Olen ollut jo melkein puolet elämästäni ulkosuomalainen sillä tänä vuonna tulee täyteen 23 vuotta siitä kun lähdin Suomesta. Enpä olisi silloin vuonna 2001 uskonut, että minusta tulisi jonain päivänä ulkosuomalainen ja päätyisin asumaan Espanjaan. Tarkoituksena oli nimittäin vain lähteä hetkeksi ulkomaille töihin. Viettää vuoden tai pari ja palata sitten monta kokemusta rikkaampana takaisin Suomeen.
Mutta homma ei sitten mennyt ihan noiden suunnitelmien mukaan sillä työ ja ulkomailla eläminen veivät nopeasti mukanaan. Vuodet vierivät ja maisemat vaihtuivat mutta Espanja oli toki tiiviisti mukana jo alusta lähtien.
Aika paljon sattumaa tai ehkä paremminkin kohtalon johdatusta on kuitenkin ollut matkassa mukana. Itse asiassa koko ulkomaille lähtö oli vähällä peruuntua sillä suunnitelmat menivät uusiksi syyskuun 11.päivän tapahtumien seurauksena vuonna 2001. Alkuperäinen työkohteeni vaihtui muutaman viikon odottelun jälkeen Espanjaksi ja lähtö tapahtui muutaman päivän varoitusajalla.
Ilman tuon 11.päivän tapahtumia elämäni olisi voinut kääntyä aivan toisenlaiseksi. Oli siis tavallaan kohtalon sanelemaa että päädyin tuolloin Fuerteventuran saarelle. Ja onneksi päädyin sillä tuolla saarella oli hyvin iso vaikutus siihen, että minusta tuli ulkosuomalainen.
Tuohon aikaan Fuerteventura oli Kanarian saareksi vielä varsin kehittymätön ja omalla tavallaan hyvin ainutlaatuinen. Toki matkailua oli saarella ollut jo muutaman vuosikymmenen ajan mutta massaturismista ei oikein vielä voinut puhua. Saarella oli vielä 2000-luvun alussa enemmän vuohia kuin asukkaita 🙂 Saaren alkuperäisyys, karu mutta omalla tavallaan kaunis luonto, paikallisten asukkaiden mutkattomuus sekä letkeä surffi-ilmapiiri veivät mukanaan ja paikka tuntui heti kotoisalta. Siellä oli helppoa olla. Ja itse asiassa tuo tunne on edelleen läsnä aina kun saarelle palaan vaikka se ei olekaan ollut koti enää 10 vuoteen. Mutta Fuerteventuralla tulee aina olemaan tärkeä paikka sydämessä.
Heti ensihetkistä lähtien saari teki minuun lähtemättömän vaikutuksen – se oli kuin rakkautta ensisilmäyksellä. Siis rakkautta tuohon saareen – puolisoni tapasin siellä vasta monen monta vuotta myöhemmin 🙂
Fuerteventurasta tuli siis nopeasti toinen kotini. Se oli kuin turvapaikka, jonne palasin aina syyskuussa. Kesät meni töiden parissa muualla mutta yli puolet vuodesta sain aina viettää saarella. Olin ehtinyt viettää jo useamman vuoden Fuerteventuralla ennen kuin puoliso saapui sinne kevättalvella 2007. Myös hän saapui tavallaan sattumalta, työnantajansa lähettämänä. Vaikka tapasimme ensimmäisen kerran jo samalla viikolla kun puoliso muutti saarelle niin tuosta ensitapaamisesta meni kuitenkin yli vuosi ennen kuin yhteinen tarinamme alkoi. Tuon vuoden aikana ehdimme kuitenkin tutustua hieman toisiimme yhteisten ystäväporukoiden kautta.
Kun sitten lopulta pääsimme tapaamaan ihan kaksistaan ensimmäistä kertaa niin heti tuli sellainen vahva tunne, että tässä on jotain erilaista. Ja käytännössä se olikin menoa heti ensihetkestä lähtien vaikka työt veivätkin minut heti toiselle puolelle Espanjaa useammaksi kuukaudeksi. Mutta välimatka ei erottanut meitä vaan pystyimme jatkamaan tutustumista sillä puoliso kävi tapaamassa minua käytönnössä joka toinen viikonloppu. Ja kun työprojekti sitten päättyi heinäkuussa niin suuntasimme samantien loman viettoon puolison vanhempien kesäkotiin Galiciaan. Olimme tuossa vaiheessa olleet yhdessä vasta muutaman kuukauden. Täällä Espanjassa ei ole siis mitenkään yleistä tutustua noin nopeasti tuleviin appivanhempiin mutta meidän kohdalla tilanne oli tuossa vaiheessa jo niin selvä että asiaa ei tarvinut edes harkita. Ja minut otettiin onneksi heti osaksi perhettä.
Kesäloman jälkeen palasimme sitten takaisin Fuerteventuralle töiden pariin. Tuon talven tosin asuimme vielä omissa asunnoissamme mutta talven kääntyessä kevääksi päätimme etsiä yhteisen asunnon. Ja pari vuotta myöhemmin siihen samaan kotiin saapui rakas tyttäremme, joka teki meistä perheen. Sekä sinetöi lopullisesti sen että Espanja on toinen kotimaani.
Fuerteventuralta perheemme matka jatkui Gran Canarille, jonne muutimme vuonna 2013 ja sieltä matka jatkui sitten tänne Madridiin pari vuotta sitten. Niin se elämä kuljettaa.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 