Kategoria: Sin categoría

Kanarian saaret ovat monille unelmien asuinpaikka – aurinko paistaa, lämmintä on ympäri vuoden, ja viiniä myydään ruokakaupassa muutaman euron pullohinnalla ja elämä on mukavan leppoista. Kuulostaa hyvältä. Mutta Kanarialle muuttoa kannattaa harkita vain siinä tapauksessa että omistaa riittävästi rahaa jotta pystyy asunnon hankkimaan.

Tällä hetkellä ns. järkevän hintaista asuntoa on käytännössä lähes mahdotonta löytää sillä tarjontaa on etenkin vuokramarkkinoilla todella niukasti ja hinnat ovat pilvissä. Myös asuntojen myyntihinnat ovat karanneet käsistä.

Toki ongelma on yhtä vakava monilla muillakin alueilla täällä Espanjassa, ei siis pelkästään Kanarialla – kiinteistömarkkinat ovat olleet hurjassa nousuhuumassa jo useamman vuoden ajan ja tämä luonnollisesti näkyy asuntojen hinnoissa.

Mutta ongelma korostuu etenkin Kanarialla ja Baleaareilla koska tilaa saarilla on vain rajoitetusti ja asukasluvut ovat kasvaneet nopeasti sekä matkailijamäärät lisääntyneet.

Ongelma korostuu etenkin matkailualueilla koska ne houkuttelevat helpommin niin sijoittajia kuin ulkomaalaisia asukkaita mutta toisaalta taas näillä alueilla tarvitaan matkailun takia paljon työntekijöitä eli heillekin pitäisi löytyä asuntoja. Kaiken lisäksi palvelualalla palkat ovat keskimääräistä alhaisemmat sekä työt usein kausiluonteisia eli nämä tekijät luonnollisesti vaikeuttavat asunnon löytymistä.

Ongelma ei kuitenkaan koska vain matkailualan matalapalkattuja työntekijöitä vaan siitä kärsivät myös lukuisat opettajat sekä sairaaloiden hoitohenkilökunta sillä monet heistä tulevat muualta – joko muilta saarilta tai mentereelta. Espanjassahan julkiset virat jaetaan ns. oposiciones-kokeen perusteella ja esim. Kanarian saarten viimeisimmässä opettajille tarkoitetussa kokeessa n. 50 % paikoista meni Kanarian ulkopuolelta tuleville opettajille. Täällä ei siis esim. koulut, sairaalat jne pysty itse valitsemaan työntekijöitään ja näin valitsemaan esim. henkilöitä jotka asuvat jo lähellä vaan työpaikat jaetaan tuon kokeen tuloksen perusteella. Lisäksi moni joutuu tekemään keikkahommia vakituista paikkaa odotellessa ja silloin lähdetään sinne missä töitä on tarjolla. Täällä kun työttömyyskorvaus on sidottu työssäoloaikaan eli kun olet ollut töissä xx-aikaa niin olet oikeutettu työttömyyskorvaukseen xx kuukautta ja sen jälkeen on pakko palata töihin koska korvausta ei enää makseta. Asunnon löytyminen näille työntekijöille on myös haastavaa.

Opettajana työskentelevä ystäväni on juuri tällaisen tilanteen edessä – ikää on 52-vuotta, hänellä on puoliso ja kaksi alaikäistä lasta jotka asuvat Gran Canarialla mutta hänelle osui tänä vuonna lomitus Fuerteventuralla. Tämä tarkoittaa sitä että hän asuu viikot siellä, perjantaisin hän matkaa laivalla 2 tuntia takaisin kotiinsa ja sunnuntaina uudelleen takaisin Fuerteventuralle. Hän asuu viikot puolison serkun perheen luona, 30 km päässä työpaikalta koska asuntoja ei ole tarjolla. Tai olisi mutta sellainen maksaisi lähes 1000 euroa kuukaudessa ja yhdessä ruoka- ja matkakulujen jälkeen ei palkasta sitten jäisi enää mitään jäljelle. Ja kuitenkin Gran Canarialla on asunto ja perhe, joiden elättämiseen pitää myös osallistua.

Vuokratasosta kertoo paljon se, että esim. Fuerteventuran pohjoisosan Corralejossa halvin vuokra-asunto löytyisi 800 euron kuukausihinnalla ja kyseessä on jonkun talon katolle rakennettu 30m2 viritelmä. Ei siis edes virallinen asunto. Ja samanlainen tilanne on käytännössä kaikilla alueilla ja kaikilla saarilla. Kustannukset ovat lähteneet käsistä ja tarjontaa ei ole.

Toki eurooppalaisille tuollainen vajaan 1000 euron vuokra on ehkä maksettavissa mutta Kanarialla keskipalkka on n. 1800 € / kk ja palvelualan töissä vielä selvästi vähemmän. Tämä luonnollisesti asettaa pieniä haasteita jos asunnosta pitää maksaa nykyisenlaisia summia. Ja asuntoja on yleensäkin tarjolla hyvin niukasti eli ei ole edes näkyvissä että hinnat tulisivat lähiaikoina laskemaan.

Tämä asunto-ongelma näkyy tällä hetkellä voimakkaasti työntekijäpulana eli monissa paikoissa on todella vaikea löytää työntekijöitä koska asuntoja ei ole tarjolla. Tämä on taas aiheuttanut sen, että kaikenlaiset väliaikaiset ratkaisut on otettu käyttöön, esim. Fuerteventuralla lukuisat ihmiset asuvat asuntoautoissa koska muuta asuntoa ei ole löytynyt. Tosin mitään leirintäalueita ei ole tarjolla vaan autot pysäköidään sinne minne pystytään eli katujen varsille.

Toki paljon on sellaisia jotka asuvat asuntoautoissa ihan omasta halustaan mutta valitettavasti paljon on myös niitä joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Ongelma ei ole ilmaantunut tietenkään yhdessä hetkessä vaan tähän on ajauduttu vähitellen. Tilanne on vakava käytännössä kaikilla saarilla mutta korostuu etenkin tietyillä alueilla. Tässä perehdyn lähinnä kokemuksiini Fuerteventuralla ja Gran Canarialla koska itsellä niistä on paremmin tietoa ja kokemusta.

Miten tilanne on kehittynyt tällaiseksi?

1.Lainsäädäntö ja menneisyyden huonot päätökset

Lähtökohtana voidaan pitää todella kehnoa lainsäädäntöä ja suunnittelua, jossa on ollut mukana myös valtava määrä korruptiota. Etenkin Fuerteventura on kärsinyt tästä valtavasti sillä saari oli pitkään kehittymätön ja hyvin harvaan asuttu kunnes vasta 80-luvulla saaren arvo huomattiin (hyvä ilmasto, upeat koskemattomat rannat ja edullinen tonttimaa) ja sen myötä alkoi hurja rakennusbuumi. Lupia myönnettiin miten sattuu, mihin sattuu ja monet rakensivat ilman sen kummempia lupia. Korruptio kukoisti ja näitä seurauksia selvitellään yhä tänä päivänä.

Rakennuskupla puhkesi vuonna 2008 ja rakentaminen loppui kuin seinään. Muistona näistä ajoista on keskeneräiset rakennukset ja kokonaiset keskeneräiset asuin/hotellialueet.

Samaan aikaan myös matkailu koki selkeän notkahduksen minkä seurauksena matkailijamäärät putosivat ja talous takkusi kunnolla. Asunnot, joita oltiin myyty rakennusbuumin aikaan kovalla hinnalla menettivät iso osan arvostaan. Monet perheet menettivät kotinsa – tämä oli alku asunotjen valtaamiselle eli kun ihmiset menettivät kotinsa niin uusi oli löydettävä tavalla tai toisella.

Kaiken lisäksi kiinteistömarkkinat olivat täysin seisahduksissa ja esim. pankkeille oli rakennusbuumin seurauksena jäänyt valtavat määrät tyhjiä asuntoja, joita kukaan ei halunnut ostaa – edes pilkkahinnalla.

Matkailualan kärsiessä jopa hotellit joutuivat rahapulaa paikatakseen myymään huoneistojaan yksityisille eli markkinoilla oli valtavat määrät myytävää ja hinnat pohjalukemissa. Tästä syystä Kanarialla on nykyisin paljon sellaisia ”hotelleja, joissa huoneistoja lomalaisille mutta myös yksityisiä asuntoja ja tämä taas aiheuttaa omanlaisia ongelmia. Etenkin Gran Canarialla aihe on ollut viime aikoina paljon otsikoissa koska monet tahot haluaisivat nämä huoneistot matkailukäyttöön ja ihmisiä uhattu sakoilla ja häädöillä jos he eivät luovuta näitä asuntojaan. Siis asuntoja, joissa he monesti itse asuvat eikä näillä ihmisillä ole muuta asuntoa, jonne voisi muuttaa.

Tilanne on kinkkinen sillä käytännössä hotellit ja niiden huoneistot on tarkoitettu lyhytaikaiseen asumiseen, ei vakituiseen. Mutta toisaalta nämä ihmiset ovat nämä asunnot ja heidän pitäisi saada tehdä asunnoillaan mitä haluavat ja he ovat monesti asuneet näissä asunnoissa jo todella pitkään. Kaiken lisäksi monet näistä ihmisistä ovat sellaisia, joiden tulot eivät riittäisi enää asunnon hankkimiseen nykysiltä markkinoilta. Toisaalta taas jatkuvasti nousussa olevat matkailijamäärät vaativat lisää majoituskapasiteettia.

Ongelmana on siis paikoitellen myös lainsäädännön puuttuminen eli moniin asioihin olisi pitänyt alkaa kiinnittää huomiota jo kauan aikaa sitten.

Matkailusektori lähti kiinteistökuplan puhkeamisen jälkeen elpymään jo voimakkaasti talvella 2010-2011 Arabikevään seurauksena ja sen jälkeen ollaankin menty käytännössä koko ajan ylöspäin kaikilla mittareilla eikä edes korona hidastanut tahtia muuta kuin hetkellisesti. Mutta rakennussektori ei ole elpynyt missään vaiheessa eli uutta ei ole juurikaan rakennettu noiden vuosien jälkeen.

2.Pula asunnoista

Kun rakennuskupla puheksi vuonna 2008 niin käytönnässä kaikki rakentaminen loppui kuin seinään eikä sen jälkeen ole uutta rakennettu ollenkaan siinä tahdissa mitä olisi kysyntää. Ja sama ongelma on monilla muillakin Espanjan alueilla.

Mutta Kanarialla ja muilla saarilla ongelma on tietysti vielä isompi sillä tonttimaata on yleensäkin tarjolla vain rajoitetusti ja lupia rakentamiseen on ollut vaikea saada. Samaan aikaan saarien asukasmäärä on kuitenkin lisääntynyt valtavasti. Esim. Fuerteventuralla asukasmäärä on tuplaantunut vuodesta 2000 lähtien (vuonna 2000 asukkaita oli n. 60 000, vuonna 2022 yli 120 000). Esim. saaren pohjoisosassa, La Olivan kunnassa, asukasmäärä on tuossa ajassa kasvanut peräti 165 %. Alkuun tilanne pysyi hallinnassa koska Corralejoon oli rakennusbuumin myötä noussut myös uusia asumisalueita kaupunkialueen ulkopuolelle mutta siinä vaiheessa kun loma-asuntobuumi starttasi niin tilanne alkoi vaikeutumaan.

Etenkin ulkomaalaisia on muuttanut Kanarialle viimeisten 10 vuoden aikana aivan valtava määrä. Esim. Fuerteventuralla jo kolmannes asukkaista on ulkomaalaisia ja uusista asukkaista peräti 70 % on ulkomaalaisia. Eurooppalaisten tulot ja pankkitilien saldo ovat mahdollistaneet sen, että he ovat ostaneet valtavan määrän asuntoja – rakennuskuplan puhkeamisen jälkeen pilkkahinnoin mutta viime vuosina jopa selvään ylihintaan. Melkeinpä kaikki on mennyt kaupaksi.

Näin kävi juuri esim. meille sillä meidän Gran Canarian kotimme ei ollut edes myynnissä mutta eräät saksalaiset halusivat ostaa asunnon ja tarjosivat siitä sellaisen summan että emme voineet kieltäytyä. Käytännössä asuntomme arvo tuplaantui tuon kaupan myötä eli sen mitä olimme siitä maksaneet ja mitä olimme remontoineet, se maksettiin kaksinkertaisesti meille tuossa kaupassa. Emme ikinä kuvitelleet että asunnosta voisi sellaista summaa pyytä tai että joku sen maksaisi.

2.Hintojen nousu

Kysynnän nousu ja tarjonnan väheneminen aiheuttavat tietysti hintojen nousua. Hinnat ovat nousseet käytännössä vähitellen vuodesta 2010 alkaen mutta nousu on kiihtynyt viimeisten vuosien aikana aivan uudelle tasolle.

Hyvänä esimerkkinä on se, että esim. 10 vuotta sitten, keväällä 2013, asuntojen neliöhinta Kanarialla oli keskimäärin 1288 € / m2 mutta nyt 2554 € / m2. Tämä siis myytyjen asuntojen keskimääräinen neliöhinta, poislukien uudet asunnot. Tilanne kuitenkin vaihtelee paljon alueittain ja etenkin matkailualueilla hinnat ovat nousseet vieläkin enemmän.

Tulot ja säästöt eivät monilla enää riitä siihen että voisi pankista hakea vaikkapa asuntolainaa sillä asuntolainaa varten pankit vaativat usein n. 20 % säästöosuuden asunnon arvosta ja monille esim. 30 000 euron säästöt tilillä ovat utopiaa.

Myös vuokra-asuntojen hinnat ovat nousseet myös valtavasti, 15 vuodessa n. 68 %. Tällä hetkellä keskimääräinen vuokra on Kanarialla 12,78 € / m2 ja kaiken lisäksi tarjolla on pääosin varsin huonokuntoisia asuntoja. Siis käytännössä sellaisia jotka eivät kelpaa matkailijoille. Parhaat on laitettu loma-asuntomarkkinoille jo aikoja sitten.

Tämä sama ongelma koskee melkeinpä koko Espanjaa, hinnat ovat nousseet aivan valtavasti ja tarjontaa ei ole käytännössä ollenkaan tai jos on niin aivan ylihintaan.

3.loma-asuntovuokraus

Asuntojen hintojen nousu on selkeässä yhteydessä Airbnb:n ja muiden loma-asuntoja tarjoavien alustojen suosion kasvamiseen. Sen myötä kun Airbnb aloitti toimintansa vuonna 2008 ja loma-asuntovuokraus saapui suurella voluumilla Kanarialle, lähtivät hinnat nousuun ja kehitystä on vaikea lähteä enää pysäyttämään. Tämä vaikuttaa luonnollisesti enemmän alueilla, joissa on matkailua mutta vaikutus ulottuu nykyään myös paikallisten suosimille alueille.

Esim. Fuerteventuralla ei vielä 10 vuotta sitten ollut käytännössä yhtään loma-asuntoa tarjolla pääkaupunki Puerto del Rosariossa mutta nyt niitä on jo valtava määrä. Eikä kyse ole todellakaan mistään matkailualueesta vaan varsin rumasta paikallisten pääasiassa asuttamasta kaupungista. Huoneistoja on tarjolla varmasti useita satoja koska ihan viikon päähänkin löytyi pelkästään Airbnb:n kautta tarjolle 141 asuntoa vielä vapaana.

Tällä hetkellä Kanarialla on yli 56 000 rekisteröityä loma-asuntoa (ja valtava määrä, joita ei ole vielä rekisteröity mutta asuntoa vuokrataan siitä huolimatta lomailijoille) ja lisää tulee joka päivä valtava määrä. Pelkästään tuo määrä tarkoittaa jo 400 kpl hotelleja (joissa n. 500 matkustajapaikkaa jokaisessa) eli toki loma-asuntovuokraus on tärkeä tekijä paikalliselle taloudelle. Mutta nykyisellään ei toiminta voi enää jatkua sillä se tuo asuntopulan ja asumiskustannusten kohoamisen lisäksi myös muita ongelmia.

Esim. meidän entisessä taloyhtiössä Kanarilla olivat lyhytaikaiset vuokraukset kokonaan kielletty taloyhtiön sääntöjen mukaan mutta siitä huolimatta muutamat omistajat harjoittivat toimintaa ja aika lailla jatkuvasti oli jotain järjestysongelmia juuri näiden takia (yöllinen meteli, uima-altaan käyttö aikataulujen ulkopuolella, paikkojen rikkominen jne).

Mutta loma-asuntona vuokrauksesta saa yksinkertaisesti paljon enemmän rahaa kuin pitkäaikaisesta vuokrauksesta ja kaikiesta huolimatta riskit ovat pienemmät. Kiitos nykyisen lainsäädännön.

4.Okupas eli asunnonvaltaajat ja Espanjan lainsäädäntö

Yksi merkittävä tekijä vuokramarkkinoilla on myös Espanjan varsin erikoinen lainsäädäntö, joka käytännössä suojelee asunnonvaltaajia. Nämä okupas eli asunnonvaltaajat ovat oikeasti ihan merkittävä ongelma ja pelko. Pääosin tietysti vallataan esim. tyhjiä, pankkien omistamia asuntoja sekä ns. kakkosasuntoja tai loma-asuntoja mutta yhä enemmässä määrin myös muita.

Fuerteventuralla näkee paljon näitä osittain keskeneräisiä, jonkun rakennusyhtiön / pankin omistamia kiinteistöjä joissa asuu pelkästään asunnonvaltaajia. He ovat asentaneet näihin tyhjiin asuntoihin itse ovet, lukot, ikkunat jne.

Mutta paljon asunnonvaltaajia asuu ihan myös kunnon asunnoissa. Monille asunnonomistajille on käynyt niin että on vuokrannut asunnon pitkäaikaisesti jollekin mutta jossain vaiheessa vuokralainen jättääkin vuokrat maksamatta ja jää kuitenkin asumaan asuntoon. Häätäminen näistä asunnoista on tehty lähes mahdottomaksi eli tämän jälkeen vuokranantajalla on asunto, jossa asuu laiton asukas joka ei maksa asumisesta penniäkään ja lisäksi asunnon omistaja todennäköisesti maksaa myös asunnonvaltaajan vesi- ja sähkölaskut. Eikä asuntoa saa välttämättä koskaan takaisin tai jos saaa niin se on todennäköisesti tuhottu sitä ennen täydellisesti.

Ymmärrän siis tavallaan vuokranantajien halun siirtyä loma-asuntomarkkinoille, joissa riskit tällaisen suhteen ovat pienemmät ja tulot suuremmat.

Mitä tälle asuntoasialle sitten pitäisi / voisi tehdä?

Tätä pohtivat paikalliset poliitikot parhaillaan. Ensimmäisenä askeleena oli asunto-hätätilan julistaminen, joka mahdollisti muutokset lainsäädäntöön. Mutta edes kaikki valtaapitävät eivät ole tuon poikkeuslain voimaantulosta innoissaan eivätkä usko sen tuovan ratkaisuja. Osa on jopa sitä mieltä, että nykyisillä resursseilla päästään eteenpäin. Eli asia ei ole missään nimessä helppo ratkaistavaksi, ainakaan lyhyellä aikavälillä.

Mutta jotain pitäisi tehdä sillä jo nyt matkailualalla on iso pula työntekijöistä ja kun matkalijamäärät nousevat vain koko ajan nin jossain vaiheessa tulee varmasti raja vastaan. Toistaiseksi matkailualan yritykset ovat pärjänneet jotenkin kuten vaikka henkilökuntaa on ollut vaikea löytää mutta jossain vaiheessa työvoimapula tulee varmasti vaikuttamaan ja näkymään myös matkailijoille. Jos hotelleissa ja ravintoloissa ei ole riittävästi kokkeja, tarjoilijoita ja muuta keittiöhenkilökuntaa niin se näkyy luonnollisesti ruoan ja palvelun laadussa. Jos siistijöitä ei ole riittävästi niin se näkyy nopeasti huoneissa / huoneistoissa kun vähemmällä porukalla pitää yrittää tehdä samat työt. Työntekijöitä on vaikea houkutella jos heille ei ole asuntoja tarjolla.

Tänä vuonna on tiedossa muutoksia koskien loma-asuntovuokrausta mutta se miten nuo uudet säännökset sitten lopulta vaikuttavat tilanteeseen, sen tulee aika näyttämään joskus tulevaisuudessa. Ainakaan vuokraajia se ei ole karkoittanut sillä uusien loma-asuntovuokrauslupien hakumäärät ovat nousseet merkittävästi sen jälkeen kun lakimuutoksesta ilmoitettiin. Tällä hetkellä uusia lupahakemuksia tulee joka päivä keskimäärin 70 kappaletta eli siihen mennessä kun uusi laki astuu voimaan, on tullut jo valtavat määrät uusia loma-asuntoja markkinoille. Eli lyhyellä aikavälillä tuskin suurempaa muutosta on tulossa ellei radikaalimpiin ratkaisuihin ryhdytä.

Paljon on puhetta myös siitä, että pitäisi rakentaa matkailualueiden ulkopuolelle edullisia VPO-suojeltuja asuntoja, jotka ovat siis ainakin osittain valtion tukemia ja näin kustannukset asukkaille edullisempia. Näihin asuntoihin ei pääse käsiksi kuka tahansa sillä niissä on erilaisia tulorajoituksia eli asunnot on tarkoitettu sellaisille, jotka eivät pysty ostamaan asuntoa vapailta markkinoilta. Luonnollisesti näiden asuntojen myymisessäkin on myös tiettyjä rajoituksia, jotta vältyttäisiin mahdollisilta väärinkäytöksiltä. Mutta ei näitäkään ihan hetkessä saada rakennettua vaikka rajoitus saataisiinkin jossain vaiheessa kuntoon. Omistusasuntojen lisäksi on olemassa myös suojeltuja vuokra-asuntoja mutta määrä on äärimmäisen pieni ja niihin pääseminen on melkeinpä mahdoton prosessi.

Mitään helppoa ja nopeaa ratkaisua ei siis ole olemassa mutta jotain asialle pitäisi tehdä.

Vai käykö niin että vuoden 2008 tapahtumat uusiutuvat ja tiedossa on kiinteistökuplan uusi puhkeaminen?

Kävimme nyt toukokuun alussa lomailemassa entisellä kotisaarellamme, Fuerteventuralla. Tuo meille niin rakas saari, jossa aikoinaan puolison kanssa tapasimme ja jossa tyttäremme syntyi. Paikka, joka oli koti todella pitkän aikaa.

Viime vierailusta ehti kuitenkin vierähtää neljä vuotta.

Viimeksi kävimme lomalla Fuerteventuralla loppukesästä 2020 ja silloin vietimmekin mahtavan loman ja olimme saarella peräti 10 päivää. Mutta aika pian tuon reissun jälkeen saarella asunut rakas ystäväni sairastui vakavasti ja menehtyi. Hän oli minulle todella tärkeä ihminen ja iso osa Fuerteventuran muistoistani liittyi häneen. Ja yhtäkkiä tuo henkilö oli poissa. Kesti pitkään ennen kuin olin valmis palaamaan taas saarelle. Tämä reissu olikin aika pitkälti vanhoihin muistoihin palaamista. Nyt tuntui hyvältä palata ja oli mukavaa muistella kaikkia niitä yhteisiä hetkiä. Muistot eivät onneksi katoa minnekään.

Reissu ei kuitenkaan ollut mitenkään surullinen, päinvastoin. Muistot nimittäin tuolta saarelta ovat pelkästään myönteisiä. Ja niitä muistoja, hyvin ikimuistoisia, on tuolta saarelta aivan valtava määrä.

Myös tyttärelle oli tärkeää päästä käymään synnyinsaarella. Hän oli 2-vuotias kun muutimme Fuerteventuralta mutta sen jälkeen kävimme kuitenkin pitkään säännöllisesti siellä lomailemassa eli yhteys synnyinpaikkaan on säilynyt. Viime käynnistä ehti kuitenkin vierähtää se neljä vuotta ja tuossa iässä se on jo pitkä aika. Mutta nyt yhteys synnyinsaareen on taas päivitetty.

Koen tärkeäksi sen, että tyttärellä pysyy myös tietynlainen yhteys Fuerteventuraan sillä saari on kuitenkin meidän perheelle hyvin tärkeä. Tytär on majorera eli Fuerteventuralla syntynyt ja nuo juuret ovat aina osa häntä.

Tuossa paikassa on jotain lähes maagista. En tiedä että mitä siellä oikein tapahtuu mutta sillä hetkellä kun saavumme saarelle niin päälle menee sellainen saari-mood. On jotenkin helppo olla, aivan kuin kotiin saapuisi. Vaikka koti ei siellä olekaan ollut enää yli 10 vuoteen. Mutta ehkäpä Fuerteventura tulee meille aina olemaan sellainen henkinen koti, jonne on hyvä mennä ja olo on kotoisa.

Monihan pelästyy saaren varsin karuja maisemia sillä kasvillisuutta siellä ei ole juuri lainkaan. Mutta itseä tuo ei koskaan haitannut, päinvastoin. Noissa maisemissa oli jotain todella rauhoittavaa.

Vietimme tällä kertaa saarella vain 3.5 päivää mutta siitä huolimatta tuo aika riitti varsin hyvin kaikkeen mitä halusimme tehdä ja nähdä. Tai yksi asia jäi tekemättä, leijasurffaus. Tällä kertaa tuulet eivät olleet suotuisat eli ne puhalsivat väärästä suunnasta eli emme siis päässeet leijasurffaamaan. Mutta yhden päivän sentään vietimme tutulla Flag Beachin leijasurffirannalla vaikka vedessä kävimme vain uimassa tällä kertaa. Nyt kuitenkin nautimme tuostakin päivästä ihan valtavasti. Ennen muinoin päivä tuolla rannalla ilman leijasurffausta olisi ollut pettymys ja iso tylsyys.

Päivät menivät aika rauhalliseen tahtiin, ilman sen kummempaa ohjelmaa. Aamulla vedin pikaiset treenit hotellin pihalla koska lenkkarit eivät mahtuneet mukaan käsimatkalaukkuun mutta tuokaan ei ollut ongelma sillä hotellin pihalla oli tekonurmea ja siinä oli todella hyvä treenata ilman kenkiäkin. Ja painoina käytin hotellin puutarhasta löytyneitä isoja laavakiviä 🙂

Aamupalalla kävimme meidän suosikkipaikoissa ja sen jälkeen suunnattiin rannalle, jossa olimme lounasaikaan eli n. klo 14 asti. Paluu hotellille jossa pikainen lounas tytöille (minä ja puoliso jätimme väliin) ja sitten iltapäivä hotellin ihanan rauhallisella altaalla jossa ei ollut ketään muita. Sitten suihku, iltaa varten valmiiksi ja kylille kävelemään sekä syömään illallista. Ja n. klo 23 aikoihin takaisin hotellille ja nukkumaan. Melko perinteistä lomailua siis ja aika harvinaista meille. Yleensä tykkäämme tehdä juttuja emmekä juurikaan makaa rannalla tai altaalla. Mutta näköjään tällaisellekin lomalle on joskus tarvetta.

Mukana meillä oli reissussa tyttären hyvä ystävä Gran Canarialta eli menomatkalla lensimme Gran Canarian kautta ja otimme hänet lentokentältä mukaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tyttärellä oli ystävä reissussa mukana ja tämä mahdollisti sen että pääsimme Fuerteventuralle. Yleensä tytär nimittäin haluaa Gran Canarialle koska haluaa nähdä ystäväänsä. Nyt keksimme kuitenkin tämän ratkaisun ja homma toimi hyvin – varmasti teemme vastaavan reissun uudelleen jossain vaiheessa. Eikä siihen tällä kertaa tule menemään neljää vuotta.

Tyttären ystävä palasi takaisin jo sunnuntaina eli saatoimme hänet lentokentälle, josta hän sitten lensi itsekseen takaisin Gran Canarialle. Ja me jatkoimme puolestaan lentokentältä tapaamaan saarella asuvia ystäviämme, ensin lounaalle yhden pariskunnan kanssa ja sitten iltapäivällä ystäväperheen luokse. Ihan kaikkia ystäviä emme tietenkään näin lyhyellä reissulla ehtineet näkemään mutta ensi kerralla sitten paremmalla ajalla.

Kiitos Fuerteventura, hasta la proxima.

Lähes tulkoon kaikissa ulkosuomalaisissa perheissä kasvaa kahden (tai useamman) kulttuurin lapsia. Niin myös meillä. Mutta minkälainen on tuo kohta 13-vuotta täyttävä espanjalais-suomalainen tyttäremme? Onko hänellä enemmän espanjainen identiteetti koska hän on täällä syntynyt ja kasvanut eikä ole koskaan asunut Suomessa? Miten on identiteetin rakentaminen hänellä sujunut – tunteeko hän kuuluvansa joukkoon, tunteeko olevans ns. ulkomaalainen? Mistä hän on ”kotoisin”?

Meidän perheemme on siis espanjalais-suomalainen – minä suomalainen ja puoliso espanjalainen, kotoisin Madridista. Tapasimme aikoinaan Fuerteventuralla, Kanarialla, jossa myös tyttäremme syntyi. Sielllä asuimme ensin pari vuotta kunnes tyttären ollessa 2-vuotias muutimme Gran Canarialla ja siellä hän ehti asua 11-ikävuoteen asti kunnes muutimme Madridiin kesällä 2022.

Suomessa emme ole siis koskaan asuneet mutta yhteydet Suomeen ovat aina olleet tiiviit ja olemme käyneet Suomessa yleensä 2-4 kertaa vuodessa. Kesällä vietämme yleensä siellä useita viikkoja, vietämme paljon aikaa perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa.

Kun tyttäreltä kysytään, että mistä hän on niin hän vain sanoo että on syntynyt Fuerteventuralla, asunut Gran Canarialla ja asuu nyt Madridissa ja että hän on puoliksi suomalainen. Ei sen kummempaa identiteettikriisiä.

                                          Meidän perheen Majorera = Fuerteventuralla syntynyt

Olemme siinä mielessä onnellissa asemassa, että monikulttuurisuus on meidän asuinpaikoissamme ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kanarialla ja Espanjassa asuu valtavat määrät ulkomaalaisia ja paikalliset ovat sekoittuneet muualta tulleisiin . On siis normaalia olla kahden kulttuurin lapsi eikä tyttärenikään ole koskaan tuntenut oloaan mitenkään erilaiseksi tai oudoksi. Hänen luokallaan on aina ollut muitakin useamman kulttuurin lapsia, aivan esikoulusta lähtien.

Koska tyttäremme on syntynyt ja kasvanut Espanjassa niin on täysin normaalia, että ympäristö on vaikuttanut espanjalaisen identiteetin kehittymisessä. Ystävät ovat hänellä pääsääntöisesti espanjalaisia, hän käy espanjalaista (tosin kaksikielistä) koulua, opiskelee koulussa Espanjan historiaa ja maantietoa sekä yleensäkin elää espanjalaista arkea. On tosi mahtavaa esim. nähdä miten tytär sujuvasti halailee koulun päättyessä ystävänsä, täällä täysin normaalia.

Mutta kyllä hän tuntee olevansa hyvin voimakkaasti myös suomalainen ja on Suomessa kuin kotonaan.

Tyttären ollessa pienempi olivat suomalaiset perinteet hyvin voimakkaasti mukana elämässä. On valettu tinaa uutena vuotena, koristeltu vitsoja virpomista varten pääsiäisenä, vietetty vappua perinteiseen suomalaiseen tapaan (koristeet, munkit, sima, piknik), juhlistettu Suomi-koulun päättymistä perinteisen kevätjuhlan muodossa Suvivirtta laulaen, juhlittu juhannusta (lähes aina Suomessa), syöty laskiaispullat ja Runebergin tortut, juhlittu pikkujoulua, syöty riisipuuroa ja pipareita ja tietysti joulut on aina vietetty paljon suomalaisten perinteiden mukaisesti.

Olimme myös kuusi vuotta mukana Suomi-koulun toiminnassa, minä opettajana ja tytär oppilaana. Nuo vuodet oliva tärkeitä suomalaisen identiteetin rakentamisessa.

Suomalaisuus on yhä edellen vahvasti mukana hänen elämässään ja hän rakastaa Suomea ja sinne suuntautuvia reissuja. Hän tuntee olevansa myös suomalainen eikä Suomessa käydessään koe olevansa ulkomaalainen. Tämä on äärimmäisen tärkeää sillä näin lapsellani on juuret – itse asiassa kahdet vahvat, vaikkakin hyvin erilaiset, juuret. 

Koen myös äärimmäisen tärkeäksi sen että tyttärellä on Suomessa omanikäistä seuraa sillä se on paras tapa integroitua joukkoon.

Tietysti merkittävää suomalaisen identiteetin kehittymisessä on ollut se, että meillä puhutaan suomea. Minun ja tyttären välinen kieli on aina ollut ja on edelleen vain ja ainoastaan suomi. Ja hän myös puhuu minulle suomea. Tosin siihen luonnollisesti aika ajoin sekoittuu espanjalaisia tai englanninkielisiä sanoja mutta kyllä hän pyydettäessä ne kääntää suomeksi. Hän pystyy siis täydellisesti kommunikoimaan Suomessa ystävien & sukulaisten kanssa eikä puheesta kuulu ulkomaalaista aksenttia.

Luonnollisesti isänsä kanssa tytär puhuu espanjaa ja kotikielenä meillä on neutraali englanti sillä englanti & espanja ovat myös lapsen koulukielet. Itse koen tärkeäksi myös sen, että lapsen isällä on positiivinen asenne Suomeen ja suomalaisuuteen sekä hän ymmärtää sen, että säännölliset käynnit Suomessa ovat tärkeitä kielen ja identiteetin kehittymisen kannalta.

Suomalaisessa luonteessa ja elämänasenteessa on paljon sellaista, joita puoliso haluaa lapsemme omaksuvan (itsenäisyys, päättäväisyys, sisu, luotettavuus, ympäristön & luonnon arvostaminen jne).  Ja tietysti espanjalaissa luonteessa ja elämänasenteessa on paljon sellaista, jotka haluamme lapsemme myös omaksuvan (sosiaalisuus, hetkessä elämisen kyky, positiivisuus, kyky näyttää tunteita jne). Ja ainakin tällä hetkellä näyttää siltä että olemme tässä onnistuneet.

Parasta kahdessa kulttuurissa elämisessa on tietysti se, että pystyy ammentamaan parhaat puolet molemmista. Hän on yhtä kotonaan saunan lauteilla salmiakkia, ruisleipää ja karjalanpiirakoita syöden kuin täällä Espanjassa. Hän osaa nauttia suomalaisesta luonnosta, hiljaisuudesta ja rauhasta, istua nuotion äärellä kumisaappaat jalassa ja paistaa nuotiomakkaraa yhtä hyvin kuin hän osaa nauttia espanjalaisen elämän erityispiirteistä. Hän pystyy sopeutumaan ja nauttimaan molemmista. Molemmat kulttuurit ovat niin normaaleja asioita hänen elämässään, että niitä ei tarvitse erotella tai miettiä. 

Onko tytär sitten enemmän espanjalainen vai suomalainen?  Voisin sanoa, että aika pitkään meni 50/50 mutta nykyään hän on ehkä aavistuksen verran enemmän espanjalainen, sanotaanko 60/40. Ja jos saan pidettyä asetelman noin myös tulevaisuudessa niin olen varsin tyytyväinen.

Olen todella onnellinen ja kiitollinen, että meillä kotona kasvaa tällainen kaksikulttuurinen maailmankansainen. Hän toivottavasti saa voimaa näistä molemmista lähteistä ja pystyy hyödyntämään niitä tulevaisuudessa elämän eri tilanteissa. 

Olen ollut jo melkein puolet elämästäni ulkosuomalainen sillä tänä vuonna tulee täyteen 23 vuotta siitä kun lähdin Suomesta. Enpä olisi silloin vuonna 2001 uskonut, että minusta tulisi jonain päivänä ulkosuomalainen ja päätyisin asumaan Espanjaan. Tarkoituksena oli nimittäin vain lähteä hetkeksi ulkomaille töihin. Viettää vuoden tai pari ja palata sitten monta kokemusta rikkaampana takaisin Suomeen.

Mutta homma ei sitten mennyt ihan noiden suunnitelmien mukaan sillä työ ja ulkomailla eläminen veivät nopeasti mukanaan. Vuodet vierivät ja maisemat vaihtuivat mutta Espanja oli toki tiiviisti mukana jo alusta lähtien.

Aika paljon sattumaa tai ehkä paremminkin kohtalon johdatusta on kuitenkin ollut matkassa mukana. Itse asiassa koko ulkomaille lähtö oli vähällä peruuntua sillä suunnitelmat menivät uusiksi syyskuun 11.päivän tapahtumien seurauksena vuonna 2001. Alkuperäinen työkohteeni vaihtui muutaman viikon odottelun jälkeen Espanjaksi ja lähtö tapahtui muutaman päivän varoitusajalla.

Ilman tuon 11.päivän tapahtumia elämäni olisi voinut kääntyä aivan toisenlaiseksi. Oli siis tavallaan kohtalon sanelemaa että päädyin tuolloin Fuerteventuran saarelle. Ja onneksi päädyin sillä tuolla saarella oli hyvin iso vaikutus siihen, että minusta tuli ulkosuomalainen.

Tuohon aikaan Fuerteventura oli Kanarian saareksi vielä varsin kehittymätön ja omalla tavallaan hyvin ainutlaatuinen. Toki matkailua oli saarella ollut jo muutaman vuosikymmenen ajan mutta massaturismista ei oikein vielä voinut puhua. Saarella oli vielä 2000-luvun alussa enemmän vuohia kuin asukkaita 🙂 Saaren alkuperäisyys, karu mutta omalla tavallaan kaunis luonto, paikallisten asukkaiden mutkattomuus sekä letkeä surffi-ilmapiiri veivät mukanaan ja paikka tuntui heti kotoisalta. Siellä oli helppoa olla. Ja itse asiassa tuo tunne on edelleen läsnä aina kun saarelle palaan vaikka se ei olekaan ollut koti enää 10 vuoteen. Mutta Fuerteventuralla tulee aina olemaan tärkeä paikka sydämessä.

Heti ensihetkistä lähtien saari teki minuun lähtemättömän vaikutuksen – se oli kuin rakkautta ensisilmäyksellä. Siis rakkautta tuohon saareen – puolisoni tapasin siellä vasta monen monta vuotta myöhemmin 🙂

Fuerteventurasta tuli siis nopeasti toinen kotini. Se oli kuin turvapaikka, jonne palasin aina syyskuussa. Kesät meni töiden parissa muualla mutta yli puolet vuodesta sain aina viettää saarella. Olin ehtinyt viettää jo useamman vuoden Fuerteventuralla ennen kuin puoliso saapui sinne kevättalvella 2007. Myös hän saapui tavallaan sattumalta, työnantajansa lähettämänä. Vaikka tapasimme ensimmäisen kerran jo samalla viikolla kun puoliso muutti saarelle niin tuosta ensitapaamisesta meni kuitenkin yli vuosi ennen kuin yhteinen tarinamme alkoi. Tuon vuoden aikana ehdimme kuitenkin tutustua hieman toisiimme yhteisten ystäväporukoiden kautta.

Kun sitten lopulta pääsimme tapaamaan ihan kaksistaan ensimmäistä kertaa niin heti tuli sellainen vahva tunne, että tässä on jotain erilaista. Ja käytännössä se olikin menoa heti ensihetkestä lähtien vaikka työt veivätkin minut heti toiselle puolelle Espanjaa useammaksi kuukaudeksi. Mutta välimatka ei erottanut meitä vaan pystyimme jatkamaan tutustumista sillä puoliso kävi tapaamassa minua käytönnössä joka toinen viikonloppu. Ja kun työprojekti sitten päättyi heinäkuussa niin suuntasimme samantien loman viettoon puolison vanhempien kesäkotiin Galiciaan. Olimme tuossa vaiheessa olleet yhdessä vasta muutaman kuukauden. Täällä Espanjassa ei ole siis mitenkään yleistä tutustua noin nopeasti tuleviin appivanhempiin mutta meidän kohdalla tilanne oli tuossa vaiheessa jo niin selvä että asiaa ei tarvinut edes harkita. Ja minut otettiin onneksi heti osaksi perhettä.

Kesäloman jälkeen palasimme sitten takaisin Fuerteventuralle töiden pariin. Tuon talven tosin asuimme vielä omissa asunnoissamme mutta talven kääntyessä kevääksi päätimme etsiä yhteisen asunnon. Ja pari vuotta myöhemmin siihen samaan kotiin saapui rakas tyttäremme, joka teki meistä perheen. Sekä sinetöi lopullisesti sen että Espanja on toinen kotimaani.

Fuerteventuralta perheemme matka jatkui Gran Canarille, jonne muutimme vuonna 2013 ja sieltä matka jatkui sitten tänne Madridiin pari vuotta sitten. Niin se elämä kuljettaa.

    

                                     

Taas on kuukausi vierähtänyt ja nyt mennään jo lujaa vauhtia huhtikuuta. Ja nyt tuntuu keväältä – kaikkialla vihertää ja kukkii ja lämpöäkin on päivisin jo yli 20 astetta. Mutta helpolla ei tänä vuonna talvi antanut periksi sillä pääsäisenä vietettiin todellista takatalvea käytännössä koko Espanjassa. Lämpötilat romahtivat päivässä ja koko pääsiäisloman ajan oli kylmää, sateista ja todella tuulista. Päivisin lämpötilat nousivat juuri 10 asteeseen ja tietysti voimakas tuuli teki sen, että sää tuntui vieläkin kylmemmältä.

Täällähän koululaisilla on pitkä pääsiäisloma, meidänkin tyttärellä oli peräti 11 päivää lomaa. Ensimmäiset päivät lomasta oli sentään vielä lämmintä & aurinkoista mutta loput 8 päivää vietetiinkin sitten enemmän ja vähemmän sisätiloissa sadetta pitäen. Harvinaista täällä, ainakin tähän vuodenaikaan.

Nuo parit aurinkoiset päivät käytimme kuitenkin hyödyksi ja lähdimme ex-tempore minilomalle Zaragozan kupeessa sijaitsevaan Alhama de Aragonin pikkukylään, joka on tunnettu mineraalivesijärvestä, jonka lämpötila pysyy n. 30 asteessa läpi vuoden. Kävimme tuolla lomalla ja viime vuonna eli paikka oli entuudestaan tuttu. Paremmin siitä voi lukea täältä: https://madridinmiia.com/2023/04/21/rentouttava-viikonloppu-balneariossa/

Nyt olimme reissussa vain yhden yön sillä puolison oli palattava töihin (hänellä ei ollut lomaa). Ja kaiken lisäksi sää muuttui juuri tuossa vaiheessa eli tiedossa oli vettä, kylmää ja tuulta koko viikolle. Mutta ihan kiva minireissu ja kotiin tulessa oli sellainen olo että olisimme olleet poissa pidempään.

Mitään muita suunnitelmia meillä ei sitten ollutkaan koko pääsiäisviikolle eli vietimme loman ihan kotosalla. Toki yritimme jotain ohjelmaa keksiä ettei olisi mennyt vain kotona makailuksi. Ensimmäisinä lomapäivinä sade taukosi sentään sen verran että pääsimme tallille ja tytär ratsastamaan mutta loppuviikosta kävimme sitten lähinnä vain katsomassa että ponilla on kaikki hyvin sateen ja tuulen keskellä. No, hyvinhän se siellä mutavellin keskellä pärjäsi.

Yhden sateisen päivän vietimme Madridin keskustassa ja kävimme mm. El mundo de Van Gogh-näyttelyssä, jossa taulut oli herätetty eloon. Ihan mielenkiintoinen kokemus ja erilainen tapa kokea taidetta. Myös elokuvissa kävimme koko perheen voimin. Meidän lähimmässä elokuvateatterissa on tuollainen vähän parempi lux-puoli, jossa on melkein makuuasentoon menevät pehmeät nojatuolit, oma pöytä ja kaiken lisäksi pöytiintarjoilu. Listalta löytyy perus pop cornien lisäksi kaikenlaista syötävää ja mikä parasta niin nuo tarjoilut eivät ole mitenkään kalliita – koko meidän setti (cokis, vesipullo, viinilasi, pizza, minihampurilaiset ranskalaisilla ja isot popcornit) maksoi yhteensä 30 euroa.

Tyttären kanssa kävin myös yhtenä päivänä kuuluisilla Majadahondan markkinoilla, joista on tullut ihan legendaarinen paikka espanjalaisteinien keskuudessa, etenkin tyttöjen. Etenkin koru-, vaate-, kenkä- ja korukojut ovat äärimmäisen suosittuja, vanhempi väki jonottaa lähinnä ruokakojuihin. Nämä tällaiset markkinathan ovat täällä Espanjassa ihan perusjuttuja ja käytännössä joka kylässä järjestetään markkinat vähintään joka toinen viikko, yleensä jopa kerran viikossa. Ja myynnissä on sitten kaikkea mahdollista – hedelmiä, vihanneksia, petivaatteita, pyyheliinoja, alusvaatteita, kenkiä, kasseja, aurinkolaseja, koruja, vaatteita jne ja tietysti kauppojen hintoja edullisemmin. Ja jostain syystä nämä Majadahondan markkinat ovat nyt todella suositut ja väkeä on paikalla ihan tungokseen asti. Mutta tytär tykkää katsella, hiplata juttuja ja toki sieltä sitten jotain aina mukaankin löytyy. Nyt esim. kaunis paita, parit korvakorut ja hame kesäksi – yhteensä taisivat maksaa joku 40 euroa.

Kävimme myös Real Madridin stadionilla katsomassa peliä, tällä kertaa tosin veteraanien eli Real Madrid Leyendas-joukkueen hyväntekeväisyysottelua. Tuo joukkue koostuu siis seuran entisistä, jo uransa lopettaneista pelaajista ja he käyvät pelaamassa aina välillä erilaisia hyväntekeväisyys ja edustuspelejä. Puolison veli on siis mukana tuossa joukkueessa sillä hän pelasi maalivahtina aikoinaan myös Real Madridissa. Oli aika huikeaa että tuollainen veteraanien hyväntekeväisyysottelukin vetää stadionin aivan täyteen.

Saimme myös yhtenä päivänä puolison ystäviä meille syömään ja heille tarjosin alkuruokien lisäksi suomalaisittain savustettua lohta sekä valkosipulikermaperunoita. Nämähän ovat aivan uusia tuttavuuksia espanjalaisille ja on aina helppo tarjottava koska kauheasti ei tarvitse kokkailla.

Näillekin vieraille maistui loistavasti suomalaiset ruoat – kaikkia ruokia kehuttiin kovasti. Kylmäsavulohta toki täälläkin myydään kaupoissa mutta tuollainen lämminsavustettu lohi on espanjalaisille ihan uusi elämys. Myös valkosipulikermaperunat hävisivät kulhosta viimeistä palaa myöten. Miten helpolla sitä voikin saada herkullista ruokaa aikaiseksi?

Espanjalaisittain lounas venähti eli pöytään kävimme klo 14 ja vieraat lähtivät kotiin pöydän äärestä n. klo 20. Eli käytännössä istuimme koko iltapäivän terassilla kuulumisia päivitellen – välillä satoi kaatamalla, välillä paistoi, kunnes taas satoi kaatamalla. Mutta ei haitannut koska meillä on lasitettu ja katettu terassi joten siinä kelpasi istuskella.

No, jotain hyvää oli tuostakin sadeviikosta sillä vedenkeruualtaat ovat täyttyneet melkeinpä kaikkialla Espanjassa. Etenkin Andalucian viljelyalueille nämä sateet olivat todella tärkeitä sillä kasteluvesi oli jo loppumassa. Mutta nyt on vettä taas varastossa ainakin tämän kesän ajaksi. Ja näin keväällä eli huhti-toukokuussa saadaan yleensä vielä aika reippaasti sateita – ainakin täällä Madridin seudulla.

Tänää kesänä ei siis tarvitse täällä Madridissa miettiä että saako nurmikkoa kastella, autoa pestä, kastella viljelyksiä tai täyttää uima-allasta, meillä riittää vettä.

Nyt kuitenkin nautimme sateiden jälkeen tästä auringosta ja lämmöstä. Ja luonto on kyllä nyt ihan parhaimmillaan – niin vehreää ja kaunista joka paikassa!

Tänään lähdemme juhlimaan puolison nuoremman veljen 50-vuotissynttäreitä, yllätysjuhlat on tiedossa. Ja maanantaina on puolestaan omat synttärini – tuohon tasalukuun on itsellä jäljellä enää kaksi vuotta. Mutta onneksi ikä ei vielä paina vaan tämä 48 tuntuu just hyvältä.

Eri puolilla maailmaa on hyvinkin erilaisia tapoja aloittaa päivä. Siinä missä suomalainen aamupala on täysjyväruisleipineen ja kaurapuuroineen varsin terveellinen ja yleensä myös runsas niin monissa maissa, kuten täällä Espanjassa, aamiainen muistuttaa enemmänkin suomalaista iltapäivän kahvi-herkkuhetkeä.  Siihen kuuluu kahvi ja joku makea leivonnainen kuten muffinssi, donitsi, kakun pala taikka sitten keksejä.

Toki täällä Espanjassakin on varmasti yhtä monta tapaa nauttia aamiaista kun on espanjalaisiakin ja lisäksi eri alueilla on hieman erilaisia tapoja. Mutta yksi asia on aika yleinen asia koko maassa – aamiaista täällä nautitaan vasta silloin kun suomalainen syö jo lounastaan eli aamupäivällä.

Espanjalainen aloittaa päivänsä yleensä vain kupillisella kahvia ja varsinainen aamupala, desayuno, nautitaan vasta klo 10-11 aikaan ja tästä syystä se nautitaan usein kodin ulkopuolella. Monissa kahviloissa onkin tarjolla aamiaista, desayuno, joka sisältää yleensä kahvin, jonkun kahvileivän / croissantin / paahdetun leivän sekä vastapuristetun appelsiinimehun. Toki täytettyjä leipiä ja sämpylöitäkin on tarjolla ja niitä nauttivat yleensä miespuoliset duunarit. Pitäähän sitä raskaassa työssä olla vähän raskaammat eväät – eihän sitä millään croissantin voimalla jaksaisi ehkä lapiota heiluttaa.

Aamupäivän aamupalalla saatetaan nauttia myös joskus jotain ruokaisampaa esim. palanen perunamunakasta eli tortilla españolaa tai tortilla de patatas. Tätä samaa munakasta saattaa löytyä myös sämpylöiden välistä ja silloin tarjolla onkin varsin tuhti aamupala. 

Kahvinsa jokainen espanjalainen nauttii sellaisena kun sen haluaa. Monet ottavat cafe con lechen eli maitokahvin mutta yhtälailla voi nauttia cortadon eli lyhyen kahvin (espresso maitotilkalla), espresson (pieni, musta kahvi), americanon (iso, musta kahvi) tai cortadon leche condensadalla eli makealla maitotiivistellä. Kahvit tehdään aina tilaushetkellä eli suodatinkahvia ei juurikaan ole tarjolla. 

Joku saattaa nauttia aamulla myös teetä kuten myös kaakaota, joka täällä tunnetaan yleensä colacao-nimellä. Myös ihan aikuiset nauttivat kaakaota eli se ei ole pelkästään lasten juoma. 

Myös lasten aamupala on aika pelkistetty. Kotona saatetaan antaa maitoa tai kaakaota, muroja tai sitten jotain muuta makeaa kuten niitä muffisseja tai keksejä. Yleensä kouluun otetaan mukaan ns. toinen aamupala, usein täytetty sämpylä, joka nautitaan joskus klo 10-11 välissä välitunnilla. Lounasta Espanjassa syödään aina myöhään eli 13:30 jälkeen, jopa kouluissa joten tästä syystä nämä myöhäiset aamupalat ovat tarpeellisia.

Espanja on ruokakulttuuriltaan hyvinkin iso maa eli alueiden välillä on eroja ja tästä syystä myös aamupalat ovat erilaisia eri puolilla maata.

Pääkaupunki Madrid on tullut tunnetuksi churroistaan eli uppopaistetuista, pitkulaisista munkeista. Nämä poikkeavat paljon suomalaisista munkeista sillä taikinassa ei käytetä hiivaa eikä sokeria. Nuo pötkylämunkit nautitaan sokerikuorrutteisina sekä usein paksun suklaakastikkeen kera eli sokeritasot niillä saa kattoon aika varmuudella.

Toki näitä herkkuja syödään myös muualla Espanjassa mutta erityisesti Madridissa churros & porras ovat erittäin suosittuja ja suosituimpiin paikkoihin voi joutua jopa jonottamaan, etenkin viikonloppuisin.

Pohjois-Espanajssa nautitaan puolestaan pintxoja, leipäpaloja erilaisilla härpäkkeillä. Näitä löytyy valmiina vitriineistä ja yleensä niitä nautitaan pari, kolme kappaletta.  

Eteläisessä Andaluciassa taas tarjoillaan paahdettujen leipäpalojen kera erilaisia levitteitä kuten manteca coloraa eli paprikalla värjättyä sianrasvaa.

Baleaarien saarilla taas herkutellaan ensaimada-leivonnaisella, jota tarjotaan pelkistettynä taikka sitten erilaisilla täytteillä. Myös tuoremakkarasta tehty sobrasada-levite paahdetun leivän päällä on tyypillinen paikallinen aamupala.

Kataloniassa tyypillisin aamupala lienee pa amb tomaquet eli paahdettua leipää tomaatilla. Ja lisäksi tietysti valkosipulia, oliiviöljyä ja ripaus suolaa. Tosin tätä aamupalaa nautitaan kyllä ihan kaikkialla Espanjassa yhtä hyvällä omalla tunnolla. Ja jos oikein herkutellaan niin päälle laitetaan vielä hyvälaatuista jamon serranoa eli ilmakuivattua kinkkua.

Kanarialla taas monen paikallisen aamupalalta (eikä muultakaan aterialta) voi puuttua gofiota eli paahdetusta maissista tai viljasta tehtyä jauhoa. Aamupalalla sitä sekoitetaan yleensä maidon joukkoon. Sitä kun vetää lasillisen tai kulhollisen niin saa aika täyttävän  aamupalan. Noita samoja gofio-jauhoja paikalliset lisäävät myös moneen muuhun ruokaan kuten keittoihin.

Tyypillinen kanarialainen tuhdimpi aamupala on myös sämpylä kinkulla. Tosin tässä ei käytetä mitään kinkkusiivuja vaan enemmänkin joulukinkkua muistuttavaa pata asadaa eli pitkään kypsytettyä porsaanpotkaa. Sämpylän voi syödä sellaisenaan mutta aika usein väliin laitetaan myös juustoa sekä aliolia eli valkosipulimajoneesia.

Mitenkään terveelliseksi ei siis voi espanjalaista aamupalaa sanoa – sokeria syödään ihan liian paljon ja leipäkin on yleensä vaalea höttöleipää. Eikä kahvin juonti aamulla tyhjään vatsaan ole myöskään kovinkaan terveellinen vaihtoehto.

Meillä ei siis kotona todellakaan noudateta näitä espanjalaisia tapoja, paitsi joskus satunnaisesti muutaman kerran vuodessa, esim. churrot kuuluvat ehdottomasti vuoden ensimmäisen päivän aamupalalle. Ja tietysti aina kun majoittuu hotellissa ja tarjolla on aamiainen noutopöydästä niin totta kai niistä pitää nauttia.

Kotona meidän aikuisten aamupala vaihtelee vähän vuodenaikojen mukaan eli kesällä se on usein proteiinijogurtista, marjoista, chia-siemenistä ja kaurahiutaleista tehty viileä smoothie, talvella taas munakas / proteiinirahka pähkinöillä ja marjoilla taikka pari palaa siemenleipää tmv. esim. kylmäsavulohen tai avokadon kera. Tytär puolestaan syö yleensä muutaman viipaleen täysjyvästä tehtyä leipää extra virgen-oliiviöljyn sekä jamon serranon kera sekä kupin kaakaota tai teetä. Tai välillä hänelle iskee ruisleipäkausi, jolloin aamupalalla pitää ehdottomasti olla ruisleipää, siis ihan suomalaista reissumiestä tai vastaavaa. Sitä ei täällä myydä mutta onneksi Fazer Storen kautta sitä saa näppärästi tilattua myös tänne Espanjaan. Ja maistuuhan tuo ruisleipä kyllä välillä myös itselle.

Miltä näyttää sinun aamupalasi? Onko se pelkkä kuppi kahvia vai jotain täyttävämpää?

Talvi menee monesti aina tietynlaisessa suoritusputkessa, tutuissa rutiineissa, joiden varassa mennään viikosta ja kuukaudesta toiseen. Niin on mennyt tämäkin talvi – viikot ikäänkuin seuraavat toisiaan ilman mitään ihmeellisempää. Toki tuo tasainen arkikin on ihan kiitollisuuden arvoista.

Mutta kyllähän sitä kevättä odottaa ja niitä ensimmäisiä kevään merkkejä. Ensimmäisenä tulee valo, sen huomaa jo tammikuun illoissa kun yhtäkkiä pimeä alkaakin tulla myöhemmin ja myöhemmin. Sitten vähitellen valostuvat myös aamut.

Myös kevään lämpö hiipii iholle kuin varkain. Helmikuun auringonpaisteessa lämpötila nousee helposti hyvänä päivänä jo yli 15 asteen, sitä tarkenee juoda t-paitasillaan päiväkahvit ulkona. Kunnes sitten seuraavana päivänä tuulee pohjoisesta, sataa vettä ja lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella. Mutta tätähän se kevät yleensä on.

Lämpötilojen nousun ja kevätsateiden myötä luonto herää henkiin. Kevään vehreys jaksaa yllättää. Yhtäkkiä pellot ovat vehreät ja se tapahtuu näillä leveysasteilla nopeasti, jo tammikuusas. Sen jälkeen alkaa mantelipuiden kukinta ja vähitellen alkavat muutkin puut vihertää. Tienvierustalla kukkivat jo kevään ensimmäiset kukkaset. Ja se lintujen laulu, se on näin kevällä kaunista kuunneltavaa. Aivan kuin olisi jo kevät vaikka se on vasta kulman takana.

Vaikka näitä keväänmerkkejä on ollut jo ilmassa pidemmän aikaa niin virallisesti kevät alkaa kuitenkin vasta kahden viikon kuluttua, 20.päivä maaliskuuta.

Samoihin aikoihin olisi edessä myös pääsiäisloma. Sen suunnitelmat ovat kuitenkin täysin auki. Suomen reissu taitaa jäädä tällä kertaa väliin sillä lennot ovat aivan ryöstöhinnoissa: Madrid-Helsinki-Madrid olisi lähes 800 € / hlö ja tässä toinen lento jopa välilaskulla.

En ymmärrä, että mikä noissa pääsiäisen lennoissa oikein maksaa koska en mitenkään koe Suomea kauhean vetovoimaisena kohteena näin kevättalvella. Ja kaiken lisäksi ilmassa roikkuvat lakkouhat eivät varsinaisesti lisää Suomen houkuttelevuutta. Mutta ilmeisesti sinne joku on menossa koska hinnat ovat tuota luokkaa.

Ainahan nuo pääsiäisen hinnat ovat olleet omaa luokkaansa mutta näin kalliita lentoja en ole kyllä koskaan täältä nähnyt. No, onneksi kesän lennot on jo ostettuna (maksoimme menopaluulipuista alle 300 € / hlö) eli satsaamme tänä vuonna sitten tuohon reissuun. Ja tänä vuonna aiomme viettää myös joulun Suomessa.

Näillä näkymin meidän pääsiäinen menee siis täällä kotipuolessa. Vähän harmittaa koska olemme lähes aina käyneet pääsiäislomalla Suomessa, vain koronakevät on jäänyt meiltä väliin. Mutta tuollaisia ryöstöhintoja en kyllä suostu maksamaan.

Onneksi täällä kotonakin on tarjolla kaikkea mukavaa lomapuuhaa. Ja toivotaan että pääsiäiseen mennessä päästäisiin taas nauttimaan kauniin keväisistä keleistä.

Nyt on nimittäin luvassa varsin kylmä ja sateinen viikonloppu. Ja itse asiassa sateita on luvattu myös koko tulevalle viikolle. Mutta ehkäpä sitten pääsiäiseksi saadaan vähän parempaa keliä!

Madrid on Espanjan pääkaupunki mutta siitä huolimatta se on monille tuntemattomampi kuin esim. rannikolla sijaitseva Barcelona. Vaikka molemmat ovat erittäin suosittuja matkailukaupunkeja niin ne ovat kuitenkin hyvinkin erilaisia.

Barcelonassa on ehkä enemmän sellainen perusmatkailukaupunki, jossa on paljon ”yleistä” nähtävää ja luonnollisesti sijainti merenrannalla houkuttelee aina matkailijoita, nykyään ehkä jo liiaksikin. Tästä syystä Barcelonasta, ainakin aivan keskustasta, on ehkä vaikeampaa löytää sitä aitoa Espanjaa. Toki matkailijoita on paljon myös Madridissa mutta siitä huolimatta jopa aivan keskustassa on helppo sujahtaa aitoon madridilaiseen ja espanjalaiseen tunnelmaan.

Mutta mitä Madrid sitten tarjoaa lomakohteena?

Madrid kulttuurikohteena

Madridiin tullaan ennen kaikkea viettämään kulttuurilomaa ja kaupungin taidemuseot ovatkin ehdottomasti suosituimpia vierailukohteita. Prado, Reina Sofia ja Thyssen-Bornemisza sijaitsevat kaikki kivenheiton päässä toisistaan Atochan juna-aseman lähellä.

Näistä Museo del Prado on ehdottomasti merkittävin ja sitä pidetään espanjalaisen taiteen runsaudensarvena – esillä on yli 8000 maalausta ja satoja veistoksia mestareilta kuten Diego Velázquez, Francisco de Goya ja El Greco. Modernia ja nykytaidetta voi puolestaan ihailla Museo Reina Sofiassa, jossa on esillä mm. Pablo Picasson, Salvador Dalín ja Joan Mirón töitä. Museo Thyssen-Bornemisza tarjoaa puolestaan laadukkaan kansainvälisen taidekokoelman ja esillä on mm. Vincent Van Goghin, Paul Gauguinin, Edvard Munchin ja Edward Hopperin taidetta. Kaikki museot ovat siis erilaisia ja vierailun arvoisia.

Näiden kolmen suuren museon lisäksi taidetta voi ihailla myös monissa muissa paikoissa, kuten museo Sorolla, CaixaFormu ja Centro Nacional de las Artes Visuales – Tabacalera. Taiteen ystäville on myös tarjolla valtava määrä gallerioita.

Taidemuseoiden ja galleroiden lisäksi Madridin teatteri- ja musikaalitarjonta on varsin kattava ja nähtävää on läpi vuoden niin perheille kuin aikuisille.

Isompien tuotantojen lisäksi kaupunki tarjoaa huikean määrän myös pienempiä esityksiä kuten taikuutta, oopperaa, balettia, flamencoa, erilaisia konsertteja jne. Eikä esityksiä ole pelkästään viikonloppuisin vaan ihan jokaisena päivänä.

Madrid urheilun ystäville

Madrid tarjoaa luonnollisesti paljon nähtävää ja koettavaa myös urheilun ystäville, etenkin jalkapallofaneille. Vierailu Real Madridin pyhätössä, Santiago Bernabéun stadionilla, on tietysti aivan ehdoton kokemus. Vaikka peliä ei pääsisikään katsomaan niin stadionille pääsee vierailemaan myös muina ajankohtina ja ”tour Bernabèu”-kierros onkin myös hyvin mielenkiintoinen ja silloin pääsee myös tutustumaan paikkoihin, joihin ei peleissä pääse. Pelin seuraaminen paikan päällä on kuitenkin ainutkertainen elämys. Ja mikä parasta niin stadion sijaitsee aivan keskellä kaupunkia.

Toki stadionvierailu ja pelin seuraaminen onnistuvat myös Wanda Metropolitanassa, joka on Madridin toisen pääjoukkueen eli Atleticon kotiareena. Koripallon ystävät voivat puolestaan käydä seuraamassa Real Madrid koripallojoukkueen pelejä WiZink- areenalla, jossa lisäksi järjestetään lukuisia erilaisia urheilu- ja kulttuuritapahtumia läpi vuoden. Myös Caja Mágica -areena toimii lukuisien tapahtumien näyttämönä, tunnetuimpia esim. jokavuotinen Mutua Madrid open-tennisturnaus. Huhtikuussa on puolestaan mahdollisuus päästä juoksemaan pitkin Madridin katuja maratonin merkeissä.

Ja aivan muutama päivä sitten julkistettiin myös tieto, että Madridin tulee toimimaan vuodesta2025 alkaen myös FI-kisapaikkana. Tapahtuma, jonka paluuta kaupunkiin on kovasti odotettu.

Kulinaristien Madrid

Madrid täyttää vaativamman kulinaristinkin toiveet sillä kaupungin ravintotarjonta on huikea ja myös varsin tasokas. Tänä vuonna kaupungista löytyy peräti 28 Michelin-tähdellä varustettua ravintolaa, joista johtotähtenä Dabiz Muñozin DiverXO, joka on kaupungin ainoa kolmen tähden ravintola. Ravintola erikoinen ja yllätyksellinen maistelumenu maksaa tällä hetkellä 365 € mutta Michelin-elämyksistä on mahdollisuus nauttia myös edullisemmin, jopa alle 100 eurolla.

Laadukkaita ja tasokkaita ravintoloita on itse asiassa Madridissa aivan valtava määrä ja ihan taatusti jokaiseen makuun. Isoin ongelma lieneekin se, että miten valita satojen laadukkaiden ravintoloiden joukosta ne, joissa haluaa syödä. Ja kaiken lisäksi uusia gourmet-tason ravintoloita avautuu valtava määrä joka vuosi.

Toisaalta jos haluaa herkutella pienellä budjetilla nin myös sekin onnistuu Madridissa ilman minkänlaista ongelmaa – hyviä ja edullisia ruokapaikkoja on kaupunki pullollaan.

Shoppailijan Madrid

Luonnollisesti miljoonakaupungista löytyy ostospaikkoja jokaiseen makuun ja budjettiin. Tarjonta vaihtelee luksusliikkeistä edullisiin second hand -putiikkeihin. Ostoskeskuksiakin on enemmän kuin kahden käsin sormilla jaksaa laskea ja ne ovat esim. sadepäivinä hyvä vaihtoehto mutta parhaimmat shoppailupaikat on kuitenkin keskustassa. Gran Via-kadun varrella on edustettuina lähes kaikki ketjuliikkeet XXL-kokoisissa myymälöissä (Primark, Zara, Uniqlo ja lukuisat espanjalaiset merkit). Myös legendaarinen El Corte Inglés-tavaratalo on edustettuna useamman rakennuksen voimin. Tosin kaupungin isoin El Corte Ingles löytyy pohjoisempaa, Castellana-kadun varrelta.

Gran Vialta lähtee pieni sivukatu, osittain kävelykatuna toimiva Calle Fuencarral, joka on kulkee kohti Chuecan kaupunginosaa. Täältä löytyy pienempiä putiikkeja moneen makuun ja hintatasoon. Erityisesti nuorison suosimat merkit löytyvät täältä – tällä hetkellä sellaisia ovat mm. Blue Banana brand, Nude Project, Brandy Melville, Brownie, Subdued, Noon, Renatta & go jne.

Paksummalla lompakolla voi sitten lähteä shoppailemaan Salamancan-kaupunginosaan sillä Calle Serrano-ostoskadun varrelta löytyvät näppärästi kaikki luksusputiikit Guccista Vuittoniin. Lähikortteleissa on myös aivan upeita pieniä laatuliikkeitä mm. Goya- ja Velásques-katujen varsilla.

Jos taas second hand -tarjonta kiinnostaa niin näitä kauppoja voi lähteä bongaamaan esim. Malasañan-kaupunginosaan ja tietysti sunnuntaisin järjestettävät Rastro-markkinat La Latinassa ovat myös loistava paikka tehdä löytöjä edullisemmalla budjetilla.

Ostoskeskukset sijaitsevat pääasiassa hieman kaupunkialueen ulkopuolella ja ne ovat yleensä melkoisia viihdekeskuksia eli kauppojen lisäksi on valtava valikoima kahviloita, ravintoloita ja muuta ajanvietettä. Kauppatarjonta näissä on kuitenkin lähes tulkoon sama eli perusketjuliikkeet löytyvät ihan jokaisesta.

Perhelomailijan Madrid

Monet perheet pelkäävät kaupunkilomia mutta Madrid on miljoonakaupungiksi varsin lapsiystävällinen. Leikkikenttiä on melkeinpä jokaisessa vehreässä puistossa – keskustan Retiro-puisto on tietysti lasten kanssa ehdoton paikka ja sunnuntaisin siellä on lukuisia maksuttomia katutaitelijoiden esityksiä, nukketeattereita jne. Myös puiston lammella soutelu on perinteinen Retiro-aktiviteetti.

Toinen kiva puisto keskustassa on Madrid Rion alue, jossa on leikki- ja puuhapaikkoja jokaiseen makuun. Ja jos kaipaa vielä enemmän vehreyttä ja tilaa niin sitten kannattaa suunnata Casa de Campo-puistoon, josta löytyy myös kaupunkihuvipuisto Parque de Attraciones sekä Madrid Zoo-Aquarium.

Kaupungista löytyy myös perheystävällisiä museoita kuten luonnontieteiden museo Museo Nacional de Ciencias Naturales, vahamuseo Museo de Cera sekä rautatiemuseo Museo de Ferrocarril. Lapsiperheiden suosikkimuseoihin kuuluvat muun muassa luonnon ja ihmisyyden historiaan sukeltava luonnontieteiden museo Museo Nacional de Ciencias Naturales, vahamuseo Museo de Cera sekä rautatiemuseo Museo del Ferrocarril. Pienten lasten kanssa hauska vierailupaikka on myös aivan Puerta del Sol -aukion tuntumassa sijaitseva Casa Museo de Ratón Pérez -museo. Espanjalaislasten putoavat hampaat kerää nimittäin talteen Ratón Pérez -hiiri ja hänellä on täällä oma museonsa 🙂

Kaupunkiloma ei ole tietenkään mitään ilman musikaalia ja perheille sopivia musikaaleja on tarjolla läpi vuoden, yleensä jopa useampi pyörii samaan aikaan.

Ja täällähän lapset ovat lähes aina tervetulleita ravintoloihin. Espanjalaiset perheet ovat ahkeria ravintoloissa kävijöitä eikä ole mitenkään harvinaista nähdä jopa aivan pieniä lapsia ravintoloissa illallisaikaan ja myös fine dining-ravintoloihin lapset ovat yleensä tervetulleita. Mitään leikkipaikkoja ei täällä ravintoloista yleensä löydy eikä usein edes erillistä lasten ruokalistaa mutta uusia kulinaristisia elämyksiä sen sijaan sitäkin enemmän.

Turistikierros keskustassa

Madrid ei ehkä loista perinteisillä nähtävyyksillään mutta se ehkä tekeekin kaupungista tavallaan kiinnostavan. Perinteiset must see- nähtävyydet on nopeasti tsekattu ja sen jälkeen voi keskittyä nauttimaan aivan muusta – kuten kaupungin tunnelmasta ja elämänmenosta.

Toki ne muutamat must-paikat pitää varmasti jokaisen matkailijan täällä käydä bongaamassa. Aamukahvit Plaza Mayor-aukiolla on hyvä tapa aloittaa ”turistikierros” keskustassa. Vilkas aukio täyttyy niin paikallisista, matkailijoista kuin erilaisista katuartisteista. Aukiota reunustavat historialliset ja upeat rakennukset. Sieltä voi jatkaa matkaa Palacio Realille, joka on yksi Euroopan suurimmista kuninkaallisista linnoista. Sen vieressä on puolestaan Madrid Riu Plaza -hotelli, jonka kattoterassilta avautuvat upeat maisemat (pieni pääsymaksu ja lähes aina jonoa mutta on vierailun arvoinen). Ja sitten vain Gran Via-katua ihmettelemään. Samalla voikin sitten vaikka tutkia kaupungin shoppailumahdollisuuksia ja niitä voi jatkaa Calle de Fuencarral-kävelykadulla, jossa on vieri vieressä melkeinpä kaikki tärkeimmät paikallisten suosimat kaupat sekä uudet trendimerkit. Lounaan jälkeen voi jatkaa matkaa Puerta de Alcalálle ja sieltä iltapäiväkävelylle Parque del Retiro-puistoon, jossa on hyvä käydä hengähtämässä – näin tekevät myös espanjalaiset. Lopulta voi palata takaisin 0-pisteeseen eli Puerta del Solille, bongata kaupungin tunnus eli karhupatsas, el oso y el madroño ja sen jälkeen voi lähteä seikkailemaan väljemmille vesille.

Parasta Madridissa

Vaikka Madrid on Espanjan hallinnollinen keskus ja bisneselämän keskittymä niin siitä huolimatta se on kaikkea muuta kuin jäykkä ja mahtaileva pääkaupunki. Madrid on ystävällinen ja ihmisläheinen. Se ei ole mikään turistinähtävyys vaan aito ja eläväinen suurkaupunki, joka hurmaa omalla tunnelmaallaan. Kansainvälisyydestä ja trendikkyydestäään huolimatta kaupunki on myös hyvin espanjalainen.

Vaikka kyseessä on yli 3 miljoonan ihmisen kaupunki niin silti Madrid on sopivan kompakti ja liikkuminen on helppoa, keskustassa pärjää kävellen ja kauemmas pääsee näppärästi metrolla. Madridissa onkin helppo seikkailla ja eksyä – kaupunginosat ovat kuin pieniä kyliä, jotka ovat täynnä elämää ja kaikki edustavat tavallaan erilaista elämäntapaa.

Madrid on myös siitä mielenkiintoinen kohde, että harvalla on siitä kauheasti etukäteismielikuvia joten se pystyy yllättämään.

Vuosi 2024 on potkaistu käyntiin taas vauhdilla ja tammikuu vedettiin läpi pikakelauksella. Piti ihan kuvista katsoa, että mitä koko kuun aikana on tapahtunut – vai onko mitään – sillä mielikuvat ovat jääneet kovin vähäisiksi. Tyttären koulukiireet oli lähinnä asia, joka tammikuusta jäi eniten mieleen.

Tämän pöydän ääressä on vietetty lukuisia tunteja tammikuun aikana…

Tämä lukuvuoden 2.kurssi on koulussa aina kaikista tiukoin sillä siihen osuu paljon lomia (joululoma, koulun hiihtoreissu, karnevaalivapaa helmikuun lopussa ja pääsiäinen) eli silloin kun koulussa ollaan niin mennään kovaa vauhtia ja tehdään töitä ihan tosissaan. Tammikuussa tyttärellä meni kaksi viikonloppua lähes kokonaan siihen, että hän teki koulujuttuja.

Mutta toisaalta tämän ymmärtää koska tammi-helmikuun vaihteessa oli edessä koulun vuosittainen hiihtoreissu eli tuo viikko on otettava etukäteen kiinni jotta pysyvät aikataulussa opiskelujen suhteen ylimääräisestä lomasta huolimatta.

Mutta tavallaan tuo opettaa, että töitä pitää tehdä jos haluaa pitää hauskaa eli aherrus kannattaa koska edessä on sitten viikon lasketteluloma koulukavereiden kanssa ulkomailla. Ja kuten voi arvata niin tuo reissu on heille ikään kuin luokkaretki keskellä lukuvuotta – vuoden kohokohta, jota odotetaan kovasti. 

Tytär saapui lauantai-iltana tuolta reissulta ja melkoisen väsyneenä. Oli nukuttu aivan liian vähän, syöty aivan liian huonosti, harrastettu paljon liikuntaa (päivässä 3 tuntia laskettelua lasketteluopettajan kanssa + 3 tuntia omatoimisesti) ja päälle vielä lähes 9 tuntia kestänyt bussimatka mennen tullen. Mutta kaikesta huolimatta oli kuulemma ollut ihan mahtavaa. Ja ensi vuonna ehdottomasti taas uudelleen!

Koulu järjestää siis tuon lumiloman aina joka vuosi samaan aikaan. Alakouluikäiset (1-6 luokkalaiset) ovat omalla reissullaan pienemmässä kohteessa ja isommat (yläkoululaiset ja lukiolaiset) omalla reissullaan. Toki reissu on vapaaehtoinen ja tietysti maksullinen mutta n. 75 % oppilaista oli tälläkin reissulla mukana. Ja ne jotka eivät osallistu, käyvät koulussa sitten tuon viikon ihan ”normaalisti” mutta opetusta ei kuitenkaan järjestetä vaan koulussa on silloin kaikkea muuta ohjelmaa.

Ja koska ajankohta on käytännössä meille vanhemmille myös ainoa mahdollisuus lähteä lumilomalle niin mehän suuntasimme samaan aikaan puolison kanssa omalle lumilomalle. Ja vieläpä samaan kohteeseen eli Andorran Grandvaliraan. Mutta sen verran isosta laskualueesta on kysymys että emme törmänneet toisiimme viikon aikana.

Andorra valikoitui kohteeksi ihan siitä syystä, että sinne pääsee näppärästi autolla 6.5 tunnissa ja siksi, että paikka oli meille jo entuudestään tuttu. Tiesimme siis, että se on melko ”lumivarma” ja siellä on olosuhteet kohdillaan vaikka lumesta olisikin pulaa. Tänä talvena lumitilanne on nimittiäin ollut aika katastrofaalinen täällä päin ja lumipulasta & lämpimistä keleistä on kärsitty kaikissa Espanjan ja Pyreneiden kohteissa.

Andorran Grandvalirassa on kuitenkin sen verran hyvin toimiva lumetusjärjestelmä eli siellä laskettavaa riittää vaikka olisi vähän huonompikin talvi. Kuten tämä alkutalvi on ollut. Avoinna oli käytännössä vain n. 50 % rinteistä mutta siitä huolimatta laskettavaa oli 110 km eli aivan riittävästi neljän-viiden päivän lumilomalle.

Itse asiassa siellä oli tehty aika huikea työ rinteiden suhteen koska lunta ei ollut hoidettujen rinteiden ulkopuolella oikeastaan ollenkaan. Mistä lie kivenkoloista olivat lumet kaivaneet että olivat tuon 110 km saaneet kuntoon, ihan uskomatonta. Mutta niin vain kaikki laskualueet olivat käytössä eli koko alueen pystyi laskemaan läpi ongelmitta.

Grandvalirahan koostuu kuudesta eri alueesta (Pas de la Casa, Grau Roig, Funicamp, Soldeu, El Tarter ja Canillo) ja kaikki alueet ovat yhteydessä toisiinsa rinteiden ja hissien välityksellä eli tarjolla on siis varsin vaihteleva setti rinteitä jokaiseen makuun.

Jos muuten Andorra kiinnostaa lumikohteena niin täältä voi lukea lisää: https://madridinmiia.com/2023/02/06/lumiloma-andorrassa/

Saimme siis viettää lumilomaa varsin loistavissa olosuhteissa, emme voi valittaa. Väkeä oli vähän, hisseihin ei ollut jonoja ja sääkin oli mitä parhain – aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja parhaimmillaan lämpötilat kohosivat lähes 10 asteeseen. Loppujen lopuksi tämä oli jopa paljon parempi vaihtoehto kuin se, että sää olisi ollut huono & kylmä mutta rinteet täydellisessä kunnossa…

Säiden puolesta tammikuu on ollut täällä varsin erikoinen. Alkukuusta ehdimme jo ilahtua kun Madridin vuorillekin saatiin komea lumipeite mutta sitä iloa ei kestänyt kuin muutama päivän ja sitten saapui kevätkelit yhdellä rysäyksellä. Täällä Madridissa on saatu nauttia viime viikot ihan huikeista keleistä – aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja päivisin ovat lämpötilat nousseet 15-18 asteeseen. Yölläkin on pysytty jo plussan puolella.

Onhan näistä keleistä ollut ihan kiva nauttia, etenkin kun päivätkin ovat pidentyneet paljon lyhyessä ajassa. Nyt pimeätä tulee vasta joskus seitsemän aikaan – ihanaa!

Ja onhan se mukavaa kun tytärkin ehtii koulun jälkeen ratsastamaan vielä valoisaan aikaan.

Kelit ovat olleet jopa niin keväiset, että mantelipuutkin alkoivat jo kukkimaan. Ovathan ne kauniita mutta toisaalta kyllä vähän huolestuttaa, että sekoittaako tämä sää luonnon ihan kokonaan. Kun kuitenkin pitäisi talvi vielä olla menossa…

Toisaalta toivon että kylmät kelit ja yöpakkaset olisivat jo takanapäin. Olemme nimittäin olleet nyt toista kuukautta ilman toimivaa lämmitystä! Vuosi sitten asennettu vesi-ilmalämpöpumppu sanoi tammikuun alussa sopimuksensa irti ja sitä ovat käyneet katsomassa vuorototellen niin laitteen takuuhuoltaja ja laitteen asentanut firma. Ja yllättäen kumpikin toisiaan vuorotellen syyllistäen. Mutta toistaiseksi kumpikaan taho ei ole saanut sitä korjattua. Viime visiitillä mahdollisesti paikansivat vihdoin vian ja nyt odottelemme, että jos ensi viikolla saisivat sitten laitteen vihdoin korjattua.

Onneksi emme ole joutuneet kauheasti kylmästä kärsimään. Kiitos takan sekä loistavan eristyksen. Mehän paransimme talon eristystä remontin yhteydessä ja se osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Alimmillaan sisälämpötila on laskenut muutamina öinä +16 asteeseen mutta ei sen alemmaksi vaikka ulkona on ollut pakkasta. Ja aurinkoisella kelillä lämpötila sisällä nousee nopeasti +19 asteeseen, ihan ilman lämmitystä. Ja iltaisin on sitten jatkettu kodin lämmitystä takan avulla.

Mutta toki olisi ihan kiva, että saisivat laitteen vihdoin ja viimein kuntoon. Koska siitä maksettiin kuitenkin se 14 000 euroa… Ei ole kauhean kannattavaa tämä vihreä siirtymä jos laitteet kestävän vuoden verran.

Tuo laite on onneksi tähän asti ollut ainoa epäonnistunut hankinta meidän taloudessa ja ainoa asia, joka vähän kaduttaa. Olisi vain pitänyt tutkia paremmin vaihtoehtoja. Mutta tehty mikä tehty, joten nyt vain toivotaan että laite alkaisi toimimaan kunnolla. Tänään pitäisi korjaajan tulla joten saa nähdä miten käy…

Ja kävi miten kävi niin sääennsuteet lupaavat ainakin ihan siedettävää säätä tulevalle viikolle, yölämpötilatkin nousevat jo aika merkittävästi. Ja tarvittaessa takkapuitakin on vielä ihan hyvin autotallissa jäljellä…

Helmikuusta veikkaisin aika samanlaista kuin mitä oli tammikuu eli tyttärellä pitää kiirettä koulujuttujen suhteen ja todennäköisesti kuukausi tulee menemään taas vauhdilla. Etenkin kun kuun lopussa on taas pitkä viikonloppuvapaa (to-su) koulusta. Voi olla että silloin lähdemme tyttären kanssa jonnekin pienelle reissulle, ehkäpä Valenciaan. Meillä on siellä ystäväperhe, jota emme olleet nähneet moneen vuoteen mutta he olivat täällä Madridissa viime viikonloppuna käymässä ja oli kyllä mahtavaa nähdä heitä pitkästä aikaa. Ja seuraavaksi pitänee ehkä lähteä vastavierailulle heidän luokseen.

Alkuvuosi on siis lähtenyt käyntiin varsin kiireisesti mutta kuitenkin mukavasti. Tästä on hyvä mennä kevättä kohti!