Viikko sitten palasimme Malagan minilomalta takaisin Madridiin ja nyt olemme taas palanneet takaisin kotiin, tällä kertaa pohjoisesta eli Galiciasta. Tytär lähti sinne heti Malagasta saapumisen jälkeen seuraavana päivänä ja itse ajelin sinne kolme päivää myöhemmin. Nämä minireissut tuovat kyllä ihanaa vaihtelua tähän kuumaan Madridin kesään!

Tytär lähti reissuun setänsä, tämän puolison ja serkkupoikansa kanssa jo perjantaina, itse ajelin paikalle maaanantaina. Ja eilen torstaina ajelimme tyttären kanssa takaisin kotiin. Muu porukka jäi vielä jatkamaan lomailua. Ja pitämään seuraa abuelalle, isoäidille. Puolison äiti viettää siis tuolla pohjoisessa aina kesäkuukaudet koska ilmasto on siellä huomattavasti miellyttävämpi ja koska siellä pääsee uimaan.
Puolison perheellä on siis kakkoskoti pienessä O Vicedon kylässä eli saamme majoittua siellä aina ilmaiseksi. Tosin eipä tuossa kylässä ole edes hotelleja, pari pientä pensionaattia ja muutamia airbnb-asuntoja. Sikäli mahtava juttu että se pitää suurimmat ihmismäärät poissa näiltä seuduilta.

Meidän ”kylä” on siis pieni, alle 2000 asukkaan, merenrantakylä ja se sijaitsee käytännössä Espanjan pohjoisimmassa kolkassa. Matkaa täältä Madridista on 633 km ja ajomatkaan menee parin tauon kanssa n. 7 tuntia. Ihan siedettävä yhden päivän ajomatka siis.

Vaikka kylä on asukasmäärältää pieni niin se tuntuu kyllä kokoaan suuremmalta, ainakin näin kesällä. Kylä on nimittäin houkutellut ns. kakkoskotiasukkaita sinne asumaan jo pitkän aikaan eli aina kesäisin väkeä saapuu muilta Espanjan alueilta kesää viettämään. Aikaisemmin lomailijat olivat pääasiassa eläkeläisiä mutta viimeisten viiden vuoden aikana on meno muuttunut paljon ja nykyään on valtavasti nuoria aikuisia pienten lasten kera sekä myös ihan nuorisoa. Ilmeisesti aikoinaan saapuneiden kesäasukkaiden jälkipolvea, kuten mekin.
Kylästä löytyy kaikki peruspalvelut – on pieni terveysasema, pari ruokakauppaa, apteekki, kolme ravintolaa, pari baaria, fysioterapeutin vastaanotto, lanka-ja kangaskauppa, pari parturia, kauneushoitola, kirjakauppa jne. Ja isompi kaupunki on 15 min ajomatkan päässä jos tarvitsee jotain mitä ei kylästä löydy.



Puolison perhe osti asunnon jo yli 20 vuotta sitten ja se sijaitsee upealla paikalla, aivan meren äärellä. Parvekkeelta on upeat näköalat! Asunto on pieni mutta kuitenkin riittävän kokoinen vaikka paikalla olisi enemmänkin väkeä. Alakerrassa on olohuone-ruokailutila, kaksi makuuhuonetta, pieni keittiö sekä kylpyhuone ja ylhäällä vielä pieni makuutila. Me majoittaudumme yleensä tuolla yläkerrassa koska siellä on vähän enemmän omaa rauhaa 😉




Mikä sitten houkuttelee meitä lomanviettoon tuonne pohjoiseen, pieneen ”tuppukylään”. No, ensinnäkin ilmasto.
Galiciassa ilmasto on kesällä hyvin miellyttävä – vähän kuin Suomen kesä. Välillä sataa, välillä paistaa. Harvemmin on kuitenkin kesällä mitään pidempiä sateita eikä kovinkaan kylmä mutta toisalta myös helteet ovat aika harvinaisia. Pääosin lämpötilat pysyvät päivisin 20-26 asteen välillä eli juuri täydellistä.

Tietysti myös vehreä luonto sekä upeat rannat, jotka ovat vaaleata hiekkaa. Vesi on todella puhdasta ja kirkasta sekä rantaa on sen verran paljon ettei ruuhkista tarvitse kärsiä kuten Välimerellä.
Toki merivesi on näillä seuduilla viileää, näin kesällä 19-21 asteista. Mutta tuo seikka pitääkin suurimman osan espanjalaisista pois näiltä seuduilta.


Parasta on kuitenkin elämäntyyli. Elämä tuolla kylässä on sellaista ihan rauhallista slowlife-elämää, ilman aikatauluja ja kiirettä. Herätään rauhassa, käydään rannalla tai ulkoillaan, syödään lounasta, levätään lounaan jälkeen kotona, käydään taas rannalla tai ulkoillaan, nautitaan auringonlaskun aikaan pienet aperitivit, syödään illallista ja mennään ajoissa nukkumaan. Mitään sen kummallisempaa ei tarvita. Joskus vähemmän on vain enemmän!
Olin perillä vain 2.5 päivää niin siitä huolimatta ehdin juuri sopivasti levätä, rentoutua ja ladata akkuja.

Ainoa ”pakollinen” aktiviteetti on meillä aina melonta eli vähintään kerran käymme laskemassa läheisen Rio Sor-joen, joka on nousuveden aikaan melottavissa. Aina yhtä mukava kokemus ja myös hyvää liikuntaa.



Jälkikäteen harmitti se että emme tällä kertaa lähteneet mukaan yömelonnalle sillä kuulimme viimeisenä päivänä että edellisinä öinä oli joka kerta ollut säihkyvää vettä eli tulirakkoa. Kyseessä on luonnonilmiö, joka on viime vuosina noussut todelliseksi megatrendiksi ja ihmiset tulevat Galiciaan sitä bongaamaan. Vedensäihky on ns. bioluminesenssin ilmenemismuoto vedessä jonka saavat aikaat tietyt levälajit. Näitä ei ole siis vedessä aina mutta aina välillä ne ilmestyvät ja kun yön pimeydessä uimari tai soutaja häiritsee niiden rauhaa ne lähettävät sinistävaloa. Kun levää on paljon, merenpinta suorastaa säteilee sinisenä.
Kerran aikaisemmin olemme yömelonnalla nähneet tuon ilmiön ja se oli aika huikea kokemus. Myös Malagan veneretkellä näimme niistä pilkahduksen. No, jospa sitten ensi kesänä…

Nyt olemme taas takaisin Madridissa sillä vuokraponia pitää liikuttaa ja tietysti valmistella seuraavaa reissua eli viikon päästä olemmekin sitten vähän toisenlaisissa maisemissa. Nyt hetki arkea ja sitten kohti uusia seikkailuja kun kesän viimeinen reissu odottaa.
