Mission: uuden ratsastustallin etsintä

Kun mietimme tulevaa asuinpaikkaa täällä Madridissa, yksi kriteeri oli se että lähellä olisi hyviä ratsastustalleja. Laji on tärkeä minulle ja tyttärelle, tarvitsemme säännöllistä turpaterapiaa joten noita karvaturpia on syytä löytyä jostain läheltä. Ihan oman mielenterveyden tähden 😉

Sopivan paikan löytäminen ei ole kuitenkaan ollut mikään helppo prosessi sillä ratsastuskouluja sekä -talleja on täällä meidän asuinpaikan ympäristössä ihan valtava määrä. Noin äkkiseltään laskettuna 20 min ajomatkan säteellä on ainakin 30 tallia. Urakkaa on siis riittänyt kun olemme talleja käyneet testaamassa.

Tähän mennessä olemme testanneet 10 tallia ja toistaiseksi testailut ovat nyt jäissä. Sillä löysimme jo pari kivaa paikkaa. Käymme nyt niillä talleilla vuorotellen ja tulevaisuudessa sitten katsomme, että jatkammeko vielä etsintää vai olisiko näistä talleista joku sellainen mistä voisi tulla vakiopaikka.

Tyttären kannalta yksi vakiotalli olisi tietysti parempi vaihtoehto koska näin löytyisi helpommin ystäviä tallilta. Hevostelu on paljon muutakin kuin pelkkää ratsastamista.

Mutta toisaalta hyvää tässä ratkaisussa on se, että tytär pääsee ratsastamaan hyvin erilaisilla hevosilla ja erilaisten opettajien valvovan silmän alla. Eli tämä kehittää valtavasti ja itse asiassa näiden kahden kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti kehittymistä.

Kaikki testatut tallit ovat olleet aika erilaisia. Muutama karsiutui heti testitunnin jälkeen pois – yksi oli vähän turhan ”elitistinen” talli ja kaiken lisäksi siellä tuntui olevan ihan liikaa väkeä eli kovin persoonatonta menoa. Sellainen liukuhihnameininki ei meitä houkuttele. Muutama taas jäi pois koska emme pitäneet erityisesti heidän tavastaan opettaa, pitää tunteja eikä hevosetkaan olleet mitään kummallisia hintaan nähden.

Jäljelle jäi lopulta kolme tallia, joissa käymme nyt siis vuorotellen. Kerran viikossa jokaisella tallilla. Kaikki paikat ovat todella erilaisia ja itse asiassa näistä on jo yksi karsiutumassa pois koska en oikein pidä siitä miten siellä kohdellaan hevosia.

Hinnat ovat vaihdelleet talleilla todella paljon, halvimmillaan olemme maksaneet 15 € tunnista, kallein maksoi 38 euroa. Eikä tuo kallein todellakaan ollut yhtään sen parempi kuin tuo halvin.

Me maksamme tällä hetkellä halvimmassa paikassa 15 € tunnista mutta tämä on se paikka, joka jää tämän kuun jälkeen pois. Toisella tallilla maksamme tällä hetkellä 17.50 € / tunti mutta hinta laskee siellä 15 euroon jos käymme kaksi tuntia viikossa. Eli tulevaisuudessa käymme kaksi kertaa viikossa tuolla tallilla koska siellä hevoset ovat ihan ok, tallilla on hyvä tunnelma, opettajat ovat ihan päteviä jne eli siitä voi hyvinkin tulla meidän vakiotalli tulevaiuudessa.

Kerran viikossa käymme yksityistunnilla kouluvalmentajan luona ja maksamme tuosta lystistä 30 € / tunti. Mutta se on kyllä hintansa arvoinen sijoitus. Kyseessä on pieni yksityistalli jossa valmentaja pitää tuntia vain meille kahdelle ja käytössä olevat hevoset ovat todella huippuluokan kouluratsuja jotka osaavat kaikki mahdolliset temput. Itse olen päässyt tekemään jo laukkapiruetteja, piaffia, sarjavaihtoja eli juttuja, joita ei yleensä ratsastuskoulussa pääse tekemään. Myös tytär on saanut kokea minkälaista on ratsastaa hevosella, joka todellakin osaa asioita ja pystyy opettamaan tyttärelle ihan uusia asioita.

Tallissa on toki myös omistajien lasten poni jonka kanssa voi touhuta sitten tunnin jälkeen.

Kaikilla talleilla on mahdollisuus päästä myös maastoilemaan eli olosuhteet ovat senkin puitteissa kohdillaan. Tämä on nimittäin asia jotka kaipasimme kovasti Kanarialla koska siellä ei ollut mitään mahdollisuutta käydä maastoilemassa.

Tähän asti olemme käyneet ratsastamassa keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin mutta yritän saada tuon sunnuntain tunnin vaihdettua perjantaille, jotta viikonloppuna olisi edes yksi päivä vapaana muille suunnitelmille.

Keskiviikon ratsastus on siinä mielessä vähän ”hankala” että saavumme kotiin vasta klo 20 aikaan ja se tarkoittaa, että edessä on vielä kotiläksyt, suihku, illallinen ja muut iltatoimet eli nukkumaan päästään usein vasta puolenyön aikaan.

Mutta uskoisin kuitenkin että tuo keskellä viikkoa oleva turpaterapiahetki tuo tarpeellisen tauon koulujuttuihin sekä energiaa loppuviikkoon. Luonnossa ja eläinten kanssa oleminen on myös parasta mahdollista mindfulnessia!