Yksi maa, monta tapaa olla espanjalainen

Espanja on yksi valtio, mutta samaan aikaan monta tapaa olla espanjalainen. Espanja on yksi Euroopan monimuotoisimmista maista kulttuurisesti ja maa kätkee sisäänsä useita historiallisia alueita, omia kieliä, vahvoja identiteettejä ja toisistaan poikkeavia elämäntyylejä, luonteita ja jopa elämänarvoja. Maan eri kolkissa monet tekijät ovat muokanneet ihmisten tapaa ajatella ja elää

Siksi kysymykseen “millaisia espanjalaiset ovat?” ei ole yhtä vastausta. Andalusialainen, galicialainen ja katalonialainen voivat tuntua lähes eri maiden asukkailta. Moni espanjalainen kokeekin ensisijaisesti kuuluvansa omaan alueeseensa – galicialaiseksi, andalusialaiseksi tai katalonialaiseksi – ja vasta sitten espanjalaiseksi. Tämä ei välttämättä tarkoita ristiriitaa, vaan kerroksellista identiteettiä. Nämä ovat tietenkin yleistyksiä – todellisuus on aina monimuotoisempi.

Andalucialaiset

Eteläinen Andalucia on monelle ulkomaalaiselle se “aito ja oikea” Espanja. Andalusiassa flamenco kehittyi nykyiseen muotoonsa, ja alueella elävät vahvat härkätaisteluperinteet – kaikki ne elementit, jotka usein liitetään koko maahan. Elämä mielletään siestaksi ja fiestaksi.

Stereotyyppinen andalusialainen kuvastaa juuri sitä mielikuvaa, joka monilla on espanjalaisista: avoin, puhelias ja tunteikas ihminen, täynnä elämäniloa ja kykyä suhtautua arkeen rennosti. Andalusian historia arabialaisvaikutteineen sekä pitkine köyhyyden ja muuttoliikkeen kausineen on kuitenkin muokannut alueelle myös vahvan ylpeyden ja tietynlaisen fatalistisen huumorin – kyvyn nauraa vastoinkäymisille.

Andalusiassa puhetta rytmittävät nopeat eleet, ja paikallinen murre saattaa “nielaista” kirjaimia niin, että jopa muut espanjalaiset joutuvat tarkentamaan kuuloaan.

Andalusialainen ei koskaan ole myöhässä – hän vain saapuu “espanjalaisessa ajassa”.

Galicialaiset

Luoteis-Espanjassa sijaitseva Galicia muistuttaa maisemiltaan enemmän Irlantia kuin Välimeren Espanjaa. Alueen vihreät kukkulat, sateiset rannat ja Atlantin myrskyt ovat muokanneet myös alueen ihmisiä. Galicialaiset ovat hyvin erilaisia kuin vaikkapa etelän auringossa elävät andalucialaiset.

Tietyllä tapaa galicialaiset muistuttavat vähän suomalaisia. He ovat rauhallisia, harkitsevia ja hieman melankoliaan taipuvaisia. Huumori on kuivaa, itseironiaa unohtamatta.

Galicialaisiin liitetään myös tietynlainen epäsuoruus: he eivät vastaa suoraan, vaan kiertävät, tarkkailevat ja jättävät tulkinnanvaraa. Espanjassa sanotaankin leikillisesti, että jos galicialaiselta kysyy suoraa vastausta, saa vastauksen, joka kuulostaa kysymykseltä. Jos galicialaiselta kysyy, onko hän menossa ylös vai alas portaita, vastaus kuuluu: “riippuu”, depende.

Alueella puhutaan galiciaa, gallegoa, joka muistuttaa hieman portugalin kieltä. Tavallaan gallego on kuin puhuisi portugalia espanjalaisittain.

Hauska yksityiskohta on, että galicialaisessa kansanperinteessä uskotaan yhä meigas-noitiin – ja moni sanoo puoliksi vakavana: ”eu non creo nas meigas, mais habelas hainas” eli en usko noitiin, mutta niitä kyllä on.

Katalonialaiset

Kun mennään pohjois-Espanjan toiselle laidalle, koillisen Kataloniaan, niin vastassa on taas täysin erilainen espanjalaisuus. Itse asiassa osa katalonialaisista ei koe itseään ensijaisesti edes espanjalaisiksi. Katalonia on kulttuurisesti hyvin tietoinen omasta historiastaan, kielestään ja identiteetistään ja luonnollisesti tämä näkyy myös alueen asukkaissa. Oma identiteetti on tärkeä asia.

Katalonialaisia pidetään tyypillisesti tehokkaina ja organisoituneina sekä erittäin tarkkoina raha-asioistaan. Voisi sanoa että katalonialaiset ovat vähän kuin ”Espanjan laihialaiset” mutta enemmän excel-henkisiä kuin kukkaron päällä istuvia. Espanjassa sanotaankin: andalusialainen järjestää juhlat ja miettii rahat myöhemmin, katalonialainen tekee budjetin ensin ja juhlii vasta sitten.

Katalonia erottuu myös omalla kielellään – katalaani ei ole murre vaan täysivaltainen kieli, jonka osaamista edellytetään monilla työpaikoilla. Monille se ei ole vain viestintäväline, vaan identiteetin perusta.

Kanarialaiset sekä Espanjan Afrikanpuoleisten alueiden asukkaat

Kun siirrytään Espanjan mantereen ulkopuolelle, kohdataan jälleen omanlaisensa espanjalaisuus.

Kanariansaaret sijaitsevat maantieteellisesti kaukana mantereesta ja se näkyy myös asukkaiden luonteessa. He eivät ole “vähemmän espanjalaisia”, vaan espanjalaisia, joilla on vahva saari-identiteetti. Konflikteja vältetään mieluummin kuin kärjistetään, ja kiire ei ole keskeinen osa elämää. Kanarialaisia pidetään yleisesti rauhallisina, ystävällisinä ja kärsivällisinä

Elämä rytmittyy meren ja auringon ympärille. Jos luvataan täydellistä surffikeliä, niin se on hyvä syy lopettaa työt siltä päivältä. Muiden mielestä kanarialaiset elävät ikuisella lomalla ja tekevät kaiken hitaasti. He itse sanovat, että ehkä muualla vain kiirehditään liikaa.

Puheessa kuuluu sävyjä ja sanoja, jotka muistuttavat Latinalaisesta Amerikasta, sillä historialliset yhteydet kulkivat Atlantin yli. Linja-auto ei ole autobús vaan guagua, perunat eivät ole patatas vaan papas. Kanarian puhe muistuttaa monien korvaan enemmän latinalaisamerikkalaista espanjaa kuin Manner-Espanjan castellanoa.

Puheessa on sävyjä ja sanoja, jotka muistuttavat Latinalaisesta Amerikasta, koska historialliset yhteydet kulkivat Atlantin yli. Linja-auto ei ole autobús vaan guagua, perunat eivät ole patatas vaan papas, maissi ei ole maíz vaan millo. Kanarian puhe muistuttaa enemmän latinalaista kuin manner-Espanjan castellanoa. Puheessa raikuvat monet tyypilliset ilmaisut kuten chacho, ¡qué calufa!, chiquita, mi niño.

Kahden maanosan identiteetti näkyy vielä voimakkaammin Ceutassa ja Melillassa. Nämä kaupungit ovat espanjalaisia vaikka sijaitsevat Pohjois-Afrikassa. Ne ovat todellisia kulttuurien sulatusuuneja, joissa eri uskonnolliset ja etniset yhteisöt elävät rinnakkain. Arki kahden maanosan rajalla on omaleimaista.

Espanja on virallinen kieli, mutta monissa erityisesti muslimitaustaisissa perheissä puhutaan myös arabiaa, etenkin kotona. Arjessa kielet sekoittuvat luontevasti: espanjankielisiin lauseisiin upotetaan arabialaisia sanoja ja päinvastoin. Tämä kaksikielinen arki on erityisen näkyvää nuorten keskuudessa.

Madridilaiset

Madrid on monella tapaa kuin Espanja pienoiskoossa sillä se ei ole vain pääkaupunki vaan myös jatkuvassa liikkeessä oleva sulatusuuni, johon on vuosikymmenten aikana muuttanut ihmisiä kaikista Espanjan kolkista sekä yhä enemmän myös Latinalaisesta Amerikasta. Siksi madrilainen identiteetti ei perustu vahvaan alueelliseen historiaan samalla tavalla kuin monilla muilla alueilla. Se perustuu kaupunkilaisuuteen. Madrileño on ennen kaikkea suurkaupunkilainen: nopearytminen, käytännöllinen ja tottunut monimuotoisuuteen.

Madridissa harva kysyy, mistä olet kotoisin – tärkeämpää on, mitä teet nyt. Madrid on myös kaupunki, jossa itse madridilaiset, madrileños, ovat jo katoava luonnonvara.

Elämä Madridissa on kiireisempää kuin monessa muussa Espanjan osassa. Työ, verkostot ja ammatillinen asema ovat monille keskeinen osa identiteettiä. Päivät kuluvat työpaikan, metron ja kotimatkan välillä. Vaikka madridilaiset itsekin vitsailevat kiireestään ja stressistään, harva haluaa luopua pääkaupungin energiasta.

Puhe on yleensä selkeää ja lähellä kirjakieltä – konsonantit artikuloidaan tarkasti ja ääntämys edustaa monien mielestä “neutraalia” castellanoa. Samalla Madridissa elää vahva, hieman sarkastinen ja itseironinen huumori. Perinteinen madrilainen tunnetaan myös suorapuheisuudestaan ja nokkelista kommenteistaan.

Espanjan sisämaa, pienet kylät ja kaupungit

Kun siirrytään pois rannoilta ja suurkaupungeista kohti Espanjan sisämaata, avautuu täysin toisenlainen todellisuus. Alueet kuten Castilla-La Mancha, Extremadura ja laajat osat Castilla y León muodostavat niin sanotun “tyhjenevän Espanjan” (España vaciada). Maisema on karua: viljapeltoja, tasankoja, kivikyliä ja pitkiä hiljaisia teitä. Näillä alueilla elämä ei pyöri turismin, meren tai kansainvälisyyden ympärillä, vaan maanviljelyn, paikallisyhteisön ja perinteiden ympärillä.

Pienissä kylissä elämä on hitaampaa ja suljetumpaa. Kaikki tuntevat toisensa. Sosiaalinen kontrolli on vahvempaa kuin suurkaupungeissa – hyvässä ja pahassa. Perinteiset arvot, kuten perhe, uskonto ja yhteisön kunnia, ovat monin paikoin edelleen keskiössä.

Sisämaan asukkaita pidetään usein muita espanjalaisia vakavampina, vähemmän ulospäinsuuntautuneina, suorapuheisempina sekä tietyllä tapaa säästeliäämpinä ja käytännöllisempinä. Paikoitellen karut olosuhteet ovat opettaneet ihmiset tulemaan toimeen sillä mitä on tarjolla.

Jos rannikko edustaa avointa ja kansainvälistä Espanjaa, sisämaa edustaa sen historiallista ydintä.

Yksi maa, monta tapaa olla espanjalainen

Espanjalaisuutta ei voi tiivistää yhdeksi luonteenpiirteeksi tai elämäntavaksi. Andalusialainen, galicialainen, katalonialainen, kanarialainen, ceutalainen tai madrilainen voivat kaikki olla espanjalaisia – mutta he elävät espanjalaisuuttaan eri tavoin.

Espanja on kerroksellinen identiteetti, jossa yhdistyvät historia, kieli, ilmasto, talous, maantiede ja paikallinen ylpeys. Joillakin alueilla korostuu yhteisöllisyys ja perinteet, toisilla tehokkuus ja järjestelmällisyys, kolmansilla rauhallisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys.

Espanja on mosaiikki, jossa jokainen pala on erilainen – ja juuri siksi kokonaisuus toimii.