Tekijä: miiajunell

Kun edessä on muutto uuteen kaupunkiin niin asuinpaikan valinta on yksi tärkeimmistä asioista joita pitää päättää sillä oikean asuinalueen valinta vaikuttaa hyvinkin moneen asiaan. Tärkeimpänä tietysti oma viihtyvyys ja arjen toimivuus.

Mutta miten löytää se ”oikea” koti ja asuinpaikka – etenkin jos kaupunki on ennestään tuntematon? Miten valita itselle sopiva asuinalue suurkaupungissa jossa asukkaita on miljoonia, etäisyydet eri alueiden välillä pitkä ja siirtymiset paikoittain aikaavieviä. Alueet voivat myös olla hyvinkin erilaisia esim. turvallisuuden ja hintojen suhteen vaikka ne olisivatkin maantieteellisesti melko lähellä toisiaan. Toki netistä löytyy tietoa mutta jokainen tietysti näkee ja kokee asiat omien kokemuksiensa vuoksi eli se mikä toimii yhdelle niin ei välttämättä toimi toiselle ollenkaan.

Esim. meidän päätöstä muuttaa kaupunkialueen ulkopuolelle ihmeteltiin kovasti ystäväpiirissä mutta tiesimme että meille se on oikea ratkaisu. Mutta toki kaupunki oli meille entuudestaan tuttu ja se helpotti päätöstä – ilman omaa tuntemusta olisimme todennäköisesti päätyneet asumaan jonnekin aivan muualle ja tämä olisi varmasti vaikuttanut negatiivisesti niin elämänlaatuun ja viihtyvyyteen.

On yllättävän yleistä että muuton jälkeen oma asuinpaikka ei ehkä tunnukaan täysin omalta & kotoisalta ja muuton jälkeiset haasteet & sopeutumisongelmat voivat olla ylitsepääsemättömiä ja aiheuttaa jopa mielenterveysongelmia. Etenkin isoon kaupunkiin muuttaminen voi olla joillekin todella iso pala purtavaksi eikä sopeutuminen välttämättä sujukaan yhtä hienosti kuin mitä oli etukäteen ehkä ajatellut.

Madridista moni palaakin nopeasti maitojunalla takaisin kotiseudulleen koska miljoonakaupungin elämäntapa, ihmispaljous ja ruuhkat eivät sovi kaikille.

Asuntojen etsiminen ja vertailu voi myös olla haastavaa isoissa kaupungeissa joissa tarjontaa on todella paljon. Mistä lähteä etsimään jos ei ole mitään selkeää ideaa että missä sitä haluaisi ehkä asua.

Täällä asuinpaikan valinnassa ehkä tärkein tekijä on oma budjetti. Valitettava fakta on se että monet alueet ovat monien ulottumattomissa koska hinnat ovat liian korkeita. Asuntojen hinnat ovat olleet noususuunnassa jo vuosikausia eikä tähän trendiin ainakaan toistaiseksi näy muutosta. Hyvää ja halpaa ei ole olemassakaan ja edes vähänkään järkevänhintaiset menevät samantien. Tämän totesimme kun kolme vuotta sitten olimme etsimässä täältä Madridista asuntoa – aamulla julkaistu asunto oli jo pari tuntia myöhemmin varattu eli olisi pitänyt ostaa ns. sika säkissä.

Budjetin jälkeen seuraavaksi kannattaa miettiä sitten sijaintia eli missä sijaitsee työpaikka/opiskelupaikka. Kulkuyhteydet ovat ehdottomasti asia mitä pitää tarkkaan miettiä isossa kaupungissa siirtymiset ovat hitaita ja ruuhkat ovat melkeinpä jokapäiväisiä. Tästä syystä moni käyttää työ/opiskelupaikkaa lähtökohtana ja vetää sitten tietyn ”aikarajan” eli miten paljon on valmis käyttämään aikaa siirtymisiin eli miten kaukana koti voi sijaita työ/opiskelupaikasta. Tämä helpottaa jo hieman suunnistamista.

Moni ystävä piti meitä hulluina kun halusimme muuttaa Kanarialta Madridiin ja lähes kaikki pelottelivat liikenteellä ja jatkuvilla ruuhkilla. Mutta oikean asuinpaikan valinnalla olemme välttäneet nuo jatkuvat ruuhkat eli meitä ei Madridin liikenneruuhkat haittaa ollenkaan. Asuinpaikalla on iso merkitys elämänlaatuun.

Kolmas tekijä on sitten ehkä elämäntyyli eli mitä kodilta ja asuinympäristöltä haluaa.

Madrid on myös varsin monimuotoinen kaupunki jossa melkeinpä jokaisella alueella on täysin oma luonteensa ja omat erityispiirteensä – asioita, jotka vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun. Mutta hyvä puoli on se että varmasti löytyy asuinpaikka jokaiseen makuun – halusi sitten asua keskustan vilinässä tai enemmän maaseudulla, luonnon ympäröimänä.

Keskusta-elämää kaipaaville M30-ympyrätie on sellainen hyvä lähtökohta eli jos asunto jää tuon ympyrän sisäpuolelle niin voi sanoa asuvansa Madridin keskustassa. Tämä aluee koostuu useista ns. arvo-alueista, joissa asuntojen neliöhinnat ovat yli 7000 €, paikoitellen jopa yli 10 000 €. Mutta toki tuon M30- alueen sisältä löytyy muutamia edullisempiakin asuinalueita, joissa asuntojen hinnat ovat keskimäärin 5000€/m2.

Kalleimpia alueita keskustassa ovat Salamanca, Retiro ja Chamberí. Näillä alueilla saa melko varmasti varautua maksamaan yli 8000 € / m2 kohden.

Me emme näitä alueita edes harkinneet koska meillä ei ole mitään tarvetta asua keskustassa. Meille oli tärkeämpää se että asuinalue on rauhallinen, ympärillä on luontoa & puhdasta ilmaa ja että vältymme Madridin ruuhkilta. Eikä tuolta alueelta kyllä olisi löytynytkään sellaista asuntoa mitä olimme etsimässä – ainakaan meidän budjetilla. Itse asiasssa olisi pitänyt olla valmis maksamaan vähintään vielä toiset 530 000 € että olisi saanut M30-tien sisäpuolelta sitä mitä olimme hakemassa.

Ja onneksi kaikki eivät edes halua asua keskustassa koska sille ei ole välttämättä tarvetta. Etätyöt ovat mahdollistaneet sen että monet tekevät töitä kotona ja näin ollen ei ole tarvetta asua aivan ydinkeskustassa. Toisaalta moni haluaa myös enemmän tilaa eli vastinetta rahalle ja suuntaa tästä syystä keskustan ulkopuolelle.

Madridissa on toimiva metroverkosto ja monet haluavatkin asua sellaisen metrolinjan varrella joka yhdistää kodin ja työ/opiskelupaikan. Tai ainakin niin että kovin montaa vaihtoa ei tarvitsisi tehdä matkan aikana. Näin voi suunnata ydinkeskustan ulkopuolelle vähän edullisemmille asuinalueille mutta kuitenkin niin että julkinen liikenne on toimivaa.

Metro mahdollistaa liikkumiseen keskustaan hyvinkin monelta suunnalta eli ensimmäisenä pitää miettiä missäpäin kaupunkia haluaa asua, esim. Madridin pohjois- ja etelänpuoleiset alueet ovat hyvinkin erilaisia. Yleisesti pohjoispuolta pidetään parempana asuinalueena kuin Madridin etelänpuoleisia alueita mutta kaikki tietysti riippuu siitä mitä haluaa ja arvostaa.

Sijainnin ja hinnan lisäksi pitääkin miettiä että minkälaista asuinympäristöä haluaa ja minkälainen asuntotyyppi kiinnostaa. Tietyillä alueilla asuntokanta koostuu lähes täysin kerrostaloasunnoista eli jos haluaa esim. oman pihan niin silloin pitää olla valmis muuttamaan kauemmaksi – jos budjetti ei jousta miljonaaluokan asuntoihin. Uudet kerrostaloalueet taas ovat varmimmin sellaisia joissa asukaskunta on keskimäärin nuorempaa – nuoria pariskuntia ja nuoria perheitä. Kaupungin laitamille onkin noussut viimeisten 10 vuoden aikana uusia, valtavia kerrostaloalueita ja useimmilla alueilla uusia taloja rakennetaan jatkuvasti lisää.

Myös turvallisuus on asia johon pitää aina suurkaupungeissa kiinnittää huomiota siitäkin huolimatta että Madridin turvallisuustilanne on parantunut viime aikoina. On tiettyjä alueita, joita on perinteisesti pidetty keskimääräistä turvattomampina mutta mitään täysin turvattomia alueita ei täältä edes löydy. Tosin on tiettyjä alueita joissa en kyllä liikkuisi yksi pimeän aikaan…

Palveluiden suhteen asuinalueita ei tarvitse laittaa mitenkään eriarvoiseen asemaan koska melkeinpä mistä tahansa pikkukylästäkin täällä löytyy kaikki peruspalvelut eli vaikka asuisi ns. maaseudulla niin arki on toimivaa. Eli jos haluaa asua rauhallisessa paikassa ja luonnon ympäröimänä niin sekin onnistuu Madridissa ilman että pitää tinkiä esim. peruspalveluista. Toki silloin tarvitaan ehdottamasti omaa autoa koska julkinen liikenne ei näillä alueilla ole välttämättä kovinkaan toimivaa. Mutta toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä että nämä alueet ovat yleensä monin tavoin turvallisempia ja rauhallisempia.

Tästä hyvänä esimerkkinä on meidän ”pikkukylä”, joka sijaitsee ns. maaseudulla luonnon ja peltojen keskellä, n. 30 min ajomatkan päässä Madridin keskustasta. Asukkaita on n. 7000 mutta periaatteessa kylästä löytyy kaikki palvelut joita arjessa tarvitsee: ruokakauppoja on 5 kpl, apteekkeja kaksi, pankkeja useita, posti, terveyskeskus, yksityinen lääkäriasema, huoltoasema, pikkukauppoja (luontaistuotekauppa, lihakauppa, hedelmä- ja vihanneskauppa, leipomo, valokuvaamo, ravintoloita ainakin 6 kpl, pari kahvilaa, kuntosali, kunnallinen liikuntakeskus jossa myös maauimala, kirjasto, ala- ja yläkoulu, valtion tukema yksityiskoulu jossa myös lukio, autokoulu, eläinlääkäriasema, fysioterapiakeskus, hostelli, partureita, vanhainkoti jne. Ja 20 min päässä on lukuisia isoja ostoskeskuksia, lentokenttä ja käytännössä melkeinpä kaikki palvelut mitä nyt sattuisi tarvitsemaan. Mutta täällä asuminen kuitenkin edellyttää omaa autoa.

Voi siis sanoa että Madridista ja sen ympäristökunnista löytyy varmasti jokaiselle se ”oikea” asuinpaikka. Riippuu siitä mitä haluaa ja paljonko on valmis käyttämään rahaa.

Jokainen asunnonhakijahan on erilainen ja etsii omanlaistaan asuntoa – yksi haluaa asua keskellä kaupunkia asunnon koosta, kunnosta tai hinnasta riippumatta, toinen taas haluaa löytää juuri täydellisen asunnon ja on ehkä valmis joustamaan alueen suhteen kun taas kolmas ehkä haluaa löytää itselle parhaiten sopivan asuinalueen ja on valmis ehkä tinkimään muista seikoista.

Eli sen oikean asuinpaikan löytäminen on prosessi johon vaikuttavat monet tekijät ja joskus pitää olla myös hyvää tuuria mukana.

Valtaosa ulkomaalaisista ei ole välttämättä kuullutkaan alueesta nimeltä Soria sillä tämä alue on niitä seutuja, jonne matkailijat harvoin eksyvät Espanjassa. Eivät edes espanjalaiset matkailijat.

Paikka, joka on kaukana kaikesta, keskellä ei mitään.

Soria sijaitsee keskisessä Espanjassa, Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen itäosassa. Maakunnan pinta-ala on reilut 10 000 km2 mutta asukkaita on alle 90 000 eli väestöntiheys on koko Espanjan alhaisin, vain 8.6 asukasta/km2.

Maakunnan alueella on yhteensä 183 kuntaa (kaupunkia/kylää), joista n. puolet on alle 100 asukkaan kyliä. Maakunnan pääkaupungissa Soriassa, asuu n. 40 % koko maakunnan väestössä, muualla väkeä on siis todella harvakseltaan.

Soria on lähes täydellinen vastakohta suurkaupunki Madridille, jonka väestöntiheys on yli yli 800 asukasta / km2. Eli jos suurkaupungin kiire, ruuhkat ja ihmispaljous ahdistaa niin silloin Soria on loistava paikka asua. Tai vierailla. Tämä on Espanjaa alkuperäisimmillään – puro y duro.

Sorian historia on varsin mielenkiintoinen sillä alueen hallinnasta on historian aikana taisteltu useaan otteeseen ja jälkensä ovat jättäneet niin roomalaiset kuin arabit. Alue tunnetaankin erityisesti vanhoista linnoista, vartiotorneista, kirkoista ja luostareista. Iso osa niistä on jo raunioina mutta osassa on säilynyt paremmin ja jotkut kunnostettu jopa matkailukäyttöön.

Meille Soria on kuitenkin tärkeä vähän eri syistä. Siellä on meidän ”pueblo” eli kylä.

Espanjassahan monet vanhemmat sukupolvet ovat kotoisin jostain pienestä kylästä, pueblosta. Joko he tai ainakin heidän vanhempansa, isovanhempansa ja isoisovanhempana. Kaupungistumisesta huolimatta monilla on edelleen tiiviit suhteet noihin vanhoihin kotiseutuihin ja jopa nuoremmat ihmiset suuntaavat lomillaan takaisin puebloon. Se on ikäänkuin turvapaikka- paikka, jossa on todennäköisesti vietetty lapsuuden kesät & lomat ja jonne edelleen palataan aina kun on mahdollisuus.

Ja meillä puolison isänpuoleinen suku lähtöisin Soriasta. Juuret johtavat pienen pieneen kylään joka on ihan kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Lähimpään kauppaan ajaa n. 40 minuuttia, maakunnan pääkaupunkiin tunnin verran, Madridiin matkaa on reilut pari tuntia.

Kyseessä on hyvin tyypillinen Sorian maaseudun kylä. Samanlaisia on alueella kymmeniä, jos ei jopa satoja. Ja kaikilla samanlainen historia eli asukkaat ovat vuosikymmenien aikana vähitellen muuttaneet isompiin kyliin tai kaupunkeihin. Jäljelle jääneet ovat jo hyvin iäkkäitä. Näillä seuduilla voi todellakin tuntea ajan pysähtyneen.

Kylä on yksi koko Espanjan ”vanhimpia”, jos asukkaiden keski-ikä huomioidaan. Viimeisimpien tilastojen mukaan asukkaita kylässä on nykyään enää 8 ja heidän keski-ikänsä lähempänä 80 vuotta. Viimeinen ”lapsi” tähän kylään syntyi n.50 vuotta sitten.

Parhaimpina päivinä 1920-luvulla asukkaita on ollut lähes 400 mutta siitä vähitellen määrä on sitten pienentynyt. Ja veikkaisin, että muutaman vuoden päästä vakituisia asukkaita ei ole enää ollenkaan.

Kesällä meno on kuitenkin aavistuksen vilkkaampaa sillä monet talot ovat pysyneet sukujen hallussa ja kesällä nuoremmat sukupolvet suuntaavat lomanviettoon ”puebloon” eli kylään, maaseudun rauhaan. Etenkin jokaisen kylän suojelupyhimyksen päivät ovat sellaisia, jotka saavat eloa näihin pienimpiinkin kyliin. Tässä meidän kylässä niitä vietetään elokuun puolessa välissä.

Tavallaan kylät ovat yksinkertaisuudessaan todella viehättäviä – melkeinpä kaikki talot on rakennettu samasta materiaalista, lähiseudun kivistä. Ei ole kerrostaloja, ei teollisuuhalleja eikä katuvarsien mainoskylttejä. Ei meteliä eikä liikennettä. Vain tuulen humina ja satunnaiset eläinten äänet rikkovat hiljaisuuden.

Perinteiseen tapaan meilläkin kylässä oma talo. Ja ihan komea talo onkin. Perinteinen ulkoapäin mutta sisältä kuitenkin ihan moderni. Alakerrassa pari makuuhuonetta, keittiö, olohuone sekä kylpyhuone ja yläkerrässä iso avonainen tila jossa voi myös yöpyä. Tilaa siis isommallekin seurueelle, myös pihapiiriä riittää.

Talon rakensi aikoinaan puolison isä perintömailleen ja nykyään se on siis puolison ja hänen veljiensä omistama.

Emme ole kauhean ahkearasti ehtineet tuolla kuitenkaan lomailla koska on niin monta muutakin paikkaa missä pitäisi lomilla käydä. Mutta nyt yritämme parantaa tavat ja käydä siellä edes silloin tällöin.

Onhan se hyvä välillä ottaa etäisyyttä kaikkeen, ladata akkuja ja elää vähän yksinkertaisemmin. Digipaastokin on tavallaan pakollinen koska kylässä ei toimi edes 4G kunnolla. Puhumaan ehkä pystyy, viestejäkin voi satunnaisesti lähettää mutta netissä ei kyllä pysty pyörimään.

Itse toki tykkään kovasti näistä pienistä kylistä ja maaseutuelämästä ja voisin hyvinkin viihtyä kylässä pidempiäkin aikoja. Etenkin jos pihassa olisi vaikka hevosia ja muita eläimiä, jotka pitäisivät arjessa kiinni. Kesällä ehkä uima-allas olisi kyllä pakollinen lisä ja talvella sauna.

Mutta voisiko tällaisessa paikassa sitten asua pidemmän päälle? Sitä on vaikea sanoa. Jos pitäisi valita että asuako täällä vai jossain kerrostaloasunnossa Madridin lähiössä niin ehkäpä valitsisin kuitenkin tämän vaihtoehton.

Suomessa on totuttu maksuttomaan julkiseen koulutukseen eivätkä kaikki ole edes välttämättä tietoisia siitä että Suomessakin on yli 80 yksityiskoulua ja näissä perusopetusta antavissa yksityskouluissa on oppilaita yli 20 000. Toki yksityskoulua käyvien määrä on prosentuaalisesti äärimmäisen pieni – ainakin jos sitä vertaa moniin muihin Euroopan maihin. Esim. Belgiassa yli puolet oppilaista käy yksityiskoulua, Espanjassakin yli 30 %. Myös monissa muissa maissa, esim. Unkari, Ranska, Tanska, Portugali, päästään yli 15 prosenttiin.

Mutta erona Suomeen on se että suosiostaan huolimatta yksityiskoulut eivät yleensä ole maksuttomia.

Täällä Espanjassa yksityiskouluilla on pitkät perinteet ja ne ovat äärimmäisen suosittuja, yli 30 % oppivelvollisuusikäisistä käy jonkinlaista yksityiskoulua.

Espanjassahan on olemassa kolmenlaisia kouluja – julkisia kouluja, valtion tukemia yksityiskouluja (colegio concertado) sekä yksityiskouluja (colegio privado). Eikä tämä koske pelkkää perusopetusta ja lukiota eli täältä löytyy tietysti myös yksityisiä yliopistoja. Käytännössä täällä on siis mahdollisuus vetää koko koulu-ura läpi yksityisen järjestelmän kautta astumatta julkisen koulun puolelle. Eikä tämä ei ole edes mitenkään harvinaista vaan täysin normaalia siitäkin huolimatta että koulu”urasta” pitää maksaa pitkä penni.

Mitä yksityiskoulut sitten tarkalleen maksavat?

Yksityiskouluissa opiskelu on täällä Espanjassa aina maksullista mutta toki maksut vaihtelevat paljon riippuen siitä onko koulu täysin yksityinen vai valtion tukema yksityiskoulu. Myös koulun sijaitsee vaikuttaa hintaan, koulun ”suosio” sekä se että minkälaista opetusta koulu tarjoaa.

Valtion tukemissa yksityiskouluissa kk-maksut ovat yleensä n. 50-250 €, koska ne saavat päärahoituksen toimintaansa Espanjan valtiolta eivätkä voi virallisesti periä kuukausimaksuja. Siitä huolimatta monissa kouluissa on käytössä ”vapaaehtoinen” kuukausimaksu, joka on kuitenkin käytännössä pakollinen. Edullisimpia ovat usein uskonnollisten järjestöjen ylläpitämät koulut mutta toisaalta kalleimmat voivat olla lähes samaa hintaluokkaa täysin yksityisten koulujen kanssa eli kuukausimaksut saattavat olla jopa 500 €.

Nämä valtion tukemat yksityiskoulut ovat tavallaan osa kunnallisten koulujen järjestelmää vaikka ovatkin yksityisiä, esim. erilaisten yhdistysten, yritysten tai uskonnollisten järjestöjen omistamia. Niihin haetaan myös saman hakujärjestelmän kautta jossa erilaiset tekijät vaikuttavat kokonaispisteisiin joiden mukaan paikat jaetaan.

Nämä valtion tukemat concertado-yksityiskoulut ovat peruja babyboom-ajalta, jolloin Espanjaan syntyi lyhyessä ajassa ennätysmäärät lapsia ja heidän saavuttaessaan kouluiän tarvittiin nopeasti paljon uusia kouluja. Ja koska valtio ei pystynyt niitä järjestämään niin kehitettiin systeemi jossa valtio alkoi maksamaan opetuksesta yksityisille tahoille. Tuo järjestelmä on sitten jäänyt elämään vaikka syntyvyys on laskenut noista vuosista.

Valtion tukemat concertado-yksityiskoulut ovat kuitenkin edelleenkin hyvin suosittuja koska monet kokevat ne julkisia kouluja paremmiksi vaihtoehdoiksi. Näiden koulujen aikataulut ovat yleensä myös parempia työssäkäyville vanhemmille koska koulupäivät ovat monissa kouluissa pidempiä kuin julkisissa kouluissa. Täällähän alakouluikäiset eivät voi lähteä koulusta kotiin ilman että joku aikuinen on heitä hakemassa.

Myös kk-maksujensa puolesta nämä valtion tukemat yksityiskoulut ovat suurimman osan saavutettavissa eli ne eivät ole vielä niin kalliita kuin varsinaiset yksityiskoulut. Kuukausimaksut ovat siis sellaisia joihin monilla on vielä mahdollisuus ja moni on valmis tuon satsauksen tekemään.

Yksityiskouluissa, jotka ovat täysin yksityisiä eivätkä kuulu concertado-järjestelmän piiriin eivätkä näin ollen saa minkäänlaisia tukia valtiolta, opetus maksetaan täysin vanhempien lompakosta ja tämä näkyy sitten kuukausimaksuissa. Näissä kouluissa kuukausimaksut ovat espanjalaisittain korkeita, yleensä jotain 500-1500 euron välillä. Hinnat toki vaihtelevat alueittain, kouluittain ja iän mukaan. Kalleimmissa kouluissa kuukausimaksut nousevat jopa 2500 euroon.

Edullisinta koulunkäynti on esikouluiässä (3-6v.), kalleinta taas lukiossa. Madridin ja Barcelonan koulut ovat keskimäärin kalliimpia kuin yksityiskoulut muualla Espanjassa. Jopa kaupunkien sisällä on isoja eroja.

Mitään yhtä ainoaa esimerkkiä maksuista on siis mahdotonta antaa.

Omat kokemukset yksityiskouluista ja niiden maksuista

Meillä on kokemusta kolmesta eri yksityiskoulusta, kaikki täysin yksityisiä. Tytär kävi 3-vuotisen Montessori-esikoulun Las Palmasissa ja se maksoi n. 400 euroa kuukaudessa, ruokailusta maksettiin erikseen jos siihen halusi osallistua. Koulussa ei ollut koulupukua emmekä myöskään maksaneet erikseen materiaaleista.

Koulu oli hyvä, pieni ja hyvin perhekeskeinen. Parempaa esikoulua en voisi lapselle toivoa. Olimme kaikin puolin tyytyväisiä niin kouluun kuin ”opetukseen”. Täällähän esikoululaiset opettelevat jo lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan – asioita, joita lasten pitäisi ainakin alustavasti hallita kun virallinen koulu alkaa 6-vuotiaana.

Primariaan eli ala-asteelle tytär siirtyi sitten isoon, kansainväliseen kaksikieliseen yksityiskouluun. Siellä kk-maksu oli n. 450-480 euroa ja lisäksi maksoimme erikseen ruokailuista (pakollinen), kirjoista, koulumateriaaleista, vakuutuksesta, kouluvaatteista sekä erilaisista retkistä.

Kun muutimme tänne Madridiin niin tytär aloitti täällä kansainvälisessä yksityiskoulussa ja maksamme siitä nyt n. 850 euroa kuukaudessa (yläaste). Lukiossa kk-maksu nousee n. 1000 euroon tai jos haluaa käydä kansainvälisen IB-lukion niin silloin kuukausimaksu on n. 1300 euroa.

Lisäksi maksamme ruokailusta 240 € / kk. Jos käyttäisi koulukuljetusta niin sen hinta olisi 145 € kuukaudessa. Myös kaikki kirjat pitää maksaa erikseen ja niihin menee useita satoja euroja joka vuosi. Kouluvaatteita ei sen sijaan käytetä tässä koulussa. Oppilailla pitää olla oma ipad, joka pitää itse hankkia. Vuosittainen kouluvakuutus maksaa 100 € ja se on myös pakollinen.

Kouluvuoden aikana tehtävät isommat ”retket” maksetaan myös erikseen. Aina tammikuussa koululaiset suuntaavat viikoksi Andorraan laskettelemaan, hinta n. 1000 €. Vuosittain he tekevät myös yhden leirikoulun, joka maksaa n. 200-250 €. Retket maksetaan ihan suoraan myös vanhempien omasta lompakosta eli niihin ei kerätä rahaa myyjäisillä tmv. Kouluvuoden aikana tehtävistä päiväretkistä ei sen sijaan tarvitse maksaa erikseen.

Maksamme tällä hetkellä siis vähintään sellaiset 11 000 euroa vuodessa erilaisia kouluun liittyviä maksuja. Eikä kyseessä ole mikään megarikkaiden elitistinen yksityiskoulu vaan aivan tavallinen yksityiskoulu, joita täällä Madridissa on melkeinpä joka nurkalla. Ja monia paljon kalliimpiakin on tarjolla. Itse asiassa tyttären koulu on kyseisen alueen edullisimpia.

Kannattaako moinen satsaus?

No, monien mielestä kyllä sillä Espanjassa n. 30 % koululaisista / opiskelijoista käy yksityiskoulua (peruskoulu). Espanjassa on yli 9000 yksityiskoulua ja niitä löytyy nykyään melkeinpä joka kolkasta. On myös alueita, joissa lähes puolet kaikista oppilaista käy yksityiskoulua (Pais Vasco, Madrid).

Monet Espanjalaiset ovat siis sitä mieltä että lasten koulun käynnistä kannattaa maksaa.

Myös me olemme sitä mieltä että kannattaa. Siitäkin huolimatta että tuolle rahalle olisi varmasti muutakin käyttöä. Siinä vaiheessa kun tytär pääsee lukiosta olemme käyttäneet rahaa pitkälti yli 100 000 euroa. Todennäköisesti yli 120 000 -tarkkaa summaa en halua edes laskea. Tuollainen summa olisi toki ihan kiva pahanpäivänvara tai sillä saisi jonkun sijoitusasunnon vaikkapa Suomesta. Mutta kaikkea ei voi aina mitata rahassa.

Emme ole oikeastaan koskaan edes harkinneet julkisen puolen koulua vaikka sellainen olisi tuossa kivenheiton päässä kotoa. Ja tästä omasta kylästä löytyisi myös sellainen edullisempi, valtion tukema yksityiskoulu jossa kk-maksut ovat 250 €. Eli vaihtoehtoja kyllä olisi. Toki siinä vaiheessa kun teimme muuttoa tänne Madridiin niin emme vielä tienneet että missä tulisimme asumaan joten emme olisi edes voineet hakea paikkaa noihin kouluihin koska meillä ei ollut täällä asuntoa. Eli siinä vaiheessa ainoa mahdollinen vaihtoehto oli yksityiskoulu.

Ja koska tytär kotiutui hyvin uuteen kouluun, sai siellä heti paljon hyviä ystäviä ja olimme kouluun kaikin puolin tyytyväisiä, niin emme sitten myöhemmin enää edes miettineet koulun vaihtamista.

Olemme puolison kanssa vahvasti sitä mieltä että koulutus on asia johon kannattaa panostaa, myös rahallisesti. Etenkin täällä Espanjassa kilpailu on kovaa lähes tulkoon kaikilla aloilla ja mitä paremmin koulu valmistaa oppilaita työelämään ja sen haasteisiin, niin sitä paremmat mahdollisuudet on pärjätä elämässä.

Yksityiskouluissa opetusmetodit ovat usein nykyaikaisempia ja pyritään siihen että tiedot & taidot ovat mahdollisimman laaja-alaiset. Oppilaita haastetaan monella tapaa eikä vain mennä sieltä mistä aita on matalin. Tyttären koulussa esim. noudatetaan kansainvälistä IB-ohjelmaa missä vaaditaan kriittisempää ajattelua kuin perinteistä opetusmenetelmää noudattavissa kouluissa. Kokeista ja kursseista ei siis pääse läpi vain sillä että ”sylkee” paperille kaiken ulkoa opetellun materiaalin vaan tietoa pitää osata käyttää ja analysoida.

Myös kielten opetus on aivan eri tasolla kuin julkisissa kouluissa – pelkästään englantia opiskellaan viikossa 8 tuntia ja lisäksi toisena vieraana kielenä saksaa, jota on 3 tuntia viikossa ja sitäkin on opiskeltu jo ala-asteen 3.luokalta lähtien.

Ja koska yksityiskoulut joutuvat kilpailemaan oppilaistaan niin kouluille on tärkeää että tulokset ovat hyviä. Kun vanhemmat maksavat suuria summia niin sijoitetuille rahoille odotetaan myös vastinetta. Tästä syystä koulut kiinnittävät paljon huomiota oppilaiden menestykseen ja myös mahdollisiin ongelmiin puututaan hyvissä ajoin.

Yksityiskoulut pystyvät myös itse valitsemaan oppilaansa ja tämä takaa tietynlaisen oppimisilmapiirin sekä yleensäkin sen että koulussa ja luokissa ei ole yleensä suurempia ongelmia koska niihin yleensä puututaan välittömästi. Tosiasiahan on myös se että monet vanhemmat valitsevat yksityiskoulun siitä syystä että se takaa tietynlaisen sosiaalisen piirin lapselle ja täällä Espanjassa monille perheille on yllättävän tärkeää se että luokkakaverit ja lapsen ystävät tulevat samasta sosioekonomisesta ryhmästä.

Toisaalta taas monet perheet valitsevat valtion tukeman uskonnollisen yksityiskoulun arvosyistä. Katolisuus on tärkeä asia edelleen monissa perheissä joten heille on luonnollista valita sellainen koulu jossa näitä arvoja painotetaan.

Saako rahalla sitten onnea ja menestystä?

Fakta lienee se että kalleinkaan yksityiskoulu ei takaa automaattisesti parempaa tulevaisuutta ellei sitten satu olemaan syntynyt kultalusikka suussa. Ja fakta on myös se että julkisista kouluistakin on täysin mahdollista päästä opiskelemaan mitä tahansa ja minne tahansa. Mutta toki se sehkä vaatii keskimääräistä enemmän lahjakkuutta ja päättäväisyyttä itse oppilaalta. Ongelmana on nimittäin usein se että erittäin lahjakkaita oppilaita ei välttämättä pystytä kannustamaan riittävästi koska luokkien pitää edetä heikoimpien tahdilla, toisaalta taas erityistä tukea tarvitsevat jäävät usein myös apua vaille. Yksityiskouluissa tällaisiin ”ongelmiin” pystytään tarjoamaan paremmin apua ja tukea.

Meille kaikista tärkeintä yksityiskoulun valinnassa oli se fakta että koulu pystyy tarjoamaan hyvälaatuista opetusta. Tämä tarkoittaa myös sitä että koulu opettaa oppilaat vaatimaan itseltään vähän enemmän, asettamaan tavoitteita ja työskentelemään omien päämääriensä saavuttamiseksi. Elämä kun ei ole aina kivaa, mukavaa ja helppoa ja monesti asioiden eteen pitää tehdä paljon töitä. Ja tässä vaiheessa elämää se on jo hyvä oppia.

Toki tärkeää oli myös se että koulu takaa rauhallisen oppimisympäristön koska koulun pitää olla paikka missä on hyvä olla. Ja tytär on todellakin tyytyväinen kouluunsa vaikka vaatimustaso on korkea ja töitä on tehtävä. Opettajat ovat oikeasti kiinnostuneita oppilaistaan, koulussa on hyvä ilmapiiri ja tyttärellä on koulussa aivan huikeita ystäviä – huipputyyppejä, joilla on arvot kohdillaan. Nämä ovat ystäviä jotka tulevat todennäköisesti kulkemaan mukana läpi elämän.

Eli me olemme tyytyväisiä vaikka summa onkin huikea ja sillä rahalla voisi olla muutakin käyttöä. Meillä on kuitenkin vain yksi ainoa lapsi ja pystymme tämän hänelle tarjoamaan. Joten miksi emme sitä tekisi.

Vihdoin ja viimein näyttää siltä että kevät tekee tuloaan myös täällä Espanjassa. Euroopan matala- ja korkeapaineet ovat asettumassa ”omille” paikoilleen ja se tarkoittaa sitä sääolosuhteet palautuvat ikäänkuin normaaleiksi. Juuri sopivasti kun kevät on virallisesti alkanut.

Meillä on yleensä jo tässä vaiheessa vuotta selvillä ja varattuina vuoden reissut koska olemme huomanneet että mitä aikaisemmin lentoja ja hotelleja varailee niin sitä paremmin niitä on tarjolla ja hinnatkin ovat edullisemmat. Mutta tänä vuonna suunnitelmien teko takkuilee. Ei ole oikein selvää että milloin mennään ja minne mennään mutta ehkäpä nuo suunnitelmat tästä vähitellen selkiytyy.

Ensimmäinen loma-ajankohta olisi jo muutaman viikon päästä sillä edessä on pääsiäinen ja sehän tarkoittaa koulusta 10 päivän lomaa. Loistava tilaisuus siis lähteä jonnekin mutta… Puolisolla ei ole tietenkään lomaa eli perheenä emme voi lähteä minnekään kauemmas. Korkeintaan voimme tehdä viikonloppureissun jonnekin lähelle.

Toki olen tyttären kanssa reissanut paljon kahdestaankin ja voisimme tuolloin esim. lentää Kanarialle jotta tytär pääsisi katsomaan ystäviään (viime kerrasta on jo kohta vuosi). Mutta lentojen hinnat pääsiäisen aikaan ovat aivan järkyttäviä – ei oikein huvittaisi maksaa 500 € / hlö jostain Kanarian lennoista.

Myös Suomeen olisi kivaa mennä, etenkin kun siellä on ollut varsin kaunis kevät. Mutta kun lentohinnat ovat yli 700 €/hlö niin sekään ei oikein houkuttele.

Jäljelle jää siis reissaaminen täällä Espanjassa koska omalla autolla on helppoa ja edullista ajella minne tahansa ja ilman suurempia etukäteissunnitelmia.

Ja jos emme keksi mitään mielenkiintoista tai säät eivät suosi (viime vuonna satoi koko pääsiäisloman) niin sitten ehkä pysyttelemme kotosalla ja keksimme täällä jotain puuhaa. Eihän aina ole pakko lähteä jonnekin reissuun kun on lomaa.

Tämä jahkaaminen ja päättämättömyys johtuu ennen kaikkea siitä että tänä vuonna puolison lomat eivät osu kovin hyviin ajankohtiin ja se vaikeuttaa suunnitelmien tekoa.

Puolison ensimmäinen kesälomapätkä (10 päivää) alkaa tänä vuonna jo 14.kesäkuuta mutta tyttären koulu loppuu virallisesti vasta 20.päivä. Mutta. On kuitenkin mahdollista että tytär voisi jäädä lomalle jo 13.kesäkuuta mutta vain siinä tapauksessa että mitään kokeita ei jää uusittavaksi. Eli se viimeinen kouluviikko on varattu pelkästään uusintakokeille. Mutta se että jääkö kokeita uusittavaksi, selviää tietenkin vasta aivan viime hetkellä eli 13.6 annetaan vuoden viimeiset arvostelut.

Toki olemme melko varmoja että tytär selvittää kaikki ja loma alkaa tuolloin 13.6. mutta täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole. Aina voi käydä huono tuuri. Tyttären kaverille kävi juuri näin sillä hän oli ollut sairaana silloin kun yhden kriteerin koe pidettiin ja niinpä seurauksena oli se että hänen piti uusia koe.

Tyttären koulussa noudatetaan IB middle years- ohjelmaa, jossa kaikkia aineita arvioidaan eri kriteereiden (4kpl) mukaan ja jos yksikin näistä kriteereistä ei täytä vaatimuksia niin silloin koe pitää uusia. Vaikka muuten olisikin saanut hyväksyttävän tai jopa hyvän arvosanan. Esim. vaikka saisi eri kriteereistä keskiarvosanaksi 7 mutta yhden osa-alueen arvostelu on jäänyt alle hyväksytyn niin silloin sen osa-alueen koe pitää uusia. Vaikka arvosana aineesta olisi ollut ok.

Ärsyttävää mutta asia mille ei voi mitään. Eli pitää vain odotella viime hetkeen ja tehdä sitten ex-tempore päätös lomasuunnitelmista.

Selvää on kuitenkin se että Suomeen ei kannata tuossa vaiheessa enää lähteä vaikka mieli tekisi. Liput ovat todennäköisesti jo paljon arvokkaampia, mitään mökkiä on melkeinpä mahdotonta vuokrata noin lähellä ajankohtaa (koska juhannus) ja myös autonvuokraus on aina kalliimpaa kun viime hetkellä lähtee vuokrailemaan. Myös ajan puolesta reissu jäisi turhan lyhyeksi koska 5.heinäkuuta meidän on oltava Madridissa. Parasta siis jättää Suomi-reissu parempaan ajankohtaan.

Kesän aloitusreissu tulee siis olemaan myös jonkinlainen ex-tempore reissu. Jos löydämme järkevän hintaiset lennot Kanarialle niin ehkä suuntaamme sinne. Jos ei löydy niin sitten sitten lähdemme reissuun omalla autolla – todennäköisesti jonnekin päin Espanjaa tai ehkä Portugalin puolelle.

Tämä on kyllä yksi Madridin parhaista jutuista – sijainti keskellä maata tarjoaa monia mahdollisuuksia ja pystyyhän täältä ajelemaan vaikka kauemmaksin, jos vain haluaa.

Toki tänä kesänä pitää Suomeen päästä, se on must. Puoliso ei tänä vuonna pääse mukaan reissuun mutta tyttären kanssa suuntamme sinne sitten heinäkuussa. Lentoja pitäisi ehkä alkaa katselemaan ja varailemaan ennenkuin hinnat nousevat.

Mutta reissuun lähdetään vasta heinäkuun 5.päivän jälkeen koska meillä on liput Rio Babel-festareilla täällä Madridissa. Sinne on päästävä sillä puolison veljellä on bändinsä kanssa siellä keikka. Ihan mahtavaa!

Suomen reissulle meillä ei ole mitään ihmeellisempiä suunnitelmia. Ehkä joku mökki pitää vuokrata jossain vaiheessa, edes muutamaksi päiväksi, koska mökkielämä on parasta Suomessa. Mutta heinäkuu on onneksi täynnä kaikenlaisia tapahtumia joten eiköhän sitä tekemistä löydy ilman suurempia suunnitelmiakin. Ja tärkeintä on kuitenkin ajan viettäminen perheen, ystävien ja läheisten kanssa.

Kesään kuuluu aina myös ”pakollinen” reissu Pohjois-Espanjan Galiciaan niin sinne todennäköisesti suuntaamme joskus elokuussa. Mutta sitäkään ei tarvitse etukäteen suunnitella koska menemme omalla autolla ja majoitumme puolison perheen kesäasunnolla. Eli matkaan voi lähteä silloin kun sääennuste näyttää hyvää keliä.

Galiciahan on vähän kuin Suomi – hyvällä tuurilla on kaunista ja lämmintä, huonolla tuurilla kylmää ja sateista. Eikä sinne tietenkään kannata suunnata jos ennusteet lupaavat pelkkää sadetta.

Kesän (ja koko vuoden) pääreissu meillä ajoittuu aina kesän loppuun eli elo-syyskuun vaihteeseen jolloin puolisolla on kesän toinen lomapätkä. Meistä on mukavaa tehdä vuoden pääreissu aina tässä vaiheessa, juuri ennen kuin koulut alkavat ja on aika palata takaisin arkeen. Viime kesänä olimme New Yorkissa, sitä edellisenä Kreikassa. Tänä kesänä suuntaamme todennäköisesti Italiaan. Ensin muutama päivä Roomassa ja sitten loppulomaksi Sardiniaan.

Roomassa olemme käyneet aikaisemminkin tyttären kanssa mutta hän oli viime reissun aikaan 6-vuotias eli muistikuvat ovat jo vähän haalentuneet ja siksi hän haluaisi palata kaupunkiin nyt uudelleen. Siitä koko idea tähän reissuun itse asiassa lähti.

Ja sehän sopii myös meille – Italia on upea ja monipuolinen lomamaa ja sinne pääsee täältä Espanjasta nopeasti. Ja kaiken lisäksi myös varsin edullisesti: Madrid-Rooma, Rooma-Sardinia, Sardinia-Madrid lennot yhteensä vain 270€ /hlö.

Alunperin suunnitelmissa oli tehdä pieni kiertomatka Italiassa autoillen mutta loppujen lopuksi Sardinia houkutteli enemmän. Auto on toki tarkoitus vuokrata sielläkin.

Sardinian rantoja on kehuttu kovasti, myös saaren alkuperäisyyttä. Ja tykkään myös siitä ettei siellä ole mitään isoja lomakohteita vaan enemmän paikallisuutta, pieniä kyliä & kaupunkeja. Ja kun ensin käymme Roomassa viettämässä enemmän kulttuurilomaa niin sen jälkeen on kiva lomailla paikassa missä ei välttämättä ole mitään erikoista näkemistä.

Keväästä ja kesästä on siis tulossa kaikin puolin varsin tapahtumarikas koska noiden pidempien reissujen lisäksi kalenterissa on jo kaikenlaista muutakin ohjelmaa sekä lyhyempiä reissuja lähialueille.

Parin viikon pääästä lähdemme käymään Sorian maaseudulla, jossa puolison perheellä on talo. Talo, jonka puolison isä on itse rakentanut ja se oli hänelle todella tärkeä mutta sille ei ole ollut oikein mitään käyttöä. Me olemme käyneet siellä viimeksi huhtikuussa 2017, puolison veljet muutaman kerran näiden vuosien aikana.

Ny pitäisi sitten päättää että mitä talolle tehdään ennen kuin se alkaa vaatimaan isompia remontteja sillä faktahan on se että tyhjillään seisova talo alkaa nopeasti rapistumaan.

Tavallaan paikka on aivan ihana sillä se sijaitsee kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Soria on harvaan asuttua seutua, asukkaita vain 9 / km2, ja tuossa kylässä heitä on vielä vähemmän – viime vuonna vain 8 asukasta. Lähimpään isompaan kylään (jossa esim. ruokakauppa) on 40 minuutin ajomatka.

Tuolla saa siis olla aivan omassa rauhassa. Edes matkapuhelimet eivät toimi siellä.

Talo itsessään on kyllä ihan viihtyisä ja asuttavassa kunnossa. Pihaa on vaikka muille jakaa ja lisäksi kiinteistöön kuuluvia peltoja on lähistöllä missä voisi jopa viljellä jotain. Mutta eihän tuollaiselle talolle kauheasti ole käyttöä – ei vaikka sinne ajaisi täältä parissa tunnissa.

Taisin joskus aikaisemmin mainita että olisi kivaa tänä vuonna tehdä joku ex-tempore reissu ja vaikuttaa siltä että niitä on sitten tänä vuonna luvassa 🙂

Espanjassa on käytössä vivienda protegida-järjestelmä, jonka puitteissa rakennetaan hintasäädeltyjä asuntoja niille joilla ei ole varaa ostaa asuntoa vapailta markkinoilta.

Erityisen paljon näitä hintasäädeltyjä asuntoja rakennettiin 1950-luvulta lähtien ja pelkästään vuosien 1960-1979 välillä niitä valmistui 3.4 miljoonaa. Rakentaminen vähentyi 90-luvun jälkeen merkittävästi ja ollut todella vähäistä 2000-luvun alusta lähtien vaikka asuntojen tarve on kasvanut koko ajan.

Asunto-ongelmahan on yksi isoimmista ongelmista tällä hetkellä Espanjassa, etenkin isommissa kaupungeissa sekä rannikoiden matkailualueilla, joissa hinnat ovat nousseet niin omistus- kuin vuokra-asunnoissa paikoitellen niin korkeiksi että jopa työssäkäyvillä ihmisillä on vaikeuksia löytää ns. järkevän hintaista asuntoa. Espanjan väkiluku jatkaa tasaista nousuaan mutta asuntoja ei ole kuitenkaan rakennettu viime riittävästi ja hinnat vapailla markkinoilla ovat nousseet valtavasti viime vuosien aikana.

Ei siis pidä ihmetellä sitä että miksi espanjalais”nuoret” asuvat todella pitkään vanhempiensa luona, keskimäärin n. 30-vuotiaiksi. Omaan asuntoon ei aikaisemmin monella ole mahdollisuutta.

Toki viime vuosina on tätäkin tilannetta yritetty parantaa esim. Bono alquiler joven -tuella, joka on alle 35-vuotiaille tarkoitettu 250 € kuukausituki vuokraan. Mutta tämä on tarkoitettu vain työssäkäyville nuorille (palkka max. 3.5 x IPREM) ja lisäksi siihen on lukuisia muitakin vaatimuksia ja sitä maksetaan enintään 2 vuoden ajan.

Tuo IPREM -tuloraja on täällä yleisesti käytössä oleva tulonlaskentamuoto jonka avulla lasketaan oikeuksia juuri erilaisiin avustuksiin. IPREM-kuukausitulo on keskimäärin 600€ ja monissa tuissa rajana on 3 / 3.5xIPREM.

Toisaalta kotona asuminen antaa mahdollisuuden säästää omaa asuntoa varten. Oman asunnon ostaminen on nuorille vapailta markkinoilta haastavaa sillä asunnot ovat kalliita ja asuntolaina saamiseksi vapailta markkinoilta ostettavaan asuntoon tarvitaan vähintään n. 30 % säästöt (asunnon hinnasta). Ja sen säästäminen on monille iso projekti koska uran alkuvaiheessa palkat ovat alhaisia jopa ns. parhaimmilla aloilla. Esim. erikoistuvien lääkärien ensimmäisten vuosien kk-palkka vaihtelee 1200-1800 euron välillä, riippuen alueesta ja päivystysten määrästä.

Täällä Espanjassahan on käytössä myös ns. määritelty minimipalkka, joka on tällä hetkellä 1184€ kuukaudessa (brutto) ja työssäkäyvistä arviolta n. 13 % ansaitsee tuon minimipalkan verran, alle 35-vuotiaissa osuus on merkittävästi korkeampi. Alle 24-vuotiaista työntekijöistä yli 30 % tienaa minimipalkan verran, 25-34 vuotiaistakin vielä lähes 20 %.

Suojelluissa asunnoissa lainaehdot ovat kuitenkin vähän helpommat ja esim. lainan saamiseksi riittää usein 20 % säästöosuus. Myös lainan korot voivat olla normaalia alhaisemmat. Ja tietysti asuntojen hinnat ovat markkinahintoja edullisemmat. Tästä syystä ne ovat houkutteleva vaihtoehto.

Näitä suojeltuja asuntoja on olemassa erilaisia kuten VPO (proteccion oficial), VPPB (publica basica),VPPL (precio limitado) ja kaikissa näissä erilaisia kriteereitä, jotta asuntoja voi hakea. Yhteistä kaikille on se että asunnot on tarkoitettu vain niille, joiden tulot eivät ylitä tiettyä tulorajaa.

Tämä tuloraja on määritelty ja julkisen puolen rakennuttamissa VPPB-asunnoissa se on 5.5 x IPREM-tulot (valtion määrittelemä tuloraja kotitaloudelle, n. 600€/kk). Mutta yksityisen puolen rakennuttamissa yleensä 7.5 x IPREM.

Lisäksi asunnoissa saattaa olla muitakin rajoittavia tekijöitä, esim. ikä (joissakin on maksimi yläikä esim. 35-vuotta), nykyinen asuinpaikka (monissa edellytyksenä asuminen jo samalla alueella) ja nykyinen asuinmuoto (esim. jos omistat jo asunnon niin et välttämättä voi edes hakea näitä asuntoja)

Asuntojen myyntiä on myös rajoitettu eli näitä ei voi ostaa sijoitusmielessä vaan ne on tarkoitettu omaan asumiskäyttöön. Yleensä näissä suojelluissa asunnoissa on 15-20 vuoden raja eli vasta tuon ajan jälkeen asunnon voi myydä vapailla markkinoilla.

Suojellut asunnot ovat pääasiassa kerrostaloasuntoja ja yleensä niitä rakennetaan usein ns. uusille asuinalueille, hieman kaupunkien ydinskeskustan ulkopuolelle. Yleensä paikkoihin, joissa on toimiva julkinen liikenne mutta niitä voidaan rakentaa myös muualle.

Asunnot, joita rakennetaan tähän tarkoitukseen, voivat olla korkeintaan 150m2 mutta jokaiselle asuntotyypille on omat rajoitukset. Nuo isommat, yli 110m2 asunnot, on yleensä tarkoitettu vain ns. suurperheille (vähintään 3 lasta). VPPB-asunnoissa taas korkein neliömäärä on 110 m2 ja niissä on vielä muita asuntoja alhaisemmat tulorajat. VPO-asunnoissa korkein neliömäärä on puolestaan 90m2.

Suojeltuja asuntoja haetaan aina ns. julkisessa ”kilpailussa” eli ensin pitää tehdä hakemus ja sitten järjestetään kaikkien kriteereiden täyttäneiden kesken asuntolotto. Jos onni suosii tuossa arvonnassa niin voi asunnon ostaa itselleen. Tuo asuntolotto on aina julkinen tapahtuma eli siihen osallistuneet voivat olla paikalla ja asunnot valitaan sitten siinä järjestyksessä mikä lotossa on osunut.

Tällä hetkellä Madridin maakunnassa on myynnissä kaikkiaan 29 uutta hintarajoitusten piiriin kuuluvaa rakennusprojektia ja kaikista halvimman asunnon hinta on 137.100 € + IVA. Uusien suojeltujen asuntojen IVA on tällä hetkellä 4 % kun vapailla markkinoilla maksetaan 10 %.

Tuolla hinnalla on myynnissä yhden makuuhuoneen asunto, 60 neliötä, Arganda del Reyn-kunnassa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Madridin keskustasta.

Vastaavasti kallein tarjolla oleva suojeltu asunto on neljän makuuhuoneen 122m2 asunto, jonka hinta on 336.385€ + IVA.

Kyseessä on 25 asunnon pienkerrostalo Cobeñan-kunnassa, noin 35 min ajomatkan päässä keskustasta. Asunto kuuluu ns. VPPL-asuntoihin ja niitä voi hakea mikäli talouden tulot eivät ole enempää kuin 7.5 x IPREM-tulot (valtion määrittelemä tuloraja).

Samalle alueelle on suunnitteilla toinenkin VVPL-kerrostalo johon tulee 2mh (55m2) asuntoja, 3mh (71-76m2) asuntoja että 4mh (113m2) asuntoja.

Hinnat ovat 2mh asunnoissa 205.000 € +IVA, 3mh asunnoissa 244.00 – 255.000€+IVA ja 4 mh asunnoissa 344.00 €+IVA. Hintoihin sisältyy myös autotallipaikka sekä varastokoppi.

Tämä projekti on oli nyt keväällä hakuvaiheessa ja 65 asunnon taloon tuli hakemuksia 110. Seuraavaksi järjestetään sitten asuntolotto eli katsotaan että ketkä onnelliset voivat päästä ostamaan asuntoja.

Asunnot kuuluvat ns. VPPL-asuntoihin ja niitä voi hakea mikäli talouden tulot eivät ole enempää kuin 7.5 x IPREM-tulot. Hakijalla ei voi myöskään olla omistusasuntoa ennestään missään Espanjan alueella, hänen tulee olla iältään 25-35 vuotias ja kaiken lisäksi olla asukkaana kyseisen kunnan alueella vähintään vuodesta 2020.

Viime aikoina hintarajoitettujen asuntojen hinnat ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä koska hinnat ovat monelle yhä edelleen liian korkeita eikä lainan saamiseksi vaadittavaa summaa ole helppo saada kokoon nykyisillä palkoilla. Toisaalta korkeista hinnoista huolimatta asuntoja ei ole tarjolla riittävästi eli niitä valmistuu vähemmän kuin mitä olisi kysyntää.

Hintarajoitetuista asunnoista on siis valtava pula, ei pelkästään Madridissa vaan koko Espanjassa. Asuntoja rakennetaan mutta aivan liian vähän ja hakijoita valtavat määrät.

Yhtä suuret jonot, jos ei jopa suuremmat, on hintarajoitettuihin vuokra-asuntoihin. Siitäkin huolimatta että viimeisten viiden vuoden aikana Madrid on sijoittanut 860 miljonaa euroa yli 4000 hintarajoitetun asunnon rakentamiseen – näistä noin puolet on jo valmistunut ja loput puolet on lupa- tai rakennusvaiheessa.

Juuri hiljattain Madridissa arvottiin 260 uutta yhden makuuhuoneen vuokra-asuntoa, jotka oli suunnattu alle 35-vuotiaille joiden kotitalouden tulot jäivät alle 3.5 x IPREM. Jotkut onnelliset pääsivät nauttimaan uusista vuokra-asunnoista, joiden vuokrat ovat merkittävästi alle markkinahintojen ja suhteutettuna tulotasoon eli vuokra on n. 20-30 % tuloista. Keskimääräinen vuokra näissä asunnoissa on n. 500 € kuukaudessa.

Mutta kun asuntoja on liian vähän ja vuokrat vapailla markkinoilla jatkavat vain nousuaan niin monilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tyytyä soluasumineen, jonka suosio Madridissa ja Barcelonassa on noussut ennätyslukemiin viime aikoina.

Eikä sekään ole välttämättä mikään halpa asumismuoto sillä parhailla alueilla huoneiden hinnat nousevat jo monin paikoin yli 600 euroon. Siis yhdestä huoneesta jaetussa asunnossa.

Asunto-ongelma on siis todellinen eikä siihen ole tulossa mitään suurempaa helpotusta ainakaan lähiaikoina.

Talvi on taputeltu ja kevät tekee tuloaan – tosin hieman haparoivin askelin. Helmikuun alussa näytti jo siltä että talvi olisi takana ja kevät täällä sillä päivälämpötilat kohosivat upeasti 15-18 asteeseen, aurinkoisessa ja suojaisessa paikassa jopa 20 asteeseen. Mantelipuut alkoivat kukkia, pellot vihertää.

Mutta nyt taas tuntuu talvisemmalta eikä pelkästään täällä Madridissa vaan koko Espanjassa. Viimeiset kaksi viikkoa on satanut melkeinpä joka päivä ja itse asiassa sadetta on paikoin tullut ennätysmäärät. Jopa eteläisessä Espanjassa jossa viime vuodet on kärsitty kuivuudesta.

Jopa Andalucian tekoaltaissa on nyt vettä yli 40 % kokonaistilavuudesta ja kun kevään sateet ovat ohitse niin tilanne tulee olemaan vielä parempi. Sateille ei nimittäin näy ainakaan toistaiseksi loppua. Atlantilta valuu jatkuvasti uusia matalapaineita, jotka kulkevat läpi Espanjan tuoden lisää sadetta.

Sen lisäksi että vettä sataa paljon keskivertoarvoja enemmän niin myös lämpötilat ovat keskimääräistä alhaisemmat. Nuo alhaiset lämpötilat ovat mahdollistaneet sen että lunta on tullut Espanjan vuorilla huikeat määrät ja esim. Madridin vuorilla on lunta jopa yli 2 metriä. Itse asiassa täällä on tällä hetkellä eniten lunta kaikista Espanjan laskettelukeskuksista!

Tänä vuonna koko talvi oli täällä Madridissa varsin kylmä mutta toisaalta hyvin vähäsateinen ja nyt ne koko talven sateet ovat sitten tulleet yhden kuukauden aikana. Tällaiset pitkä sadejaksot eivät ole kovinkaan yleisiä täällä. Yleensä vettä sataa muutaman päivän ja sitten saattaa olla viikkokausia poutaista. Ja erityisesti kevätsateet huhti-toukokuussa ovat yleensä sellaisia nopeita mutta hyvin voimakkaita kuuroja. Saa nähdä että jäävätkö ne tänä vuonna kokonaan välistä ja kesä iskee sitten kertaheitolla kun näistä matalapaineista päästään joskus eroon.

Sateet kuitenkin tekevät hyvää luonnolle ja tietysti vedenkeruualtaisiin kertynyt vesi on tarpeellista sillä niistä käytännössä tulee kaikki käyttövesi Espanjassa.

Nämä kuvat ovat Madridin vanhimmasta padosta, joka sijaitsee Madridin koillispuolella ja kuvien ottamisen välissä on vain 3 kk.

Madridin vesijärjestelmään kuuluu yhteensä 14 pintavedenkeruuallasta patoineen ja jokineen ja lisäksi kaksi pohjavesiallasta, jonka päällä Madrid sijaitsee. Tuota vettä ei kuitenkaan käytetä muuta kuin varavesivarastona eli sieltä pumpataan vettä vain silloin jos kuivuus yllättää eikä pintavesialtaissa ei olisi riittävästi vettä. Viimeksi sieltä on pumpattu vettä vuonna 2006 jolloin pintavesialtaissa oli vettä n. 40 % verran.

Mutta nyt on tullut vettä, jopa enemmän kuin tarpeeksi. Käytännössä monissa paikoin vedenkeruualtaat on nyt niin täynnä että vettä on jouduttu juoksuttamaan ohi patojen koska lisää vettä on vielä luvassa. Madridin suurimmasta altaasta juoksutetaan tällä hetkellä yli 100m3 /s.

Toki myös luonto kiittää sateista ja pellot vihertävät upeasti tällä hetkellä.

Vaikka sateet ovat tarpeellisia niin täytyy kyllä myöntää että vähitellen tämä jatkuva sade alkaa jo kyllästyttämään. Etenkin kun se rajoittaa kovasti tuota tyttären harrastamista. Meillähän ei ole maneesia käytössä eli sateella ei juurikaan ratsasteta, ei ainakaan silloin kun vettä tulee kaatamalla monta päivää putkeen. Hevosten laitumet ovat sateen myötä vetisiä ja kentät myös. Jatkuvasti pitää katsoa ennusteita että milloin on enemmän vettä luvassa ja pitää siirtää hevoset sisätiloihin. Täällähän hevoset asustavat pääasiassa ulkosalla ja sisälle ne siirretään vain tarvittaessa.

Koska sääennusteet eivät juuri parempaa keliä lupaile ainakaan ennen huhtikuuta niin märissä merkeissä jatketaan. Onneksi on Suomesta tuodut Nokian kumisaappaat ja kunnon sadetakit – niiden kanssa pärjää kelissä kuin kelissä. Ja sitten kun aurinko paistaa ja sattuu kuivempi päivä niin niistä hetkistä yritetään nauttia mahdollisimman paljon.

Ehkäpä pitää kaivaa vielä myös talvivaatteet varastosta, pakata lumilauta autoon ja lähteä nauttimaan Madridin lumisista rinteistä. Kuten espanjalainen sanonta sanoo: si no puedes con ellos, unteles. Eli turhaa taistella tuulimyllyjä vastaan.

Nautitaan siis nyt tästä koska kohta kesä, kuumuus ja kuivuus, on taas täällä.

Asumis- ja elinkustannuksista on tullut kirjoiteltua viime aikoina joten siihen liittyen nyt sitten vielä kolmas postaus eli mitä maksaa ruoka madridilaisessa lähikaupassa.

Valitsin vertailuun kylämme BM-lähikaupan, en Lidliä tai Aldia tai mitään kansainvälistä kauppaketjua vaan kaupan joka vastaa mahdollisimman hyvin esim. perus-suomalaista ruokakauppaa, tyyliin S-market.

BM-supermercados-ketju on espanjalainen ruokakauppaketju, jolla on tällä hetkellä ruokakauppoja Baskimaan ja Cantabrian lisäksi myös Navarrassa, La Riojassa, Avilassa sekä Madridissa. Kaupalla on myös oma BM-merkki jonka alla on on yleensä tarjolla edullisimmat vaihtoehdot eri tuotteista.

Suomalaiset vertailuhinnat ovat S-kaupan valikoimista ja tasapuolisuuden vuoksi olen yrittänyt hakea mahdollisimman samanlaisia tuotteita molemmista kaupoista.

Kauppojen omat merkit on myös huomoitu ja monissa tapauksissa ne olivatkin niitä edullismpia.

hedelmät & vihannekset

Banaani 1.99€/kg – Suomessa 1.69 € /kg

Peruna, irto 1.49€/kg – Suomessa 0.75€/kg

Tomaatti, irto 1.99€/kg – Suomessa 2.89€/kg

mandariinit, irto 2.99€/kg – Suomessa 2.29€/kg

porkkanapussi 1.09€/kg – Suomessa 0.99€/kg

salaattimix -pussi 200g 1.25 € / Suomessa 2.09€

proteiinit (liha,kana,juusto,kala)

sika-nautajauheliha 12.90/kg / Suomessa 6.88 €/kg

naudan jauheliha 15.95€/kg / Suomessa 9.98€/kg

kananmunat 12 kpl 2.60 € / Suomessa 1.89 €

luomukananmunat 6 kpl 2.60 € / Suomessa 2.09 €

kanan rintaleike, kokonainen 11.90€/kg / Suomessa 10.55 €/kg

emmental-juusto viipaleina 12.45 €/kg / Suomessa 11.80€/kg

lohi, ruodoton viipale 27.68€/kg /Suomessa 19.90€/kg

maitotuotteet

maito 0.83€/l / Suomessa 0.92€/l

voi 14.60€/kg / Suomessa 11.95€/kg

perusjogurtti purkeissa, maustettu 1.50 €/kg – Suomessa 2.47€/kg

valio proteiinivanukas 1.79€/kpl – Suomessa 1.39€/kpl

juomat

appelsiinimehu 1.52€/litra – Suomessa 1.66€/litra

Iso oluttölkki 0.47 € – Suomessa 1.81 €

Pieni oluttölkki 0.35 € – Suomessa 1 €

Coca-cola tölkki 0.92€/kpl – Suomessa 1.79€

Coca-cola pullo, iso 1.06€/litra – Suomessa 3.98€/l

Coca-cola zero tölkki 0.92€/kpl – Suomessa 1.69€

Coca-cola zero pullo, iso 1.05€/litra – Suomessa 1.53€/litra

kahvi, suodatin 10.20€/kg – Suomessa 4.98€/kg

leivät, pasta, jauhot

paahtoleipä, vaalea (iso pakkaus) 1.45€/kg – Suomessa 1.98€/kg

paahtoleipä, seka 1.43€/kg – Suomessa 3.18€/kg

spaghetti 1.60€/kg – Suomessa 0.76€/kg

vehnäjauho 0.72€/kg – Suomessa 0.43€/kg

hygieniatuotteet

pyykinpesuainetabletti 4.25 € / 20 kpl – Suomessa 3.65€/20 kpl

wc-paperi, 2-kerroksinen 0.21€/rulla – Suomessa 0.22€/rulla

Jos näistä tuotteista tekee ns. ostoskorin niin Espanjassa korin hinta olisi 141.70 € kun taas vastaavan korin hinta Suomessa olisi 119.18€. Tässä siis laskettu juuri noilla esimerkkihinnoilla, esim. kg-, litra- tai kappalehinnat.

Ainahan sitä sanotaan että miten halpaa on eläminen Espanjassa kun ruokakin on paljon halvempaa kuin Suomessa. Mutta näköjään tilanne ei olekaan ihan sellainen eli tämän testin perusteella täysin samanlainen ostoskori maksaa Espanjassa 23 € enemmän.

Aikaisemmin kirjoittelin siitä että mitä maksaa asuminen Madridissa ja paljonko meillä menee kuukausittain asumiskustannuksiin. Nyt on sitten jatkoa siihen elämiskustannusten osalta. Paljonko rahaa kuluu elämiseen?

Tähän ei olekaan ihan yksinkertainen juttu koska jokaisessa taloudessa rahaa kulutetaan hyvinkin erilaisin tavoin ja määrin – riippuen talouden tuloista, perheen koosta, asuinpaikasta, kulutustottumuksista jne. Jokainen elää tulojensa mukaan eli on mahdotonta löytää mitään keskimääräistä summaa elämiskustannuksista. Kulut saattavat vaihdella myös kuukausittain koska välilä tulee yllätyksiä jos vaikka pesukone hajoaa, auto tarvitsee remonttia tmv.

Tässä olen kuitenkin avannut meidän perheen säännöllisiä ja vähemmän säännöllisiä elämisen menoja. Sekä hintoja erilaisista asioista & palveluista, joihin rahaa saattaa kulua.

Kuten aikaisemmin kirjoitin niin asumiskustannukset ovat yleensä kotitalouksien kulueristä suurin mutta meillä ei ole näin. Meidän taloudessa suurin yksittäinen kuukausittain menoerä on nimittäin tyttären koulu.

Tytär käy yksityistä kansainvälistä koulua, on käynyt sellaista koko koulu-uransa ajan. Tällä hetkellä on menossa 4-vuotisen yläasteen 2. vuosi. Secundarian eli yläasteen älkeen olisi sitten vielä 2-vuotinen lukio sekä yliopisto. Eli maksamista riittää tässä vielä useamman vuoden… Mitä tuo koulu sitten maksaa?

Koulumaksuihin menee 1080 euroa kuukaudessa, syyskuusta kesäkuuhun. Koulu on kallis, paljon enemmän kuin mitä maksoimme Kanarialla, mutta ei missään nimessä mikään elitistinen koulu vaan aivan tavallinen yksityiskoulu, joita on täällä Madridissa valtavat määrät. Myös koulumaksu on aika normaali – ei halvin mutta ei kalleinkaan. Tuo summa pitää sisällään myös kouluruokailun (250 €/kk).

Kuukausimaksun lisäksi maksettavaksi tulee kaikenlaisia sekalaisia kuluja pitkin vuotta (koulukirjat, kouluvakuutus, koulun vuosittain tekemä laskettelureissu, leirikoulu) ja niihin menee 1500-2000 € vuodessa.

Tulevaisuudessa koulu tulee maksamaan vielä enemmän sillä yläasteen kaksi viimeistä vuotta kuukausimaksut ovat hieman korkeampia ja lukiossa vielä reilusti enemmän (1200-1400 € / kk).

Toki olisi edullisempaa pitää tytär julkisessa koulussa tai valtion tukemassa concertado-koulussa, joissa maksut ovat muutamia satasia kuukaudessa. Näin saisimme joka vuosi ihan kivan summan muuhun käyttöön tai säästöön. Mutta meille tyttären koulutus on tärkeä asia ja olemme siihen valmiita panostamaan.

Toiseksi suurin menoerä meidän taloudessa on ruoka & ravintolat, joihin menee nykyisellään ihan liian paljon rahaa eli n. 1000 € kuukaudessa. Tämä summa sisältää tietysti myös kaikki hygieniajutut (wc-paperit, siivoustuotteet, shampoot ja muut vastaavat, pyykkihuollon, tyttären kasvonhoitotuotteet). Ruokakauppjen hintoja en tässä lähde nyt avaamaan koska siitä on tulossa juttua lähiaikoina.

Pyrimme syömään laadukasta proteiinipitoista ruokaa, hedelmät & vihannekset pyrin ostamaan pääasiassa luomuna tai vähintään kotimaisena. Ja sehän maksaa. Mutta terveys on meille tärkeä asia ja siihen olemme valmiita panostamaan. Kaupasta ostamme kunnon ruokaa, emme herkkuja.

Ravintoloissa syömiseen menee myös joka kuukausi rahaa koska sosiaalinen elämä tapahtuu kotien ulkopuolella, yleensä syömisen / juomisen kera. Täällä ei siis kutsuta ystäviä kotiin vaan heitä tavataa ravintoloissa/kahviloissa/baareissa.

Ulkona syöminen ei täällä Madridissa ole mitään halpaa lystiä, toki halvempaa kuin esim. Suomessa. Esim. helmikuussa kävimme ystävien kanssa lounaalla ja meidän 11 hengen seurueen lounas maksoi yhteensä 870 € eli noin 80 € henkilöä kohden. Eikä kyseessä ollut edes mikään Michelin-ravintola. Toki tuo summa kirpaisi kyllä jo melkoisesti.

Toki päivän menun saa syötyä edullisemmin, n. 13-20 eurolla, sisältäen myös ruokajuoman (myös viini/olut). Mutta päivän menu on tarjolla vain arkipäivisin ja lounasaikaan. Yleensä meillä menee 30-50 € henkilöä kohden kun käymme iltaisin syömässä.

Etenkin puoliso käy säännöllisesti ravintoloissa syömässä ystäviensä kanssa mutta toki myös perheenä käymme syömässä ravintolassa ainakin pari kertaa kuukaudessa, joskus useamminkin. Ravintoloissa syöminen on puolisolle niitä elämän suuria iloja eikä hänellä ole muita paheita, joten tuo hänelle sallittakoon 🙂

Asumisen, tyttären koulun ja ruoan lisäksi meille tulee joka kuukausi säännöllisiä kuluja liikkumisesta. Meillä on taloudessa kaksi autoa koska asumme alueella jossa ei ole toimivaa julkista liikennettä eli auto on välttämättömyys ja meidän taloudessa niitä tarvitaan kaksi.

Autot eivät ole mitään merkkiautoja vaan ihan perusautoja, toinen on 13 vuotta meillä ollut bensa-auto ja toinen vuosi sitten ostettu sähköauto. Autot ovat siis omia eli emme maksa mitään leasing-maksuja eikä autoista ole myöskään lainoja.

Autoveroa maksamme bensa-autosta n.100 euroa vuodessa (sähköautosta ei tarvitse maksaa) ja vakuutuksiin menee vuodessa n. 400 euroa/auto. Maksullisen moottorientien peaje-maksuja maksamme n. 40-50 euroa kuukaudessa koska niitä tulee käytettyä päivittäin useamman kerran.

Bensiini maksaa tällä hetkellä n. 1.6 – 1.7 € /l ja meillä menee bensiiniin n. 100 euroa kuukaudessa. Sähköautoa käytämme aina mahdollisimman paljon koska valtaosa ajosta on lyhyitä 20-30 min ajomatkoja. Sähköautoa lataamme puolison työpaikalla maksutta ja lisäksi kotona päiväsaikaan aurinkopaneelien avulla tai edullisemmalla sähköllä yöaikaan. Sun kulutus on siis laskettu jo meidän sähkölaskuihin eli asumiskuluihin.

Vanhempi auto tarvitsee huoltoa aina aika ajoin ja esim. öljynvaihto (sis.filtterin) maksaa meidän vakiokorjaamolla 60 €. Viime vuonna korjaamolle taisi kyllä mennä n. 1000 euroa kun vaihdettiin monta isompaa juttua. Mutta ne olivatkin ensimmäiset korjaukset mitä autoon on tehty kaikkien näiden vuosien aikana.

Jos asuisi keskustassa ja käyttäisi vain julkisia niin pääsisi tietysti halvemmalla. Madridin julkisen liikenteen kattava kuukausikortti on todella edullinen, 21.80 € – 32.80 € / kuukaudessa. Hinta on tällä hetkellä 60 % normaalia alhaisempi ja nuo alennetut hinnat ovat voimassa ainakin vielä kesäkuuhun asti. Mutta meille ei kulje metrot eikä bussitkaan kovin hyvin joten meille ei noista ole iloa.

Kaupunkialueella taksilla ajo myös varsin kohtuuhintaista, esim. Gran Vialta matka Santiago de Bernabeun-stadionille maksaa n.15- 20 € (matka on n. 5 km ja siihen menee liikenteestä riippuen 15-25min). Lyhyemmät ja nopeammat matkat ovat tietysti edullisempia.

Me kuljemme kuitenkin keskustaan lähes aina omalla autolla koska sähköautolla voi ajaa vapaasti keskustassa ja kaiken lisäksi katupysäköinti on sähköautolla maksutonta ja aikarajatonta.

Muita välttämättömiä kuluja tulee viestinnästä eli puhelinliittymät (3kpl), netti ja tv-kanavat. Niihin meillä menee yhteensä n. 200 euroa kuukaudessa. Hinta on korkea siitä syystä että meillä on maksullinen Movistar-kanavapaketti, joka mahdollistaa jalkapallon katselun. Netflixistä maksamme lisäksi n. 20 euroa kuukaudessa.

Halvemmalla pääsisi jos jättäisi jalkapallot katselematta sillä pelkkä puhelinliittymä, netti + netflix maksaisi kuukaudessa n. 30-50 €.

Meillä on myös yksityinen sairaskuluvakuutus, josta maksamme reilut 900 € vuodessa / henkilö eli kuukautta kohden kuluja tulee meiltä kolmelta yhteensä 225 €. Vakuutus on hintava mutta se on käytännössä kattavin mahdollinen eli pitää sisällään kaiken aina silmälaseista, fysioterapiasta ja hammaslääkäreistä aina vaativaan erikoisairaanhoitoon melkeinpä missä tahansa lääkärissä tai yksityissairaalassa.

Pelkästään viime kuussa puolison lääkärikulut ovat olleet jo hänen vuosimaksunsa verran (5x yksityislääkärin vastaanotto & magneettikuvaus). Julkisella puolella pelkästään kiireetöntä kuvausaikaa saisi varmasti odotella vuoden, jos saisi edes lähetettä. Tyttären oikomishoito tuli maksamaan n. 4000 € ja vakuutus korvasi kaiken.

Madridissahan on erittäin hulppea verkosto laadukkaita yksityissairaaloita ja niissä on tarjolla käytännössä aivan kaikki mahdolliset erikoissairaanhoidot ja leikkaukset. Yksityisvakuutus on satsaus mutta hintansa arvoinen ja n. 25 % espanjalaisista onkin sellainen. Siitäkin huolimatta että julkinen terveyden- ja sairaanhoito on täällä täysin maksutonta sosiaaliturvaan kuuluville.

Lisäksi on sitten kaikenlaisia ”toisarvoisia” kuluja, joihin menee joka kuukausi rahaa mutta ne eivät ole missään nimessä pakollisia. Tällaisia ovat mm. harrastusmaksut.

Tytär harrastaa ratsastusta ja siihen menee joka kuukausi paljon rahaa. Ponin ylläpito ja tyttären valmennustunnit 3 x viikossa maksavat yhteensä n.500 euroa kuukaudessa. Päälle sitten päälle vielä mahdolliset eläinlääkärikustannukset (esim. rokotus 20-25 € / kerta), kengitykset/kavioiden vuolu, madotukset, mahdolliset kilpailut ja muut vaihtelevat kustannukset.

Jos ratsastaisi ilman omaa ponia/hevosta niin tuntien hinnat talleilla vaihtelevat 20-40 euron välillä.

Ratsastus lienee yksi kalleimmista harrastuksista.

Toki halvempiakin harrastuksia olisi tarjolla. Esim. meidän kunta tarjoaa kaikenlaisia harrastuksia (jalkapallo,lentopallo, koripallo, judo, karate, juoksu, tennis, padel, voimistelu, zumba, seinäkiipeily) ja niiden hinta on kuukaudessa n. 30-50 €. Myös aikuisille on tarjolla hyvä valikoima erilaisia harrastuksia samoilla hinnoilla.

Meidän vanhempien harrastukset ovat kuitenkin maksuttomia koska meillä on autotallissa oma kuntosali missä treenaamme. Taloyhtiöllä on myös parit tennis/padel-kentät joita voi käyttää maksutta.

Jos kävisimme jossain salilla niin esim. meidän kylän Crossfit-salilla kuukausimaksu on tällä hetkellä 85 € / kk, sisältäen rajattomat treenit. Kuntosalille pääsee 35 euron kuukausimaksulla.

Kaikenlaiset palveluthan täällä ovat varsin kohtuuhintaisia, esim. hiusten leikkaus+värjäys+raidat maksavat puolipitkiin hiuksiin n. 80 €. Miesten hiusten leikkaus (perus) maksaa muutaman kympin ja naisten pesu, leikkaus & kuivaus 20- 30 euroa.

Puoliso käy parturissa kerran kuukaudessa, tytär ja minä muutaman kerran vuodessa eli mitään valtavia summia niihin ei meillä kulu.

Myös erilaiset kauneushoidot ovat edullisia jos sellaisia sattuisi käyttämään: manikyyri maksaa yleensä 10-20 €, pedikyyri 20-40 €, ihokarvojen vahaus 10-20 € /alue.

Päivittäiset random-jutut, kahvittelut ja pikkuostokset, ovat sellaisia joista on usein vaikeampaa pysyä selvillä koska rahaa menee helposti kaikenlaisiin pikkujuttuihin. Mutta loppujen lopuksi niistäkin voi kerääntyä iso summa. Meillä ei rahaa kulu esim. tupakkaan tai karkkeihin mutta jos kuluisi niin tupakka-aski taitaa tällä hetkellä maksaa joku 6 €. Karkit täällä on niin huonoja ettei niitä huvita ostaa – edes tytär ei syö karkkia. Jos karkkia söisi niin tuollaiset peruspussit maksavat kaupassa 2-3 €.

Itse en juurikaan käy esim. kahvittelemassa mutta jos kävisin niin kahviloissa niin maitokahvi eli perus cafe con leche maksaa yleensä 2.50-3.50 €. Leivonnaisia, pullia tmv. saa yleensä samalla hinnalla. Suurin piirtein samalla rahalla saa myös pienen oluen tai lasin viiniä baarissa.

Vaatteisiin rahaa menee hyvin satunnaisesti – silloinkin lähinnä tyttären vaatteisiin. Puoliso ei juurikaan osta vaatteita, ehkä pari edullista t-paitaa vuodessa, uudet farkut/housut kerran parissa vuodessa, alusvaatteita/sukkia tarvittaessa. Itsekin ostan hyvin maltillisesti ja viime aikoina lähinnä käytettynä Vinted-sovelluksen kautta. Viimeksi ostin Pepe Jeansin lähes uudet farkut ja puseron, hinta yhteensä alle 10 €. Kirppareitahan täällä ei harrasteta.

Vaatteita toki saa ketjuliikkeistä melko kohtuuhintaan ja täällä on Zarat, Mangot ja muut vastaavat joka ikisessä ostoskeskuksessa. Niistä saa paitoja 10-30 eurolla, farkut maksavat yleensä 25-40 €.

Lääkkeet täällä Espanjassa ovat varsin kohtuuhintaisia ja meillä vakuutus kattaisi myös kaikki lääkärien määrämäät lääkkeet mutta meillä ei ole mitään lääkkeitä käytössä. Myös julkisella puolella lukuisat lääkärien määräämät lääkkeet kuuluvat sosiaaliturvan piiriin eli maksavat käyttäjille hyvin vähän, yleensä vain muutamia euroja.

Julkisen puolen lääkäri- ja sairaanhoitokulut kuuluvat myös sosiaaliturvan piiriin eli ovat maksuttomia. Täällä ei siis maksa mitään kun käy julkisen puolena lääkärissä tai joutuu sairaalaan. Yksityisellä puolella lääkärikäynti maksaa ilman vakuutusta 50-80 €.

En tiedä voiko matkustamista laskea elämisen kustannuksiksi? Tavallaanhan ne ovat extraa vaikka meillä ulkosuomalaisilla tavallaan tietynlainen ”pakko” – tai ainakin itse haluan käydä Suomessa vähintään pari kertaa vuodessa. Jos rahaa olisi käytössä rajattomasti niin siellä tulisi käytyä varmasti vielä enemmän.

Emme ole mitään hulvattomia reissaajia mutta toki kun vuodessa tekee parit reissut omalla autolla jonnekin päin Espanjaa, parit sukulointireissut Suomeen, yhden laskettelureissun (yleensä omalla autolla), yhden reissun Kanarialle ja sitten vielä yhden ns. ulkomaille niin kyllähän niihin saa melkoisen määrän vuodessa kulutettua. Näitä kuluja en ole koskaan laskenut mutta ehkäpä tänä vuonna kirjaan neki ylös ihan mielenkiinnosta.

Tällä hetkellä nautimme kuitenkin siitä että saamme vielä reissata tyttären kanssa, muutaman vuoden päästä hän ei välttämättä enää halua lähteä mukaamme. Eli nautitaan nyt näistä vuosista ja reissataan mahdollisimman paljon yhdessä.

Pyrimme kuitenkin suunnittelemaan reissut aina hyvissä ajoin jotta löydämme mahdollisimman edulliset lennot ja majoituspaikat.

Omien menojen lisäksi meillä menee erilaisiin avustuksiin ja hyväntekeväisyyteen kuukausittain n.400 euroa. Osa menee läheisten auttamiseen, osa kansainväliseen avustukseen, mm. Unisef, Lääkärit ilman rajoja sekä pieni paikallinen avustusprojekti Nigaracuassa paikallisten lasten tukemiseksi.

Kaikkea rahankäyttöä seuraamme melko tarkasti kuukausittain. Yritämme elää järkevästi turhia tuhlaamatta mutta kuitenkin elämästä nauttien koska elämä on tässä ja nyt.

Jos jossain vaiheessa tulisi tarvetta kiristää kukkaron nyörejä niin tiedämme myös että on asioita mistä voimme säästää. Rahaa pitäisi jäädä kaikkien kulujen jälkeen joka kuukausi myös säästötilille, pahan päivän varalle. Tällä hetkellä sitä menee aikaisempaa vähemmän koska kaikki kustannukset ovat nousseet viime vuosien aikana mutta sukanvarressa pitää olla vähän ylimääräistä jos elämässä tulee yllätyksiä. Toisaalta mahdollisiin ikäviin yllätyksiin olemme varautuneet myös puolison työpaikan ylimääräisellä vakuutuksella, joka takaa tulotason ylläpidon esim. pitkittyneen sairasloman kohdatessa.

Espanjalaisethan eivät yleisesti ole mitään kauhean säästeliäitä vaan täällä eletään tätä hetkeä. Tämä tuntuu korostuneen etenkin koronavuosien jälkeen – ihmisillä on tarve elää tätä hetkeä eikä miettiä tulevaisuutta.

Tämä näkyy siinä että rahaa kulutetaan tällä hetkellä ihan huoletta eikä täällä ainakaan toistaiseksi näy minkäänlaista taantumaa kuten esim. Suomessa. Töitä riittää ja ihmiset kuluttavat: käydään ravintoloissa, ostetaan vaatteita, matkustetaan jne. Myös asuntokauppa käy edelleen vilkkaana – siitäkin huolimatta että hinnat jatkavat edelleen nousuaan.

Täällä Madridissa on helmikuun lopussa aina koululaisilla pitkä viikonloppuvapaa (pe-ma) ja me suuntasimme viettämään sitä tällä kertaa Sevillaan. Viime vierailusta olikin vierähtänyt jo 8 vuotta eli aivan liikaa.

Etukäteen sääennusteet lupasivat viikonlopulle varsin kurjaa sadesäätä mutta säästyimme onneksi pahimmilta sateilta. Perjantaina tuli pientä tihkusadetta, launtai-iltana ja maanantaina vähän enemmän mutta nekään eivät meidän menoa haitanneet mitenkään.

Onnistunut reissu kaikilta osin!

Reissuun lähdimme itse asiassa isommalla porukalla, koko Espanjan lähisuvun kera. Meillähän jäi tänä vuonna yhteinen joulunvietto kokonaan välistä kun kaikki olivat vuorollaan jossain reissussa joten päätimme jo hyvissä ajoin että jotain yhteistä pitää järjestää heti kun siihen tulee mahdollisuus.

Kohteeksi valikoitui Sevilla, jossa asuu tyttären serkkupoika. Paikan päälle saapuivat meidän perheen lisäksi myös nuorempi veli vaimonsa kanssa, vanhempi veli naisystävänsä kanssa sekä veljesten äiti.

Madridista lähdimme matkaan perjantaiaamulla nuorimman veljen tila-autolla. Täältä on Sevillaan reilut 550 km ja parilla tauolla matkaan meni reilut 6 tuntia.

Olimme varanneet majoituspaikan aivan Sevillan keskustasta niin että pystyimme liikkumaan perillä kävellen. Auton veimme pysäköintitaloon koko reissun ajaksi eli todellakin liikuimme kävellen koko reissun ajan. Ydinkeskusta on juuri sopivan kokoinen että kävellen pääsee liikkumaan joka paikkaan ja tarvittaessa kaupungissa on myös toimiva julkinen liikenne- bussien, metron ja rautatien lisäksi aivan ydinkeskustassa pääsee kulkemaan sähköisillä minibusseilla, jotka on otettu käyttöön aivan hiljattain.

Huoneiston varasimme booking.com kautta ja meidän neljän makuuhuoneen huoneisto aivan Sevillan keskustassa maksoi 870 € kolmelta yöltä.

Parasta oli hinnan lisäksi huoneiston sijainti aivan keskustassa sekä se että tilaa oli riittävästi koko porukalle eli yhteisen tilan lisäksi jokaiselle seurueelle oli oma makuuhuone ja kylpyhuoneitakin oli kolme kappaletta.

Tarkoituksena ei ollut viettää mitään täydellistä turisti-viikonloppua koska Sevilla oli kaikille tuttu jo entuudestaan. Jotain ohjelmaa jokaiselle päivälle mutta ei mitään sen kummempaa. Tärkeintä oli viettää laatuaikaa yhdessä.

Ravintoloihin olimme tietysti tehneet varaukset etukäteen koska noin isolle seurueelle olisi muuten ollut mahdotonta löytää pöytää mistään kivasta ravintolasta. Sevilla on äärimmäisen suosittu matkailukaupunki ja vaikka reissun ajankohtaan osui sateiset kelit niin siitä huolimatta väkeä oli liikenteessä todella paljon ja melkeinpä kaikki ravintolat täynnä niin lounas- kuin illallisaikaan. Jopa terassit – keleistä huolimatta. Myös paikalliset ovat todella ahkeria syömään ravintoloissa eli väkeä riittää.

Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli paikalliseen tapaan tablao eli flamencoa. Ei nyt mikään paras esitys mutta ihan mukavaa ajanvietettä. Esitys kesti tunnin ja liput maksoivat aikuisilta 20 €, eläkeläiset ja lapset maksoivat 12 €. Varaus oli tehty tietysti etukäteen.

Ilta päätettiin illalliseen läheisessä Doña Rufina -ravintolassa. Söimme hyvin ja palvelu oli mitä parhainta, itse asiassa parasta mitä olemme saaneet pitkään aikaan missään ravintolassa. Ja kaiken lisäksi hinnat olivat todella kohtuulliset – 9 hengen seurueen illallinen viineineen maksoi 193 €.

Lauantaina paistoi aurinkoi ja hyvä niin sillä ohjelmassa oli kaupungilla kävelyä, hevoskärryillä ajelua ja lounas pitkän kaavan mukaan klo 14-18. Iltapäivällä vähän lisää kaupungilla kävelyä & shoppailua.

Lounasta söimme tällä kertaa Trianan puolella, Lola Cazerola- nimisessä ravintolassa. Hieno paikka, ruoka ja hinnat oli ok, meno ja tunnelma huipussaan. Lounas maksoi koko seurueelta 300 euroa mutta siinä oli mukana muutamat jälkiruoat sekä parit lasilliset ruokailun jälkeen.

Aurinkoisen päivän päätteeksi tuli sateinen ilta mutta sekään ei menoa haitannut vaan kävimme vielä syömässä tapaksia kaupungilla pysähtyen useammassa baarissa matkan varrella.

Jälleen kerran tunnelma oli kaupungilla huipussaan kelistä huolimatta.

Sunnuntaille oli ohjelmassa vain vierailu Torre Sevillan-näköalatorniin ja sen jälkeen lounas taas kerran pitkän kaavan mukaan. Seuraamme liittyi myös serkkupojan tyttöystävä – hänet tapasimme nyt ensimmäistä kertaa. Nämä 16-vuotiaat nuoret ovat seurustelleet jo vuoden ja olipa kerrassaan fiksu ja kypsä nuori neiti. Sujuvasti sulahti heti joukkoon eikä iso seurue hämmentänyt mitenkään.

Sunnuntai-iltana kävimme vielä illallisella nauttimassa tapaksia lähibaarissa, tällä kertaa lasku taisi olla vajaa 150 € koko seurueelta, viinien kera tietysti.

Maanantaina oli edessä paluumatka kotiin ja Madridissa meitä odotti takatalvi. Lämpötilat romahtivat parissa päivässä ja saimme sanoa hyvästit hyvin alkaneelle keväälle. Vettä ja kylmää luvassa aika lailla maaliskuun puoleen väliin.

Ei muuta kuin kodin lämmitys takaisin päälle ja takaisin arkeen. Mukavaa kevään odotusta!

Hinnat, hintojennousu, elinkustannukset ja niiden nousu ovat hyvinkin yleinen puheenaihe tänä päivänä – ja valitettavasti valtaosa on samaa mieltä siitä että hinnat ja elinkustannukset ovat nousseet viimeisten vuosien aikana aivan järkyttävän paljon. Ihan joka puolella.

Siinä missä ennen rahaa jäi ihan mukavasti säästöön niin nyt sitä ei kyllä kauheasti jää vaikka kulutustottumukset eivät ole itsessään muuttuneet. Kaikki vaan on nykyään moninkertaisesti kalliimpaa eivätkä palkat ole nousseet samassa suhteessa.

Tai ainakin tällainen fiilis on itsellä – korjatkaa, jos olen väärässä.

Kun muutimme Madridiin vuonna 2022, meillä oli jo tiedossa se tosiasia että elämisen kustannukset tulevat nousemaan sillä Madrid on kallis paikka asua. Itse asiassa Madrid on koko maan toiseksi kallein paikka asua – vain San Sebastian menee sen ohitse.

Jotenkin voisi ajatella että kaiken pitäisi olisi kalliimpaa Kanarialla koska sinnehän kaikki joudutaan viemään mutta näin ei kuitenkaan ole. Espanjan valtio ja veronmaksajat tukevat Kanarian saaria monella tapaa – maksamme mm joka kuukausi sähkölaskussa ns. saariston kompensatiolisää, joka on riippuvainen omasta sähkönkäytöstä ja esim. viime laskussa maksoimme sitä 50 € – summa menee sähköntuotannon tukemiseen Kanarialla. Myös vedenpuhdistusta Kanarialla tuetaan valtion toimesta. Kaiken lisäksi siellä verotus on alhaisempi koska Kanarialla ei ole käytössä alvia.

Käytännössä monet perusasiat ovat kalliimpia täällä mantereella – asunnot, asuminen (sähkö, vesi, lämmityskulut), bensiini, koulut, ravintoloissa syöminen, elintarvikkeet jne. Ja erityisen kallista täällä Madridissa.

Toki madridilaisten tulot (keskibruttotulo noin 33 000 € / vuodessa) ovat hieman korkeammat kuin palkat keskimäärin monilla muilla Espanjan alueilla. Mutta valitettavasti kaikki on myös merkittävästi kalliimpaa täällä Madridissa kuin Espanjan muilla alueilla.

Mutta mihin ne rahat sitten menevät?

Elämisen ja asumisen kustannukset riippuvat tietysti hyvinkin monesta tekijästä – käytettävissä olevista tuloista, perheen koosta, asuinpaikasta ja asumismuodosta sekä siitä minkälaista elämänlaatua haluaa tavoitella. Faktahan on se että mitä enemmän on rahaa käytettävissä niin sitä enemmän sitä todennäköisesti myös kuluu.

Mutta melkeinpä voisi sanoa että viettipä sitten millaista elämää tahansa tai asui missäpäin ja millaisessa asunnossa tahansa niin asumiskustannukset ovat yleensä se suurin kotitalouksien menoerä. Ihan sama asuitko vuokralla vai omistusasunnossa niin rahaa palaa eniten asumiskuluihin.

Asunnot ja asuminen on kallista Madridissa ja hinnat ovat olleet noususuunnassa jo todella pitkään eikä ainakaan toistaiseksi viitteitä ole siitä että hinnat lähtisivät laskuun. Ja tämä pätee niin vuokra-asuntoihin kuin omistusasuntoihin.

Asuntojen hinnat ovat nousseet valtavasti koko Espanjassa mutta erityisen huimaa on ollut hintojen nousu rannikoiden matkailualueilla sekä suurissa kaupungeissa. Tällä hetkellä asuntojen myyntihinta on Madridissa tällä hetkellä lähes 5100 € / m2 (Idealista 01/2025) ja hinnat ovat nousseet vuodessa yli 20 %.

Tilanne ei ole yhtään parempi vuokra-asuntojen suhteen. Enalquiler-sivuston mukaan Madridissa maksetaan vuokraa keskimäärin 2377 € kuukaudessa ja Idealista sivuston mukaan hinnat ovat nousseet vuodessa n. 15 %.

Ei siis ihme että espanjalais”nuoret” asuvat vanhempiensa luona n. 30-vuotiaiksi.

Vuokran lisäksi maksettavaksi tulevat tietysti myös asunnon käyttökulut eli sähkö, vesi sekä lämmitys (kaasu). Asunnon käyttökulut tietysti riippuvat käytöstä sekä sopimuksesta. Keskimäärin pienen perheasunnon sähköistä maksetaan n. 50-70 € / kuukaudessa – eikä tuo summa kata lämmitystä koska se tapahtuu yleensä kaasulla. Kaasulla lämmitetään myös käyttövesi.

Espanjalaisethan lämmittävät asuntoja hyvin säästeliäästi ja lämmitys laitetaan päälle vain silloin kun ei muuten enää tarkene. Etelä-Espanjassa ja monilla rannikkoalueilla ei asunnoissa välttämättä ole edes minkäänlaista lämmitysjärjestelmää.

Keskimäärin espanjaiset taloudet käyttävät kaasuun n. 80 € / kuukaudessa. Madridissa menee keskimääräistä enemmän koska täällä talvikuukausina (joulukuu-maaliskuu) on pakko pitää lämmitystä päällä.

Vesimaksut ovat noin 20-40 € / luokkaa kuukaudessa, riippuen asumismuodosta, asukasluvusta ja vedenkäytöstä. Vesimaksut vaihtelevat melkoisesti ja määräytyy käytön ja vuodenajan mukaan.

Omistusasunnoissa maksettavaksi tulee asumiskustannusten lisäksi myös vastike, joka on halvimmillaan n. 50 euron luokkaa mutta voi nousta myös useisiin satoihin euroihin — riippuen taloyhtiön tarjoamista palveluista (talonmies/vartiointi, uima-allas, puutarhat, tuholaistorjunta, siivous jne). Lisäksi omistusasunnoista maksetaan vuosittain kiinteistöveroa, joka riippuu mm. asunnon arvosta ja asuinpaikasta. Madridissa esim. n. 200 000 € arvoisesta asunnosta voi joutua maksamaan 800-2600 €, alueesta riippuen.

Meidän asumiskustannukset

Koska asumiskustannuksia on vaikea verrata niin tässäpä ihan esimerkkinä meidän asuinkustannukset.

Me asumme Madridin kaupungin ulkopuolella ja kotimme on tyypillinen esikaupunkialueen perhekoti eli townhouse-tyylinen paritalo omalla pienellä pihalla. Neljä kerrosta, 250 m2. Talo on hyvin rakennettu ja eristetty.

Asunnon- ja vedenlämmitys toimii ilma-vesilämpöpumpun avulla (siis sähköllä) ja katolla meillä on 12 aurinkopaneelia. Noiden investointien ansiosta kiinteistöveromme on normaalia alhaisempi ja maksamme sitä vuodessa 750 €. Tuo summa sisältää mm. kunnallisen jätemaksun eli meillä ei siis ole omaa jäteastiaa vaan katujen varsilla on yhteiset jäte- ja kierrätysastiat.

Vaikka kyseessä on paritalo niin talomme kuuluu taloyhtiöön eli maksamme joka kuukausi vastiketta millä katetaan mm. taloyhtiön yhteisen uima-altaan kulut & hengenpelastajien (pakollinen) palkat kesäkuukausina, tenniskenttien sekä puutarhojen ylläpito. Vastiketta maksamme 50 € / kuukaudessa.

Kodin lämmitys hoituu nykyään ilma-vesilämpöpumpun avulla, joka meillä laitetaan päälle yleensä marraskuussa ja lämmitystä käytetään yleensä maaliskuulle asti. Talvella lämmitämme takkaa myös muutamia kertoja viikossa ja kesällä ilmalämpöpumput puolestaan viilentävät asuntoa.

Sähkölaskua maksamme keskimäärin 100 € kuukaudessa, talvella merkittävästi enemmän (n.300 € /kk) ja kesällä hyvin vähän (n.50 €/kk).

Vedestä maksamme kuukausittain keskimäärin 70 € – kesäkuukausina enemmän, talvella hieman vähemmän. Tämä johtuu siitä että meillä on piha joka kesällä vaatii päivittäistä kastelua ja kesällä vedestä maksetaan korkeampia maksuja. Siitäkin huolimatta että täällä Madridissa ei ole vedestä ollut pulaa.

Madridissahan siirryttiin viime kesänä ns. ”progressiiviseen” vesilaskuun eli veden hinta / km3 riippuu käytetyn veden määrästä sekä vuodenajasta. Tämä rankaisee etenkin omakotitalossa asuvia, joilla on pihaa ja istutuksia, joita pitää kastella sekä tietysti talouksia joissa on useampia henkilöitä.

Perustaksa on 0.1335 € / kuutio mutta silloin vedenkulutuksen pitää olla 25 kuutiota kahdessa kuukaudessa. Jos käytät enemmän niin hinta nousee moninkertaisesti.

Muita asuntoon liittyviä säännöllisiä kuluja ovat kotivakuutus, josta maksamme n. 450 euroa vuodessa sekä kodin hälytysjärjestelmä (Espanjassa melkeinpä pakollinen koska kodinvaltaus on iso ongelma) josta maksamme 65 € / kuukaudessa (sisältäen lukuisia kameroita ja liikkeentunnistimia).

Käytännössä meillä menee siis asumiskustannuksiin reilut 500-550 € kuukaudessa, mikä on varsin vähän. Olemme siinä mielessä onnekkaita että meillä ei ole asunnosta lainaa eli asumiskustannusten lisäksi emme joudu maksamaan lainalyhennyksiä.

Jos asuntolainaa pitäisi maksaa niin asumiskulut olisivat aika lailla toisenlaiset sillä vastaavien asuntojen myyntihinnat ovat tällä hetkellä pitkälti yli 500 000 € ja tuo tarkoittaisi esim. 30 vuoden asuntolainalla lähes 20000 euron kuukausilyhennyksiä (lainaahan ei tietenkään saa asunnon koko arvolle vaan pankit vaativat n. 15 % käteismaksua).

Asumiskustannukset täällä Madridissa ovat siis varsin korkeat ja niiden lisäksi sitten tulevat vielä muut elämisestä aiheutuvat kustannukset. Mutta niitä availen sitten toisella kertaa.