Valtaosa ulkomaalaisista ei ole välttämättä kuullutkaan alueesta nimeltä Soria sillä tämä alue on niitä seutuja, jonne matkailijat harvoin eksyvät Espanjassa. Eivät edes espanjalaiset matkailijat.
Paikka, joka on kaukana kaikesta, keskellä ei mitään.
Soria sijaitsee keskisessä Espanjassa, Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen itäosassa. Maakunnan pinta-ala on reilut 10 000 km2 mutta asukkaita on alle 90 000 eli väestöntiheys on koko Espanjan alhaisin, vain 8.6 asukasta/km2.
Maakunnan alueella on yhteensä 183 kuntaa (kaupunkia/kylää), joista n. puolet on alle 100 asukkaan kyliä. Maakunnan pääkaupungissa Soriassa, asuu n. 40 % koko maakunnan väestössä, muualla väkeä on siis todella harvakseltaan.
Soria on lähes täydellinen vastakohta suurkaupunki Madridille, jonka väestöntiheys on yli yli 800 asukasta / km2. Eli jos suurkaupungin kiire, ruuhkat ja ihmispaljous ahdistaa niin silloin Soria on loistava paikka asua. Tai vierailla. Tämä on Espanjaa alkuperäisimmillään – puro y duro.
Sorian historia on varsin mielenkiintoinen sillä alueen hallinnasta on historian aikana taisteltu useaan otteeseen ja jälkensä ovat jättäneet niin roomalaiset kuin arabit. Alue tunnetaankin erityisesti vanhoista linnoista, vartiotorneista, kirkoista ja luostareista. Iso osa niistä on jo raunioina mutta osassa on säilynyt paremmin ja jotkut kunnostettu jopa matkailukäyttöön.
Meille Soria on kuitenkin tärkeä vähän eri syistä. Siellä on meidän ”pueblo” eli kylä.
Espanjassahan monet vanhemmat sukupolvet ovat kotoisin jostain pienestä kylästä, pueblosta. Joko he tai ainakin heidän vanhempansa, isovanhempansa ja isoisovanhempana. Kaupungistumisesta huolimatta monilla on edelleen tiiviit suhteet noihin vanhoihin kotiseutuihin ja jopa nuoremmat ihmiset suuntaavat lomillaan takaisin puebloon. Se on ikäänkuin turvapaikka- paikka, jossa on todennäköisesti vietetty lapsuuden kesät & lomat ja jonne edelleen palataan aina kun on mahdollisuus.
Ja meillä puolison isänpuoleinen suku lähtöisin Soriasta. Juuret johtavat pienen pieneen kylään joka on ihan kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Lähimpään kauppaan ajaa n. 40 minuuttia, maakunnan pääkaupunkiin tunnin verran, Madridiin matkaa on reilut pari tuntia.
Kyseessä on hyvin tyypillinen Sorian maaseudun kylä. Samanlaisia on alueella kymmeniä, jos ei jopa satoja. Ja kaikilla samanlainen historia eli asukkaat ovat vuosikymmenien aikana vähitellen muuttaneet isompiin kyliin tai kaupunkeihin. Jäljelle jääneet ovat jo hyvin iäkkäitä. Näillä seuduilla voi todellakin tuntea ajan pysähtyneen.
Kylä on yksi koko Espanjan ”vanhimpia”, jos asukkaiden keski-ikä huomioidaan. Viimeisimpien tilastojen mukaan asukkaita kylässä on nykyään enää 8 ja heidän keski-ikänsä lähempänä 80 vuotta. Viimeinen ”lapsi” tähän kylään syntyi n.50 vuotta sitten.
Parhaimpina päivinä 1920-luvulla asukkaita on ollut lähes 400 mutta siitä vähitellen määrä on sitten pienentynyt. Ja veikkaisin, että muutaman vuoden päästä vakituisia asukkaita ei ole enää ollenkaan.
Kesällä meno on kuitenkin aavistuksen vilkkaampaa sillä monet talot ovat pysyneet sukujen hallussa ja kesällä nuoremmat sukupolvet suuntaavat lomanviettoon ”puebloon” eli kylään, maaseudun rauhaan. Etenkin jokaisen kylän suojelupyhimyksen päivät ovat sellaisia, jotka saavat eloa näihin pienimpiinkin kyliin. Tässä meidän kylässä niitä vietetään elokuun puolessa välissä.
Tavallaan kylät ovat yksinkertaisuudessaan todella viehättäviä – melkeinpä kaikki talot on rakennettu samasta materiaalista, lähiseudun kivistä. Ei ole kerrostaloja, ei teollisuuhalleja eikä katuvarsien mainoskylttejä. Ei meteliä eikä liikennettä. Vain tuulen humina ja satunnaiset eläinten äänet rikkovat hiljaisuuden.
Perinteiseen tapaan meilläkin kylässä oma talo. Ja ihan komea talo onkin. Perinteinen ulkoapäin mutta sisältä kuitenkin ihan moderni. Alakerrassa pari makuuhuonetta, keittiö, olohuone sekä kylpyhuone ja yläkerrässä iso avonainen tila jossa voi myös yöpyä. Tilaa siis isommallekin seurueelle, myös pihapiiriä riittää.
Talon rakensi aikoinaan puolison isä perintömailleen ja nykyään se on siis puolison ja hänen veljiensä omistama.
Emme ole kauhean ahkearasti ehtineet tuolla kuitenkaan lomailla koska on niin monta muutakin paikkaa missä pitäisi lomilla käydä. Mutta nyt yritämme parantaa tavat ja käydä siellä edes silloin tällöin.
Onhan se hyvä välillä ottaa etäisyyttä kaikkeen, ladata akkuja ja elää vähän yksinkertaisemmin. Digipaastokin on tavallaan pakollinen koska kylässä ei toimi edes 4G kunnolla. Puhumaan ehkä pystyy, viestejäkin voi satunnaisesti lähettää mutta netissä ei kyllä pysty pyörimään.
Itse toki tykkään kovasti näistä pienistä kylistä ja maaseutuelämästä ja voisin hyvinkin viihtyä kylässä pidempiäkin aikoja. Etenkin jos pihassa olisi vaikka hevosia ja muita eläimiä, jotka pitäisivät arjessa kiinni. Kesällä ehkä uima-allas olisi kyllä pakollinen lisä ja talvella sauna.
Mutta voisiko tällaisessa paikassa sitten asua pidemmän päälle? Sitä on vaikea sanoa. Jos pitäisi valita että asuako täällä vai jossain kerrostaloasunnossa Madridin lähiössä niin ehkäpä valitsisin kuitenkin tämän vaihtoehton.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 