Espanjaan liitetään yleisesti ns. mañana-kulttuuri eikä sillä välttämättä tarkoiteta mitään positiivista. Espanjalaiset eivät kuitenkaan koe asiaa samalla tavalla sillä espanjalaisilla ei yleensä koskaan ole niin kiire etteikö asia voisi odottaa huomiseen. Aina on olemassa mañana, huominen, jolloin voi jatkaa hommia. Maailma jatkaa pyörimistään ja hommat tulee hoidettua vaikka asiat eivät aina luistaisikaan ihan sovitussa minuuttiaikataulussa.

Sana mañana tarkoittaa kirjaimellisesti huomista, mutta käytännössä se viittaa laajempaan asenteeseen: asiat eivät ole niin kiireellisiä, vaan ne voidaan hoitaa myöhemmin – ehkä huomenna, ehkä ensi viikolla. Mañana tavallaan tarkoittaa lähitulevaisuutta. Jotain epämääräistä. Ei ainakaan tänään, ehkä huomenna mutta ei välttämättä silloinkaan. Ehkä kuitenkin ensi viikolla tai ainakin jossain vaiheeessa.
Tähän ei voi Espanjassa asuessa olla tottumatta – mikään harvemmin tapahtuu mañana.

Käytännössä mañana voi näky monella tapaa. Käytännössä lähes kaikki aikataulut joustavat eikä mikään yleensä ala minuutilleen silloin kun on etukäteen ilmoitettu. Jos sinut on siis kutsuttu vaikka lounaalle klo 14 niin paikalle on turha kirmata vielä tuossa vaiheessa sillä kaikki on vielä kesken ja ketään ei ole ole paikalla. Ei välttämättä edes isäntä itse.
Kotiin soitettu putkimies ilmoittaa tulevansa paikalle mañana por la tarde mutta käytännössä häntä on turha silloin odottaa paikalle. Hän voi ilmestyä jossain vaiheessa, joko klo 14 tai klo 20 tai ei ilmesty ollenkaan sillä mitä todennäköisemmin eteen on tullut jotain muuta tärkeämpää tai kiireellisempää joten hän tulee sitten kun ehtii. Aurinkopaneelien korjaaja ilmoittaa tulevansa ensi viikolla mutta häntä ei ole näkynyt vielä 2 kuukautta myöhemmin. Lukuisista lupauksista huolimatta.
Mañana vaikuttaa myös julkisella puolella – byrokratia vie aikaa ja virastokäynnit vaativat kärsivällisyyttä. Harva asia hoituu tai edes etenee yhdellä käynnillä. Kun viraston työntekijä sanoo että ”tämä hoituu huomenna”, se voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa maanantaista joulukuuun.

Espanalaisilla ei tunnu olevan koskaan kiire ja aika käsitys on varsin joustava – kaikesta huolimatta tärkeät työt tulevat tehdyiksi ja ne vähemmän tärkeät hoituvat jossain vaiheessa ajan kanssa.
Kiire ei ole muodikasta Espanjassa. Täällä ei ole muodikasta viilettää kadulla kahvimuki ja sämpylä kädessä, saatikka että niitä nauttisi niitä kävellen. Ikinä ei pitäisi olla niin kiire etteikö ehtisi istua hetkeksi alas niitä nauttimaan.
Mañana-asenne liittyy vahvasti espanjalaiseen elämäntapaan jossa korostuu ihmisten kyky nauttia hetkestä. Sekä tietysti sosiaalisuus, joka ajaa monissa tilanteissa kiireen edelle. Ikinä ei pitäisi olla niin kiire etteikö ehtisi hetken rupatella naapurin, kaupan myyjän, postinjakajan, kollegan, ystävän tai asiakkaan kanssa.
Mistä tämä sitten juontaa? Ehkäpä historia, ilmasto ja kulttuuriset arvot ovat muovanneet sen: kuumassa säässä ei ole ollut järkevää juosta paikasta toiseen kello kaulassa. Asiat järjestyvät – eivät ehkä tänään, eivätkä huomenna mutta jossain vaiheessa.

Mañana-kulttuuri ei missään nimessä tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan toisenlaista ajattelutapaa: asiat tulevat kyllä hoidetuiksi, mutta omassa tahdissaan. Se haastaa pohtimaan, tarvitseeko kaiken tapahtua aina heti – vai voisiko välillä antaa elämän virrata hieman hitaammin.
Kun hyväksyy sen tosiasian se että kaikki ei tapahdu heti ja nyt, niin elämä saattaa muuttua astetta rennommaksi.
