Paluu saarelle

Kävimme nyt toukokuun alussa lomailemassa entisellä kotisaarellamme, Fuerteventuralla. Tuo meille niin rakas saari, jossa aikoinaan puolison kanssa tapasimme ja jossa tyttäremme syntyi. Paikka, joka oli koti todella pitkän aikaa.

Viime vierailusta ehti kuitenkin vierähtää neljä vuotta.

Viimeksi kävimme lomalla Fuerteventuralla loppukesästä 2020 ja silloin vietimmekin mahtavan loman ja olimme saarella peräti 10 päivää. Mutta aika pian tuon reissun jälkeen saarella asunut rakas ystäväni sairastui vakavasti ja menehtyi. Hän oli minulle todella tärkeä ihminen ja iso osa Fuerteventuran muistoistani liittyi häneen. Ja yhtäkkiä tuo henkilö oli poissa. Kesti pitkään ennen kuin olin valmis palaamaan taas saarelle. Tämä reissu olikin aika pitkälti vanhoihin muistoihin palaamista. Nyt tuntui hyvältä palata ja oli mukavaa muistella kaikkia niitä yhteisiä hetkiä. Muistot eivät onneksi katoa minnekään.

Reissu ei kuitenkaan ollut mitenkään surullinen, päinvastoin. Muistot nimittäin tuolta saarelta ovat pelkästään myönteisiä. Ja niitä muistoja, hyvin ikimuistoisia, on tuolta saarelta aivan valtava määrä.

Myös tyttärelle oli tärkeää päästä käymään synnyinsaarella. Hän oli 2-vuotias kun muutimme Fuerteventuralta mutta sen jälkeen kävimme kuitenkin pitkään säännöllisesti siellä lomailemassa eli yhteys synnyinpaikkaan on säilynyt. Viime käynnistä ehti kuitenkin vierähtää se neljä vuotta ja tuossa iässä se on jo pitkä aika. Mutta nyt yhteys synnyinsaareen on taas päivitetty.

Koen tärkeäksi sen, että tyttärellä pysyy myös tietynlainen yhteys Fuerteventuraan sillä saari on kuitenkin meidän perheelle hyvin tärkeä. Tytär on majorera eli Fuerteventuralla syntynyt ja nuo juuret ovat aina osa häntä.

Tuossa paikassa on jotain lähes maagista. En tiedä että mitä siellä oikein tapahtuu mutta sillä hetkellä kun saavumme saarelle niin päälle menee sellainen saari-mood. On jotenkin helppo olla, aivan kuin kotiin saapuisi. Vaikka koti ei siellä olekaan ollut enää yli 10 vuoteen. Mutta ehkäpä Fuerteventura tulee meille aina olemaan sellainen henkinen koti, jonne on hyvä mennä ja olo on kotoisa.

Monihan pelästyy saaren varsin karuja maisemia sillä kasvillisuutta siellä ei ole juuri lainkaan. Mutta itseä tuo ei koskaan haitannut, päinvastoin. Noissa maisemissa oli jotain todella rauhoittavaa.

Vietimme tällä kertaa saarella vain 3.5 päivää mutta siitä huolimatta tuo aika riitti varsin hyvin kaikkeen mitä halusimme tehdä ja nähdä. Tai yksi asia jäi tekemättä, leijasurffaus. Tällä kertaa tuulet eivät olleet suotuisat eli ne puhalsivat väärästä suunnasta eli emme siis päässeet leijasurffaamaan. Mutta yhden päivän sentään vietimme tutulla Flag Beachin leijasurffirannalla vaikka vedessä kävimme vain uimassa tällä kertaa. Nyt kuitenkin nautimme tuostakin päivästä ihan valtavasti. Ennen muinoin päivä tuolla rannalla ilman leijasurffausta olisi ollut pettymys ja iso tylsyys.

Päivät menivät aika rauhalliseen tahtiin, ilman sen kummempaa ohjelmaa. Aamulla vedin pikaiset treenit hotellin pihalla koska lenkkarit eivät mahtuneet mukaan käsimatkalaukkuun mutta tuokaan ei ollut ongelma sillä hotellin pihalla oli tekonurmea ja siinä oli todella hyvä treenata ilman kenkiäkin. Ja painoina käytin hotellin puutarhasta löytyneitä isoja laavakiviä 🙂

Aamupalalla kävimme meidän suosikkipaikoissa ja sen jälkeen suunnattiin rannalle, jossa olimme lounasaikaan eli n. klo 14 asti. Paluu hotellille jossa pikainen lounas tytöille (minä ja puoliso jätimme väliin) ja sitten iltapäivä hotellin ihanan rauhallisella altaalla jossa ei ollut ketään muita. Sitten suihku, iltaa varten valmiiksi ja kylille kävelemään sekä syömään illallista. Ja n. klo 23 aikoihin takaisin hotellille ja nukkumaan. Melko perinteistä lomailua siis ja aika harvinaista meille. Yleensä tykkäämme tehdä juttuja emmekä juurikaan makaa rannalla tai altaalla. Mutta näköjään tällaisellekin lomalle on joskus tarvetta.

Mukana meillä oli reissussa tyttären hyvä ystävä Gran Canarialta eli menomatkalla lensimme Gran Canarian kautta ja otimme hänet lentokentältä mukaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tyttärellä oli ystävä reissussa mukana ja tämä mahdollisti sen että pääsimme Fuerteventuralle. Yleensä tytär nimittäin haluaa Gran Canarialle koska haluaa nähdä ystäväänsä. Nyt keksimme kuitenkin tämän ratkaisun ja homma toimi hyvin – varmasti teemme vastaavan reissun uudelleen jossain vaiheessa. Eikä siihen tällä kertaa tule menemään neljää vuotta.

Tyttären ystävä palasi takaisin jo sunnuntaina eli saatoimme hänet lentokentälle, josta hän sitten lensi itsekseen takaisin Gran Canarialle. Ja me jatkoimme puolestaan lentokentältä tapaamaan saarella asuvia ystäviämme, ensin lounaalle yhden pariskunnan kanssa ja sitten iltapäivällä ystäväperheen luokse. Ihan kaikkia ystäviä emme tietenkään näin lyhyellä reissulla ehtineet näkemään mutta ensi kerralla sitten paremmalla ajalla.

Kiitos Fuerteventura, hasta la proxima.