Puolvuotisfiilikset

Takana on ensimmäiset 6 kuukautta uudessa kotikaupungissa Madridissa. Miten on mennyt, miltä nyt tuntuu ja kaipaammeko takaisin Kanarian auringon alle?

Viime kesänä kun kerroimme muutostamme Madridiin, saimme pääasiassa ihmetteleviä ja kauhistelevia reaktioita. Etenkin täältä Madridin suunnalta. Miksi ihmeessä haluamme pois Kanarialta ja vielä Madridiin. Ilman että olisi pakko. Minulta tiedusteltiin useaan otteeseen, että ymmärränkö millaista on elää Madridissa – liikenne on jatkuva kaaos, ruuhkat jokapäiväinen riesa ja siellä on muuten sitten ihan oikea talvi.

Nyt kun olemme tavanneet näitä ihmettelijöitä niin yleensä ensimmäinen kysymys on: kaduttaako? Joko olette kyllästyneet ja kaipaatte takaisin?

Valitettavasti olemme joutuneet tuottamaan kaikille kyselijoille pettymyksen. Ei, ei kaduta emmekä ainakaan toistaiseksi kaipaa takaisin. Ehkä joskus eläkeiässä siellä voi viettää osan vuodesta mutta koti on nyt ihan vakituisesti täällä Madridissa.

On itse asiassa aika uskomatonta miten helposti elämä soljui omiin uomiinsa. Tässä ehkä merkittävin tekijä on ollut se että teimme elämästä heti mahdollisimman paljon ns. meidän näköistä.

Meillä oli heti alusta lähtien oma koti, ei mikään väliaikainen vuokra-asunto, johon pystyimme heti asettumaan kodiksi. Pyrimme myös pääsemään mahdollisimman nopeasti tuttuihin rutiineihin kiinni. Elämä siis ikäänkuin jatkui samoilla rutiineilla mutta vain uudessa paikassa. Paikassa mikä tuntui kodilta.

Tässä puolen vuoden aikana on myös tullut hyvin selväksi se että valitsimme juuri oikean asuinpaikan ja sillä on iso osuus viihtymisessä. Meille oli tärkeää että luonto on lähellä ja täällä viljapeltojen keskellä onkin hyvä asustella. Kun ei ole tarvetta käydä Madridin keskustassa muuta kuin satunnaisesti niin silloin on luonnollisesti järkevämpää asua jossain keskustan ulkopuolella. Näin vältymme mm. niiltä kuuluisilta ruuhkilta.

Olemme lähellä mutta kuitenkin riittävän kaukana.

Olemme myös tavallaan löytäneet jo paikkamme täältä. Puolisolla on täällä iso liuta ystäviä jotka hän on tuntenut jo yläasteiästä lähtien. He ja heidän puolisonsa ovat tulleet myös itselle jo tutuiksi tässä vuosien aikana jo ennen tänne muuttoa. Tyttärellä on koulussa omat ystävänsä, joista on tullut jo tärkeitä. Ja myös itse olen löytänyt omat kuvioni täällä.

Sopeutumisen kannalta yksi tärkeä palanen oli löytää sellainen hevosstalli, jossa koemme olevamme osa porukkaa ja lopulta sellaisen myös löysimme. On myös kivaa että tytär löysi tuolta tallilta itselleen samanikäisen ystävän.

Olemme nauttineet näiden 6 kk aikana niistä asioista, joita nimenomaan toivoimme tältä elämänmuutokselta. Kanarialla kun vapaa-ajan aktiviteetit olivat aika vähissä niin täällä Madridissa mielenkiintoista tekemistä on aina tarjolla.

Ja se ns. vapaudentunne on löytynyt. Täältä Madridista käsin voimme suunnata helposti minne tahansa ja ihan omalla autolla. Neljässä tunnissa olemme Välimeren rannikolla tai Portugalissa, kuudessa tunnissa ajaa Espanjan pohjoisrannikolle, Andorraan tai vaikkapa Sevillaan. Pari pidempää reissua onkin tullut jo tehtyä tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Lähempää löytyy myös ihan valtavasti näkemistä – lähti sitten mihin suuntaan tahansa. Ja mikä parasta – tuossa reilun tunnin ajomatkan päässä ovat Madridin vuoret joilla pääsee näin talvisin laskettelemaan. Voi siis vaikkapa aamulla viedä tyttären kouluun, ajaa lumilautailemaan neljäksi tunniksi ja palata takaisin hakemaan tytär koulusta.

Eikä Madridin talvikaan ollut niin paha kuin mitä etukäteen peloteltiin. Joulukuu oli melko sateinen mutta sekään ei haitannut. Vettä ei tullut missään vaiheessa päiväkausia putkeen vaan väliin mahtui hienoja aurinkoisiakin päiviä. Tammi-helmikuu olivat taas viileämpiä mutta päivisin kuitenkin lämpötilat nousivat aina plussan puolelle. Ja välillä jopa lähes 15 asteeseen. Aurinkoisia, pilvettömiä päiviä on ollut ehdottomasti enemmän kuin pilvisiä tai sateisia päiviä.

Ja talvella on ilahduttanut kovasti vihreys. Nurmikot vihertävät ja pensaissa on lehdet ihan läpi talven mutta myös pellot alkoivat vihertää jo heti joulukuussa. Tähän asti olemme siis nauttineet tästä ”ensihuumasta” ja viihtyneet täällä varsin hyvin. Eikä ole ikävää takaisin Kanarialle. Siellä on ihan kiva mennä silloin tällöin käymään mutta asumaan sinne ei tee enää mieli.

Nyt sitten jäämme odottamaan että minkälainen on Madridin kevät. Itse asiassa se tuntuu jo alkaneen sillä tällä viikolla lämpötilat ovat päivisin nousseet jo 20 asteeseen. Ja öisin lämpötilat ovat pysyneet jo plussan puolella.

Eikä mene kauan kun pääsemme sitten kokemaan sen toisen asian, josta meitä peloteltiin eli Madridin kesä. Kuiva ja todella kuuma kesä jolloin 40 asteen lämpötilat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta ei sekään pelota sillä olen aina enemmän sietänyt kuivaa kuumuutta kuin kosteaa kuumuutta. Mutta puolen vuoden päästä sitten nähdään että vieläkö fiilikset ovat yhtä positiiviset 🙂