Madrid on yksi Euroopan elävimmistä pääkaupungeista ja se tarjoaa huippuluokan museoita, vilkasta yöelämää ja ainutlaatuista kaupunkielämää. Se vetää puoleensa ihmisiä ympäri maailmaa koska Madrid on Madrid ja sieltä löytyy periaatteessa kaikki, mitä tarvitset.
Mutta kaikesta huolimatta, kaupungista puuttuu kuitenkin jotain perustavanlaatuista: meri.



Tämä puute nousee esiin erityisesti kesäisin, kun kuumuus käy tukalaksi ja kaipuu veden äärelle kasvaa. Kesäkuukausina, erityisesti heinä- ja elokuussa, lämpötilat kohoavat usein yli 35 asteen ja silloin kaupunki hiljenee. Monet yritykset sulkevat ovensa ja ihmiset lähtevät lomilleen ja pois kaupungista. Ja hyvin moni suuntaa silloin rannikolle, meren rantaan.
Eikä ranta ole madridilaisille vain paikka – se on olennainen osa elämäntapaa, vaikka se sijaitseekin kaukana kaupungin rajojen ulkopuolella.

Madrid sijaitsee keskellä Espanjaa, satojen kilometrien päässä rannikosta. Lähin “oikea” rantakohde on Valencia, jonne on tietä pitkin matkaa n. 350km. Junalla sinne pääsee noin kahdessa tunnissa. Se onkin paikka, joka monelle madridilaiselle tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan rannoista.
Madridilaiset eivät kuitenkaan yleensä suuntaa itse Valencian kaupunkiin vaan sen pohjois- ja etäläpuolilla sijaitseviin rantakaupunkeihin. Eteläpuolella tuo rantakohteiden verkko jatkuu käytännössä Alicanteen asti.
Erityisesti Gandía tunnetaan lähes “madridilaisten omana rantana”, sillä siellä on suuri määrä kakkosasuntoja ja kesäisin kaupunki täyttyy Madridista saapuvista lomailijoista.

Rannikolla monilla perheillä on kakkosasunto, ns. segunda residencia, ja monille madridilaisille ne ovat olleet perheen kesäpaikkoja jo vuosikymmenten ajan. Aikoinaan 60–90-luvuilla näille alueille rakennettiin valtavasti kerrostaloja juuri tätä varten, ja siksi segunda residencia -kulttuuri juurtui vahvasti noille seuduille.
Mikään näistä rantakohteista ei ole erityisen kaunis eikä rannat mitenkään ainutlaatuisia mutta niiden suosio ei perustukaan niinkään “wow-elämyksiin ” vaan johonkin paljon käytännöllisempään ja syvempään. Madridista pääsee perille helposti ja nopeasti perille, mikä tekee niistä täydellisiä “toiseksi kodiksi”.
Toinen tärkeä syy on tapa ja jatkuvuus. Monille perheille tuo kesäpaikka ei ole vain rantakohde vaan osa elämää. Sinne mennään, koska siellä on oma asunto, naapurit, tutut baarit ja sama rutiini vuodesta toiseen. Lapset kasvavat siellä, ystävyyssuhteet syntyvät siellä, ja kesä “tuntuu kesältä” juuri siellä.
Lisäksi nämä rannat ovat erityisen hyviä arkeen, eivät vain lomaan. Ne ovat tilavia, helposti saavutettavia, täynnä palveluita ja sopivat pitkään oleskeluun. Kyse ei ole yhdestä täydellisestä päivästä rannalla, vaan jopa kahdesta kuukaudesta elämää meren äärellä. Nykyään etätöiden aikakaudella, monet tosiaan viettävät näissä kakkoskodeissa koko kesän.

Välimeren rannikon lisäksi nykyään myös Andalucian rannikko, etenkin Cadizin seutu, houkuttelee monia madridilaisia vaikka kakkosasuntoja sillä seudulla on selvästi vähemmän kuin välimeren rannikolla. Ajomatka on nimittäin merkittävästi pidempi, yli 6 tuntia, eikä noille rannoille suunnata yhtä helposti esim. viikonlopun viettoon kuten Valencian suunnan rannoille.
Myös pohjoisen Espanjan rannikkoalueet – niin Galiciassa, Asturiaksessa kuin Pais Vascossa, ovat nykyään myös hyvin suosittuja kesänviettopaikkoja. Moni madridilainen on jo kyllästynyt Välimeren rannikkoalueen ruuhkiin sekä helteisiin ja kaipaa väljemmille ja vähän viileämmille rannikkoseuduille. Heille pohjoisen rannikko on täydellinen rantakohde – on väljempää ja lämpötilat viileämpiä. Monilla on myös sukua pohjoisessa eli siitäkin syystä juuret vetävät noille seuduille.
Myös meidän perhe suuntaa aina kesällä tuonne pohjoiseen, Galiciaan, jossa puolison perheellä on kakkosasunto. Emme vietä siellä kuitenkaan koko kesää tai kesälomaa vaan käymme viettämässä lyhyempiä aikoja kesän aikana – siitäkin huolimatta että ajomatka kestää perille n. 6 tuntia. Puolison äiti sen sijaan viettää siellä koko kesän paossa Madridin kuumuutta.



Meillä on myös toinen vakiorantakohde ja se on puolestaan toisella puolella Espanjaa eli Malagan lähistöllä. Siellä asuu puolison veli ja hänenkin kotonaan käymme säännöllisesti nauttimassa rantaelämästä. Täällä Espanjassahan on täysin normaalia viettää lomat perheen ja sukulaisten kera eikä kukaan koe sitä mitenkään rasitteena.



Ja lähtipä sitten rannalle mihin suuntaan tahansa, niin kaikki Espanjan ranta-alueet ovat sellaisia, jonne ajaa näppärästi Madridista omalla autolla – aamulla kun lähtee niin iltapäivällä voi olla jo rannalla uimassa. Madridista lähtee monikaistaiset moottoritiet joka suuntaan eli käytännössä maan kaikki rannat ovat max. 7 tunnin ajomatkan päässä.
Kaupunki kun sijaitsee sopivasti keskellä Espanjaa ja tämä on iso etu vaikka sitä oma rantaa ei olekaaan.



Näissä eri puolilla Espanjaa sijaitsevissa rantakohteissa madridilaiset viettävät pitkiä aikoja, ja monelle onkin muodostunut selkeä kahtiajako elämään: talvet Madridissa, kesät meren äärellä. Monet aloittavat rantakauden itse asiassa juuri näihin aikoihin sillä Semana Santa eli pääsiäinen on yleensä vuoden ensimmäinen loma joka vietetään rannikolla – siitäkin huolimatta, että tähän aikaan vuodesta vedet ovat vielä varsin kylmiä uimiseen. Mutta tärkeintä on päästä rannalle, meren ääreen ja nauttimaan näiden rantakohteiden erilaisesta elämästä ja tunnelmasta.

Vaikka Madridi sijaitsee sisämaassa, kaukana rannikosta, niin ei se silti jää täysin ilman luonnonvesiä. Kaupungin läheltä löytyy nimittäin Pantano de San Juan, tekojärvi, jota kutsutaan usein Madridin omaksi rannaksi. Se ei kuitenkaan täysin korvaa merta, vaan toimii enemmänkin helpotuksena kaikkein kuumimpina päivinä.

Ja koska Madrid on kaupunki, josta ei haluta puuttuvan mitään, on kaupunkiin alettu suunnittelemaan omaa rantaa. Yksi kunnianhimoisimmista hankkeista on Alovera Beach, joka rakennetaan Madridin läheisyyteen ja sen on tarkoitus valmistua vuoden 2027 kesään mennessä. Kyseessä on valtava vapaa-ajan alue, johon tulee suuri laguuniallas, hiekkaranta ja monipuolisia palveluita. Tavoitteena on luoda paikka, jossa madridilaiset voivat kokea rantatunnelman ilman pitkää matkustamista. Lisäksi alueelle suunnitellaan surffialtaita ja muita vesiaktiviteetteja, jotka tekevät siitä ympärivuotisen kohteen. En kuitenkaan usko, että se tulee korvaamaan madridilaisten halua päästä oikealle rannalle.
Sillä vaikka Madridissa meri ei ehkä ole osa arkea, niin se on kuitenkin jatkuvasti läsnä – suunnitelmissa, puheissa ja kesän odotuksessa. Madridilaiset ovat tottuneet elämään ilman merta, mutta eivät ilman ajatusta siitä.
