Täällä Espanjassa rippijuhla, espanjalaisittain La Primera Comunión eli ensimmäinen ehtoollinen on aika erilainen tapahtuma kuin ripillepäääsy Suomessa. Johtuen ennen kaikkea siitä että ollaan katolisessa maassa eli uskonto & perinteet tuovat juhlaan omat juttunsa.
Isoin ero on ensinnäkin se, että La Primera Comunión-juhlaa vietetään siinä vaiheessa kun lapset ovat n. 9-10 vuotiaita. Eikä rippikoulua voi kuitata millään 10 päivän leirillä kuten Suomessa sillä rippikouluprosessi on pitkä prosessi, joka aloitetaan jo yleensä 6-7 vuoden iässä.
Katekeesikoulun kesto vaihtelee hieman eri alueilla mutta yleensä se vie 2-3 vuotta. Näiden vuosien aikana vanhemmille on omat tuntinsa, lapsille omansa ja sitten on vielä tapaamisia, joihin pitää vanhempien osallistua lapsen kanssa. Lisäksi on suotavaa että rippikouluaikana käydään myös säännöllisesti perhemessuissa.
Kun katekeesikoulu on saatu päätökseen, on vuorossa kohokohta eli La Primera Comunión eli ensimmäinen ehtoollinen, joka on yleensä lauantai- tai sunnuntaimessun yhteydessä. Suosituin ajankohta on yleensä toukokuu.
Kirkon jälkeen tietysti juhlitaan ja kun Espanjassa ollaan niin juhlat otetaan ”tosissaan” eli kyseessä ei todellakaan ole mikään pieni kahvittelu kotona lähisuvun kanssa vaan juhliin satsastaan todella paljon rahaa. Paikkana on usein ravintola tai joku muu juhlatila sillä vieraita voi olla jopa satoja-riippuen sukujen koosta ja ystävien määrästä. Rippijuhlissa ei kitsastella – ruoka on vakava asia espanjalaisille.
Primera Comunión-juhlaan tytöt pukeutuvat valkoisiin, morsiusmekkoja muistuttaviin pukuihin ja pojat usein joko pukuun tai sinivalkoiseen merimies-asuun.
Espanjassa juhlien tärkein ohjelma on aina syöminen eli ruokatarjoiluun panostetaan valtavasti. Silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä. Yleensä juhla aloitetaan erilaisilla alkupaloilla – tarjolla on esim. laadukasta ilmakuivattua jamon-kinkkua, erilaisia juustoja, empanada-suolaisia pikkupiirakoita ja muuta pientä purtavaa.
Ja sen jälkeen on sitten monesti tarjolla vielä ihan kolmen ruokalajin ateria pöytiin tarjoiltuna. Ja tietysti vapaa baari.
Lapsille on yleensä erilaista ohjelmaa, esim. pomppulinna ja kasvomaalausta, lapsia leikittämään hankitaan animaattoreita jotta vanhemmat saavat syödä ja seurustella rauhassa. Paikalla saattaa olla myös elävää musiikkia.
Jokainen perhe tietysti järjestää juhlat omien resurssiensa mukaan mutta yleistä kyllä on että niihin panostetaan paljon, jopa useita tuhansia euroja. Voisi sanoa että juhlat ovat kuin häät mutta vain aavistuksen pienemmässä mittakaavassa.
Meidän perheessä ei ole vietetty La Primera Comuniónia koska tytär ei käynyt rippikoulua eikä häntä ole myöskään kastettu. Olemme siis ei-niin-tyypillinen espanjalainen perhe. Katolisen kirkon perinteet eivät näy mitenkään meidän perheen elämässä. Puoliso on myös kasvanut ei-niin-tyypillisessä espanjalaisessa perheessä, jossa uskonto ei ole ollut mitenkään osa elämää eli meidän perheen valinta oli myös lähisuvulle täysin normaali.
Toki monissa La Primera Comunión-juhlissa on tullut vuosien aikana käytyä eli tytär on kyllä päässyt näkemään ja kokemaan niitä monen monta kertaa. Mutta koskaan hän ei ole kysellyt että miksi hän ei niitä juhlinut. Ei edes silloin kun monet ikätoverit juhlivat omia juhliaan.
Itse asiassa tytär on harkinnut rippikoulun käymistä Suomessa. En tiedä että mistä idea on lähtenyt mutta veikkaisin että ajatuksena on muihin oman ikäisiiin tutustuminen Suomessa. Hän ei siis edes halua minnekään ulkosuomalaisten rippileirille vaan ihan normaalille rippileirille meidän ”kaupungissa” eli Porissa.
Mitään päätöstä hän ei ole vielä tehnyt mutta asia on ilmeisesti ihan vakavassa harkinnassa. Kesän Suomi-reissulla pitänee käydä vähän haastattelemassa että mitä olisi tarjolla kesälle 2026 ja ennen kaikkea kiinnostaa että minkälaisia oppeja ja arvoja luterilainen kirkko opettaa näin eriskummallisina aikoina. Omasta rippikoulukesästä kun on ehtinyt vierähtää jo melkoinen tovi…
ratsastusrippileiri vuosimallia 1991
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 