Espanjalaisen eläkeläisen elämää

Espanjaa pidetään usein houkuttelevana eläkeläisten asuinmaana leudon ilmaston, edullisemman hintatason ja rennon elämäntyylin vuoksi. Tänne suunnataan eläkepäiviä viettäään runsain joukoin myös monista Euroopan maista, myös Suomesta.

Mutta millaista eläkeläiselämää espanjalaiset itse viettävät?

Espanjassa eläkeläisyys ei tarkoita vetäytymistä kotinurkkiin vaan monelle se on uuden, aktiivisen elämänvaiheen alku. Monissa kaupungeissa ja kylissä eläkeläiset näkyvät katukuvassa aamusta iltaan. Päivä alkaa usein kävelyllä, kahvilassa istumisella tai asioiden hoitamisella, monesti niiden yhdistelmällä. Vedettävä ostoskärry mukaan, kävellen ruokaostoksille ja välissä nautitaan kahvit, kelien suosiessa tietenkin terassilla. Espanjalainen elämäntyyli kannustaa liikkumaan ja olemaan ulkona.

Lähes jokaisessa kunnassa/kaupungissa/kaupunginosassa toimii myös eläkeläisille tarkoitettu seniorikeskus, Centro de mayores. Ne eivät ole hoitopaikkoja, vaan sosiaalisia kohtaamispaikkoja, joissa voi viettää aikaa, tavata ystäviä ja osallistua monenlaiseen toimintaan. Tarjolla on esimerkiksi jumppaa, tanssia, kieli- ja käsityökursseja, musiikkia, pelejä ja luentoja. Suuri osa toiminnasta on maksutonta tai hyvin edullista. Nämä seniorikeskukset ovat monille arjen tukipilari.

Yleensäkin kunnat ja kaupungit järjestävät paljon ohjelmaa eläkeläisille. Yhteisöllisyys on vahvaa – vaikka asuisikin yksin eikä ole ehkä perhettä lähellä tai tiivistä ystäväpiiriä niin seuraa on kuitenkin aina tarjolla sitä haluaville.

Aurinko, ulkona elettävä arki ja vahva yhteisöllinen kulttuuri luovat puitteet elämälle, jossa sosiaalisuus kuuluu luonnollisesti jokaiseen päivään.

Espanjassa eläkeläiset ovat myös luonnollinen osa lasten ja lastenlapsien elämää. Isovanhemmilla on vahva ja näkyvä rooli, heidän läsnäolonsa on monille perheille korvaamaton. Tämä ei ole vain kulttuurinen piirre, vaan osa koko yhteiskunnan rakennetta, jossa sukupolvet elävät lähekkäin ja tukevat toisiaan luonnollisesti.

Monille espanjalaisille lapsiperheille isovanhemmat ovat arjen tukipilari. On tavallista nähdä aamuisin isovanhempia viemässä lapsenlapsia kouluun tai hakemassa heitä iltapäivällä. Isovanhemmat toimivat myös monien pienten lasten hoitajina, jos vanhemmat eivät halua laittaa heitä päivähoitoon tai siihen ei ole rahallisesti mahdollisuutta.

Työpäivien rytmi, pitkät lounastauot ja myöhäiset työajat vaikuttavat arkeen merkittävästi. Monille perheille on käytännössä välttämätöntä, että isovanhemmat auttavat lastenhoidossa.

On myös tavallista, että isovanhemmat tukevat perheitä taloudellisesti, jos siihen on mahdollisuus. Eläke voi joissain tilanteissa olla vakaampi tulonlähde kuin nuorten aikuisten pätkätyöt, ja erityisesti taloudellisesti haastavina aikoina isovanhemmat ovat auttaneet lapsiaan ja lapsenlapsiaan asumisessa ja arjen kuluissa. Tämä tapahtuu usein hiljaisesti ja ilman suurta numeroa, osana perheen sisäistä solidaarisuutta.

Vastapainona monille eläkeläisille lastenlasten kanssa vietetty aika tuo elämään merkitystä ja rytmiä sekä pitää heidät aktiivisina.

Myöhemmin avun suunta voi myös kääntyä: isovanhemmat muuttavat lastensa luo asumaan, kun he eivät enää pärjää yksin kotona. Tätä vastavuoroisuutta ei yleensä koeta rasitteena, vaan osana perhesuhdetta ja elämänkiertoa, jossa apua annetaan silloin, kun siihen on mahdollisuus.

Mikä on espanjalaisten eläkeläisten taloudellinen tilanne?

Espanjassa eläkkeet perustuvat pääosin julkiseen sosiaaliturvajärjestelmään, Seguridad Social. Valtaosa eläkeläisistä saa ns. työeläkettä eli maksuperusteista contributiva-eläkettä, joka määräytyy sen mukaan, kuinka pitkään ja millä tulotasolla henkilö on maksanut sosiaaliturvamaksuja työuransa aikana. Keskimääräinen kaikkien contributiva-eläkkeiden määrä on hieman yli 1500 € kuukaudessa (brutto) ja se maksetaan 14 kertaa vuodessa.

Espanjassa on käytössä myös enimmäiseläke, joka on hieman yli 3300 € kuukaudessa (maksetaan 14 x vuodessa). Tuon enempää ei siis voi saada vaikka olisi työskennellyt miten pitkään tahansa ja vaikka olisi maksanut miten paljon sosiaaliturvamaksuja palkastaan.

Eläkeikä on Espanjassa noussut vaiheittain, ja korotus jatkuu vuoteen 2027 saakka. Tällä hetkellä yleinen eläkeikä on noin 66 vuotta ja 10 kuukautta. Eläkkeelle voi jäädä 65-vuotiaana, jos työuraa ja sosiaaliturvamaksuja on kertynyt riittävästi (yli 38 vuotta). Vuonna 2027 yleinen eläkeikä nousee 67 vuoteen niillä, joilla maksuvuosia ei ole kertynyt tarpeeksi.

Espanjassa ei ole Suomen kaltaista takuueläkettä mutta toki vähävaraisilla ja -tuloisilla on mahdollisuus ns. non-contributory-eläkkeeseen, jos täyttää tietyt edellytykset. Näitä ovat mm. että talouden vuositulot eivät saa ylittää 13 400 euroa, yksin asuvalla vuositulot eivät saa ylittää 7900 €. Myös varallisuutta tarkastellaan.

Jos ehdot täyttyvät niin yksinasuvan maksuperusteeton eläke on suuruusluokkaa hieman yli 500 euroa kuukaudessa (14 maksuerää vuodessa). Lisäksi tuloja voi joissain tilanteissa täydentää esim. Ingreso Mínimo Vital -tuella tai alueellisilla asumistuilla, mutta niiden määrä riippuu kotitalouden koosta, tuloista, varallisuudesta jne. Eli kaikki eivät ole automaattisesti oikeutettuja kaikkiin tukimuotoihin. Parhaimmillaan kokonaiskuukausitulot voivat nousta noin 700 euron tasolle (brutto), mutta vaihtelu on suurta.

Espanjassa eläkkeet ovat lähtökohtaisesti veronalaista tuloa, ja niistä maksetaan tuloveroa progressiivisen verotaulukon mukaan. Käytännössä pienituloiset eläkeläiset maksavat vain vähän veroja tai eivät lainkaan, kun taas suuremmista eläkkeistä veroja peritään enemmän. Verotuksen lopullinen taso riippuu kokonaisvuosituloista, mahdollisista muista tuloista sekä asuinalueesta, sillä osa verotuksesta määräytyy autonomisten alueiden mukaan.

Espanjan eläkeläiset kuuluvat myös julkisen terveydenhuollon piiriin. He saavat ilmaiset lääkärikäynnit, erikoissairaanhoidon ja sairaalahoitoon liittyvät palvelut julkisessa järjestelmässä. Myös lääkkeistä maksetaan yleensä vain pieni osuus, joka riippuu tuloista. Useimmat työeläkettä saavat eläkeläiset maksavat noin 10–30 prosenttia lääkkeiden hinnasta, mutta alhaisilla tuloilla osuus voi jäädä alle 10 prosenttiin tai jopa nollaan. Non‑contributory -takuueläkettä saavat voivat saada lääkkeet käytännössä ilmaiseksi.

Julkisissa kulkuvälineissä eläkeläisille myönnetään merkittäviä alennuksia. Alennukset voivat vaihdella alueittain, mutta usein esimerkiksi bussit, metro ja paikallisjunat ovat 50–100 prosenttia edullisempia eläkeläisille. Esim. täällä Madridin seudulla yli 65-vuotiaat eläkeläiset matkustavat julkisissa kulkuvälineissä käytännössä ilmaiseksi.

Eläkeläiset saavat myös alennuksia esim. kulttuuriin ja matkailuun, museoihin, nähtävyyksiin ja kulttuuritapahtumiin. Myös monet matkatoimistot tarjoavat eläkeläisille alennuksia.

Kaiken lisäksi eläkeläisille on tarjolla ns. IMSERSO-matkoja, jotka ovat Espanjan valtion tukemia matkoja eläkeläisille ja senioreille. Niiden tarkoituksena on tarjota edullisia lomamahdollisuuksia ikääntyville. Matkat voivat suuntautua esim. rantalomakohteisiin, kulttuurikohteisiin tai kaupunkeihin, ja usein ohjelmaan kuuluu myös opastettuja retkiä. IMSERSO-matkat ovat selvästi edullisempia kuin normaalit matkatoimistojen paketit ja tästä syystä ne ovatkin äärimmäisen suosittuja.

Monet eläkeläiset viettävät Espanjassa hyvin aktiivista elämää.

Kun ikääntyminen tuo mukanaan enemmän hoivan tarvetta, Espanjassa on tarjolla useita vaihtoehtoja. Vanhainkodit, residencia de mayores, voivat olla kunnallisia, yksityisiä tai niin sanottuja concertadoja, joissa julkinen sektori osallistuu kustannuksiin. Julkiset hoivakodit ovat yleensä edullisimpia, mutta niihin on usein valtavan pitkät jonot. Niissä maksut määräytyvät tulojen ja varallisuuden mukaan, eikä kenenkään odoteta maksavan enempää kuin mihin hänellä on varaa.

Yksityiset hoivakodit tarjoavat usein enemmän palveluita ja joustavuutta, mutta ovat myös selvästi kalliimpia. Kuukausihinnat vaihtelevat alueen ja hoidon tarpeen mukaan, mutta ovat usein useita tuhansia euroja. Täällä Madridissa hinnat ovat pitkälti yli 3000 € kuukaudessa.

Yksityiset hoivakodit ovat yleensä todella laadukkaita, niissä on omat huoneet omalla kylpyhuoneella, on monenlaista päiväohjelmaa, viihtyisät piha-alueet sekä ”ravintola”, jossa on tarjolla päivän ateriat ja pöytiin katettuina kauniit kankaiset pöytäliinat.

Monille välimuoto on ns. päiväkeskus, jossa ikäihminen viettää päivän ohjatun toiminnan ja hoivan parissa, mutta palaa illaksi kotiin. Tämä tukee kotona asumista mahdollisimman pitkään. Monet näitä päiväkeskuksia käyttävät saattavat asua myös jonkun perheenjäsenen, ehkä nuoremman sisaren tai lapsen luona ja päiväkeskus tarjoaa sitten helpotusta arkeen ja vähentää ulkopuolisen avun tarvetta kotona.

Espanjan eläkejärjestelmä tarjoaa siis perusturvan lähes kaikille mutta elämänlaatu riippuu tietysti paljon siitä, millainen eläke on kertynyt työuran aikana ja onko käytettävissä muita tuloja tai säästöjä.

Monelle eläkeläiselle arjen talous ei perustu pelkkään eläkkeeseen vaan sitä tuetaan mm. sijoitusasunnoilla, joita on hankittu työvuosien aikana. Espanjalaiset eläkeläiset ovat tällä hetkellä heitä, joilla on keskimäärin asiat varsin hyvin – monilla aivan tavallisilla työläisilläkin on koti maksettuna ja lisäksi ehkä kakkosasunto rannikolla tai sijoitusasuntoja. Kaiken lisäksi nämä asunnot ovat nostattaneet arvojaan valtavasti.

Kaikkien eläkeläisten arki ei kuitenkaan ole huoletonta. Erityisesti pienituloiset eläkeläiset kohtaavat Espanjassa myös merkittäviä taloudellisia haasteita. Vaikka julkinen järjestelmä tarjoaa perusturvan, moni pienituloinen joutuu laskemaan menojaan tarkasti ja turvautumaan esimerkiksi kunnallisiin avustuksiin tai perheen apuun. Espanjassa perheen rooli onkin usein ratkaiseva siinä, kuinka turvatuksi eläkeläinen arjessaan itsensä kokee.

Toisaalta monilla eläkeläisillä tällä hetkellä on velaton omistusasunto, jossa asuminen on verrattain edulllista. Monissa tavallisissa taloyhtiöissä (comunidad) kuukausittaiset asumisvastikkeet voivat olla melko alhaisia, usein muutamia kymmeniä euroja kuukaudessa. Mutta ne, joilla ei ole tätä turvaa, ovatkin sitten heikommassa asemassa. Etenkin suuremmissa kaupungeissa ja rannikoilla vuokrat ovat nousseet todella voimakkaasti viime vuosina.

Toisaalta vuokralaisten oikeudet Espanjassa ovat melko korkeat. Vaikka vuokrasopimus tehtäisiin esimerkiksi vain yhdeksi vuodeksi, niin laki antaa vuokralaiselle oikeuden jatkaa sopimusta enintään viiteen vuoteen saakka (seitsemään vuoteen, jos vuokranantaja on yritys). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sopimus uusiutuu vuosi kerrallaan vuokralaisen niin halutessa eikä omistaja voi tuona aikana irtisanoa sopimusta. Edes asunnon myyminen ei pura vuokrasopimusta.

Myös vuokrankorotuksia on rajoitettu tietyin ehdoin. Korotus on mahdollinen vain jos siitä on sovittu sopimuksessa ja viime vuosian korotuksia on rajoitettu myös erillisillä sääntelytoimilla.

Ja mikäli vuokrat jäävät maksamatta ja vuokralainen on virallisesti todettu ns. haavoittuvassa asemassa olevaksi, esimerkiksi pienituloinen yksinasuva eläkeläinen, niin vuokralaisen häätö ei Espanjassa ole yksinkertainen ja nopea prosessi. Tuomioistuin voi lykätä täytäntöönpanoa, jotta sosiaalipalvelut ehtivät arvioida tilanteen ja käytännössä prosessi voi kestää pitkälti yli vuoden, joissain tapauksissa pidempäänkin, jos lykkäyksiä myönnetään useita.

Käytännössä Espanjan järjestelmä tarkoittaa sitä, että vuokralaisella on usean vuoden ajaksi varsin vahva asumisturva. Toisaalta kohtuuhintaisia sosiaalisia vuokra-asuntoja on tarjolla vähän, ja niihin voi olla pitkät, jopa useiden vuosien jonot.

Yhä useampi yksinasuva eläkeläinen tukeutuu nykyään myös siihen vaihtoehtoon, että myy asuntonsa ns. nuda propiedad -sopimuksella. Tämä tarkoittaa sitä, että ostajalla ei ole oikeutta asuntoon ennen kuin sen haltija on kuollut. Nämä asunnot myydään yleensä merkittävästi markkinahintoja edullisemmin – ostaja saa tulevaisuudessa asunnon, jonka arvo on korkeampi kuin sen ostohinta ja myyjä saa käteistä ja sen myötä helpotusta loppuelämän kustannuksiin mutta kuitenkin säilyttäen oikeuden jatkaa asumista asunnossa kuolemaansa asti.

Ja vaikka aurinko ei maksa laskuja, se valaisee arkea monella tavalla. Leuto ilmasto, ulkona elettävä elämä ja vahva yhteisöllisyys luovat puitteet aktiiviselle ja sosiaaliselle vanhuudelle. Espanjassa eläkeläisyys ei useinkaan ole vetäytymistä, vaan näkyvä, osallistuva ja perheeseen kietoutuva elämänvaihe – sellainen, jossa arki jatkuu, mutta eri rytmissä.