Mikä Espanjassa ärsyttää… ulkomaalaisia…

Jokaisessa maassa on aina sellaisia asioita, jotka pomppaavat helposti ulkomaalaisen silmille ja joista ei välttämättä niin pidetä. Tai ainakin ne saattavat ärsyttää tai olla muuten vain outoja.

Esimerkiksi suomalainen hiljaisuus tuntuu usein espanjalaisten mielestä todella vaivaannuttavalta. Suomalaiselle se taas on täysin normaali tilanne. Ja se sama suomalainen puolestaan ihmettelee Espanjassa että miten kauhea meteli lähtee espanjalaisseureesta ravintolassa. Tuntuu, että kaikki vain puhuvat toistensa päälle.

Kumpikaan ei tietenkään ole toista parempi – tavat vain ovat niin erilaisia. 

Näitä esimerkkejä riittää varmasti ihan joka puolella.  Mutta mikä sitten ärsyttää ulkomaalaisia täällä Espanjassa? Vai ärsyttääkö mikään – saapuuhan tänne vuosittain miljoonia ulkomaalaisia matkailjoita eri puolilta maailmaa ja lisäksi lukuisat ulkomaalaiset ovat valinneet Espanjan asuinmaaksi, ihan vapaaehtoisesti.

1. espanjalaiset 

Yksi yleisimmistä valituksista etenkin matkailijoiden keskuudessa koskee yllättäen itse espanjalaisia. Miksi kaikki paikat ovat täynnä espanjalaisia? Rannalle ei mahdu kun se on täynnä espanjalaisia. Uima-altaallakin on niitä espanjalaisia. Ja ravintoloissa niitä vasta onkin. Ja ne ovat vielä niin äänekkäitä.

Toisaalta tämän kaiken ymmärtää sillä onhan Espanjassa paljon ihmisiä ja kaiken lisäksi espanjalaiset rakastavat reissata omassa maassaan. Joten heitä on varmasti joka kolkassa, myös matkailjoina. Ja usein myös suurina ja äänekkäinä joukkoina.

Monet matkailijat ilmeisesti unohtavat tulleensa nimenomaan Espanjaan – jossa tietenkin on… espanjalaisia.

2. paikallisten äänekkys 

Espanjalainen seurue ravintolan naapuripöydässä takaa taatusti sen ettei hetkeen tule hiljaista. Ja kun ravintola on täynnä noita espanjalaisia seurueita niin desibelitasot todennäköisesti ylittävät sallitut rajat. Asia, joka ei varmasti ole monien mieleen.

Mutta espanjalaiset eivät puhu äänekkäästi vain muita kiusatakseen, he vain sattuvat puhumaan paljon, yleensä yhtä aikaa ja melko kovalla volyymillä. Meteli kuuluu elämään eivätkä paikalliset siksi osaa ottaa huomioon ehkä muiden kansallisuuksien mahdollista rauhan ja hiljaisuuden tarvetta. Eivätkä he voi edes kuvitella että joku tuosta metelistä häiriintyisi.

Espanjalaisille ruokailu on nimittäin paljon muuta kuin pelkkä ateria. Se on sosiaalinen tapahtuma, jonka aikana vaihdetaan päivän, viikon tai kuukauden kuulumiset joten puhetta riittää. Meteliltä ei voi välttyä.

Espanjalaiset ovat myös luonteeltaan vähän sellaisia että he haluavat olla aina pääosassa. Tapaamiset ovat kuin pieniä näytelmiä, joissa se oma rooli vedetään täysillä. Ja kun ravintolassa on menossa samaan aikaa useampi tuollainen esitys niin ääntä luonnollisesti riitää. Espanjalaiset näyttävät myös tunteensa avoimesti -kun on hauskaa, niin se näkyy ja kuuluu. Kun potuttaa niin se näkyy ja kuuluu vielä paremmin.

Itse olen jo tottunut espanjalaiseen älämölöön ja esim. suomalaisten ravintoloiden hiljaisuus tuntuu usein vaivaannuttavalta mutta myönnän kyllä että itseäkin välillä ravintoloiden kova meteli ärsyttää. En kuule mitä muut puhuvat, en pysty keskittymään siihen mitä muut puhuvat ja aivot haluavat vain energy saving-tilaan.

3. Fyysisen tilan tarve

Tai ennemmin sen puute. Ulkomaalaisia monesti ahdistaa se että espanjalaiset änkeävät ihan viereen. Mutta espanjalaisia asia ei vaivaa pätkääkään. Täällä ollaan totuttu siihen että ihmisiä on paljon ja sopu antaa sijaa. Aina mahtuu yksi tai kaksi lisää 🙂

Elokuun ruuhkaisella rannalla ulkomaalaista alkaa puolenpäivän aikaan ahdistamaan kun espanjalaiset ovat heränneet ja saapuvat paikalle. Pyyhkeet levitetään aivan naapurin viereen, laitetaan aurinkovarjot, tuolit, kylmälaukut, lasten rantalelut ja kaikki muut mahdolliset härpäkkeet ja tehdään olo kotoisaksi. Samalla ulkomaalainen yrittää hivuttaa huomaamattomasti pyyheliinaansa vähän kauemmaksi. Kunnes toiselle puolelle saapuu samanlainen seurue – siinä vaiheessa ulkomaalainen todennäköisesti pakkaa tavaransa ja suuntaa hotellin uima-altaalle ja harmittelee kun niitä espanjalaisia on kaikkialla.

En kyllä itsekään nauti siitä että aina pitää tulla iholle mutta olen oppinut sietämään sitä. Oma fyysisen tilan tarpeeni on ehkä jotain suomalaisen ja espanjalaisen välistä – en hermostu vaikka jonossa takana tuleva hengittää niskaan mutta en kyllä halua tilanteessa olla yhtään pidempään kuin mitä on pakko.

4. huono palvelu

Huonoa palvelua ei tietenkään pidä sietää mutta välillä tulee mieleen, että oliko kyseessä sittenkään huono palvelu vai pelkästään väärinymmärrys tai erilainen käsitys esim. ajasta. Jostain syystä monet ulkomaalaiset odottavat että täällä asiat pelaavat pohjoiseurooppalaisella tehokkuudella ja jos tarjoilijalla tai kaupan kassalla kestääkin espanjalaisittain vähän pidempään niin ulkomaaalainen jo puhisee, ähisee tai poistuu paikalta protestina.

Fakta on kuitenkin se, että Espanjassa ei huutamisella, vaatimisella tai ylenkatseella saa asioita hoidettua. Ainakaan ulkomaalainen. Ei missään, ei koskaan. Tarvitaan diplomatiaa, pientä imartelua, ystävällinen ”por favor” niin asiat saa luistamaan paljon paremmin ja nopeammin.  

Tämä on asia joka itselle tarttui jo kyllä hyvin varhaisessa vaiheessa – kaunis hymy ja ystävällinen asenne vievät paljon pidemmälle ja paljon nopeammin.

5. epäselvät neuvot 

Espanjalaiset ovat sillä tavalla ”ylpeää” kansaa että he eivät ole kovinkaan helposti valmiita myöntämään tietämättämyyttään. Esim. matkailijoita saatetaan neuvoa johonkin suuntaan vaikka neuvoja ei olisi koskaan kuullutkaan koko paikasta. Tässä vaiheessa toinen paikallinen osaa kyllä eleistä ja sanavalinnoista päätellä, että tietääkö neuvoja todellakin tämän asian vai kannattaako kysyä vielä jonkun toisen mielipidettä.

Ulkomaalainen ei ehkä näitä vivahteita osaa tulkita samalla tavalla ja luottaa paikallisen sanaan. Ja valitettavan usein löytän tiensä ihan väärään paikkaan. Ja sekös ulkomaalaista ärsyttää. Ja kaikki on kuitenkin lähtenyt siitä että espanjalainen haluaa vain olla avuksi.

6. Paikallisten ajankäsitys ja suurpiirteisyys

Espanja on kuuluisa mañana-maa ja tuo huomista tarkoittava ajankohta ei välttämättä tarkoita huomista vaan lähitulevaisuutta. Eli jos hotellin vastaanotto kertoo sähkömiehen tulevan korjaamaan huoneessa olevan vian huomenaamulla niin harvemmin se sähkäri tulee paikalle sovittuna aikana – huoneeseen on siis turha jäädä odottamaan. Siellä saa odottaa hyvin pitkään ja sehän saa ulkomaalaisen hermostumaan. Pitää vain luottaa siihen, että asia kyllä hoituu, jossain vaiheessa. Ehkä iltapäivällä, ehkä myöhemmin. Mutta jossain vaiheessa.

Täällä elämä otetaan löysin rantein eikä turhilla jutuilla viitsitä rasittaa itseään. Tyypillinen esimerkki tästä suurpiirteisyydestä on esim. rakentamistapa: pistorasiat eivät välttämättä ole suorassa, hanat vuotavat, sähköjohdot saattavat roikkua, terassin kaadot ovat asuntoon päin, ikkunat vuotavat jne. Toki  lämmin ilmanala antaa mahdollisuuden siihen että jokaista repsottavaa ikkunaa ei tarvitse heti korjata. Talvella toki saattaa vähän vetää muttei se ole kuitenkaan mitään hengenvaarallista. 

Tämä on ehkä niitä ensimmäisiä asioita, joita Espanjassa asuessa on oppinut ymmärtämään ja hyväksymään, ehkä jopa ottamaan osaksi omaa elämää.

7. Liikennekulttuuri 

Espanjalaisten ajotaidot (tai niiden puute) aiheuttaa useasti turisteille harmaita hiuksia. Kukaan ei noudata stop-merkkiä, autoja pysäköideen kahteen riviin, liikenneympyröissä ajetaan miten satutaan, kukaan ei käytä vilkkua ja muutenkin autolla ajon periaatteena tuntuu olevan se, että päästään mahdollisimman nopeasti paikasta a paikkaan b. Vuokra-autolla liikkuva matkailija varmasti hermostuu joukossa helposti.

Toisaalta täällä Espanjassa paikalliset kuskit saavat myös matkailijoilta, etenkin jalankulkijoilta, kiitoksia. Täällä nimittäin suojatietä kunnioitetaan ihan eri tavalla kuin esim. Suomessa ja autot pysähtyvät aina jos joku on astumassa suojatielle. Autoilijat antavat kyllä liikenteessä sujuvasti tilaa kaistaa vaihtaville koska sujuva ja muut huomioiva liikenne on loppujen lopuksi kaikkien etu. Tästä voitaisiin ottaa mallia myös muualla!

8. Macho-kulttuuri

Niin huvittavaa kuin se onkin niin joitakin naispuolisia matkailijoita tuntuu häiritsevän espanjalaismiesten macho-asenne. Kun kävelet rakennustyömaan ohitse niin taatusti miehet viheltää ja huutelee guapa (upea, kaunis nainen)-huutoja. Espanjalainen ottaa nämä kohteliaisuutena vastaan mutta monet ulkomaalaiset näkevät moisesta macho-käyttäytymisestä punaista. Eihän naiselle nyt saa mitään kehuja antaa, saatikka että vieraat miehet huutelevat perään.  

Toki maailma muttuu ja nuoret espanjalaiset miehet eivät kyllä enää käyttäydy samalla tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Onko tämä hyvä vai huono asia – siitä voidaan olla montaa mieltä.

Täällä ollaan kuitenkin totuttu siihen, että naiset saavat ylimääräistä ”palvontaa” osakseen. Jokaisen espanjalaisen miehen sisällä elää pieni Don Juan eli vielä 80-vuotias papparainenkaan ei ole liian vanha heittääkseen pientä flirttiä. Toisaalta taas jokainen nainen on täällä ”guapa” eli upea, kaunis nainen – koosta tai ulkonäöstä huolimatta. Espanjalaiset eivät muutenkaan häpeile mitenkään kurvejaan vaan iäkkäämmätkin naiset kantavat rannalla ylpeästi pieniä bikineitään. Tai ottavat aurinkoa yläosattomissa, ikä tai koko ei todellakaan ole este. Ja kyllä, myös tuollainen tuntuu monia ulkomaalaisia häiritsevän.

9. Lapset 

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa niin joitakin matkailijoita ärsyttää kovasti jopa espanjalaiset lapset. Toki espanjalaiset lapset ovat eläväisiä ja monesti myös äänekkäitä eli varmasti joku heistä ärsyyntyy. Mutta uskallan kyllä sanoa että täällä lapset keskimäärin osaavat kyllä käyttäytyä paljon paremmin kuin monet ulkomaalaiset verrokkinsa.

Täällä lapset ovat tottuneet esim. käymään ravintoloissa pienestä pitäen ja osaavat syödä paikoillaan eivätkä tarvitse ipadia tai muuta virikettä ruokailuun.Pöydässä syödään ja keskustellaan mutta ruokailun jälkeen lapset toki yleensä painelevat touhuamaan keskenään ja silloin varmasti ääntä riittää. 

Lapset otetaan mukaan myös ravintolaillallisille – siis tarkoitan illallisille, jotka alkavat espanjalaisittan klo 21. Toki tämä saattaa häiritä, jos on ajatellut nauttia hiljaisesta ja romanttisesta illallisesta puolison kanssa. Mutta Espanjassa lapset ovat tärkeä osa elämää eikä heitä jätetä asioiden ulkopuolelle. Lapset kulkevat mukana kaikenlaisissa sosiaalisissa tapahtumissa ja kaikkiin aikoihin.

10. Siesta

Monissa paikoissa vietetään edelleen siestaa ja se tarkoittaa, että kaupat saattavat sulkea ovensa useammaksi tunniksi keskellä päivää. Tämä koskee monissa paikoissa jopa ruokakauppoja, ei siis pelkästään erikoisliikkeitä. Yleensä kaupat ovat avoinna klo 10-14.30 ja sitten siestan jälkeen uudelleen klo 17-21. Ja sehän ärsyttää matkailijaa jos on lähtenyt naapurikaupunkiin ostoksille ja sitten kaupat ovatkin kiinni.

Myös monet ravintolat laittavat ovensa kiinni lounasajan jälkeen ja avaavat uudelleen vasta illallisaikaan, usein tuossa klo 19.30 -20.00. Ja tämähän ei tietenkään ollenkaan sovi monien ulkomaalaisten ruoka-aikoihin. 

Toki on varmasti ärsyttävää, että maailma ei pyöri matkailjoiden toivoiden mukaisesti vaikka oltaisiin ns. turistialueella mutta valitettavasti se maassa maan tavalla tuntuu aina välillä unohtuvan myös joiltakin matkailijoilta. 

Onneksi kuitenkin suurin osa matkailijoista toki osaa arvostaa paikallisia ja heidän tapojaan. Vaikka jotkin piirteet voivat ärsyttää ulkomaalaisia, niin toisaalta juuri nämä erot tekevät Espanjasta niin ainutlaatuisen ja viehättävän paikan. Suurin osa matkailijoista palaa tänne uudestaan – ehkä juuri siksi, että Espanja ei yritä olla mitään muuta kuin oma itsensä.

Eikä tätä listausta tietenkään kannata ottaa ihan kirjaimellisesti sillä juttua on väritetty huumorilla. Mutta toki ne perustuvat ihan tosielämässä koettuihin tilanteihin eli näistä(kin) asioista ihmiset ovat valittaneet ihan tosissaan.