Kun baari on olohuone

Suomessa työpäivän jälkeen kiiruhdetaan nopeasti kotiin tai kuntosalille, kaiken pitää olla suunniteltua, aikataulutettua ja tehokasta. Arki-iltana baareissa notkuvat lähinnä “ammattilaiset” tai opiskelijat. Ja samaan aikaan täällä Espanjassa baarit täyttyvät työssäkäyvistä, keski-ikäisistä perheenisistä ja -äideistä — eikä siinä ole mitään outoa.

Tämä on varmasti yksi niitä asioita joista moni ulkopuolinen hämmentyy täällä Espanjassa – miten aikuiset, työssäkävijät, perheelliset, nelikymppiset tai kuusikymppiset – istuvat baareissa ja juhlivat lähes samaan tapaan kuin suomalaiset opiskelijat vapun alla – toki eri energialla ja tarkoituksella.

Ja se on paikallista kulttuuria.

Espanjalainen sosiaalinen elämä on rakennettu julkisille tiloille. Terassit, cerveceria-olutbaarit, pienet kulmakuppilat ja modernit drinkkibaarit ovat paikkoja, joissa elämä tapahtuu. Ulos mennään elämään – tapaamaan työkavereita, ystäviä, perheenjäseniä, jakamaan juoruja, purkamaan arkea, vaihtamaan mielipiteitä politiikasta tai jalkapallosta. Baari on espanjalaisen olohuone. Kun suomalainen kutsuu ystävät kotiin kylään, espanjalainen lähtee heidän kanssaan baariin. Koti on espanjalaiselle pelkästään lepäämistä varten.

On myös hauskaa miten sukupolvet sekoittuvat toisiinsa. Samalla terassilla saattaa istua nuorten opiskelijoiden joukko, useiden lapsiperheiden seurue, nuorten aikuisten työporukka, seurue viisikymppisiä pariskuntia ja eläkeläispari- kaikki levollisesti osa samaa maisemaa. Espanjassa juhliminen ei ole nuorten yksinoikeus, vaan elämän jatkumo – tapa olla osa kaupunkia, joka ei koskaan hiljene.

Eikä kyse ole siitä että espanjalaiset juhlisivat enemmän, vaan siitä, että he juhlistavat arkea eri tavalla. Iloa ei säästellä kesään tai lomakauteen, vaan sitä annostellaan pieninä annoksina pitkin arkea läpi vuoden.

Eivätkä aikusiet juhli siksi, että he yrittäisivät olla nuoria vaan siksi, että elämä on rakennettu yhdessäololle, ja tuo yhdessäolo sattuu usein tapahtumaan terasseilla ja baareissa, kaupungin sykkeessä.

Ja mikä parasta, kukaan ei tunnu potevan siitä huonoa omaatuntoa. On kuin täällä olisi kollektiivisesti päätetty, ettei jokaisen minuutin tarvitse olla tuottava – riittää, että se on miellyttävä. Elämä saa olla nautinto, ei suoritus.

Tätä kaikkea kuvaa yksi sana, el tardeo. Sosiaalinen ilmiö joka tarkoittaa iltapäivällä tapahtuvaa ulkonäkäymistä ja ajanviettoa. Koko jutun ydin on se, että ihmiset lähtevät ulos iltapäivällä (tarde) tapaamaan ystäviä, ehkä syömään tapaksia, juomaan viiniä tai olutta ja nauttimaan kaupunkielämästä & hyvästä seurasta. Tardeo arkisin voi tarkoittaa työpäivän jälkeen muutamia lasillisia työkavereiden tai ystävien kanssa, mutta lauantaisin se on etenkin keski-ikäisten suosimaa, rentoa & sosiaalista hengailua – ennen kuin nuoret valloittavat baarit. Se ei ole kännäämistä tai riehumista vaan sosiaalista liukumista pitkän lounaan, juomien, ystävien ja keskustelujen lomassa. Tapa venyttää päivän parasta aikaa: valoisaa, vilkasta ja energista hetkeä, jolloin kaikilla (meillä keski-ikäisillä) on vielä virtaa.

Tardeo tekee sosiaalisesta elämästä kevyempää ja myös terveellisempää kuin yön läpi jatkuneet juhlat, ja siinä piilee sen hyvinvointivaikutus: se antaa mahdollisuuden purkaa viikon paineet ajoissa, olla yhteydessä toisiin ja silti mennä kotiin järkevään aikaan. Tardeo on käytännössä espanjalainen resepti tasapainoon – juhlimista ilman krapulaa ja sosiaalisuutta ilman väsymystä.