Varmasti lähes jokainen hevosihminen haaveilee ainakin jossain vaiheessa omasta hevosesta. Itseäni hevoskärpänen puri jo nuoruudessa ja tietysti haaveilin omasta ponista tai hevosesta. Itse asiassa olinkin hetken aikaa poninomistaja sillä satuin voittamaan tallimme talvirieha-arpaijaisissa shetlanninponivarsan. Mutta itselläni oli tuolloin ikää jo lähes 15 vuotta joten poni oli auttamatta liian pieni ja niinpä myin sen lopulta pois.
Hevosharrastus jäi lopulta pitkälle tauolle kun elämään tuli muita juttuja mutta rakkaus hevosia kohtaan ei kuitenkaan koskaan hävinnyt. Kun tytär 3-4 vuotta sitten innostui hevosista niin sain samalla hyvän syyn palata harrastuksen pariin. Mikä sen parempaa kuin jakaa rakas harrastus yhdessä tyttären kanssa.
Jossain vaiheessa tytär alkoi luonnollisesti myös haaveilemaan omasta ponista. Koin kuitenkin tuossa vaiheessa vielä tärkeämmäksi sen että tytär oppisi ratsastamaan erilaisia poneja & hevosia ja tällä tavalla kehittyisi enemmän ratsastajana. Myös Kanarian olo eivät houkutelleet hevosen hankintaan sillä siellä ei juurikaan ole laitumia tarjolla ja valtaosa hevosista viettää päivänsä karsinassa tai pienessä ulkotilassa.
Madridiin muuton myötä tilanne kuitenkin muuttui. Täällä Madridin maaseudulla on mitä parhaimmat mahdollisuudet lajin harrastamiseen sillä lähellä on talleja useita kymmeniä ja niiden ympärillä on peltoja melkeinpä silmänkantamattomiin. Eli olosuhteet hevosille ovat toisenlaiset ja monissa paikoissa hevoset elävätkin ulkotiloissa läpi vuoden. Täällä voisimme jopa harkita oman hevosen hankintaa.
Ensimmäiset 6 kk vietimme eri talleja ja niiden tunteja, opetusta ja hevosia testaillen ja löysimmekin muutaman kivan paikan. Mutta helmikuun lopulla päätimme testata vielä yhden sillä sen sijainti oli optimaalinen – vain 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa.
Talli sijaitsee pienen metsäisen alueen keskellä ja tarhat ovat isojen puiden suojassa. Eli talvella ei ole liian kylmä, kesällä liian kuuma eikä sateetkaan haittaa kun hevoset saavat olla puiden suojassa. Toki heillä on myös karsinat- jos sellaisille tulisi jossain vaiheessa tarvetta kelien puolesta. Ympärillä on peltoja ja peltoteitä eli maastoonkin pääsee aivan tallin ovelta. Eli hevosten kannalta varsin mukava paikka elää ja asua.
Kyseessä on varsin pieni talli ja juuri tällaisesta haaveilimme kun tänne muutimme. Pieni talli jossa olisi hyvä henki eikä liikaa ihmisiä. Ja kaiken lisäksi talli on erikoistunut vain kouluratsastukseen! Kävimme siellä testiratsastuksessa ja meidät hyväksyttiin mukaan ”tiimiin”.
Mutta sitten tulikin yllättävä tarjous. Yksi tallin kokeneista kisaponeista jäi ilman ratsastajaa kun entiset vuokraajat eivät pystyneet enää jatkamaan vuokrasopimusta ja poni vapautui uudelle ratsastajalle. Niinpä meidän neiti kävi sen koeratsastamassa ja omistaja vakuuttui taidoista.
Kävin pitkät keskustelut meidän entisten valmentajien kanssa ja lopulta vakuutuimme siitä, että ponin vuokraaminen olisi hyvä mahdollisuus. Päätöstä emme tehneet mitenkään helposti sillä neiti on kehittynyt tunneilla valtavasti tässä viimeisen 6 kk aikana ja mietimme kovasti että kumpi on kehityksen kannalta parempi vaihtoehto – vuokraponi ja tuntien jatkaminen. Hänellä on ollut mahdollisuus ratsastaa todella taitavilla vaativan tason kilpahevosilla jotka ovat opettaneet asioita mitä tavallisilla tuntihevosilla ei pääse harjoittelemaan. Mutta toisaalta ”oma poni” opettaaa myös monia asioita – sellaisia joita ei pelkästään tunneilla pääse harjoittamaan. Niinpä sitten teimme sopimuksen ponin vuokraamisesta ainakin tämän vuoden loppuun asti.
Kivaa on myös se, että poni on sen verran iso että pystyn sillä itsekin välillä ratsastamaan. Tämä on iso etu koska myös ponit tarvitsevat aika ajoin ns. läpiratsastusta ja etenkin pienten ponien kanssa tämä on usein ongelma sillä harvoin löytyy sopivan kokoista riittävän taitavaa ratsastajaa joka voi suoriutua hommasta. Mutta isomman ponin selkään voi tällainen pienempi aikuinen nousta ihan hyvin.
Cherokee
Niinpä meillä on nyt sitten melkein oma poni. Vuokraamalla pääsemme kokeilemaan että miltä tuntuu kun on ”oma” hevonen – riittääkö aika, taidot, rahat, kiinnostus jne. Jos kokemus on positiivinen niin voimme tulevaisuudessa harkita sitten sitä ihan omaa hevosta. Tai kuka tietää, ehkäpä jatkamma vuokraamalla jonkun hevosen. Tai sitten palaamme takaisin tuntien pariin. Siinä mielessä vuokraus on hyvä vaihtoehto että pääsemme kokeilemaan ilman pidempiaikaista sitoutumista ja suurta alkupääomaa.
Ja parasta tietysti on että poni saa jatkaa elämäänsä tutussa paikassa. Kyseessä on itse asiassa tallin omistajan oma poni joten olemme varmoja että poni on siellä hyvissä käsissä silloinkin kun emme pääse paikalle.
Nyt sitten vähitellen tutustumme poniin paremmin ja rakennamme luottamusta puolin ja toisin. Neiti käy ponin kanssa valmennustunnilla 2-3 kertaa viikossa ja ehkäpä jossain vaiheessa neiti pääsee myös kisakentille sillä poni on kunnon kisakonkari ja olisi harmi jättää tällainen mahdollisuus käyttämättä.
Kivaa on myös se, että tallin ponitiimissä on toinen aivan samanikäinen tyttö eli nyt on paljon kaivattu hevostelukaverikin löytynyt.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 