Välillä aika tuntuu kuin siivillä eikä ajankulua edes huomaa. Päivät, viikot, kuukaudet ja jopa vuodet vaihtuvat eikä niihin kiinnitä sen enempää huomiota. Arjen rutiinit vievät helposti mennessään eivätkä aina viikonloputkaan tuo mukanaan mitään mieleenjäävää. Sitten sitä vain jossain vaiheessa huomaa, että miten aika on taas mennyt niin nopeasti.
Tämä oli asia joka vaivasi minua osittain kun asuimme Kanarialla ja vasta muutettuamme tänne Madridiin ymmärsin mistä tämä johtuu. Sieltä puuttuivat vuodenajat! Kun on läpi vuoden ikäänkuin ikuinen kesä eikä vuodenaikojen välillä suurtakaan vaihtelua niin aika vain kului huomaamatta – kevät, kesä, syksy, talvi seurasivat toisiaan ilman isompia eroja.
Täällä Madridissa meillä on sen sijaan neljä selvästi erilaista vuodenaikaa ja tämä tuo kaivattuja kiinnekohtia vuoteen.
Kun muutimme tänne elo-syyskuun vaiheessa oli vielä täyskesä. Pellot kylämme ympärillä loistivat kullankeltaisina, lämpötilat olivat vielä 30 asteen paremmalla puolella.
Koulujen alettua syyskuussa alkoi vähitellen huomaamaan syksyn merkkejä mutta syksy ei kuitenkaan tullut hetkessä vaan lämpötilat pysyivät varsin miellyttävinä pitkään. Vähitellen peltoja alettiin kyntämään ja maisemat muuttuivat ruskeaksi, samalla puista alkoi putoamaan lehtiä. Jopa vähän ruskan värejä oli havaittavissa.
Syksy oli itse asiassa varsin ihanaa aikaa. Oli vielä lämmintä mutta ei enää niin kuumaa kuin kesällä. Aurinko paistoi useampina päivinä eikä sateita saatu kuin satunnaisesti.
Joulukuussa alkoi sitten ”talvi”. Lämpötilat laskivat selkeästi ja alkoi viileämpi & sateisempi ajanjakso. Mutta mukaan mahtui kuitenkin vielä paljon niitä aurinkoisempia päiviä – ei siis pelkkää päiväkausia jatkunutta sadetta. Ja talvikaan ei täällä tunnu pahalta kun ikivihreät puut ja pensaat tuovat väriä ja nurmikkokin vihertää läpi talven.
Tammi-helmikuu olivat sateettomia mutta melko viileitä kuukausia. Yölämpötilat olivat jo pakkasen puolella, päivisin lämpötila nousi 5-10 asteen tuntumaan. Samaan aikaan pellot kuitenkin alkoivat jo vihertää – ihan uskomatonta! Oli mahtavaa seurata miten maisemat muuttuivat vuodenaikojen mukaan.
Vaikka lunta ei satanutkaan niin talvi kuitenkin tuntui talvelta – toppatakille on ollut käyttöä. Lenkkarit jalassa olemme kuitenkin vetäneet melkeinpä koko talven ja vain muutaman kerran on jalkaan tullut vedettyä talviset varsilenkkarit. Erillisille ulkohousuille ei ole ollut tarvetta eikä kertaakaan tullut edes mieleen että housujen alle pitäisi vetää sukkahousuja tai aluskerrastoa. Ensi talveksi pitänee kuitenkin hankkia vähän paksummat ratsastushousut sillä tämän talven vedimme ohuilla ratsastuslegginsseillä ja niillä oli kyllä muutaman kerran vähän viileää ratsastaa – etenkin iltaisin kun lämpötila laski alle 10 asteeseen.
Tällä hetkellä nautimme jo keväästä joka tuntui saapuvan hetkessä ja rytinällä. Vielä helmikuun lopussa oli ”talvi” mutta maaliskuun vaihtuessa tuli kevät – päivät pitenivät hetkessä ja lämpötilat pomppasivat 15-20 asteeseen. Muutamana päivänä on ollut jo 25 astetta lämmintä päivällä! Eikä yöpakkasiakaan ole nähty enää tämän kuun aikana.
Puut ovat alkaneet vihertämään, pellot loistavat vihreän eri sävyissä, linnut laulavat. Päivisin tuntuu kuin eläisimme suomalaista kesää ja ulkona tarkenee jo t-paidassa. Mutta auringon laskiessa sitten huomaa että kevättähän tässä vasta eletään. Talvitakit on kuitenkin jo varastoitu jo kaappeihin.
Kevät ja syksy taitavat olla lempivuodenaikojani tästä lähtien.
Saa nähdä että tuoko huhtikuu vielä sateita sillä sanonta sanoo: En Abril, aguas mil eli huhtikuu on täällä perinteisesti sadekuukausi ja vielä toukokuussakin pitäisi sateita olla luvassa. Nämä ovatkin tervetulleita sillä kesäkuussa alkaa pitkä, kuuma ja kuiva kesä.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 