Kategoria: Sin categoría

Kevät täällä Madridissa tuli tänä vuonna aivan kuin varkain. Yhtenä päivänä oli talvi mutta seuraavana päivänä lämpötila kohosi yhtäkkiä 20 asteeseen eikä ollut enää yöpakkasia. Kaikki alkoi vihertämään hetkessä.

Me olimme käyneet ottamassa varaslähdön kevääseen jo helmi-maaliskuun vaihteessa kun kävimme viettämässä pitkän viikonlopun Gran Canarialla. Tytär pyysi että haluaisi nähdä kavereitaan joten vietimme tiiviit 3 päivää saarella niin että hän sai viettää laatuaikaa ystäviensä kanssa. Nautimme samalla lämmöstä ja keväsisistä keleistä.

Heti reissun jälkeen tulikin sitten kevät myös Madridissa. Yöpakkaset loppuivat kuin seinään ja päivisin lämpötilat kohosivat 20 asteeseen, monena päivänä jopa sen yli. Aurinko on paistanut koko maaliskuun melkeinpä kirkkaalta taivaalta joka ikinen päivä – ei voisi kauniimpia kevätkelejä edes toivoa! Päivisin jo ihan t-paita kelit.

Maaliskuu oli kiva kuu sillä se oli täynnä kaikenlaista ohjelmaa. Erityisesti meidät on pitänyt kiireisinä ponipoika Cherokee. Olemme viihtyneet uudella tallilla todella hyvin – meidät otettiin vastaan osaksi porukkaa ja mikä tärkeintä niin neiti löysi sieltä hyvän ystävän. Samanikäinen tyttö joka vuokraa myös yhtä tallin ponia. On ollut mahtavaa nauttia näistä upeista kevätpäivistä ulkosalla harrastaen.

Maaliskuussa juhlimme myös puolison 50-vuotissynttäreitä – tosin ihan vain perhepiirissä ja ilman sen suurempia juhlia. Puoliso ei halunnut järjestää mitään isompia juhlia koska kaveriporukassa kaikki täyttää tänä vuonna saman verran ja jos jokainen järjestäisi omat juhlat niin niitä saisi olla viettämässä jatkuvasti. Heillä on iso ja tiivis kaveriporukka joka on pitänyt yhtä jo yläkouluajoista. Toukokuussa he viettävät sitten yhteiset synttärit ja tarkoituksena on silloin viettää viikonloppu jossain yhdessä.

Olemme maaliskuun aikana nauttineet myös Madridin tarjoamista moninaisista mahdollisuuksista. Puolison kanssa kävimme yhtenä päivänä lumilautailemassa – veimme aamulla tyttären kouluun, ajoimme tunnin vuorille, laskimme päivän ja söimme pikaisen lounaan ja ajoimme takaisin hakemaan tytärtä koulusta klo 17. Ihan huippua!

Tosin heti tuon reissun jälkeen kevät iski sen verran voimalla että lumet sulivat vuoriltakin käytönnössä yhdessä yössä. No, pääsimme sentään edes kerran kotirinteisiin tänä talvena.

Kävimme maaliskuun aikana myös pop up-ilmapallomuseossa, joka oli ihan hauska interaktiviinen kokemus. Mukaan sinne lähti tyttären koulukaveri äitinsä kanssa.

Tytär on ehtinyt myös yökyläilemään koulukaverinsa luona ja meillä on ollut myös koulukavereita viettämässä päivää. On mahtavaa, että tytär otettiin uudessa koulussa niin hyvin vastaan ja hän on saanut jo useita hyviä ystäviä.

Pääsimme maaliskuun aikana myös puolison veljen bändin Alameda dosoulnan keikalle. He ovat olleet useamman vuoden kestäneellä tauolla mutta nyt palasivat taas tekemään musiikkia ja sen kunniaksi vetivät keikan täällä Madridissa. Liput oli myyty loppuun jo ennakkoon ja keikka oli ihan huippu – väki tanssi ja lauloi mukana alusta loppuun.

Kevät on innostanut myös puutarhahommiin vaikka en todellakaan ole mikään viherpeukalo. Mutta olen raivannut pihasta puskia ja puita. Edellinen omistaja oli maksanut puutarhurille 150€/kk siitä että se oli pitänyt pihan ”kunnossa” mutta kovasti ihmettelen että mitä hän oli sillä rahalla saanut sillä kaikki tuntui rehottavan vähän miten sattui. Puoliso meinasikin että on tainnut puutarhuri hoitaa entisen asukkaan omaa puutarhaa eikä tuota pihaa…

Meillä ei ole puutarhuria ollut eikä pihalle ole tehty edes mitään koko talven aikana. Syksyllä kerran haravoin ja puoliso leikkasi aitapuskat. Nyt sitten pari päivää raivasin noita ylimääräisiä.

Mitään sen suurempaa muutosta en viitsi tehdä sillä tarkoituksena on tehdä kesällä iso remontti kotiin ja myös piha-alue tulee silloin kokemaan ison muutoksen. Mutta onpahan nyt ainakin siihen asti vähän kivemman näköinen.

Nyt edessä on pääsiäisviikko ja sitä tulemme viettämään tällä kertaa ihan täällä kotosalla. Olemme yleensä tyttären kanssa käyneet Suomessa tähän vuodenaikaan mutta nyt lentojen hinnat olivat niin järkyttäviä (Madrid-Helsinki-Madrid menopaluu 980 €/hlö) että reissu jäi väliin. Normaalisti maksamme enintään kolmanneksen tuosta hinnasta – esim. juuri kesälle varasimme lennot Suomeen ja maksoimme niistä 120 € / suunta! Mutta ilmeisesti huhtikuinen Suomi on sen verran suosittu paikka että lennoista voidaan pyytää tuollaisia hintoja…

Vähän siis harmittaa että Suomi-reissu jää väliin. Mutta ehkäpä jonkin pienen muutaman päivän reissun teemme täällä Espanjassa. Jos löydämme jotain järkevän hintaista. Nimittäin täälläkin hotellien hinnat ovat näin pääsiäisen aikaan ihan naurettavan kalliita.

Ja jos emme keksi mitään niin nautimme sitten keväisestä Madridista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Kyllähän sitä tekemistä riitää täälläkin! Ja sääennustekin näyttää kauniita keväisiä kelejä.

Jokaisessa maassa on omat erikoisuutensa mitä tulee ruokiin, ruokakulttuuriin ja tapoihin. Espanjalainen kummastelee Suomessa sitä, että aikuiset juovat ruokajuomana maitoa eivätkä ruokapöydässä juurikaan puhu keskenään. He kummastelevat outoa kalsarikänni-tapaa sekä suomalaisten perjantaipulloja. Sekä sitä, että miten ihmeessä aikuiset ihmiset syövät lounasta klo 11 ja päivällistä klo 17. Ja varmasti ihmettelevät montaa muutakin asiaa.

Luonnollisesti näitä outouksia löytyy myös täältä Espanjasta – asioita tai ruokailuun liittyviä tapoja, jotka saattavat tuntua oudoilta. Ainakin ulkomaalaisten mielestä.

1. Aamupalaksi olutta tai keksejä

Kun kävelee espanjalaiseen kuppilaan 11-12 aikaan niin hyvin yleisesti näkee miehiä nauttimassa aamupalaksi tuhdin sämpylän ja sen kera oluen. Ja näin ihan arkiaamuisin – kyse ei siis ole mistään sunnuntaibrunssista.

Monet nauttivat puolestaan aamupalaksi keksejä ja tämä on yleistä etenkin lapsiperheissä. Ja tämä myös ihan arkaamuisin ja niiden voimalla lähdetään päivähoitoon, kouluun tai töihin. Sain jopa aikoinaan kiivaan väittelyn aikaiseksi paikallisen terveydenhoitajan kanssa kun hänen mielestään keksit ovat täysin terveellinen aamupala pienelle lapselle ihan jokapäiväisenä tapana. Uskomatonta mutta totta.

2. reunaton leipä
Miksi ihmeessä pitää tehdä leipää, josta reunat on leikattu pois? Täällä tosiaan myydään reunatonta paahtoleipää, sin corteza, koska monet espanjalaiset haluavat toastit ja sandwichit näin.

Jostain syystä myös meidän jo kohta 12-vuotias tytär suosii myös tällaista leipää – tosin käytämme täysjyväleipää. Mutta reunoja siinä ei saa olla. Jos on niin hän jättää ne syömättä 🙂

On myös ikuinen kiistely siitä, että ”saako” tällaisten paahtoleivästä tehtyjen leipien päälle ilmakuivattua kinkkua vai ei. Moni on sitä mieltä, että ei missään nimessä…

3. leipää ja lisää leipää
Leipä on espanjalaisessa ruokapöydässä tärkeä asia. Sitä pitää olla tarjolla aamiaisen lisäksi niin lounaan kuin illallisen kera. Leipä nimittäin toimii yhtenä aterimena haarukan, lusikan ja veitsen lisäksi. Sillä avitetaan ruoka suuhun, sitä uitetaan keitoissa ja muhennoksissa, sillä vedellään lautaselta kaikki kastikkeet ja viimeiset rippeet suuhun. Ravintoloissa leipä tuodaan usein myös pöytään, tosin aika usein siitä myös laskutetaan erikseen. Vaikka et siihen olisi edes koskenut. 

Myös grilliruokien kera leipä on tärkein lisuke. Siinä missä suomalainen kantaa grilliruokapöytään lisukkeeksi vihreän salaatin ja jonkun toisen salaatin, niin espanjalainen laittaa leipäpaloja. Niiden väliin on sitten näppärä laittaa se makkaran tai lihanpalanen.

Espanjalaisten leipähyllyjen valikoima on kuitenkin edelleen aika yksitoikkoista – pääasiassa valkoista leipää eri muodoissa.

4. öljyä leivän päälle

Leivän kanssa ei käytetä voita eikä leivän päälle laiteta juustoa ja leikkeleitä. Aamiaisella espanjalainen syö leipänsä paahdettuna ja päälle sipaistaan valkosipulia, reilu loraus hyvälaatuista neitsytoliiviöljyä ja ehkä tomaattia ja jamon serranoa eli ilmakuivattua kinkkua.

Ruuan kanssa leipä syödä ilman mitään eli ihan kuivana. Siitä otetaan pieniä palasia, joita sitten syödään ruuan kera.
                       
5. sandwich / bocadillo vegetal
Kasvisleipä joka ei olekaan ihan kasvisleipä. Voisi tosiaan kuvitella, että jos leivän sanotaan olevan vegetal niin se sisältäisi vain kasviksia ja sopisi kasvissyöjille. Mutta täälläpä näihin leipiin saatetaan laittaa a) tavallista majoneesia b)kananmunaa c)tonnikalaa d)todennäköisesti kaikkia näitä edellisiä. Eli ei ihan täytä kasvisleivän kriteereitä.

6. segundo desayuno eli toinen aamiainen
Siinä missä suomalainen syö aamulla täyttävän aamiaisen niin monelle espanjalaiselle aamun ensimmäinen ateria on yleensä kevyt. Kahvi ja ehkä sen kera jotain pientä makeaa, vaikkapa niitä keksejä.

Vasta myöhemmin töissä, noin klo 11 aikaan, syödään ns. segundo desayuno eli toinen aamiainen, jota varten usein mennään lähimpään kahvilaan. Silloin saatetaan kahvin kera sitten syödä jotain täyttävämpää esim. sämpylä. Näin jaksaa sitten iltapäivän lounasaikaan asti. Ja lounas todellakin siis syödään vasta iltapäivällä – siinä vaiheessa kun Suomessa nautitaan jo iltapäiväkahveja 🙂

7. ruoka-ajat
Espanjalaiset ruoka-ajat ovat hyvin tyypilliset etelä-Eurooppalaiset ajat eli ateriat syödään ”myöhään”. Tämä tarkoittaa, että lounasaika on n. 14-16 ja jopa kouluissa lounasaika ajoittuu puolenpäivän jälkeiseen aikaan. Tyttären koulussa tällä hetkellä lounastauko on klo 13-14:45.

Luonnollisesti myös illallinen nautitaan vastaavasti myöhemmin eli n. klo 20-22, viikonloppuisin jopa myöhempään. Edes lapsiperheet eivät tee poikkeusta vaan jopa pienet lapset syövät illallisen vasta tuohon aikaan.

Luonnollisesti ravintolat noudattavat myös pääosin näitä aikatauluja eli lounasta on tarjolla klo 14, joskus klo 13:30 alkaen. Ovet suljetaan klo 17 aikaan ja avataan uudelleen illallista varten klo 20 aikaan.

8. monen tunnin lounastauko
Monilla työpaikoilla työpäivän katkaisee jopa useamman tunnin kestävä lounastauko. Jotkut käyvät syömässä kotona, jotkut tyytyvät eväisiin työpaikalla mutta iso osa käy syömässä isolla työporukalla jossakin lähiravintolassa.

Ja tosiaan työpaikan lounas syödään yleensä yhdessä, yksin syövää pidetään vähän ”outona”. Täällähän ruokailu ei ole vain vatsantäyttöä vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä.

9. kofeiiniton kahvi
Eikös sitä kahvia juoda juuri sen kofeiinin takia? No, täällä Espanjassa todellakin juodaan kofeiinitonta kahvia ja melko paljon. Sitä saa ihan tasan varmasti joka ikisestä kahvilasta, baarista ja ravintolasta. Sitä on syytä myös olla aina kotona sillä ystävät & tuttavat varmasti sellaista kyselevät. 

Yleensäkin erilaisia kahveja on valtavat määrät, yleisimpiä ovat cafe solo (pieni espresso-tyylinen), cortado (sama mutta tilkalla maitoa), cortado con leche condensada (sama mutta kondensoidulla maidolla), cafe con leche (maitokahvi), leche y leche tai bombon (maidolla ja kondensoidulla maidolla) ja carajillo (pieni kahvi terästettynä).

10. viiniä lounaan kera
Espanjalainen päivän menu sisältää usein lasin viiniä eikä sen nauttiminen keskellä päivää ole mitenkään harvinaista. Siis ihan hyvällä omalla tunnolla juodaan lasi viiniä, tai joskus jopa useampi, keskellä työpäivää.

11. ruokailu + meteli
Tämä on asia, joka aiheuttaa hämmästystä ulkomaalaisissa. Miten ihmeessä kahviloissa, baareissa ja ravintoloissa on aina niin valtava meteli. No, espanjalaiset puhuvat koko ajan, toistensa päälle ja hyvin ääneekkäästi. Jokainen haluaa esittää mielipiteensä, yhtäaikaa. Meteliä siis riittää ja se kuuluu täällä paikalliseen elämään.

Meteli on täysin normaali asia myös esim. koulujen ruokaloissa eli puhe pulppuaa myös lasten kesken lounaalla eikä kukaan käy hyssyttelemässä.

12. odottaminen 
Espanjassa ei kenelläkään ole kiire ravintolassa. Täällä saa siis varautua odottamaan. Ensiksi ehkä sitä, että pääsee sisälle ja saa pöydän. Sitten sitä, että saa ruokalistan. Sitten sitä, että saa tilattua juomat. Sitten niiden juomien saapumista. Sitten sitä, että tarjoilija ottaa ruokatilauksen, minkä jälkeen odotat niitä ruokia. Ja sitten taas odottelet, että tarjoilija tulee jossain vaiheessa keräämään tyhjät astiat. Ja sen jälkeen odottelet, että se tulee kysymään että haluatko jälkiruokaa ja sitten odotat sitä jälkiruokalistaa ja sen jälkeen taas sitä tarjoilijaa, että se tulisi ottamaan sen tilauksen. Ja sitten odotat sitä jälkiruokaa. Ja sen jälkeen sama prosessi kahvin kanssa. Ja sitten vielä odottelet sitä laskua. Ja niitä vaihtorahoja.

13. sobremesa
Tämä on hyvin tyypillinen espanjalainen tapa eli ruokailu ei lopu siihen kun ruoka loppuu vaan se saattaa jatkua vielä tuntikausia sen jälkeen. Tämä on erittäin suosittua etenkin viikonlopun lounaalla joka usein nautitaan esim. sukulaisten tai ystävien kanssa.

Jos ravintola menee esim. lounasajan jälkeen kiinni niin mitä todennäköisemmin saat jäädä vielä esim. terassille istumaan pöytäseurueesi kanssa vaikka henkilökunta on laittanut ovet kiinni. Ennen sulkemista voi tilata riittäävän määrän juomaa pöytään 🙂

Tämä on tärkeä osa ateriointia – siinä vaihdetaan kuulumiset, mielipiteet päivän politiikasta, keskustellaan jalkapallosta, juorutaan jne. Samalla saatetaan nauttia vielä lasillinen tai pari. Kiirettä ei ole mihinkään. 

14. yhteinen lasku
Espanjassa kun mennään joukolla syömään tai ihan pariskuntana tai ystävän kanssa niin kukaan ei tilaa laskuja erikseen. Jos lasku halutaan jakaa niin se yleensä jaetaan tasan välittämättä siitä mitä kukakin on syönyt ja juonut.

Ja jos on palveluun tyytyväinen niin juomarahat kuuluvat täällä tapoihin – ne ovat osa tarjoilijoiden palkkausta.

Takana on ensimmäiset 6 kuukautta uudessa kotikaupungissa Madridissa. Miten on mennyt, miltä nyt tuntuu ja kaipaammeko takaisin Kanarian auringon alle?

Viime kesänä kun kerroimme muutostamme Madridiin, saimme pääasiassa ihmetteleviä ja kauhistelevia reaktioita. Etenkin täältä Madridin suunnalta. Miksi ihmeessä haluamme pois Kanarialta ja vielä Madridiin. Ilman että olisi pakko. Minulta tiedusteltiin useaan otteeseen, että ymmärränkö millaista on elää Madridissa – liikenne on jatkuva kaaos, ruuhkat jokapäiväinen riesa ja siellä on muuten sitten ihan oikea talvi.

Nyt kun olemme tavanneet näitä ihmettelijöitä niin yleensä ensimmäinen kysymys on: kaduttaako? Joko olette kyllästyneet ja kaipaatte takaisin?

Valitettavasti olemme joutuneet tuottamaan kaikille kyselijoille pettymyksen. Ei, ei kaduta emmekä ainakaan toistaiseksi kaipaa takaisin. Ehkä joskus eläkeiässä siellä voi viettää osan vuodesta mutta koti on nyt ihan vakituisesti täällä Madridissa.

On itse asiassa aika uskomatonta miten helposti elämä soljui omiin uomiinsa. Tässä ehkä merkittävin tekijä on ollut se että teimme elämästä heti mahdollisimman paljon ns. meidän näköistä.

Meillä oli heti alusta lähtien oma koti, ei mikään väliaikainen vuokra-asunto, johon pystyimme heti asettumaan kodiksi. Pyrimme myös pääsemään mahdollisimman nopeasti tuttuihin rutiineihin kiinni. Elämä siis ikäänkuin jatkui samoilla rutiineilla mutta vain uudessa paikassa. Paikassa mikä tuntui kodilta.

Tässä puolen vuoden aikana on myös tullut hyvin selväksi se että valitsimme juuri oikean asuinpaikan ja sillä on iso osuus viihtymisessä. Meille oli tärkeää että luonto on lähellä ja täällä viljapeltojen keskellä onkin hyvä asustella. Kun ei ole tarvetta käydä Madridin keskustassa muuta kuin satunnaisesti niin silloin on luonnollisesti järkevämpää asua jossain keskustan ulkopuolella. Näin vältymme mm. niiltä kuuluisilta ruuhkilta.

Olemme lähellä mutta kuitenkin riittävän kaukana.

Olemme myös tavallaan löytäneet jo paikkamme täältä. Puolisolla on täällä iso liuta ystäviä jotka hän on tuntenut jo yläasteiästä lähtien. He ja heidän puolisonsa ovat tulleet myös itselle jo tutuiksi tässä vuosien aikana jo ennen tänne muuttoa. Tyttärellä on koulussa omat ystävänsä, joista on tullut jo tärkeitä. Ja myös itse olen löytänyt omat kuvioni täällä.

Sopeutumisen kannalta yksi tärkeä palanen oli löytää sellainen hevosstalli, jossa koemme olevamme osa porukkaa ja lopulta sellaisen myös löysimme. On myös kivaa että tytär löysi tuolta tallilta itselleen samanikäisen ystävän.

Olemme nauttineet näiden 6 kk aikana niistä asioista, joita nimenomaan toivoimme tältä elämänmuutokselta. Kanarialla kun vapaa-ajan aktiviteetit olivat aika vähissä niin täällä Madridissa mielenkiintoista tekemistä on aina tarjolla.

Ja se ns. vapaudentunne on löytynyt. Täältä Madridista käsin voimme suunnata helposti minne tahansa ja ihan omalla autolla. Neljässä tunnissa olemme Välimeren rannikolla tai Portugalissa, kuudessa tunnissa ajaa Espanjan pohjoisrannikolle, Andorraan tai vaikkapa Sevillaan. Pari pidempää reissua onkin tullut jo tehtyä tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Lähempää löytyy myös ihan valtavasti näkemistä – lähti sitten mihin suuntaan tahansa. Ja mikä parasta – tuossa reilun tunnin ajomatkan päässä ovat Madridin vuoret joilla pääsee näin talvisin laskettelemaan. Voi siis vaikkapa aamulla viedä tyttären kouluun, ajaa lumilautailemaan neljäksi tunniksi ja palata takaisin hakemaan tytär koulusta.

Eikä Madridin talvikaan ollut niin paha kuin mitä etukäteen peloteltiin. Joulukuu oli melko sateinen mutta sekään ei haitannut. Vettä ei tullut missään vaiheessa päiväkausia putkeen vaan väliin mahtui hienoja aurinkoisiakin päiviä. Tammi-helmikuu olivat taas viileämpiä mutta päivisin kuitenkin lämpötilat nousivat aina plussan puolelle. Ja välillä jopa lähes 15 asteeseen. Aurinkoisia, pilvettömiä päiviä on ollut ehdottomasti enemmän kuin pilvisiä tai sateisia päiviä.

Ja talvella on ilahduttanut kovasti vihreys. Nurmikot vihertävät ja pensaissa on lehdet ihan läpi talven mutta myös pellot alkoivat vihertää jo heti joulukuussa. Tähän asti olemme siis nauttineet tästä ”ensihuumasta” ja viihtyneet täällä varsin hyvin. Eikä ole ikävää takaisin Kanarialle. Siellä on ihan kiva mennä silloin tällöin käymään mutta asumaan sinne ei tee enää mieli.

Nyt sitten jäämme odottamaan että minkälainen on Madridin kevät. Itse asiassa se tuntuu jo alkaneen sillä tällä viikolla lämpötilat ovat päivisin nousseet jo 20 asteeseen. Ja öisin lämpötilat ovat pysyneet jo plussan puolella.

Eikä mene kauan kun pääsemme sitten kokemaan sen toisen asian, josta meitä peloteltiin eli Madridin kesä. Kuiva ja todella kuuma kesä jolloin 40 asteen lämpötilat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta ei sekään pelota sillä olen aina enemmän sietänyt kuivaa kuumuutta kuin kosteaa kuumuutta. Mutta puolen vuoden päästä sitten nähdään että vieläkö fiilikset ovat yhtä positiiviset 🙂

Varmasti lähes jokainen hevosihminen haaveilee ainakin jossain vaiheessa omasta hevosesta. Itseäni hevoskärpänen puri jo nuoruudessa ja tietysti haaveilin omasta ponista tai hevosesta. Itse asiassa olinkin hetken aikaa poninomistaja sillä satuin voittamaan tallimme talvirieha-arpaijaisissa shetlanninponivarsan. Mutta itselläni oli tuolloin ikää jo lähes 15 vuotta joten poni oli auttamatta liian pieni ja niinpä myin sen lopulta pois.

Hevosharrastus jäi lopulta pitkälle tauolle kun elämään tuli muita juttuja mutta rakkaus hevosia kohtaan ei kuitenkaan koskaan hävinnyt. Kun tytär 3-4 vuotta sitten innostui hevosista niin sain samalla hyvän syyn palata harrastuksen pariin. Mikä sen parempaa kuin jakaa rakas harrastus yhdessä tyttären kanssa.

Jossain vaiheessa tytär alkoi luonnollisesti myös haaveilemaan omasta ponista. Koin kuitenkin tuossa vaiheessa vielä tärkeämmäksi sen että tytär oppisi ratsastamaan erilaisia poneja & hevosia ja tällä tavalla kehittyisi enemmän ratsastajana. Myös Kanarian olo eivät houkutelleet hevosen hankintaan sillä siellä ei juurikaan ole laitumia tarjolla ja valtaosa hevosista viettää päivänsä karsinassa tai pienessä ulkotilassa.

Madridiin muuton myötä tilanne kuitenkin muuttui. Täällä Madridin maaseudulla on mitä parhaimmat mahdollisuudet lajin harrastamiseen sillä lähellä on talleja useita kymmeniä ja niiden ympärillä on peltoja melkeinpä silmänkantamattomiin. Eli olosuhteet hevosille ovat toisenlaiset ja monissa paikoissa hevoset elävätkin ulkotiloissa läpi vuoden. Täällä voisimme jopa harkita oman hevosen hankintaa.

Ensimmäiset 6 kk vietimme eri talleja ja niiden tunteja, opetusta ja hevosia testaillen ja löysimmekin muutaman kivan paikan. Mutta helmikuun lopulla päätimme testata vielä yhden sillä sen sijainti oli optimaalinen – vain 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa.

Talli sijaitsee pienen metsäisen alueen keskellä ja tarhat ovat isojen puiden suojassa. Eli talvella ei ole liian kylmä, kesällä liian kuuma eikä sateetkaan haittaa kun hevoset saavat olla puiden suojassa. Toki heillä on myös karsinat- jos sellaisille tulisi jossain vaiheessa tarvetta kelien puolesta. Ympärillä on peltoja ja peltoteitä eli maastoonkin pääsee aivan tallin ovelta. Eli hevosten kannalta varsin mukava paikka elää ja asua.

Kyseessä on varsin pieni talli ja juuri tällaisesta haaveilimme kun tänne muutimme. Pieni talli jossa olisi hyvä henki eikä liikaa ihmisiä. Ja kaiken lisäksi talli on erikoistunut vain kouluratsastukseen! Kävimme siellä testiratsastuksessa ja meidät hyväksyttiin mukaan ”tiimiin”.

Mutta sitten tulikin yllättävä tarjous. Yksi tallin kokeneista kisaponeista jäi ilman ratsastajaa kun entiset vuokraajat eivät pystyneet enää jatkamaan vuokrasopimusta ja poni vapautui uudelle ratsastajalle. Niinpä meidän neiti kävi sen koeratsastamassa ja omistaja vakuuttui taidoista.

Kävin pitkät keskustelut meidän entisten valmentajien kanssa ja lopulta vakuutuimme siitä, että ponin vuokraaminen olisi hyvä mahdollisuus. Päätöstä emme tehneet mitenkään helposti sillä neiti on kehittynyt tunneilla valtavasti tässä viimeisen 6 kk aikana ja mietimme kovasti että kumpi on kehityksen kannalta parempi vaihtoehto – vuokraponi ja tuntien jatkaminen. Hänellä on ollut mahdollisuus ratsastaa todella taitavilla vaativan tason kilpahevosilla jotka ovat opettaneet asioita mitä tavallisilla tuntihevosilla ei pääse harjoittelemaan. Mutta toisaalta ”oma poni” opettaaa myös monia asioita – sellaisia joita ei pelkästään tunneilla pääse harjoittamaan. Niinpä sitten teimme sopimuksen ponin vuokraamisesta ainakin tämän vuoden loppuun asti.

Kivaa on myös se, että poni on sen verran iso että pystyn sillä itsekin välillä ratsastamaan. Tämä on iso etu koska myös ponit tarvitsevat aika ajoin ns. läpiratsastusta ja etenkin pienten ponien kanssa tämä on usein ongelma sillä harvoin löytyy sopivan kokoista riittävän taitavaa ratsastajaa joka voi suoriutua hommasta. Mutta isomman ponin selkään voi tällainen pienempi aikuinen nousta ihan hyvin.

Cherokee

Niinpä meillä on nyt sitten melkein oma poni. Vuokraamalla pääsemme kokeilemaan että miltä tuntuu kun on ”oma” hevonen – riittääkö aika, taidot, rahat, kiinnostus jne. Jos kokemus on positiivinen niin voimme tulevaisuudessa harkita sitten sitä ihan omaa hevosta. Tai kuka tietää, ehkäpä jatkamma vuokraamalla jonkun hevosen. Tai sitten palaamme takaisin tuntien pariin. Siinä mielessä vuokraus on hyvä vaihtoehto että pääsemme kokeilemaan ilman pidempiaikaista sitoutumista ja suurta alkupääomaa.

Ja parasta tietysti on että poni saa jatkaa elämäänsä tutussa paikassa. Kyseessä on itse asiassa tallin omistajan oma poni joten olemme varmoja että poni on siellä hyvissä käsissä silloinkin kun emme pääse paikalle.

Nyt sitten vähitellen tutustumme poniin paremmin ja rakennamme luottamusta puolin ja toisin. Neiti käy ponin kanssa valmennustunnilla 2-3 kertaa viikossa ja ehkäpä jossain vaiheessa neiti pääsee myös kisakentille sillä poni on kunnon kisakonkari ja olisi harmi jättää tällainen mahdollisuus käyttämättä.

Kivaa on myös se, että tallin ponitiimissä on toinen aivan samanikäinen tyttö eli nyt on paljon kaivattu hevostelukaverikin löytynyt.

Espanjassa perheellä ei tarkoiteta vain ydinperhettä vaan samaan pakettiin tulee perheen lisäksi koko lähisuku. Eikä heitä tavata vain jouluisin ja satunnaisina merkkipäivinä vaan yleensä he ovat mukana ihan jokapäiväisessä arjessa.

Kauhutarinoita kuulee espanjalaisista anopeista, jotka puuttuvat lastensa ja heidän perheidensä elämään jatkuvalla tahdilla eivätkä osaa ottaa huomioon esimerkiksi erilaisia tapoja kasvattaa lapsia. Onneksi näin ei ole omalla kohdalla vaan puolison vanhemmat ovat tässä suhteessa olleet todella mahtavia eivätkä ole puuttuneet meidän perheen tapoihin tai päätöksiin. Ja kaiken lisäksi minut vastaanotettiin perheeseen aikoinaan todella mahtavasti huolimatta siitä että olin ulkomaalainen. Puolison vanhemmat puhuivat jopa englantia minulle ensimmäisten vuosien ajan jotta tuntisin oloni mukavammaksi enkä olisi ulkopuolinen.

Toisaalta taas lapset voivat olla melko pitkään ”riippuvaisia” vanhemmistaan eli yli 30-vuotiaat saattavat asua yhä edelleen vanhempiensa luona. Tilastojen mukaan vähintään 50 % espanjalaisista nuorista asuu vanhempiensa luona vielä 30-vuotiaana ja espanjalaisnuoret ovatkin Euroopan ”viimeisiä” jotka lähtevät vanhempien suojasta.

Oma puolisonikin asui vanhempiensa luona vielä 30-vuotiaana koska se oli helpompaa ja huolettomampaa. Ja toki kotona asuminen on myös taloudellisesti kannattavampaa ja erittäin näppärä tapa kerätä kasaan rahaa oman asunnon ostamista varten.

Perhe on Espanjassa yhä edelleen yhteiskunnan arvostetuin instituutio vaikka se onkin kokenus suuria muutoksia varsin lyhyessä ajassa. Espanjalaiset haluavat kuitenkin yhä edelleen kuulua perheeseen ja suurimmalle osalle perhe onkin elämän tärkein asia. Ei työ, ei raha, ei omaisuus. Perhe. 

Eikä perheellä siis tarkoiteta pelkästään ydinperhettä vaan siihen katsotaan kuuluvaksi kaikki lähisukulaiset tädeistä setiin, serkkuihin ja jopa pikkuserkkuihin asti. Mutta etenkin isovanhemmat, abuelos, ovat tärkeässä roolissa.

Vaikka perhe on muutoksessa niin siitä huolimatta perheet vaalivat yhä edelleen varsin perinteisiä arvoja. Yhteisöllisyys, solidaarisuus, yhteenkuuluvuus, muiden huomioiminen ja kunnioittaminen ja hyvä kommunikointi – siinä muutamia espanjalaisen perheen kulmakiviä.

Perheinstituutio on kuitenkin kokenut isoja muutoksia vain muutaman vuosikymmenen aikana. Francon valtakaudella katolinen kirkko vaikutti voimakkaasti espanjalaisten perhe-elämään: avioliitto oli mahdollinen vain katolisen kirkon siunauksella ja esim. avioerot eivät olleet mahdollisia. Tuohon aikaan perheen kokoonpano oli vielä melko yksiselitteinen: isä ja äiti naimisissa ja perheessä oli useita lapsia.  Avioliitto käsitettiin lähinnä katolisten oppien mukaisesti suvunjatkamistarkoituksessa.

Ovenavaus perheiden muutosprosessille oli vuonna 1981 tullut avioerolaki, jota myöhemmin vielä helpotettiin ja nykyään avioeron saa jopa muutamassa kuukaudessa. Eikä sitä ennen tarvita edes asumuseroa. Avioerot ovatkin Espanjassa nykyään arkipäivää ja n. 30 % aviopareista eroaa jo viiden vuoden kuluessa naimisiinmenosta. Kaikista avioliitoista yli puolet päättyy nykypäivänä eroon.

Kaikesta huolimatta avioliitto on kuitenkin säilyttänyt suosionsa espanjalaisten keskuudessa ja vuosittain solmitaan vajaa 200.000 avioliittoa. Nykyään suurin osa pareista kuitenkin vihitään siviiliseremonialla – vuosi 2008 on käännekohta jolloin siviilihäät ohittivat suosiossa kirkolliset häät.  

Kohti vielä suurempaa muutosta tapahtui hallituskaudella 2004-2008 kun Espanjassa säädettiin laki, joka oikeutti samaa sukupuolta olevat solmimaan siviiliavioliiton. Tämä oli iso muutos katolisessa Espanjassa.

Oli perhe sitten millainen tahansa niin muutoksista huolimatta se on yhä edelleen espanjalaisen yhteiskunnan kulmakivi, tiivis yksikkö johon kuuluvat eri sukupolvet ja jonka harteille on laitettu paljon vastuuta. Espanjassa ei ole esim. Suomen kaltaista sosiaaliturvaa joten perhe on se joka huolehtii täällä huolehtii tuesta ja turvasta. Jokainen auttaa muita omalla tavallaan ja tästä hyötyvät kaikki. Espanjalainen perheyhteisö luo vahvan tukiverkon eikä sukulaista tai perheenjäsentä jätetä pulaan.

Isovanhemmat huolehtivat usein lapsenlapsista vanhempien käydessä töissä, he laittavat ruokaa koko perheelle ja huolehtivat pyykeistä sekä muista toimista, joihin ei välttämättä työssäkäyvillä vanhemmilla olisi aikaa. Osittain tämä on pakon sanelema järjestely mutta toisaalta tästä järjestelystä hyötyvät kaikki- ei pelkästään nuoret vaan myös iäkkäät. Heistä huolehditaan perheen ja sukulaisten voimin ja hoitolaitoksiin laitetaan vasta siinä vaiheessa kun kotihoito on täysin mahdoton tehtävä.

Espanjalaisen perheen muuttuessa on vastaan tullut uudenlaisia ongelmia. Koska nuoret asuvat pitkään kotona missä vanhemmat huolehtivat ruoanlaitosta, vaatehuollosta, siivoamisesta, kaupassakäynnistä jne eikä kouluissakaan ole kotitalouden tapaista oppiainetta jossa opittaisiin ruoanlaiton, vaatehuollon, siivoamisen tapaisia tärkeitä perusasioita, monet nuoret ovat omaan kotiin muuttaessaan melkoisten haasteiden edessä. Ja ehkäpä tästä syystä tukeutuvat silloinkin paljon vanhempiensa apuun – ei ole mitenkään harvinaista että yksinasuva 30-vuotias vie edelleen pyykit pestäväksi ja silitettäväksi vanhempiensa luokse. Ja toki monet äidit tekevät tuon hyvin mielellään ja laittavat vielä mukaan parit tupperware-astiat täynnä ruokaa.

Syntyvyys on myös yksi espanjalaisen yhteiskunnan isoista ongelmista – tai tulee olemaan tulevaisuudessa. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut jatkuvasti (tällä hetkellä 31.5 vuotta) ja samaa tahtia on puolestaan perhekoko laskenut (tällä hetkellä 1.3 lasta / perhe).  Myös yli 40-vuotiaiden ensisynnyttäjien määrä on korkea (n. 7.5 % synnyttäjistä) ja lapsettomien pariskuntien määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana. Sama ongelma on toki muissakin länsimaissa mutta Espanjassa muutos on tapahtunut myöhempään ja se on ollut nopeampi ja voimakkaampi.

Espanjan väestö vanhenee ja vähenee – tällä hetkellä maassa on enemmän yli 65-vuotiaita kuin alle 14-vuotiaita. Ja luvut olisivat vieläkin hurjempia ilman siirtolaisten tuomaa positiivista vaikutusta syntyvyyteen. He nimittäin ovatt keskimäärin nuorempia, saavat lapsia paljon nuorempana ja lisäksi perheissä on paljon enemmän lapsia. Vaikutus on merkittävä sillä espanjalaisista n. 12 % on ulkomaalaistaustaisia.

Moni meistä 40-50 vuotiaista miettii kovasti että millaiselta näyttää meidän lastemme tulevaisuus – minkälainen on espanjalainen perhe ja sen asema siinä vaiheessa kun meidän lapsemme perustavat omia perheitään. Me olemme nimittäin oikeastaan ensimmäinen sukupolvi jossa naiset ovat kouluttautuneet ja olleet aktiivisesti mukana työelämässä. Moniko tulevaisuuden abueloista on valmis hoitamaan jälkipolvea kuten tähän asti on ollut tapana vai pystyykö yhteiskunta muuttumaan perheiden mukana.

Minkälaista on sitten elämä espanjalaisen perheen kanssa?

Äänekästä. Espanjalaiset ovat äänekkäistä ja kun paikalla on perhettä ja sukua niin taatusti desibelit kohoavat punaisen puolelle. Kaikki puhuvat päällekkäin ja kädet viuhuvat. Ulkomaalaisten mielestä vaikuttaa siltä että kaikki puhuvat yhtä aikaa eikä ketään kuuntele. Suomalaisen ruokapöydän harras hiljaisuus on espanjalaiselle kauhistus.

Kaikenlainen meteli kuuluu täällä elämään eikä muiden rauhan tai hiljaisuuden tarvetta myöskään osata ottaa huomioon.

Tunteikasta. Espanjalaiset rakastavat täysillä ja osaavat näyttää tunteensa – niin hyvässä kuin pahassa. Jopa teinit heittävät hyvällä mielellä poskipusut vanhemmille ja isovanhemmille eikä niitä koeta mitenkään nolona.

Kun espanjalaisella on hauskaa, se näkyy ja kuuluu. Ja kun ketuttaa niin se vasta näkyykin ja kuuluu myös. Espanjalaiset osaavat tapella ja kaiken lisäksi hyvin äänekkäästi ja dramaattisesti. Kaikki hetket eletään suurella tunteella ja jokainen espanjalainen tuntuu olevan oman saippuaoopperansa tähtinäyttelijä.

Sosiaalista. Espanjalaiset ovat todella sosiaalista kansaa ja täällä on täysin luontevaa että kaikenikäiset sukulaiset viettävät aikaa keskenään. Isovanhempia ei käydä tapaamassa vain joskus ja jouluna vaan he ovat osa perheen arkea. Siis silloin kun he jossain lähellä asuvat. Perhe ja suku ei ole rasite vaan rikkaus.

Espanjalaisille yksinäisyys onkin sitten vaikeampi juttu ja esim. syöminen yksin koetaan oudoksi koska ruokailu on nimenomaan yksi päivän tärkeistä sosiaalisista hetkistä. Toimistoissa työt keskeytyvät lounastunnin ajaksi kun kaikki suuntaavat yhtäaikaa lähiravintolaan pitkälle lounaalle.  

Myös kotiseinien sisällä elämä on sosiaalista eikä tilantarve ole yhtä suuri kuin esim. suomalaisilla. Aikuiset lapset asuvat usein vanhempiensa luona vielä kolmekymppisenä ja on mahdollista että samaan kotiin muuttavat vielä isovanhemmatkin siinä vaiheessa kun eivät pärjää enää omassa kodissaan. Espanjalainen sananlaskukin sanoo: donde cabe 1 caben 2 eli minne mahtuu yksi, mahtuu kaksi tai minne mahtuu 2 mahtuu neljä.

Rentoa. Espanjalaiset ottavat elämän hyvin löysin rantein eikä asioita jakseta kauheasti suunnitella etukäteen. Siinä missä esim. pohjoismaalainen haluaa usein suunnitella esim. lomansa ajoissa jotta voi varata lennot & majoitukset silloin kun valinnanvaraa on vielä paremmin niin espanjalaisessa perheessä lomien suunnittelu jää yleensä viime hetkeen ja se on melkoista kaaosta sekä improvisaatiota yhden halutessa yhtä ja toisen toista ja kuitenkin kaikkien pitäisi päästä samalle reissulle mukaan. Mutta loppujen lopuksi asiat järjestyvät ja vaikka suunnitelmat ehkä muuttuvat matkan varrella ja moneen kertaan niin kaikki ovat kuitenkin tyytyväisiä ja iloisia siitä että on päästy lomalle yhdessä.

Espanjalaisessa perheessä elämä on siis vauhdikasta, värikästä, äänekästä, iloista, dramaattista, jatkuvaa säätämistä, sopeutumista, toisien auttamista ja hyvin antoisaa. Mutta kuten espanjalainen sanontakin sanoo: La familia lo es todo. Family is everything, perhe on kaikki kaikessa.

Ja itsellekin on rikkaus olla mukana osana espanjalaista perhettä. Toki lienee ihan positiivinen juttu myös se, että suomalaisuus tuo siihen omat pienet vivahteensa ja esim. tytär saa näin parhaimmat puolet molemmista kulttuureista.

Aikaisemmin kirjoittelin Espanjasta lumilomakohteena ja silloin mainitsin myös Espanjan kupeessa sijaitsevan Andorran myös hyvänä lumilomakohteena. Itse asiassa Andorrassa sijaitsee koko eteläisen Euroopan suurin laskettelualue, Grandvalira. Maa on suosittu tietysti espanjalaisten keskuudessa mutta toki siellä käy myös paljon ulkomaalaisia laskijoita, etenkin brittejä.

Monille Espanjan ja Ranskan välissä sijaitseva minikokoinen 80 000 asukkaan ruhtinaskunta on aika tuntematon paikka johtuen ehkä ihan siitä syystä että se sijaitsee kaikkialta katsottuna vähän ”syrjässä” . Sinne ei niin vain ”piipahdeta” eikä se ole ns. matkan varrella vaan sinne pitää mennä ihan tarkoituksella. Ja ellei tarkoituksena ole esim. lumiloman viettäminen niin Andorraan ei ehkä tule lähdettyä. Koska vuorten lisäksi siellä ei ole kauheasti nähtävää.

Mielenkiintoiseksi Andorran tekee se että maa on käytännössä pelkkää vuoristoa ja on sen keskikorkeus on merenpinnasta peräti 1996 m. Kysessä on itse asiassa Euroopan korkeimmalla sijaitseva valtio.

Andorra – sijainti ja saapuminen

Vuoristoisen sijaintinsa takia Andorraan ei pysty matkustamaan lentäen eikä junalla. Lähin lentokenttä on toki hyvin lähellä, vain 12 km päässä Espanjan puolella sijaitse La Seu d`Urgell. Mutta sinne ei oikeastaan lennä kuin Iberia Madridista pari kertaa viikossa. Kansainvälisistä kentistä lähimpänä ovat Toulouse Ranskan puolella sekä Barcelona Espanjan puolella. Molemmista on matkaa n. 200 km ja ajallisesti tuo vie n. 3 tuntia.

Andorra lumilomakohteena

Andorralla on kokoa vain 468 km2 mutta laskettelukeskuksia siellä on peräti kolme kappaletta. Suurin on Grandvalira, toiseksi suurin Pal-Arinsal ja pienin Ordino Arcalis. Suosituin on luonnollisesti Grandvalira, joka tarjoaa yli 200 rinnekilometriä ja varsin takuuvarmat lumiolosuhteet yleensä joulukuun alkupuolelta aina pääsiäiseen asti.

Grandvaliran alue koostuu useasta peräkkäin olevasta ”kylästä” eli Encamp, Canillo, El Tarter, Soldeu, Grau Roig ja Pas de la Casa. Kaikista näistä on oma suora yhteys laskualueelle.

Grandvaliran alue on siitä kiva laskettelualue, että koko alue on yhtenäinen eli sen pääsee laskemaan laidasta laitaan. Laskettavaa siis riittää, sääolosuhteet ovat lähes aina loistavat, rinnealueet vaihtelevia eikä hiihtobusseille ole tarvetta. Hyvä puoli on myös se, että laskettelualue on sen verran laaja että huonommallakin kelillä löytyy yleensä aina jostain päin suojaisia rinteitä. Myös hiihtokoulut toimivat Grandvalirassa todella hyvin, ne ovat laadukkaita, hyvin organisoituja ja opetusta on tarjolla eri kielillä (ei tosin suomeksi).

Pal Arinsal (Vallnord) on puolestaan kahdesta laskualueesta koostuva (Pal ja Arinsal) ja alueita yhdistää cable car-hissi. Laskettavaa näillä kahdella alueella on yhteensä 63 km. Laskettavaa ei siis ehkä riitä koko viikoksi mutta useammaksi päiväksi varmasti. Ja hyvä puoli täällä on se, että väkeä on aina vähemmän kuin Grandvaliran puolella.

Näistä Pal on ehdottomasti mukavampi alue koska sen rinteet ovat metsän suojassa ja näin ollen mukavampia laskea esim. tuulisella säällä. Mutta toki Arinsalin puolella on myös muutamia mukavia rinteitä. Majoitusta löytyy Arinsalin kylästä, josta pääsee kabiinihissillä ylös rinteille taikka sitten isommasta La Massanan kylästä, josta on puolestaan hissi Palin puolella.

Pienin keskus Ordino Arcalis tarjoaa vain 30 km laskettavaa mutta alue on etenkin tunnettu hyvän off-piste laskukohteena.

Alueista Grandvalira on siis ehdottomasti paras, monipuolisin ja laskukohteena ykkönen. Mutta toki jos kaipaa vaihtelua niin päivän, pari saa kulumaan muissa Andorran muissa kohteissa.

Oma suosikkini on ehdottomasti Grandvaliran Soldeu, joka sopii rauhallisesta lomasta nauttiville. Jos taas kaipaa enemmän menoa niin sitten kannattaa suunnata Pas de la Casaan. Pal-Arinsalin puolella kannattaa valita majoitus La Massanan hissiaseman vierestä – näin on suora yhteys Palin laskualueelle.

Hyvä puoli on myös se, että alueet ovat lähellä toisiaan ja esim. Arinsalin kylästä ajaa Grandvaliran ensimmäiselle hissille n. 20 minuutissa.

Andorraan jos suuntaa lumilomalle (tai yleensäkin lomalle) niin ajankohdaksi kannattaa valita mahdollisuuksien mukaan sesonkien ulkopuolinen viikko eli vältä joulun-uudenvuoden aikaa, helmikuun loppua sekä pääsiäistä ja saapuminen kannattaa ajoittaa sunnuntaille. Näin välttää mahdolliset ruuhkat teillä ja rinteissä. Andorraan saapumista kannattaa välttää etenkin perjantaisin ja sieltä lähtemistä sunnuntaisin sillä jonot raja-alueella voivat olle kilometrien pituisia vaikka raja vetääkin hyvin.

Kohteen negatiiviset puolet:

-Melko pitkä ajomatka lähimmältä kansainväliseltä kentältä
– Andorrassa puhelimen käyttö kallista puuhaa koska EU-roaming ei ole voimassa
– Alueella ei ole kilpailua eli vain yksi hiihtokoulu, joka järjestää kaikki tunnit kaikilla alueilla. Toisaalta takaa laadukkaan opetuksen mutta hinnat myös sen mukaiset  -Andorran kylät eivät ole mitenkään tunnelmallisia tai kauniita, eivät siis vedä vertoja alppikylille. Elämä keskittyy rinteille ja iltaisin ihmiset ovat hotelleissaan.
-Wifi toimii laskualueilla ravintoloissa

Kohteen plussat

+Andorra on ”eksoottinen” lisä ns. maakeräilijöille ja lumiloma siellä on hyvä keino vierailla Andorrassa +Tarjolla majoitusvaihtoehtoja kaikille budjeteille eli mahdollisuus myös low cost-lasketteluloman viettoon +Lomaan voi yhdistää kivasti muutaman päivän kaupunkiloma Barcelonassa +sesonkien ulkopuolella rinteet yleensä varsin rauhallisia +lumetusjärjestelmä toimii loistavasti ja se kattaa ison on rinteistä +Säät ovat yleensä varsin mukavat ja aurinko paistaa melkeinpä läpi talven kirkkaalta taivaalta. Itse olen käynyt lumilomalla Andorrassa n. 10 kertaa emmekä ole menettäneet yhtään laskupäivää kelien takia

Andorra La Vella

Andorran pääkaupunki on Andorra la Vella, joka on myös maan suurin kaupunki. Pääasiallinen tulonlähde on turismi ja ostosmatkailu on myös kaupungille taloudesllisesti tärkeää sen verovapaan aseman ansiosta. Kaupungin pienessä keskustassa on vieri vieressä kauppoja, ravintoloita, hotelleja ja muita palveluita. Andorra on myös kuuluisa veroparatiisi ja sen pankit ovat yksi tärkeä elinkeino.

Andorra la Vellassa ei pääse vielä laskettelemaan mutta rinteet ovat itse asiassa varsin lähellä, n. 10 minuutin ajomatkan päässä on lähin hissiasema. Eli myös kaupungissa majoittuminen voi olla hyvä vaihtoehto ja sieltä käsin voi sitten suunnata eri laskettelukeskuksiin ja samalla voi nauttia kaupungin shoppailu- ja ravintolavalikoimasta. Myös kaupungin La Caldea-kylpylä on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

Ulkomaille muutto on yhä useamman suomalaisen mielessä – moni halajaa jonnekin missä aurinko paistaa läpi vuoden, palmut huojuvat ja elämä on erilaista.

Espanja on usein näissä muuttokohteiden listoilla suosittu vaihtoehto koska 1) moni on käynyt täällä lomalla ja viihtynyt hyvin 2) täällä ilmasto on pääasiassa parempi ja räntä/pakkaskelejä on hyvin harvoin tarjolla 3)maata pidetään elinkustannusten osalta edullisempana 4)elämä on melkoisesti rennompaa 5) viini on halpaa ja sitä saa ruokakaupasta 6)Espanja on Euroopassa eli tänne on helppo tulla 7)yhtedet ovat toimivat eli tänne pääsee vaikka omalla autolla ja lentäenkin moneen kolkkaan varsin edullisesti 8)monessa paikassa sen verran lämmintä että lämmitystä ei kodeissa kauheasti tarvita, saatikka lapsille kura- ja toppavaatteita 9)tänne ovat monet jo muuttaneet eli ulkomaalaisia Espanjassa on valmiiksi jo valtavat määrät eikä näin erotu joukosta 10….

Listaa varmasti voi jatkaa vaikka miten pitkään.

Toki nuo faktat ovat varmasti täyttä totta ja tekevät Espanjasta monella tapaa houkuttelevan kohteen. Ja miksei – Espanja on varsin hyvä vaihtoehto jos haluaa muuttaa Suomesta (tai jostain muualta) pois ja kaipaa niitä parempia kelejä, uimarantoja & allaselämä ja tykkää rennosta mañana-meiningistä. Kukapa ei niitä haluaisi?

Mutta mikään paikkahan ei ole täydellinen ja jokaisessa maassa on myös niitä vähän ikävämpiä puolia jotka eivät ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen kun muuttoa harkitsee. Mutta joita jokainen muuttoa harkitseva varmasti ja toivottavasti ottaa huomioon ennen kuin pistää koko omaisuuden myyntiin.

Mutta mitä sitten pitäisi ottaa huomioon (siis niitä ikävämpiä juttuja) jos harkitsee Espanjaan muuttoa? No, tässäpä muutama asia:

Byrokratia

Espanjassa rakastetaan byrokratiaa eikä asioiden hoitaminen onnistu Suomen tapaan netissä vaan asioita pitää hoitaa paikan päällä. Ja luonnollisesti jokaisessa toimistossa käydään erikseen ja mukana pitää olla oikeat liput, laput, leimat ja kopiot eikä asioita tietenkään saa hoidettua mitenkään helposti yhdessä paikkaa. Tai edes yhdellä kertaa. Espanjassa ei ole suomalaisen väestötietöjärjestelmän kaltaista systeemiä jossa tieto kulkisi näppärästi kaikkiin paikkohin vaan todellakin jokainen asia pitää hoitaa erikseen ja eri paikassa. Good luck!

Kaikesta on tietysti tehty mahdollisimman hankalaa ja etukäteisohjeet on syytä lukea huolellisesti. Sillä jos joku paperi/leima/kopio/lippu tai lappu puuttuu niin asiaa ei saa hoidettua. Kärsivällisyyttä pitää olla, nöyryyttä (älä edes kuvittele että espanjalaiset virkamiehet olisivat asiakaspalvelijoita) ja paljon aikaa jonottamiseen. Sillä vaikka olisitkin saanut ehkä varattua netin kautta ajan jonnekin niin silti saat varautua jonottamiseen.

Pelkästään vuokrasopimuksen teko vaatii valtavasti paperihommia – hae NIE-numero, jotta saat avattua pankkitilin ja sen lisäksi sähkö-, vesi- ja kaasusopimuksen teko jokaisen eri yhtiön kanssa on myös omanlaisensa operaatio. Toki hyvällä tuurilla voit saada ne sovittua vuokranantajan kanssa mutta silloin taas voit varautua siihen että vuokranantaja mahdollisesti laskuttaa sinulta ylimääräistä. Suomalaisten perusrehellisyys on maailmalla tuntematon käsite.

Toki Espanjassa voi hengailla ns. turistina hetken aikaa ja vuokrata asunnon vaikka Airbnb:n kautta. Mutta kolmen kuukauden jälkeen pitäisi lain mukaan ilmoittautua Policia Nacionalin ulkomaalaisrekisteriin ja residencian saaminen taas vaatii omat todistuksensa – on todistettava, että kuuluu Espanjan sosiaaliturvaan esim. työn kautta tai että kuuluu edelleen Suomen sosiaaliturvaan (esim. opiskelijat). Tai vaihtoehtoisesti pitää tiliotteilla näyttää tulevansa toimeen ja omaavaansa riittävät säästöt sekä yksityisen sairasvakuutuksen. Ilman näitä on turha vihreää residencia-korttia edes havitella. Vakituisen kotipaikkansa Espanjaan siirtävien pitää myös kirjautua uuden kotikaupungin asukkaaksi (empadronamiento) kunnantalolla.

Sitä voisi siis kuvitella, että EU-maana tänne olisi vain helppo tulla ja asiat hoituvat yhtä näppärästi kuin kotona. Forget it.

Terveyden- ja sairaanhoito

Espanjassa ollaan aina oltu ylpeitä hyvästä ja laadukkaasta julkisesta terveyden- ja sairaudenhoidosta, joka on sosiaaliturvaan kuuluville ilmaista. Ja lääkärien määräämistä lääkkeistäkin korvataan yleensä iso osa.

Mutta julkisesta hoidosta pääset nauttimaan vain kuuluu seguridad socialin eli sosiaaliturvan piiriin ja siihen taas pääsee vain jos on täällä töissä/yrittäjänä tai puoliso kuuluu sen piiriin (yleensä perheenjäsenet pääsevät silloin myös social seguridadin pariin) .Poikkeuksen tähän tekevät tiettävästi vain eläkeläiset?

Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla saa vain ja ainoastaan välttämätöntä hoitoa kun oleskelee tilapäisesti maassa. Hoidon tarpeen tulee ilmetä oleskelun aikana eli kyseessä pitää olla akuutti sairastuminen tai onnettomuus. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla ei luonnollisestikaan pääse hoitoon yksityissairaaloihin vaan niitä varten tarvitaan yksityinen vakuutus tai rahaa/luottokortti. 

Hammashoito ei täällä yleensä kuulu sosiaaliturvan piiriin eli mikäli tarvitsee hammaslääkärin palveluita niin silloin pitää kääntyä yksityisen hammaslääkärin puoleen.

Toimeentulo

Espanjassa keskipalkka on n. 2080 euroa kuussa (brutto) mutta alueelliset erot ovat isoja. Palkat ovat korkeimpia suurissa kaupungeissa ja alhaisimpia rannikon turistikohteissa. Eli juurikin siellä missä se aurinko paistaa parhaiten.

Työelämä on aika lailla erilaista kuin Suomessa. Yrityksissä hierarkia on yleensä edelleen vahva ja esim. tärkeimmille paikoille otetaan vain tuttuja, tutuntuttuja tai henkilöitä yrityksen sisältä. Työntekijöillä on aika vähän oikeuksia ja työnantajat sanelevat ehdot, palkan, työajat, lomat jne ja niistä on aika turha edes neuvotella – ota tai jätä. Työttömyys on edelleen aika korkeaa joten uusia työntekijötä löytyy aina tilalle.

Siihen saa myös varautua, että työpäivät ovat pidempiä kuin Suomessa ja työpäivän saattaa katkaista usean tunnin siesta keskellä päivää. Täällä edes toimistotyöt harvemmin päättyvät klo 17 aikaan. Ylitöitä voi joutua tekemään eikä niistä välttämättä makseta edes ylimääräistä palkkaa – jos pomo on töissä klo 20 asti (vaikka työaika olisi loppunut klo 19) niin sinunkin odotetaan olevan töissä. Harva kehtaa lähteä töistä ennen pomoa ettei saisi laiskan työntekijän mainetta.

Pääosa työsopimuksista on määräaikaisia, vakituisia on lähes mahdoton saada. Palkat ovat taatusti alhaisempia kuin Suomessa eikä sunnuntailisiä tmv. tunneta, yleensä. Saatat myös joutua tekemään täysipitkääpäivää vaikka työsopimuksessa lukee puolipäivätyö. Sinut saatetaan myös palkata alhaisempaan työkuvaan kuin mitä todellisuudessa teet – palkka on tietysti sen mukainen.  Toki poikkeuksiakin löytyy mutta kaikkeen on syytä varautua. 

Moni muuttoa harkitseva varmasti harkitsee myös töiden tekemistä etänä, esim. Suomeen. Varmasti ihan varteenotettava vaihtoehto mutta näissä tapauksissa toki kannattaa tarkistaa tietyt seikat kuten verotus, oman vakuutuksen voimassaolo, sosiaaliturva ym. hyvissä ajoin ettei tule ongelmia.

Sosiaaliturva

Espanjassa ei ole Suomen kaltaista sosiaaliturvaa eli täällä ei makseta lapsilisiä, opintotukia, asumistukia, työmarkkinatukia ja yleensäkin hyvin vähän mitään tukia.

Sosiaaliturva on sidottu työskentelyyn eli se ei ole asumissidonnainen kuten Suomessa. Paro eli työttömyyskorvauskin on riippuvainen siitä että miten pitkään on työskennellyt mutta yleensä sen saamiseksi vaaditaan vähintään vuoden työskentely.

Elämisen kustannukset

Aikaisemmin Espanjaa pidettiin elinkustannusten suhteen edullisena paikkana ja sitä tämä maa on toki ollut – ainakin Suomeen verrattuna. Mutta valitettavasti tämä on vähitellen muuttunut.

Asumisen kustannukset ovat myös nousseet. Esim. matkailualueilla airbnb- ja muut lomaasuntovuokrauskeinot ovat muuttaneet vuokramarkkinoita niin että kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on monesti lähes mahdotonta löytää sillä omistajat vuokraavat asuntojaan mielummin matkailijoille koska niistä saadan paremmin rahaa. Myös suuremmissa kaupungeissa vuokrat ovat nousseet jatkuvasti ja kohtuuhintaisen vuokra-asunnon löytäminen voi olla vaikeaa. Esim. Malagan provinssissa ja Gran Canarian matkailualueilla vuokrat ovat nousseet pelkästään vuoden 2022 aikana n. 20 %

Samaan aikaan myös muut elämisen kustannukset ovat nousseet – bensiini, ruoka, sähkö jne. Toki ne ovat nousseet ihan joka puolella mutta kun palkat eivät ole samaan aikaan nousseet niin kyllähän se vaikuttaa elämisen kustannuksiin. Sähkön hinta on noussut vuodessa jopa 70 % – vuonna 2021 sähkön hinta oli keskimäärin 111.93 €/MWh kun vuonna 2022 keskihinta oli peräti 209,69 € / MWh. Ruoan hinta nousi vuoden 2022 aikana n. 15 % ja näyttää siltä että hintojen nousulle ei näy loppua. Mutta hei – toki viini on edelleen halpaa eikä sen hinta ole tainnut juurikaan nousta!

Asumisen standardit

Espanjalaiset asunnot eivät vastaan rakennusstandardeiltaan suomalaisia asuntoja. Kylmät kivilattiat, vetoisat ikkunat, monen sentin raot ulko-oven alla, roikkuvat sähköjohdot ja pistorasiat, kosteusvauriot, olematon ilmanvaihto – lista on loputon.

Asuntojen pohjaratkaisut ovat myös usein hämmästyttävän epäkäytännöllisiä: turhia käytäviä, kolkkoja & pieniä keittiöitä, minimaalisia ikkunoita mitä oudoimmilla näköaloilla (kuten vaikkapa valokuiluun), tilaa vieviä bide-altaita ja kylpyammeita, surkean pieniä makuuhuoneita, naurettavan vähäisiä säilytystiloja ja olemattomia parvekkeita (koska niitä ei ole tarkoitettu oleskeluun vaan tavaroiden säilyttämiseen) – niistä on espanjalaiset kodit tehty.

Asuntojen eristys on minimaalinen jos sellaista edes on. Tämä tarkoittaa viileyden lisäksi myös naurettavan huonoa äänieristystä asuntojen välillä.

Lämmitystä ei välttämättä löydy vaikka talviyöt jopa aivan eteläisessä Espanjassa ja Kanarialla voivat olla melkoisen viileitä ja kosteita. Asuntojen kosteus onkin rannikkalueilla enemmän sääntö kuin poikkeus ja näin ollen homeentuoksu tai ainakin vahva kosteudentuoksu on normijuttu monissa asunnoissa.

Mutta niinhän se yleensä menee että halvalla ei hyvää saa eli jos on valmis kaivamaan kuvetta riittävästi niin toki täältä löytyy toisenlaisiakin koteja jotka varmasti tyydyttävät vaativammankin asunnonetsijän toiveet.

Mañana, mañana

Mañana ei tarkoita sananmukaisesti huomista vaan lähitulevaisuutta. Tai sitä, että ei nyt ainakaan tänään. Tämä on ehdottomasti asia mikä pitää täällä sisäistää ja hyväksyä. Eli jos putkimies sanoo tulevansa mañana niin häntä ei välttämättä näy todellakaan seuraavana päivänä mutta kyllä hän tulee, ennemmin tai myöhemmin. Äläkä missään nimessä ala sättimään sitä putkimiestä, ainakaan ennen kuin se työ on hoidettu. Voi nimittäin olla, että sen jälkeen saat alkaa soittelemaan jonkun toisen putkimiehen perään. Täällä ei vaatimisella, huutamisella, minä-minä asenteella saa mitään aikaiseksi vaan ystävällinen por favor toimii aina paremmin.

Lapset, koulutus

Elämä lasten kanssa on varsin erilaista kuin esim. Suomessa. Toki täällä välttyy niiltä kurapuku/toppapuku-itkupotkuraivareilta mutta ei se lasten elämä tai lasten kanssa elämä täällä mitään huoletonta menoa ole.

Espanjalainen guarderia-päiväkoti poikkeaa melkoisesti suomalaisesta – lapset viettävät ison osan päivästä sisätiloissa eikä ulkotiloja välttämättä ole pientä ankeaa terassia/sisäpihaa enempää. Jos sitäkään. Päiväkodit ovat melkein kaikki yksityisiä (toki julkisiakin on mutta paikkaa niihin on todella, todella vaikea saada). Ja yksityisten päiväkotien maksut ovat helposti satoja euroja kuukaudessa.

Esikoulu alkaa jo 3-vuotiaana ja siellä lasten pitää jo osata istua paikoillaan ja seurata ”opetusta” eli siellä todellakin opetellaan jo numeroita, kirjaimia, lukemista ja laskemista. Käytännössä nuo taidot pitää hallita silloin kun koulu 6-vuotiaana alkaa. 3-vuotinen esikoulu on jo melko akateeminen eikä esim. leikkiminen ole todellakaan päivän pääasia. Julkisissa kouluissa esikoulu on maksuton (peukut siitä), tosin sielläkin materiaalit, kirjat, koulupuvut, ateriat jne pitää maksaa itse.

Täällä Espanjassa on voimassa koulupakko, ei siis pelkkä oppivelvollisuus. Eli jos täällä haluaa asuaa virallisesti niin lapsille on etsittävä koulupaikka. Ja tämä on luonnollisesti operaatio josta pitää selviytyä ihan itse eli koulupaikkoja haetaan itse ja monenlaista lippulappua pitää täytellä sitä varten. Paikat nimittäin jaetaan tietyn pistetyksen mukaan eikä paikka välttämättä avaudu lähimmistä koulusta.

Lasten elämä myös vapaa-ajalla on melkoisen erilaista kuin mitä Suomessa. Lapsia ei voi päästää keskenään minnekään, ei ainakaan ennen yläkouluikää. Alakouluikäiset pitää viedä ja hakea koulusta aikuisen toimesta. Eikä tule kuulonkaan että alakoululainen voisi olla yksi kotona – naapuri saattaa soitella poliisit vierailulle. Ja siinä on sitten turha selitellä suomalaisella kasvatuksella.

Aqui se habla español

Totta tosiaan, täällä tosiaan puhutaan espanjaa. Ja fakta on se että jopa turistialueilla voi olla vaikea tulla toimeen ellei puhu kieltä. Tai sitten pitää aina turvatua maksullisten tulkkien apuun. Englannilla saattaa pystyä asioimaan, jossakin. Mutta esim. virastot, poliisiasema, sairaalat jne ovat paikkoja joissa melkeinpä on pakko asioida espanjaksi jos haluaa saada asiansa hoidettua.

Kaiken lisäksi täältä Espanjasta löytyy myös monia alueita, joissa ei välttämättä pärjää edes espanjalla. Esim. Kataloniassa on virallisena kielenä katalaani, joka toki muistuttaa espanjaa mutta ihan perus-espanjan taidoilla siitä ei kyllä kauheasti saa tottumatta selvää. Muutenkin murteet ovat hyvin erilaisia eri puolilla Espanjaa.

Yllättävää kyllä mutta täältä Espanjasta löytyy myös alue, jossa pärjää melko hyvin jopa ihan suomenkielellä. Fuengirolassa on oma pieni suomalaisyhteisönsä, jossa monet asiat pystyy hoitamaan ihan suomenkielellä. . On täysin ymmärrettävää, että jos ei ole ihan varmuutta omasta pärjäämisestä niin on helpompi muuttaa alueelle, jossa tarvittaessa pystyy hoitamaan asioita suomeksi.

Eikä Fuengirolassa itse asiassa mitään vikaa ole – ihan kiva kaupunki kaikin puolin ja mielestäni paljon mainettaan parempi! Ja sieltä löytyy muuten koko Espanjan ainoa suomalainen koulu, jossa on siis mahdollisuus saada suomalaisen opetussuunnitelman mukaista opetusta suomeksi.                                              

Espanjalainen tapakulttuuri

Maassa maan tavalla – espanjalaisten ovat erilaisia ja espanjalaiset tavat ovat erilaisia.

Espanjalaiset ovat äänekkäitä, eloisia, puheliaita. Heidän henkilökohtainen tilansa on muutaman sentin kokoinen alue. He ovat ylpeitä omasta maastaan, sen tavoista, ruokakulttuurista, historiasta, paikoista eikä niitä pidä arvostella – ainakaan ulkomaalaisten. Yleensäkin monet ovat herkkiä ottamaan vastaan kritiikkiä tai arvostelua. Espanjalaiset eivät ole täsmällisiä eivätkä yleensä osaa olla paikalla sovittuun aikaan. He eivät halua menettää kasvojaan eivätkä pidä arvostelusta. Espanjalainen päivärytmi on melko erilainen eikä hiljaisuus ole täällä mikää hyve.

Ja ennen kaikkea täällä pitää aina muistaa kohteliaisuus muita kohtaan – ihmisiä tervehditään ja kysellään heidän kuulumisiaan eikä olla tuppisuita, ystävällinen por favor kuuluu asiaa kun halutaan jotain jne.

Jos näihin ei ole valmis sopeutumaan niin elämä Espanjassa ei ehkä ole se paras vaihtoehto.

Lähes kaikille tulee Espanjasta mieleen yleensä vain aurinkorannat, sangria, palmut ja kuuman päivän keskeyttävä siesta. Harva kuitenkaan yhdistää Espanjan lumilomiin ja lasketteluun.

Mutta niin täältä Espanjasta löytyy lukuisia laskettelukeskuksia, jotka voittavat jopa Lapin hiihtokeskukset mennen tullen. Ei nyt ehkä eksotiikassa mutta rinnekilometreissä, aurinkoisissa päivissä ja rennossa fiiliksessä.

Harva tietää sitäkään, että Euroopan eteläisin laskettelukeskus sijaitsee täällä Espanjassa. Sierra Nevada, Granadan kaupungin kupeessa ja reilun 2 tunnin ajomatkan päässä Malagasta, tarjoaa varsin hyvät mahdollisuudet laskettelureissuun (21 hissiä, 110 rinnekm).

Toki Sierra Nevada on altis säänvaihteluille ja esim. tuuli & sade sulkevat rinteet helposti mutta hyvällä tuurilla saa lasketella loistavalla lumella ja upeassa auringon paisteessa! Toki rinteitä ei nyt riitä ehkä koko viikon kestävälle laskettelulomalle mutta lyhyemmälle reissulle se on loistava vaihtoehto ja samalla voi sitten käydä katsomassa upean Grandan kaupungin ja yhdistää lomaan vielä muutaman päivän rannikolla – onhan kohde vain 2 tunnin ajomatkan päässä aurinkorannikolta.

Jopa Madridissa on mahdollisuus käydä laskettelemassa sillä Madridin vuoristosta (Sierra de Madrid), vain reilun tunnin ajomatkan päässä keskustasta, löytyy Valdesqui-laskettelukeskus, jossa rinteitä on 22 km verran. Tosin keskus on hyvin sääaltis ja esim. tänä talvena lunta ei ole vielä ollut riittävästi että rinteitä olisi saatu avattua. Mutta hätätapauksessa voi käydä Madridin Snowzone-sisälaskukeskuksessa, joka on avoinna jopa kesähelteillä!

Rinteitä on myös Barcelonan läheisyydessä – esim. Masella-La Molina sijaitsee n. 150 km päässä. Ja unohtaa ei toki pidä Andorraa, josta löytyy useampiakin laskettelukeskuksia, kuten upea Grandvalira.

Espanjan parhaimmat rinteet sijaitsevat maan pohjoisosassa, Pyreneiden vuoristossa. Kuuluisin on ehdottomasti Baqueira Beret, jossa on peräti 160 rinnekm ja paikka tunnetaan Espanjan tasoikkaimpana laskettelukohteena.

Pohjoisen vuorilta löytyy myös pienempiä kohteita kuten Formigal, josta laskettavaa löytyy mukavat 143 km, siitä 20 km päässä sijaitseva pienempi Panticosa (39 rinnekm) ja Cerler, jossa rinnekilometrejä on 80. Vertailun vuoksi Lapin kohteissa rinnekilometrejä keskimäärin noin 50.

Espanjasta löytyy kaikkiaan yhdeksän laskettelukeskusta, joissa on vähintään 50 km rinteitä: Baqueira Beret (160km), Formigal (143km), Sierra Nevada (110 km), Cerler (80 km), Masella (74km), Port de Comte (50km), Astun (50km) ja Candanchu (50km). 

Espanjan laskettelukohteet sijaitsevat vuorilla, ei millään pienillä tuntureilla, joten korkeuserot ovat myös senmukaiset. Esim. Baqueira-Beretin laskettelukeskus sijaitsee 1500-2600 m korkeudella.

Koska keskukset sijaisevat pääasiassa vuoristossa niin perille pääsy toki vaatii vähän takamuslihaksia sillä ajomatkaa tulee useita tunteja miltä kentältä tahansa ja toinen ongelma on tietysti kelit eli huonon talven sattuessa lumitilanne ei ole mitenkään varma. Mutta toisaalta monissa paikoissa on varsin hyvät keinolumetusjärjestelmät – esim. Cerlerin laskettelukeskuksen 80 rinnekilometristä peräti puolet pystytään lumettamaan tykeillä laskukuntoon. Ja pienen saderintaman saapuessa maisema muuttuu merkittävästi jopa yhdessä yössä ja melko varmaa on, että rinteet ovat heti seuraavana päivänä avoinna ja laskukunnossa.  

Useimmiten laskusäät ovat mitä parhimmat, aurinko paistaa eikä täällä tarvitse palella missään 20 asteen pakkasissa. Näillä leveysasteilla päivät ovat talvellakin varsin pitkiä ja valoisat tunnit kattavat koko rinteiden avoinnaoloajan.

Ja kun rinteet pidetään keinolumetuksella kunnossa niin käytännössä jopa lähes lumettomina talvinakin pystytään laskemaan kun lämpötilat ovat kuitenkin öisin reilusti pakkasella

Isoin riski on ehkä voimakkaista tuulista jotka voivat tehdä keleistä haastavan mutta sama ongelma on toki lähes kaikissa laskettelukeskuksissa. Toisaalta taas sopivan matalapaineen osuessa kohdalle, lunta saattaa tulla kerralla myös ihan huikea määrä. Yhtään laskupäivää emme ole täällä koskaan menettäneet esim. lumisateen takia.

Eivät nämä Espanjan rinteet tietenkään mitään Alppeja vastaa mutta ihan loistavan lasketteluloman täälläkin pystyy viettämään. Ja hyvä puoli näissä Espanjan kohteissa on se, että espanjalaisten lomasesongin ulkopuolella nämä keskukset ovat varsin väljiä lomakohteita. Hyvillä keleillä toki viikonloppuisin väkeä on enemmän mutta arkipäivisin saa laskea hyvinkin rauhassa eikä hisseihin tarvitse jonotella.

Tämän sivuston kautta voi esim. seurata Espanjan laskettelukohteiden tilannetta eli avoinna olevia rinteitä & hissejä: https://www.infonieve.es/estaciones-esqui/pais/espana/

Espanjan hyvinä puolina voi pitää myös sitä, että tuolihissejä on etenkin isommissa keskuksissa yleensä varsin kattavasti ja ankkureita tai sompahissenjä näkee harvemmin. Rinteet ovat yleensä myös varsin hyvässä kunnossa.

Majoitustarjontaa kohteissa on yleensä laidasta laitaan – edullisempia huoneistoja ja tasokkaampia hotelleja. Ja sesonkiaikojen ulkopuolella varauksia ei tarvitse edes tehdä turhan ajoissa vaan voi vaikka seurata sääennusteita, rinneraportteja ja sitten tehdä päätös kohteesta vasta lähempänä ajankohtaa.

Eikä unohtaa voi sitä faktaa, että Espanjan keittiö tarjoilee tuolla vuorilla yleensä maan parhaimpia antimia – ainakin liharuokien suhteen. Koska valtaosa ravintoloiden asiakkaista on espanjalasia, pitää hinnan ja laadun olla kohdillaan.

Espanja on siis muutakin kuin pelkkä aurinkolomakohde. Ja mikä parasta niin Espanjan laskettelulomilla voi yhdistää laskettelun muihin puuhiin eli lentämällä vaikka Barcelonaan voi nauttia kaupunkilomasta lumiloman päätteeksi! Tai lentämällä Malagaan voi käydä laskemassa Sierra Nevadalla sekä tutustua upeisiin Granadan ja Malagan kaupunkeihin. Ja kaiken kruunuksi voi nauttia Espanjan loistavasta ruoasta. 

Tänä vuonna joulukuu livahti ohi kuin varkain. Mutta pääsimme sentään jouluksi Suomeen – tosin jouluaaton vietimme lentokoneessa ja ajellen halki talvisen etelä-Suomen. Mutta ehdimme kuin ehdimmekin aattoillaksi perille ja pääsimme viettämään vielä jouluaaton iltaa läheisten kanssa.

Joululoma meni vähän liiankin nopeasti mutta saimme onneksi nauttia kaikesta tärkeästä: läheisten ja ystävien seurasta ja Suomen talvesta. Tätä oli odotettu kovasti.

Säät tosin vaihtelivat 11 päivän aikana melkoisesti – pääasiassa oli kivoja, lumisia talvipäiviä mutta mukaan mahtui myös hetkellinen sään lämpeäminen minkä seurauksena satoi vettä pari päivää ja kaikki lumet sulivat kerralla pois.

Puoliso sairasti ärhäkkää flunssaa käytännössä koko loman ja vietti suurimman osan päivistä sängyssä leväten mutta tyttären kanssa sentään pääsimme luistelemaan, pulkkamäkeen, tapaamaan ystäviä ja harrastamaan lumileikkejä. Tämä on tärkeää tyttärelle sillä näitä huveja ei edes täällä Madridissa kovin usein pääse harrastamaan. Tai no, luistelemaan pääsee ja joululahjaksi saadut luistimet lähtivätkin kotiin mukaan.

Ja toki puoliso sen verran jaksoi muutamana päivänä, että pääsimme kerran luistelemaan yhdessä ja myös Ässien jääkiekko-otteluun hän jaksoi lähteä kannustamaan. Viime kerrasta kun oli vierähtänyt jo useampi vuosi. Myös uudenvuoden aaton hän jaksoi tsempata ja sen vietimme ystäväperheen luona.

Puoliso palasi kotiin vuodenvaihteen jälkeen ja me jäimme muutamaksi päiväksi vielä tyttären kanssa nauttimaan Suomesta ja talvikeleistä. Nimittäin talvi onneksi palasi vielä vuodenvaihteen jälkeen ja yhden yön lumimyräkän jälkeen oli taas kauniit talviset maisemat.

Kotiin Madridiin palasimme loppiaisaattona koska 6.tammikuuta on täällä Espanjassa joulun ”tärkein” päivä, dia de los Reyes Magos. Päivä, jolloin Itämaan tietäjät ovat tuoneet lahjat ja lapset pääsevät niitä availemaan loppiaisaamulla.

Perinteeseen kuuluu, että jätetään kengät odottamaan olohuoneeseen ja näin nuo viisaat miehet tietävät jättää lahjat oikean henkilön kohdalle. Meidän perheessä jouluaatto on aina ollut se joulun pääjuhla mutta toki olemme aina juhlineet myös espanjalaisten perinteiden mukaan. Eli muutama lahja jätetään aina odottamaan loppiaista.

Aamupalan jälkeen nautitaan sitten perinteinen aamupala eli loppiaispullaa, roscon de Reyes. Näitä on nykyään erilaisia versioita – ilman täytettä, kermatäytteellä, suklaamoussetäytteellä jne. Meillä on aina suklaatäytteinen. Ja pullan kera nautitaan tietysti kuumaa suklaata. Ei kaakaota vaan vielä paksumaa ja täyteläisempää kuumaa suklaata.

Loppiaisilta menikin sitten siivoillessa ja samalla oli joulukoristeiden aika siirtyä varaston perukoille odottamaan ensi joulua. Nyt on sitten uusi vuosi ja uudet seikkailut edessä!

Hyvää alkanutta vuotta 2023 kaikille!