Vuosi 2024 on potkaistu käyntiin taas vauhdilla ja tammikuu vedettiin läpi pikakelauksella. Piti ihan kuvista katsoa, että mitä koko kuun aikana on tapahtunut – vai onko mitään – sillä mielikuvat ovat jääneet kovin vähäisiksi. Tyttären koulukiireet oli lähinnä asia, joka tammikuusta jäi eniten mieleen.
Tämän pöydän ääressä on vietetty lukuisia tunteja tammikuun aikana…
Tämä lukuvuoden 2.kurssi on koulussa aina kaikista tiukoin sillä siihen osuu paljon lomia (joululoma, koulun hiihtoreissu, karnevaalivapaa helmikuun lopussa ja pääsiäinen) eli silloin kun koulussa ollaan niin mennään kovaa vauhtia ja tehdään töitä ihan tosissaan. Tammikuussa tyttärellä meni kaksi viikonloppua lähes kokonaan siihen, että hän teki koulujuttuja.
Mutta toisaalta tämän ymmärtää koska tammi-helmikuun vaihteessa oli edessä koulun vuosittainen hiihtoreissu eli tuo viikko on otettava etukäteen kiinni jotta pysyvät aikataulussa opiskelujen suhteen ylimääräisestä lomasta huolimatta.
Mutta tavallaan tuo opettaa, että töitä pitää tehdä jos haluaa pitää hauskaa eli aherrus kannattaa koska edessä on sitten viikon lasketteluloma koulukavereiden kanssa ulkomailla. Ja kuten voi arvata niin tuo reissu on heille ikään kuin luokkaretki keskellä lukuvuotta – vuoden kohokohta, jota odotetaan kovasti.
Tytär saapui lauantai-iltana tuolta reissulta ja melkoisen väsyneenä. Oli nukuttu aivan liian vähän, syöty aivan liian huonosti, harrastettu paljon liikuntaa (päivässä 3 tuntia laskettelua lasketteluopettajan kanssa + 3 tuntia omatoimisesti) ja päälle vielä lähes 9 tuntia kestänyt bussimatka mennen tullen. Mutta kaikesta huolimatta oli kuulemma ollut ihan mahtavaa. Ja ensi vuonna ehdottomasti taas uudelleen!
Koulu järjestää siis tuon lumiloman aina joka vuosi samaan aikaan. Alakouluikäiset (1-6 luokkalaiset) ovat omalla reissullaan pienemmässä kohteessa ja isommat (yläkoululaiset ja lukiolaiset) omalla reissullaan. Toki reissu on vapaaehtoinen ja tietysti maksullinen mutta n. 75 % oppilaista oli tälläkin reissulla mukana. Ja ne jotka eivät osallistu, käyvät koulussa sitten tuon viikon ihan ”normaalisti” mutta opetusta ei kuitenkaan järjestetä vaan koulussa on silloin kaikkea muuta ohjelmaa.
Ja koska ajankohta on käytännössä meille vanhemmille myös ainoa mahdollisuus lähteä lumilomalle niin mehän suuntasimme samaan aikaan puolison kanssa omalle lumilomalle. Ja vieläpä samaan kohteeseen eli Andorran Grandvaliraan. Mutta sen verran isosta laskualueesta on kysymys että emme törmänneet toisiimme viikon aikana.
Andorra valikoitui kohteeksi ihan siitä syystä, että sinne pääsee näppärästi autolla 6.5 tunnissa ja siksi, että paikka oli meille jo entuudestään tuttu. Tiesimme siis, että se on melko ”lumivarma” ja siellä on olosuhteet kohdillaan vaikka lumesta olisikin pulaa. Tänä talvena lumitilanne on nimittiäin ollut aika katastrofaalinen täällä päin ja lumipulasta & lämpimistä keleistä on kärsitty kaikissa Espanjan ja Pyreneiden kohteissa.
Andorran Grandvalirassa on kuitenkin sen verran hyvin toimiva lumetusjärjestelmä eli siellä laskettavaa riittää vaikka olisi vähän huonompikin talvi. Kuten tämä alkutalvi on ollut. Avoinna oli käytännössä vain n. 50 % rinteistä mutta siitä huolimatta laskettavaa oli 110 km eli aivan riittävästi neljän-viiden päivän lumilomalle.
Itse asiassa siellä oli tehty aika huikea työ rinteiden suhteen koska lunta ei ollut hoidettujen rinteiden ulkopuolella oikeastaan ollenkaan. Mistä lie kivenkoloista olivat lumet kaivaneet että olivat tuon 110 km saaneet kuntoon, ihan uskomatonta. Mutta niin vain kaikki laskualueet olivat käytössä eli koko alueen pystyi laskemaan läpi ongelmitta.
Grandvalirahan koostuu kuudesta eri alueesta (Pas de la Casa, Grau Roig, Funicamp, Soldeu, El Tarter ja Canillo) ja kaikki alueet ovat yhteydessä toisiinsa rinteiden ja hissien välityksellä eli tarjolla on siis varsin vaihteleva setti rinteitä jokaiseen makuun.
Jos muuten Andorra kiinnostaa lumikohteena niin täältä voi lukea lisää: https://madridinmiia.com/2023/02/06/lumiloma-andorrassa/
Saimme siis viettää lumilomaa varsin loistavissa olosuhteissa, emme voi valittaa. Väkeä oli vähän, hisseihin ei ollut jonoja ja sääkin oli mitä parhain – aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja parhaimmillaan lämpötilat kohosivat lähes 10 asteeseen. Loppujen lopuksi tämä oli jopa paljon parempi vaihtoehto kuin se, että sää olisi ollut huono & kylmä mutta rinteet täydellisessä kunnossa…
Säiden puolesta tammikuu on ollut täällä varsin erikoinen. Alkukuusta ehdimme jo ilahtua kun Madridin vuorillekin saatiin komea lumipeite mutta sitä iloa ei kestänyt kuin muutama päivän ja sitten saapui kevätkelit yhdellä rysäyksellä. Täällä Madridissa on saatu nauttia viime viikot ihan huikeista keleistä – aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja päivisin ovat lämpötilat nousseet 15-18 asteeseen. Yölläkin on pysytty jo plussan puolella.
Onhan näistä keleistä ollut ihan kiva nauttia, etenkin kun päivätkin ovat pidentyneet paljon lyhyessä ajassa. Nyt pimeätä tulee vasta joskus seitsemän aikaan – ihanaa!
Ja onhan se mukavaa kun tytärkin ehtii koulun jälkeen ratsastamaan vielä valoisaan aikaan.
Kelit ovat olleet jopa niin keväiset, että mantelipuutkin alkoivat jo kukkimaan. Ovathan ne kauniita mutta toisaalta kyllä vähän huolestuttaa, että sekoittaako tämä sää luonnon ihan kokonaan. Kun kuitenkin pitäisi talvi vielä olla menossa…
Toisaalta toivon että kylmät kelit ja yöpakkaset olisivat jo takanapäin. Olemme nimittäin olleet nyt toista kuukautta ilman toimivaa lämmitystä! Vuosi sitten asennettu vesi-ilmalämpöpumppu sanoi tammikuun alussa sopimuksensa irti ja sitä ovat käyneet katsomassa vuorototellen niin laitteen takuuhuoltaja ja laitteen asentanut firma. Ja yllättäen kumpikin toisiaan vuorotellen syyllistäen. Mutta toistaiseksi kumpikaan taho ei ole saanut sitä korjattua. Viime visiitillä mahdollisesti paikansivat vihdoin vian ja nyt odottelemme, että jos ensi viikolla saisivat sitten laitteen vihdoin korjattua.
Onneksi emme ole joutuneet kauheasti kylmästä kärsimään. Kiitos takan sekä loistavan eristyksen. Mehän paransimme talon eristystä remontin yhteydessä ja se osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Alimmillaan sisälämpötila on laskenut muutamina öinä +16 asteeseen mutta ei sen alemmaksi vaikka ulkona on ollut pakkasta. Ja aurinkoisella kelillä lämpötila sisällä nousee nopeasti +19 asteeseen, ihan ilman lämmitystä. Ja iltaisin on sitten jatkettu kodin lämmitystä takan avulla.
Mutta toki olisi ihan kiva, että saisivat laitteen vihdoin ja viimein kuntoon. Koska siitä maksettiin kuitenkin se 14 000 euroa… Ei ole kauhean kannattavaa tämä vihreä siirtymä jos laitteet kestävän vuoden verran.
Tuo laite on onneksi tähän asti ollut ainoa epäonnistunut hankinta meidän taloudessa ja ainoa asia, joka vähän kaduttaa. Olisi vain pitänyt tutkia paremmin vaihtoehtoja. Mutta tehty mikä tehty, joten nyt vain toivotaan että laite alkaisi toimimaan kunnolla. Tänään pitäisi korjaajan tulla joten saa nähdä miten käy…
Ja kävi miten kävi niin sääennsuteet lupaavat ainakin ihan siedettävää säätä tulevalle viikolle, yölämpötilatkin nousevat jo aika merkittävästi. Ja tarvittaessa takkapuitakin on vielä ihan hyvin autotallissa jäljellä…
Helmikuusta veikkaisin aika samanlaista kuin mitä oli tammikuu eli tyttärellä pitää kiirettä koulujuttujen suhteen ja todennäköisesti kuukausi tulee menemään taas vauhdilla. Etenkin kun kuun lopussa on taas pitkä viikonloppuvapaa (to-su) koulusta. Voi olla että silloin lähdemme tyttären kanssa jonnekin pienelle reissulle, ehkäpä Valenciaan. Meillä on siellä ystäväperhe, jota emme olleet nähneet moneen vuoteen mutta he olivat täällä Madridissa viime viikonloppuna käymässä ja oli kyllä mahtavaa nähdä heitä pitkästä aikaa. Ja seuraavaksi pitänee ehkä lähteä vastavierailulle heidän luokseen.
Alkuvuosi on siis lähtenyt käyntiin varsin kiireisesti mutta kuitenkin mukavasti. Tästä on hyvä mennä kevättä kohti!
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 