Missä ovat Espanjan lapset?

Vuonna 2024 Espanjassa syntyi vain 318 000 lasta, historian vähiten tilastoinnin alusta, vuodesta 1941 lähtien. Samalla väestö vanhenee nopeasti, ja kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän. Luonnollinen väestönmuutos oli vuonna 2024 yli –116 000, mikä kuvastaa syntyneiden ja kuolleiden välistä ennätyksellistä eroa

Maassa eletään demografista kriisiä: syntyvyys on romahtanut, nuoret lykkäävät perheen perustamista yhä myöhäisemmäksi ja monilla alueilla väestö vähenee silminnähden.

1970-luvulla Espanjassa syntyi yli 650 000 lasta vuosittain (tuolloin espanjalaisia oli n. 38 miljoonaa), elettiin ns. babyboomin aikaa. Vielä 2000-luvun puolivälissäkin syntyneitä oli selvästi yli 400 000 vuodessa (espanjalaisia oli tuolloin n. 44 miljoonaa). Mutta nyt maassa on asukkaita lähes 50 miljoonaa mutta lapsia syntyy entistä vähemmän. Miten tähän on tultu, mitä tämä muutos tarkoittaa ja mitä seurauksia on tällä kaikella.

Taustalla on tietysti lukuisia tekijöitä mutta yksi merkittävimmistä lienee taloudellinen epävarmuus ja nuorten heikko työllisyystilanne. Nuorisotyöttömyys on pitkään ollut yksi Espanjan isoista ongelmista (yli 30 % vuonna 2024 nuorilla 16–24 v.) ja siihen kun lisätään vielä epävakaat työsuhteet (määräaikaiset sopimukset ja matalat palkat) niin on selvää että olosuhteet eivät juurikaan kannusta nuoria perheen perustamiseen. Pitkät työpäivät, joustamattomat työolot ja kalliit asunnot tekevät myös perheen perustamisesta haastavaa.

Ja varmasti syytä on myös arvojen ja elämäntapojen muutoksessa. Ihmiset priorisoivat yhä enemmän vapautta, matkustamista, uraa ja rahaa. Perhe ei valitettavasti ole enää asia, jota halutaan välttämättä tavoitella. Ja sillä on seurauksensa.

Espanjan tilastokeskuksen mukaan maan kokonaishedelmällisyysluku on nykyään 1,19 lasta per nainen, yksi koko maailman matalimmista. Espanjalaiset naiset hankkivat lapsia entistä myöhemmin -ensisynnyttäjien keski-ikä lähestyy jo 33 vuotta. Tämä taas omalta osaltaan kasvattaa lapsettomuuden todennäköisyyttä ja luonnollisesti myös alentaa toista lasta koskevaa todennäköisyyttä. Perhekoot pienenevät auttamattomasti.

Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa? Ensinnäkin pieni syntyvyys merkitsee pienempiä tulevia ikäluokkia jotka eivät todennäköisesti riitä rahoittamaan eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmää nykyisellä laajuudella. Tästä on valitettavasti merkkejä jo tällä hetkellä. Toiseksi, koska luonnollinen väestönkasvu on negatiivista, väestön lisäys perustuu maahanmuutolle niin tämä muuttaa pitkällä aikavälillä väestön etnistä, kulttuurista ja sosioekonomista rakennetta. Perinteinen espanjalainen perhe on ison muutoksen edessä.

Espanjalaiset, siis syntyperäisesti espanjalaiset, ovat tasaiseen tahtiin vähenemässä. Samaan aikaan maan väkiluku kuitenkin nousee tasaisesti – vuodesta 2000 on väkiluku noussut n. 8.5 miljoonalla. Jo nyt tilastoissa näkyy selkeä jakolinja syntyperäisten ja ulkomaalaistaustaisten välillä: noin joka kolmas Espanjassa syntynyt vauva on ulkomaalaistaustaisen äidin lapsi. Ja samaan aikaan ns. kantaväestön syntyvyys on laskenut yli 25 % viimeisen vuosikymmenen aikana.

Myös meidän perhe on tyypillinen esimerkki tästä muutoksesta. Ensimmäinen ja ainoa lapsi syntyi kun 35-vuotiaalle, ulkomaalaiselle äidille.

Toki täytyy myöntää että omassa lähipiirissä olemme onneksi vielä harvinaisuus ja suurimmalla osaalla tuttavaperheistä on useampia lapsia. Myös tyttären lähes kaikilla ystävillä on sisaruksia, monilla useampia.

Mutta fakta taitaa olla se, että Espanja ja espanjalainen perhe tulee muuttumaan. Tuota muutosta on enää vaikea ehkäistä vaikka haluttaisiin. Syntyvyyden nostaminen on äärimmäisen hidasta ja nykyisillä olosuhteilla lähes mahdotonta sillä se vaatisi vuosikymmenten johdonmukaista politiikkaa. Ja sitä ei täällä valitettavasti ole tarjolla. Ilman huomattavia investointeja perhepolitiikkaan, syntyvyys ei ikinä käänny nousuun.

Tällä kehityksellä on myös syvällisiä kulttuurisia seurauksia. Espanjassa perinteisesti perhe on ollut kaiken ydin, tuki ja turva. Kun lapsia syntyy vähemmän, perheissä on vähemmän jälkeläisiä huolehtimassa vanhemmista ja perinteiset sukupolvien väliset tukiverkostot heikkenevät. Kun perheen rooli sosiaalisena turvaverkkona pienenee niin yhä useammat joutuvat turvautumaan julkisiin palveluihin. Ja mitä todennäköisimmin Espanjan talous ei pysty kattamaan lisääntyvää kysyntää sillä infrastuktuuri on tehty aivan toisenlaiselle pohjalle.

Demografinen laskusuhdanne ei siis ole pelkästään tulevaisuuden uhkakuva – se on jo täyttä todellisuutta. Espanjan lapset ovat harvemmassa kuin koskaan, ja tämä muuttaa paitsi perheitä myös koko yhteiskunnan rakennetta ja arkea.