Kesä 2025 on nyt saatu pakettiin ja olemme palanneet takaisin kotiin ja huomenna alkaa arki. Takana on kyllä mahtava kesä – hienoja reissuja ja upeita hetkiä.
Kesän 2025 viimeinen reissu suuntautui tänä vuonna Italiaan – ensin Roomaan ja sieltä Sardinian saarelle. Roomassa olimme käyneet viimeksi 8 vuotta sitten ja tyttärellä oli vain jotain muistoja tuosta reissusta joten hänen toiveestaan palasimme kaupunkiin.
Rooma lunasti toiveet ja nyt on muistoja pitkäksi aikaa.
Itselleni reissu oli jo viides ja puolisokin on käynyt kaupungissa useamman kerran eli nähtävyydet sinänsä olivat jo tuttuja mutta siitä huolimatta Rooma on kaupunki, jonne palaa aina mielellään. Kaupunki on yksinkertaisesti niin upea. Ja joka kerta yhtä hämmästyttävä. Harvassa kaupungissa historia näkyy niin vahvasti joka puolella.
Koko kaupunki hengittää historiaa.. Melkein sama että minnepäin katseensa suuntaa niin aina on jotain upeaa nähtävää. Roomassa ei tarvitse astua museoon nähdäkseen taidetta ja historiaa – sitä on kaikkialla. Suihkulähteet, kirkkojen sisätilat, aukiot, patsaat, rakennukset – kaikki kertovat vuosisatojen kultturiperinnöstä.
Kaikista upeista historiallisista nähtävyyksistään huolimatta Roomassa parasta on tunnelma. Rooma on kaupunki jossa voi kävellä tuntikausia ilman sen kummempaa suunnitelmaa, vain nauttien tunnelmasta. Ja melkeinpä jokaisen kulman takaa avautuu jotain kaunista ja historiallista, taikka sitten aukio täynnä elämää.
Roomaan ei voi olla rakastumatta.
Ensimmäisen päivän kohokohta oli auringonlasku Colosseumin luona. Istuimme kivimuurilla tuntikausia nauttien tunnelmasta ja katselimme miten ilta laskeutuu Colosseumin muureille, kuten on tapahtunut jo tuhansien vuosien ajan. Tuntuu ihan uskomattomalta.
Luonnollisesti päivien aikana kiersimme kaikki tunnetut nähtävyydet. Vatikaanin museo on aina yhtä vaikuttava ja siellä olisi saanut kulutettua koko päivän. Tuntui, että jokaiseeen nurkkaan olisi voinut pysähtyä ihmettelemään.
Harmi vain että sisääpääsy ei ole mahdollista toista kertaa eli jossain vaiheessa nälkä pakottaa lähtemään eikä takaisin ole enää tulemista.
Onneksi Rooma on täynnä upeaa taidetta, joita pääsee ihailemaan ilman sisäänpääsymaksuja.
Roomassa luonnollisesti söimme hyvin – pizzaa, pastaa ja jäätelöä vuorotellen 🙂 Eikä yhtään huonoa annosta tullut vastaan. Kaiken lisäksi Rooma yllätti hintatasollaan – kaupunki ei selvästi ole hinnoitellut vielä itseään liian kalliiksi kuten monille suurille kaupungeille on tapahtunut viime vuosien aikana.
Onneksi päivien aikana tuli myös kulutettua paljon sillä Roomassa tulee käveltyä. Ja paljon. Kaupunki on siitä kiva että siellä pystyy tarvittaessa liikkuumaan ihan vain kävellen ja se onkin paras tapa nähdä kaupunkia.
Ja pisteet myös siitä että kaupungissa ei tarvitse lutrata pulloveden kanssa vaan hanavesi on juotavaa ja kaupunki täynnä vesilähteitä missä sai pullon täytettyä raikkaalla vedellä ihan ilmaiseksi.
Kaiken kaikkiaan Rooma oli positiivinen yllätys. Siisti, organisoitu ja myös turvallisen oloinen. Paikoitellen palvelu oli ehkä sellaista tyypillistä italialaista- hidasta ja huonoa. Mutta sekään ei saanut lomafiilistä negatiiviseksi.
3.5 päivää oli kuitenkin ihan riittävästi kaupunkielämää.
Loppulomaksi lensimme Sardinian saarelle rentoutumaan.
Sardinia oli meille uusi tuttavuus ja reissuun lähdettiin aika avoimin mielin. Kukaan tutuistakaan ei ollut käynyt saarella vaikka se onkin viime vuosina ollut todella suosittu lomakohde espanjalaisten keskuudessa sillä saaren kolmelle lentokentälle pääsee nopeasti ja melko edullisesti täältä Madridista.
Saari on todella iso (pituus 270 km ja leveys keskiosasta melkein 150 km) ja liikkuminen on melko hidasta(johtuen vuoristoista ja pienistä, melko huonokuntoisista teistä) joten etukäteen piti miettiä että mitä lomalla haluaa nähdä, tehdä ja kokea. Saaren kiertämiseen kokonaisuudessaan pitäisi varata vähintään kaksi viikkoa eikä meillä ollut kuin 6 päivää.
Päädyimme viettämään ensimmäiset kolme päivää itärannikolla, loput kolme päivää luoteisrannikon Algheron kaupungissa. Tämä oli hyvä yhdistelmä.
Meillä oli auto vuokrattuna koko loman ajaksi koska ilman kulkuvälinettä ei saaresta saisi mitään irti.
Sardinia on ehdottomasti yksi Välimeren kiehtovimmista saarista – tavallaan villi, aika koskematon ja silti todella monipuolinen. Ja siinä mielessä vielä ainutlaatuinen että se on pysynyt syrjässä mantereen kiirestä ja massaturismin aallosta. Sen maisemissa ja tunnelmassa on jotain alkuperäistä, joka muistuttaa Välimerestä joskus 80-luvulla.
Alkuperäisyydestä ja paikallisuudesta pääsimme nauttimaan ensimmäisten päivien ajan jolloin majoittauduimme Orosein alueella itärannikolla. Tämä seutu on yksi vaikuttavimmista rantakohteista koko saarella sillä seudulla jylhät kalkkikivikalliot kohtaavat turkoosin veden ja monet rannoista on saavutettavissa vain veneellä tai pitkin patikkapolkuja.
Me valitsimme veneen.
Sardiniassa on nimittäin mahdollista vuokrata oma pieni moottorivene, jolla pääsee näppärästi suuntaamaan saaren kuuluisille rannoille sekä ihailemaan noita kertakaikkiaan upeita maisemia. Sekä tietysti pulikoimaan kirkkaissa turkoosinsinisissä vesissä. Ehdottomasti suositeltava kokemus!
Me vuokrasimme veneen etukäteen netin kautta ja sen päivävuokra oli 250 € + bensat (meillä meni n. 45 €). Hinta tuntuu korkealta mutta oli ehdottomasti jokaisen euron arvoinen – ehdottomasti koko loman ikimuistoisin päivä.
Me vuokrasimme veneen Cala Gononen kylästä ja sieltä käsin ajelimme etelään kohti melkeinpä 40 km suuntaansa eri poukamissa pysähdellen. Juuri silloin ja juuri siellä missä itse halusimme. Venefirmalta sai mukaan kylmälaukun ja kaupasta haimme eväät ja juomat päivän ajaksi.
Toki rannoille pääsee erilaisten retkienkin mukana tai vuokraamalla veneen, jossa on kuljettaja mukana. Mutta tuo oma vene oli kyllä ehdoton kokemus eikä veneen vuokraamiseen tarvita mitään lupia, lisenssejä eikä edes aikaisempaa kokemusta.
Loman viimeisen osan vietimme sitten luoteisrannikolla, Algheron kaupungissa, joka tarjosi aivan toisenlaista tunnelmaa. Kaupunki oli isompi, vilkkaampi ja selvästi enemmän matkailukohde vaikka suuret hotellit puuttuivatkin käytännössä kokonaan. Mutta pienempiä oli sitten senkin edestä.
Rannat eivät ole yhtä upeita kuin itärannikolla mutta toisalta kaupungista löytyy kyllä pitkä, vaalea ja hienohiekkainen ranta Maria Pia. Me valitsimmekin majoituspaikan aivan tuon rannan tuntumasta eli pääsimme rannalle kätevästi muutamassa minuutissa kävellen mäntymetsän läpi.
Rannat olivat vielä näin elo-syyskuun vaihteessakin aika ruuhkausia, toki syyskuun 1.päivästä lähtien hieman vähemmän. Mutta voin vain kuvitella että miten ruuhkaisia ne ovatkaan heinä-elokuussa kun kansainvälisten lomailjoiden lisäksi paikalla on valtava määrä italialaisia.
Algheron kaupunki on siitä mielenkiintoinen että se oli vuosisatojen ajan Espanjan (Katalonian) hallinnassa. Tämä näkyy jossain määrin edelleen mm. paikallisessa murteessa, kaupungin arkkitehtuurissa, monissa perinteissä sekä paikallisessa keittiössä, joka sekoittaa sardinialaista kulttuuria ja espanjalaisia elementtejä.
Algheron sydän on ehdottomasti upea vanhakaupunki, joka on täynnä tunnelmaa. Kapeita kujia, kauppoja, kahviloita, jäätelöbaareja, ravintoloita sekä matkailijoita.
Vaikka vanhakaupunki oli upea ja satama & rantakatu tunnelmallinen niin siitä huolimatta Alghero tuntui omaan makuun vähän turhan turistimaiselta. Jotain jäi puuttumaan.
Kaiken kaikkiaan loma oli kuitenkin onnistunut. Juuri sopiva yhdistelmä kaupunki- ja rantalomaa, kulttuuria ja rentoutumista. Rooma oli mahtava, kuten aina. Myös Sardinia yllätti myös ihan positiviisesti – se oli pääosin aito, lämmin ja ajaton. Rannat kauniita ja vesi kertakaikkiaan puhdasta & kirkasta. Ja näin loppukesästä myös ihana lämpimiä.
Sardiniaan voisin kuvitella palaavani jossain vaiheessa uudelleen sillä nähtävää jäi vielä valtavasti.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 