Tekijä: miiajunell

Tämä syksy on mennyt todella nopeasti. Tuntuu että vasta äsken oli syyskuun alku ja koulut alkoivat mutta nyt mennäänkin jo marraskuun loppupuolta. Ja ihan kohta on jo joulu.

Syksy on ollut täällä säiden puolesta harvinaisen lempeä – sateita on toki saatu ajoittain mutta ei onneksi mitään kaatosateita vaan ihan normaaleita syyssateita. Päivisin on edelleen saatu parhaina päivinä nauttia jopa 17 asteen lämpötiloista – siis marraskuussa. Ei voi valittaa.

Kotona on toki lämmitys jo päällä mutta vain öisin, päivän ajaksi se sammutetaan – siitä huolimatta lämpötila pysyy sisällä yli 20 asteessa. Takkaa on toistaiseksi lämmitetty ihan vain tunnelman vuoksi.

Syksyhän on täällä Madridissa yleensä varsin lempeä ja mukava vuodenaika ja se helpottaa kummasti tätä vähän tylsää ja arjen täyttämää vuodenaikaa. Kummasti sitä jaksaa ne sateiset ja harmaat päivät kun välillä on niitä kauniita ja aurinkoisia päiviä.

Ja näyttäisi että joulukuuta kohti mennään ainakin varsin mukavassa säässä.

Syksy on siis pääasiassa ollut sitä arkea, arkea ja arkea. Vain yksi pidempi viikonloppu Halloweenin aikana katkaisi vähän arkea kun oli pitkä viikonloppu vapaata. Toi myös tyttärelle kaivatun tauon sillä syksy on melkoista aherrusta. Lukuisia viikonloppuja on vietetty käytännössä kokonaan opiskellen. Siinä jää lepo ja palautuminen nuorilla aika vähiin etenkin kun koulupäivät ovat muutenkin jo todella pitkiä.

Olemme kuitenkin noina kiireisinäkin viikonloppuina yrittäneet edes hetkeksi karata kotoa ja yleensä silloin on suunnattu tallille koska se on parasta mindfulnessia. Aina ei tarvitse edes ratsastaa vaan ponin kanssa ajan viettäminen ja rauhalliset kävelyt maastossa ovat hyvää terapiaa molemmille.

Mutta harvassa nuo lepohetket ovat olleet. Onneksi jouluun on enää reilu kuukausi ja silloin on sitten tiedossa vähän enemmän lepoa ja vähän muutakin kuin arkea & opiskelua.

Kaiken tämän arjen keskellä yritämme kuitenkin vähitellen virittäytyä joulutunnelmaan. Itselle ainakin joulunodotus on ehdottomasti se paras osa joulusta. Itse joulu on sitten ohitse niin nopeasti.

Pieni varaslähtö tuli jo otettua kun tytär pyysi jo jotain joulukoristeita huoneeseensa ja niinpä kävin varastosta hakemassa muutamat jutut tuomaan tunnelmaa. Jos ne tekevät hänet iloiseksi niin miksipäs ei.

Veikkaisin että viikon päästä kaivamme esiin loputkin joulukoristeet. Parhaiten siihen joulutunnelmaan nimittäin pääsee kun vähitellen laittaa kotia joulukuntoon. Ja tietysti jouluiset tuoksut tuovat sitten oman lisänsä. Tästä syystä glögikausi on myös korkattu.

Täällähän glögiä myydään vain Ikeassa mutta aina Suomi-reissuilla ostan jo varastoon glögimausteita joista voi sitten itse keitellä omia versioita. Usein kotona leijailee siis varsin joulumausteiset tuoksut.

Tänä vuonna kehittelin itselleni paasto-glögin, joka on keitetty erilaisista teesekoituksista ja glögimausteista ja lisäksi vähän sokeritonta karpalomehua. Tuota voi juoda hyvällä omalla tunnolla vaikka useamman mukin joka ilta.

Kuukauden verran on kuitenkin vielä tiedossa tätä arkista aherrusta ennen kuin päästään nauttimaan itse joulusta. Täällähän koululuvuoden ensimmäinen lukukausi päättyy 6.päivä joulukuuta eli juuri nyt on edessä viimeiset kokeet ja arvioinnit. Sen jälkeen on pienen pieni hengähdystauko sillä 6-8.12 on täällä pitkä viikonloppu mutta sitten koulu jatkuu taas normaalisti joululoman alkuun asti. Ei siis mitään löysäilyä vaan uusien teemojen opiskelu alkaa vielä ennen joulua.

Joululomahan täällä alkaa 20.päivä ja me suuntaamme samana päivänä Suomeen joulun viettoon. Tänä vuonna puoliso sai lomaa jouluksi ja sehän pitää tietysti hyödyntää eikä silloin vietetä joulua kotosalla.

Tarkoituksena on heti Suomeen saapumisen jälkeen käydä pikavisiitillä Porvoossa koska se on itsellekin täysin vieras kohde ja loppuloma menee varmaan ihan perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa kotiseudulla. Olemme vuokranneet mökin joulun ajaksi – jos näin pääsisi nauttimaan oikein kunnon joulutunnelmasta. Kovasti ainakin odotamme että pääsemme saunomaan ja toivottavasti myös tekemään lumienkeleitä 🙂

Nyt vain toivomme että eteläiseenkin Suomeen saataisiin valkoinen joulu.

Puoliso palaa kotiin jo joulukuun lopussa koska työt kutsuvat mutta me jäämme tyttären kanssa Suomeen vielä tammikuun alkupäiviin asti. Meillä on ollut perinteenä viettää uusivuosi Suomessa y Me palaamme kotiin loppiaiseksi koska täällä Espanjassa se on nimenomaan se joulunajan tärkein päivä.

Paluumatkan teemme pienen mutkan kautta eli piipahdamme pikaisesti Kööpenhaminassa. Tytär on jo pitkään pyytänyt että pääsisi käymään taas Kööpenhaminassa koska muistot edellisestä reissusta ovat aika vähäisiä (oli silloin 7-vuotias). Tämä ei ollut mitenkään suunnitelmissa mutta meillä oli paluulennot vielä varaamatta ja siinä kun vaihtoehtoja etsin niin mieleen tuli tuo idea. Ja siitähän tytär oli innoissaan – edes Lapin reissun peruuntuminen ei enää harmittanut.

Kaiken lisäksi tuo mutka ei tullut maksamaan yhtään ylimääräistä. Finnairin suorat lennot Helsingistä Madridiin olisivat olleet meiltä kahdelta 550 €, nyt maksoimme Helsinki-Kööpenhamina ja Kööpenhamina-Madrid lennoista yhteensä 220 € (ja lisäksi Iberian palkintopisteitä). Ja hotellikin löytyi kohtuuhintaan aivan Kööpenhaminan keskustasta. Eli samalla rahalla saamme vähän enemmän ja on myös kiva päätös joululomalle – jotain vähän erilaista.

Mutta vielä olisi hetki jaksettava arkea ja aherrusta ennen kuin päästään joulun viettoon mutta onhan se mukavampaa kun on mitä odottaa.

Onni on asia jota havitellaan elämässä – varmasti jokainen meistä haluaa olla onnellinen. Toki onnellisuus tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita eri ihmisille. On myös täysin normaalia että ilon ja onnen lähteet muuttuvat eri elämäntilanteiden mukaan.

Siinä missä yhdelle onnea on uusi ja kallis merkkituote jota kelpaa esitellä, toiselle sitä taas on ylennys työkuvioissa mutta jollekin toiselle taas suurinta onnea on kivuton elämä tai rauhallinen aamukahvihetki ennen kiireistä päivää. Joskus kyse voi olla vieläkin pienemmistä asioista kuten siitä että vettä ja ruokaa. Onnea ja iloa voivat tuoda niin monenlaiset eri asiat.

Nämä elämän pienet ilot ovat pyörineet mielessä viimeisen viikon verran kun täällä Espanjassa on selvitelty Valencian tulvien aiheuttamaa humanitaarista katastrofia. Kuolleita / kadonneita on tähän mennessä yli 200, kotinsa ja omaisuutensa menettäneitä vielä paljon enemmän. On myös niitä jotka ovat menettäneet aivan kaiken – perheenjäseniä, kotinsa ja omaisuutensa. Näille ihmisille ilon aiheet ovat olleet varmasti hyvin vähissä viimeisen viikon aikana. Monilla on ollut pulaa jopa aivan perusasioista kuten ruoasta, vedestä ja vaatteista.

Ainoa pieni ilonaihe tässä katastrofissa on ollut se miten ihmiset ovat täällä reagoineet. Solidaarisuus on yksi espanjalaisen yhteiskunnan tukipilareista ja tämän hädän keskellä se on noussut aivan uusiin lukemiin. Heti ensimmäisenä päivänä vapaaehtoiset olivat alueella toimittamassa ihmisille avustustarpeita, ruokaa, vaatteita sekä auttamassa raivaus- ja puhdistustöissä ja työt jatkuvat edelleen. Ja tulevat jatkumaan vielä pitkään. Vähitellen myös viralliset tahot ovat heränneet mukaan avustus-, raivaus- ja siivoustöihin. Yksityisten ihmisten halu auttaa on kuitenkin noussut esille hyvin voimakkaasti.

Tällaiset humanitaariset katastrofit herättävät aina siihen tosiasiaan että miten pienestä kaikki on joskus kiinni. Ja tästä syystä jokaisesta päivästä pitäisi osata nauttia tai edes löytää jotain pieniä ilonaiheita. Monesti vaan käy niin että arki vie mukanaan ja elämä on tietynlaista selviytymistä päivästä toiseen, jokapäiväistä kamppailua ja väsymystä. Ja jos tuohon selviytymiseen tulee lisähaasteita esim. terveysongelmien tai rahahuolien takia niin noidankehä voi olla valmis.

Lähes kaikilla ihmisillä on elämässä jossain vaiheessa varmasti myös niitä hetkiä joissa on ehkä vaikeampaa löytää iloa ja onnea. Mutta silloinkin, tai etenkin juuri silloin, olisi tärkeää yrittää keskittyä edes niihin pieniin iloihin.

Niiden ei tarvitse olla isoja tai merkittäviä vaan ne voivat olla hyvinkin pieniä ja arkipäiväisiä. Kuten vaikka kahvin tuoksu aamulla, lämmin suihku, sininen taivas ja auringonpaiste, lämpimät sukat kylmänä talvipäivänä, kaunis auringonlasku, vieraalta ihmiseltä saatu hymy tai kaunis sana, toisen ihmisen auttaminen. Pieniä asioita mutta tuovat varmasti jokaiselle hyvää mieltä.

Tietysti elämässä tulee aina sellaisia tapahtumia ja merkittäviä hetkiä joissa onnellisuus korostuu mutta on tärkeää ymmärtää että elämä voi olla hyvää ja onnellista myös ilman niitä. Aina onnellisuuteen ei tarvita mitään suurta tai merkittävää sillä monille meistä ne elämän pienet ilot ovat kuitenkin niitä jotka usein tuovat eniten iloa ja tyytyväisyyttä elämään. Ja sen lisäksi että ne tuovat iloa ja onnea niin ne muistuttavat myös siitä että elämässä on paljon hyvää vaikka joskus tuntuisikin ihan muulta.

Miksi nämä hetket sitten ovat tärkeitä? No ihan vaikkapa siitä syystä että arki koostuu usein ihan niistä tavallisista, rutiininomaisista asioista ja nuo arjen pienet ilon hetket tekevät arjesta rikkaampaa. Nämä ovat niitä hetkiä jotka eivät mullista maailmaa mutta tuovat pienen hengähdystauon.

Mikä tällä hetkellä sitten ilahduttaa elämässä?

Itse olen luonteeltani realistinen peruspositiivinen. Osaan nauttia arjesta ja löytää iloa pienistäkin asioista. On siis luonnollista että tälläkin hetkellä elämässä ilahduttavat ne ihan perusjutut. Kuten vaikkapa se että aamulla ensimmäisenä saa syödä aamupalan. On oikeastaan ihan sama että mitä syön aamupalaksi niin se maistuu taivaalliselta kun takana on riittävän monta tuntia paastoa ja edellisen kerran on syönyt edellisenä päivänä joskus iltapäivällä. Jopa kaurapuuro maistuu taivaallisesta. Ja siihen kun saa vielä päälle kupin kahvia niin kyllähän se ilahduttaa. Eikä kahvin tarvitse olla mitään tuoreista pavuista itse jauhaen tehtyä erikoiskahvia vaan mulle kelpaa ihan myös pikakahvi.

Näin syksyllä ilahduttavat aina myös aurinkoiset päivät, etenkin jos takana on useampi sadepäivä.

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia kaiken lisäksi ihan mukavasta syksystä. Sateita on toki saatu mutta mukaan on myös mahtunut aivan upeita, kauniita ja aurinkoisia päiviä. Ja tälläkin viikolla on päivisin lämpötilat nousseet lähes 20 asteeseen. Eihän näistä päivistä voi kuin olla iloinen ja nauttia.

Ja näin syksyllä täällä saadaan usein nauttia upeista auringonlaskuista ja itselleni auringonlaskut ovat aina jotenkin taianomaisia hetkiä, nautin niistä valtavasti.

Olen myös todella iloinen siitä että tyttärellä on elämässään kaikki hyvin. Tytär on terve, onnellinen ja hänellä on ystäviä, jotka ovat kaikki todella hyviä tyyppejä.

Koulu on toki vaativaa ja aikaa vievää mutta hän osaa suhtautua siihen järkevästi eikä ota siitä liian paljon stressiä. Toki hän joutuu tekemään töitä eikä tulos silti ole aina sitä mitä hän on odottanut mutta on tärkeää että elämässä tulee myös vastaankäymisiä koska ne opettavat valtavasti ja valmistavat elämään.

Myös tämä karvakorva tuo paljon iloa elämään 🙂

Ja kyllä, joskus myös se materiaalinen puoli tuottaa iloa. Löysin hiljattain Vintedistä käytettynä tosi kivoja vaatteita ja todella edulliseen hintaan – farkut ja kaksi paitaa maksoivat yhteensä 10 euroa. Vaatteet tulivat tällä viikolla ja olin todella iloinen kun ne olivat juuri sitä mitä olin ajatellut. Hyvässä kunnossa ja oikean kokoisia.

Kaiken lisäksi toinen noista paidoista, tuo ruskea, on samanlainen kuin paita joka minulla oli joskus 20 vuotta sitten ja tykkäsin siitä silloin valtavasti mutta sitten se katosi johonkin. Nyt siis löysin saman, aivan loistavassa kunnossa olevan ja maksoin siitä vain 2 euroa. Ilahduin toki myös siitä että mahduin saman koon farkkuihin kuin mitä silloin 20 vuotta sitten 🙂

Eniten kuitenkin tällä hetkellä ilahduttaa se tosiasia että elämässä kaikki on yleisesti ihan hyvin. Se on asia, josta olen sekä iloinen että ennen kaikkea kiitollinen. Ilo ja onni vievät elämää eteenpäin, antavat hyvää mieltä tähän hetkeen ja toivoa tulevaisuuteen.

Kotini on linnani. Oma koti kullan kallis. Koti on siellä, missä sydän on. Suomessa kotiin liittyy paljon sanontoja ja on selvää että koti on meille suomalaisille tärkeä paikka. Suomalaiset viihtyvät kotona, tykkäävät kutsua ihmisiä kotiin kyläilemään ja ennen kaikkea koti on paikka, jossa vietetään paljon aikaan. Suomalaisille koti on jopa niin tärkeä asia että se on terveyden ohella tärkein onnellisuutta lisäävä tekijä – kumppani/puoliso, taloudellinen tilanne, ystävät ja jälkikasvu tulevat listalla vasta seuraavina (lähde:kotionnellisuus-tutkimus 2024).

Suomalaiset ovat koti-ihmisiä. Niin olen minäkin.

On selvää että kodilla on iso merkitys ihmisten hyvinvointiin. Jos kotona ei ole hyvä olla niin silloin todennäköisesti kodissa asuva ei voi hyvin ja tämän merkitys kasvaa tietysti mitä enemmän kotona viettää aikaa. Jos koti on vain paikka jossa käydään kääntymässä / nukkumassa niin silloin kodin funktio on tietysti hieman erilainen.

Monesti koti varjeleekin meitä ulkoisilta ärsykkeiltä ja tuo tietynlaisen rauhantunteen – kotona pitäisi voida olla omalla mukavuusalueella. Tästä syystä kodista tehdään yleensä omien mieltymyksien mukainen.

Itselleni kodista tekee kodin se että siellä on hyvä olla, kotona mieli ja sielu lepää. Itselleni tuo tarkoittaa esim. sitä että koti on siisti ja järjestyksessä – kaaoksessa en pystyisi elämään. Tästä syystä tavaroita saa olla juuri sen verran että ne pysyvät järjestyksessä ja jokaiselle on oma paikkansa. Sen lisäksi että kodin pitää tuntua kodilta niin se saa myös näyttää kodilta – ei museolta tai sisustuskaupalta. Kotona pitää pystyä olemaan mukavasti. Meillä saa nostaa jalat sohvalle tai pöydälle, jos siltä tuntuu. Toki ruokapöytä on asia erikseen 🙂

Joskus luin jostain että koti ja tyyli kulkevat usein käsi kädessä eli jos pukeutumistyylisi on minimaalinen ja väreiltään neutraali, niin kotisi sisustus on todennäköisesti samanlainen. Jos taas tykkäät pukeutua värikkäästi ja personaallisesti, niin kotikin näyttää todennäköisesti samanlaiselta. No, ainakin meidän tapauksessa tämä teoria pitää tavallaan paikkaansa eli meidän koti näyttää meiltä. Ehkä joidenkin mielestä kotimme sisustus on vähän tylsä ja tavallinen mutta toisaalta vähän sellaisia olemme mekin. Mutta koti tuntuu kodilta, se on tärkeintä.

Siisteyden lisäksi on pari muutakin tekijää jotka ovat itselle ainakin tärkeitä. Yksi on valoisuus, toinen on tunnelma ja kolmas on tuoksu. Kun tulee kotiin esim. pidemmältä reissulta niin kodin tuoksu on se mikä ottaa ensimmäisenä vastaan, tulee kotoisa olo. Itse tykkään siitä että kotona on raikas ja puhdas tuoksu ja tästä syystä meillä tuuletetaan tuntikausia joka päivä

Meille valoisuus on myös tärkeä tekijä ja tästä syystä kodissa pitää olla paljon ikkunoita ja moneen suuntaan. Espanjalaisissa kodeissa on monesti tosi pienet ikkunat ja kaikissa kodeissa ei välttämättä ole edes ikkunoita ulos joka huoneesta. Itsekin on sellaisissa tullut asuttua mutta onneksi vain hetkellisesti. Pidemmän päälle en haluaisi tuijotella vastakkaisen talon seinää tai valokuilua kodin ikkunasta/ikkunoista. Kun näkyy edes vähän kasvillisuutta ja sinistä taivasta niin silloin mieli lepää.

Tunnelma voi luoda monilla keinoilla mutta itsellä kodin tunnelmaan liittyvät vahvasti ihmiset ja muistot. Koti kuvastaa meidän perhettä ja se on paikka missä meidän kaikkien on hyvä olla. Se ei ole pelkästään minun näköinen vaan meidän kaikkien. Sisustus on ainakin itselle tärkeä tunnelmanluoja – kun kotoa löytyy kauniita ja rakkaita esineitä, sellaisia jotka ilahduttavat omaa silmää ja saavat hyvälle mielelle, niin silloin on tunnelma kohdallaan.

Toki koti on tärkeä myös espanjalaisille mutta ehkä vähän eri tavalla.

Espanjalaiset eivät ole kauheasti mitään ”hygge”-ihmisiä – monille koti on vain paikka jossa käydään nukkumassa. Ihmisillä ei välttämättä ole aikaa eikä edes tarvetta sellaiseen pohjoismaalaistyyliseen kiireettömään oleskeluun kotosalla vaan aikaa vietetään mielummin ihan jossain muualla – ravintoloissa, puistoissa, kaupungilla, ostoskeskuksissa jne. Ystävät tavataaan ulkona, juhlat juhlitaan puistoissa.

Toisaalta kodin merkitys on muuttunut paljon viime vuosien aikana sillä covid-lockdownin seurauksena Espanjassa alkoi melkoinen remontti- ja muuttobuumi. Ihmiset alkoivat panostaa koteihinsa paljon aikaisempaa enemmän. Kaikesta huolimatta kodin jatkuva sisustaminen tai sisustuksen muuttaminen aika ajoin ei edellenkään kuulu keskivertoespanjalaisen aktiviteetteihin. Espanjalaiselle ei tulisi mieleenkään että verhoja voisi vaihdella ihan vain hyvin vuoksi – saatikka sitten vuodenaikojen mukaan.

Koti tarkoittaakin espanjalaisille ehkä enemmän tietynlaista pysyvyyttä – niin asunnon kuin sisustuksen suhteen. Espanjalaiset eivät myöskään ole kovinkaan ahkeria kodinvaihtajia. Itse asiassa joskus muistan lukeneeni että espanjalaiset tekevät Euroopassa kaikista vähiten muuttoja elämänsä aikana. Täällä ei vaihdeta aluetta, kotia eikä edes sisustusta ihan kovin helpolla 🙂

Itse sen sijaan tykkään sisustaa kotia, jopa vähän vuodenaikojen mukaan. Näin syksyllä se tarkoittaa sitä että torkkupeitot kaivetaan taas kaapista, tyynyt vaihtuvat lämpimiin sävyihin, pöydille ilmaantuu kynttilöitä ja terassille tunnelmavaloja. Muutama kurpitsakin ehkä.

Syksyn pimeneviin iltoihin piristystä tuovat erilaiset tunnelmavalot, joita on tietysti jo laitettu terassille. Siellä on iltaisin mukava istuskella.

Reilun kuukauden päästä voikin sitten vaihtaa syysjutut joulujuttuihin ja keittiön ikkunaan vaihdetaan ne jouluisemmat verhot. Tarkkaan mietityt jouluasetelmat koristavat taas kotia ja koulukuuseen valitaan tietysti tietty väriteema, joka toistuu muuallakin kodissa.

Tammikuussa taas annetaan tilaa lisääntyvälle valolle ja sisustus vaihtuu raikkaampiin heleämpiin väreihin, keväälle tarvitaan pastellia. Ei mitään ihmeellistä mutta pieni vaihteluu piristää aina kummasti.

Ja välillä tehdään vähän isompiakin muutoksia – ns. mööpelivalssia on tullut tehtyä lukuisat kerrat jopa keskellä yötä. Ja onhan niitä muuttojakin takana jo melkoinen määrä – nopeasti laskettuna olen asunut ainakin 10 eri paikassa jo pelkästään täällä Espanjassa.

Mutta nyt koti on täällä eikä täältä ole kiirettä vaihtaa vähän aikaan minnekään. Täällä on hyvä olla ja koti tuntuu kodilta.

Kouluruokailu on aihe joka aina tasaisesti aiheuttaa mediakeskustelua Suomessa ja pääosa jutuista on yleensä negatiivisia. Harvemmin silmiin on osunut suitsutusta kouluruoan laadusta tai mausta. Mutta onko syy itse kouluruoassa vai lapsisssa, jotka ovat vieraantuneet normaalista ruoasta ja haluavat vain syödä kaikkea hyvää ja kivaa? Miksi pitäisi syödä kalakeittoa kun nuudelit maistuvat paremmilta?

Voidaan tietysti miettiä että mikä on mennyt vikaan kun lehtijutut kertovat nuorten käyvän mielummin lähikaupassa ostamasssa karkkia, paistopisteen tuotteita ja energiajuomaa kun söisivät ”jotain” kasvissosekeittoa. Moni jättää maistamatta jo pelkästään sen takia että ruoka ei kuulosta hyvälle.

Pitääkö kouluruoan siis olla terveellistä vai sellaista että se maistuu lapsille & nuorille? Onko ok että oppilaille tarjottu maksuton kouluruoka jätetään väliin vain koska se ei satu tyydyttämään omia makunystyröitä? Onko nykyisillä budjeteilla edes mahdollista tehdä sellaista ruokaa mikä maistuisi mutta olisi myös ravintoarvoiltaan terveellistä?

Toki ongelma on isompi jos se tarjolla oleva keitto ei ole maukasta eikä se pidä edes nälkää poissa. Vaikka nykypäivänä ideologiset vaatimukset ovat läsnä kaikkialla niin fakta on kuitenkin se että pelkän puuron tai kasvissosekeiton voimalla ei välttämättä kauhean pitkälle jakseta, proteiini on tärkeää ja välttämätöntä.

Vilkaisin tietysti entisen kotikaupunkini Porin ruokalistoja kouluille ja aika tutun näköisiä ruokia sieltä löytyi ja aika perusruokaa. Nakkikastiketta, pinaattiohukaisia, hernekeittoa, broilerkastiketta, jauhelihakeittoa, broilerkiusausta jne. Mitään tarkempia tietoja ravintosisällöstä ei kuitenkaan löytynyt.

Yksi puuropäivä joukossa vähän ihmetytti koska sitä en koe mitenkään täysipitoiseksi ruoaksi eikä sillä varmastikaan nälkä pysy poissa.

Toki ruokalistan perusteella voidaan miettiä sitä että miten ravitsevaa tuollainen kouluruoka on. Etenkin kun se monin paikoin perustuu ilmeisesti kaikenlaisiin eineksiin ja ultrapresossoituihin valmistuotteisiin. Ilmeisesti laatu on viime vuosina kärsinyt melkoisesti joka paikassa kun ruoan hinta on noussut mutta budjetti pysynyt monin paikoin samana. Kunnille kouluruoan valmistaminen maksaa tällä hetkellä keskimäärin 3 € / hlö ja monissa paikoissa ruoka valmistetaan jopa paljon halvemmalla. Esim. entisessä kotikaupungissani Porissa kouluruokailu maksaa n. 2.85 € / päivä oppilasta kohden. Budjetit ovat siis varsin tiukkoja.

Oli suomalainen kouluruoka mitä tahansa niin täällä maailmalla sitä kyllä katsotaan hieman kateellisena sillä maksuton kouluruoka on aika harvinaislaatuinen asia.

Suomessahan perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuville on annettava jokaisena ”työpäivänä” täysipainonen, maksuton ateria, jonka tulisi kattaa 1/3 päivittäisestä ravinnon tarpeesta. Toki hieno ajatus menee vähän hukkaan jos ruokaa ei haluta syödä.

Täällä Espanjassa koulut eivät tarjoa maksutonta ruokailua vaan se on aina maksullinen – jos sitä edes on tarjolla. Kaikissa kouluissa ei ole ruokalaa eikä näin ollen ruokailumahdollisuutta. Monissa kouluissa, etenkin julkisissa, opetus päättyy klo 13.30-14 ja sen jälkeen mennään yleensä kotiin syömään lounas eli se syödään vasta koulupäivän jälkeen. Jos ruokailuun on mahdollisuus niin silloinkin lounas syödään vasta koulupäivän päätteeksi.

Tällä hetkellä esim. täällä Madridissa julkisten koulujen lounaruokailu maksaa vanhemmille 5.50 € / päivä / oppilas. Harvassa koulussa on omaa keittiötä eli ruoka tulee muualta ja se vain tarjoillaan kouluissa.

Kouluissa tarjottava ruoka nykyään kuitenkin pääasiassa terveellistä ja varsin monipuolista. Ruokalistat eivät sisällä lasten herkkuruokia vaan ruokalistojen suunnittelusta vastaavat ravitsemusalan ammattilaiset. Tästä syystä ruokalistoilla ei näy kauheasti herkkuja vaan hyvin perinteisiä espanjalaisia ruokia ja ne noudattavat pitkälti paikallisia ravintosuosituksia.

Ruokalistat ovat melko samanlaisia kaikissa kouluissa riippumatta siitä ovatko ne julkisia, valtion tukemia yksityiskouluja vai täysin yksityisiä kouluja. Tarjolla on aina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka sekä lisäksi leipä.

Ruokailun hinta koulissa vaihtelee paljon – julkisissa lounas maksaa aina sen 5.50 € / päivä mutta yksityiskoulut määrittelevät itse omat hintansa. Me maksamme tällä hetkellä 10.50 € päivää kohden ja tuolla rahalla saa lounaan lisäksi myös pienen välipala (joko sämpylä tai hedelmä). Tyttären koulussa ruoka valmistetaan koulussa omien keittäjien toimesta eikä eineksiä käytetä ollenkaan. Hinta on mielestäni varsin kallis, etenkin kun samalla hinnalla saa monissa ravintoloissa päivän menun.

Tässä kuussa ruokalista on näyttänyt tältä:

Tällä viikolla pääsin myös henkilökohtaisesti testaamaan koulun ruokailun sillä koulu tarjoaa nyt syksyllä vanhemmille mahdollisuuden käydä testaamassa koulun ateriat. Kyseessä ei siis ole mikään yksi ainoa päivä vaan itse saa valita että milloin haluaa ruokailla koulussa. Tämä aloite on tullut koulun pääkokin toimesta sillä syyskuussa oli ilmeisesti tullut paljon valituksia vanhemmilta ja nyt koulu haluaa reagoida asiaan.

Koulussa tapahtui tälle lukuvuodelle isoja muutoksia, mm. koulun johtaja vaihtui sekä samalla myös pääkokki sekä ruoka-ainekset toimittava yritys ja yhdessä nämä aiheuttivat sen että syyskuussa ruoka oli ollut kai aika katastrofaalista ja monet perheet olivat valittaneet asiasta. Ymmärrettävää koska ruoasta kuitenkin maksetaan melkoisen paljon.

Mutta koulu on nyt selvästi reagoinut asiaan ja muutoksia on jo tehty ja niitä tullaan tekemään vielä enemmän. Oli mielenkiintoista kuulla itse pääkokilta mistä nuo ongelmat johtuivat, miten niihin on reagoitu, millä perusteilla esim. ruokia listalle valitaan, mitä asioita painotetaan jne. Esim. Madridin keskushallinnolta tulee ohjeet siitä minkälaisista kouluruoan pitäisi olla ja näitä pitäisi sitten koulujen noudattaa. Ruoan pitää olla ennen kaikkea terveellistä, kalaa pitäisi tarjota ainkain 2 x viikossa, lihaa enintään 2-3 aterialla viikossa, papuja/kikherneitä/linssejä pitäisi olla vähintään pari kertaa viikossa ja kerran kuukaudessa pitää olla vähintään yksi sellainen päivä että ei käytetä mitään eläinperäistä. Ruoan pitää myös täyttää tietyt ravitsemusvaatimukset eli hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin määrä on tarkkaan mitoitettu.

Itse kävin testaamassa ruoan päivänä, jolloin oli tarjolla täysin vegaaninen ateria ja tarjolla oli alkuruoaksi kasvis-kevätkääryleitä, joita lautaselle sai 3 kpl ja sitten pääruoaksi kikherneitä. Molemmat olivat laadultaan ja maultaan ihan hyviä mutta toki nälkä oli jo parin tunnin päästä. Sitä kun on tottunut että ateriasta saa vähintään sen 30 g proteiinia niin tuollainen kikherneet liemessä-ratkaisu ei kauhen pitkälle pidä nälkää poissa. Ja huomasin myös että aika monella lapsella ne kikherneet jäivät syömättä vaikka ovatkin varsin tyypillistä ruokaa täällä.

Kuten kokki itsekin kertoi niin he yrittävät kovasti tasapainoitella sen kanssa että ruoka olisi terveellistä mutta kuitenkin sellaista että se maistuisi lapsille ja antaisi energiaa pitkään koulupäivään. Eikä tehtävä ole aina helppo.

Oli ihan mielenkiintoista päästä seuraamaan ruokailua ja kaiken lisäksi pääsin näkemään sekä alakoululaisten että yläkoululaisten vuoroja. Yksi mikä kiinnitti huomion oli ehdottomasti se että ruokailu on kyllä täällä äärettömän sosiaalinen tapahtuma ja keskustelu pulppusi railakkaasti kaikkialla ja kaiken ikäisillä.

Mukavaa oli myös nähdä kesän aikana uusittu ruokala, joka oli kyllä todella viihtyisä ja tarjolla oli pienempiä ja isompia pöytäryhmiä.

Oli myös mukavaa että meiltä vanhemmilta kysyttiin mielipiteitä ruokailun jälkeen ja pääkokki otti vastaan myös parannusehdotuksia. Kun ruoasta kuitenkin maksetaan erikseen ja vielä ihan kohtalainen summa niin olisihan se tärkeää että ruoka olisi sellaista että maistuu ja pitää nälän poissa. Unohtamatta tietysti sitä että sen soisi myös olevan terveellistä.

Itse ainakin koen että koulun tehtävä on opettaa & kasvattaa ja ruoka on myös osa tätä kasvatusta. On tärkeää oppia syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Mutta toisaalta ymmärrän myös sen puolen että ruoan pitäisi olla sellaista että se antaa energiaa eli sitä pitää syödä riittävästi ja näin ollen sen pitäisi olla sellaista että se maistuu suurimmalle osalle ongelmitta.

Kouluruoka ei ole koskaan ollut meidän tyttären mieleen (ei myöskään edellisissä koulussa) mutta aina hän on kuitenkin syönyt. Koulupäivä on pitkä (9.30-17) ja kun on nälkä on riittävän iso niin kummasti se ruoka maistuu vaikka ei olisikaan välttämättä itselle niin mieluisaa ruokaa. Ja näin ainakin oppii syömään kaikenlaista ja ennen kaikkea terveellistä ruokaa.

Tyttären koulussa syödään vuoroissa klo 13 alkaen, ensin alakoululaiset ja lopuksi yläastelaiset & lukiolaiset, jotka syövät klo 14 alkaen. Ruokatauko on peräti 1.5 tuntia eli kiireessä ei tarvitse syödä. Harvemmin ruokalassa kuitenkaan istutaan minkään pitkän kaavan mukaan vaikka espanjalaiset pitkiä aterioita suosivatkin. Vaikka tarjolla on periaatteessa kolmen ruokalajin ateria niin ruoka tarjoillaan aterian nopeuttamiseksi tarjottimilla eli siinä on kaikki tarvittavat samalla kerralla (alkuruoka, leipä, pääruoka ja jälkiruoka). Ruokajuomana on aina vettä ja se on valmiina kannuissa pöydillä.

Kouluruokailu on kyllä aina varsin haastava juttu koska on niin monia asioita, joita pitää ottaa huomioon ja kaiken maailman allergiat tekevät ruoan valmistamisen vielä monimutkaisemmaksi.

Ja kaiken lisäksi eri perheissä on totuttu syömään erilaisia asioita. Tyttären koulu on esim. kansainvälinen koulu jossa on oppilaita hyvinkin monesta maasta ja eri puolilta maailmaa joten kaikkien makutottumuksia on täysin mahdotonta ottaa huomioon. Mutta toisaalta välillä mietin että onko sekään ihan oikea ratkaisu että ruoka noudattaa espanjalaisia perinteitä koska kuitenkin kyseessä on kansainvälinen koulu vaikka Espanjassa ollaankin.

Olisiko helpoin ratkaisu mahdollisesti se että ruoka olisi mahdollisimman ”neutraalia” – ilman turhia kastikkeita ja härpäkkeitä, ilman paikallisia perinteitä ja erikoisuuksia. Eli proteiinit ihan sellaisenaan, lihat/kalat/kanat mahdollisimman neutraaleina, ilman kastikkeita. Toki normaalisti maustettuina koska mautonta ruokaa ei varmasti kukaan halua syödä. Ja sitten vaikka ne kastikkeet ja muut härpäkkeet erikseen? Ja sama juttu vihanneksien kanssa – miten olisi salaatti/vihrepöytä, josta jokainen voisi itse ottaa ne lisäkkeet joista pitää. Mutta aina pitäisi kuitenkin jotain edes maistaa. Näitä juttuja pohdimme myös pääkokin kanssa. Mielenkiintoista nähdä että mihin suuntaa homma lähtee nyt tulevaisuudessa menemään.

Syksy on tavallaan yksi lempivuodenajoistani täällä Madridissa. Kesän jäljiltä on vielä suhteellisen lämmintä ja päivisin lämpötilat jaksavat kohota vielä yli 15 asteen kaikista viileimpinäkin päivinä. Toki yöllä lämpötilat laskevat jo melkoisesti ja monesti aamulla lämpömittari näyttää alle 10 astetta. Tutta toisaalta taas hienoina, aurinkoisina päivinä päästään iltapäivällä helposti jopa 20 asteen lukemiin. Toki välillä sataa mutta aika usein on myös ihan kaunista ja poutaista. Ja sateisten päivien jälkeen niista aurinkoisista päivistä nauttii taas ihan eri tavalla. Ja mikä parasta – syksyn aurinko ei ole enää polttavan kuumaa vaan ainostaan lämmittää mukavasti 🙂

Vähitellen syksy kuitenkin tiukentaa taas otettaan. Vesisateet sekoittavat elämää ja aamuinen pimeys yllättää. Myös illalla pimeys saapuu koko ajan aikaisemmin ja tuntuu kuin ilta ei lopu koskaan. Ja kun viikon päästä kellot siirretään taas talviaikaan niin silloin syksyn saapumisen huomaa ihan todenteolla. Menee taas hetki kunnes tottuu uuteen rytmiin.

Syksy on sikäli vähän erikoinen vuodenaika että tavallaan se houkuttelee hidastamaan rytmiä, hiljentämään ja rauhoittumaan. Tekisi mieli vetää villasukat jalkaan, kietoutua peittoon ja olla tekemättä mitään ihmellistä, nauttia vain takkatulen lämmöstä. Mutta elämä ei kuitenkaan salli tätä hidastamista – kesälomat ovat takana ja nyt pitää paahtaa taas täysillä.

Viime syksynä tyttären ratsastus vei paljon aikaa sillä valmennus- ja kisakausi oli täydessä vauhdissa ja tuntui että aikaa ei riittänyt mihinkään kun koulussakin mentiin todella kovaa tahtia. Tänä syksynä ollaan onneksi menty rauhallisemmin koska valmentaja on jäämässä äitiyslomalle. Toki valmennukset jatkuvat mutta eivät kuitenkaan kisamielessä eli tämä talvi otetaan nyt iisimmin.

Tänä syksynä olemme järjestäneet arjen niin että tytär käy yleensä valmennustunneilla vain maanantaisin ja perjantaisin sekä viikonloppuna ratsastaa sitten omatoimisesti. Näin arki-illat eivät ole niin kiireisiä ja tyttärellä on myös aikaa tehdä koulujutut rauhassa. Tämä on helpottanut arkea ainakin tähän asti ihan mukavasti ja viime syksyn kaaosta ei ole päässyt syntymään. Joskus pienikin muutos voi tehdä paljon.

Syksy ja sateet on tietysti yhdistelmä joka hankaloittaa harrastamista kun tallilla ei ole maneesia. Eli sadekeleillä ei juurikaan ratsasteta – espanjalaisethan on tehty sokerista eikä kukaan ulkoile edes pienessä tihkusateessa. Joka viikko siis katsellaan kalenteria, tutkitaan sääennusteita ja yritetään sitten suunnitella viikon ohjelmaa sen mukaan. Mutta nyt kun ei ole kisapaineita niin voi ottaa vähän iisimmin.

Tämähän on nyt kolmas syksy jonka vietämme täällä Madridissa ja kaikki ovat olleet aika erilaisia. Myös säiden puolesta. Ensimmäisenä syksynä ei saatu oikeastaan lainkaan sateita ja lämpimät kelit jatkuivat melkeinpä joulukuulle asti. Silloin myös talvi oli todella vähäsateinen.

Viime vuonna taas saatiin syys-lokakuussa oikein kunnon myrskysateita ja tulvia, toisaalta keli oli ihan mukavan lämmin aina marraskuulle asti. Talvi oli melko kylmä ja myös sateinen.

Tänä vuonna sateet alkoivat vasta nyt lokakuussa ja vaikka vettä on tullut välillä ihan reippaasti niin myrskyiltä ja tulvilta ollaan vältytty toistaiseksi. Ja aika tyypillistä syyssäätä näyttäisi olevan luvassa myös loppukuulle.

Jokainen sadepisara tulee kuitenkin tarpeeseen sillä luonto on aina kuivan ja kuuman kesän jäljiltä rutikuiva. Täällä Madridissa ei kärsitty tänä kesänä mistään poikkeuksellisesta kuumuudesta tai kuivuudesta vaan kesät ovat täällä aina sellaisia.

Näin syksyllä ja talven aikana luonto kuitenkin tavallaan ”herää” uudelleen. On aina mahtavaa seurata että miten nopeasti sateiden myötä yhtäkkiä maasta alkaa nousemaan uusia kasveja. Ja parin kuukauden kuluttua on jo ihan eri näköistä kaikkialla.

Syksy on pimeydestä ja sateista huolimatta kuitenkin ihan mukavaa aikaa. Taas voi varastoida kesäsandaalit & -vaatteet ja kaivaa esille pitkät housut, neuleet, villapaidat ja kaikki kivat syysvaatteet.

Ja näin syksyllä on tietysti mahtavaa nauttia syksyn upeista väreistä. Suomihan ei ole ainoa paikka jossa nautitaan ruskan väreistä. Ehkä värit eivät ole yhtä upeita ja näyttäviä kuin Suomessa mutta omalla tavalla upeita kuitenkin. Tämä vuodenaikojen vaihtelu oli nimenomaan yksi niistä asioista joita Kanarialla asuessamme kaipasimme kovasti.

Eli nyt yritämme nauttia syksystä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.

Syksy on myös hyvää aikaa nauttia rauhallisesta kotielämästä. Pimeys houkuttelee rauhoittumaan kotioloissa ja nauttimaan kupin lämmintä teetä sateen rapinaa kuunnellen. Ei välttämättä tarvitse aina lähteä minnekään.

Kesällä kun tuntuu että ajasta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti niin syksyllä ei ole mitään tällaisia paineita. Nautitaan hetkistä sellaisina kuin ne tulevat.

Ja kotia on ihan mukava vähän sisustaa syystunnelmaan ja ripustaa tunnelmavaloja terassille. Ei tarvita mitään isoja juttuja mutta joskus pienetkin yksityiskohdat piristävät ja tuovat vaihtelua.

Eikä tietenkään pidä unohtaa Halloweenia, joka ainakin täällä meidän seudulla on aika suosittu juttu. Halloween-aattona eli 31.lokakuuta iltana on täällä meidän kylässä tarjolla kaikenlaista halloween-aiheista ohjelmaa lapsille&nuorille. Kunnan puolesta on tarjolla ainakin pari aktiviteettia mutta myös ihan koteihin tehtyjä kummituslinnoja ja kauhutaloja – esim. puolison työkaverin kodissa tuossa naapurikadulla on ollut tällainen elämys tarjolla jo vuosien ajan. Ja ihan maksutta.

Ja tietysti karkki tai kepponen-seurueet kiertävät naapurustoa läpi siihen tahtiin että pari sataa tikkaria ei riitä kuin muutamaksi tunniksi. Näin syksyllä pitää ottaa ilo irti kaikista mahdollisista mahdollisuuksista.

Toki siitä faktasta ei pääse mihinkään että syksy on pimeä ja märkä vuodenaika mutta onneksi pienillä keinoilla voi tätä pimeää kautta parantaa. Kesää ei saa takaisin joten nautitaan tästä hetkestä.

Takana on 23 vuotta ulkosuomalaisena ja sen kunniaksi 23 Suomi-aiheista kysymystä

1. Mistä olet kotoisin?

Yleensä kun täällä Suomen ulkopuolella tutustuu uusiin ihmisiin niin aika nopeasti tulee esille kysymys että mistä olet kotoisin? Ainakin omalla kohdallani tämä on hyvin yleistä – en näytä espanjalaiselta mutta en myöskään suomalaiselta eikä aksenttikaan paljasta suomalaiseksi.

Meille ulkosuomalaisille tämä kysymys voi joskus olla hankala – siitäkin huolimatta että olisi asunut jossain paikassa jo hyvinkin pitkään eikä välttämättä tunne enää itseään esim. suomalaiseksi. Mutta omalla kohdallani ei ole mitään epäselvyyttä: olen suomalainen mutta asun Madridissa ja Espanja on ollut kotini jo hyvin pitkään. Kotoisin olen Porista. En siis koe olevani espanjalainen enkä sellaiseksi halua muuttua.

2.Missä asut ja milloin lähdit Suomesta?

Viimeiset kaksi vuotta kotimme on ollut Madridissa. Sitä ennen asuimme 9 vuotta Gran Canarilla, jonne muutimme Fuerteventuralta vuonna 2013. Suomesta olen lähtenyt vuonna 2001 eli takana on nyt 23 vuotta ulkosuomalaisen elämää.

3. Mikä on rakkain paikkasi Suomessa?

Tietysti synnyinkaupunki Pori jossa asuvat perheeni, sukulaiset ja lähimmät ystäväni. Siellä tulee käytyä 2-3 kertaa vuodessa ja aina on yhtä mukavaa mennä.

4. Paikka Suomessa, joka on vielä näkemättä

Itä-Suomi on jäänyt aina jotenkin vähän unholaan vaikka toki suuremmat kaupungit on siellä tullut joskus kauan sitten nähtyä mutta olisi hauskaa päästä kiertämään siellä ihan ajan kansa.

Myös saariston rengastie pyöräillen olisi mahtavaa tehdä jossain vaiheessa puolison kanssa.

5. Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Yleensä käyn 2-3 kertaa vuodessa. Viimeksi kävin kesällä ja seuraava reissu on joulukuussa eli tänä vuonna saamme viettää joulun Suomessa. Kivaa olisi käydä useamminkin mutta olemme iloisia näistäkin reissuista.

6. Mikä on lempimaisemasi Suomessa?

Nykyään ehdottomasti kesäinen järvenranta. Asuessani Suomessa olin puhtaasti merenrantaihmisiä mutta niin se mieli vain muuttuu. Myrskyisä merenranta on muuttunut tyyneksi järvenseläksi.

7. Mitä suosittelet kun sinulta kysytään vinkkejä Suomi-reissulle ulkomaalaisen toimesta?

Espanjalaiset ovat kovin kiinnostuneita matkustamaan Suomeen ja moni on siellä toki käynytkin. Mutta tosin usein kysytään kyllä vinkkejä, pääasiassa talvelle mutta yhä enemmässä määrin myös kesälle.

Talvella tietysti espanjalaisia kiinnostaa Lappi ja joulupukki ja se onkin paikka, johon suosittelen espanjalaisia matkustamaan. Lapin talvi – siinä on jotain maagista mikä pitää kokea kerran elämässä. Yritän aina suositella että perillä pitäisi olla enemmän kuin pari päivää koska siinä ajassa ei kauheasti ehdi Lapista vielä nauttia.

Kesällä suosittelen vuokraamaan mökin järven / meren rannalta koska kesämökki-konsepti on aika ainutlaatuinen juttu. Oma ranta on ainutlaatuinen juttu koska Espanjassa kukaan ei voi omistaa rantaviivaa.

Yleensäkin kaikille Suomeen suuntaaville suosittelen reissaamista Suomessa etteivät vain jäisi Helsinkiin koska Suomi on kaikkea muuta kuin Helsinki.

Suomi pitää kokea, ei vain nähdä.

8. Mitä kaipaat eniten Suomesta?

Ystäviä, perhettä ja sukulaisia. Kotikaupunki Poria ja sen omanlaista ”hulluutta”. Suomen luontoa ja pyöräteitä. Sekä Suomen kesää ja yötöntä yötä – siinäkin on jotain niin ainutlaatuista.

9. Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Yleensä Suomesta tiedetään se että siellä kylmä ja luminen talvi. Lappi ja revontulet. Karhunkierros on yllättäen myös tosi suosittu espanjalaisten keskuudessa.

10. Mitä suomalaista kotoasi löytyy ja onko jokin esine jonka haluaisit tuoda Suomesta?

Meiltä löytyy paljon Iittalan astioita, Muumi-mukeja, Mariskooleja, Hackamanin aterimia, Pentikkiä, ja Marimekkoa. Näitä yritän myös jokaiselta reissulta tuoda mukana, jos satun Suomesta löytämään jotain mielenkiintoista hyvällä hinnalla.

Meillä on vielä etsinnässä jotain ”suomalaista” olohuoneen toiselle seinälle, ehkäpä joku ryijy tmv. Niitä on vähän katseltu mutta meidän kotiin sopivaa ei ole vielä tullut vastaan. Myös Iittalan isoja valkoisia peruslautasia olisi kiva saada. Sekä sauna mutta sitähän ei tarvitse tietenkään tuoda Suomesta asti.

11. Onko sinulla joku rakas esine, jonka olet tuonut Suomesta ja se on kulkenut mukana – lyhyemmän tai pidemmän aikaa.

Mikään yksittäinen esine ei ole kauhean rakas – en oikein osaa kiintyä esineisiin. Mutta toki tuo Marimekon kankaasta tehty taulu on kyllä sen verran rakas että se tuli muuttokuorman mukana tänne Madridiin. Myös äidiltä saatu Aalto-vaasi on aina esillä.

12. Mikä on erikoisin asia, jonka olet tuonut Suomesta?

Polkupyörä lapselle tai savustuspönttö puruineen

13. Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tuliaisiksi Suomesta?

En yleensä pyydä mitään mutta xylitol-purkka on aina tervetullutta.

14. Mitä suomalaista ruokaa rakastat?

Aikaisemmin rakastin ruisleipää, salmiakkia ja lakritsia mutta nykyään niistä tulee vatsa kipeäksi eli niiden syöminen on jäänyt vähemmälle. Tytär kuitenkin rakastaa niitä kaikkia ja lisäksi karjalanpiirakoita. Ruisleipä on kuitenkin ainoa asia jota tilaamme Suomesta tänne Fazerin nettikaupan kautta.

Suomalainen lempiruokani on lohikeitto ja se onkin niitä harvoja suomalaisia ruokia, joita tulee kokkailtua säännöllisesti. Myös savulohi itse savustettuna.

15. Mitä suomalaista ruokaa inhoat?

Lipeäkala, sillit, silakat, nahkiaiset, maksa- ja sisäelinruoat eivät maistu minulle

16. Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Asioiden hoitamisen helppoutta ja sitä, että on olemassa keskusjärjestelmät joiden kautta tiedot kulkevat eri paikkoihin. Puhdasta luontoa ja raikasta ilmaa. Kesämökkejä.

17. Onko Suomessa joku asia mikä ärsyttää sinua?

Ei varsinaisesti mutta kateus, ilkeys ja katkeruus ihmisissä- toki ne ärsyttävät myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Tavallaan myös ne pitkät & pimeät syksyt ja talvet sekä kylmät & sateiset kesät. Tai eivät ne varsinaisesti itseä ärsytä koska siellä ei tarvitse asua mutta ärsyttää Suomessa asuvien puolesta 🙂  Olisi reilua että talven vastapainoksi ihmiset saisivat edes nauttia aina kivoista kesäkeleistä.

18. Suomalaisinta minussa on…. 

Varmasti luonne. Kun suomalainen sanoo ei, se tarkoittaa todellakin että ei. Ja se että asiat sanotaan suoraan ja rehellisesti. Sekä myös se, että sanomisista pidetään kiinni – ei lupailla turhia.  

Ehkäpä myös se, että aina jos kotiin tulee joku vieras niin ensimmäisenä kysyn että saako olla kahvia.

19. Puolisoni mielestä suomalaisinta minussa on..

Se, että minulla ei ole tarvetta olla koko ajan äänessä ja puhua vain puhumisen vuoksi. Espanjalaiset kun eivät osaa olla hiljaa vaan puhuvat ihan vain puhumisen vuoksi. Myös sellainen sisäinen rauha on kuulemma hyvin suomalaista minussa.

20. Kuinka usein puhut Suomea?

Tyttären kanssa joka päivä. Myös hän puhuu minulle aina suomea.

21. Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana? Entä rumin?

Kutsun puolisoa aina nimellä rakas ja se huvittaa espanjalaisia. Meidän perheen ”lempinimi” on myös Los Rakas. En teidä onko rakas sitten se kaunein mutta ainakin tärkeä.

En osaa sanoa että mikä olisi sitten se rumin sana. Mutta inhoan sitä kun asioista käytetään jotain lapsellisia nimiä. Hampaat ovat hampaat ei hampulit, yöpuku on yöpuku ei mikään yöppäri tai yökkäri. 

22. Kuunteletko suomalaista musiikkia tai luetko suomalaisia kirjoja, suosikkisi?

Itse en kauheasti enää kuuntele mutta toki suomimusiikista tykkään ihan yleisesti. Suomessa esim. autossa on aina päällä sellainen kanava missä soitetaan vain suomalaista musiikkia. Toki välillä tulee esim. treenatessa kuunneltua suomi-musiikkia. Puhelimen mukaan viimeisin suomalainen kappale jota olen kuunnellut on Roope Salminen & koirat: kakskytä milliä.

Kirjoja luen suomeksi melkeinpä joka päivä, aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ja lähes kaikki kirjat ovat myös suomalaisten kirjailijoiden kirjoittamia.

23.Onko teillä suomalaisia perinteitä?

Meillä joulua vietetään enemmän suomalaisittain kuin espanjalaisittain. Joulun tärkein päivä meillä on jouluaatto ja silloin jaetaan myös suurin osa lahjoista. Osa toki jätetään espanjalaisittain loppiaiselle. Meillä syödään myös jouluna suomalaisia jouluruokia, tosin vain aattona. Tyttärelle joulupukki oli pienenä ”se” juttu, ei itämaan tietäjät.

Jouluun on reilu pari kuukautta ja vähitellen alkaa monissa kodeissa taas mietintä siitä missä ja miten joulua vietetään. Ollaanko kotona, meidän sukulaisissa, teidän sukulaisissa vai kenties jossain ihan muualla.

Tämä etenkin lomia ja juhlapyhiä koskeva ”taistelu” ei tietenkään ole pelkästään ulkosuomalaisten perheiden ongelma vaan siitä kärsitään taatusti myös ihan suomalaisissa perheissä. Mutta haasteet ja järjestelyt ovat tietysti aina isompia ja hankalampia kun kyseessä on monikansallinen perhe ja suku sekä etäisyydet sellaisia, että joka paikkaan ei välttämättä ehdi samalla lomalla. Silloin pitää tehdä niitä valintoja – teille vai meille vai ihan jonnekin muualle?

Ideaalitilanne olisi tietysti se että aina saisi vietettyä aikaa tasapuolisesti kaikkien kanssa mutta tosielämässä se ei aina onnistu. Ja tietysti välillä on tärkeää viettää lomaa ihan vain omankin perheen kesken. Eli kompromisseja pitää tehdä, sovittaa erilaisia tapoja ja kulttuureja yhteen sekä tietysti huomioida molempia sukulaisia mahdollisimman tasapuolisesti. Ja samalla huomoida oman perheen toiveet ja tarpeet. Aina se ei välttämättä ole helppoa mutta sanoisin, että se on yksi näistä toimivan monikulttuurisen suhteen avainkysymyksiä. Ainakin täällä Välimeren alueella perhe ja suku on usein tiivis yksikkö jossa kaikki pitää yrittää ottaa huomioon.

Meidän perheessä ei ole koskaan riitoja saatu aikaiseksi tästä aiheesta mutta kyllä se on joustavuutta vaatinut puolin ja toisin. Eikä pelkästään meidän suunnalta vaan myös sukulaisilta.

Myös lomien ajankohdat aiheuttavat monesti haasteita. Eri maiden välillä kun ei pysty sompailemaan ihan kauhean nopealla aikataululla eikä toiselle puolelle Eurooppaa / maailmaa viitsi edes lähteä muutaman päivän tähden eli silloin pitää myös saada lomien aikataulut osumaan yhteen.

Pienten lasten kanssa homma on vähän helpompaa kun ei tarvitse miettiä koulujuttuja mutta mitä vanhemmiksi lapset käyvät niin sitä vaikeammiksi lomailu menee. Meillä on ainakin se tilanne että koulusta ei voi ottaa lomaa kesken kouluvuoden. Päivän, ehkä parikin pystyy joskus taktikoimaan mutta sen pidempiä poissaoloja ei oikein sallita. Monissa perheissä lomat pyörivät siis puhtaasti koulujen lomien mukaisesti, näin myös meillä.

Kaiken lisäksi meillä puolison lomat jakautuvat sikäli vähän hankalasti että niitä ripotellaan pitkin vuotta – viikko siellä ja toinen täällä. Parin viikon lomaa on lähes mahdotonta saada, kesällä täysi mahdottomuus. Eli näitä palapelejä sitten pyöritellään ja yritellään saada lomasuunnitelmia sellaisiksi että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Toki elämä on helpottunut merkittävästi sen myötä kun muutimme Madridiin. Nyt olemme paljon lähempänä Suomea ja täältä on sinne päivittäinen lentoyhteys läpi vuoden. Kaiken lisäksi lentoja saa yleensä kohtuuhintaan kun varaa hyvissä ajoin.

Lomasuunnitelmia helpottaa myös se että nyt asumme samassa kaupungissa puolison vanhempien sekä nuoremman veljen kanssa eli meidän ei tarvitse erikseen tulla lomailemaan tänne Madridiin. Mutta toki kompromisseja pitää tehdä esim. juuri joulunvieton suhteen. Jos puolisolla ei ole joulun lomaa niin silloin on vaikea lähteä minnekään vaikka tyttärellä lomaa olisikin.

Tänä vuonna meitä onnisti ja puoliso sai lomaviikon jouluksi mutta sen verran harvinaisesta herkusta on kysymys että tämä toteutuu ehkä kerran viidessä vuodessa.

Oli siis itsestään selvää että tämä joulu vietetään Suomessa ja lennot on varattu jo joulukuun 20.päivälle. Jee! Tytär toivoo kovasti että pääsisi lomalla käymään myös Lapissa sillä hänellä ei ole juurikaan mielikuvia edellisistä reissuissa. Mutta voi olla että se reissu jää tänä vuonna kuitenkin tekemättä. Ihan pelkästään siitä syystä että majoitusten hinnat niin ennen kuin joulua kuin sen jälkeenkin ovat aivan järkyttäviä Rovaniemellä. Olisihan siellä kiva käydä mutta kun pelkästä kerrostaloasunnosta Airbnb:n kautta pitää maksaa yli 300 €/yöltä niin kipukynnys on kyllä ylitetty.

Mutta tärkeintä on että pääsemme kuitenkin joulun viettoon Suomeen ja ihan koko perheen voimin. Nyt vain toivotaan valkoista joulua myös eteläiseen Suomeen!

Loppiaiseksi on sitten tarkoitus takaisin kotiin sillä se on joulun tärkein päivä täällä Espanjassa ja silloin tietysti kokoonnumme espanjalaisen perheen&suvun kanssa. Vielä emme tiedä että vietämmekö sitä täällä Madridissa vai kenties puolison veljen luona Malagassa mutta niitä ehdimme sitten miettimään lähempänä ajankohtaa. Ja kun suunnitelmat selviävät niin sitten varailemme tyttären kanssa paluulennot Suomesta takaisin tänne Espanjaan. Mutta uudenvuoden vietämme kuitenkin Suomessa, se on meidän monivuotinen perinteemme.

Puoliso sen sijaan palaa takaisin Espanjaan uudenvuoden viettoon koska työt kutsuvat. Ja hän haluaa myös viettää uudenvuoden illan äitinsä kanssa. Eli nämä ovat sitten näitä kompromisseja. Tärkeintä on kuitenkin että ehdimme viettämän aikaa yhdessä oman perheen kanssa mutta myös molempien perheiden ja sukulaisten kanssa.

Sähköiset menopelit ovat todennäköisesti tulleet jäädäkseen vaikka mielipiteitä niitä vastaan löytyy myös yllättävän paljon. Täytyy myöntää että itsekin suhtauduin molempiin kielteisesti vielä kaksi vuotta sitten kun itsellä ei ollut kokemusta kummastakaan, ei sähköpyöristä eikä autoista.

Pitkään koin molemmat jotenkin täydellisiksi turhakkeiksi – miksi ajaisi sähköpyörällä sillä sehän vie pyöräilystä koko urheiluosuuden pois kun ei tarvitse polkea. Sähköautot taas koin turhan vaikeiksi vempaimiksi koska aina pitäisi miettiä että miten pitkään sillä voi ajella, missä voi ladata ja mitä sitten jos ei olekaan laturia tarjolla. Epäilyksiä oli niin paljon ettei tullut edes mieleen kummankaan vempeleen hankinta.

Kunnes sitten kävi niin että puoliso halusi ostaa ennen Kanarialta lähtöä itselleen sähköpyörän. Olin kovasti hankintaa vastaa koska kunnon sähköpyörät ovat melko arvokkaita vempaimia. Mutta puoliso tykkää pyöräillä ja kun tiedossa oli että uusi asuinpaikkamme Madridissa on melko mäkistä aluetta eikä tavallisella pyörällä saisi kaikkea irti alueen mahdollisuuksista joten niin meille tuli muuttokuorman mukana 2 vuotta sitten myös sähköinen maastopyörä.

Oli kyllä ihan järkevää ostaa pyörä jo Kanarialta sillä siellä sähköpyöristä ei makseta veroja ollenkaan eli hinnat olivat melko paljon edullisemmat kuin manner-Espanjassa.

Pyörä osoittautui heti kättelyssä näppäräksi peliksi eikä missään nimessä tehnyt pyöräilystä vähemmän ”urheilua”. Sen sijaan sähköpyörä toi pyöräilyyn aivan uusia ulottuvuuksia. Normaalilla pyörällä ei tunnissa kauhean pitkälle pääse pyöräilemään kun mäkinen seutu vie sen verran aina voimia että pidemmät pyörälenkit ovat melkoisen vaativia. Etenkin vähänkään tuulisella säällä. Sähköpyörällä sen sijaan avautuivat aivan uudet pyöräilymaastot koska samassa ajassa sillä pääse paljon pidemmälle ja ylämäetkin menevät huomattavasti mukavammin. Mutta silti tulee urheiltua ihan samalla tavalla.

Positiivisen kokemuksen innoittamana puoliso osti vähän muuton jälkeen minullekin oman sähköpyörän vaikka ensin olinkin hankintaa vastaan. Mutta täytyy kyllä sanoa että onhan se mukava vempain. Ilman sitä jäisi pyörälenkit aika varmasti itseltä tekemättä.

On kyllä ollut iso nautinto tehdä pitkiä pyörälenkkejä pitkin lähiseutuja. Meiltähän avautuvat ihan maaseutumaisemat kotiovelta ja peltojen välissä pitkin kulkevia polkuja on mitä mukavin ajella kun ei tarvitse ajaa liikenteen seassa.

Kaksi pyörää mahdollistaa myös sen että pystymme tekemään pyöräilylenkkejä yhdessä. Välillä minä ja puoliso yhdessä, välillä minä ja tytär tai puoliso ja tytär. Välillä puoliso käy jonkun ystävänsä kanssa joka lainaa minun pyörääni.

Tokihan sähköpyörät ovat kalliita, se on fakta. Ja ne vaativat myös jatkuvaa huoltoa koska niin arvokasta laitetta ei kannata jättää huoltamatta. Mutta jos pyörälle on oikeasti käyttöä niin silloin se on kyllä ihan näppärä vehje ja kokemukset sähköpyöräilystä ovat olleet pelkästään positiivisia.

Onko se sitten hintansa arvoinen niin siitä voidaan olla montaa mieltä.

Ja niinhän siinä kävi että lopulta meidän talouteen tuli myös se sähköauto.

Puolison edellinen auto tuli keväällä tiensä päähän eli meillä oli pakosta uuden auton hankinta edessä ja aika pitkään mietimme että minkälainen auto kannattaisi ostaa. Tutkimusta asian suhteen tehtiin kuukausikaupalla eli laskimme ja mietimme hyvin tarkkaan että mikä olisi kannattava hankinta. Ja lopputulos oli se että sähköauto meidän taloudessa olisi se järkevin hankinta.

Suurin osa meidän ajoista on 20-40 minuutin ajopätkiä täällä lähialueella. Puoliso saa ladattua auton ilmaiseksi työpaikalla ja meillä on myös kotona oma latauspiste autotallissa. Katolla olevat aurinkopaneelit auttavat lataamisessa ja edullinen yösähkö toimii tarvittaessa myös hyvänä lisänä. Eli auton käyttökulut ovat todella minimaaliset.

Vaikka auto ei kestäisi kuin sen 7 vuotta jonka takuu on voimassa niin se on jo maksanut siinä ajassa itsensä takaisin säästyneissä bensakuluissa. Toki siinä tapauksessa kovin ekologiseksi tuollaista sähköautoa ei kyllä voi kutsua vaikka sellaisina niitä pidetäänkin.

Täällä Espanjassahan autoissa pitää olla päästöistä kertova tarra, joilla tarvittaessa rajoitetaan autojen käyttöä. Esim. Madridin kaupungin alueelle ei saa ajaa ilman tuota tarraa ja keskustaan ajoa voidaan tarvittaessa rajoittaa B- ja C-luokan tarran omaavilta autoilta jos ilmanlaatu käy oikein huonoksi. Lisäksi ydinkeskustaan ajoa kontolloidaan vielä enemmän. Mutta ECO- ja 0-päästötarroin varustelluilla autoilla voi ajella ongelmitta missä vain ja milloin vain. Ja kaiken lisäksi Madridissa voi sähköautot pysäköidä katujen varsille ihan vapaasti, ilman aikarajoitusta ja ilmaiseksi.

Täällä Espanjassahan sähköautojen hankitaa tuetaan melkoisesti eli kannustumia on olemassa monenlaisia. Mekin saimme ensin 2000 euroa ”alennusta” kun veimme puolison vanhan diesel-auton hävitykseen. Tuon lisäksi saamme vielä auton hinnasta takaisin 5000 euroa kunhan Plan Moves-hakemus on jonkun virkamiehen toimesta kirjattu järjestelmään. Tuohon tosin voi mennä jopa 1.5 vuotta mutta jossain vaiheessa palautus on tulossa. Myös verotuksessa tuo sähköauton hankinta huomioitiin, taisi olla 3000 euroa vähennyksenä. Loppupeleissä auton hinnaksi jäi siis reilut 20 000 euroa kun nuo edut huomioidaan.

Auto, jonka hankimme, oli MG ZSEV. Halusimme nimenomaan SUVin koska ratsastustallille johtava tie on varsin haasteellinen ja autossa pitää olla kunnon maavara. Etenkin sähköautossa koska akut sijaitsevat pohjassa ja niitä ei parane kolhia. Myös auton ajoturvallisuus oli riittävällä tasolla. Akulla saa ajattua optimioloissa yli 400 km eli vähän pidemmätkin ajomatkat onnistuvat. Auto oli siis meidän tarpeisiin juuri sopiva. Ja ennen kaikkea järkevän hintainen. Autot kun ovat arvoonsa nähden todella surkeita sijoituksia eli arvo laskee samalla hetkellä kun sen ajaa myymälän ovista ulos eikä auton arvoa saa ikinä enää takaisin. Eli mitä vähemmän niihin käyttää rahaa niin sitä parempi.

Vaikka autossa on varsin hyvä toimintamatka ja mahdollistaisi kaupunkiajon lisäksi myös vähän pidemmät ajomatkat niin me käytämme autoa kuitenkin pääasiassa lähiajeluihin täällä Madridissa eli mitään pitkiä reissuja sillä ei ole tarkoitus tehdä. Niitä varten meillä on kakkosautona ihan bensavehje niin ei tarvitse miettiä latausmahdollisuuksia pidemmillä reissuilla. Pisin matka mitä tällä hetkellä olemme ajaneet autolla on ollut vajaa 300 km.

Auto on meillä ollut nyt puoli vuotta ja olemme olleet tyytyväisiä. Säästöä bensalaskuissa tulee huomattavasti – aikaisemmin kävimme tankilla 4-5 kertaa kuussa, nyt täytämme tankin kerran kuussa. Täällähän talvikelit eivät tuota ongelmaa noiden sähköautojen kanssa koska aika harvoin on mittari edes pakkasen puolella eli edes sen puolesta tällainen edullisempi sähköauto ei ole mitenkään huono valinta. Ja kesäkuumalla on jo testattu ja hyväksi todettu.

Eihän tuo nyt mikään parkkipaikan kaunein auto ole eikä varmasti aiheuta naapurikateutta mutta meillähän nuo seikat ovat täysin toisarvoisia. Meille auto on vain kulkuväline, jolla on tarkoitus päästä paikasta toiseen mahdollisen luotettavasti, edullisesti ja turvallisesti.

Saa sitten nähdä että olemmeko pidemmän päälle tyytyväisiä hankintaan mutta ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä että päätös oli oikea. Eli niin ne mielipiteet sitten muuttuvat.

Kesä meni nopeasti mutta emme voi valittaa – saimme nauttia hienosta kesästä ja viettää ikimuistoisia hetkiä monissa paikossa. Mutta nyt on taas aika palata takaisin arkeen!

Tyttärellä alkoi koulu viime viikon torstaina eli 5.syyskuuta. Täällähän koulujen alku vaihtelee ihan alueesta ja koulusta riippuen eli ei ole mitään yhtä ainoaa virallista koulunaloituspäivää. Mutta yleensä koulut alkavat näin syyskuun ensimmäisen puoliskon aikana.

Tyttären koulussa aloittavat yleensä keskellä viikkoa, keskiviikkona tai torstaina eli näin ensimmäinen viikko on normaalia lyhyempi ja paluu arkeen tuntuu ehkä vähän helpommalta. Mutta nopeasti käydään jo hommiin sillä ensimmäiset viikot menevät yleensä vanhojen materiaalien kertaamiseen ja muutaman viikon jälkeen on jo edessä alkuarviointi-kokeet. Niiden avulla opettajat tarkistavat oppilaiden tason eli sen mitä viime vuodesta on jäänyt kenelläkin muistiin. Näiden kokeiden perusteella annetaan sitten jo ensimmäiset arvostelut (evaluacion inicial) ennen lokakuun puoltaväliä.

Tytär ei mitenkään erityisesti odottanut kouluun palaamista mutta hän on kuitenkin iloinen että näkee taas kavereitaan. Kesällä kun koulukavereita ei ole päässyt näkemään kuin ihan satunnaisesti.

Kesällähän elämä täällä Madridissa on vähän erilaista kun monet perheet lähtevät kuumuutta pakoon muualle eli harva viettää lomaa täällä kotinurkissa. Tästä syystä kavereitakaan ei kesällä kauheasti ehdi näkemään. Mutta nyt siihen on taas mahdollisuus.

Tytärellä alkoi nyt yläkoulun eli nelivuotisen secundarian toinen vuosi. Luokka pysyy tämän vuoden vielä samana mutta toki fyysinen luokkahuone sekä opettajat (suurin osa) ovat vaihtuneet. Ensi vuonna sitten sekoitetaan taas luokkien kokoonpanot (aina kahden vuoden välein).

Koulupäivät menevät hyvin samaan tapaan kuin aikaisempina vuosina eli koulupäivä alkaa klo 9.30 ja aamulla on kolme oppituntia putkeen, joiden jälkeen on 30 min tauko. Sitten jatketaan kaksi oppituntia putkeen, joiden jälkeen on 1h 10 min kestävä ruokatauko. Iltapäivällä on vielä kaksi tuntia eli koulupäivä loppuu klo 16.50.

Lukujärjestyksessä on aineita seuraavasti: englantia 8 tuntia, espanjaa 5 tuntia, matematiikkaa 4 tuntia, maantietoa/historiaa 3 tuntia, fysiikkaa/kemiaa 3 tuntia, tietotekniikkaa 3 tuntia, liikuntaa 3 tuntia, saksaa 2 tuntia ja muita sekalaisia yhtensä 4 tuntia. Yhteensä siis 35 oppituntia.

Syksy tulee olemaan melkoinen rutistus sillä siihen ei osu muuta kuin kaksi pidennettyä viikonloppua ja nekin vain kolmepäiväisiä eli pe-su. Muuten pyhät osuvat kaikki tänä vuonna viikonlopulle. Mitään syyslomaa tmv. ei täällä tunneta.

Säiden puolesta syksy on alkanut ihan mukavasti. Kesän helteet helpottivat heti elo-syyskuun vaihteessa ja nyt ei mittari nouse enää yli 30 asteen. Parhaiten syksyn saapumisen aistii kuitenkin aamulla sillä yölämpötilat ovat laskeneet jo merkittävästi ja muutamana aamuna on ollut vain 10 astetta lämmintä. Ja sehän tuntuu melkoisen viileältä kesän jälkeen!

Mutta toisaalta syksy on säiden puolesta aina siitä kivaa aikaa että on vielä melko lämmintä mutta ei kuitenkaan enää tukahduttavan kuumaa. Taas jaksaa ja pystyy tekemään kaikenlaisia ulkoilmajuttuja.

Toki näin syyskuussa yleensä saadaan ensimmäiset kunnon syysmyrskyt runsaine sateineen mutta toistaiseksi vasta yksi on osunut kohdalle eikä sekään aiheuttanut mitään suurempia tulvia täälläpäin. Myös seuraaville 10 päivälle ennusteet lupaavat varsin kaunista syyssäätä eli poutaista ja 23-29 asteen päivälämpötiloja eli nyt pitää nauttia näistä upeista syyskeleistä!

Säiden viilentyminen ja arjen alkaminen on tarkoittanut sitä että on pystynyt tarttumaan kaikkiin niihin hommiin jotka kesällä ovat jääneet odottamaan parempaa hetkeä. Tuntuu että kotona ja puutarhassa on kaikki ollut läpi kesän vähän sinnepäin koska kuumuudessa ei ole huvittanut ja jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Ja itse asiassa olemme aika vähän olleet kotona kesän aikana joten ei mikään ihme että hommat ovat päässeet vähän kerääntymään.

Ensimmäisenä to do- listalla on siis ollut kaikenlaisia siivoushommia – sitähän tällaisessa isossa talossa aina riittää. Ja niiden lomassa on kaikenlaisia puutarhahommia sillä sekin on päässyt vähän unholaan tässä kesän aikana. Molempia hommia on luvassa myös tälle viikolle.

Ikkunalle kävin hakemassa uudet yrtit sillä ne kuolivat jo alkukesästä. Varmasti ne kasvaisivat paremmin pihalla ja kasvimaassa mutta on jotenkin mukavaa ottaa yrtit tuosta omalta ikkunalta kun laittaa ruokaa. Korianteri, rosmariini ja timjami ovat itsellä todella säännöllisesti käytössä. Tillikin olisi kiva mutta sitä en ole saanut koskaan kestämään.

Arki on alkanut myös tallilla eli viime viikolla ponitiimi palasi tuttuun valmennusrytmiin eli ratsastavat kolmesti viikossa ja lisäksi käymme ainakin kerran viikossa liikuttamassa ponia omatoimisesti. Tänä vuonna järjestimme aikataulut niin että tunnit ovat maanantaina, perjantaina ja lauantaina eli saamme vähän tilaa arki-iltoihin koulujuttuja varten.

Tytär on tietysti iloinen että saa taas treenata ja viettää aikaa ystävänsä kanssa. Ratsastaminen ja hevostelu on mukavaa mutta vielä paremmaksi sen tekee kun pystyy tekemään niitä ystävän kanssa.

Syksy ja arki ovat siis taas täällä ja tätä arkea on luvassa useamman kuukauden verran. Seuraava virallinen loma on nimittäin edessä vasta 20.joulukuuta jolloin alkaa joululoma. Ehkä jotain pieniä irtiottoja pitää kehitellä tässä syksyn aikana jotta tulisi edes pientä vaihtelua arkeen. Vaikka itse tykkäänkin arjesta niin tyttären jaksamisen kannalta nuo pienet irtiotot ovat varmasti tarpeellisia. Näin syksyllä koulussa nimittäin pidetään melkoista rytmiä päällä.

Onneksi kaikki palaset, aikataulut ja liikkuvat osat kolahtavat paikoilleen aina nopeasti ja arki alkaa rullata omaan tahtiinsa.

Syksy – kiva kun oot täällä taas!

Kun pääsee käymään jossain ihan uudessa paikassa niin yleensä tulee asioita huomioitua ihan eri tavalla. On ikäänkuin tutka päällä koko ajan… ja etenkin ne negatiiviset puolet nousevat monesti herkästi esille kun on uudessa ja vieraassa kohteessa. Mutta tällä kertaa valtaosa huomioista oli onneksi ihan positiivisia.

turvallisuus

Siitä huolimatta että New York on miljoonakaupunki, johon mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa ja laitapuolen kulkijaa niin missään vaiheessa en tuntenut oloani turvattomaksi. En aamuvarhaisella, en myöhään illalla. En ihmisvilinässä enkä metrojen ruuhkissa.

Toki kaduilla tulee vastaan hörhöjä mutta yksinään niistä ei ottanut mitään kontaktia vaan olivat ihan omissa maailmoissaan.

Jopa keskusrautatieasema oli käsittämättömän siisti, rauhallinen ja turvallinen paikka. Tuntui jotenkin uskomattomalta että oltiin miljoonakaupungin hektisessä keskipisteessä jonka kautta kulkee joka päivä useita satoja tuhansia ihmisiä.

Tulipa mieleen, että pitäisi ehkä Helsingin kaupungin ottaa vähän mallia. En voi käsittää että Helsingin rautatieasema on paljon epämielyttävämpi paikka jossa ei todellakaan tee mieli viettää yhtään ylimääräistä minuuttia mutta New Yorkin miljoonakaupungissa ei ollut minkäänlaisia epämääräisiä hengailijoita, likaisuutta tmv.

Toki New Yorkissakin on rikollisuutta mutta kaupunki on varmasti yhtä turvallinen kuin mikä tahansa Euroopan suurkaupunki. Ja Manhattanin alue on vielä normaalia turvallisempi. Eli kun välttää liikkumista tietyillä alueilla ja tiettyyn aikaan niin mitään suurempia ongelmia ei pitäisi olla.

Yhden yhtä kerjäläistä emme nähneet reissun aikana. Kodittomia toki mutta he tuntuivat olevan ihan omissa maailmoissaan eivätkä häirinneet mitenkään. Myöskään mitään selkeitä huijausyrityksiä en huomannut missään vaiheessa. Toki turistia varmasti yritetään huijata – jos vain mahdollisuus tulee. Yksi esimerkki on riksataksit, jotka tuntuvat houkuttelevalta vaihtoehdosta kaupungin näkemiseen ja kyltissä näkyy näyttävästi hinta 8 € mutta pienellä lukeekin sitten että hinta on minuuttia kohden. Kyyti voi siis tulla yllättävän kalliiksi jos ei ole huomannut katsoa hintaa paremmin.

Siisteys, järjestys ja ihmisten halu kunnioittaa yhteistä omaisuutta

Joka paikassa oli muutenkin siistiä. Julkiset vessat, joita tuntui olevan lähes joka paikassa ja kaikki maksuttomia, olivat siistejä ja niissä oli aina paperia.

Joka puolella kaupunkia on puistoja ja pieniä keitaita, joissa on erilaisia pöytä- ja tuoliryhmiä ihmisten vapaassa käytössä. Kaikki siistejä, ehjiä eikä niitä lukita edes mitenkään. Siitä huolimatta kaikki oli paikoillaan aamulla. Espanjassa ei aamulla olisi ollut yhtään pöytää tai tuolia jäljellä, Suomessa ne ehkä olisiva vielä jäljellä mutta rikkinäisinä tai ainakin sutattuina.

Viihtyisyys

Kaupat Manhattanilla olivat pääosin todella viihtyisiä (ja mukavan viileitä) ja vaatekaupoissa oli ihan yleistä että niistä löytyi viihtyisiä tuoli- ja sohvaryhmiä, joissa voi istuskella. Tytär tykkää katsella ja sovitella vaatteita ja monissa kaupoissa myyjät kun näkivät minun seisoskelevan sivummalla, he ohjasivat tuoleille tai sohville istumaan siksi aikaa. Työntekijöitä oli kaupoissa ihan huikea määrä verrattuna Espanjaan tai Suomeen.

Uskomatonta oli myös se, että kaikissa kaupoissa oli todella viileää. Ilmastointilaitteet täysillä ja sisälämpötila n. 20 astetta. Täällä Espanjassa kun on viime vuosina tottunut siihen että kaikissa paikoissa ei edes kesähelteillä pidetä ilmastointia päällä ja jos se on päällä niin alin mahdollinen lämpötila on 24 astetta.

Palvelu

Kertaakaan reissun aikana ei tullut sellaista tunnetta että olipa huonoa palvelua. Päinvastoin. Oli sitten kyse taksista, hotellista, kaupoista, kahviloista, ravintoloista tai mistä tahansa paikasta niin saimme aina hyvää palvelua. Tiedä sitten että kävikö meillä vain hyvä tuuri…

Juomarahat eli tipit kuuluvat kulttuuriin ja aina pitää huomoida että hinnastojen hinnat eivät sisällä veroja ja monesti hintaan pitää myös lisätä juomarahaa. Eli vaikka ravintolassa annos maksaisi listalla 20 euroa niin siihen lisätään vielä verot (n. 9 %) sekä juomaraha, noin 20 % laskun loppusummasta. Muualla kuin ravintoloissa tipataan aina tilanteen mukaan.

Tippiä eli juomarahaa jätetään kahviloissa, baareissa, taksissa, hotelleissa, ravintoloissa – missä tahansa missä saat palvelua. Ja siitäkin huolimatta vaikka et saisi mitenkään hyvää palvelua. Se on normaali palkkio ja monet ravintolat lisäävät sen ihan automaattisesti laskun loppusummaan.

Juomavesi

Hanavesi on New Yorkissa juomakelpoista, sitä joimme itsekin läpi reissun. Kahviloissa ja ravintoloissa saa yleensä myös vesikannun pöytään ilman mitään lisämaksua. Tämä on mahtavaa kun Espanjassa tottunut siihen että aina pistää vastaavissa paikoissa ostaa pullovettä vaikka esim. täällä Madridissa hanavesi on täysin juomakelpoista. Onhan se ihan hullua maksaa monta euroa pullovedestä jos hanavesi on täysin juomakelpoista.

Ympäristöasiat

Euroopassa on tottunut siihen että kaikki ympäristöasiat on viety äärimmäisyyksiin mutta New Yorkissa ei moista ilmiötä huomannut. Pillit olivat kaikkialla muovisia, kierrätystä ei juurikaan harrastettu vaan ihan kaikki jätteet meni samoihin roskiksiin. Kaupoissa ilmastoinnit olivat äärimmäisen voimakkaalla, sisällä oli todella viileää, mutta ovet silti monessa paikassa täysin avoimina.

Pilvenpiirtäjät

New York tunnetaan pilvenpiirtäjiistään ja niitä kaupungissa onkin huikea määrä. Ja lisää nousee koko ajan sillä joka puolella rakennettiin uusia ja oli todella mielenkiintoista seurata näiden työmaiden toimintaa.

Toki pilvenpiirtäjät keskittyvät vain tietyille alueille ja Manhattinilta löytyy useita alueita joissa ei ole yhden yhtä pilvenpiirtäjä. En tiedä johtuuko se siitä että lainsäädäntö ei salli niiden rakentamista näille alueille vai eikö maaperä ole sopivaa niiden rakentamiselle.

Pilvenpiirtäjät nousevat melkeinpä postikortin kokoisille tonteille ja monet rakennuksista olivat äärimmäisen kapeita. Siinä on kyllä rakennusosaaminen huipussaan kun noita taloja tehdään.

Amerikkalainen ”small” on Eurooppalainen XL

Kaikki tuntui olevan suurempaa. Täällä Euroopassa kun on tottunut siihen että autokanta on pientä ja vähän kuluttavaa niin tuollapäin kaikki autot olivat valtavia, siis todella isoja. Yhden yhtä pienen kokoluokan autoa en nähnyt koko loman aikana!

Pieni juomapullo on Euroopassa koko 0.5 l ja tuolla vastaava oli lähes 0.6. Ja kun ostit pienen jäätelöannoksen niin se Euroopassa vastaa suurinta mahdollista kokoa. Yksinkertaisesti kaikki oli aina suurempaa kuin mihin on Euroopassa tottunut.

Television lääkemainokset

Oli todella hämmentävää katsoa televisiota kun joka kanavalla pyöri jatkuvasti erilaisia lääkemainoksia. Siis ihan kaikenlaisia reseptilääkkeitä mainostettiin todella ylistävällä ja ylipirteällä tavalla. Euroopassa reseptilääkkeiden mainostaminen taitaa olla kiellettyä – tai on ainakin Suomessa ja Espanjassa.

Esim. tässä iloisessa mainoksessa mainostettiin musiikin ja tanssin kera Jardiance-lääkettä, joka on 2.tyypin diabeteksen hoitoon tarkoitettu lääke.

Voimakas kansallistunne

Euroopassa on tottunut siihen, että meneepä melkeinpä minne tahansa niin saloissa liehuu kaiken maailman lippuja, on Ukrainaa ja sateenkarta. New Yorkin reissulla silmiimme ei osunut yhtään näitä lippuja mutta Yhdysvaltojen oma lippu sen sijaan liehui monessakin paikassa. Omaa maata tunnutaan kunnioittavan ja arvostettavan ihan toisella tapaa kuin mitä esim. Suomessa.