Pisa-tuloksista, koulushoppailusta ja vähän muustakin

Tällä viikolla julkaistiin taas PISA-tulokset, jotka luonnollisesti ovat päässeet otsikoihin täällä Espanjassa ja myös Suomessa. Eri paikoissa tosin vähän erilaisista syistä. Kun muualla on kauhisteltu huonoja tuloksia niin täällä Madridissa päästiin hehkuttamaan hyviä tuloksia, itse asiassa parempia kuin koskaan aikaisemmin. Tulokset niin matematiikan, lukutaidon kuin luonnontieteiden osalta varsin hyviä ja OECD-maiden keskivertotulosten yläpuolella. Matematiikassa Madridin alueen tulos oli 494 pistettä, lukutaidossa 496 pistettä ja luonnontieteissä 502 pistettä.

Espanja kokonaisuudessaan sijoittuu kuitenkin tuloksissa keskitason alapuolelle ja suunta on laskeva, hyvistä tuloksista on päästy juhlimaan vain muutamassa maakunnassa.

Espanjahan on siitä erikoinen maa, että täällä on yhteensä 17 autonomista maakuntaa ja esim. koulutuksen hallinto on hajautettu valtion, autonomisten alueiden hallitusten ja paikallishallintoelimien kesken. Eli jokaisella alueella on paljon valtaa vaikuttaa asioihin. Myös valtapuolueella on aina näppinsä pelissä ja käytännössä kulloinkin vallassa oleva puolue haluaa aina jättää jälkensä.

Tästä syystä täällä Espanjassa PISA-tuloksia vertaillaan eri autonomisten alueiden kesken, ei pelkästään Espanjan tulosta verrattuna muihin maihin. Nuo alueelliset tulokset kertovat paljon ja sen tosiasian, että maa on jakautunut kahtia. Tietyt alueet pärjäävät varsin hyvin mutta toiset taas erityisen huonosti. Tulokset ovat huolestuttavia esim. kanarialaisten kannalta sillä alue on tulosvertailussa koko maan kolmanneksi heikoin ja vain Espanjan Afrikan puoleiset alueet eli Ceuta ja Melilla ovat Kanarian alapuolella. Kanarialla pisteet matematiikasta olivat 447 (vrt. Madrid 494), lukutaidosta 463 (vrt. Madrid 496) ja luonnontieteistä 473 (vrt. Madrid 502) ja kaikki pisteet ovat laskeneet edellisestä kerrasta. Muutenkin maan eteläosassa tulokset ovat selvästi heikompia kuin maan pohjoisosassa.

Mistä eri alueiden väliset erot johtuvat?

Meillähän on kokemusta sekä Kanarialta että täältä Madridista ja vaikka en olekaan mikään koulutusalan asiantuntija niin ihan näin maallikkonakin on varsin helppo löytää muutamia syitä alueiden erilaisiin tuloksiin.

Merkittävimpiä tekijiötä ovat varmasti ns. sosioekonomiset tekijät sillä tulo- ja elintasoerot maan pohjois- ja eteläosan välillä ovat merkittäviä. Madrid esim. tarjoaa paljon hyviä ja hyvin palkattuja työpaikkoja mutta toisaalta niihin on todella kova kilpailu. Kanarialla sen sijaan matkailu on merkittävin tulonlähde ja ala tarjoaa valtavan määrän työpaikkoja mutta toisaalta työolosuhteet ovat huonot ja palkat alhaiset. On paljon perheitä, joissa koulunkäyntiä ei kauheasti arvosteta eikä siihen panosteta eikä lapsia kannusteta opiskelemaan tai menestymään. Ajatusmaailma on lähinnä se, että kunhan sieltä koulusta jotenkin läpi pääseen niin aina sitä jotain töitä löytyy. Monissa perheissä ei siis ole kauheasti sellaista kunnianhimoa, että haluttaisiin lasten menestyvän vaikkapa paremmin kuin mitä itse on elämässä menestynyt. 

Olen myös nähnyt ja kokenut sen, että opetuksen taso on Kanarialla paljon heikompi kuin mantereella. Syynä varmasti osittain se, että opettajia on yksinkertaisesti vaikeampi houkutella saarille töihin ja monesti sinne päätyvät vain sieltä kotoisin olevat opettajat tai ne, jotka eivät muualta ole saaneet paikkaa. Pääkaupunkina Madrid on paljon vetovoimaisempi kohde kuten myös pohjoisen vauraat maakunnat.

PISA-tulokset eri maakunnissa – mitä tummempi, sitä paremmat tulokset

Madridin etuna on varmasti myös se, että täällä on erittäin paljon yksityiskouluja – itse asiassa lukumääräisesti yksityiskouluja on enemmän kuin julkisia kouluja. Vaatimustaso yksityiskouluissa on merkittävästi korkeampi kuin mitä julkisissa kouluissa ja tämä varmasti selittäneet omalta osaltaan Madridin varsin hyviä tuloksia. Mutta toisaalta yksityiskouluja on paljon myös muualla eli yksistään tuo ei riitä syyksi.

Kuten aina, syitä ja syyllisiä siis lähdetään varmasti hakemaan ja ainakin tekosyitä tullaan varmasti löytämään runsaasti. Eri asia on sitten se, että uskalletaanko katsoa peiliin ja tehdä tarvittavia muutoksia siellä missä ehkä aihetta olisi.

Toki tulokset ovat laskeneet hyvin laajalti koko Euroopassa. Erityisesti Suomen tulokset ovat varsin karua luettavaa – harvassa maassa ovat tulokset laskeneet yhtä paljon lyhyessä ajassa. Eipä tarvitse Suomen mainostaa enää itseään koulutuksen mallimaana – enemmänkin esimerkkinä siitä, että miten hyvät tulokset saadan romutettua nopeasti.

Toki tuota Pisa-koetta voidaan kritisoida ja miettiä, että ovatko nuo kokeet välttämättä se oikea ja paras tapa mitata oppimista ja osaamista mutta varmasti jotain ne kertovat.

Koulushoppailu – julkinen, valtion tukema julkinen vai yksityiskoulu?

Täällä Espanjassahan eroja ei ole pelkästään eri maakuntien kesken vaan alueiden ja koulujen väliset erot ovat paikoittain valtavia. Toki fakta on, että lahjakas oppilas pystyy suoriutumaan koulusta kuin koulusta loistavin arvosanoin mutta keskimäärin tuloksissa on isoja eroja alueiden ja koulujen välillä. Näin on ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaan.

Täällähän koko koulujärjestelmä on paljon monimutkaisempi kuin Suomessa sillä julkisten koulujen lisäksi tarjolla on sekä valtion tukemia yksityiskouluja sekä täysin yksityisin varoin pyöriviä yksityiskouluja. Eli sen lisäksi että erot ovat suuria niin valinnanvaraaa on myös paljon. Mutta miten sitten tehdä valinta eri koulujen välillä?

Julkiset koulut ja valtion tukemat yksityiskoulut eivät voi itse valita oppilaitaan vaan paikat jaetaan tiettyjen kriteereiden mukaisti, jossa asuinpaikan lisäksi pisteytetään mm. vanhempien työpaikan sijainti, perheen vuositulot, yksinhuoltajuus, monilapsisuus jne. Monet eri tekijät vaikuttavat pisteisiin joiden perusteella opiskelupaikat sitten jaetaan. Pelkkä asuinpaikka ei siis takaa opiskelupaikkaa lähikoulussa.

Yksityiskoulut sen sijaan valitsevat oppilaansa itse ja aivan omin kriteerein. Monissa koulussa on jopa pääsykoe jonka avulla taataan se että muualta tulevat oppilaat omaavat riittävät tiedot ja taidot eivätkä häiritse näin opetuksen edistymistä. Yleensä myös oppilas ja vanhemmat käyvät koulussa haastattelussa.

Raha tietysti ratkaisee paljon. Julkisissa kouluissa itse opiskelu on maksutonta mutta esim. kirjat ja koulumateriaalit tulee maksaa itse, myös kouluruokailu on maksullinen mikäli sellainen on tarjolla. Valtion tukemissa yksityiskouluissa maksetaan lisäksi kuukausimaksu, joka vaihtelee koulun ja alueen mukaan mutta keskimääräinen maksu on n. 119 € kuukaudessa.

Yksityiskouluissa vanhemmat maksavat merkittävästi suurempia kuukausimaksuja, alueesta ja koulusta riippuen 500- 1000 euroa. Mutta on myös kouluja joissa maksut ovat vielä merkittävästi suuremmat. Ja tuon lisäksi maksettavaksi tulee vielä kirjat sekä kouluruokailu. Maksut nousevat sitä mukaan mitä vanhemmaksi lapsi tulee eli ala-aste on edullisempi kuin yläaste tai lukio.

Yksityiskouluissa vanhemmat maksavat siis valtavia summia lasten opetuksesta joten on ymmärrettävää että näillä kouluilla on isot paineet sen suhteen että opetuksen taso on vastaa perheiden odotuksia. Vaihtoehtoja on tarjolla joten koulu menee helposti vaihtoon jos vanhemmat eivät ole tyytyväisiä tuloksiin. Vanhemmat odottavat rahalle vastinetta.

Julkinen vai yksityinen, missä erot?

Yksityiskoulut saavat siis itse valita oppilaansa mutta lisäksi se saavat itse valita myös opettajansa. Tämä on merkittävä ero. Julkisissa kouluissa opettajapaikat jaetaan julkisten virkojen oposiciónes-kokeen mukaisesti eikä yksikään julkinen koulu pysty siis itse vaikuttamaan siihen että kuka koulussa työskentelee. Itse koen, että tämä on yksi Espanjan opetusjärjestelmä isoimmista ongelmista. Yksi ainoa kirjallinen koe määrittelee sen, että oletko muka ”hyvä” opettaja ja saatko vakituisen työpaikan.

Tuo koe on siis käytännössä kirjallinen koe, jossa testataan teoreettista osaamista ja tuloksen perusteella jaetaan valtion virkojen työpaikat. Eli kun tuon kokeen läpäisee niin loppuelämän työpaikka on taskussa eikä enää tarvitse huolehtia huomisesta.

Julkisissa kouluissa on varmasti myös paljon hyviä opettajia mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös ihan liian monta sellaista, joiden ei pitäisi edes olla kyseisessä ammatissa. Ja kaiken lisäksi kokeesta parhaiten selvinneet saavat tietysti ensin valita parhaat paikat päältä ja huonoiten menestyneet taas menevät sinne missä paikkoja on jäljellä. Julkisilla kouluilla ei siis ole mitään valtaa siihen, että minkälaisia opettajia heillä on käytössä.

Yksityiskouluissa oppilaiden seuranta on säännöllistä ja tapaamisia luokanvalvojan ja opettajan välillä on useita kertoja vuodessa, jopa vielä yläkoulussa. Koulut myös odottavat sekä edellyttävät, että vanhemmat seuraavat lasten edistymistä ja ovat perillä tuloksista. Tämä tarkoittaa esim. sitä, että oppilaiden on tuotava kaikki kokeet vanhempien nähtäväksi ja allekirjoitettaviksi, vielä yläkoulussakin. Näin tavallaan sitoutetaan myös vanhemmat mukaan prosessiin. Ja toki valtaosa vanhemmista on myös kiinnostuneita tuloksista koska he sijoittavat ison summan rahaa joka kuukausi.

Yksityiskouluissa luokkakoko on myös yleensä pienempi ja esim. järjestyshäiriöitä, kiusaamista ja muuta ongelmakäyttäytymistä on vähemmän koska sellaiseen puututaan välittömästi. Yksityiskoulut voivat myös tarvittaessa erottaa jonkun oppilaan eli pelkällä rahalla ei opiskelupaikkaa pysty ostamaan.

Yksityiskouluissa pystytään vaikuttamaan myös paljon siihen, että mitä ja miten opiskellaan.

On siis monia syitä miksi vanhemmat ovat valmiita maksamaan isoja summia lasten koulutuksesta. Varmasti suurin osa meistä vanhemmista haluaa parhaat mahdolliset lähtökohda omille lapsilleen ja jos se lähikoulu ei niitä tarjoa niin luonnollisesti silloin varmasti haluaa etsiä muita vaihtoehtoja.

Omasta puolestani voin vain todeta, että todennäköisesti teimme varsin hyvän päätöksen kun muutimme Kanarialta tänne Madridiin. Jo näiden 1.5 vuoden aikana on käynyt selväksi että opetus ja vaatimustaso ovat aivan toista täällä kuin mitä Kanarialla. Myös opetusmetodit ovat vähän erilaiset mutta niistä voin kirjoitella joskus ihan erikseen.

Emmekä kadu sitä, että tytär käy yksityiskoulua vaikka se viekin ison summan rahaa joka kuukausi. Toki yksityiskoulu vaatii myös paljon oppilailtaan ja töitä pitää tehdä ihan tosissaan mutta tosi asia on, että nykypäivänä parhaista opiskelu- ja työpaikoista käydään ainakin täällä Espanjassa kovaa kilpailua ja jos haluaa menestyä niin sen eteen pitää olla valmis tekemään töitä.