet ovat toki osa kaikkien elämää mutta jatkuva murehtiminen vie valtavasti voimia, uuvuttaa ja saa kehon stressitilaan. 

Itse olen opetellut pyrkimään eroon turhasta murehtimisesta. Olen huomannut, että voin itse päättää mihin kiinnitän huomioni. On asioita, joihin voin ehkä vaikuttaa ja silloin pyrin etsimään konkreettisia ratkaisuja vatvomisen sijaan. Toki joskus on vain todettava, että jokainen meistä on vastuussa vain itsestään (ja alaikäisistä lapsista) eikä kaikkia / kaikkea voi aina parantaa / muuttaa.

On siis hyväksyttävä myös se tosiasia että aina on asioita joihin en valitettavasti pysty vaikuttamaan ja silloin yritän vain antaa asian olla koska se ei ole minusta kiinni. Se ei ole aina helppoa mutta oma hyvinvointi on sen verran tärkeä asia että sitä ei kannata tuhota murehtimalla asioita joihin ei pysty vaikuttamaan. 

En myöskään halua elää sitku/mutku -elämää vaan koitan elää nykyhetkessä. Menneisyyteen en voi enää vaikuttaa ja tulevaisuudesta en todellakaan tiedä yhtään mitään. Joten voin vain olla kiitollinen asioista & elämästä tässä ja nyt. Ihan tutkimustenkin mukaan keskittyminen kiitollisuuden aiheisiin lisää onnellisuutta ja hyvinvointia. Kiitollisuudentunne lisää dopamiinin eritystä eli hyvän olon välittäjäainetta sekä  aktivoi aivojen hypotalamusta, joka säätelee mm. aineenvaihduntaa ja stressitasoja. Kiitollisuutta voi ja kannattaa harjoittaa. 

Mutta vältä dopamiini-riippuvuutta – se ei ole hyväksi. Dopamiini ei tyydy mihinkään tai kehenkään vaan se haluaa aina vaan lisää, lisää ja lisää, enemmän ja parempaa. Moni, etenkin nuori, jää helposti dopamiini-koukkuun. Ja kun siihen tottuu niin siitä on hyvin vaikeaa päästää irti ja tyytyä vain siihen ihan ”tavalliseen”.  Dopamiini-riippuvuus on vähän kuin aasi ja porkkana. Kun sitä porkkanaa ei saa koskaan kiinni niin lopulta ihminen lannistuu ja tulee aloitekyvyttömäksi, masentuu. Ei mikään ihme että nykyään ahdistus ja masennus ovat niin yleisiä – yhtenä syynä on se loputon porkkanan jahtaaminen. Kun mikään ei riitä eikä osata elää ja nauttia hetkestä, olla kiitollisia siitä mitä tällä hetkellä elämässä on. Vähemmästäkin sitä ihminen sairastuu. 

Elämä on tätä hetkeä eikä kukaan meistä tiedä, että milloin se otetaan sinulta pois. Joten muista nauttia jokaisesta hetkestä. 

Jatka lukemista Pidä huolta itsestäs

Joulu tuli ja meni ja sitä vietettiin pitkän kaavan mukaan kuten Espanjassa on takana. Joulun juhlinta aloitettiin jouluaattona ja se päättyi virallisesti vasta eilen eli loppiaisena. Täällähän loppiainen on joulun tärkein päivä, ainakin lapsiperheissä.

Loppiaisaattona on itämaantietäjien kulkueet kaikissa kaupungeissa ja pienemmissäkin kylissä – täällä Madridissa kulkue on tietysti suuri ja mahtava koska pääkaupungissa ollaan mutta jopa meidän vajaan 8000 asukkaan kylässä oli oma kulkueensa. Loppiaisyönä itämaan viisaat miehet sitten jättävät lahjat, joita etenkin lapset odottavat suurella innolla. Olohuoneeseen jokainen jättää oman kenkäparinsa ja lahjat ilmestyvät sitten niiden viereen.

Loppiaispäivän aamuna avataan lahjat. Ennen lapset saivat käytännössä kaikki lahjat vasta loppiaisena mutta nykyään monissa perheissä on muutettu tapoja ja joulupukki on alkanut tuomaan lahjoja. Näin lapset ehtivät nauttimaan leluistaan ennen kuin arki taas alkaa. 

Loppiaisaamuna nautitaan myös ”erikosiaamiainen” eli roscon de Reyes – pullaa. Äkkimakea leivonnainen, jonka sisällä on esim. mantelimassaa, kermavaahtoa tai suklaamoussea. Moni nauttii lisäksi kuumaa suklaata. Kätevä keino saada verensokerit tappiin heti aamusella 🙂 Vaikka leivonnainen ei kuulu omiin suosikeihin eikä tytärkään siitä oikein tykkää niin kyllähän meillä sellainen on joka vuosi. Perinteet ovat perinteitä ja puoliso syö sitten meidänkin osuudet.

Loppiaisena on tapana nauttia myös lounasta perheen / lähisuvun kera ja mekin kävimme puolison veljen perheen luona lounaalla. Päälle laitoin tietysti uuden, joululahjaksi saamani mekon 🙂

Itse olin eilen jo vähän malttamaton ja joulukoristeet saivat lähteä illan aikana – teki mieli siirtyä jo kohti kevättä ja arkea. Nyt loppuu juhliminen ja syöminen, ihanaa palata takaisin tuttuihin rutiineihin!

Ja ainakin tyttären kohdalla se alkaa huomenna ihan täydellä teholla eli luvassa on ahkeraa opiskelua heti ekasta päivästä alkaen. Ja hommia on itse asiassa ollut aika kiitettävästi myös joululomalle. Luettevana oli yksi kirja ja lisäksi opiskeltavana melkoinen määrä maantiedon juttuja (Espanjan maakunnat & niiden pääkaupungit, Espanjan joet, vuoristot ja muut maantieteellisesti tärkeät paikat, Euroopan maat & pääkaupungit, Euroopan merialueet, joet ja vuoristot) ja lisäksi biologista oli melkoinen määrä tehtäviä. No, eipä ole aika käynyt lomalla pitkäksi… Opiskeltu on kotosalla, matkustettaessa ja jopa Suomi-lomalla.

Toki Suomi-lomalla opiskeluun jäi normaalia enemmän aikaa sillä meille osui vähän ”kurjat” lomakelit kun viikon verran oli kunnon paukkupakkaset ja lämpötilat pyörivät koko ajan -20 asteen molemmilla puolin. Ulkoilut ja hauskat talvipuuhailut jäivät siis tällä reissulla väliin.

Loma tuli vietettyä siis pääosin sisätiloissa. Uudenvuoden vaihtumista juhlimme ystäväperheen luona ja kireästä -20 asteen pakkasesta huolimatta kävimme sentään puolenyön aikaan ampumassa vähän raketteja ulkona. Mutta muuten iltaa viettiin sisätiloissa rauhallisissa tunnelmissa, hyvässä seurassa ja herkkuja nauttien.

Suomi-loma on tällä kertaa vähän turhan lyhyt sillä olimme perillä vain 8 päivää. Mutta toivotaan, että keväällä pääsemme pääsiäislomalla taas uudelleen ja kesällä sitten pidemmän kaavan mukaan. Ja silloin toivottavasti säätkin suosivat vähän paremmin

Ennen Suomi-reissua ehdimme viettämään joulun kotosalla. Tänä vuonna puolisolla ei ollut lomia eivätkä edes vapaapäivät osuneet joulupäiville ja meillä oli alunperin tarkoituksena viettää joulu ihan oman perheen kanssa kotona ilman mitään suurempaa juhlimista.

Mutta meidän joulumme sai lopulta pienen twistin kun puolison perhe päätyikin viettämään joulua täällä Madridissa joten meidän jouluaaton ja -päivän kattauksessa olikin oman perheen lisäksi puolison äiti, vanhempi veli ja hänen poikansa sekä nuorempi veli ja hänen naisystävänsä. Seurue jäi meille tietysti myös yökylään koska illallista nautittiin espanjalaisittain myöhään. Mutta tilaahan meillä riittää joten yllättävä suunnitelmien muutos ei ollut mikään ongelma. Ja etenkin tyttären kannalta oli mukavaa että sai serkkupojan tänne seuraksi joulua viettämään.

Alunperinhän meillä oli tarkoitus, että syömme jouluna jotain ihan muuta kuin perinteistä jouluruokaa mutta menu vaihtui sitten lennossa kun sukulaiset ilmoittivat tulostaan. Ihan täyttä joulukattausta en kuitenkaan tekaissut vaan vähän suppeamman ja siinäkin oli ihan riittävästi.

Tarjolla oli alkuruokana mm. mini-blinejä joiden päällä oli wasabi-majoneesia & mätiä sekä ruisleipäpaloja, joiden päällä oli kylmäsavulohitahnaa ja lisäksi valkosipukatkarapuja. Lämpimänä oli tarjolla bataattilaatikkoa, savustettua lohta, rosollia, kinkkurulla sekä tyttären toiveesta myös makaronilaatikkoa. Se maistui kyllä myös serkkupojalle.

Joulupäivänä puolestaan kokkasi anoppi joten loppujen lopuksi pääsin aika pienellä vaivalla.

Nyt on joulu juhlittu ja kovaa vauhtia mennään kevättä kohti. Toki talveahan täällä edelleen eletään – päivisin lämpötilat ovat 6-12 asteen välillä, öisin laskee lähelle nollaa tai käy vähän pakkasen puolella mutta päivien pitenemisen huomaa jo selvästi. Vuorille on kuitenkin satanut lunta viime päivinä ja se ilahduttaa meiltä. Jos vaikka pääsisi kohta lumilautailemaan!

Hyvää alkanutta vuotta 2024 kaikille. Toivottavasti se tuo mukanaan paljon hyviä hetkiä!

Suomessa monesti tuntuu, että jouluaatto on ikäänkuin joulun huipennus ja hyvin nopeasti sen jälkeen palataan jo takaisin arkeen. Sen jälkeen ei kukaan enää kuuntele joululauluja, moni kerää joulukoristeetkin pois nurkista jo ennen vuodenvaihdetta ja kaupoissa alkavat talven alennusmyynnit. Täällä Espanjassa aatto sen sijaan vasta aloittaa koko jouluhuuman ja sen loppuhuipennus on vasta loppiaisena, jolloin vietetään Dia de los Reyes Magos eli itämaan tietäjien päivää, täällä joulunajan tärkeintä päivää.

Joulun täällä aloittaa virallisesti joululotto eli El Gordo, joka arvotaan juhlallisesti Madridin Teatro Real – teatterissa ja lottonumerot lauletaan lasten toimesta. Kyseessä on varmasti yksi katsotuimmista ohjelmista joulunaikaan.

Muuten joulun viettoon ei täällä Espanjassa liity yhtä paljon perinteitä kuin esim. Suomessa, jokainen perhe viettää joulua omalla tavallaan. Jouluaatto eli Noche buena on vielä aivan tavallinen työpäivä ja juhlinta alkaa vasta illalla kun päästään töistä. Jouluaaton ateria nautitaan tästä syystä vasta myöhään illalla, yleensä lähempänä puolta yötä. 

Jouluaaton ateria ei myöskään ole yhtä perinteinen kuin mitä Suomessa jossa melkeinpä joka perheen pöydästä löytyy samanlaiset jouluruuat. Toki täälläkin on perinteitä ja esim. erilaiset merenelävät sekä laadukkaat leikkeleet kuuluvat jouluajan kattaukseen. Mutta muuten jokainen kattaa pöytään omien perinteidensä mukaisia herkkuja. Esimerkiksi puolison perheen joulupöydässä on aina mukana jotain perulaista koska he asuivat siellä muutaman vuoden puolison lapsuudessa. Erilaiset merenelävät ovat kuitenkin merkittävä osa jouluajan herkuttelua ja tästä syystä niiden hinta nouseekin lähes pilviin mitä lähemmäksi joulua mennään. 

Espanjalaiseen tyyliin jouluruokailu on tietysti pitkä tapahtuma eli ruokia ei vain mätetä vatsaan puolessa tunnissa vaan pöydän ääressä istutaan pitkän kaavan mukaan. Tärkeintä on seurustelu, ei vatsan täyttäminen. Koska jouluaaton juhlinta aloitetaan myöhään niin aaton ainoa ohjelma on nimenomaan illallinen. Monet katsovat illalla televisiosta myös kuninkaan pitämän perinteisen joulupuheen.

Joulupukki on espanjalaisille vielä melko uusi tuttavuus ja lapset eivät juurikaan tee lahjalistoja joulupukille eikä joulupukki käy kotona vierailemassa. Ja jos perheessä jaetaan jotain lahjoja jouluaattona niin ne annetaan vasta jouluaamuna. Monet perheet antavat lapsille jouluna ne tylsät pehmeät paketit ja isommat & tärkeimmät lahjat tulevat vasta loppiaisena itämaan tietäjien toimesta. 

Joulukuusi ei myöskään kuulu perinteisiin joulukorinteisiin Espanjassa vaikka muovikuusia löytyy nykyään yhä useammasta kodista. Mutta esim. puolison perheessä ei koskaan ollut joulukuusta kotona. Jouluseimi ”belen” sen sijaan on tärkeällä paikalla. 

Joululaulut raikaavat täälläkin mutta ne poikkeavat melkoisesti suomalaisista hartaista joululauluista. Täällä joululaulut ”villancicos” ovat melkoisen vauhdikkaita ralleja, jopa ärsyttävän pirteitä. Jos ne kiinnostavat niin youtubeen vaan hakusanaksi mejores villancicos ja voi kuunnella perinteisiä espanjalaisia joululauluja. 

Jouluherkkuja täällä on monenlaisia kuten turron, mantecados, polvorones, marsipaani ja tietysti suklaat kuten Ferrero Rocher tai bolitas de coco eli suklaakuorrutteiset kookospallot. Yhteistä kaikille on se, että ne ovat äärimmäisen makeita.

Joulupäivä on Espanjassa pyhäpäivä ja yksi niitä harvoja päiviä, jolloin suurin osa kaupoista pitää ovensa suljettuina. Silloin lähinnä löhötään kotisohvalla ja katsellaan telkkaria sekä syödään jouluherkkuja.

Joulupäivän jälkeen jatkuu heti normaali arki aina uudenvuoden aattoon, Noche vieja, asti. Tämä on monelle oikeastaan jouluaattoa tärkeämpi päivä, tai paremminkin ilta. Uudenvuoden juhlinta alkaa illalla työpäivän jälkeen ja ohjelma on aika samanlainen kuin jouluna eli nautitaan vähän normaalia laadukkaampi illallinen pitkän kaavan mukaan. Pöydästä löytyvät aika samat elementit kuin jouluaattona. Tärkeintä on jälleen seura – ei syöminen. 

Uudenvuoden aattoon liittyy muutamia tapoja kuten se,että alusvaatteiden tulisi olla punaiset jos haluaa rakkautta tulevalle vuodelle. Uudenvuoden juhlintaan moni ostaa myös uudet vaatteet tai ainakin sitä juhlistetaan normaalia juhlavammissa vaatteissa. Jopa ihan kotioloissa. Uudenvuoden vaihtumista seurataan yleensä kotona television ääressä sillä jokaisella kanavalla on oma uudenvuodenohjelmansa, jotka päättyvät vähän puolen yön jälkeen kun ”campanadas del fin de año” eli puolenyön kellonlyönnit ovat ohitse. Kello lyö 12 kertaa ja samalla nautitaan 12 viinirypälettä, yksi jokaisella kellonlyönnillä. Nämä sitten tuovat onnea tulevalle vuodelle. Tämä on yksi tärkeimmistä perinteistä.

Vuodenvaihtumisen jälkeen arki jatkuu jälleen normaalisti sillä joulun tärkein päivä eli loppiainen, dia de los Reyes Magos, on vasta edessä. Täällä lapset odottavat näitä kolmea Itämaan tietäjää, heille kirjoitetaan lahjalistat ja käydään toimittamassa ne herrojen vastaanotoille, joita löytyy tietysti joka ikisestä ostoskeskuksesta. Tai viimeistään se jätetään loppiaisaaton kulkueessa, joita järjestetään ”yleensä” jokaisessa kaupungissa ja pienemmissäkin kylissä.  

Nämä Itämaan tietäjät ovat siis raamatun kolme viisasta miestä, kolme kuningasta, jotka toivat lahjoja Jeesus-lapselle. Ja tuolta tulee siis se lahjojen antamisen perinne juuri loppiaisena. Koteihin Itämaan tietäjätä eivät kuitenkaan saavu vierailulle eli he jättävät yön aikana lahjat, jotka sitten loppiaispäivän aamulla avataan. Omat kengät pitää jättää jonnekin näkyville, jotta Itämaan tietäjät osaavat jättää lahjat oikean ihmisen kohdalle. 

Ja loppiaisen kruunaa ja joulunajan päättää loppiasaamun erikoisaamupala eli roscon de Reyes – pulla. Sisällä voi olla kermavaahtoa, suklaamoussea, kreemiä – jokainen valitsee oman maun mukaan. Pullan sisälle on piilotettu kuivattu papu sekä pieni keraaminen kuningas-hahmo. Pavun saanut kustantaa pullan ja kuninkaan löytänyt saa puolestaan päähänsä pullan mukana tulevan kruunun. Valtaosa tosiaan ostaa pullansa ihan suoraan kaupasta tai leipomosta, ei sitä juurikaan itse lähdetä leipomaan. Ja rosconin kera nautitaan kuumaa suklaajuomaa, chocolate caliente. Se ei ole siis kaakaota vaan paksumpaa ja tuhdimpaa, ikään kuin lämmintä suklaakastiketta.

Espanjassa joulua vietetään siis iloisin mielin ja pitkän kaavan mukaan, jokainen hieman omalla tavallaan. Kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle. Joulu on ennen kaikeka iloinen, äänekäs ja värikäs juhla - kaukana suomalaisesta hartaasta tunnelmasta.

Tällä viikolla julkaistiin taas PISA-tulokset, jotka luonnollisesti ovat päässeet otsikoihin täällä Espanjassa ja myös Suomessa. Eri paikoissa tosin vähän erilaisista syistä. Kun muualla on kauhisteltu huonoja tuloksia niin täällä Madridissa päästiin hehkuttamaan hyviä tuloksia, itse asiassa parempia kuin koskaan aikaisemmin. Tulokset niin matematiikan, lukutaidon kuin luonnontieteiden osalta varsin hyviä ja OECD-maiden keskivertotulosten yläpuolella. Matematiikassa Madridin alueen tulos oli 494 pistettä, lukutaidossa 496 pistettä ja luonnontieteissä 502 pistettä.

Espanja kokonaisuudessaan sijoittuu kuitenkin tuloksissa keskitason alapuolelle ja suunta on laskeva, hyvistä tuloksista on päästy juhlimaan vain muutamassa maakunnassa.

Espanjahan on siitä erikoinen maa, että täällä on yhteensä 17 autonomista maakuntaa ja esim. koulutuksen hallinto on hajautettu valtion, autonomisten alueiden hallitusten ja paikallishallintoelimien kesken. Eli jokaisella alueella on paljon valtaa vaikuttaa asioihin. Myös valtapuolueella on aina näppinsä pelissä ja käytännössä kulloinkin vallassa oleva puolue haluaa aina jättää jälkensä.

Tästä syystä täällä Espanjassa PISA-tuloksia vertaillaan eri autonomisten alueiden kesken, ei pelkästään Espanjan tulosta verrattuna muihin maihin. Nuo alueelliset tulokset kertovat paljon ja sen tosiasian, että maa on jakautunut kahtia. Tietyt alueet pärjäävät varsin hyvin mutta toiset taas erityisen huonosti. Tulokset ovat huolestuttavia esim. kanarialaisten kannalta sillä alue on tulosvertailussa koko maan kolmanneksi heikoin ja vain Espanjan Afrikan puoleiset alueet eli Ceuta ja Melilla ovat Kanarian alapuolella. Kanarialla pisteet matematiikasta olivat 447 (vrt. Madrid 494), lukutaidosta 463 (vrt. Madrid 496) ja luonnontieteistä 473 (vrt. Madrid 502) ja kaikki pisteet ovat laskeneet edellisestä kerrasta. Muutenkin maan eteläosassa tulokset ovat selvästi heikompia kuin maan pohjoisosassa.

Mistä eri alueiden väliset erot johtuvat?

Meillähän on kokemusta sekä Kanarialta että täältä Madridista ja vaikka en olekaan mikään koulutusalan asiantuntija niin ihan näin maallikkonakin on varsin helppo löytää muutamia syitä alueiden erilaisiin tuloksiin.

Merkittävimpiä tekijiötä ovat varmasti ns. sosioekonomiset tekijät sillä tulo- ja elintasoerot maan pohjois- ja eteläosan välillä ovat merkittäviä. Madrid esim. tarjoaa paljon hyviä ja hyvin palkattuja työpaikkoja mutta toisaalta niihin on todella kova kilpailu. Kanarialla sen sijaan matkailu on merkittävin tulonlähde ja ala tarjoaa valtavan määrän työpaikkoja mutta toisaalta työolosuhteet ovat huonot ja palkat alhaiset. On paljon perheitä, joissa koulunkäyntiä ei kauheasti arvosteta eikä siihen panosteta eikä lapsia kannusteta opiskelemaan tai menestymään. Ajatusmaailma on lähinnä se, että kunhan sieltä koulusta jotenkin läpi pääseen niin aina sitä jotain töitä löytyy. Monissa perheissä ei siis ole kauheasti sellaista kunnianhimoa, että haluttaisiin lasten menestyvän vaikkapa paremmin kuin mitä itse on elämässä menestynyt. 

Olen myös nähnyt ja kokenut sen, että opetuksen taso on Kanarialla paljon heikompi kuin mantereella. Syynä varmasti osittain se, että opettajia on yksinkertaisesti vaikeampi houkutella saarille töihin ja monesti sinne päätyvät vain sieltä kotoisin olevat opettajat tai ne, jotka eivät muualta ole saaneet paikkaa. Pääkaupunkina Madrid on paljon vetovoimaisempi kohde kuten myös pohjoisen vauraat maakunnat.

PISA-tulokset eri maakunnissa – mitä tummempi, sitä paremmat tulokset

Madridin etuna on varmasti myös se, että täällä on erittäin paljon yksityiskouluja – itse asiassa lukumääräisesti yksityiskouluja on enemmän kuin julkisia kouluja. Vaatimustaso yksityiskouluissa on merkittävästi korkeampi kuin mitä julkisissa kouluissa ja tämä varmasti selittäneet omalta osaltaan Madridin varsin hyviä tuloksia. Mutta toisaalta yksityiskouluja on paljon myös muualla eli yksistään tuo ei riitä syyksi.

Kuten aina, syitä ja syyllisiä siis lähdetään varmasti hakemaan ja ainakin tekosyitä tullaan varmasti löytämään runsaasti. Eri asia on sitten se, että uskalletaanko katsoa peiliin ja tehdä tarvittavia muutoksia siellä missä ehkä aihetta olisi.

Toki tulokset ovat laskeneet hyvin laajalti koko Euroopassa. Erityisesti Suomen tulokset ovat varsin karua luettavaa – harvassa maassa ovat tulokset laskeneet yhtä paljon lyhyessä ajassa. Eipä tarvitse Suomen mainostaa enää itseään koulutuksen mallimaana – enemmänkin esimerkkinä siitä, että miten hyvät tulokset saadan romutettua nopeasti.

Toki tuota Pisa-koetta voidaan kritisoida ja miettiä, että ovatko nuo kokeet välttämättä se oikea ja paras tapa mitata oppimista ja osaamista mutta varmasti jotain ne kertovat.

Koulushoppailu – julkinen, valtion tukema julkinen vai yksityiskoulu?

Täällä Espanjassahan eroja ei ole pelkästään eri maakuntien kesken vaan alueiden ja koulujen väliset erot ovat paikoittain valtavia. Toki fakta on, että lahjakas oppilas pystyy suoriutumaan koulusta kuin koulusta loistavin arvosanoin mutta keskimäärin tuloksissa on isoja eroja alueiden ja koulujen välillä. Näin on ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaan.

Täällähän koko koulujärjestelmä on paljon monimutkaisempi kuin Suomessa sillä julkisten koulujen lisäksi tarjolla on sekä valtion tukemia yksityiskouluja sekä täysin yksityisin varoin pyöriviä yksityiskouluja. Eli sen lisäksi että erot ovat suuria niin valinnanvaraaa on myös paljon. Mutta miten sitten tehdä valinta eri koulujen välillä?

Julkiset koulut ja valtion tukemat yksityiskoulut eivät voi itse valita oppilaitaan vaan paikat jaetaan tiettyjen kriteereiden mukaisti, jossa asuinpaikan lisäksi pisteytetään mm. vanhempien työpaikan sijainti, perheen vuositulot, yksinhuoltajuus, monilapsisuus jne. Monet eri tekijät vaikuttavat pisteisiin joiden perusteella opiskelupaikat sitten jaetaan. Pelkkä asuinpaikka ei siis takaa opiskelupaikkaa lähikoulussa.

Yksityiskoulut sen sijaan valitsevat oppilaansa itse ja aivan omin kriteerein. Monissa koulussa on jopa pääsykoe jonka avulla taataan se että muualta tulevat oppilaat omaavat riittävät tiedot ja taidot eivätkä häiritse näin opetuksen edistymistä. Yleensä myös oppilas ja vanhemmat käyvät koulussa haastattelussa.

Raha tietysti ratkaisee paljon. Julkisissa kouluissa itse opiskelu on maksutonta mutta esim. kirjat ja koulumateriaalit tulee maksaa itse, myös kouluruokailu on maksullinen mikäli sellainen on tarjolla. Valtion tukemissa yksityiskouluissa maksetaan lisäksi kuukausimaksu, joka vaihtelee koulun ja alueen mukaan mutta keskimääräinen maksu on n. 119 € kuukaudessa.

Yksityiskouluissa vanhemmat maksavat merkittävästi suurempia kuukausimaksuja, alueesta ja koulusta riippuen 500- 1000 euroa. Mutta on myös kouluja joissa maksut ovat vielä merkittävästi suuremmat. Ja tuon lisäksi maksettavaksi tulee vielä kirjat sekä kouluruokailu. Maksut nousevat sitä mukaan mitä vanhemmaksi lapsi tulee eli ala-aste on edullisempi kuin yläaste tai lukio.

Yksityiskouluissa vanhemmat maksavat siis valtavia summia lasten opetuksesta joten on ymmärrettävää että näillä kouluilla on isot paineet sen suhteen että opetuksen taso on vastaa perheiden odotuksia. Vaihtoehtoja on tarjolla joten koulu menee helposti vaihtoon jos vanhemmat eivät ole tyytyväisiä tuloksiin. Vanhemmat odottavat rahalle vastinetta.

Julkinen vai yksityinen, missä erot?

Yksityiskoulut saavat siis itse valita oppilaansa mutta lisäksi se saavat itse valita myös opettajansa. Tämä on merkittävä ero. Julkisissa kouluissa opettajapaikat jaetaan julkisten virkojen oposiciónes-kokeen mukaisesti eikä yksikään julkinen koulu pysty siis itse vaikuttamaan siihen että kuka koulussa työskentelee. Itse koen, että tämä on yksi Espanjan opetusjärjestelmä isoimmista ongelmista. Yksi ainoa kirjallinen koe määrittelee sen, että oletko muka ”hyvä” opettaja ja saatko vakituisen työpaikan.

Tuo koe on siis käytännössä kirjallinen koe, jossa testataan teoreettista osaamista ja tuloksen perusteella jaetaan valtion virkojen työpaikat. Eli kun tuon kokeen läpäisee niin loppuelämän työpaikka on taskussa eikä enää tarvitse huolehtia huomisesta.

Julkisissa kouluissa on varmasti myös paljon hyviä opettajia mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös ihan liian monta sellaista, joiden ei pitäisi edes olla kyseisessä ammatissa. Ja kaiken lisäksi kokeesta parhaiten selvinneet saavat tietysti ensin valita parhaat paikat päältä ja huonoiten menestyneet taas menevät sinne missä paikkoja on jäljellä. Julkisilla kouluilla ei siis ole mitään valtaa siihen, että minkälaisia opettajia heillä on käytössä.

Yksityiskouluissa oppilaiden seuranta on säännöllistä ja tapaamisia luokanvalvojan ja opettajan välillä on useita kertoja vuodessa, jopa vielä yläkoulussa. Koulut myös odottavat sekä edellyttävät, että vanhemmat seuraavat lasten edistymistä ja ovat perillä tuloksista. Tämä tarkoittaa esim. sitä, että oppilaiden on tuotava kaikki kokeet vanhempien nähtäväksi ja allekirjoitettaviksi, vielä yläkoulussakin. Näin tavallaan sitoutetaan myös vanhemmat mukaan prosessiin. Ja toki valtaosa vanhemmista on myös kiinnostuneita tuloksista koska he sijoittavat ison summan rahaa joka kuukausi.

Yksityiskouluissa luokkakoko on myös yleensä pienempi ja esim. järjestyshäiriöitä, kiusaamista ja muuta ongelmakäyttäytymistä on vähemmän koska sellaiseen puututaan välittömästi. Yksityiskoulut voivat myös tarvittaessa erottaa jonkun oppilaan eli pelkällä rahalla ei opiskelupaikkaa pysty ostamaan.

Yksityiskouluissa pystytään vaikuttamaan myös paljon siihen, että mitä ja miten opiskellaan.

On siis monia syitä miksi vanhemmat ovat valmiita maksamaan isoja summia lasten koulutuksesta. Varmasti suurin osa meistä vanhemmista haluaa parhaat mahdolliset lähtökohda omille lapsilleen ja jos se lähikoulu ei niitä tarjoa niin luonnollisesti silloin varmasti haluaa etsiä muita vaihtoehtoja.

Omasta puolestani voin vain todeta, että todennäköisesti teimme varsin hyvän päätöksen kun muutimme Kanarialta tänne Madridiin. Jo näiden 1.5 vuoden aikana on käynyt selväksi että opetus ja vaatimustaso ovat aivan toista täällä kuin mitä Kanarialla. Myös opetusmetodit ovat vähän erilaiset mutta niistä voin kirjoitella joskus ihan erikseen.

Emmekä kadu sitä, että tytär käy yksityiskoulua vaikka se viekin ison summan rahaa joka kuukausi. Toki yksityiskoulu vaatii myös paljon oppilailtaan ja töitä pitää tehdä ihan tosissaan mutta tosi asia on, että nykypäivänä parhaista opiskelu- ja työpaikoista käydään ainakin täällä Espanjassa kovaa kilpailua ja jos haluaa menestyä niin sen eteen pitää olla valmis tekemään töitä.

Se on sitten joulukuu ja vähitellen talvi tekee tuloaan myös täällä Espanjassa. Virallisestihan täällä talvi alkaa vasta 22.joulukuuta. Vaikka pakkasia ei ole vielä saatukaan niin muutamana päivänä on ollut jo aika viileää ja öisin lämpötilat laskeneet useampana aamuna tuonne nollan tuntumaan.

Pimeä tulee myös aikaisin, klo 18 on pimeää. Ja samalla kun aurinko laskee niin lämpötilakin laskee nopeasti. Ja koska syksy on ollut sateinen niin kosteus tekee noista alle 10 asteen lämpötiloista helposti paljon kylmemmän tuntuisia.

Kuluneella viikolla vettä saatiin yhtenä yönä taas oikein kunnolla niin että monessa paikoissa oli taas pieniä tulvia. Täällä paikalliset kovasti ihmettelevät, että miten tänä talvena jokainen reippaampi sade aiheuttaa tulvia ja tuo valtavasti mutaa joka paikkaan. Ja monet hiekkatiet ovat lähes käyttökelvottomassa kunnossa jokaisen reippaan sateen jäljiltä. Ei näin ole kuulemma ennen ollut.

Tältä näyttää esim. meidän tallille johtava tie. Vielä syyskuussa tie oli kuin mikä tahansa hiekkatie, hyvässä kynnossa ilman yhtään kiveä. Nyt neljän suuremman sateen jäljiltä tie näyttää tällaiselta…

Itse kiinnitin huomiota siihen, että iso osa lähialueen pelloista on jostain syystä jätetty viljelemättä. Eli kun sataa kunnolla eikä kasvillisuutta mikä sitoisi vettä niin eroosio vie sitten maat mukanaan. Ehkäpä nuo tulvat johtuvat sitten siitä. Ikävää joka tapauksessa. Tuonkin tien varrella asuu nimittäin useita ihmisiä. Ja tietysti tallimme hevoset. Jos vaikkapa jotain sattuisi ja hevosta pitäisi lähteä viemään esim. klinikalle niin traileri ei todellakaan pääsisi tuonne tallin pihaan asti. Saatikka että esim. ambulanssi pääsisi paikalle jos jollekin ihmiselle sattuisi jotain… Kunnalle on tehty ilmoitus jokaisen sateen jälkeen mutta mitään ei ole tapahtunut. Mañana, mañana…

No, perille pääsee kun jättää auton tien varteen ja jatkaa matkaa sitten jalkapatikalla. Tallille kun on päästävä sillä poni ja treenit odottavat.

Ensi viikonloppuna on tyttärellä edessä vuoden viimeinen ratsastuskilpailu, Copa de Madrid. Taso on kova joten näihin kisoihin lähdetään hakemaan vain onnistunutta suoritusta, ei sen kummempaa. Poni on nimittäin ollut vähän villillä tuulella viime aikoina ja viime kisat meni osittain rodeo-tyylillä. Ilmeisesti hän on aina talvella vähän normaalia herkempi kaikelle mutta nyt kun hänet on vielä klipattu (eli talvikarvat poistettu karvaleikkurilla) niin energiaa tuntuu olevan vielä tavallista enemmän. Pieniä haasteita on siis ollut tässä viime aikoina.

Onneksi tulevalla viikolla on koulusta vapaata keskiviikko-sunnuntai niin tytär pääsee ratsastamaan useampana päivänä ennen kisoja päiväaikaan. Tämä vähän helpottaa kun pimeässä elävät möröt eivät pääse meidän herkkää ponipoikaa pelottelemaan 😉

Mutta kokemuksiahan tässä kerätään ja kaikki haasteet vievät aina eteenpäin.

Viime aikoina hevostelut ovat vieneet ison osan vapaa-ajasta. Viime viikonloppuna täällä Madridissa vietettiin Madrid Horse week- tapahtumaa ja totta kai kävimme siellä nauttimassa kansainvälisestä kisatunnelmasta. Meidän valmentajamme Marta oli siellä entisen kisahevosensa kanssa yhtenä päivänä ja näin pääsimme kutsuvieraslipuilla sisään.

Tästä on tullut jo sellainen jokavuotinen perinne eli tämä oli jo kolmas kerta kun kävimme nauttimassa tapahtuman tarjonnasta. Madrid Horse Week on siis kolmipäiväinen tapahtuma, jonka este- ja kouluratsatuskilpailut keräävät paikalle myös kansainvälisiä huippuratsastajia. Lisäksi tarjolla on aina erilaisia luentoja, mm. tänä vuonna esim. eläinlääkärit ja hevosfysioterapeutit olivat näissä vahvasti edustettuina. Lisäksi on oma areena doma vaquera-ratsastukselle joka on täällä Espanjassa erittäin suosittua.

Tulevalla viikolla täällä Espanjassa vietetään siis pitkää viikonloppua koska 6. ja 8. joulukuuta ovat pyhäpäiviä. Tyttärellä on vapaata koulusta keskiviikosta alkaen koko loppuviikko. Tämä ”puente” eli pitkä viikonloppu on yksi suosituimpia loma-ajankohtia täällä Espanajassa mutta me emme ole lähdössä minnekään. Puolisolla ei ole lomaa ja tyttärellä on ne ratsastuskisat. Iso osa tuosta pitkästä viikonlopusta menee siis jälleen ”hevostellen”. Mutta toki vähän jotain muutakin yritämme keksiä. Vähän joulutunnelman viritystä…

Keskiviikkona olemme menossa keskustaan jouluvaloja ihailemaan, tyypillinen jouluajan aktiviteetti täällä Madridissa. Erilaiset kiertoajelubussit vievät pientä pääsymaksua vastaan ajelulle, jossa pääsee ihailemaan noita jouluvaloja. Niitä valojahan on ihan valtava määrä, kymmenien kilometrien verran. Uutisten mukaan tarkalleen 145 km. Reitti ei tietenkään kaikkea kierrä vaan ainoastaan keskustan tärkeimmät kadut.

Muutenhan tuonne keskustaan ei kauheasti enää huvita mennä koska ruuhkaa ja väkeä alkaa olemaan jo liiaksi. Myös ostoskeskukset, etenkin viikonloppuisin, alkavat olla paikka minne ei enää tee mieli. Tästä syystä jouluvalmistelut on meillä aloitettu jo ajoissa – ei tarvitse kerätä joulustressiä ruuhkissa. Iso osa lahjoista on jo ostettu ja eipä niitä muutenkaan enää kauheasti hankita – tyttärelle lähinnä jotain ja puolisolle sitten joku pieni, käytännöllinen lahja. Jouluruokia tuskin edes valmistan sillä tytär ei niistä tykkää ja illalla raskaat suomalaiset jouluruat eivät oikein maistu. Ehkäpä siis improvisoimme jotain juuri meidän perheelle maistuvaa, saatamme tilata jopa jostain ruokaa kotiintuotuna. Eipä olisi ensimmäinen kerta kun meillä syödään jouluaattona sushia 😉

Mutta piparit ja glögi sentään kuuluvat aina meidänkin jouluun. Jopa tytär on oppinut tykkäämään glögistä. Täällähän glögiä myydään esim. Ikeassa ja sieltä saa myös valmista piparitaikinaa – molempia on tietysti kotona jo varastossa. Fazer storesta tilasin normaalien ruisleipien lisäksi myös pari laatikkoa suklaata ja konvehteja. Koska espanjalaiset joulumakeiset eivät oikein maistu.

Eiköhän noista jo joulun saa rakennettua. Tänä vuonnahan vietämme joulua ihan vain kotosalla koska puolisolla ei ole lomaa. Itse asiassa hän on koko joulun töissä – aattona ja joulupäivänä molempina klo 15-22. Joulu tulee siis menemään aika arkisesti, ilman sen kummempia juhlimisia.

Joulun jälkeen suuntaamme sitten tyttären kanssa Suomeen jossa vietämme vuodenvaihteen. Puoliso kun viettää uudenvuoden illan ja yön myös töissä. Loppiaiseksi palaamme takaisin kotiin koska täällä Espanjassa se on joulun tärkein päivä. Vaikka yllätys, yllätys puoliso on silloinkin töissä ja vielä aamuvuorossa. Eli loppiaisaamun perinteet (roscon de reyes-pulla aamupalaksi ja lahjojen avaus) jäävät varmaankin meiltä väliin. Tai ehkäpä syömme tänä vuonna pullaa iltapalaksi, mikä ettei? Voihan niitä perinteitä aina vähän muokata.

Mutta on tässä joulussa kuitenkin jotain spesiaalia – tämä on nimittäin ensimmäinen joulumme täällä Madridissa. Ja kaiken lisäksi saamme viettää sitä meidän kauniiksi remontoidussa kodissa. Onhan siinä jo paljon ilon aihetta. Viime jouluhan meillä meni Suomessa. Ja taas ensi vuonna pääsemme Suomeen joulua viettämään eli nautitaan nyt sitten tästä.

Joulu on tänä vuonna vähän erilainen mutta varmasti myös ihan meidänlainen. Itselle ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että tytär nauttii ajasta koska nämä ovat kuitenkin hänen tulevia joulumuistojaan. Meidän ensimmäinen joulumme Madridissa.

Hiljaista on ollut kirjoittelujen suhteen koska aikaa ei tunnu löytyvän. Päivät ja viikot vilahtavat pikakelauksella eikä ajankulumista tahdo edes huomata. Ja talviaikaan siirtymisen myötä päivät tuntuvat aikaisempaakin lyhyemmiltä. Pimeä saapuu täälläkin jo nopeasti klo 18 jälkeen.

Tämä syksy on ollut säiden puolesta hyvin erilainen kuin viime syksy. Silloin sää pysyi kuivana ja aurinkoisena oikeastaan koko syksyn ja ensimmäiset sateet saatiin vasta joulukuun alussa. Itse asiassa koko talvikin oli hyvin vähäsateinen ja sen seurauksena tämän vuoden satoi kuivui käytännössä pelloille. Mutta tänä syksynä on sitten satanut viime vuodenkin edestä. Sateet alkoivat ja syyskuussa, jolloin saatiin useita kunnon syysmyrskyjä ja lokakuu oli käytännössä melkeinpä pelkkää sadetta.

Lokakuussa oli myös lämpötilojen puolesta jo vähän talven tuntua, monena päivänä jäätiin alle 15 asteeseen ja useampana yönä lämpötilat olivat lähellä nollaa. Marraskuukin alkoi sateisena mutta on ollut viikon verran kuivempaa ja aurinkokin näyttäytynyt taas pitkästä aikaa.

Itse asiassa nyt parina viime päivänä ovat lämpötilat nousseet 15-18 asteeseen päivällä eikä yölläkään ole laskenut alle 10 asteen. Pieni ”lämpöaalto” siis menossa ja sen ennustetaan kestävän ainakin ensi viikon loppupuolelle asti. Pitää siis nauttia näistä upeista syyskeleistä ja ulkoilla mahdollisimman paljon.

Puolison kanssa olemme yrittäneet kerran viikossa löytää aikaa yhteiseen liikuntahetkeen, yleensä maastopyöräilyyn. Avautuvathan meiltä upeat pyöräilymaastot ihan kotiovelta. Toivottavasti jossain vaiheessa saadaan lunta tuonne Madridin vuorille ja sitten voimme vaihtaa pyöräilyn lumilautailuun mutta toistaiseksi nautitaan nyt tästä lajista.

Hyvä puoli näissä syyssateissa on se, että luonto on ottanut ne kiitollisina vastaan – pellot vihertävät kuin keväällä konsanaan. Mutta huono juttu on se, että moni reitti on tällä hetkellä todella huonossa kunnossa sillä nuo voimakkaat sateet veivät mukanaan paljon maa-ainesta. Mutta toivotaan että reitit palautuvat jonkinlaiseen käyttökuntoon jossain vaiheessa.

Ja vaikka sateita on saatu todella paljon ja vettä on tulvinut monin paikoin yli äyräiden niin tallilla on onneksi säästytty suuremmilta ongelmilta. Mitä nyt muutaman kerran vettä tuli niin paljon että kentät ja tarhat muistuttivat enemmän uima-altaita mutta ilmeisesti maaperä on sen verran hyvälaatuista että se imee veden varsin tehokkaasti eikä esim. tunteja ole jouduttu juurikaan perumaan. Meidän tallilla ei siis ole mitään maneesia, sisätilaa, missä voisi ratsastaa vaan ulkokentillä mennään kesät ja talvet.

Muutamat sateisemmat päivät on otettu harjoituksen kannalta koska vesilätäköt, kuten muutkin vähän yllättävät asiat, ovat meidän ponipojalle aina pieni kauhistuksen aihe. Fakta on kuitenkin se, että kisoissa niitä lammikoita saattaa tulla vastaan ja niistäkin on vain päästävä yli.

Syksy on ollut nyt tiivistä kisa-aikaa ja tässä loka-syyskuun aikana olemme käyneet jo kolmissa kisoissa eri puolella Madridia. Ja kun kisoihin menee aina koko lauantai niin se tarkoittaa sitä, että sunnuntait tyttärelle meneekin sitten koulujuttujen parissa. Etenkin kun viikolla kolme iltaa menee aina ratsatuksen parissa. Mutta nämä on niitä valintakysymyksiä. Kun haluaa kehittyä ja kisata niin sille pitää uhrata aikaa ja jos haluaa myös pärjätä koulussa niin sillekin pitää aikaa löytää.

Yläasteen ensimmäinen vuosi on itsessään jo haastava kun on uusia aineita ja niissä vaaditaan osaamista ihan eri tavalla kuin mitä ala-asteella eli hommia pitää tehdä jo tosissaan. Etukäteen luokanvalvoja jo varoitteli vanhempia että tämä ensimmäinen vuosi tulee monille olemaan varsin haasteellinen eikä kannata ihmetellä jos arvosanat laskevat. Sopeutumiseen menee siis aina oma aikansa. Tytär on toki saanut ihan hyviä arvosanoja kokeista mutta toki haasteitakin on ollut ja pelkkiä kiitettäviä ei ole kokeista enää kotiin kannettu, kuten vielä ala-asteella. Mutta emme ole halunneet painostaa vaan toivomme, että tytär itse oppii huolehtimaan opiskeluistaan ja kantaa sitten vastuun tuloksista. Se lienee ainoa järkevä tapa.

Tällä viikolla meillä on ensimmäinen henkilökohtainen tapaaminen opettajan kanssa ja silloin saamme paremmin kuulla, että miten koulussa sujuu.

Syyslukukausi täällä päättyy joulukuun alussa, jolloin annetaan vuoden ensimmäiset arvosanat. Espanjassahan kouluvuosi jakautuu kolmeen lukukauteen eli uusi lukukausi alkaa heti joulukuussa ja seuraavat arvostelut annetaan sitten maaliskuun alussa.

Koska uusi lukukausi alkaa jo joulukuun alussa niin jouluun asti koulussa mennäänkin ihan täysillä, uusia asioita opetellen. Joululoma alkaa vasta 22.joulukuuta.

Tänä vuonna vietämme joulupäivät todennäköisesti kotona sillä puolisolla ei ole tänä vuonna lomaa jouluna vaan töitä on tiedossa niin aattona kuin joulupäivänä. Emme kuitenkaan halua jättää puolisoa yksin joulun ajaksi joten vietämme tämän joulun näillä näkymin ihan oman perheen kesken täällä kotosalla. Ja toivottavasti sitten joulupäivien jälkeen pääsemme tyttären kanssa käymään myös Suomessa.

Vaikka puoliso viettääkin iso osan joulusta töissä niin siitä huolimatta joulufiilistä pitää kotiin luoda. Tai ehkäpä juuri siitä syystä. Tyttärelle joulu on kuitenkin tärkeä juttu. Ja itsekin nautin joulun tunnelmasta. En ehkä itse siitä jouluhumusta joka on päällä juuri joulunaikaan vaan enemmänkin siitä joulun odotuksesta. Ensimmäiset glögit on jo juotu ja piparit leivottu ja muutamat valot laitettu terassille valoa tuomaan mutta eiköhän ne joulukoristeetkin sieltä tässä loppukuun aikana kaiveta esille.

Ehkäpä tänä vuonna hankimme jopa ihan aidon joulukuusen kun niitä täällä Madridissa on myynnissä. Pitänee vähän tutkia hintoja – ehkäpä päädymme sellaiseen joka myydään juurineen ja sen voi sitten joulun jälkeen istuttaa pihalle. Onpahan sitten ensi jouluna yksi hieno pihakuusi, johon voi myös virittää tunnelmavaloja.

Mitään kovin suurta joulutunnelmaa ei täällä ole vielä havaittavissa eikä tällä hetkellä tunnu edes kovin talviselta. Itse asiassa lokuussa oli talvisempaa kuin mitä tällä hetkellä, Madridin vuorille ehti jopa sataaa jo ensilumi! Mutta nopeasti se sitten suli pois eikä ennusteet siis näytä kovinkaan talvista keliä ainakaan seuraaville viikoille.

Mutta toisaalta on ihan hyvä että sää pysyy melko lämpimänä sillä lämmitykselle ei ole vielä ollut tarvetta. Viime vuonna lämmitys meni päälle jo marraskuun 1.päivänä ja silloin täällä oli todella lämmin ja kaunis syksy. Meillähän remontin yhteydessä talon eristystä parannettiin ja sen vaikutuksen kyllä huomaa – kodissa lämpötilat ovat pysytelleet selvästi yli 20 asteen jopa pilvisinä ja sateisina päivinä ja vaikka yöllä on menty lähelle nollaa. Hyvä näin!

Itse asiassa todella hyvä koska lämmitystä emme olisi edes pystyneet laittamaan vielä päälle sillä meidän vesi-ilmalämpöpumppussa on jotain vikaa ja korjaajaa on odotettu paikalle nyt kuukauden verran. On kuulemma kiirettä kun kaikki käynnistävät lämmitystä samaan aikaan. No, onneksi ei ole kiirettä mutta olisihan se kiva saada kuntoon ennen kuin talvi tulee ja sille lämmitykselle olisi tarvetta.

Onneksi sentään tuo vesi-ilmalämpöpumppu on uusi eli jos siinä on jotain vikaa niin se menee takuun piikkiin. Kunhan nyt saataisiin se korjaaja tänne paikan päälle. Viime torstaina sen piti saapua ja täällä sitä odoteltiin mutta ei hän sitten saapunutkaan eikä viitsinyt edes ilmoitella mitään mahdollisesta esteestä. Tämä on niin tätä espanjan menoa….

No, onneksi meillä on kuitenkin takka eli sillä saadaan kyllä lämpöä tupaan jos talvi sattuisi yllättämään eikä korjaaja ehdi kiireiltään tännepäin.

Mikäköhän ihme siinäkin on, että kaikki tuntuu hajoavan aina samaan aikaan. Meillä on nimittäin ollut melkoinen syksy autot ovat vuorotellen olleet korjaamolla ja yhteensä molempien autojen korjaamoreissuihin on nyt syksyn aikana mennyt n. 4500 euroa. Olishan noille rahoille ollut muutakin käyttöä…. Mutta minkäs teet – pakkohan ne on korjata kun autoja tarvitaan kaksi kappaletta meidän taloudessa ja uusia ei nyt juuri viitsisi ostaa.

Mutta onneksi kaikki on täällä muuten hyvin, edes syysflunssat eivät ole päässeet vaivaamaan vaikka tuntuu, että joka puolella kaikki ovat jossain ihme räkätaudissa. Eli ihan kiitollisia pitää olla. Ja nauttia tästä syksystä vaikka olisi miten pimeää, sateista ja kylmää. Ja näin loppusyksystä on itse asiassa hyvä hetki hiljentää tahtia ja rauhoittua ennen kuin alkaa taas joulukiireet.

Viime maaliskuussa meidän perheeseen tuli uusi jäsen eli vuokraponi Cherokee. Takana on nyt 7 kuukautta yhteistä elämää ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä tähän kokemukseen. Ja onneksi matkuu jatkuu yhdessä myös tästä eteenpäin sillä ensimmäiset kuukaudet ovat menneet tutustuen ja molemminpuolista luottamusta rakentaen.

Cherokee-ponimme on jo 15-vuotias mutta hänellä on takanaan vähän huono lapsuus. Entinen omistaja oli ilmeisesti kohdellut kaltoin ja jätti ikävät traumat ponin mieleen. Nykyisellä omistajalla eli meidän tallin omistajalla poni on ollut jo useamman vuoden ja pikkuhiljaa luottamusta on saatu rakennettua takaisin.

Tapasimme ponin ensimmäistä kertaa helmi-maaliskuun vaihteessa ja hän oli vielä silloin todella herkkä ja arka. Häntä sai lähestyä vain tietyllä tapaa, tiettyihin paikkoihin ei saanut koskea ja muutenkin poni halusi pitää tietyn turvaetäisyyden. Ratsastettaessa ei ollut isompia ongelmia – mitä nyt yllättävä tapahtumat, äänet ja etenkin raipan näkeminen saivat hänet pelästymään ja hermostuneeksi.

Olemme viettäneet ponin kanssa paljon aikaa näiden kuukausien aikana. Ei pelkästään ratsastaen vaan myös touhuten hänen kanssaan kaikenlaista ja vähitellen poni on alkanut luottamaan meihin. On ollut todella ihanaa nähdä että miten hän on muuttunut. Hän tunnistaa jo meidän automme kun saavumme tallille ja hörisee kun näkee meidät nousevan autosta. Voi Cherokee, miten rakas hänestä onkaan tullut.

Kaikki alun herkkyydet ja arkuudet ovat karisseet pois. Kuten usein sanotaan – every horse deserves, at least once in it´s life, to be loved by a little girl eli vapaasti suomennettuna jokainen hevonen ansaitsee ainakin kerran elämässään tulla rakastetuksi pienen tytön toimesta.

Tuo molemminpuolinen luottamus näkyy myös ratsastettaessa. Tänä kesänä tytär ratsasti ponilla ilman satulaa ja pelkkä riimu päässä, riimunnaru ohjina. Eikä pelkästään kentällä vaan myös maastossa, jopa laukaten. Luottamusta hyödyntäen lähdetään myös kisakauteen.

Touko-keskuussa ehdimme käydä muutamissa seurakisoissa mutta sitten alkoi kesä ja kuumuus, jolloin mentiin täysin olosuhteiden mukaisesti eli otettiin rauhallisemmin ja täysipainoiset treenit aloitettiin uudelleen vasta syyskuun alussa. Nyt on sitten kuukauden verran treenattu taas 3-4 kertaa viikossa ja vähitellen yhteiset sävelet ovat alkaneet löytyä.

Viime viikolla oli syksyn ensimmäiset kisat eli seurakisat toisella tallilla. Vielä alkulämmittelyssä sekä poni että tytär olivat todella hermostuneita mutta valmentajan hyvillä ohjeilla pari saatiin rauhoittumaan ja lopulta suoritus kentällä oli onnistunut. Siitäkin huolimatta että vielä tuomareiden tervehdyskierroksella poni vetäisi pienet pakoon-spurtit.

Ponilla on siis luonnetta ja hän osaa kyllä myös näyttää sen. Eli tarjolla on juuri sopivasti haastetta, mitään ei ole tarjolla ilmaiseksi 🙂

Mutta tytär piti hermonsa ja onnistuivat tekemään sen jälkeen hyvän suorituksen. Tämä oli tärkeää itseluottamuksen kannalta eli vaikka poni välillä tekee temppujaan niin se ei tarkoita mitään sen kummempaa. Kisatilanne on kuitenkin aina jännittävä.

Meidän vuokraponimme on siis tallin omistajan omistuksessa oleva poni. Tämä on hyvä järjestely sillä hän tuntee ponin hyvin ja pystyy näin helposti auttamaan jos vaikka tulisi jotain haasteita tai ongelmia ponin kanssa. Lisäksi tuntuu hyvältä, että poni tulee aina pysymään tuolla tallilla eli siinä vaiheessa kun emme häntä enää pysty vuokraamaan (tytär kasvaa ponikauden ohitse) niin emme joudu häntä hyvästelemään vaan hän pysyy edelleen tallilla.

Mitä vuokraus sitten tarkoittaa käytönnössä?

Poni on siis käytännössä kuin meidän omamme – huolehdimme hänestä ja hänen kuluistaan. Olemme allekirjoittaneet vuokrasopimuksen, jossa on määritelty tarkkaan että mihin tarkoitukseen ponia saa esim. käyttää. Emme voi antaa ponia muiden ratsastettavaksi ilman omistajan lupaa, häntä ei voi viedä toiselle tallille jne. Muuten saamme melko vapaat kädet eli voimme käydä itsenäisesti esim. ratsastamassa, juoksuttamassa, kävelyttämässä, ratsastaa maastossa jne.

Tietysti vuokraamiseen kuuluu myös vastuu eli poni on meidän vastuullamme ja meidän pitää huolehtia hänestä. Vastuullamme on myös ns. normaalit huoltotoimet eli kengitykset, rokotukset, madotukset, loimien pesut jne. Ja jos tarvetta tulee esim. eläinlääkärille niin ne kulut ovat myös meidän vastuullamme.

Koska emme halunneet mitään ikäviä yllätyksi niin otimme ponille vakuutuksen, joka kattaa nyt eläinlääkärikulut, myös mahdolliset klinikka/eläinsairaalakäynnit. Mitään isompaa ei ole onneksi tähän mennessä sattunut mutta toki eläinlääkäriä on pariin otteeseen tarvittu.

Kustannukset

Kuukausivuokra tietysti vaihtelee ponin/hevosen tasosta riippuen sekä paikasta jossa hevonen on ylläpidossa. Mitä parempi hevonen ja mitä hienommat olosuhteet, sitä kalliimpi hinta.

Me maksamme 250 € kuukaudessa mikä olisi tuolla tallilla jo pelkkä hevosen ylläpitomaksukuukaudessa eli jos tallille vie oman hevosen hoitoon. Se sisältää tarhapaikan (hevoset ovat pääasiassa ulkona ympäri vuoden) ja sen puhtaanapidon, ruoan 3 x päivässä sekä tarvittaessa kävelytyskoneen 3 x viikossa. Omistaja asuu itse tallilla joten hän on myös aina paikalla vahtimassa että hevosilla on kaikki hyvin.

Eläinlääkärivakuutusta maksamme 60 € kuukaudessa. Tuo ei olisi pakollinen maksu mutta eläinlääkärikulut saattavat nousta todella korkeiksi jos jotain sattuu eli vakuutus tuo tiettyä mielenrauhaa.

Lisäksi maksamme valmennuksesta. Tällä hetkellä tytär ratsastaa valmennuksessa 3 x viikossa ja tämä maksaa kuukaudessa 170 €. Yleensä tytär käy ratsastamassa itsenäisesti kerran viikossa ja joskus minäkin käyn ponia liikuttamassa.

Nämä ovat siis säännölliset kuukausimaksut. Lisäksi maksamme tarvittaessa kengityksistä, rokotuksista, madotuksista jne.. Ja tietysti kisareissut maksavat erikseen – niissä lähtömaksut ovat 20-40€, kuljetus 50-60 €, karsinavuokra ja muut kulut yleensä 10-30 €.

Vuokrahevonen vai oma hevonen?

Oman hevosen hankinta on kallis sijoitus ja eikä siihen ole välttämättä rahaa/aikaa/halua. Mutta toisaalta taas perustunnit ratsastuskoululla eivät taas aina tarjoa mahdollisuutta kehittyä. Silloin vuokraus on hyvä vaihtoehto. Näin pääsee kokeilemaan miltä hevosen/ponin omistaminen tuntuu, riittääkö aika ja innostus ilman että pitää sitoutua pidemmäksi aikaa.

Täällä Madridissa hevosten/ponien vuokraaminen tällaiseen tarkoitukseen on varsin yleistä. Monilla talleilla, myös ihan normaaleilla ratsastustalleilla, on usein mahdollisuus vuokraukseen ja tämä taas mahdollistaa paremman valmentautumisen ja mahdollisuuden kilpailla.

Monissa paikoissa on mahdollisuus myös jakaa vuokraus jonkun toisen kanssa – näin kustannukset ovat edullisemmat ja tämä on myös aikataulujen puolesta joustavampi vaihtoehto.

Toki ratsastus on aina kallis harrastus, siitä ei pääse mihinkään. Koemme kuitenkin että se hyvä ja äärimmäisen monipuolinen harrastus, joka auttaa rauhoittumaan kiireisen elämän keskellä. Eläinten kanssa touhuaminen luonnon keskellä on hyvä tapa pitää ns. jalat maassa ja rauhoittua, samalla saa myös raitista ilmaa. Hevosta ei kiinnosta TikTok-videot vaan ne vaativat aitoa kohtaamista ja läsnäoloa.

Toki ratsastus on myös siinä mielessä hyödyllistä että se tarjoaa samaan aikaan sekä älyllisiä haasteita että monipuolista liikuntaa. Ja vaikka ratsastus on periaatteessa yksilölaji niin yhteisöllisyys on kuitenkin vahvasti mukana. Ratsastus on sosiaalista sillä tallilla ollaan tekemisissä samanhenkisten ihmisten kanssa ja ainakin meidän tiimissä on todella hyvä ja kannustava ilmapiiri.

Mutta ehkäpä tärkeintä on kuitenkin se, hevosharrastus opettaa vastuunkantamista ja kehittää vastuuntuntoa sillä hoitaminen vaatii aikaa ja vaivaa ja ratsastuksessa kehittyminen pitkäjänteistä ja säännöllistä harjoittelua. Siinä oppii nopeasti kovan työn ja omistautumisen tärkeyden – tärkeitä elämäntaitoja. Koen, että ratsastus on itse asiassa enemmän elämäntapa kuin pelkkä harrastus.

Ja nyt kun tytär lähestyy teini-ikää niin uskon tallin olevan erittäin hyvä paikka tuon monesti hankalan iän läpikäymiseen. Nimimerkillä kokemusta on…. Hevoset ovat siitä hyviä tyyppejä että ne eivät arvostele vaan hyväksyvät jokaisen sellaisena kuin he ovat. Hevoset ovat myös äärimmäisen hyviä kuuntelijoita ja itse asiassa äärimmäisen herkkiä tunnistamaan ihmisten tunteet ja mielialan.

Ja meillähän tästä vuokraponista on tavallaan tuplailo sillä itsekin hevosihmisenä rakastan viettää aikaa noiden karvakorvien kanssa. Hevosten kanssa oleminen on täydellistä mindfulnessia ja samalla saa myös raikasta ilmaa ja kuntoliikuntaa. Ja mikä parasta niin saan jakaa harrastuksen tyttären kanssa eli vietämme näin yhdessä arvokasta aikaa.