Elämä on tässä ja nyt

Kuinta monta kertaa on tullut sanottua ne kuuluisat sanat: ”Sitten kun…”.

Tiedäthän, sitten kun alkaa loma. Sitten kun on kesä. Sitten kun saa opinnot hoidettua. Sitten kun saan hyvän työpaikan. Sitten kun lapset kasvavat. Sitten kun elämä rauhoittuu. Sitten kun pääsee eläkkeelle. Sitten kun…

Valitettavasti monilla ihmisillä on tapana elää tuossa jatkuvassa odotuksessa. Vaikka elämä olisi tässä ja nyt. Mutta arjen, kiireen, velvollisuuksien ja suunnitelmien keskellä sitä vain helposti unohtaa sen yksinkertaisen mutta perustavanlaatuisen totuuden että tämä hetki, se ei tule enää takaisin.

Elämä on lyhyt ja hetkiä ei ole tarjolla rajattomasti.

Monesti käy niin että kun joutuu kohtaamaan elämän rajallisuuden, niin se vasta herättää näkemään elämän ja asiat toisin. Yhtäkkiä valkenee se kuinka haurasta ja arvaamatonta kaikki on. Näissä hetkissä moni kokee tarvittavan pysähdyksen – alamme miettiä, mihin oikeasti haluamme aikaamme ja energiaamme käyttää ja mikä on oikeasti tärkää.

Mutta pitäisikö näitä hetkiä alkaa arvostamaan jo aikaisemmin eikä vasta sitten kun jotain tapahtuu.

Aivan liian moni elää elämäänsä kuin se olisi harjoittelukierros – aivan kuin oikea elämä alkaisi vasta myöhemmin. Ehkä lomalla, ehkä kesällä, ehkä eläkkeellä tai sitten kun lapset ovat isompia tai tai asiat rauhoittuvat. Sitä kuuluisaa sitku-elämää.

Mutta entäpä jos se oikea elämänkin jo meneillään ja me vain kuljemme sen ohi? Ei tule enää toista mahdollisuutta.

Meille opetetaan usein pienestä pitäen että pitää tehdä töitä tulevaisuuden eteen. Ensin pitää opiskella hyvä ammatti, säästää, tehdä töitä, maksaa asuntolainaa ja sijoittaa eläkepäiviin. Toki tuo kaikki on tärkeää. Mutta ongelma syntyy silloin kun tulevaisuuden odottaminen vie huomion nykyhetkestä. Voi nimittäin olla että sitä tulevaisuutta ei tulekaan tai että se onkin hyvin toisenlainen kuin mitä on suunnitellut. Elämä on täynnä yllätyksiä ja vakavat sairaudet yllättävät yhä nuorempia.

Ja rankka totuus on se että kaikki eivät saa koskaan edes kokea niitä eläkepäiviä. Tai eläkepäivät eivät olekaan ehkä sellaisia kuin olisi kuvitellut. Elämä ei ole aina reilua eikä se seuraa ennalta suunniteltua käsikirjoitusta.

Kun odottaa kovasti jotain tulevaa niin nykyhetki lipuu ohi huomaamatta. Ja ehkä lopulta käy niin että odottaessa missaa koko elämän. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat, vuodet vierivät ja yhtäkkiä huomaa että emme oikeastaan koskaan olleet läsnä omassa elämässämme. Olimme paikalla mutta emme läsnä.

Lopulta ei ehkä kaduta se, mitä jäi tekemättä, vaan se, mitä jäi kokematta.

Moni kuvittelee että onnellisuus löytyy suurista ja mullistavista hetkistä mutta todellisuudessa se syntyy usein aika pienistä ja tavallista asioista. Nuo hetket eivät maksa välttämättä mitään eivätkä jää historiaan, mutta juuri ne tekevät elämästä elämisen arvoisen.

Onnellisuus ei löydy yhdestä hetkestä tai saavutuksesta vaan tavasta jolla elämme jokapäivästä elämää.

Elämä ei ole koko ajan helppoa, siihen kuuluu välillä vaikeuksia, kipua ja myös menetyksiä. Mutta juuri siksi jokainen hyvä hetki on niin arvokas. Ja läsnäolo auttaa meitä huomaamaan nämä hetket. Se tarkoittaa, että keskittyy siihen, mitä tekee juuri nyt – olipa sitten kyse keskustelusta läheisen kanssa, kävelystä luonnossa tai ihan vain jostain arkisesta askareesta. Aivan liian usein kiire,tylsyys tai vaikeudet vievät meidät pois tästä hetkestä koska emme osaa pysähtyä ja keskittyä siihen, mitä on.

Tämä ei tarkoita että pitäisi heittää kaikki vastuut tuuleen ja elää kuin huomista ei olisi vaan se tarkoittaa tasapainoa. Ei elämää voi varastoida tulevaisuutta varten vaan se tapahtuu nyt.

Jos elää koko elämänsä tulevaa varten niin saattaa jonain päivänä huomata että on koko ajan ollut matkalla jonnekin mutta ei koskaan päässyt perille.

Elämä ei ala sitten kun. Se on alkanut ja tapahtuu nyt – tässä hetkessä, tässä päivässä. Jokainen sydämenlyönti on muistutus siitä että olemme yhä täällä. Ainakin vielä hetken aikaa. Käytä se aika viisaasti.