20 vuotta elämää Kanarialla on melko pitkä aika. Siinä ajassa ehtii jo tottumaan melkoisen hyvin asuinpaikan juttuihin ja elämään. En nyt voi sanoa, että tuntisin itseäni kanarialaiseksi kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen mutta toki olen ihan kotonani ollut Kanarialla. Ja onhan minulla Kanarialla syntynyt tytär eli paikka tulee olemaan meille aina tärkeä vaikka elämä veisi meidät minne tahansa.
Sitä en voi kieltää, että tämä ajanjakso elämässä on kyllä ollut tähänastisen elämäni mielenkiintosin enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Mutta muistot vien mukanani.
Mitä täältä Kanarialta sitten jään kaipaamaan?
Moni voisi jäädä kaipaamaan ikuista kevättä/kesää, jatkuvaa auringonpaistetta, palmuja, uimarantoja, rentoa saarielämää jne. Mutta ainakaan tällä hetkellä itse en tunne mitenkään suurta haikeutta luopua noista. Toki jossain vaiheessa voi tulla taas se hetki kun niitäkin alkaa kaipaamaan.
Mutta ihan ensimmäisenä asiana mieleeni tulevat kuitenkin ihmiset.
Näiden 20 vuoden aikana olen tutustunut täällä Kanarialla ihan huipputyyppeihin ja monet näistä ovat edelleen mukana elämässäni. Tästä eteenpäin heitä näkee harvemmin mutta onneksi heidän suhteensa ei tarvitse sanoa adios vaan hasta luego eli tapaamisiin.
Tänne Kanarialle palaamme tulevaisuudessa varmasti ihan säännöllisesti ja juurikin näiden ihmisten takia. Myös tyttären puolesta ihmiset, ystävät, ovat asia, joita hän jää varmasti eniten kaipaamaan. Onneksi nykypäivänä yhteydenpito on kuitenkin paljon helpompaa ja tulemme tosiaan varmasti vierailemaan Kanarialla säännöllisesti jotta näemme meidän Kanarian ystäviä.
Jään ainakin tällä hetkellä kaipaamaan myös fysioterapeuttiani, joka on ollut luottohenkilöni jo useamman vuoden ajan. Ei ollut mitenkään helppoa löytää luottofyssaria, joka saisi selkäni pysymään hyvässä kunnossa. Mutta lopulta se löytyi ja nyt sitten pitäisi etsiä uusi, yhtävä hyvä ammattilainen täältä Madridista.
Mutta sellaista ei löydy Madridista niin mistä sitten löytyisi! Täällähän on kaikkea ja moninkertaisesti.
Ehkä tavallaan tulen vielä kaipaamaan Kanarialta myös sitä elämän yksinkertaisuutta. Kun ei ole kauheasti valinnanvaraa niin sitä tottuu elämään yksinkertaisemmin.
Etenkin ensimmäiset vuodet Fuerteventuralla opettivat tätä yksinkertaisuutta ja vaatimattomuutta sillä 2000-luvun alussa ei koko saarella ollut mitään isompia ruokakauppoja, saatikka ostoskeskuksia. Ostettiin sitä mitä oli tarjolla. Ei ollut Zaraa, Mangoa, Stradivariusta, Pull& Bearia, Bershkaa joka nurkalla kuten tänä päivänä vaan vaatteita piti lähteä ostamaan Gran Canarialta tai Teneriffalta. Mutta ihan hyvin niissäkin olosuhteissa tultiin toimeen.
Toki nykyään Kanarialtakin saa jo lähes kaikkea mutta tavallaan elämä on edelleen paljon yksinkertaisempaa ja vaatimattomampaa kuin mitä Madridissa.
Voi olla, että ehkä vähän jään kaipaamaan myös sitä aurinkoa. En paahtavaa, liian kuumasti porottavaa aurinkoa (koska sitä etenkin kesällä Madridssa on tarjolla ihan riittävästi) vaan sitä aivan loppusyksyn ja talven ajan lempeämpää aurinkoa. Voi olla, että sitä tulee vielä Madridin syksyssä ja talvessa ikävä vaikka noita vuodenaikojen vaihteluita odotammekin kovasti.
Ja myös meren äänet. Niitä varmasti jossain vaiheessa myös tulen kaipaamaan. Olen asunut koko elämäni rannikolla ja meri on aina ollut läsnä elämässä. Se on aina ollut rauhoittava elementti.
Mutta eiköhän sitä rauhaa löydy myös Madridista, esim. vuoristo on paikka jossa myös nautin kovasti olostani.
Enkä voi väittää ettenkö jäisi kaipaamaan myös Kanarian saarten varsin edullista menovettä eli bensiiniä. Vaikka hinnat ovat kohonneet myös Kanarialla niin onhan se silti melkoisen edullista kun 1.20 € saa litran E95-bensaa. Vaikka täällä mantereellakin on vielä suht edulliset hinnat (ainakin kun vertaa Suomeen) niin noille Kanarian hinnoille ei mikään vedä vertoja.
Ja vaikka elämä turistien keskellä välillä ärsyttikin niin olihan siinä omat hyvätkin puolensa. Kun lähti illalla rantakadulle kävelemään niin hetken aikaa pystyi kuvittelemaan itsekin olevansa lomalla!
Eilen oli aika sanoa Hasta luego, pakata laukut ja jättää Kanarian saaret taakse. Olo ei ollut kuitenkaan lainkaan haikea vaan enemmänkin positiivisen odottavainen. Olemme valmiita uuteen seikkailuun!
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 
Musta tuntuu, että muutto Madridiin ei tule olemaan perheellesi kovin suuri muutos eikä kulttuurishokki. Kuitenkin samasta maasta on kysymys, kieli on sama, tavat ovat aika samanlaiset. Arjessa on toki enemmän säättämistä. Tuskin tulet kaipaamaan muuta kuin ihmisiä ja merta. Ilmastokin on aika mieto, ei mitään Suomen 8 kk talvia. Olisi kiva palata tähän samaan aiheeseen parin vuoden päästä: miten todellakin käy ja miten elämä suurkaupungissa erottuu elämästä saaressa. Tyyliin Odotukset vs todellisuus.
TykkääTykkää
Joo, tuskin mikään suuri shokki on vaikka kaikki meidän Madridin ystävät olivatkin kauhuissaan kun kuulivat. Etenkin minua pitivät hulluna koska koko idea muutosta tuli alunperin minulta. Mutta itse olen aika sopeutuvainen koska elämässä oon jo muuttanut niin monet kerrat ja aina olen löytänyt ne omat jutut joka paikasta. Uskoisin myös että omat kuviot löytyvät täältä Madridista.
Ja ihan varmasti vuoden ja parin päästä tulee kirjoitus aiheesta!
TykkääLiked by 1 henkilö